r.riusa

r.riusa profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 17v sitten
29 aloitusta · 4483 kommenttia
Hyvää keskustelua rakentamisesta ja purkamisesta. En käy kertaamaan, mutta ne syrjäseutujen autiot ja romahtaneet paremminkin mökit.
Sitä kenttää olen kuhtuullisen läheltäkin seurannut. Kyllä niitä vuosikymmenien aikana katsellessa tulee haikeuden tunne, koska niissä jätteissä elää mielessäni sisältökin.
Niissä puuhasi ja kasvatti ihmiset iso lapsilaumoja hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Useimissa vanhukset jäivät jopa katkerin mielin yksin loppuelämäänsä viettämään. Heidän urkkansa häipyi maailman tuuliin hyvin vaihtelevin menestyksin. Eihän ne paikat antaneet elämisen mahdollisuuksia. Se rakennemuutos puri hyvin perusteellisesti juuri näissä syrjaseutujen kylissä.
Keitin ja tinttasin lärviini kaurapuuro mössön. Eihän se nyt mitään herkkua ole, mutta tankkauksestahan tässä enempi olikin kysymys.
Nyt tulin ottamaan jatkopalaa umpiluuni sisälle. Sitä täytettähän tämä toheltaminen ainakin minulle on. SkillaN tuota himpun verran esille ottikin, ihan okei.
Sillä "täytteellä" kyllä tarkoitin pelkästään omia, keskosiksi jääneitä aivoituksiani. Kas, kun tyylini kirjoittaa on se, että noin huntturmutikassa arvioin, mitä kaikka ja miten vähän aion esille puhaltaa. Väliin tulee ahaa- elämys : tuostapa laskettelen menemään! Entäpä kun rupeaa ilmestymään kirjaimia näytölle - ei helkkari soikoon, hatelikkoon menee ja syvälle! Alkaapi arveluttaa, että ...käy kuten entiselle miehelle. Sotkeutuu omiin jalkoihinsa, kun tekee käännökset ristiin.

Että justiinsa sitä meinasin, enkä toisten "palstan täytteisiin" aio mitenkään sekaantua muutoin kuin myönteisessä mielessä. Taas pitääpi vetäistä takaisin - onhan toisinkin mahdollista ihan "iäritapauksissa" mutta sen nyt voi vaikka unohtaa. Tulikohan tämä jälkikirjoitukseni selväjärkisesti esitettyä?

Sateen hömäkkää on, mutta olkoon. Ei tässä aina jaksa valittaa. Ja kun niitä säätoivomuksia satelee niin paljon ristiin, että kyllä siinä sekoaa parempikin mestari toiveita täytellessä.
Hyvää jatkoa ja...ne hetulat...no oli mitä tahansa, mutta erinomaisen iskevä toivovottelu! Jos minä alkaisin tuosta vääntämään, meni pornon puolelle.
Vaikkapa säätiedotus; eilen paisteli aurinko jopa risukasoihinkin, niin näyttää käyvän tänäänkin. Vaikikoitusti pilkahtelee, mutta kuitenkin ja lämpöä lähes 20.

Taidan tulla vanhaksi, koska muistelen vanhoja juttuja. Kerronpa yhden, ei välttämättä hauska. Työelämässäni tulin hyväksi tutuksi komekymmentä vuotta vanhempaan, yksinäiseen mieheen. Hän auttoikin minua monissa asioissa.

Kun hän pääsi eläkkeelle, hän muutti maille, autioon, sähköttömään mökkiinsä, syntymäkotiinsa. Sitähän hän haaveili vuosia. Hyvin monina vuosina kävin hänen luonaan lomillani ja alkoi näkyä hiipumisen merkkejäkin. Se oli viimeinen kerta, kun hän oli niin huonossa kunnossa, että ei tuntenut minua kuin pitkän todistelun jälkeen. No...kun muistin pätkä löytyi, kaikki oli lähes hyvin. Askeleet vain kaverilla olivat lyhyitä.
Koska hänellä oli haave käydä kalassa, se tehtiin. Saimmekin ongella soppakalat, minä perkasin ja hän keitteli. Hänellä oli seurana kissa, joka putsasi lautaset ruuan tähteistä. Varmaan hänellä oli aikomus pestä ne lattialta nostamansa lautaset, mutta katti oli tehnyt niin hyvää työtä, että hän katsoi ne puhtaaksi ja pisti pöytään.
Mietinpä mitä teen. Loukkaako häntä jos huomautan tai pesen astiat? Niinpä keksin liata lautaseni, moitin itseäni ja pesaisin siinä molemmat samalla. Hänen muistinsa tökki kaikessa pahasti, mutta mökiltä hän ei halunnut lähteä. Ei, vaikka soliaalilautakunta ja hoitaja kuinka suosittelivat. Näin nimittäin myös hoitajaa, joka kävi päivittäin kerroksella ja oli väsynyt asiaan, koska kommelluksia kuulemma tuli yhtenään.
Seuraavaa kertaa tämän vanhan kaverini kanssa ei tullut. Kävin kyllä paikalla ja jututtelin naapureitakin, kuin kaikki oli päättynyt. Hyvin muka oli mennyt, he olivat käyneet useitakin kertoja päivässä katsomassa ja jelppimässä. Se lopullinen pakkomuutto tällä kaverillani oli kestänyt vain muutaman päivän, jota hän ei ehkä enää ollut tajunnutkaan.

Se että puhuin kissasta astioiden tiskaajana, ei ole viittaus Kahvipirtin kissoihin.
Täällä astiat varmaan ovat Pirtissä pistäytyville ihan puhtaita.
On tutkiskelun paikka!
Olen simäillyt noita 70+ palstan kirjoituksia. Mieleni tekisi sanoa paljonkin, mutta kaipa olen niin "nuori" kirjoittajana, että muisteluksia en viitsi edes kaivaa. En millään pysy niin yksioikoisesti mokomista jaarittelemaan. Hoitakoot sen he, joille se on erikoisalaa. Kahvipirtin kanssa noilla ei käsitykseni mukaan ole mitään tekemistä, ellei halua tikusta asioita penkoa.

Ilmat ovat olleet loistavia, jos aurinkoa ja lämpöä halajaa. Muuten ei kaikki kohdallani aivan loistavasti ole. Kävin tänään tutkimuksissa. Pientä häikkää kuulemma on, joka vaatii toimia. Ei kuitenkaan pikaista loppua ennustavaa. Sen verran, että se häiriöitä kesän viettooni aiheuttaa, ehkä pitemmällekin.

Aamulla varhain lähden mökilleni. Siihen on tilaisuus. Parin viikon sisällä on palattava ja taas syynätään ja jotakin kai tehdään. Aika näyttää. No, hyvähän se on, että huolehditaan, vaikka en erikoisia vaivoja tunnekaan.

Taisipa töksähtää vakavaksi. En tässä kuitenkaan siipi maassa elele ja eiköhän kaikki muutu - jos ei iloksi, niin tavalliseksi elämänmenoksi.

Teille toivon hyvää jatkoa entiseen malliin. Se malli ei ole huono. Palaan katselemaan tänne, kunhan kerkeän!