r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Ei hirvikärpänen aina pure. Usein se huomaa erehtyneensä elukasta. Ihminen ei kelpaa pesimäpaikaksi, on se sentään niin "laatutietoinen." Voihan se hätäpäissään kauan saalistusta jahdattuaan tonkaista ihoakin. Siinä vaiheessa se pudottaa siipensä, niin hirvieläimeen kaivautuminen on kätevämpää.

    Monestihan tämä sitkeä saalistaja pääsee ryysyjen alle ja voi vorria siellä tuntikausia - eikä tunnu mukavalta sen pörriäisen tutustuminen "maisemiin." Niin taitavasti h.kärpänen voi tunkeutua puseron saumoihin, ettei sitä aina löydä. Kun pistää viikon kuluttua puseron pälleen, voi tämä saalistaja aloittaa uuden tutustumiskierroksen.

    Niinpä olen usein upottanut tunniksi, pariksi pusakan ja paidan järveen, jos olen onnistunut niitä runsaasti mukaani saamaan. Tuleepahan rievut pesastua ja yön aikana ne saunassa kuivuvat. Tämä mökkioloissa.

    Siltikään en näe ko. kärpästä mahdottomana ongelmana. Se on useimmiten hienohipiäisyyttä. Aamulla lähden niihin maisemiin ja sienet eivät jää kärpästen takia keräämättä, vaikka juuri parhaissa sienipaikoissahan ne ovat kytiksellä. Kuten nuorehkossa kuusi- ja mäntymetsässä. Niihin metsiin painun pariksi viikoksi. Vapaudunhan ainakin tietokoneesta ja telkkarista. Sähköt on penikulman päässä.
  2. Enpä ole tänä kesänä ehtinyt hirvikärpästen kanssa seurustella, mutta ihan lähiaikoina lähden kokeilemaan.
    Kyllähän muovisäkki kärpäset poissa pitää, ei siinä mitään. Olen jo aiemmin hankkinut ja yrittänyt käyttää "verkkotakkia", mutta en ole siihenkään tyytyväinen. Kyllä se jotenkin passaisi jos menee pelkästään kuusenjuurelle seistä töröttämään, mutta kun pitäisi liikkua ja vieläpä ripeästi. Eihän se muuten sienikori valikoivalle kerääjälle täyty. Se hupputakki tuntuu ahdistavalta, kuumalta ja häiritsee henkäilyä.

    Niinpä olen kaikenlaiset verkot hylännyt naulaan roikkumaan ja käyn "sotaan" avoimesti. Ainahan voi hirvikärpäsiä kouraista irti, tukkaan eivät pahemmin puutu, kaljusta on helpompi antaa lähdöt. No onhan se pipo päässä.

    Kyllähän hirvikärpänen on viheliäinen olento, riesana aika nuori. Ehkäpä juuri siksi se koetaan melkeinpä ylitsepääsemättömänä vihulaisena. Kaikkeen kotkautuu, itikkalaumat on haitta aikansa, mäkäräparvet melkein pahempi, mutta nämä ovat jo paremmin tuttuja. Kaikkien näiden kanssa pitää vain elää, eikä elämisen tarvitse aina olla viimosen päälle "steriiliä". Tai sitten pitää olla ja rakentaa umpio itselleen.
  3. Kyllähän tässä tilanteessa riittää pohtimista, eikä niistä kokonaan voi irrota. Monen haaveet romahtavat työttömyyden lisääntyessä edelleen. Tuhansia tarinoita tulee; asiaan otettujen velkojen hoitaminen, katkeruus menetetystä työpaikasta, myös keskinäistä kismaa - miksi juuri minä. Ja se elämisen epävarmuus. Näitäkin on ehtinyt nähdä.
    Avuttomaksihan näissä tuntee itsensä, johonkin vain pitää yrittää luottaa. Eläkeläisenä ja omienkin pienten murheiden ympärillä, tunnen realistina, että on parasta keskittyä omien vuosien viettoon. Se ei ole mielestäni omahyväisyyttä, ei sitä, että on päässyt jollekin hennolle vihreälle oksalle istumaan. Otan sen palkintona elämäntäyteisestä työstä.

    Mainitsin joskus hoitokuuristani. Vaikein osa on takana - mutta se jatkuu harvempina käyntikertoina. Ennusteet ovat ennusteita, mutta ei ne toivottomilta näytä. Vaikka kuvittelen olevani realisti myös näissä asioissa, ei nämä ihan "jälkiä jättämättä" mene. En ole täydellinen kallio. No tämä tästä, ei kannata ottaa tämän kummemmin puheeksi, puhumattakaan että säälipisteitä kerjäisin.

    Ilmat jatkuu näköjään loistavina. Niinpä alkaa taas mieli tehdä "korpivaellukselle".
    Ja mikäpäs tässä on lähtiessä parin viikon reissulle. Esteitä ei ole.

    Johan nyt! Taisin ajatuksissani tuhertaa tämän, mutta menköön pyyhkäisemättä! Hyvää jatkoa teille kesähelteissä!
  4. Helli villakoirisi hyvin, ja suojele. Maailman kirjat menevät sekaisin,mikä on uutinen. En toista vanhaa kriteeriä.
    Villakoira on lähes ainoa ihmiystävällinen olento. Ei ole vielä tullut uutista ,että se olisi jotakin purrut. Ehkäpä senkin vielä näemme tässä vainoharhaisuuden yhdyskynnassa.
    Päkäpäälle toivon jatkoa rajojen murtamisessa!
  5. Savusaunassa olen syntynyt, se on totta. Mutta kun R. mainitsi Akseli- Kallelan esimerkkinä luonnon kuvaajana, olen toki samaa mieltä, että hän osasi tehdä sen "turistina" ihan mainiosti. Siihen ei ole lisättävää.

    Mutta toinen näkökulma. Turistit ihailivat ja ihailevat pulleiteita männyn käkkyröitä, rosvoja jotka ovat valloittaneet elintilan muuilta ja kasvaneet valtiaiksi pulleiksi käkkyröiksi, "tontin haltioiksi" vain ahneuttaan. (kuten ihmiselämässäkin) Näitäkin Akseli maalasi. Ilman taustaa.

    Entäpä metsuri, jolle juuri nämä " hyödyttömät" oli leimattu poistettavaksi. Siihänhän nyrhit pokasahalla juntturraa nurin. Karsit ne valtavat oksat ja tulos on työntekijän kannalta vaatimaton. Normaali männikössä olisi sama määrä karttunut 5- 10 kertaisesti. Siinä se palkka, kaikkihan oli urakkaa. Ja ei mikään kumma, että "vähäväkisimmät" tämänkin rangaisuksen saivat.

    Kerron tämän vain siksi, että selvästä asiastakin voi löytyä "jurnutettavaa". Akseli oli suuri taiteilija, mutta tuskin ymmärsi tätä näkökulmaa. Edelfelt ajoittain vähän paremmin.
    Toivon ettei kenellekään mene herne nenuun, vaan asiallisuus voi jatkua.
  6. Kesähelteitä piisaa. Iltapäivällä lähdin hyvin köykäisissä varusteissa liikkeelle. Eikö mitä, pieni, olematon pilvenhattara roiskautti vettä ihan kunnolla. Tuntui ihan mukavalta lämmin pesu ja siinähän paitakin tuli pyykättyä. Nyt taas helottaa.

    Venlastiinasta oli apua kun hän kertoi hammastohtorista. Napsautan suuhuni silloin ja tällöin karkin. Jo muutaman päivän oli takahammas äksyillyt tavoilleni. Onhan siihen monta kertaa lyijyä paikaksi pistetty, mutta nyt romahti. Niinpä välähti - autettuna - että vaivaanhan on koulutettuja auttajia. Menin tilaamaan aikaa, mutta tohtori kehotti lojumaan pukille. Vajaa kymmenen minuttia ja raihnainen siirtyi vaikkapa metallinkeräykseen. Että pelaa se joskus nopsaankin.

    Aion tässä vielä rynnistää korpimaisemiin. En ihan vielä, mutta viikon kuluessa. Täytyyhän tässä ottaa kesästä irti vielä jotakin. Ainakin sieniä tarvitsen ja siinä sivussa kaikkea muuta hyödyllistä. Päälle vielä se oleminen maisemissa.

    Kun 70 v. ajokorttia uusin, näkötohtori antoi vielä sitä varten puhtaat paperit. Kaukonäkö on kuulemma ihan hyvä, vaikka eipä tuota uskoisi. Lähinäköön lekuri kirjoitti preseptin laseille, joita kyllä tarvitsen. Olen ostellut "hongonkilaisia" n. 2 euroa kappale. Niitä olen siroitellut kulkureittieni varrelle sen verran, että varmasti joku vastaan törmää. Hyvin ovat asian ajaneet ja halvalla. Kyllähän silmälääkärikin myönsi, että kyllähän nekin halvat käy kun taittovirheitä ei ole. Minulle riittää näkö, ulkonäkö on sivuseikka josta en maksa, koska ko. ominaisuudelle minulla ei ole suurempaa käyttöä.

    Eipä muuta kuin ihmetellään ilmoja ja koetetaan kestää tämäkin "riesa."
  7. Muistelen lapsuusaikani kasvuympäristöä pienessaä salomökissä, tiettömien taipaleiden takana.
    Luonnonantimet muodostivat hyvin täkeän osan toimeentulosta. Se oli pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Puolukat, lakat, vadelmat ja sienet kerättiin penskajoukon avustamana talteen. Puolukka säilyy ilman kylmätiloja, samoin suolasienet, särkiä sai keväällä helposti tuhottoman paljon, nekin kuivattuna säilyvät kuivassa paikassa vaikka vuoden. Kaikki tämä hyöty otettiin talteen "työllä" - ei huvina. Kun joka mökissä oli lehmä tai kaksi ja länttiä perunapelloksi, näistä koostui pääosa ruuasta.
    Hyvinä marjavuosina sai marjoja myös myytäväksi - ne saattoi vaihtaa ruisjauhosäkkiin. Näillä eväillä suuretkin joukot kasvatettiin ja opetettiin elämisen taidot, sen miten pitää toimeentulon eteen ponnistella.

    Näistä kokemuksista on oppini jäänyt. Käytän "jokamiehen oikeuteni" mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Eikä se ole vastenmielistä. Nyt on mahdollista ottaa hommat rauhallisesti. Ei ole välttämätöntä niska limassa täyttää tavoitetta talven varalle. Se tulee köykäisesti, maisemia katsellessa ja luonnon ihmeitä ihaillessa. Ja mikä hyvä; mahdollisimman hyvää liikuntaa puhtaassa ympäristössä.

    Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdolllista tätä harrastaa. Jo väestörakenteen muutos on rajoittanut tätä toimintaa ja tietysti monella myös terveys. Mutta on myös paljon aikaansaamattomuutta, varsinkin nuoremmissa sukupolvissa. Hyvin paljon luontoon jää ilmaista ravintoa...no eihän se aivan ilmaista ole, jos joutuu paikkoja kauempaa hakemaan.
    Tämä ikäisemme sukupolvi taitaa olla viimeinen, josta löytyy marjametsiin lähtijät.
    Ja mekin vanhenemme ja kuntturoiti lisääntyy. Tiedän kyllä, että on joitakin harvoja nuorempiakin, jotka ovat marjastuksen ymmärtäneet ja tekevät hyvinä satovuosina ihan mukavaa tiliäkin oman tarpeen lisäksi.
  8. On ollut niin hieno päivä, että pitihän se pikku retki metsikköön heittää. Ajan kuluksi nypin litran mustikoita ja saman verran vadelmia. Eipä ollut "tuotantotavoitetta", kunhan maisemia katselin.

    Nyt pitää vielä polkaista tasamaalla lenkki päivän päätteeksi, eikä tarvitse toppatakkia kuluttaa. Mittarissa +25. Jatkoja!
  9. En ole tyrkyllä, enkä ole ketään mukaani mankunut. Onko sulla "bok" joku tarkoitus? Ei tarvitse vastata.
  10. Hyvää huomenta jälleen!
    Korpivaellukseni olen tehnyt ajan sallimissa puitteissa. Mennessäni hankin muonaa lähimmästä asutuskeskuksesta. Tapasin muutamia hyvänpäivän tuttuja, onhan niitäkin tullut vuosien varrella ja pienellä paikkakunnalla tieto leviää muun puhumisen puutteessa.
    Evääksi sain "tietopaketinkin": kala ei liiku, sitä ei saa, lakkoja ei ole, halla on vienyt, mustikoita on vähän ja nekin rupeloita - mutta karhuja on paljon liikkeellä juuri siinä korvessa, jossa majailen.

    Niillä eväillä painuin runsaaksi viikoksi mökilleni, enkä kylillä välillä ravannut. Kalaa tuli sen minkä jaksoin syödä, mustikoita ei ollut joka paikassa, mutta löytyi ihan hyviäkin apajia, lakkoja oli todella huonosti, mutta kyllä työvoitolla muutamia litroja irtosi, sieniä löytyi vain paikan päällä syötäväksi.

    Karhuja en nähnyt, en kyllä niitä hakenutkaan. Jälkiä kyllä oli kun olivat vanhoja kantoja toukkia etsiessän repineet. No, jäljethän eivät pure. Nyt ovat myöntäneet aika runsaasti karhujen kaatolupia.
    Korpia, hateloita ja vaaroja runttasin päivittäin väsyksiin. No, veneessä vielä jaksoi loppusilauksen istua ennen saunaa. Kerran vielä totesin, että olen "mieleltäni metsäläinen". Sitä ei ole yli 50 vuotta "lokeroasumista" häivyttänyt. Kannan titteliä "metsäläinen" ylpeydellä. Jostain syystä vain vaarojen laet ovat nousseet korkeammalle, tuntuu kintereissäni niitä kivutessa.

    Olen toki aika hyvin sopeutunut kivikyläänkin: muutama kuukausi alkuun asuntolassa, sitten muutama vuosi Kalliossa, ekassa kerroksessa, johon hyvin kuului pultsareiden rötinä ja rautaportin paukutus, sitten Mannerheimintien varressa, jossa raitsikkka kurvasi ja kitisi aika melulla. No siihenkin ehti tottua kymmenessä vuodessa kunnes muutin tänne nykyiseen, aika rauhalliseen paikkaan.

    Pasilan kallioilla korjasin aikoinani Mossea monta kertaa. Pääsi hyvin auton alle kun ajoi sopivasti harjanteiden väliin. Kyllä siinä pakoputki vaihtui. Nyt se on todella tylyn näköinen paikka, kuten täällä on todettukin.

    Juttuja selasin äkkiä täältä ja huomasin että Jatta epäili josko olisin suuttunut kun hän ehdotti minua luutun soittajan virkaan. Ei huolta, ei minulla herne mene niin helposti nenuun. Sitäpaitsi; ehdotushan oli hyvä, mutta henkilö väärä.

    Nyt lopetan tämän paukuttelun tähän ja palaan kunhan ...ja kunhan.

    Hyvää jatkoa teille sekä sateessa että auringossa ja ilme jälkimäinen!
  11. Näyttää se sittenkin pieneltä osin toteutuvan! Ai, niin mikä? No se, että aamulla lähden köröttelemään sinne Laten kesänviettopaikan suuntaan, en kuitenkaan aivan lähelle. Korpimökilleni tietenkin! Aamulla se oli vielä epävarmaa. Sain runsaan viikon "lomaa", jos sitä siksi voi sanoa. Hyvää se tekee vähäkin, ainakin niin luulen. Toivossa olen, että myöhemmin seuraa jatkoa.

    Siellä korvessa sitä on kaikenmoista "luuttua" luomuna, taideteoksia muuttuvassa tahdissa ja ehkäpä jo nyt löydän jokamiehen oikeuksillani jotain poimittavaa. Lenkkeilyistäni ei ainakaan huolta ole, varmasti ruhvellan metsissä riittävästi. Enkä kaipaa "soutulaitteita". Toista se on kun aidosti kiskoo vetten päällä.

    Oikeastaan kirjoitin tästä siksi, että ette luulisi äijän lopullisesti ottaneen pitkät. Ilmaannunhan minä vaikka kiusallakin, kun se aika koittaa. Aikaisempia viestejäni en kommentoi, enkä "täydennä."

    Teille kaikille toivon hyvää jatkoa, intoa tehdä suunnitelmia ja jalostaa entisiä innolla uusiin ulottuvuuksiin. Tämä "värkkini" sammuu nyt!
  12. Huomenta LLL:n ladyt ja kaikki muut, lukijatkin!

    Jatalle sanoisin, että tunnen sanonnan "pihlajanmarjoista." Pihlajanmarjat ovat ihan hyviä hilloina, sellainen kirpeäkö maku. Voin silti vakuuttaa, että mahdollisesta avautuvasta luutunsoittajan virasta en ole kiinnostunut.

    Hintriika* otti esille vertauksen sotavoimista. Valitettavasti ei päde alkuunkaan. Sotaharjoittelu on kentlemanneille pakollista, ainakin pykälien mukaan. Latyt menevät sinne kun haluavat olla "kovia jätkiä" - vapaehtoisesti. Minä en halua "laiskaksi-latyksi" vapaehtoisena, enkä pakolla. Jään "aseettomaan" palvelukseen ja luuttua en ota työvälineekseni.

    SkillaNille sanoisin, että sinähän tunnet järjestötoimintaa. Kohdallani ei "kuorolaulu" auta. Tiedän, että järjestöissä sitä käytetään kun halutaan tekijää. Siihen "lauluun" liittyy suostutteluna kehumista ja jopa ylistystäkin. Tämä laulu ei nyt tehoa.

    Kun jäin eläkkeelle, päätin että kohdalleni asettuvat kysymykset ratkeavat aina yhden äänen enemmistöllä. Minulla on äänioikeus ja muut ovat jäävejä.
    Mitä taitoihini tulee, luulen kyllä tuntevani luutun laahaavan, unettavan äänen, jota on rauhoittavaa kuunnella "divaanilla" rötköttäen, kunhan luutun käyttäjä itse ei käy äänekkääksi.

    Ajatelkaapa vaikka leikkinä; jos olisin luutun käyttäjä, kumma olisi jos ei alkaisi kuulua ihan tavallista melua ja jos avaisin ääneni, pomppisitte divaaneillanne kun sähkösokin saaneet. Minultahan on pienenä paleltunut sävelkorva. Korvessa, jossa ei ihmisiä ole kymmenen kilomerin säteellä, olen joskus koettanut varisten ja taivaanvuohien innoittamana laulaa:"Metsän poika tahdon olla..." Arvatkaapa kuin on käynyt. Koko luonto ympärilläni hiljenee kuin auringon pimennyksen aikaan. Nekin varikset. Tämän liittäisin työhakemukseeni, jos luutunsoittajan virkaa havittelisin. No en havittele.

    Toivottavasti löydätte kentlemanneja, joilla on kykyä ja tahtoa ottaa homma haltuun. Itseasiassa, onhan täällä ihan ammattilaisiakin. Noin kuin vihjeenä.

    Ilma näyttää hyvältä, aurinko paistaa myös risukasoihin. Tässä on pieniä puuhia ja ulkona joutenolon viettoa tietenkin kohtuullinen määrä. Nämä pistän alulle.

    Teille kaikille hyvää jatkoa ja mielen virkeyttä!
  13. Toivon teille mahdottoman hyvää jatkoa erinomaisissa suunnitelmissanne , Latyt. Laiskottelun vaikea sarka alkaa olla hyppysissänne. En yhtään ihmettele, jos halajatte järjestäytyneeseen liikkeeseen asianne puolesta; jos lähemmäs sata vuotta on ollut luuttu- ja tiskirätti läheisin seurustelukumppani, niin eihän se ole mikään ihme, jos viimeinkin haluaa irrottautua elämään.

    Minähän en kuitenkaan ole tyrkylläkään upeaan järjestöönne. Ensinnäkin, olen jo todistellut että en ole Laty, mutta en rohkene edes kannatusjäseneksenne. Kannustusjäsenyys, ilman mitään sitoutumista vaivoin voisi menetellä. Ihan kauhulla jo luin, että aloitteissa oli jo suunniteltu jonkun talonmies pikkaraisen palkkaamista mukavuuksistanne huolehtimaan. Rupesihan tuntumaan varsin epäilyttävältä.... tiedä teitä, mihin lopulta päätyisitte.

    Järjestäytymisiä yleensäkään en enää havittele. Ihan mielijohteesta tein lopun niistä järjestöistä, joihin aikanaan kuuluin. Meni siinä myös urheiluseurakin, enhän ole ollut mukana muutoinkaan 50. vuoteen, mitä nyt pientä jäs.maksua olin maksellut. No, ay- vapaajäsenyys kyllä jäi. Silläkään nyt suurta virkaa ole, eihän elakelainen saa edes te- sopimuksista äänestää. No en ole kyllä tyrkyllä ollutkaan; niillehän se kuuluu, jotka töissä painivat.

    Näistä jutuistani huolimatta; teille nuorekkaat Latyt, hyvää jatkoa ja kehun teitä aktiivisuudesta mielen ja järjen tasolla, sehän se on "salainen" voima, joka toimintakunnossa pitää, eikä mikään raju raataminen, joka alkaa muistuttaa liukuhihna työtä. Naurettavaa konttaamista villakoirien perässä.

    Minä toteutan myöhäisunelmiani pienten näpertelyjen merkeissä, joita en työksi miellä, mutta jota se kumminkin tarkkaan ottaen on. On se vaan niin työ veriin sotkeutunut, vaikka ei oikeasta hommelista olisikaan kyse.

    Sekalaista ilmaa on pidellyt (kuka? varmaan H* kysyy). Onhan nuo lenkkeilyt saanut kuivin nahoin tehtyä, mitä nyt vähän sisältä päin on höyryä puskenut. Siihenkin on lämpö riittänyt ilman toppatakkia.
    Tulenpahan taas vilkaisemaan kun sopiva hetki koittaa. Heippa!
  14. Enpä eilen ehtinytkään huomenia kertoa, vaikka sateinen päivä olikin. Nyt näyttää paremmalta. Varmuudeksi heitin aamuhyppelyn. Kyllä se on jotenkin sopeuduttava ilmoihin, koska ilmat eivät aina ota huomioon tarpeitani.

    Nokka se punottaa minullakin. Mitäpä siitä, jos se vain punottamiseksi jää, onhan se parempi kuin kovin kalpea. Minulla kyllä liittyy siihen huonompi puolikin. Muutama vuosi sitten kirurgi kaiveli nokastani palan pois ja otti paikan niskasta. Hyvä niin, jos olisi ottanut kantapäästä, jalkahiki olisi tuoksahdellut jatkuvasti. Tämä nyt ei ollut vakavaa, ammattimies teki ihan hyvää työtä. Syynä ko. ongelmaan oli kuulemma liiallinen auringon paahde, joka tulee vain ikäihmisille.
    Ratkaisevaa hoidossa oli, että tähän" basilioomaan" (tyvisolusyöpä)päästiin käsiksi alkuvaiheissa. Nyt ei haittaa, mutta varoa pitää ja suojaa värkätä.

    Oli näemmä koirakeskustelukin. Kyllä jo alunpitäen suhdautuin koiriin niin, että kerrostaloon en hanki. Syy on siinä, että se rajoittaisi liian paljon menemisiä ja että koira kuuluu vapaampiin oloihin. Minä käsitän koiralla ehkä muuta kuin jotkut toiset. Joku pystykorva, tai muutoin "luonnollinen" koira on koira. Jalostetut makkarapötköt tynkäjaloilla, sai pienestäkin hengästyvät "pallerot" eivät mielikuvissani koiraa vastaa.
    Onhan koiria, jotka sopeutuvat paremmin "luonnottomaan" ympäristöön. Ja varmaan monelle on näistä seuraakin. En suhtaudu jyrkän kielteisesti joidenkin koiranpitoon. Kyllä näitä täälläkin rapussa pyörii ja enimmäkseen hoitavat homman niin, ettei niistä haittaa ole. Jos joku päivät räksyttävä on ollut, se on poistunut melko pian. Kaipa aktiivisemmat ovat huomautelleet.

    Ja nyt muihin puuhiin! Hyvää jatkoa kaikille tasapuolisesti!
  15. Mielestäni aivan hyviin tapoihin kuuluu niiden edustajien seuraaminen, jotka on valittu hoitamaan yhteisiä asioita. Myös kysymykset kuuluvat asiaan. Ja vielä näiden lisäksi lisäksi, ei ole mitään pahaa, jos näkee arvosteltavaa tai jos tekee ehdotuksia. Eikö se ole normaalia kansalaistoimintaa?
    Vuoropuhelun tulisi pelata muulloinkin kuin vaalien alla. Eikä "kaiken tietävää" tule yhdessä vaaliyössä tai ministeriksi nimittämispäivänä. Vaikka usein siltä tuntuu.
  16. Tulipa käväistyä mustikkametsässä. Löytyyhän jotain täältäkin. Vähän toista tuntia matkoineen ja pari litraa. Ei mielestäni hassummin. Kattanee juuri bensarahat. Hyöty tuli metsässä kävelystä.

    Näyttääpi siltä että akkainviikko toteuttaa tehtäväänsä. Merkkejä jo näkyy ja ennusteet vahvistaa. Siinähän rumuuttelee, ei haittaa.

    Taidanpa pätkähtää punkkaan suuremmitta höpinöittä. Olisko tässä sanonta; vaikeneminen on kultaa, paikallaan.
    Öitä!
  17. Miksi tehdään salaisia "kultaisia kädenpuristuksia?" Tuore esimerkki Kevan johtajan sopimus. Kysymys on kuitenkin veroluonteisten varojen hoidosta. Mitä salaisella sopimuksella peitellään? Järjestön johtohan sopimuksen hyväksyy. Missä luuraavat ns. selkärankaiset? Vai kattaako hyvävelijärjestelmä jo kaiken puoluerajoista riippumatta?
  18. Ei tämä asia avaudu yhden suvun tekemisillä, tekivätpä he hyvää tai huonoa. Näkemyskin on valitettavasti kovin subjektiivinen, kun ajatellaan koko yhteiskunnan hyvin- tai pahoinvointia.

    Rahalla on " ostettu" ja ostetaan ihmisiä. Suomalaiset suuret yritykset ovat nykyään harvoin suomalaisia muutoin kun vain nimeltään. Ne ovat kansainvälisten sijoittajien omistuksessa, niin bussifirmat kuin terveysalan yrityksetkin. Onhan se julkisesti sanottukin, että yritysen tärkein tehtävä on tuottaa sijoittajilleen mahdollisimman hyvä tulos. Ei siinä ajatella kansallista hyötyä, se on uskottelua. Tuottava tehdas pannaan kiinni, jos todelliset omistajat löytävät halvemmin toimivan kohteen, tai on muuta taktista syytä. Reittihän kulkee usein Viro > Romania > ja vaikkapa Kiina. Aina on tärkein raha ja valta. Paikalliset toteuttajat on ostettu ruhtinaallisilla palkkioilla tekemään "likainen" työ jonka nimenä voi olla vaikkapa "kilpailukyky."Isänmaallisuutta siinä ei ole tippaakaan.

    Rahalla ostetaan myös poliittisia päättäjiä. Joku "sorakuningas" voi tehdä sen muodollisesti vaikka "omilla" rahoillaan. Kun on riittävästi rahaa käytössä, huononkin tuotteen voi myydä, olipa kyseessä ihminen tai muu kama.
    Eivät oikeistolaiset todella halua korkeita äänestysnumeroita. Se kääntyy vaikka "arpajaisissa" heitä vastaan. Timo Soini, onnistuneena populistina on hyvä esimerkki, että on paljon ihmisiä jotka haluavat muutosta. Mitäpä tapahtuisi, jos jonain päivänä äänestysprosentti nousisi 80 - 90, joita lukuja se on joskus lähennellyt. Kokoomuksen rahavaroja, tuskin kannattaa epäillä. Siellä on tietoa enemmän, kuinka rahansiirtoja tehdään niin, ettei ne ole näkyvissä.

    Terveyspalvelujakin "hajotetaan" tarkoituksellisesti, yritetään murtaa yhteiskunnallisesti toimiva järjestelmä. Sitäpaitsi se tehdään veronmaksajien tuella.Namuna mukana olevat lääkärit saavat veronkierron porsaanreiästä valmiin konseptin. Terveyspalveluja täytyisi puolustaa viimeiseen asti. Muuten sekin" paha perii."

    Ay-liike on toiminut näissä monissa asioissa työntekijöidensä puolesta. Mitään ei ole tullut "taivaan lahjana." Pohjoismaissa on ollut toimiva ay-liike, ehkäpä se tuloksissakin näkyy. Maissa, joissa ay- liike on kielletty tai työnantaja onnistuvat vastustamaan ja pelottelemaan a-liikkeesen kuulumista, ei toimi lähellekään "normaalit" työsuhteet Tiedän, että täälläkin Suomessa, on joukossa työtä tekeviä(tehneitä) henkilöitä, jotka yrittävät parhaansa parjatakseen myös heidän etujaan ajatutta ay-liikettä. Kaikkiahan joukkoon mahtuu. Joskus sillä sai lisäpisteitä työnantajalta - tuskinpa se enää toimii sellaisenakaan.
  19. Niin se on mennä sutkahtanut päivä illan puolelle. Tekasinkin aamulla aiottua pitemmän marssin, oli niin mahtavat kelit. Lähes kaksi tuntia hupeni ja reittiä lähemmäs kymppi. Sorapolulla ihailin "timantteja" jotka kiilsivät kuin tähtitaivas aurigon paistaessa viistosta kivirakeisiin. Muuten sateen jälkeen lätäkköjen "peileissä" näkyy myös mukavia kuvia.
    Mutta eihän nämä kivikylän hienoudet vedä vertoja oikein kunnon kuusikkokorpeen, jossa oksissa roikkuvat naavat. Sinne metsään kun astuu sisään helteelläkin, ilma on mukavan viileä ja raikas. Tällainen paikka aivan oudosta voi tuntua pelottavaltakin. Tai kesäisenä iltana, tai aamuna peilityynellä järvellä; sumu nousee vaarojen rineille, aurinko värittää oranssisena taivaasta ja kun kurkkaa veneen reunan yli, vedestä näkyy syvä peilikuva. On se sellainen luonnon juhlasali, jolle ei vertoja löydy. Niitä hetkiä muistaa.

    Ehkä tämä esipuheeksi vaikka Latelle. Tiedätkin kaiken tämän kertomattakin. Kaipa sieltä korpimaisemaa vielä löytyy, jossa ei turhan paljon turistejakaan häärää. Koetahan rentoutua!

    Verstaassani on ollut leppoisa hommmailla, ainakin lämmintä on riittänyt. Hommakin on sellaista, ettei se vielä kummosta keskittymistä vaadi. Jää tilaa ajatusten irroittelulle - sikäli kun irtoaa.
    Hintriika mainitsi arvokkaasta ajatuksesta: on hyvä että vieraita käy, mutta on hyvä myös että lähtevät. Näin olen minäkin ajatellut, vaikka eipä sitä julkene kovin suurella äänellä julki pölläytellä. Nääs, väärin ymmärtämisen paikka on lähellä, tahattomasti tai tahallisesti.
    Olen kuitenkin yrittänyt oppia tästäkin. Jos käyn vanhan tutun luona, rajoitan käytini tuntiin. Siihen ehtii uusiset pulista. Isäntä tietysti kohteliaisuuttaan toppuuttelee, mutta ...eihän se totuutta muuta. On tietysti poikkeustapauksia, joissa on vierailu jo suunniteltu aikaa vieväksi.

    Koettakaahan "tuhlata" tämäkin päivä. Hyvä jos muistaa vuoden kuluttua, miten hieno päivä oli. Se ei ole todennäköistä, mutta kysytäänpä millainen päivä oli joskus vuosikymmeniä sitten. Johan toimii paremmin! Ainakin minulla.
  20. Aamun tankkaukseni on suoritettu, kaurapuuro lisukkeiden kera. Ilma on mitä mainioin, lämpöä jo nyt riittävästi. Niinpä lähden vetelemään muutaman kilsan kiemuran. Aamulla se tuntuu loistavalta.
    Pitemmittä jorinoitta, lenkkaria jalkaan. Palaan tännekin, kun sopiva hetki on käsillä. Heippa!
    21. 204 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt