r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 17v sitten

29 aloitusta · 4483 kommenttia

Uusimmat aloitukset Suosituimmat aloitukset Uusimmat kommentit

Tärkeä säätiedoitus: lämpö nollan kieppeillä, märkää ja vetisen näköistä niin ilmassa kuin maassakin, lumeksi ei ole jaksanut räntä pysähtyä. "Maakuntien" autojen katoilla näkyy kuuraa kun tästä ohi vilistävät.

Poikkesin rytmistäni. Eilen juuri ja juuri jaksoin töllöttää tv:stä kotimaista, erikoista kunnanlääkäriä. Sen aikana jo pistin puvun päälleni. Aivan oikein, minulla on vaikeata pitää pukua päivällä, mutta nukkuessa se menettelee. Juu...ja aamusta lipsahti rokuliin. Niin sikeätä oli tajun menetys. Varmaan oli sitä univelkaa. Mistä sitten lie tullut kun koko eilisen päivän melkeinpä vain rötköttelin. No se "velkani" on hoidettu ja muuta velkaa ei taidakaan olla. Ei edes maksettavia kalavelkoja. Mistähän sekin monimielinen sanonta?

Käytän vielä pelkästään vanhanaikaisia lamppuja. Tulee ajateltua, että samahan tuo mitä ne pari tillottavaa
lamppua ovat. Eikähän ne edes päätä kuumenna, koska termostaatti hoitaa säätelyn. Ylimääräinen lämpö menee hyötykäyttöön taloyhtiön lämmityslaskussa.

Tämä loppupäivä on vielä käytössäni. Täytyy suunnitella...ja sehän kestää. Lehtikin on vielä lukematta.
lamppua13.10.2009 08:45

Hyvin näyttää e-lamppusi toimivan, H*. Taitaakin olla automaattisytytyksellä. Välähtää tarvittaessa. Mitäs sitä hukkakäyttöä, ellei nyt merkiksi olemassaolosta kuten katuvalot auringon paisteessa.12.10.2009 18:09

Ulkohommat ovat nyt menneet turhan vaikeaksi. Varsinkin kun ne eivät ole aivan pakollisia. Vielä ei jää nietoksiksi räntä maahan, ei siis pääse luomaan luntakaan. Teinhän minäkin kauan sitten luovaa työtä, loin sontatunkiota paikasta toiseen. Olin myös luomassa "hätäaputöissä" kevättalvella ojaa. Ensin loin lumen päältä ja sitten pääsi luomaan vedensiirtojärjestelmää ihan lapiopelillä.

Siinäpä tärkeimmät näyttöni tästä "luomisen vimmastani." Sanana tuo "luova" on kyllä jonkunverran tuttu. Voi olla, että tulkitsen sen sisältöä omituisesti, ehkä siksi että en yleensäkään viehtynyt "erikoisiin lahjoihin". Harvoin innostun itsestäni, tai oivalluksistani. En voi kun ei ole aihetta. Enkä odota mitään erikoisen suurta päästäni irtoavan, nyt ei edes hiuksia tumputtain. Voihan joskus olla tyytyväinen, jos on jonkun propleeman saanut ratkaistua ja homman hoitoon. Että edes siihen on pystynyt, se on vaatinut lukemattomia virheitä, muistamista vanhoista tekemisistä, elämästä ja työstäkin karttuneita kokemuksia. En edes ole huomannut jäädä odottamaan inspiraatiota mietintämyssy päässä.

Onhan hyväkin, että ei ole tavoittanut itsestään luovaa - bakteeria. Pelastuuhan riepovasta luomisen tuskasta. Ei tarvitse kärsimättömänä odottaa, koska "lamppu syttyy", koska sitä ei ole. Kaikki on vain tehtävä työllä ja uurastuksella. Nyt sitäkin enempi harrastuksena. Eikähän kaikkeen edes fysiikkakaan riitä.12.10.2009 15:30

Yritän haroa historiaa Aleksis Kiven (1834 - 1872) ajalta, joka valottaisi kansalliskirjailijamme merkitystä.
Ennen v. 1858 ei suomenkielellä ollut mitään vakautettua asemaa. Oli vain ruotsinkieli mm. asiakirjoissa. Suomenkielinen kirjallisuus oli köyhänlaista. Ruotsinkielinen "ryhtiryhmä" sai aikaan mm. 1850 sensuuriasetuksen. Siinä kiellettiin kaikkien muiden suomenkielisten kirjoitusten painattamien, paitsi uskonnollisten ja taloudellisten asioiden. Suomenkieli ei muka ollut sopiva kulttuurikieleksi alkeellisuutensa vuoksi. Asetus kyllä peruttiin 10 v. myöhemmin, mutta henki jäi elämään.

Ensimmäinen kansakouluasetus tuli 1866. Sekin jäi vapaehtoisuuden varaan. Koulupaikkoja ei ollut läheskään kaikille, parhaiten ruotsinkielisille. Jonkunlaista parempaa koulutusta oli niihin aikoihin saatavana vain ruotsiksi. Siksi oli selvää, että Kivi oli r.kielisessä koulussa.

Nämä huomioiden, Aleksis Kivi oli aivan ratkaisevan merkittävä ja tärkein suomenkielen jalansijan saamisessa. Tätä yritti mm. A.Ahlqvist kaikella arvovallaan torjua. Onneksi kärsi tappion. Ehti sentään osin Kiven tuotantoa myynnistä poistattaa. Näillä perusteilla ja lisäksi erinomainen tuotanto, jonka A.Kivi ehti niissä oloissa tuottaa, riittää ehdottomaksi titteliksi: Kansalliskirjailija. ( jos pitäisi esittää toiselle sijalle joku, äänestäisin Väinö Linnaa)11.10.2009 20:29

En ole asiantuntija, mutta voihan sitä arvailla ja ehkä niissä on jotain takkiini jäänyttä tiedonmurustakin. Alkukantaisena vanhempana lienee suden lisäksi sakaali ja sen tapaisia muitakin eläimiä. Hyötykäyttö? No ehkä jonkinlainen "turvamies", ainakin vaarasta varoittava hälytyskello siellä luolan suulla tai ruuanhankkimismatkoilla. Koirahan on voinut myös etsiä ja hätistellä riistaa liikkeelle vaikkapa kaivettuihin kuoppiin tai muihin loukkuihin. On voinut etsiä myyränkoloja, ketun pesiä ja kaivaa saaliin esille. Kesytetty susikoirakaan tuskin pärjää luonnon sudelle. Kesytetyltä puuttuu se viimeinen, säälimätön puristus, jonka "sivistys" on tuhonnut. Ehkäpä huippu-urheilija kaivaa "eläimellisen puristuksen" lähes viimeiseen tippaan - noin vertauksen vuoksi.

Noista jalostamisista en ala kertomaan kaikkea sitä, mitä ajattelen. Siinä jalostusprosessissa esiintyy ihmisten täysi hulluus melkeinpä viimeisen päälle. Sen voin mielipiteenäni esittää.11.10.2009 09:58

Hyvä SkillaN, kun tarkkailet, kerrot elävästi luonnosta ja myös sen elämästä, myös osiltaan kesän rippeiden loistokkaasta sammumisesta, levosta odottamaan kevättä. Ne näköalat ovat kuvauksistasi päätellen paljon aidommat kuin minun "kaupunkimaiset" näkymät. Mutta äkkiäpä pääsen mielikuvissani pienestä yllykkeestä matkalle "aidonpaan" ympäristöön. Tuosta onkimisesta, minulle se on toiminut "hätävarana", jossa saalis ei olekaan se tärkein. Saattaapihan sitä innostuakin, jos oikein hyvällä syönnillä kalat sattuu olemaan. Monesti olen heittänyt pelkän koukun veteen sen jälkeen kun soppakalat on ylös noussut. Silloin onkiminen vähemmän häiritsee näitä "muurahaisen ajatuksiani."

Niin...tosiaan: huomenta! Päivä täällä on alkanut kirkkaana. Mainiolta näyttää. Eilen olin vilkkaassa juttuseurassa, ihan ilman tehostevirvokkeita. Pari tuntiahan he minuakin "krillasivat", huomattavasti oppineemmat, paljon nuoremmat ja erittäin kielevät juttukampraattini. Kaikki kuitenkin hyvässä hengessä ja huumorinkin kanssa, mutta kylläpä tuo alkoi vyörytykseltä maistamaan. Silti, eipä jäänyt paha maku suuhuni.

Niinpä ajattelin tänään nukkua pitkään. Mitä vielä, koneistoni on virittynyt melkein minuutilleen samaan rytmiin. Niinkuin kaikki muukin; ei erikoisia pyhäpäiviä, ei lomia ja lomakorvauksia, pekkas-päivistä puhumattakaan. Toisaalta ihan hyväkin tämä joustava toiminnallinen aika. Voihan sen pyhän pitää keskellä viikkoakin. Ihan miten mieleen juolahtaa.

Nyt tuli mieleeni, että pitää lopettaa. Pitäähän se...joku tolkku olla.11.10.2009 09:18

Varmaan monestakin tuntuu A. Kiven käyttämä kieli vanhanaikaiselta, ehkä vieraaltakin. Varsinkin nuorista lukijoista. Onhan se tietysti sitäkin, koska se istuu siihen aikaan. Minulle kyllä tulee mieleen penskana kuulemani vanhat papat ja mummot, mainiot tarinankertojat, jotka käyttivät Kiven tapaan kuvailevaa sujuvaa puhetta, kansankieltä, jossa sanat ymmärsi ja "uudissanat" liittyivät asiaan niin, että nekin ymmärsi. Oli jollainenkin "yhteys", vanhaan aikaan, vaikka "Seitsemän veljestä" käsitteleekin eri paikkakuntaa ja murrealuetta.
Melkeinpä tunnen "nykykielen" ajoittain vieraammaksi.10.10.2009 12:11

Ramoonan kysymykseen; ehkä häpeäkseni täytyy tunnustaa, että joko olen lukenut "Puukansa tarinoita" ja en nyt kuitenkaan muista. Käsitykseni mukaan olen Huovisen teokset ainakin valtaosaltaan lukenut. "Havukka-ahon ajattelijaa"olen pitänyt, ehkä "joukon mukana", parhaimpana. Jäi muuten Lorenan aloitus vilkaisematta. Nyt katsoin. Sitä jää...kaikenlaista kun puuhaa ja valintaa.10.10.2009 09:34

Saihan A. Kivi aikaan vauhtia suomenkielen tunnustamiseen ja käyttöön kirjallisuudessa. Tosin monien vaikeuksien jälkeen. Kuten myös arvostusta kirjallisesta tuotannostaan. Senkin enemmän jälkikäteen - kuten hyvin usein on käynyt muulloinkin.

Joka syksy tulee uutisia, että liukkaat kelit yllätti. Eipä voi muuta kuin ajatella, että onkohan se ihmisen muisti sittenkin lyhyenlainen.

Vielä tuosta tukastakin kun H* kanssa vähän mielipiteitä vaihdettiin. Ajatellaanpa leikillisesti. Jos tehtäisi kysymys: kahta tärkeään ei päähäsi mahdu, kumman valitset? Ehkäpä joku nuorena saattaisi sanoa, että tukastani en luovu.

Kun olen runtannut salometsiä ja näen jo kaukaa ison honkajättiläisen, joita ei joka tuhannella hehtaarilla kasva, en malta olla menemättä tuttavuutta tekemään. Siinä se seisoo mahtavana, harmaantuneena, jo kaiken vihertävän kadottaneena. Ollut jo satoja vuosia ja jatkaa. Aikojen kuluessa se on hylännyt alemmat oksat ja keskittynyt ottamaan energian yläpäähän. Jos auringosta voimaa ottavat vähenevät vihreät oksat ovat "väärällä puolella", mahtava runko on alkanut aurinkoa seuraten kiertyä, että kaikki mahdollien ravinto tulee talteen. Siinä se honka seisoo, ehkä vielä satakin vuotta. Eihän se ole sukua enää jatkanut pitkiin aikoihin. Eikä se enää kuulu edes "oikeaan metsään", vaan on enemmänkin muistomerkki pitkästä elämästä. Koska ymmärrykseni mukaan kuulun luontoon pienenä pisarana, olen yrittänyt edellä olevaa mielikuvituksissani yhdistää myös ihmiselämään. Itseenikö?
Mikäs ei, mutta kun vilkaisen mahtavaa honkaa ylös, tunnen itseni hyvin pieneksi.

Meniköhän niin vaikeaksi, että en enää ymmärrä itsekään? Hyvää jatkoa. Ilmatkin näyttää suosivan.10.10.2009 08:42