Olen aina rakastanut vanhoja puutaloja.
Kimmokkeen tähän kirjoitukseeni sain ohjelmasta,missä vertailtiin Turkua,Suomen vanhinta kaupunkia ja Viipuria,"Suomen" kauneinta kaupunkia.
Turkuhan on suurin piirtein hävitetty,mutta Viipuri säilynyt,en puutu syihin,miksi.
Mistähän syystä vanhat talot sykähdyttävät minua.Vanhoissa kaupungeissa haluan vartavasten kierrellä katselemassa näitä vanhoja,joissa näkyvät elämän merkit.
Ajatelkaapa vaikka vanhan talon kynnystä,miten kulunut se on askelista.Vanha talo huokuilee lämpöä ja tyytyväisyyttä;tässähän minä vielä.
Virossa Haapsalun lähellä asuessani otin kymmenittäin kuvia Haapsalun puutaloista....erivärisiä,haalistuneita,maalit rapistuneet,mutta niissä elettiin edelleen.
Niin,unissanikin olen talo.
Olen kertonut joskus tästä uniterapiastani,silloin kun näin paljon unia,siis muistin uneni ja sitä kautta selkiytin itseäni.Ymmärsin talojen viestin; minä itse.
Kun talot olivat sekaisia,synkkiä,pimeitäkin tai tyhjiä,se olin minä.
Vähitellen talot alkoivat elää,vaalenivat,tulivat viihtyisiksi,laitoin unissa jopa uusia verhoja ikkunaan;minä itse.
Vähitellen talounet loppuivat ja nykyisin en juurikaan näe,siis muista uniani.Ainoastaan silloin muistan,kun niillä on jokin merkitys minulle elämäntilanteessani.
Italiassa rakastuin myös Veronaan,sen vanhuuteen ja kapeisiin mukulakivikujiin.
Näissä talounissa oli jännittävää,kun sieltä alkoi löytyä uusia oviakin,se merkitsi uusia mahdollisuuksia ja keinoja elämän selkiytymiseen.Myös että;itsestäni löytyy uutta ja on tehtävä niinkuin oma minä sanoo.
Hyvin oli sanottu tuossa ohjelmassa:
Viipuri on Suomen kaunein kaupunki.Kerkisinhän välirauhan aikana siellä pikkuruisena asua ja Haminassa asuessamme siellä useammat kerrat käydäkin.
"talojen anatomia"
40
403
Vastaukset
Ihan samoja fiiliksiä minulle syntyy kulkiessani kaupungissa jossa vanhat talot ovat saaneet jäädä paikoilleen, kertomaan kaupungin menneestä historiasta.
Samoin tuolla maaseudulla.
Istuin viikko sitten ystävättäreni kyydissä kun hän "ajelutti" minua halki kauniin maseudun.
Siellä en lakkaa ihailemasta komeita pohjalaisia maalaistaloja, joista osa valitettavasti on päästetty lahomaan ja rakennettu pihaan lättähattu joka ei sitten yhtään sovi keskelle maaseutua minun mielikuvamaisemassani.
Tulisi varmasti haölvemmaksi pitää talot kunnossa kuin rakentaa uutta.
Monet talot ovat vahvoista hirsistä. Usein, kun katto vuotaa, lahoo koko talo.
Kuinka paljon muistoja onkaan kertynyt omasta lapsuudestakin vanhojen talojen pirtissä henkivästä hiljaisesta rauhasta, hämärä tupa jonka ikkunalla kukkivat palsamit ja pelakuut.
Keinutuolissa istuva mummo, raamattu tai kudin käsissään.
Vaari lataamassa piippuansa ja tuvan seinällä kello raksuttaa aikaa tasaiseen tahtiin.
Muistoissa on paljon kuvia joita ei enää voi uudelleen kuvata.
Mennyt aika henkii vanhoissa taloissa ja vanhoissa muistoissa.lämpenemään.
Ja tytär ja poika ovat jo muutaman vuoden katselleet että ostaisivat yhdessä ,meitä kun olisi siellä kiva kokoontua aina kun on perhejuhlia tai esm Joulu ja juhannus juhlat jotka aina ollaan porukalla.
Kaupunkipaikoissa ei ole sellaiseen mahdollisuuttakaan,
Ja mikä oma rauha .Sais jälkikasvu temmeltää .
Vanhan rakennuksen korjaus on tehtävä Hellävaroen ,ettei se tunnelma mene pilalle joillakin väärintehdyillä isoilla korjauksilla,ja voidaanhan esimerkiksi taloa remontoidessa tukehduttaa talon ilmanvaihto . Ja sitten onkin home vauriot lähellä.
Luulisi nykyäänkin ,kun on niinpaljon koulutusta rakentajillekkin ,nuorille",että otettais oppia vanhoista rakennustavoista,miksi vanhat talot ovat homeista vapaat.ovatkin kaikkein ystävällisimpiä,pihassa valkoisia ruusuja ja särkynyt-sydän-pensas.
En koskaan kyllästy samoin automatkoilla talojen katseluun,silloin, kun saa vaan kyytiläisenä olla,näkee kaiken ihan eri silmin.
Entäs vanhat kivinavetat,niihinkin tunnen kummallista "vetoa",lienenkö ollut peräti karjakko jossain "edellisessä elämässä!"
Eri puolilla Suomea erilaiset talot,länsirannikolla näkyy vauraus,Kainuussa erikoisesti vaatimattomuus ja niukkuus.
Entäpä autio,hyljätty talo,se saa surulliseksi,varsinkin laudat ovissa ja ikkunoissa...sellainen talo on itkunsa itkenyt.Kuka toi Suomen pelloille ne tasakattoiset, matalat omakoti- ja rivitalot?
Eikö arkkitehdeille pälkähtänyt päähän, että maassamme on joskus runsaslumisia talvia? Entä millaisia asiantuntijoita on ollut kuntien rakennuslautakunnissa, kun moisille lättänöille on myönnetty rakennusluvat? Eikö edes maaseutukunnissa ollut ymmärrystä sille, mitä tapahtuu, kun tasakatolle kertyy puoli metriä suojalunta.
Olivat ne vanhojen aikojen kirvesmiehet taitavia paitsi rakentajina myös suunnittelijoina. He tiesivät tarkalleen, millainen rakennus mihinkin paikkaan sopii.
Mielestäni kauneimpia pientaloja ovat ne muonamiestan punaiset asumukset, joita mainitaan tupakkiaskin kanteen piirretyiksi.
Ne ovat mittasuhteiltaan kauniita ja sopivat ympäristöönsä, mutta silloiset kirvesmiehet elivätkin likeisessä yhteydessä luontoon toisin kuin lättänäkauden arkkitehdit.
Myös kaupunkirakentaminen on ollut (ja on) hakoteillä.
Helsingissäkin ihanat vanhat talot purettiin uudisrakentamisen tieltä, eikä pahemmin protestoitu ennen kuin tarkoitus oli käydä käsiksi Kämpiin.
Joitakin arkkitehteja miltei jumaloitiin, ja sitten syntyi sellaisia mokia kuin Helsingissä se valkoinen kuutio kirkumaan sopimattomuuttaan punatiilitalojen maisemaan.
Nyt on menossa lasitalovaihe. Pääkaupungin keskustaan on noussut lasipalatsi toisensa perään ja vieriviereen. Maanjäristyksiähän meillä ei ole, mutta mahtavatkohan nämä rakennelmat olla veden-, lumen- ja pakkasenkestäviä, mikäli Suomeen sattuisi tulemaan oikea vanha kunnon talvi. Ainakin Kiasmassa on jo jouduttu remontteja tekemään.
Tässä lasitalobuumissa Tallinna on Helsinkiä edellä. Siellä sijaitsevat nykyarkkitehtien leikkikentät, joilla he voivat mielin määrin temmeltää.
Ja nyt Susmorsiamelle mielipide, jonka kahden puolen pitäisi olla silmää iskevä hymiö:
Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Olen sitä mieltä, että neuvostovalta pelasti Tallinnan Vanhan kaupungin maailmanperinnöksi.Venlastiina kirjoitti:
Kuka toi Suomen pelloille ne tasakattoiset, matalat omakoti- ja rivitalot?
Eikö arkkitehdeille pälkähtänyt päähän, että maassamme on joskus runsaslumisia talvia? Entä millaisia asiantuntijoita on ollut kuntien rakennuslautakunnissa, kun moisille lättänöille on myönnetty rakennusluvat? Eikö edes maaseutukunnissa ollut ymmärrystä sille, mitä tapahtuu, kun tasakatolle kertyy puoli metriä suojalunta.
Olivat ne vanhojen aikojen kirvesmiehet taitavia paitsi rakentajina myös suunnittelijoina. He tiesivät tarkalleen, millainen rakennus mihinkin paikkaan sopii.
Mielestäni kauneimpia pientaloja ovat ne muonamiestan punaiset asumukset, joita mainitaan tupakkiaskin kanteen piirretyiksi.
Ne ovat mittasuhteiltaan kauniita ja sopivat ympäristöönsä, mutta silloiset kirvesmiehet elivätkin likeisessä yhteydessä luontoon toisin kuin lättänäkauden arkkitehdit.
Myös kaupunkirakentaminen on ollut (ja on) hakoteillä.
Helsingissäkin ihanat vanhat talot purettiin uudisrakentamisen tieltä, eikä pahemmin protestoitu ennen kuin tarkoitus oli käydä käsiksi Kämpiin.
Joitakin arkkitehteja miltei jumaloitiin, ja sitten syntyi sellaisia mokia kuin Helsingissä se valkoinen kuutio kirkumaan sopimattomuuttaan punatiilitalojen maisemaan.
Nyt on menossa lasitalovaihe. Pääkaupungin keskustaan on noussut lasipalatsi toisensa perään ja vieriviereen. Maanjäristyksiähän meillä ei ole, mutta mahtavatkohan nämä rakennelmat olla veden-, lumen- ja pakkasenkestäviä, mikäli Suomeen sattuisi tulemaan oikea vanha kunnon talvi. Ainakin Kiasmassa on jo jouduttu remontteja tekemään.
Tässä lasitalobuumissa Tallinna on Helsinkiä edellä. Siellä sijaitsevat nykyarkkitehtien leikkikentät, joilla he voivat mielin määrin temmeltää.
Ja nyt Susmorsiamelle mielipide, jonka kahden puolen pitäisi olla silmää iskevä hymiö:
Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Olen sitä mieltä, että neuvostovalta pelasti Tallinnan Vanhan kaupungin maailmanperinnöksi.ihan tosiasiaa on se mahtipontinen pilvenpiirtäjien rakentaminen Tallinnassa.
Samoinhan Viipuri säilyi vanhanaikaisena kaupunkina Neuvostovallan aikaan,ei ollut varaa rakentaa,myös kuulemma sekin syynä vanhojen talojen säilymiselle,että muualta tuotu venäläisväestö viihtyisi uusissa...vanhoissa...olosuhteissa maltillisemmin.
Voivoi niitä ensimmäisiä elämysmatkoja 60-70-luvuilla Neuvostoliittoon,siis myös Tallinnaan. Oli se myös jännittävää aikaa,siskoni kun oli oppaana näillä matkoilla,niin heti hotelliin hänen,siis oppaan,huoneeseen mentäessä hän osoitteli kattoon ja pani sormen huulilleen;älä puhu taas,mitä mielees juolahtaa.
No,Tallinnassa säilyy sentään Vana linn,Vanha kaupunki koskemattomana.
Kamala on se Lasnamäen asuntoalue korkeine kivitaloineen eikä sinne pidäkään mennä yksin.Siellä asuu pääasiallisesti venäläisväestöä,ihan tavallisia ihmisiä,mutta ikävä kyllä myös hyvin paljon ns.laitapuolen väkeä,narkomaaneja ja rikollisia.Eihän Tallinnakaan ole sen vaarallisempi kaupunki kuin Helsinkikään,riippuu tietysti itsestä miten ja missä siellä liikkuu.
No...tietysti poikkesin taas aiheesta...stop nyt!susmorsian kirjoitti:
ovatkin kaikkein ystävällisimpiä,pihassa valkoisia ruusuja ja särkynyt-sydän-pensas.
En koskaan kyllästy samoin automatkoilla talojen katseluun,silloin, kun saa vaan kyytiläisenä olla,näkee kaiken ihan eri silmin.
Entäs vanhat kivinavetat,niihinkin tunnen kummallista "vetoa",lienenkö ollut peräti karjakko jossain "edellisessä elämässä!"
Eri puolilla Suomea erilaiset talot,länsirannikolla näkyy vauraus,Kainuussa erikoisesti vaatimattomuus ja niukkuus.
Entäpä autio,hyljätty talo,se saa surulliseksi,varsinkin laudat ovissa ja ikkunoissa...sellainen talo on itkunsa itkenyt.Hyvää keskustelua rakentamisesta ja purkamisesta. En käy kertaamaan, mutta ne syrjäseutujen autiot ja romahtaneet paremminkin mökit.
Sitä kenttää olen kuhtuullisen läheltäkin seurannut. Kyllä niitä vuosikymmenien aikana katsellessa tulee haikeuden tunne, koska niissä jätteissä elää mielessäni sisältökin.
Niissä puuhasi ja kasvatti ihmiset iso lapsilaumoja hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Useimissa vanhukset jäivät jopa katkerin mielin yksin loppuelämäänsä viettämään. Heidän urkkansa häipyi maailman tuuliin hyvin vaihtelevin menestyksin. Eihän ne paikat antaneet elämisen mahdollisuuksia. Se rakennemuutos puri hyvin perusteellisesti juuri näissä syrjaseutujen kylissä.ynnämuu kirjoitti:
Hyvää keskustelua rakentamisesta ja purkamisesta. En käy kertaamaan, mutta ne syrjäseutujen autiot ja romahtaneet paremminkin mökit.
Sitä kenttää olen kuhtuullisen läheltäkin seurannut. Kyllä niitä vuosikymmenien aikana katsellessa tulee haikeuden tunne, koska niissä jätteissä elää mielessäni sisältökin.
Niissä puuhasi ja kasvatti ihmiset iso lapsilaumoja hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Useimissa vanhukset jäivät jopa katkerin mielin yksin loppuelämäänsä viettämään. Heidän urkkansa häipyi maailman tuuliin hyvin vaihtelevin menestyksin. Eihän ne paikat antaneet elämisen mahdollisuuksia. Se rakennemuutos puri hyvin perusteellisesti juuri näissä syrjaseutujen kylissä.se elämä,mikä niissä mökeissä on eletty,on ollut...elämää.
Siellä Itä-Suomessakin moneen otteeseen aikoinaan asuneena,jo lapsena ja sitten aikuisenakin,olen samoin ajatellut;ne lukemattomat hyljätyt talot,kodit ja pitkät matkat kylille.Pakkohan sieltä on pois ollut yrittää paremman elämän toivossa,onko sitten kaupungin kivitalo ja kolkko asvaltti sopinutkaan näille vapauteen ja kovaan työhön tottuneille ihmisille
Monesti käyskentelin sellaisten pihamaillakin,nopeasti valtaa luonto itselleen hyljätyt paikat.Ja talo,mökki,elämän lämmön puuttuessa kylmenee ja sairastuu äkkiä.Elämänhalu häviää,jos ihminen sieltä puuttuu.
Jotakuta voi huvittaakin,kun ajattelen mökit ja talot näin konkreettisen "eläviksi",mutta kun se mielestäni niin on...
Monia vanhoja taloja on poltettu, kun on kuultu suojeluaikeesta ja sen jälkeenkin.
Yhteiskunnan yksi osa kyllä mielellään suojelee, mutta toinen osa ei rahoita suojelukohteen ylläpitoa, puhumattakaan jonkin arvotontin hyvittämisestä. Meillähän tuo arvoton arvon nousu hyväksytään, markkinataloudessa kun eletään.
Seurasin taannoin yhden suojellun omakotitalon kunnostusta uudelleen asumiskäyttöön.
Sääliksi melkein kävi omistajaa, vaikka hänellä rahaa olikin.
Mikään uusi ei meinannut museovirastolle kelvata, vaikka yhteiskunnan nykynormit sitä olisivat vaatineet.
Kyllä sillä kunnostusrahalla olisi varmaan kaksi saman kokoista taloa rakentanut, arveli kaveri jälkeen päin.Harjakatto, kunnon räystäät ja tuulettuva rossipohja ovat olleet monen vanhan talon pelastus, ja nyt ne ovat taas arvossaan pientalojen rakentamisessa. On vaikea ymmärtää pientalojen tasakattoja, ja vieläkin näkee arkkitehtien räystäättömiä luomuksia.
Ihmetyttää, miten kunnallinen rakennustarkastus on päästänyt käsiensä läpi tuhoon tuomittuja ratkaisuja. Ennen rakennettiin korkeille paikoille ja hiekkaisille maille, nyt kaavoitetaan savipeltoja ja paalutetaan kymmenenkin metrin teräspaaluille - hirvittää. Vesiä ei aina johdeta kunnolla pois perustasta, ja katastrofi on muhimassa. Kiinteistökaupat ovat hermoja raastavia, lakimiehille riittää töitä, kun piileviä vikoja ilmaantuu kaupanteon jälkeen.
Energian säästämisen rummuttaminen on pahimmillaan vienyt siihen, että taloista on tehty tiiviitä pulloja, joissa kosteus viihtyy.
Mihin johtaakaan tämä energiatodistusten vaatiminen kiinteistöiltä? Tällaiset uudet pakkonormit aiheuttavat usein enemmän haittaa kuin hyötyä.
- tuulivei
Nyt oli mielenkiintoinen aloitus. Ensin ajattelin että susmorsian rakentelee erään tämän palsta kuuluisan talon. Anteeksi.
Kyllä melkein itkua väänsin kun uuden kotikaupunkini ihanat puukorttelit, historiaa täynnä olevat, raastettiin suurilla kauhakuormaajilla maan tasalle. Ei koskaan häivy
mielestä, kun ihana hyväkuntoinen puutarhatalo lasikuisteineen murskaantui.
Kyllähän ne viisaat bisnesihmiset sanoivat, ettei kannata lv-tekniikkaa uudistaa.
Ulkomailla minua kiinnostaa arkkitehtuuri,jota on säilytetty ja entisöity melko paljon.Olisi se suomalainen puurakentaminen ollut sama asia turisteille.
Eräskin pitkä lasikuistinen talo oli siirretty Terijoelta. Eikö se talojen " kauneus"
myöskin kuuluisi asiaan.
Kiitos susmorsian.niinsanotuille "asiantuntioille"rahaa että saadaan päätöksiä jotka ovat "päin honkia".
Niinkuin se Alvar Aallon Finlandiatalokin.
Piti se päällystää Italialaisella marmorilla ja sitten muutamanvuoden päästä kaikki laatat rupesivat elään.
Meinasikoko talon seinä pudota.
Se oli kesä 2000 kun olimme pojalla Helsingissä kylässä ja kävimme katsomassa niitä isoja marmorikasoja.
Otin muistoksi muutaman palasen.
Onhan se kaunista valkoista kiveä.
Mutta ei kestänyt erilaista ilmastoa.
talojutun, ei tarvitse uutta avata ja miksei voi joskus silmäillä vanhojakin.
Katselin tuossa TV:stä innoittavaa ja ihastuttavaa ohjelmaa Pariisin vanhoista taloista, tai yleensä asutuksesta. Miten monimuotoisia, tuntui että sikin sokin, vieri vieressä toistensa lämmössä, kiinni toisissaan. Mutta ei, kaikilla oli järjestyksensä ja oma tilansa...pikkuruinenkin..
Parrisihan on pinta-alaltaan aika pieni kaupunki, mutta tiheimmin asuttuja Euroopassa. Jokainen voi säilyttää persoonallisuutensa.
Ihastuttava vanhempi mieshenkilö-arkkitehti oli oppaana, mikä tietysti lisäsi ohjelman ihastuttavuutta.
Talo-ihminen olen kertonut olevani jo aiemminkin, joka paikassa katselen taloja. Kymmenittäin kuvia Viron maaseudun taloistakin.
Kerrostalossa en ole koskaan viihtynyt, mutta kun se on tätä aikaa nyt, niin on ollut siihenkin sopeuduttava. Ikäviä ovat Suomessa nykyisen suunnitteluarkkitehtuurin mukaiset prikulleen samanlaiset omakotitalot uusilla asuntoalueilla.
Nuorena kuvittelin rakentavani joskus mielikuvituksellisen oman taloni, monine torneineen, parvekkeineen,portteineen, puutarhoineen. Mutta kaipa vain sisimpäni olen saanut rakennettua sellaiseksi taloksi monine "ulokkeineen" ja monimuotoisine yksityiskohtineen.
Ja oveni ovat aina auki mitä erilaisimman ihmisen astua sisään. "Poikkeava" ihminen on aina tervetullut poikkeamaan.
Kuitenkin...kaikitenkin...ihmisen kasvulle on tärkeää yrittää tehdä oma asuinympäristönsä viihtyisäksi, kodikkaaksi, omanäköiseksi....vaatimattomissakin puitteissa. Tässä kodissani ei ole mitään uutta kaupasta ostettua, kaikkea on juuri sopivasti, ja siksipä kotini onkin omanäköiseni viihtyisä koti.- susmorsian ek.
Espanjan Andalusiassa samoin siellä vuoristossa, pikku kivitaloja vieri vieressä, kiinni toisissaan.Myös ihmiset lähempänä toisiaan. Meillähän omakotitaloilla monesti samoin kuin ihmisillä, halutaan oma reviiri, etäisyyttä toisiin ihmisiin.
- reviirikö muka
susmorsian ek. kirjoitti:
Espanjan Andalusiassa samoin siellä vuoristossa, pikku kivitaloja vieri vieressä, kiinni toisissaan.Myös ihmiset lähempänä toisiaan. Meillähän omakotitaloilla monesti samoin kuin ihmisillä, halutaan oma reviiri, etäisyyttä toisiin ihmisiin.
Kyllä Suomessa tilaa riittää eikä ne andalusialaisetkaan haluis asua niin tiheässä jos olis varaa isompiin tontteihin. Siksi omakotitaloon halutaan, että on mielekästä tekemistä omalla pihalla ja saa vaikka terveellistä ruokaa kasvattaa.
Kerrostaloissa saa olla lähellä, mutta harvoin se on sopuisaa lähellä oloa, tuskin edes tervehditään. - Ramoona*
Olenpa järkeviä kirjoittanut tähän ketjuun, on tullut rakentamisesta omakohtaistakin kokemusta. Vaikka rakennusvalvoja piti palkata, itse on kuitenkin viimekädessä vastuussa ja valtavasti on huolehdittavaa ja selvitettävää, vaikka ei hartiapankkia käyttäen rakentaisikaan.
Asuttiin ensin kahdessa paritalossa, ensimmäinen uusi rakennusfirman tekemä, mutta huonosti rakennettu lastulevyä säästämättä , huoneet pienet ja pihat kuin karsinat, toinen 70-luvun alussa arkkitehdin itselleen suunnittelema, tasakattoinen ja räystäätön, aina sai olla kattoa korjaamassa ja seiniä maalaamassa, ikkunat falskasivat ja sähkölasku nousi pilviin. 10 vuotta sitten rakensimme itse, tai ainakin suunniteltiin ja tehtiin sisustustöitä. Iso ponnistushan se oli, puutarhakin tehtiin alusta lähtien. Meillä on ns. uusvanha puinen puolitoistakerroksinen harjakattoinen talo, varmasti monen mielestä liian iso kahdelle, mutta tämä onkin mummola, ja asumiskulut ovat kohtuulliset.
Tällä asuinalueella ei ole tarkkoja kaavamääräyksiä, on rapattuja ja tiilitaloja, eniten kuitenkin näitä samantapaisia kuin meidän, jokunen uusi hirsitalokin. Tontit ovat 1000-2000 neliötä, useimmilla hedelmäpuita ja nurmikenttä, vanhoja puita jätetty , metsää ja peltoa ympärillä. Oma kädenjälki näkyy kaikessa, toivon vain että voisimme kuolemaan asti tässä asua, onhan tuolihissejäkin ja saniteettitilojen ovet ovat valmiiksi tarpeeksi leveät, jos pyörätuolia joskus tarvitsee. Sisustus on kuten yleensä tämänikäisillä, osa avioliiton alussa hankittua, kummankin lapsuuskodista saatua ja perittyä ja jotain uutena myöhemmin ostettua.
Kodikasta ja viihtyisää meilläkin on, hiukan menneen ajan tunnelmaa, kun on pieniruutuiset ikkunatkin. Sain ne pestyäkin, kun pahin siitepölykausi meni ohi, saunankin jynssäsin eilen, sain auringon avukseni lauteet kuivattamaan ja vaalentamaan.
Taloja minäkin katselen ja kuvaan matkoilla, voi kuinka hurmaavia olkikattoisia taloja on esim. Rügenin saarella, samantapaisia kuin Virossa. Uusia komeita hotellejakin näki olkikattoisina.
Herttaista juhannuksen aikaa !
- susmorsian ek.
Kun eilen tuli uusintana tää Viipuri, Suomen kaunein kaupunki, niin laitanpa esille. Ei näitä uusia aloituksia näytä kovin olevan, niin jollakulla voi tästäkin muistua mieleen uuttakin, vaikapa taloista ja asuinympäristöistä. Hervannastahan jo kerroinkin.
Punainen tupa ja perunamaa.- taavettti-.
Kuka n syyllinen kaikkeen rumaan rakentamiseen?
Ja Huonoon.
Lähiöiden kerrostalojen rakentaminen on kuin syntiä. Niin paha teko se on.
Jonkinmoinen selitys löytyisi, jos voisimme siirtyä aikakoneella niihin vuosikymmeniin ja päiviin. Nyt ajattelemme toisin.
Tuossa eilisessä ohjelmassa Turun vanhan rakennuskannan purkamisajasta ja siitä trendistä silloin kertoi pari turkulaista arkkitehtia päätään puistellen ja harmitellen.
Itsekin muistan monia noista vanhoista komeista rakennuksista, mm. yliopiston kauppatorin ylälaidalla ortodoksisen kirkon viereltä.
Tapahtuu sitä vieläkin pienemmässä mittakaavassa täällä, usein on kysymys vanhoista puurakennuksista arvokkailla tonteilla, jotka halutaan rakentaa tosi paljon "tehokkaammin". Raha ratkaisee, mutta nyt asia ei mene helpolla läpi ja aina prosessi on pitkä. Usein rakennus säilytetään siinä kadun varrella, mutta uusi massiivinen rakennus tulee sen taakse. Ei se aina ihan luonnikkaalta näytä.
Ne kovan asuntopulan aikana rakennetut lähiöt ovat nyt perusparannusten työmaina. Ainakin sillä on työllistävä vaikutus. On julkisivu- ja putkiremontteja. Kalliiksi käy asukkaille, mutta vielä kallliimmaksi ostaa asunto uudesta talosta.
ps. minusta olisi tosi hyvä, että tv-ohjelmissa ilmoitettaisi, kuinka vanha ohjelma on. Tämän ohjelman kohdalla siitä ei ollut paljon haittaa, vaikka siinä esiintyikin museojohtaja, joka on kuollut jo aikoja sitten. Aika nuorelta tuossa vielä vaikutti.Taloja rakennettaesa -- ainakin pientaloja jo kavojen tai talon piirustusten on oltava luvanalaisia --
Luulis että rakennukset olisi kaikinpuolin terveellisiä asua -- mutta Tv:stä saa katsella perheitä jotka ovat joutuneet muuttamaan pois uudesta talosta .
On materiaali terveydelle vaarallista . Ainakin oli jokuaika sitte .myrkkyä hengitysilmaan levittävää lastulevyä - Allergiat lisääntyy . . Kouluissakin on uusissakin jo todettu rakennusvirheitä hengitysilma ei ole lapsille todettu kelvolliseksi . Ei pelkällä ilmastoinnilla saada perusvikaa korjattua.
Miksi ei rakennusmateriaaleja tarkasteta ajoissa .-- säästettäis paljon rahallisesti ja ihmiste kärsimyksistä päästäisiin -
Myös liika hosuminen ja rakentajien epäpätevyys on nykyään suurti syy huonoihin asuintaloihin-- yllla&%¤
Kyllä vanhat miehet osasivat rakentaa hyviä kerrostaloja Helsingin kantakaupunkiin.
Tuo kiire ja kilpailuttaminen on suurin syy, eikä valvovaa viranomaista ole paikalla koko ajan.
Rakennuttajan intressithän on saada halvalla ja nopeasti, mikä on vastoin kaikkia periaatteita, niinkin tärkeässä asiassa kuin koti/ koulut, laitokset!
Minusta vanhat hirsitalot on niin ihania, hengittävät toisella tapaa kuin kivitalot.
Energiansäästö on myös osasyynä liian tiiviiseen rakentamiseen, mutta minkäs teet? Maalämpö on ollut käytössä jo muinoinkin, osa rakennuksesta oli maan alla Ruotsissa.
Gotlannissa aivan tavallista, että keittiö oli puoleksi maan alla, ikkunat maan pinnan tuntumassa. Viileä kesällä ja alle routarajan talvella.
Paljon näkee tänäpäivänä kauniita puusta rakennettuja omakotitaloja niin Espoossa, kuin Vantaallakin, tonttien arvo on vaan niin korkea, ettei moni voi kuin haaveilla siitä.
Sipoo on kohteena monilla, maaseudun rauha houkuttaa, ja maan hinta on kohtuullinen.- uiu87875621
"""eikä valvovaa viranomaista ole paikalla koko ajan."""
No ei kai sen nyt niin ole että toisen henkilön pitää olla jatkuvasti siinä vahtaamassa toisen työtä? Kai se voisi sit tehä ite sa vahtaaja, jos näin on.
Eikö muuten voida tehdä, ihan vaan ominpäinkin, ilman valvojaa koko ajan, kunnollista? Kyllä on mahotonta kaikki! - kuka nyt Sipooseen
vaikka siellä on nyt suomenkielisillä enemmistö. Koko ajan ruotsinkieliset koettavat vanhaan malliin kahmia etuja ja joka kohtaan vaatia palveluja ruotsiksi vaikka ihan hyvin joka iikka suomeakin osaa. Jokohan on kylteissä ensin suomeksi. Kamala rahan meno sekin.
- Lorena*
Miksi tämän päivän rakentaminen - rakennukset eivät kestä? Maailmalla kulkiessa monet 1800-luvulla rakennetut talot ovat asumiskelpoisia ja kuhisevat tyytyväisten asukkaiden elämää.
Suomessa sodan jälkeen ja jopa 1980 luvulla rakennetut talot peruskorjataan, vaikka ei niin tarvetta olisikaan.Kyllä siinä monen eläkeläisen kukkaro kevenee 20.000€:lla, pankit tarjoavat seinän myyntiä.
Ihanne asumistaloni on puutalo, räystäineen, verantoineen, harjakatto tietty. Kyynel silmässä katson vanhaa kotitaloani joka vankkumatta seisoo edelleen täysin asumiskelpoisena.
Italiassa asun kaksiossa kivitalossa, rakennusvuoosi 1930 luvulla, vedet tulevat ja menevät, mutta juomakelpoisia vesijohto vedet eivät ole. Aqua ruuanlaitossa ja juomavetenä. Pintaremonttia teetin siihen muuttaessani. Niin, myönnän olevani oman tieni kulkija, siitä huolimatta tyytyväinen elämääni.- 9090909o
Muovia pannaan joka paikkaan, talot ympäröidään muovilla.
Ja rakennettu rumaa.
Stadin keskusta on komeeta, niinkauan kuin ei nykymies saa otetta ja pistä näppejään liikaa niihin, antaa olla rauhassa. - ei rohhkea
9090909o kirjoitti:
Muovia pannaan joka paikkaan, talot ympäröidään muovilla.
Ja rakennettu rumaa.
Stadin keskusta on komeeta, niinkauan kuin ei nykymies saa otetta ja pistä näppejään liikaa niihin, antaa olla rauhassa.Ihailen Lorenan elämäntyyliä ja roheutta! Kun olet muuttanut sinne .
- OTAAOS huomioon
(Lorena) iänikuisen lämmön maiden kuten Italia yms
ja pitkien pakkastalvien maan kosteus- ja lämmöneristysolosuhteet !!! - Lorena*
OTAAOS huomioon kirjoitti:
(Lorena) iänikuisen lämmön maiden kuten Italia yms
ja pitkien pakkastalvien maan kosteus- ja lämmöneristysolosuhteet !!!Huomautan vain Suomessa asun suurimman osan vuotta, maailmalla asunto koska toinen lapseni elää siellä ja haluaa että tarvittaessa olen tisurissa kun tarvitsevat lastenhoitoa yms. Mielelläni olen siellä jonkin aikaa mutta oma koti Saimaan rannalla on voittamaton.
Jotenkin perhesiteet pelaavat kun olen tarvittaessa läsnä, mutta en sekaannu heidän elämään muuten kun aupairina. Toisen lapsen jälkeläiset ovat lentäneet pesästä pois opiskelupaikkakunnille. - Ottakaa huomioon
OTAAOS huomioon kirjoitti:
(Lorena) iänikuisen lämmön maiden kuten Italia yms
ja pitkien pakkastalvien maan kosteus- ja lämmöneristysolosuhteet !!!Suomen 9 kk kestävä pakkastalvi, sen kosteus ja vetoisuus!Ja kun vihdoin tulee kesä, niin sekin on märkää ja kylmää.
Älkää suoraan verratko lämpimien maiden rakennuksiin.
Hyvin sanoit Ramoona:
Energian säästämisen rummuttaminen on pahimmillaan vienyt siihen, että taloista on tehty tiiviitä pulloja, joissa kosteus viihtyy.
Mihin johtaakaan tämä energiatodistusten vaatiminen kiinteistöiltä? Tällaiset uudet pakkonormit aiheuttavat usein enemmän haittaa kuin hyötyä.
- susmorsian ek.
Niin, enhän minä ite talon anatomiasta mitään juuri ymmärräkään, mutta sain kuitenkin kokea sitäkin omakotitalo-onnea´ silloin lähes 20 vuotta sitten muutaman vuoden ajan. Mutta ihminenhän on yleensä niin sopeutuvainen, että jos jokin ei ole enää mahdollista, on ihan tyytyväinen uuteenkin tilanteeseen, kuten minä täällä Hervannassa. Tämän kaupungin pelastavat asumisviihtyisyyden ´enkelit´, nämä lähes pikku metsät jokaisessa pihassa, kuten kerroin.
Kyllä ne Andalusian kivitalotkin olivat hyvinsuunnitellusti paikoillaan, jokaisella tuntui olevan kuitenkin oma rauhansa asua, ei ikkunoitakaan vastakkain. Ja se kodikkuus ja siisteys, kapean kivikadunkin pesivät mummot oman kotinsa osuudelta, ja kukkia, kukkia pienillä ikkunoilla kadunpuolellakin.
Samoinhan se on Italiassa, pienenpienellä ranskalaisella parvekkeellakin aina kukkia.
Mahottoman paljon on Suomen kerrostalojen parvekkeilla vain betonityhjyyttä, ei ole kallista eikä suuri vaiva kesäajaksi, no puoleksi vuotta sinne kukkaset laittaa. Kaunerudella on myös suuri merkitys ihmisen elämässä, myös pienen lapsen.- jkjkjkjuiiuiuiuiu
joo kyllä sillä mitä silmiin näkyy on valatavan suuru merkitys! Autuasta, jos näkyy komeeta ja kaunista. :)
- kaipaan kotiin.
Voi miten paljon muistoja heräsi ja ikävä omaa taloani jonka jouduin myymään, koska sinne en voinut palat. Kaikki olisi ollut hyvin ellei häirikkö olis osa perhettä.
Siellä oli tilaa, pihassa avaruutta ja luonto ympärillä, neitseellinen maaseutu joka oli siinä. ei hakemisen takana.
Nyt on rivitalo asunto, huoneet pieniä ja kuumia, tai kylmiä, muuten ihan kiva paikka, naapurit välittömiä ja mukavia, joukkoon tietenkin aina mahtuu "tervehdyksen ohittavia" joille silmiin katsominen ja päivää sanominen on tuskaa.
Kerrostaloissakin asuneena, yksityisyyttä monet sillä ns. erakoitumisella hakevat.
Kyllä vanha talo, vanhan ajan rakennustavoilla rakennettuna ja ilmeensä säilyttäneenä saa ihan tunteet kuohumaan. Tuollaisen minä vielä haluaisin, hirsipirtin ja juhannusruusut syreeniaidan viereen.
Hyvää Juhannusta kaikille.
- olluttajamennyttä
Aikoinaan lapsuudessa asuin vanhassa, vetoisessa puutalossa.
Kovimmilla pakkasilla ei se yksi huone lämminnyt, vaikka oli lämmitin ja kakluunissa paloi puut.
Ihana asua nyt omassa tiilitalossa, jossa on sauna ja lämmin vesi valuu hanasta.
Ei ole pätkän vertaa ikävä puutaloon, jossa pahimmilla pakkasilla oli jäätä nurkissa.- hehhheee.
olen asunut vetoisessa tiilitalossa ja erittäin hyvin eristetyssä ja lämmön pitävässä puutalossa sielläoli hyvä hengittää. . Nyt asun petonisessa kerrostalossa, liian kuuma on talvisin, vaikea säätää pattereita sopiviksi.
- Lorena*
Pahin asumismuoto oli opiskeluajan Internaatti, valvonta pelasi, yksityiselämä oli hyvin rajattu. Opin noudattamaan asuntolaan tulo aikoja, kirjaamaan valvojan vihkoon tuloaikani
Opimme myös koko tyttöjoukko salaväylät, joihin ei valvojan silmä ulottunut, joten ryömitty on ja suudeltu lämpökeskuksesta tulevan 1 x 1m tunnelissa, oli siellä viikonloppuisin tungos asuntolaan palaavia jäähyväis suuteloita harrastavia pareja . Yksi jäi luotsiksi asuntolaan joka avasi luukun Internaattiin. Oli se elämää kun jännityskirjoissa.- jännää...
Missä semmonen internaatti?
Vuosisatoja suomalainen onn asunut näissä maisemissa. Nyt yhtä äkkiä rakentamisen taito on kadonnut. Talot homehtuvat. Syyttely alkaa, kukaan ei ole vastuussa. Menet ostamaan vanhan rakennuksen, kuntokartoitus muka sanoo, että kaikki on hyvin, ja sitten saat allergiat ja astmat homeen takia.
Ennen ei kuntokartoituksesta tiedetty, mutta rakennusten ilmanvaihto pelasi. Nyt ne ovat mukan lämmön säästämisen takia hikisiä ja tuulettamattomia laatikoita, joissa itiöt viihtyvät.
Eikö ammattitaito siirrykään isältä pojalle? Vai virkamiehetkö sinne väliin menevät vaatimaan rakentamiseen yksityiskohtia, joista ei ole mitään hyötyä?- 21212121q
MUOVI!
Ymmärtämättömien käsissä.
Sanokaa, mitä sanotte, mutta nostin kuin nostinkin vielä kerran tämän talo-ketjun vielä esille, toki mahtuu.
Tänään kun katselin tuon ohjelman, osittain, Viron uudesta arkkitehtuurista, niin ihan tuli taas ikävä niitä Haapsalun ja Tallinnan puutaloja. Tuolla jo mainitsin, että paljonhan kuvia kuitenkin niistä otin.
Te, jotka myös satuitte tämänpäiväisen ohjelman Tallinnasta katsomaan, tiedätte, mistä oli kysymys. Kolme suomalaista oli arvioimassa Tallinnan uusia taloja, on tää ohjelma kyllä ollut aikaisemminkin.
´ Pilvenpiirtäjä ´- vaihe on kaiketi siellä nyt ohitettu, mennään uutta kohti.
Ohjelmasa esitetyistä arvioitavista taloista oli minusta yliveto Juutalainen Synagooga. Ensiksi kerron, että paljas betoni on Virossa arvossaan nyt, se on luksusta. Tässä synagoogassa rakennuselementteinä olivat puu ja lasi plus tuo betoni. Lasin ylenmääräinen käyttö osoitti luottamusta....avoimuutta, symboliikkaa ja rohkeita hoksauksia oli siellä täällä.
Onneksi Tallinnassa on säilytetty se ihana vanha puutaloalue, se on siinä kaupungin kupeessa Pärnusta päin tultaessa. Ei siinä mitään asemakaavaa ole käytetty, talot miten kuten ja rakentajansa näköisiä.
Miksi meillä uutta asuntoaluetta rakennettaessa, tarkoitan omakoti- asutusta, talot ovat samannäköisiä, on pakko rakentaa päättäjien suunnitelmien mukaan.
Tiilitaloja näkyy ainakin täälpäin useimmat olevan. Jotenkin luovuus ja viihtyvyys katoaa, kun talot ovat ihan melkeinpä samanlaisia.
Vaikkei tähän nyt enää kirjoitettaisikaan, on viestiketju kerrassaan erinomainen, ihan vain lukemisen ilosta voi vain lukea.- jjoutava
Tämähän on jäänyt aikalailla huomaamatta koko hyvä ketju. Reissussa oltu vissiin ainakin kesällä. Tuli vain mieleen eräs keskustelu - 80 luvulta jossa oli puhe höyrynsulun tarpeellisuudesta. Joku sanoi, ettei haluaisi asua muovipussissa.
Nyt en kyllä ole varma onko sellaista höyrysulkua enää käytössä. Kun vanhojen talojen rempoissa ainakaan ei muovia saisi käyttää ollenkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3834660Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2842584By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei1481857Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(1041598J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851473Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611327- 601315
Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks601252Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut471243Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3461073