r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tärkeä säätiedoitus: lämpö nollan kieppeillä, märkää ja vetisen näköistä niin ilmassa kuin maassakin, lumeksi ei ole jaksanut räntä pysähtyä. "Maakuntien" autojen katoilla näkyy kuuraa kun tästä ohi vilistävät.

    Poikkesin rytmistäni. Eilen juuri ja juuri jaksoin töllöttää tv:stä kotimaista, erikoista kunnanlääkäriä. Sen aikana jo pistin puvun päälleni. Aivan oikein, minulla on vaikeata pitää pukua päivällä, mutta nukkuessa se menettelee. Juu...ja aamusta lipsahti rokuliin. Niin sikeätä oli tajun menetys. Varmaan oli sitä univelkaa. Mistä sitten lie tullut kun koko eilisen päivän melkeinpä vain rötköttelin. No se "velkani" on hoidettu ja muuta velkaa ei taidakaan olla. Ei edes maksettavia kalavelkoja. Mistähän sekin monimielinen sanonta?

    Käytän vielä pelkästään vanhanaikaisia lamppuja. Tulee ajateltua, että samahan tuo mitä ne pari tillottavaa
    lamppua ovat. Eikähän ne edes päätä kuumenna, koska termostaatti hoitaa säätelyn. Ylimääräinen lämpö menee hyötykäyttöön taloyhtiön lämmityslaskussa.

    Tämä loppupäivä on vielä käytössäni. Täytyy suunnitella...ja sehän kestää. Lehtikin on vielä lukematta.
    lamppua
  2. Hyvin näyttää e-lamppusi toimivan, H*. Taitaakin olla automaattisytytyksellä. Välähtää tarvittaessa. Mitäs sitä hukkakäyttöä, ellei nyt merkiksi olemassaolosta kuten katuvalot auringon paisteessa.
  3. Ulkohommat ovat nyt menneet turhan vaikeaksi. Varsinkin kun ne eivät ole aivan pakollisia. Vielä ei jää nietoksiksi räntä maahan, ei siis pääse luomaan luntakaan. Teinhän minäkin kauan sitten luovaa työtä, loin sontatunkiota paikasta toiseen. Olin myös luomassa "hätäaputöissä" kevättalvella ojaa. Ensin loin lumen päältä ja sitten pääsi luomaan vedensiirtojärjestelmää ihan lapiopelillä.

    Siinäpä tärkeimmät näyttöni tästä "luomisen vimmastani." Sanana tuo "luova" on kyllä jonkunverran tuttu. Voi olla, että tulkitsen sen sisältöä omituisesti, ehkä siksi että en yleensäkään viehtynyt "erikoisiin lahjoihin". Harvoin innostun itsestäni, tai oivalluksistani. En voi kun ei ole aihetta. Enkä odota mitään erikoisen suurta päästäni irtoavan, nyt ei edes hiuksia tumputtain. Voihan joskus olla tyytyväinen, jos on jonkun propleeman saanut ratkaistua ja homman hoitoon. Että edes siihen on pystynyt, se on vaatinut lukemattomia virheitä, muistamista vanhoista tekemisistä, elämästä ja työstäkin karttuneita kokemuksia. En edes ole huomannut jäädä odottamaan inspiraatiota mietintämyssy päässä.

    Onhan hyväkin, että ei ole tavoittanut itsestään luovaa - bakteeria. Pelastuuhan riepovasta luomisen tuskasta. Ei tarvitse kärsimättömänä odottaa, koska "lamppu syttyy", koska sitä ei ole. Kaikki on vain tehtävä työllä ja uurastuksella. Nyt sitäkin enempi harrastuksena. Eikähän kaikkeen edes fysiikkakaan riitä.
  4. Yritän haroa historiaa Aleksis Kiven (1834 - 1872) ajalta, joka valottaisi kansalliskirjailijamme merkitystä.
    Ennen v. 1858 ei suomenkielellä ollut mitään vakautettua asemaa. Oli vain ruotsinkieli mm. asiakirjoissa. Suomenkielinen kirjallisuus oli köyhänlaista. Ruotsinkielinen "ryhtiryhmä" sai aikaan mm. 1850 sensuuriasetuksen. Siinä kiellettiin kaikkien muiden suomenkielisten kirjoitusten painattamien, paitsi uskonnollisten ja taloudellisten asioiden. Suomenkieli ei muka ollut sopiva kulttuurikieleksi alkeellisuutensa vuoksi. Asetus kyllä peruttiin 10 v. myöhemmin, mutta henki jäi elämään.

    Ensimmäinen kansakouluasetus tuli 1866. Sekin jäi vapaehtoisuuden varaan. Koulupaikkoja ei ollut läheskään kaikille, parhaiten ruotsinkielisille. Jonkunlaista parempaa koulutusta oli niihin aikoihin saatavana vain ruotsiksi. Siksi oli selvää, että Kivi oli r.kielisessä koulussa.

    Nämä huomioiden, Aleksis Kivi oli aivan ratkaisevan merkittävä ja tärkein suomenkielen jalansijan saamisessa. Tätä yritti mm. A.Ahlqvist kaikella arvovallaan torjua. Onneksi kärsi tappion. Ehti sentään osin Kiven tuotantoa myynnistä poistattaa. Näillä perusteilla ja lisäksi erinomainen tuotanto, jonka A.Kivi ehti niissä oloissa tuottaa, riittää ehdottomaksi titteliksi: Kansalliskirjailija. ( jos pitäisi esittää toiselle sijalle joku, äänestäisin Väinö Linnaa)
  5. En ole asiantuntija, mutta voihan sitä arvailla ja ehkä niissä on jotain takkiini jäänyttä tiedonmurustakin. Alkukantaisena vanhempana lienee suden lisäksi sakaali ja sen tapaisia muitakin eläimiä. Hyötykäyttö? No ehkä jonkinlainen "turvamies", ainakin vaarasta varoittava hälytyskello siellä luolan suulla tai ruuanhankkimismatkoilla. Koirahan on voinut myös etsiä ja hätistellä riistaa liikkeelle vaikkapa kaivettuihin kuoppiin tai muihin loukkuihin. On voinut etsiä myyränkoloja, ketun pesiä ja kaivaa saaliin esille. Kesytetty susikoirakaan tuskin pärjää luonnon sudelle. Kesytetyltä puuttuu se viimeinen, säälimätön puristus, jonka "sivistys" on tuhonnut. Ehkäpä huippu-urheilija kaivaa "eläimellisen puristuksen" lähes viimeiseen tippaan - noin vertauksen vuoksi.

    Noista jalostamisista en ala kertomaan kaikkea sitä, mitä ajattelen. Siinä jalostusprosessissa esiintyy ihmisten täysi hulluus melkeinpä viimeisen päälle. Sen voin mielipiteenäni esittää.
  6. Hyvä SkillaN, kun tarkkailet, kerrot elävästi luonnosta ja myös sen elämästä, myös osiltaan kesän rippeiden loistokkaasta sammumisesta, levosta odottamaan kevättä. Ne näköalat ovat kuvauksistasi päätellen paljon aidommat kuin minun "kaupunkimaiset" näkymät. Mutta äkkiäpä pääsen mielikuvissani pienestä yllykkeestä matkalle "aidonpaan" ympäristöön. Tuosta onkimisesta, minulle se on toiminut "hätävarana", jossa saalis ei olekaan se tärkein. Saattaapihan sitä innostuakin, jos oikein hyvällä syönnillä kalat sattuu olemaan. Monesti olen heittänyt pelkän koukun veteen sen jälkeen kun soppakalat on ylös noussut. Silloin onkiminen vähemmän häiritsee näitä "muurahaisen ajatuksiani."

    Niin...tosiaan: huomenta! Päivä täällä on alkanut kirkkaana. Mainiolta näyttää. Eilen olin vilkkaassa juttuseurassa, ihan ilman tehostevirvokkeita. Pari tuntiahan he minuakin "krillasivat", huomattavasti oppineemmat, paljon nuoremmat ja erittäin kielevät juttukampraattini. Kaikki kuitenkin hyvässä hengessä ja huumorinkin kanssa, mutta kylläpä tuo alkoi vyörytykseltä maistamaan. Silti, eipä jäänyt paha maku suuhuni.

    Niinpä ajattelin tänään nukkua pitkään. Mitä vielä, koneistoni on virittynyt melkein minuutilleen samaan rytmiin. Niinkuin kaikki muukin; ei erikoisia pyhäpäiviä, ei lomia ja lomakorvauksia, pekkas-päivistä puhumattakaan. Toisaalta ihan hyväkin tämä joustava toiminnallinen aika. Voihan sen pyhän pitää keskellä viikkoakin. Ihan miten mieleen juolahtaa.

    Nyt tuli mieleeni, että pitää lopettaa. Pitäähän se...joku tolkku olla.
  7. Varmaan monestakin tuntuu A. Kiven käyttämä kieli vanhanaikaiselta, ehkä vieraaltakin. Varsinkin nuorista lukijoista. Onhan se tietysti sitäkin, koska se istuu siihen aikaan. Minulle kyllä tulee mieleen penskana kuulemani vanhat papat ja mummot, mainiot tarinankertojat, jotka käyttivät Kiven tapaan kuvailevaa sujuvaa puhetta, kansankieltä, jossa sanat ymmärsi ja "uudissanat" liittyivät asiaan niin, että nekin ymmärsi. Oli jollainenkin "yhteys", vanhaan aikaan, vaikka "Seitsemän veljestä" käsitteleekin eri paikkakuntaa ja murrealuetta.
    Melkeinpä tunnen "nykykielen" ajoittain vieraammaksi.
  8. Ramoonan kysymykseen; ehkä häpeäkseni täytyy tunnustaa, että joko olen lukenut "Puukansa tarinoita" ja en nyt kuitenkaan muista. Käsitykseni mukaan olen Huovisen teokset ainakin valtaosaltaan lukenut. "Havukka-ahon ajattelijaa"olen pitänyt, ehkä "joukon mukana", parhaimpana. Jäi muuten Lorenan aloitus vilkaisematta. Nyt katsoin. Sitä jää...kaikenlaista kun puuhaa ja valintaa.
  9. Saihan A. Kivi aikaan vauhtia suomenkielen tunnustamiseen ja käyttöön kirjallisuudessa. Tosin monien vaikeuksien jälkeen. Kuten myös arvostusta kirjallisesta tuotannostaan. Senkin enemmän jälkikäteen - kuten hyvin usein on käynyt muulloinkin.

    Joka syksy tulee uutisia, että liukkaat kelit yllätti. Eipä voi muuta kuin ajatella, että onkohan se ihmisen muisti sittenkin lyhyenlainen.

    Vielä tuosta tukastakin kun H* kanssa vähän mielipiteitä vaihdettiin. Ajatellaanpa leikillisesti. Jos tehtäisi kysymys: kahta tärkeään ei päähäsi mahdu, kumman valitset? Ehkäpä joku nuorena saattaisi sanoa, että tukastani en luovu.

    Kun olen runtannut salometsiä ja näen jo kaukaa ison honkajättiläisen, joita ei joka tuhannella hehtaarilla kasva, en malta olla menemättä tuttavuutta tekemään. Siinä se seisoo mahtavana, harmaantuneena, jo kaiken vihertävän kadottaneena. Ollut jo satoja vuosia ja jatkaa. Aikojen kuluessa se on hylännyt alemmat oksat ja keskittynyt ottamaan energian yläpäähän. Jos auringosta voimaa ottavat vähenevät vihreät oksat ovat "väärällä puolella", mahtava runko on alkanut aurinkoa seuraten kiertyä, että kaikki mahdollien ravinto tulee talteen. Siinä se honka seisoo, ehkä vielä satakin vuotta. Eihän se ole sukua enää jatkanut pitkiin aikoihin. Eikä se enää kuulu edes "oikeaan metsään", vaan on enemmänkin muistomerkki pitkästä elämästä. Koska ymmärrykseni mukaan kuulun luontoon pienenä pisarana, olen yrittänyt edellä olevaa mielikuvituksissani yhdistää myös ihmiselämään. Itseenikö?
    Mikäs ei, mutta kun vilkaisen mahtavaa honkaa ylös, tunnen itseni hyvin pieneksi.

    Meniköhän niin vaikeaksi, että en enää ymmärrä itsekään? Hyvää jatkoa. Ilmatkin näyttää suosivan.
  10. Kyllä ne minultakin töyhtöt ovat häipyneet, mitä nyt joku untuva on jäljellä. Lieneekö syynä kuivankaprakka "maaperä."
  11. Olisiko koivuilla samanlainen ero kuin miehillä? Toiset kaljuuntuu aikaisemmin.
  12. Aivan tuollaista, josta Hintriika* kertoo, en ole lukenut. Niitä nyt on paljonkin, joissa "pikku-tai isojulkkis" kehua rötöstelee, kuinka moni puolue on häntä ehdokkaakseen mankunut. Ja sitten oletettavasti valinnut puolueen, jossa oma etu parhaiten näyttää täyttyvän. Joskus on niin käynytkin. Useinhan julkkutyrkkyjä käytetään vain äänten poimijoina sieltä, missä ehdokkaiden hyvyydelle on erikoisen pinnalliset mittarit.

    Mutta kun ilmoittaa odottavansa tarjouksia puolueilta, luulee kai saavansa tärkeimmät tiedot. Löytyykö puolueelta rahaa vaalityöhön? Mitkä ovat etenemismahdollisuudet ja löytyykö lisäbisnestä, entä mahdollinen ministerin paikka, ainakin valiokuntapaikkoja. Entä jos sattuu huono tuuri, eikä kansanedustajaa tulekaan. Täytyyhän silloin tulla korvaukseksi kunnon virkapaikka valtiolta tai kunnasta. Tai ainakin ministerin avustajan paikka. Luulisin että tässä tärkeimpiä asioita, joita ko. herra haluaa tietää.

    Onhan näitä, ehdokkaita, edustajia ja siksi pyrkiviä... lienee kai suhteessa äänestäjiin. Halmekin sai oikein äänipotin. Suksi ei vain luistanut, vaikka jo ehti presidentiksikin haaveilla.
  13. Kyl määki yhryn Puskaleiman julistamaan boikotteluun. Enhän paljoo ryystä koko tuotetta, kun lääkär sano, että kihti vaanii kintereilläs ja mallasjuoma ihan kuin kutsuu sitä. Pikkukalat kyllä nahkasta putsaan, mutta milläs niitä kaljasta myrkkyjä pois kuorii. Kyllä muutaman pullo jääpi pelkästää tyrkylle. On se yhtä helkarii, siinä ne "tunturipurojen raikkauvet ja kirkkaiden porujen solinat" unohetaan, niinku H* asiaa selvensi.

    Muutenkii koko " hallittu rakennemuutos" on solunu ihan päin ...sitä jotakii. Tunnen symatijoo muakunnan syrjäseutujen kohtalosta. Ehkä ol hyvä, että hevoskopukat metsistä kiusattuna rypemisestä vähen, eihän sillä pelekällä tukkilaisromantiikallakaan elä. Vain ei kaikki muuttunut kohalleen. Muutama hiton "buumi"ol kun kunnat kilpail ja rakens valmiiks yrittäjille halleja ja antovat vielä vähistä rahoistaan tukee. Vähän aikoo ne touhus ja sitten nostivat kytkintä. Nyt jo pannaan tuottavii tehtaita kiinni. Eipä siinä imeistä ajatella tippookaan.

    Luulis että jotain merkihtöö sekin, että monilla paikkakunnilla ois tiloo, asunnot valamiina, mutta se perhanan raha ja mahoton kilipajuoksu teköö semmosta, jossa ihmisellä ei ou arvoo, eikä sijoo. Ja nuo ympyrättii senkun suurenoo, mänään ensin Viroon, sitten ja nyt jo ympäri mualimoo. Ja kyllä sieltäkin on pisneksissä takkiin tullut ja rumastikin, Vain nehän on hoijettu sillä, kun johtajille on lätkästy kunnon kultaset kädenpuristukset ja vaihettu uutta, vieläkin kovempaa ukkoa tilalle "mualimoo vallottamaan." Eikä näistä kukaa ajattele kotimuan imeistä , ei niitä joilleolis ollut ihan kannattavoo työtä tiälläkii. Ei ies valtion yhtiötkää, joissa myö ollaan osakkaita.

    En kehtoo jatkoo...rupee suututtamaan kun ajatteloo liikoo. Eihän niin pitäs tehä. Sitä varten on olevinaan ihan er imeiset.
  14. Komeata päivää on kehuttu. Eipä voi muuta kuin yhtyä mielipiteisiin, lämpöäkin oli täällä 10 pykälää. Kyllä se vaan ilmakin mielialaan vaikuttaa. Tulee mieleeni joku ajat sitten ollut auringonpimennys, joka oli melko täydellinen. Sen mykistävän vaikutuksen muistan hyvin. Kun kesäpäivä pimeni, kaikki hiljeni. Ei kuulunut lintujenkaan visertelyä ja lirkutusta.

    Marketin aulassa kävin "ilahduttamassa" vanhoja pappoja, jotka siellä penkillä päivittäin istua nyhjöttävät melkeinpä apaattisina. Jutut on vuosien aikana kai jo kerrottu ja pelkkä laiska katselu näyttää riittävän.
    Tuttuahan tuo, käynhän aika useinkin heitä morjenstamassa ja saahan heihin jotain eloakin. Monet kyllä vanhenevat turhankin viisaasti, kunhan hymyilevät ja myhäilevät, kuitenkin hyväntahtoisesti. Hupelonahan he minua kai pitävät - ja lienevät oikeassakin.

    Sitäpä tässä suunnitteluhommassani on tullut mietittyä, että mitähän sitä vanhana ...noo, sanotaan vanhempana ryhtyisi puuhaamaan. Alkaa ne tulevaisuuden palikat olla kasassa, ellei nyt äkisti tule yllätysesteitä. Niitäpä ei passaa ryhtyä pähkäilemään, ne ovat sen ajan asia. Niin joskus nuoremmillakin.

    Nytpä taitaa tällä kertaa kirjoitusharjoitukseni riittää. Joskus sitten...
  15. Kerrankin sadetutka näytti täällä nappiin. Koko päivän losottelu ja klo 16.00 sade lakkasi kuin käskystä ja aurinko alkoi porottamaan. Niinpä pistin heti monot jalkaan ja lähdin happihiiviskelylle. Johan oli ilmakin raikas ja yllytti siirtelemään monoja tiuhemmin, että saa vedettyä happeakin reilummin sisuksiinsa. Reilun tunnin kun paahdoin, tuntui kuin olisin huomattavasti nuortunut.

    Muuten oli pitkäveteinen päivä. Rutiinini sotkeutui. Lukuharjoituksia yritin, ei ollut kovin hyviä "arpomalla" lainaamani kirjat. No päiväuniin kyllä auttoivat. Näitä rönttäkelejähän on jatkossa enemmänkin. Täytyy ryhtyä suunnittelemaan rojekteja, joissa voi aikaa tappaa mielekkäästi. Sitä en halua tunnustaa, että mokomaan suunnitteluun en pysty. Vireillä onkin jo pari sellaista puuhaa, joille ei ole takarajaa. Eikä tuotantotavoittettakaan.

    Näihin, ei kovin merkittäviin, ajatusteni ulos puskemiseen lopetan. Katsotaanpa myöhemmin, jos vaikka asian tynkäkin joskus ilmaantuisi. Tai vaikka kepeätäkin.
  16. Ramoonalle, en käytä enää jalkarättejä, villasukkia käytän lähes ympäri vuoden. Nehän eivät hiosta lämpimälläkään. Jalkarätit soveltuvat vähän huonosti matalaan kenkään. Saappaissa ne ovat hyvin paljon mainettaan parempia. Kun olin opettelemassa sotataitoja, jalkarätit olivat ainakin siinä komppaniassa jokapäiväisessä käytössä. Kyllähän ne tottumattomille, hellille varpaille vaikeuksiakin tuottivat. Jippo oli pääasiassa siinä, että rätti pitää osata nätisti ja kohtalaisen kiinteästi jalkaan taittaa, ettei se jää ryppyisenä kenkään. Sen taidon opin jo penskana.
    Kumiteräsaappaita kyllä löytyy - ovat varsin hintavia. Vanhanajan kumi ja varret näkyy sitkeästi kestävän, mitäpä turhaan uusisin. Kaipa se "elintasoni ja mukavuudenhaluni" on noussut. Jalkaräteistä olen luopunut.
  17. Hittojako sekin opastus kenellekään kuuluu, millaisilla kuteilla julkisillakin paikoilla saapastelen. Saahan ne toki kohtuullisen siistit olla, pestyt ja kunnolla paikatut. Tuulipuku kelpaa lähes joka paikkaan, en näe väreillä ja muodilla olevan mitään merkitystä. Lähes parikymmentä vuotta vanhan kumiteräsaappaat saa kelvata, jos kelit sitä vaatii. Tärkeintä että koipeni on kunnolla suojattu rönttäkeleilläkin ja samoin muu suojaaminen.
    Mitä sitten, jos ei mene keinotekoisten "etikettien" mukaan? Jos sivulliset "kärsii", kärsiköön. En vain ymmärrä ihmisen tärkeinpänä mittana vaatteiden ripustamista, en paljon muutakaan keinotekoista, liiallista "kohentamista." Saavat silti tallustella aivan rauhassa mieltymystensä mukaan.
  18. Ja vettäkin tulee. Ilma on kuitenkin yllättävän lämmin, + 9. Pieni ruska näyttää latistuvan, taitaa myrsky riipiä lehdetkin. No on kyllä eräissä koivuissa vielä vihreätäkin, niin nekin ovat erilaisia.
    Laten mainintaan kirjailijan nimestä - en pidä sopivana sitä kertoa paristakin syystä, pidän sen "luottamuksellisena", vaikka sitä ei ole erikseen tähdennetty.
    Kerroin koko asiaa vain eräänlaisena selityksenä kiireilleni. En siksi, että kehuisin "suurella tuttavuudella." Ehkä lörpötin turhaa.

    Sama lörpötykseni pätee kuu- juttuun. Kunhan kerroin vanhan muistisäännön.
    Ei kovin selkeä, mutta kuitenkin. En näe siinä korjaamistakaan. Tarkistin nyt tietosanakirjasta, painettu 1926. Siellä on kaava, jota en sellaisena saa esitettyä. Kuu pohjoiselta pallon puoliskolta katsottuna: Uusi kuu(pimeä) > 1. neljännes > ) > täysikuu > viimeinen neljännes> ( . Sekaannusta voi tulla siitä, mistä "tarkkailu" aloitetaan. Pääasia kuitenkin, että kuukin silloin tällöin näkyy.
    Täytyypi aloittaa suunnitteluhommat. Koko sateinen päivä on käytettävissäni.
  19. Onhan kirjastossa montakin kirjaa, jota en ole lukenut! Oli yksi ko. kirjailijan kirjoittama...Taidan olla unen pöpperössä. Sekin että sohrasin vastauksen kuu - juttuun vaikka oli jo Pilvin vastaus. Kone vain seisoi vastauksen kohdalla, kun kävin rohmuamassa jääkaapilla - tällä kertaa vain ruokaa. Nyt pehkuun!
  20. Katsellaan kuuta sen kasvaessa oikea puoli "kaljamaha edessä" pyöreäksi ja hupeneminen selkä edellä oikealta puolelta. Ainakin luulisin.

    Rompsun sain luettua ja juonen ratkaisut selvisi. Oli kyseessä ainoa ammattikirjailija, jonka tunnen hyvin, 70- luvun alussa työelämässä tapasimme. Sitten hän sai eka kirjan julkaistua ja aika hyvän lähdön ja myös ammatin vaihdon. Nyt hänen kirjojaan on kymmenkunta hyllyssäni, hän on lähettänyt ne minulle. Kävimme jokaisesta aika pitkän keskustelun. En tietenkään ollut kirjallisuusarvostelija, kerroin lukijan kokemuksia ja miten olen tulkinnut hänen kirjaansa.
    Kun kävin kirjastossa, huomasin että on olemassa yksi kirja jota en ole lukenut. Siksi piti ahmia.

    Lopuksi kansanviisaus Tuusulasta: Ei nuares me huilaminen hukkaa.
    Hyvää yötä!
    21. 198 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt