r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Samaa rataa on mennyt tämäkin päivä kuin eilinen. Eväiden hankinta ja kolmen kilsaa jaloittelua. Lopun ajasta parvekkeella ulkoillen ja tietysti päivänokoset.

    Lämpötila kehittyi siedettäväksi parvekkeella vetkuiluun. Katselin sinisellä taivaalla leijuvia pumpulitukkoja ja niistä revenneitä riekaleita matkalla jonnekin. Yritin veltossa asennossa retkottaen hamuilla käyttööni Konsta Pylkkäsen sinisiä ajatuksia. Ei irronnut, värimallit olivat liian vaatimattomia. Olisi pitänyt olla sateenkaari, josta olisi saanut irroitella ja sekoitella värisävyjä. Niinpä ennen pitkää alkoi silmiäni luppasemaan kiinni ja auringon lämmittäessä julkisivuani miellyttävästi vaivuin horrokseen ja aikaa hupeni. Ei se aika kuitenkaan hukkaan mennyt. Se on oikein ymmärrettynä juuri eläkeläiselle sopivaa hyötykäyttöä.

    Ajan tarpeettomasta hyötykäytöstä pitäisikin luopua. Miksi edes yrittää vaatia itseltään suurempia suorituksia kuin mitä ajankohtainen tilanne ja olosuhteet vaatii. Se vain johtuu siitä, kun ikänsä riekkunut ylikierroksilla työssä ja muussakin touhussa, ei enää osaa "asettua paikoilleen", vaan ajattelee että kävihän ennenkin, miksei nytkin - ainakin lähimain.

    Olen kyllä lukaisut +70 ketjujen "oikeita keskusteluja". Kyllähän tuolla sanansäilä liehuu. Mittava suoritus jo niinkin aikuisilta kuin +70. Johtuisiko se puhti kevään vesivirroista. Niin kuulin ennen sanottavan, kevät villitsee niin elukat kuin herkät ihmisetkin. No joo... ei tuo mitään ihmeellistä menoa ole ollut. Olenhan tuota tyyliä kuullut joskus livenäkin, mutta enempi harvoin. Kyllä se siitä, ajallakin on kuulemma parantava hammas.

    Katunäkymä on yllättävän hiljainen. Ihmiset ovat vetäytyneet koloihinsa. Ehkä lähde ulos minäkään, vaikka keli olisi mainio. Heippa!
  2. Olen tullut tosi hitaaksi, en ehdi kunnolla mihinkään. Päiväkin on jo karannut käsistä näin iltamyöhäksi, eikä siitä ehtinyt jäädä mitään kerrottavaa. Sen huomasin jossain välissä että aurinko paistoi silmiini kiusallisen kirkkaasti. Tietysti unohdin ottaa hämärtämislasit mukaan.

    Nyt katson parhaaksi painua pehkuihin. En nyt niin mahdottomasti rehkinyt, että se olisi piipuun vetänyt. Iltapäivän aurinko kääntyi lämmittämään parveketta ja siinä ulkoillessa meni monta tuntia. Eihän se lepo nuoressa hukkaan mene - tosin vaikeata on kuvitella olevansa nuori. No, on sitten vanhalla yksilysti. Katsotaan mitä huominen eteen tuppaa!
  3. Nämä mainiot kevätilmat pistää haihattelemaan ja kääntämään ajatuksiani mökkiretkelle. Olisihan se...ja niin edelleen. Yritän kuitenkin pitää tossuni tukevasti maaperällä. Mökkimatka ja jonkin mittainen oleilu siellä voi olla mahdollista. Pieniä irtautumisen merkkejä vanhoista kotiseuduista alkaa hiipiä. Lähes 60 vuottahan on jo vieroittamisessa kulunut. Vanhat tutut ovat käyneet siellä hyvin vähiin. On kuitenkin se luonto, jota sitäkin kyllä on aukkohakkauksilla reposteltu. Vielä sitä luontoa kuitenkin on jäljelläkin. Jos käynnilleni ei ilmaannu suuria esteitä, täytyy se tehdä vaikka jäähyväismatkan merkeissä.

    Ainahan matkantekoa voi puolitella. Tehtiin se niin nuorempanakin. Kun matkalla innostui jäämään katselemaan tai poikkeamaan reitiltä, niin yövyttiin lomakylissä. Niitä kyllä reitin varrelta löytyy.

    Voi käydä niinkin Mujejärven matkoja miettiville, että kesän tullen matkakuume kasvaa ja samalla myös terveyskin kohenee. Ainakin minulle tulee sen suuntaisia ajatuksia. Tiedän suunnilleen, missä Mujejärvi sijaitsee. Eipä sinne taida vilkutukseni näkyä, on sen verran lähempänä ja samalla idempänäkin.

    Kuten SkillaN kertoi, kyllä niitä välineitä hajoaa silloin tällöin. Voi olla, että ei tehdäkään kovin kestävää. Kunhan hätäisesti sen takuun, vuoden tai kaksi kestää. Näin pääsevät uutta myymään. Pölyimuria kävin tänään katselemassa. On se entinenkin jotenkin kasassa, mutta lähiaikoina se uusiksi menee.

    Eipä tässä suurempaa jutun juurta ole mielessäni. Hei vaan!
  4. Kyllähän valo, auringon paiste ihmeitä tekee vaikka mielialaan. Tänään kaupungin miehet asensivat talveksi varastoituja penkkejä jalkakäytävien viereen ja puistoihin. Tulipa niitä heti toisten joukossa koeistuttua. Tottahan siinä juttukin luisti kun tuttua "uutuutta" päästiin testaamaan.

    Minulla on ollut koko ikäni arat silmät. Auringon paiste tuntuu myrkyltä, mutta tummat aurinkolasit kyllä helpottaa. Silmieni arkuus on iän mukana vain lisääntynyt, nyt vielä on hoitokeinona kerran päivässä tippoja silmiin paineen vähentämiseksi. Olen ajatellut, että onko silmävaivani tekovika kun puutteellisissa oloissa eläjä alulle pistetty. Vai johtuuko se nuorena huonoilla valoilla lukea tihraamisestani. Pieni öljytuikku ei ole turhan hyvä lukuvalo. No joo...en nyt tosissani ole näistä päänvaivaa tehnyt. Hyvinhän on mennyt, kun vielä kuitenkin vielä on näköäkin jäjellä.

    Kyllä muori 77 kehaisu puulämmitteisestä saunasta tepsi. Vähemmästäkin tulee jo kateelliseksi. Eiköhän tuo korjaantune kunhan tulee ensin kunnon kesä ja lähden mahdollisesti reissuun, paikkaan jossa ei ole kuin puulämmitteinen sauna ja kannettava vesi.

    Jossain Pirtin viestissä M-K:in vilahti esille, mutta jatkoa en ole nähnyt. Tietysti pitkän matkan jälkeen tavarakuorman purkaminen ja lepo vaatii aikansa. Katsellaan kevään edistymistä, onhan siinäkin ajan kulua!
    .
  5. Iltapäivää! Tässäpä päivän paras osa on mennyt. Ehdin sentään käydä Kusijärven kierroksen. Sehän on rutiinikierrokseni kevään tarkkailussa. Kolmasosa järvestä oli sulana, ei ole monen päivän asia kun loputkin jäät lähtee.

    Uijiakin oli puolenkymmentä, muutamilla karvahattu päässään kun veteen menivät. Lienee sitten pää arin paikka paleltumaan. Parikin savusaunaa pöllytteli lämmityssavujaan. Aika hyvä oli polkukin järven ympärillä, vain pieniä jäisiä laikkuja varottavaksi.

    SkillaN pohti kiittämistä tai kehumista. Ehkä näillä sanoilla on lievä ero, mutta samaakin voinevat palvella. Niinhän se on että jos tulee tunne, että turhasta kiitellään tai kehutaan, alkaa epäilyttää onko mahdollisesti takana vastapalveluksen odottamien tai muuten vaan kehua retostellaan. En nyt tarkoita tässä muutamaa edeltävää viestiä täällä. Tottahan sekin mukavalta tuntuu että kirjoittelun äheltämisestä huomataan tunnustusta antaa, vaikka joskus kohteena oleva voi pitää sitä hieman liioiteltuna.

    Omakehuhan sattuu kirjoittajan mielestä aina oikein. Siinä kyllä on syytä olla tarkkana, ettei turhaa liioittele. Se voi selvästi paistaa läpikin. Joskus on parempi hylätä omassa kehussa totuuskin, jos se tuntuu esitettynä uskomattomalta palturilta. Kehuinhan itseäni nuorena suksien tekijänä ja vieläpä hiihtäjänäkin. Tottahan se, sitä itsekin ihmettelen nyt lähes 70 vuoden kuluttua. Kuitenkin, käsillänihän olen myös leipäni hankkinut ja työkalut ovat hyvin kouriini istuneet pienestä pitäen.

    Vai ripusti hurskainen Etelä-Suomen rumimman lintupöntön. Oletko ajatellut, että kun joku on riittävän ruma, se voikin sitä kautta keikahtaa tavattoman kauniiksi? Tänään ilma oli keskinkertaisen kaunis.
  6. "Pirtin päiväkirjassa on kiinnostavaa luettavaa, ja miten ilmeikkäitä kirjoituksia, kuvastaen kirjoittajiaan", kirjoittaa Ramoona viestissään. Näin on myös minun mielestäni ja onhan Pirtin päiväkirjassa on saanut lukea - ja toivottavasti myös jatkossa - erinomaisia viestejä myös mm. nimimerkiltä Ramoona Mitä ynnämuun erikoismainintaan tulee, tuleehan minun kiittää huomiostasi. Kuitenkin tosiasiassa täällä Pirtissä kirjoittaa monia erinomaisia "sananviljelijöitä" persoonallisella tavallaan. Tässä joukon jatkona pakertaa jonkun verran ynnämuu kuten luettelon jälkeen on tapana mainita ym. No, luetteloa Pirtin kirjoittajista en tee, hän näkee ken lukee.

    Luen ajallisestikin paljon enemmän kuin kirjoitan. Tulee siinä luettua myös lähes kaikki + 70 muutkin ketjut. Kyllä se on silmiini pistänyt, että Kahvipirtti on saanut huomiota muuallakin. Kyllähän siellä löytyy naljailuakin, mutta mitäpä niistä. Voihan sen kääntää muotoon, "siitä puhutaan josta pidetään."

    Vanhoja muistellen, tein 13 vuotisena kotimökissäni suksia. Itse raakapuun oli jo aiemmin hilannut metsästä. Suksilla oli kiire, oli tulossa koulujenväliset kilpailut ja entisillä suksilla sain hankittua kouluni edustuspaikan. Tiesin että kilpa kovenee kun 27 koulun valiot kisaa. Olin siinä työvaiheessa, että uunissa haudutettuja suksien kärkiä sijoittelin taivutettavaksi paininpuuhun. Kuinka ollakaan, kouluni opettaja tuli mökkiin. Hänellä oli väestönlaskenta tehtävä. Tässä opettajan ilmestymisestä seurasi minua julkisuus. Opettaja muisti koulussa ja muuallakin mainita, kuinka omatekoisilla suksillani hiihtelin niin pitkän koulumatkan kuin myös kilpailut.

    Hyvät sivakat valmistuivat koulujen väliseen kisaan. Minulla oli puolivartiset tallukkaat kärkikippuralla ja naapurista sain vanhaa rahkeen nahkaa tukeviksi mäystimiksi. Välineet olivat kunnossa. Toki näin suksisiteitä ja tehdastekoisia suksia, mutta en huomannut väheksyä omianikaan. Enpä voittoon yltänyt, mutta kolmas sija siinä seurassa tuntui hyvältä. Koulumatka varmaan kävi hyvästä harjoituksesta, 14 km/pv. Niillä suksilla hiihtelin muissakin kisoissa ja kyllähän niitä lusikoita palkintona tuli. Kilpailuharrastusta en jatkanut 16 ikävuoteni jälkeen. Totesin että ehkä ei ainesta löydy riittävästi vaikka harjoittelisin.

    Niin, päivä se muuten...hyvin on mennyt. Nyt on kiire saunaan. Hei vuan!
  7. Melko hyvin muistan sodan jälkeistä elämisen meininkiä muutaman töllin korpikylässä. Muutama seikka, jolla puutteellisissa oloissa elämää ylläpidettiin. Marjoja kerättiin paljon, myös pieniä määriä myyntiinkin. Sienet myös kuuluivat talvivarastoihin. Puolukathan säilyvät survottuna ilman kylmätiloja, samoin sienet tönkkösuolattuna.

    Kalaa, erikoisesi särkiä sai kevätkudun aikaan helposti suuriakin määriä. Niitä kuivatetiin, näin ne säilyivät kuhan kuivana pysyivät. Muistini mukaan haprakan kuivat särjet oli hyviä sellaisenaankin ja keitossa oikein hyviä. Nyt monia kymmeniä vuosia myöhemmin testasin, että kuinka särki vielä maistuisi. Kuivattelin kilon verran kaloja, keitin keiton ja mutustelin kuiviltaan kuin perunalastuja. Kyllähän ne syötäviltä tuntuivat, mutta eivät sellaisilta herkuilta kuin mielessäni vanhoja muistelin. Aika ja muuttuneet olosuhteet olivat pistäneet piloille "vanhat makuaistini."

    Enpä jatka näistä pula-ajoista, kyllähän niistä juttua piisaisi. Sen verran vielä, että vanhat kokemukset ovat kyllä vaikuttaneet siihen, että suhtaudun ruokaan kunnioittavasti, en kanna roskiin ja ruualla leikkiminenkään ei innosta. Onhan maailmassa miljoonia, miljardeja nälkäisiä ja täälläkin on jonoja ruuan jakelupaikkoihin. Eivät ihmiset huvikseen jonottele.

    Tänäänkin oli ihan hyvä päivä, aurinkoa ja pientä sadetta väliin. Katujen ja jalkakäytävien putsaus näyttää olevan hyvässä mallissa. Sen verran tein vapaehtoisia tarkastelujani ulkona katsellessani ja maltillisesti katselupaikkaani askelin siirrellessäni.
  8. Eilen jäi käyntini lyhyeen. Olihan minulla hässäkkää, kuitenkin itse tehtyjä. No ei mitään vakavaa.

    Panava- papereista riittää varmaan juttua pitkään. Ehkäpä tulee myös listoja näistä puliveivauksista. Saattaapi olla monella jännityksen paikkakin. Kiertäähän yksi lista keskustelupalstoja. Se jonkun todella "omasta päästään tekemä." Mv- lehtikin on sen julkaissut. Sen lehden juttuihin on suhtauduttava hyvin suurin varauksin. Siellä ei ole tapansa juttujen lähdetietoja tarkastella, kunhan juttu on "räväkkä."

    Voi tästä Panama- jutusta kehkeytyä hyvääkin. Jos veronkiertoa saadaan kitkettyä, niin auttaahan se heitä, jotka maksavat sen mikä kuuluu. Pieniä merkkejä onkin toimenpiteisiin ryhtymisestä.

    Jaa ...koulunkäynnistä. Kävin pari viikkoa kiertokoulua, kansikseen menin -45. Seuraavan lukukauden ( -46,-47) ponnistelin savotassa kun hommatkin olivat lähes kotitanterilla. Muut katkot johtuivat siitä kun olimme pari kertaa evakossa. Sain kuitenkin suoritettua kansakoulun loppuun. Kävin sitä ihan mielelläni kun tilaisuus valkeni. Niinpä todistuksen numeroissakaan ei ollut hävettävää. Mikäs oli koulua käydessä, liikuntaa tuli 7 km suuntaansa salokorpea talvella hiihtäen, kesällä kinttupolkua kirmaisten. Tällaista meininkiä...olen joskus jo kertonutkin.

    Tämän verran vetoa löytyi kirjoitushommiini. Nyt se toppasi, toiste jatkellaan.
  9. Iltaa! Kävin lukasemassa täällä viestejä. Hyvin näyttää pyyhkivän, en ehdi muuta kirjoitella, eikä tunnu olevan vetoa päällä. Hyvää yötä!
  10. Uusi Pirttihän taas on käytössä. Miten meno jatkuu, onko uudet kujeet vai entiseen tapaanko aikaa taivalletaan.

    Kalassa kävin, autoa siihen tarvitsi koska matka ylitti kävelyrajani. Kohtalainen tarjous kirjolohesta, 5,99 /kg ja fileeraus kaupan päälle.

    Tulihan siitä Mot- ohjelmasta pohjustavaa tietoa verokeitaista. Jatkossa pitäisi tulla nimilistojakin. Kyllä nämä tiedot antavat jotain lisäkuvaa veronkierron laajuudestakin. Ja tuli myös huvittaviakin juttuja.

    Eräs veroparatiisiyhtiön johtaja oli ollut kuolleena kahdeksan vuotta. Silti hän oli uutterasti edelleen työskennellyt ja allekirjoitellut asiakirjoja. Tässä on jotain sankarillista, työskentelyn jatkamisessa kuolemasta riippumatta. Ei ollut kinuamassa pikku vaivojen takia levolle. Tämä ei tietysti onnistuisi tavallisella duunarilla, mutta johtajatasolla näköjään käy. Ehkäpä vielä verokeidasyhtiössä ao. johtaja on saanut lisäpisteitä erikoisen sinnikkäästä työskentelystään. Kun firma toimii laillisuuden rajoilla ja vieläpä väärällä puolellakin, on tärkeätä olla vuodattamatta salaisuuksia. Näin hän varmaan on toiminut, tosin virkistäytynyt väliin kuolon horroksesta allekirjoittamaan papereita. Tottahan se, koska nimi on näkyvissä.

    Tänään oli puolipilvinen päivä, aurinkokin näyttäytyi ja lähes kymmenen plussaa mittarissa. Ihan hyvä.
  11. Pyykkihommista on täällä kerrottu. Päivän uutinen on suuri paljastus veroparatiiseista. Saapa nähdä millainen pyykinpesu siitä seuraa. Tuskinpa se pelkästään valkopyykin huuteluksi jää. Kyllä tästä pitäisi kunnon pesu ja mankelointi tehdä. Ehkäpä vajaan tunnin päästä alkava Mot- ohjelma jotain lisätietoa jakaa.

    Päiväni on huvennut normaaliin tapaan. Aamulla oli peltikatot kuurassa ja autojen lasit jäässä. Aurinko hoiteli sulatushommat ja mittarikin kipusi lähes kymmenen plussalle. Tässäpä tärkeimmät, tai vähemmän tärkeät. Katsellaan jatkoa!
  12. Täällä on kirjoitettu mankeloimisesta. Tiedän jotenkin millainen on mankeli ja nähnytkin sillä työskentelyä. Tutumpi on kuitenkin sanonta esim. "olen ollut helkkarinmoisessa mankelissa." Näin voi käydä, jos vastoinkäymisiä tulee peräperään ja voipihan joku kuvailla ja perustella lyhyesti, että koko elämä on ollut kuin mankelissa pyörimistä. Tällä tavalla mankeli ja mankelointi on saanut kielellisesti laajemman hyötykäytön.

    SkillaNilla oli suora kysymys. Vastaukseni, kyllä se markkinakukkoni oli lihakukko. Nyt se on mennyt, juuri lopetin iltapalana. Kyllä ahven on kukossa hyvä, mutta hyvä toisinkin. Olipa tuo ahven- , liha- tai lanttukukko, tavallaan se on lintua. Onhan kukko kuitenkin lintu, vaikkei kovin sutjakasti lennäkään.

    Päiväni alkaa olla loppuun tuhrittu. Enkä havainnut juurikaan eroa siinä oliko kyseessä arkipäivä vai pyhäpäivä. Eläkeläinen voi aivan paikallisella sopimuksella päättää koska viettää arkea tai pyhää.
  13. Täällä oli markkinapäivä. Ei mikään yllätys, järjestävät niitä melko tiuhaan. Olihan myyjiä muutamia kymmeniä, joitakin kauempaa maakunnistakin. Puolueet myös olivat edustettuna jakamassa lappusia ja pikku antimia. Ja tietysti myös suullista valistusta. Lahjuksia en ottanut ja valistustakin vain vähäisesti. Muutama julkkiskin oli kansaan tutustumassa. Nimiä en kerro, se ei ole velvollisuuteni.

    Puolen kilon kukon ostin. Oli parempi kuin edelliskerralla. Kyllähän vaatetavaraan oli runsaasti tarjolla ja hintakin kohtuullinen. En nyt vain tarvitse, eikä se vaatteiden laatukaan kovin hyvä ollut. Varmaan jotain ylijäämävarastoa, jota on kolleittain hankittu. Kyllä ylijäämistä voi saada ihan kunnon kamaakin. Tästä on osoituksena Laten hankinnat Pirtin nurkkakaappiin.

    Päivähän oli mitä mainioin torillakin seisoskella ja aina sieltä joku juttusillekin ilmestyi. Olenhan asunut näillä kulmilla yli 45 vuotta. Siinä ehtii porukkaa nähdä, tutustua ja on vaihtuvuuttakin. No niin...tämä ponnistus on nyt tässä!
  14. Aprillipäiväkin olisi, mutta en ryhdy jymäytysjuttua värkkäämään. Iltapäivän on aurinko rökittänyt, +9 eikä ole aprillia.

    Kyllä varmaan linnut vanhasta, harmaantuneesta laudasta nikkaroituun pönttöön paremmin ihastuvat. Hyvän pöntön saa jos löytää lahovikaisen tyveyksen. Metsätöissä usein lahoa pätkitään pois, kyllä ne metsäfirmat antaa luvankin, sinnehän ne maastoon muutenkin jäävät. Näistä olen muutaman pöntön tehnyt. En kuitenkaan ole lintujen slummia rakentanut, pari pönttöä sillä kumpareella on riittävästi. Enpä ole viime kesän jälkeen käynyt mökilläni katsomassa. Saattaa olla ettei ole kumpikaan lintujen kortteeri käyttökunnossa. Narukiinnitys on sellainen, että aika syö kiinnityksen. Eiköhän ne linnut omatoimisestikin pärjäile, sehän on luonnonmukainen toiminta.

    Eipä ne päivät ole samanlaisia. Ilmat vaikuttaa, mutta väliin olen huomannut vetämättömyyttäni tavallista enemmän, vaikka siihen ei ole erikoista syytä.
    Saahan sitä kuvitella, että runnakko kaipaa lisää lepoa ja täyttää senkin toiveen kun on tilaisuus. Tänään oli kuiva keli, jalkakäytävätkin hyvässä kunnossa. Niinpä saatoin pistää kevyet lenkkarit jalkaani. Sillä oli selvä vaikutus, jalka nousi huomattavasti ripeämmin kun muutaman kymmen grammaa vähemmän oli jalkoja painamassa. Tai sitten kuvittelin.

    Katsellaanhan näitä keväisiä päiviä, pitäisihän senkin piristää.
  15. Tuli se eilinen tv:n korjaus jotenkin kuntoon. Automaattinen kanavien haku ja uusi kierros kanavajärjestelyihin, siinä se. Tunti siinä tuhraantui, eikä se kovin sujuvasti mennyt ja puoliyhdeksän uutiset jäi katsomatta. Haitanneeko tuo paljonkaan.

    Eihän minulla kaikkia saatavissa olevia vempeleitä ole lähellekään, silti aika usein on joku vailla huoltoa. Ne hommat eivät ole alaani ja taidotkin ovat sen mukaisia. Kuitenkin yritän selvitä ropleemista kotikutoisesti. Aina sitä jotakin oppii yrityksen ja erehdysten kautta. Onhan se mahdollista "että halpa tunari tekee kalliin vahingon." Näinkin on joskus käynyt, mutta ei suuren tuhon kanssa. Kuitenkin toisaalta kehotetaan yritteliäisyyteen ja omatoimisuuteen. Tosin se otollinen aika on kyllä auttamattomasti ohi. Kyllä se ikä painaa muussakin kuin kilpajuoksussa.

    Hyvän sorttinen, aurinkoinenkin päivä oli tänään. Koetin venyttää auringossa pällistelyä, saattaa olla että vähän ruskehtavaa on julkisivuuni tullut. Voipi se olla kyllä mielikuvitustakin. Nyt alkaa hallituksen tenttaus, näkyy tv:ssä. Pitää vilkaista.
  16. Iltaa vaan! Nyt on puuhat kesken. Telkkari rupesi ryppyilemään, hävitti melkein kaikki kanavat, väriläiskää täytenä työntää. Jatkan entraamista. Eikun huomiseen!
  17. Neiti Suleima Puska teki oikein kun ei toteuttanut mielitekoaan ja jätti kysymäti.
    Nämä ovat sellaisia juttuja joita ulkopuolelta on vaikia evästellä. Pitäisi ensin lähestyä fiktioteorian pohjalta ja siirtää....ei tulisi mitään muuta kuin sotkua. Kyllä se siitä ajan kanssa...

    Tänään oli auringon paisteessa oleilun päivä. Niinpä olin ihan työn merkeissä. Raahasin kesärenkaat auton takakonttiin ja ajelin rengasliikkeeseen. Tietysti jouduin jonottamaan, mutta mikäs oli päivän paisteessa istuskella kun oli huomattu ihan kunnon tuolitkin tuoda. Monta tuntia siinä hupeni kunnes renkaat vaihtui auton alle ja kellarikomeroon.

    Ei kyllä hukkaan mennyt aamukaan. Kipaisin labrassa. Kyllä terveyspalveluista huolehditaan, seurantaa tulee. En voi valittaa vaikka se "muodikasta" olisikin.

    Skillanin kysymykseen korvasienistä, ei niitä juuri sillä alueella ole esiintynyt. Vielä se on aikaista muutenkin, luntakin on jonkun verran. Tuskinpa näitä varhaiskevään korvasieniä jahtaankaan. Ne ovat myrkyllisiä ja on huolella ryöpättävä. Se on ongelmallista kerrostalossa, vaikka olen joskus pienen määrän ryöpännytkin. Mökillähän voi ulkona huoletta ryöppäillä. Saapa nähdä toteutuuko se.

    hurskainen sanoo jo päivettyneensä. Voi olla kun ahkerasti ulkona kähmii. Minä en kyllä ole huomannut päivetystäni. Saattaa johtua siitäkin että harvoin tulee peiliin vilkaistua. Sama ukko se peilistä katsoa toljottaa, johan se alkaa tympäistä.
  18. Hyviä ilmoja riitti tällekin päivälle. Tulihan tehtyä lähes 20 km lenkki. Tosin yli viisitoista km. autolla avittaen Kuusijärven maisemiin. Järvi oli umpijäässä, paitsi uimarien avanto. Oli siinä muutama pulikoiva. Järvi tuli kierrettyä vaikka nuljakas oli jäinen polku, korkeat mäkirinteet ja metsä varjostaa aurinkoa pääsemästä käsiksi jään sulatteluun.

    Ylimääräiset pyhät on pidetty, taitaa seuraava olla toukokuussa, helluntai. Samanlaisiapa nuo pyhätkin ovat, en tarvinnut kauppojen pyhäpalvelua vaikka ohi kuljin.

    Katsellaan jatkoa kun sille päälle satutaan ja eläkeläisen kiireisestä elämänrytmistä aikaa kirjoitteluun liikenee.
  19. Iltaa! Päiväkin oli hyvä, aurinkoa ja lämmintä eikä sateen ripaustakaan.

    Lentomatkalaiset ovat hyvin selvinneet ja kertomusten mukaan on hauskaakin ollut. Eikä ketään ole matkalla kadonnut. Näin kaikki on hyvin. Kun hiukan myöhästyin tälle lentomatkalle lähdöstä, saattoihan siihen olla syynä epävarmuutenikin. Se kun vankasti selviytymien epäilyttää, sitä lähtöä pidättelee ja jahkailee...mitenkäs se menikään...enten tenten teelikamenten... Sitten kun hiukan myöhästyy, niin onkin suoraan sanoen helpottunut tunne.

    Tässä ilmoittautumiseni, jotta tulee selväksi etten ole sittenkin omilla vempeleilläni lähtenyt lentoon ja tipahtanut ryteikköön. Hyvää menoa edelleen!
  20. No niin...myöhässä olen! Lähtö on tapahtunut jämptisti aikataulussa. Ei se mitään, eihän lentoni ole ennenkään onnistunut. Koettakaahan lentäjät terveinä ja taas yhtä kokemusta rikkaampana takaisin palata. Toivoo maakrapu ynnämuu.
    21. 72 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt