r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tämän tyyppinen tervehdys on minulle tuttu. Se tarkoittaa, että ei ole varsinaista asiaa, eikä säistäkään viitsi aina aloittaa.

    Entäpä jos palaan aloittajan asiaan? Siis olennainen ja epäolennainen. Kerron laajasti, millainen on hyvä kirvesvarsi, eikä sellainen riuko-pökkelö, joita kaupoissa kovaan hintaan myydään. Nyt lyhyesti: varren pitää olla vähän litteä, vähän notko keskeltä ja plunssi päässä. Kunnon kertominen eleineen kestäisi vähintäin varttitunnin. No, asiaan: näin tehtystä kirvesvarresta saa hyvän otteen, se ei pyörähdä käsissä ja sillä on näppärä pyöräyttää tarvittaessa pölliä. Näin tehty kirvesvarsi pysyy aisoissa, vaikkapa rukkaset olisivat hieman kylmästä kelistä kohmeat. Lopuksi saattaisin mainita, että kirves on hyvä työkalu, mutta on sillä tehty pahojakin töitä.

    Mistäpä keskustelu alkaa - jos alkaa? Sellainen, joka on paljon käyttänyt kirvestä, kertoo varren ominaisuuksista. Sellainen, joka on vain nähnyt kirveen, alkaa puhua pahoista töistä: "kerranhan metrossakin..."

    En tähtää keskusteluun kirveestä tai varresta. Otin sen esimerkkinä olennaisen ja epäolennaisen huomioimiseen.
  2. Tuosta kännykästä; minulla on aika vanha vehje, vähän kolhohan se on, mutta toimii hyvin. Se kyllä riittäisi, mutta on tulossa ongelma. Ei löydy sopivaa akkua ja se olisi uusittava. Täytyy vielä hakea...uuden kännykän hintaa en tietysti akusta maksa.

    Vasemmalle siirtymisestä aasinsilta; olen vasenkätinen. Sehän on kaikilla tiedossa, että vasenkätisiä ei pidetty "täysipäisinä" jonain vanhana aikana. Vähän nuorempana aikana vasenkätisyys yritettiin pakolla korjata. Siitä johtuen käytän kynää tai työkaluja yhtä hyvin tai huonosti, molemmilla käsillä - tai lähes samalla tavalla. Verraton apu siitä olisi ollut hevosen kengittäjänä. En vain tullut ajautuneeksi alalle.
    Hyvää yötä!
  3. Puuhaahan tuntuu aikilla olevan, ainakin suunnitteilla. Sekin on hyvä alku. Tässä lokeroasumisessa ei ole pihojen haravointia, ellei "johto" keksase pihatalkoita.

    Aamusta tässä olen päässyt käppäilemään kun illallla pätkädin koisimaan hyvissä ajoin. Ei ollut tarvetta vahtia BB:tä, siihen ei vain saa kiinnostumaan edes Santavuori, josta Seku kertoi. Ne valinnat vain ovat henkilökohtaisia, ei siitä enempää.

    Kaikesta huolimatta, en pode tyhjyyden tunnetta. Kun Hintriika on kertonut "vesielämästään", on tullut mieleeni että pitäsköhän rientää kokeilemaan. Aikaisemmin kävin uimahallissa, jopa aloitin työpäiväni sillä. Nyt se vain on jäänyt ohjelmastani. Ehkäpä...joskus käyn verestämässä sitäkin pärskimistä.

    Pitemmittä puheitta, ihan siedettävä päivä elettäväksi.
  4. Tästä se päivä taas valkenee sekalaisena. Tuskin sentään aivan samanlaisena kuin edelliset, eiköhän siitä tule aivan oma lukunsa ainakin pienissä asioissa.

    Tartun "Tosikkomiehen" juttuun ikäänkuin aloituksena. Kaikki löpinäni menee vain omaan tiliini. Siispä: miksi en tee aloituksia? Totta, teen niitä hyvin harvoin, en edes joka kuukausi. Miksi väkisin vääntäisin? Kyllä siinä on pieni osasyy sekin härski huutelu painumisesta takaisin sinne...paikkojakin on löytynyt useita versioita. En toki niitä pelkää, mutta mitäpä tuo turha suunsoitto kannattaa silloin, kun se mielestäni menee täysin överiksi. Siinä mielessä olen edelleenkin "harkitseva tosikkomies." Tai yritän olla.

    Koska muutenkin tarkoituksella rajoittelen kirjoitteluani, en ole valmis "tehtailemaan" aloituksia. Olen myös jo edellä edellä mainitusta syystä huono keskustelija. Pitäisihän edes jossain määrin olla vastaamassa aloituksiinsa, ei sentään yhtenään. Joskus olen vähän tökkäillyt jotakin toisten aloituksiin, jopa ihan "osallistumisen" vuoksikin, vaikka ei kovin tärkeää sanottavaa olisikaan.

    Kun näen jokun, joka on aivan ehdottoman varma kannastaan, joka kuitenkin rajoittuu pieneen otokseen, ehkä vain yhteen kokemukseen, en yleensä lähde siitä janttelemaan. En, vaikka olisin erimieltä. Mitä se hyödyttää? Elinuraltani on kokemuksia ihan riittävästi: vaikkapa hihhuli uskovaisten kanssa tai vankasti poppakonsteihin luottaviin kanssa käydystä "keskustelusta." Jos rintama on julistuksen tasolla, turha sitä on jauhaa. On ehdottomia totuuksiakin. Vaikkapa alkeellisessa matematiikassa. Sitä yhteenlaskuahan täälläkin on opetettu rekisteröimättömille.

    Tällainen tosikko olen. Sitäkin "tyyliä" olen tarvinnut elantoni hankkimiseksi. Täälläpä olen yrittänyt hiukan takkiani ravistella kevyemmäksi. Siihen on Kahvipirtti antanut minulle tilaisuuden. En kaipaa, enkä odota "silkkihansikkailla" käsittelyä, mutta edes jotenkin asiassa pysyvää. Tai ihan hervotonta huumoria, jota täällä tekijät osaavat.

    Sori että tuli "minäminä." Se oli tehtävä, koska kirjoitin vain omista tunnoistani ja asenteestani. Hyvää jatkoa!
  5. Tulihan se tämäkin huomen, hyvä on toivoa Teillekin hyvää sellaista! On nämä syksyilmat ihan mahtavia, näkee päivittäin, jopa tunneittain kuinka luonto tekee muutoksia. Aina löytyy pilvenrako kun tarkkaan ikkunasta tähyilee, että pääsee ulos vintaslelemaan. Sateiden välissä on ilma raikas, eikä tarvitse hikoilla. Saa toppatakkiaankin tuulettaa, eikä allerkisia siitepölyt haittaa. Ei tule aurinko turhan takia säleverhojen raosta kurkkimaan, eikä rokahda arka nahka. Aurinkovoiteitakaan ei tarvitse tuhrata. Jää pois jo kesän turhaksikin paisuneet tavoitteet "nautinnnoista kun sitä nyt on." Pääsee niistä huolista rauhassa keskittymään rästiin jääneisiin "sisähommiin."

    Miksi surkutella asiaa, jolle ei mitään mahda. Pakko se on vuodenaikoihin, niihin hyviin vaihteluihin tottua. Eihän niitä äänestyksellä päätetä. Ja onhan jo ollut aikaa harjoitella. Sama pätee ikään; jotain karsiutuu pois, tulee rajoituksiakin. Ei muuta kuin pitää sitkeästi kiinni siitä mikä on jäljellä. Ja sitähän on kun muistaa herätellä, vielähän sitä oppii uuttakin. Ainakin kokemusta.

    Muistan kuinka vanhan kotimökkini kinttupolun kärritien jatkoksi järjestettiin tietalkoot. Tarkoituksena saada kunnan päättäjät hereille ja apuun. Ensimmäisenä oli tiellä kuution kokoinen kivi. Joku "kylähullu" villitsi toiset kymmenen talkoolaista: periksi ei anneta, tämä kivi kärrätään vesakkoon! Siinäpä kymmenen ukkoa tonnien painoisen kiven kimpussa hääräsi pitkän päivän hikihatussa ja kun päivä oli iltahämärissä, möhkäle olikin siirtynyt tien sivuun. Tietyö edistyi metrin! Eihän ne kohelot kuunnelleet meitä nappuloita kun teimme toisenlaisia ehdotuksia, joilla olisi saatu enempi aikaan.

    Luonnon järjestys ja voimat ovat vieläkin kovempi vastustaja. Kannattaa vaan väliin tunnustaa se ja luovia ohi ja ottaa ihan nautinnotkin aikanaan. Ja niitähän löytyy!

    Mahdottoman hyvää hyvän päivän jatkoa teille!
  6. Ihan oikeita, kuvaavia sanontojahan niitä elää. Jopa minäkin muistan lähes alkulähteitä. Kämppämajoituksiin tuli ukkoja niin paljon, ettei kaikille riittänyt puisia riksejä. Joutuivat yöksi oikaisemaan penkeille, yöpuulle. Koska kaikki välttämättömät kamat täytyi kuljettaa repussaan, turhaa painolastia ei saanut olla. Halko valikoitiin päänaluseksi. Hyvä kuin mikä,jos sattui "pehmeää puuta", ei ainakaan tyyny ruttuun mennyt.

    Eikä ne "pehkuun painumiset "kovin vanhaa asiaa ole. Jos oli varaa työntää oljet vielä jonkinlaiseen pussiin, niin sehän oli jo suorastaan mainio, jopa se oljen tuoksukin.
  7. Sadetuhrua on, mutta kylläpä se siitä valkenee. Jos ei tänään niin huomenna. Lämö +2 ja luntakin aamusta vilautti, mutta eipä jäänyt maahan.

    Luovuudesta haluaisin jotain kirjoittaa , en kuitenkaan mitenkään "asiantuntijana." Minusta täytyy ottaa huomioon, että melkeinpä jokaisen luovaksi määritellyn takana saattaa olla valtava työmäärä, oppimista, kokemista ja erehtymistä. Niistä sitten pätkähtelee ahaa-elämyksiä, saattaapa syntyä vähän ennen kokematonta ja näkemätöntäkin.

    Käytännön esimerkkejä: olen nähnyt kun taitavat sukanneulojat heiluttelee vikkelästi puikkojaan, katsovat samalla vaikkapa telkkaria ja ristisanatehtävät ovat vieressä pöydellä ja aina silloin tällöin lause löytyy merkittäväksi. Kaiken lisäksi ko. taituri vielä kuuntelee ja juttelee. Ainoa vaara lienee se, että sukanvarresta tulee turhan pitkä.
    Miten tämä on mahdollista? SkillaN tietää varmaankin, jos ei heittäydy vaatimattomaksi.
    Mutta sen luulen tietäväni minäkin, että se on satojen, tuhansien sukkien neulomisen kokemus. Sillä kokemuksella voi jo tehdä kaikenlaisia hämmästyttäviä muunnoksiakin.
    Eihän niitä muuten syntyisikään...Eikä muutkaan "oivallukset.

    Valitettavasti rupinani täytyy keskeyttää...joku asia on ottamassa tilan.
  8. Ehdin jo vetää kuteita niskaani kun alkoi räntää räpsiä. Niin sokerista olen, että en ulkopesuun ole valmis. Sateenvarjoa en omista, haittaahan siitä tuulessa olisi ja sama juttu kuin Venlastiinalla, sadetakki ei ole siinä kuin pitäisi. Jos sadetutka tarkasti pitää paikkansa, klo 11.00 on täällä pilvissä aukkoa.

    Vai "hiekkasäkki" Venlastiina. Kyllä tahti eilen illalla oli tykkänään toinen, ettei vain olisi muisti mennyt? Hippalot on pidetty, kaikenlaisia kissanristiäisiähän sitä voi kehitellä. Taidan pysytellä takarivissä toistaiseksi.
    Muuten aika mielenkiintoinen tuo H* tietoturva-asennus. Niin uuno olen, että en ole ennen kuullutkaan, jotta näin voi tehdä samassa "löntissä" toimivaksi.
  9. Harrastukset - voipihan sitä työksikin mieltää - on mielestäni hyvin tärkeä osa elämää ja "hiljaista hiipumistakin." Sehän kuitenkin tapahtuu ja se on hyvä tietää, vaikka sitä ei pakkomielteenä päässään roikottaisi. Eläkettä lähetyessäni kuuntelin vanhempien juttuja, joukossa heitäkin, jotka vaivoin haikailivat mennyttä. Aika kuulemma kävi toivottoman pitkäksi ja turhanpäiväiseksi ilman kykyä tarttua mihinkään. Oli ollut vain työ, se oli täyttänyt kaiken ja eläkkeelle putoaminen oli tuonut täydellisen tyhjiön.

    Ainakin yritin tehdä itselleni "ohjelmaa", katkoa ei saisi päästää tulemaan. Piti hakea ne mahdollisuudet, jotka olivat työn vuoksi jääneet käyttämättä. Harrastuksia jotka miellyttäisivät, joista saattaisi nähdä pientä tulostakin. Pitihän uuteen "vapauteen" liittää myös mielenterveyden ylläpito. Suunnitelmien mukaan olen nuhjannut, väliin korjannut tai poistanut sitä, josta en ole tuntenut saaneeni mitään. Fyysisestä kunnostani olen aina yrittänyt pitää huolta, siinä se "kaljukin" pelaa paremmin.Ajoittain olen puuhiini lähes eristäytynyt, koska se tuntuu hyvältä. Pitkät sulkeutumisjaksot eivät ole hyväksi, siksi pitää ilmestyä väliin "ihmisten ilmoille", elää virkistykseksi vaikkapa vähän hullutellen.

    Varsinaista tyhjyydentunnetta en ole kokenut. Niinpä myöhäsyntyisesti hankin tiekkarinkin. Työvälineeksi tiekkarin otin: voisi maksaa laskuja, ottaa tarvittavia yhteyksiä, ehkä lueskellakin. No niin...nyt se on johtanut jo tähän harvakseen kirjoitteluunkin. Opiskelen edelleen koneen käyttöä. Kiirettä ei ole, silloin kun sopiva hetki tulee. Jospa ne taidot sitten vanhana ovat ihan tarpeellisiakin.

    En oikeastaan odota mitään.Vuodenaikoja olen elänyt pitkälti yli 70 vuotta. Ne tulee ja menee pienin muutoksin. Ehkä sittenkin kevät on mielessä, silloin muuttuu harrastukseni kohteet. Karmeinta on mielestäni se kun vielä ihan hyväkuntoinen ryhtyy odottamaan kuolemaa. Eikä näe enää muuta. Siinä voi aika käydä tuskallisen pitkäksi, varsinkin jos odotuksen pohjana on joku ennustus.

    Elän muutenkin aika askeettista elämää. Ei valtavia kohokohtia. Voipihan joku nähdä jopa säälittävää kituuttamista, olen siihen arvioon törmännyt. Kukapa meistä toisen pään sisälle täydellisesti pääsee. Siksi kaikki "ohjeet" on
    otettava varauksellisesti. Mielestäni olen kohtuullisen tasapainossa.
  10. ...vaikkapa kylätie. Onkohan tirkistelyohjelma vienyt? Tai väsy. Hintriika taisi juuri pyyhältää pois.
  11. Eihän tätä muuten jaksa. Lähden ihan ulos...ehkä palaan myöhemmin vilkaisemaan.
  12. Eipä ole mokomaa menoa ollut edes nuoruudessani! Kyllä se tuntuu, että sulla on varma ote, ei tässä vikistä, ei ollenkaan, kunpahan ohjauksen mukaan jatsareitani siirtelen. Ihan tuntuu kuin osaisin... mutta katsoppas Venlastiina tuota yleisöä, hyvä että eivät hirnu ääneen, mutta suu levenee kun katsovat kuinka saappaani seikkailee... mutta vikkelä olet vaaraa välttämään. Ja se on kiitoksen arvoinen suoritus! Viis tahdeista!
  13. Kyllä tässä huohotuksessa kieli sekoo ja kirjaimetkin hyppii minne sattuu. Olenkohan liikaa sammuttanut janoani?
  14. Letkis otti koville. Taisipa olla ekä kerta kun edes olen yrittänyt. Ja tuo muorin vallaton meno, ihan kuin gaselli. Miksihän hän puhuu joskus köppelöstä menosta? Nyt ainakin kaikki meni jetsulleen. Minun jatsarini kyllä sekosivat tahdista, mutta sain horjuttua tasapainoni kuntoon. Hyvä ettei koko letka mennyt nurin. Nyt huokuilen nurkkakaarin kyljessä ja seurustelen sen kanssa.
  15. Alappas Muori johtaa letkaa. Nappaan vielä pari pientä ihan kuin viritykseksi ja jos ei muita näy, niin voin tulla tukemaan letkeä menoa. Urisorkka, toivomukset on jo repertuaaliinne sataneet!
  16. Eipä näytä vielä olevan tungosta. Pitäisi olla sen verran porukkaa, että pystyy takarivissä hiippailemaan nurkkakaapin viereen. Sehän se on paras paikka. Ei sen puoleen, kyllä jatsarit on kunnossa, eivät uutta häpee, mutta se tantsutaito, se ei ole ollut vedossa koskaan ja sekin vähä on jäänyt hunginolle...

    Pistäydympä vielä tuolla maakunnissa. Heitäkin pitäisi neuvoa, mutta ovat kovin ärhäkkäitä. Sanovat juuttaat, että elä sinä tuppauvu opettamaan, vaikka oletkin siellä. missä muutkin tunarit ovat ja ovat kaiken tietävinään...noo semmoista leukailuahan se. Jos vaikka palaisi sitten tänne ruuhkan aikaan.
  17. Onnittelen minäkin ja todella asiasta! Teen tämän hiukan vaisummin siksi, että olen varsin "nuori" täällä kirjoittelevista. SkillaN on mahtavasti jaksanut, vaikka väliin on tuprahdellut "lunta postuaan" kuten Maalaismies josku asiaa ilmaisi. Aiheetonta ja turhaa räävistelyä puskista olen ehtinyt nähdä. Hyvin on Pirtti pyörteet kestänyt.

    Miksipä ei Pirtti kestäisi, onhan niin tukevalla pohjalla. Siitä huolimatta, vaikka Kahvipirtin "muuttoja" tapahtuu tuhkatiheään. Täällä on erilaisia, mahtavia sananvääntäijiä. En tietenkään laske itseäni mukaan, olen edelleenkin eräänlainen "tarkkailija ja opettelija" koko nettiyhteisöissä. Vajaa vuosi on vielä liian lyhyt aika "oppisopimuksellakin"))). Silti Pirtti on ollut erittäinen tärkeä oppimiseni paikka. Ja vastaaotto oli hyvin ystävällinen ja niin on jatkunutkin. Erilaisuus on rikkautta ja suvaitsevaisuus sen hyötykäyttöä. Kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä, sitähän on turha kuvitellakaan. Ja jos on, niin "tuli" sammuu henkäysten puutteessa. Täällä näyttää olevan vapaa ilmapiiri, tietysti kohtuullisten käytöstapojen puitteissa. Tulikohan liikaa kirjoitettua juhlan kunniaksi? Että tässä vielä hempeilemään!

    Kirjoittelen juttujani harvakseen, eilenkin oli lorvikatarri, siltä taudilta en ehtinyt Pirtin ovea aukaista. Toisaalta pyrinkin siihen tietoisesti, en halua roikkua koko vuorokautta tämän koneen kimpussa. Niin muuten näyttää monetkin täällä tekevän. Arkisia puuhia ja laiskotteluakaan ei unohdeta. No, SKillanNhan on kaikkine puuhineen ja harrastuksineen oikea työmyyrä. Jokainenhan tekee niin kuin hyväksi kokee.

    Näin päivä jatkuu, aurinkokin jo löytyi sadetuhrun jälkeen. Lämpö +3. Hyvää jatkoa Pirtille ja kaikelle kansalle!
  18. Meri-kukka, älä viitsi, tattis hyväksymisestä kuitenkin. Hetken harkintani johtui ajatuksenvirran tuottamasta hölynpölystä. Kas, kun olen jäänyt ilman valaistusta, enkä tunne itseäni mitenkään "luomakunnan herraksi" vaan vapaana päästelen lentoon pörinää ja tässä rinnastuin autonromuun. Kuinka hiton materiaalista! Toivottavasti menee piikkiin: on meitä monta sorttia - sitä pientä muurahaista.

    Olipa hilipakka keli kävellä lenkkiä. Ei pidätellyt hellekesän hiki, vaan sai painella minkä koppuroista irtosi ihan hyötykäyttö mielessä lämmön hankkimiseksi. Ihan kirkas pouta ja koko päivän.

    On kiire, tekeillä on toivon mukaan kunnon räiskäleet. Näin pääsen kehaisemaan kokkitaitojani!
  19. Hyvää päivää näyttää kaikista ennusmerkeistä päätellen tulevan. Sen puolesta pääsee baanalle vetelemään.

    Romuttumisesta uskallan irvailla, koska omia kokemuksia on riittävästi. Usein olen vertaillut itseäni vanhaan auton rupuskaan.Niistähän minulla on muistoja, kun sellaisilla varojen puutteessa olen matkoja taitellut. Kun kymmenvuotisen "kansanauton" iän kertoo viidellä, pääsee 50 vuotisekseksi. Sitä ei enää naapurit kadehti. Sanovat vain myötätuntoisesti, että ihan hyvä vanhan ajan peli, kyllä sillä ajelee. Niin tekee, mutta rempat on jo tulleet tutuksi, kuhmujakin alkaa olla, eikä pinta kiiltele kuten uutena. Vielähän sitä mennään...mutta vuosien mukana tulee uusia yllätyksiä, 14 vuotta autossa on jo seitsemän kymppiä kuskin iässä.

    Kolinat ovat lisääntyneet, ruoste raiskaa kuin syöpä, katsastusmies pyörittelee päätään ja määrää hoitoja ja uusintatarkastuksia. Yskien ja köhisten mennään eteenpäin. Lähteekö liikkeelle vai ei. Pallonivelet lonksaa, jos ei ole jo uusittu. Piuhat ovat hapettuneet, virta ei kierrä. Mistähän vika löytyy? Ja ne lamput, silmät, pohjista ovat niklaukset rapiseet, ei riitä näkö, sanoo katsastaja. Ja siinä sitä saa romunsa kimpussa häärätä entistä useammin, antaa "tee- se- itse" hoitoja, hakea apuakin tietävämmiltä. Puolet sen ikäisistä on jo romutettu ja sulatettu.

    Entä uudet pelit. Elekroniikkaa on lisätty. Samalla kaikenlaisia hienouksia, joilla matkan teon kannalta ei ole suurtakaan merkitystä. Entäpä kun se tekee stopin? Eteväkin "teeseitse" kuski jää imemään peukaloaan.Tarvitaan tohtorit ja välineet.

    Niin...muuten paikoin puolet sotataitojen opiskeluikäisistä joudutaan hylkäämään, kun heistä ei ole "sopivaksi materiaaliksi." Lukasen, katson ja harkitsen...painanko nappia vai peruutan kirjoitukseni. Menköön!
  20. Kalanvelan maksu on jo huomattavasti selvennyt. Savolaisuus kyllä kaipaa - ei tietoa - vaan mielipidettä. Kun olin ihan nuori, tiedotusvälineetkin olivat rajallisia, savolaisuutta ihailtiin. Olivathan muka ihan mahtavia viäräleukoja.

    Kun muutin majani tänne etelään, alettiin usein vedellä savolaiseksi. Sitähän en hyväksynyt! Eikö nämä tollot ymmärtäneet, että en ole mikään savolainen. Noo...aika pian huomasin, että eihän niillä ole tietoa riittävästi. Ne sanonnat ja puhetavat monin osin läheltä liippaa. Ne asiathan eivät enää ole rasittaneet vuosikymmeniin. Onhan ne savolaiset jotain "johtaja-ainesta" - hyvässä ja vähemmän...

    Minulla oli työkaverina oikea vilkas ja räväkkä karjalaispoika, niin puheissa kuin myös toimissa. Hänen eukkonsa oli oikein kunnon savolainen. Se oli kaverini mielestä ainoa kunnon rike. Hänen mukaansa eukko kuulemma sanoi aina: ei ouk mittää hoppuva, tehhään huomenna... Ja huomenna sama. En tiedä , kuinka kattava tämä otos onkaan. Ainakaan SkillaNiin se ei päde. Niin olen ymmärtänyt.
    21. 197 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt