r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Vai ihan "puusta puronnut." Voi se niinkin tuntua, vaan eiköhän siitä selkene. Toivotaan.

    Eipä tässä kaikki ole riima menossa itsekullaankaan. Vanhana uittomiehenä kuvailisin, että olen kuin utjutukki. Tiedättehän, tai ette. Utju on sellainen pölli joka on vettynyt ja kantokyky rapistunut niin , että vain pää pinnalla pilkahtelee kun aallot kulkevat ylitse. Sitä on edeltänyt ajopuuna ajelehtiminen. Sen on voittanut, ettei ole joutunut sirkkeliin ja lautatarhaan tai raakkina sellukattilaan. Kyllä pään pinnalla pitämien on niin rasittavaa, että parasta olisi jos tulisi myrsky, joka pukkaisi rantakivelle kuivumaan. Siinähän sitä vielä köllöttelisi ja täysin vaarattomana, eikä olisi huvijahtien isäntien kirottavana, jotka puolisokeina tönivät tahallaan lepotauolla olevaa, jo henkitoreissaan olevaa utjua. Näin kuvailisin mahdollisimman sekavasti elämän menoani.

    Meilläpäin oli markkinat. Sellaiset enempi pienimuotoiset. Olihan siellä Partasen kukkojen myyjiäkin, lappalaisia lakkoja ja P- Karjalasta piirakoita, joten ei se paikallisten varassa kokonaan toiminut. Vitosen ostokset tein. Siihen se tukemiseni jäi. Ilmahan oli kerrassaan mainio, hellerajan tietämissä aurinko porotteli.

    Johan sitä tässäkin on sen verran että merkkini Pirtissä näkyy. Hei!
  2. Kyllä varmaan kesäkelit kirjoittelua hillitsee. Niin käy minullekin. Päivällä koetan palloilla ulkona, yritän ottaa vahinkoa takaisin koska kesä alkoi näin myöhään.

    Siinäpä sitten päivänokosetkin maittavat. Yön seutuna on sen verran viileätä että kämpän lämpötilan saa pidettyä unille sopivana. En ole sentään yltänyt Laten kertomaan mittaan nokosissani. Ne ovat vain 1-2 tuntia.

    Metsässä ruhveltamisessa olen pitänyt taukoa. Sieniä ei ole oikein hyvin, paikallistahan on sekin sadon vaihtelu. Vielä on sienien kasvamiseen aikaakin. Voin hyvin odotella koska perusvarastoni on jo tallessa.

    Se "herkutteluni" oluella oli siksi mainitsemisen väärtti, koska siinä meni vuoden ensimmäinen oluen särpiminen. Nääs...se kihti pistää kavahtamaan. Onhan se nyt aisoissa pysynyt, jos nyt lie myös nautintojani kaventanut. Ei sen oluen puutos kyllä ole pahemmin "vammauttanutkaan." Joutuuhan sitä joskus tinkimään mielihaluistaankin.

    Eipä tässä kummempia kuulu. Tuleehan tietoja ja uutisia töllöttimestäkin. Vauhtia valtakunnan asioista riittää, saapa nähdä mihin johtaa, vai eikö mihinkään. Nyt siirryn ajanviettopuuhiini vaikka rentoutumisen merkeissä. Voikaa niin hyvin kuin voitte!
  3. Näin se päivä on taas mennä hurahtanut. Törsäsin tänään oikein viimesen päälle, eräs kaveri ehdotti että käydääs nappaamassa yhdet oluet. En ole viimeaikoina tullut käyneeksikään, mutta nyt ehdotus kelpasi. Mikäs tuossa, puoli tuntia turistiin ja jatkettiin matkaa kumpikin taholleen. Mukavasti terassillekin aurinko killotti. Tässäpä sitä kirjoittelua ei kovin tärkeätä, mutta kunhan jotain. Heippa!
  4. Vanhalla merkillä yritän vetää. Eipä ole paljon asiaakaan, no...se ilmestyminen.

    Runttasin kolme tuntia vaikeakulkuisessa pöheikössä. Siitä olen monena vuotena vatut poiminut, nyt tuli vesiperä. Leppä ja koivu oli ryövännyt alueen. Vaikka laiskanlaisesti ja varoen jalan paikkaa varmistaen etenin, niin väsyhän alkoi painaa, Niin...satoa tuli vajaa litra. Voin sanoa, että eipä leiville lyönyt. Tuli sentään kuntopuolelle liikuntoa. Vaan eikun uusin kujein jatkoa!
  5. Päivää!

    Marjastushommani on hoidossa, omiksi tarpeiksi riittää ja siinä on jp saavutusta riittävästi. Sieniä kyllä aioin haeskella lisää. Eiköhän niitä löydy, eihän vielä ole kiirekään.

    "Tuohivirsu" hetken ihmetytti mutta selvisihän se lopusta. Hyvinpä näyttää asunnon vaihtokin onnistuneen. Aika vähillä vaidoilla olen täällä pääkaupukiseudulla selvinnyt neljä kertaa on majani muuttunut. Joensuussa oli vaihtoja parin vuoden aikana saman verran. Ei niissä mitään toraa tullut, käytännön asiat vain ratkaisivat.

    Olen melko paljon seurannut keskusteluja joka puolelta. Onhan siellä mielestäni asiallisiakin puheenvuoroja, mutta suurin osa...miten tuon nätisti sanoisi, sitä sun tätä.

    Kovasti hallitsee "takin kääntämiset" käsittelyjä. Ennen savottakämpillä oli puheena paidan kääntö. Kun oltiin korvessa kämpillä viikkokausia yhteen menoon, niin tuhraantuihan pihkaan joskus se ainoa paita. Kerran viikossa oli joillakin kämpillä sauna lämmitettynä. Saunan jälkeen puhuttiin että on paidan käännön paikka, pyhäksi puhdasta päälle.

    Näissä "takinkäännöissä" on eri asia. Suuret, jämäkät ja ronskit puheet ja lupaukset vaalikarjalle joutuu ristiriitaan ajan tasaisten tekojen kanssa. Jos ei ole ymmärtänyt ennen vaaleja, että lupaukset ovat suuresti liioiteltuja, ei voi ymmärtää jälkikäteen muodon muutosta, takin kääntöä. Kyllähän petetyt kiukkunsa esille tuovat - ja niinhän pitääkin. Tietysti politiikassa on eroa onko hallitusrintamassa vai oppositioryhmässä. Samoja sävyjä kritiikissä on kaikilla puolueilla, Nyt kuitenkin lienee menossa Suomen ennätys takin käännössä. Politiikan jo ennestään huono moraali saa lisää vauhtia ja tympiintymiseen. No joo...tämä tästä.

    Ilma on aurinkoinen. Ehkä lähden metsätierakkeeseen kunhan mätän vähän murenta rinnan alleni. Tiedä vaikka törmäisin sienimättäisiin.
  6. Kyllä nyt ilmoja riittää! Mikäpäs on ollessa, vähillä vaatteilla saattoi ulkonakin pällistellä. Normaalisti olisin pitemmänkin lenkin nuljutellut, mutta polveni kehottaa haluja hillitsemään. Eihän särkyä ole, liikerata on vain pienentynyt enkä halua riskejä ottaa. Käyhän se hyvänä selityksenä velttoilulleni.

    Ei ole suurta kerrottavaa. Tai on niin paljon ettei kannata aloittaakaan. Meneehän se niinkin ettei tuppelehti kaikkiin huoliin tarttumaan. Ilmoittautuminen kuitenkin, kyllä tämä tästä minullakin jotenkin lutviutuu. Katsellaaan, kuulostellaan ja laiskotellaan tarpeen ja mielihalujen mukaan.
  7. Niinpä SkillaNkin on parkkeerannut paikalleen. Onhan se hyvä että väliin vaihteluksi menoakin riittää. Nyt vasta avasin eka kerran tämän tietovälineeni. Enpä ole ollut turhan hätäinen.

    Totta on että kerrostaloasuminen alkuun voi joillekin vaatia opettelua jos ennen on vain omakotitalossa elänyt. Sopeutumista ja totuttelua se vaatii. Kaikista pienistä ei kannata narista, meluakin saattaa kuulua ja jos kyttäämään ryhtyy, aina naapureista tarkkasilmäinen virheitä löytää. Tämän kuullut monta kertaa yli 50 v. kerrostaloasumiseni aikana. Turhan päiväisyyksiin en ole mukaan lähtenyt. Olen salotöllistä lähtenyt, jossa ei ollut häiriötä ulkopuolisista. Tietysti oli luonnon järjestämää melua jos sen siksi kokee.
    Siihen nähden hyvin olen mielestäni sopeutunut tähän asumismuotoon. Tosin alkuun Mannerheimin tien ja Ruuneberin kadun kulmassa tuntui raitsikan kirskunta alkuun kiusalliselta. Mutta siihenkin tottui ja häiriö poistui. Kenestäkään en ole valitusta tehnyt, vaikka joskus ehkä olisi aihettakin ollut. Siitäpä ne ovat rauhoittuneet. Hyvä tapa kerrostalossa on, että jos pitää juhlia, ilmoittaa siitä lapulla ja voihan mukaankin pyytää seinänaapureita jos siltä tuntuu.

    Late epäili että olisin Tallinnassa pistäytynyt. Niinhän siitä "ilusalongissa" käynnistäni vois päätellä. Enpä nyt käynyt. Siinä pappojen joukossa on matkailijoita, jotka ovat Tallinnassa käyneet ja myös ilusalonkissa. Nimihän on hyvä ja palvelupaikkaa mainiosti ilmaiseva. Niinpä se onkin jäänyt meille myös suomalaiseen käyttöön, onhan siinä myös kansainvälinen nimitys parturi- ja kampaamoliikkeelle. En kyllä tiedä onko tätä nimitystä täällä missään putiikissa.

    Päivä oli mainio. Helpolla se tuhlaantui. Torilla kävin, samat marjanmyyjät siellä ovat. Ei ollut suurta vilskettä. Täytyy katsoa, josko huomenna teen jotain repäisevämpää! Jatkoja teille!
  8. Myöhään meni päivän aloitus. Kummallista miten voi kiirettä pukata pienissä asioissani. Se on selvää tehojeni taantumista vaan mitäpä väliä sillä. Päivä oli kuitenkin aurinkoinen ja sellaisena vieläkin jatkuu.

    En ole tehnyt hoitotestamenttia, enkä muitakaan testamentteja. Voisin kyllä tehdä, mutta ei haluta kiirehtiä. Jos nyt äkkiä kävisi köpelösti niin eiköhän ne asiat kuitenkin hoituisi. Sanotaan kyllä että "ei vara venettä kaada", mutta taitaa se kyllä joskus nurin pyllähtää. Mitäpä noista huolia turhan paljon ennakkoon kantaa.
    Mitään ihmeellistä ei ole kerrottavanani. Olin sentään leikkauksessa. Se tapahtui Ilusalongissa. Hyvin siitä selvisin. j.hurskainen saanee hiukan viileämiä ilmoja, mutta ihan se kesänä ennusteiden mukaan jatkuu. Katsellaan...
  9. Keskiviikkohan se on jo melkein mennä hurahtanut lopuilleen. Kävellä löntystelin rauhallisesti metsässä. Polveni arkuus vauhtiani hillitsee, eihän se muutoinkaan meno olisi kovin lennokasta.

    Sieniä katselin. Onhan siellä sieniä, syötäviäkin, mutta olen nostanut laatukriteeniäni. Vain valikoidut kelpaavat. Kun hyviä ei riittävästi löytynyt, keräilin mustikoita. Tosi laiskanlaisesti puuhasin ja väliin pidin istuntoja. Mikäpäs oli vetkuillessa kun oli mainio ilma. Lyhythihainen paita riitti, muutama itikka ei haitannut mitään.

    Jokohan tämä kirjoitukseni Pirtin pystyssä pitämistä himpun verran jelppisi. Ei ainakaan vaikeita asioita ole liiemmälti, en viitsi sellaisia nyt kehitellä. Kunhan olen mukana menossa. Että silleen ja toiste lisää!
  10. Siihen tapaanhan se "kilpailu" menisi. Vaikka en enää ole työelämässä, niin olen kuitenkin ollut. Siksi jaksan ajatella työväenliikkeen kannalta. En ole tyytynyt olooni pelkästään "lintukodosta huutelijana" ja ohjeiden jakajana järjettömyyksiä työntäen.

    Toivoisin - vaikka en voi vaikuttaa - että mahdollinen yhteiskuntasopimus päättyy todelliseen neuvottelutulokseen. Ei missään tapauksessa saneluun. Jos se viimekädessä vaatii joukkovoimaa, niin eihän sitäkään voi kokonaan pois sulkea. Kyllä Sipilän "kakkaran pyörityssuunnitelmat" täytyy paljon muuttua tasapuolisimmaksi neuvotteluksi. Ei yksistään EK: konttorista tulleilla eväillä tule tolkkua.

    Olen ajatellut että minkähän verran koko oikeistolaisella hallituksella on hajua työelämästä. Ainakin ensimmäinen yritys oli täysin pöterösti esitetty ja vielä kiristysuhkauksen kanssa: jos ette suostu leikataan miljardeja juuri vähäosaisimmilta!
  11. Totta, komea kesäinen päivä täälläkin. En kuitenkaan harmittele, että tulin pois korpireissultani. Hyvin se aika menee täälläkin, ulkonakin saattoi vähissä kuteissa pällistellä.
    Selailin aika paljon monista kohteista jo taakse jääneitä asioita ja tapahtuneita . En tee raporttia. Siitä tulisi sekava ja se ei muutenkaan liene tarpeen, kunhan omaa uteliaisuuttani ja kiinnostustani täyttelin. Ihmeellistä on meno niin maailmalla kuin täälläkin ja mihin se johtaneekaan. Eiköhän sitä pitäne jo huomenna lähteä katselemaan sienimetsää. Niitä kyllä vielä menisi, mustikat kyllä on jo varastossa.
    Katastellaan etiäppäin!
  12. Hyvää huomenta!

    Kiitän tervetulotoivotuksista! Hyvin nukutun yöni jälkeen kaikki näyttää kirkkaammalta. Vanhojen miesten tapaan täytyi ulkohuonetta hamuilla ja tapailin taskulamppua ulos menoa varten. Ei osunut käteeni ja muisti palautui kuitenkin äkkiä.

    Niin... mietiskelinhän mökilläni sateen lotinan soitellessa peltikattoa. Aloin ihmetellä mitä järkeä tässä oikein onkaan. Ehkä olen kasvamassa kaupunkieläjäksi 60 vuoden opettelun jälkeen. Vaatimatonhan mökkini on, ihan tarkoituksella sen siksi jätin eräkämpän tapaiseksi. Mielessä oli tietysti nuoruusajan elämäni. Kyllä sitä salomökissä ennenkin pärjättiin, pärevalolla, karbiittilampulla ja öljyllä toimiva "tilley" olikin jo elintasoa. Siispä miksi ei nytkin. Hyvinhän se menikin vielä nuorena eläkeläisenäkin. Juokseva vesikin tuli kun kaappasi pari ämpäriä ja pinkaisi kaivolla juoksujalkaa.

    Kyllä se vieläkin marjastusreissujen pysäkkinä toimisisi hyvin, onhan se telttaa parempi. Ei siitä mihinkään pääse, vaatimustasoni on hiljaa hiipinyt mieleeni. Vain radio tiedotus välineenä ei tunnu sadepäivän ratoksi riittävältä. Näin se ihminen kehityksessä piloille menee. Mökkiasioitteni korjaamiseen en ryhdy, se on nyt myöhäistä haikailla. Eikä ole tarpeenkaan. Käyn, jos käyn, kerran vuodessa sikäli kuin kuntoni sallii. Nyt on veneeni talviteloillaan.

    Marjastanut olen penskasta lähtien tähän saakka joka vuosi. Se on ikään kuin kunnia-asiani poimia omat marjansa. Ja tietysti metsässä liikkumisessa on aina oma viehätyksensä. Marjapaikkoja kyllä löytyy täältä lähempääkin, olenhan täälläkin metsätierakkeita aika lailla kierrellyt. Ja Laten esittämä marjapaikka torilla on melko varma. Jos nyt hintaa laskee, sillä rahalla mitä reilun 1000 km ajeluun uppoaa saa marjat toriltakin. Eihän se toki siinä ole kaikki, onhan mökillä käynti oma hupinsakin, mutta jos ajomatka alkaa syödä rasittavuudellaan sitäkin hupia niin alkavat vaihtoehdot vähentyä.

    Jaa--a, menipä kirjoitteluni yksipuoliseksi turinaksi. Tietokatkokseni takia olen kyllä monista tilanteista ja tapahtumista pihalla. Täytyy katsella lähihistoriaa vähän tarkemmin ja jatkaa lukuhommilla.
  13. Iltaa!

    Reissuni olen heittänyt. En uponnut suon silmäkkeeseen, en pudonnut veneestäni, enkä eksynyt vaikka ko, paikoilla liikuinkin. Siltä osin kaikki hyvin, muutoin meni vaihtelevin mielialoin. Sadetta riitti, ei onneksi lunta sentään. Olihan jokunen päivänpuolikas vähempi sateinenkin.

    Rajua runttaamistani hillitsi polveni kipeytyminen. Vanha vaivahan se on ja merkkejä oli jo ennen reissuanikin. Kyllä sillä koivella kävelee kun jalkaterä pysyy suorassa eteenpäin. Kiertoliike kirpaisee, siinä on suolla taiteilemista kun ojien yli loikkii. Tulihan sitä satoa jonkun verran evääksi. Yllättäin löytyi myös hyviä haaparouskuja.

    Enpä tässä hötäkässä enempää kertoile, toipuminenkin ajelustani on hoidettava. Kunhan ilmoittaudun, katastellaan jatkoa tuonnempana.

    Jk.Kyssärin kysymykseen: jos olisin ollut lennolla...enpä tiedä kun ei kohdalle sattunut.
  14. Olen päättänyt lähteä aamuvarhain korpivaellukseni kohteeseeni. Aikataulua ei muuten ole, ehkä viikko, pari. Siitäpähän sen näen kuinka yksinkertainen elämänmenoni lutviutuu tällä kertaa. Tuttuahan se kyllä onkin. vai tuleeko ikävä mukavuuksia.
    Pitemmittä jaarittelujani, Teille hyvää jatkoa...niin ja itsellenikin!
  15. Sama vika Rahikaisella, sanotaan. Usein hipaisen paria kirjainta. Vaikka en olekaan kummoinen taidoiltani suurin syy näyttää olevan että on kykyjäni suurempi kiire näpytellä. Tottahan se, muuten vähäinen ajatukseni pääsee karkuun ellen kiiruhda. Eipä se kuitenkaan este ole kirjoittamiselle, korjailee sen minkä huomaa ja loput jää arvattavaksi.

    Tänään tapasin neljänkymmennen vuoden takaa harvoin näkemiäni tuttuja. Pariskunta oli samalla työmaalla ja siellähän he tutustuivatkin toisiinsa. Pohjoisen eläjiä, jotka oli lähetty kortistosta, tänne Kartanonkylän parakkikylään. Siellä heitä asusti seitsemän sataa. Harvoin heistä olen ketään nähnyt, en tosin kaikkia tuntenutkaan ja pätkiihän se muistinikin. Niin hekin kertoivat etteivät ole juuri muita tavanneet. Johonkin he ovat kadonneet, eikä se alku helppoa ole ollutkaan, tiukassa se asunnot silloinkin olivat ja kun suurin työntekijöiden tarve tuli täytettyä koko parakkikylä hävitettiin.

    Tällä parilla oli käynyt tuuri, olivat saaneet vuokra -asunnon ja töitäkin oli riittänyt. Ahkeria puurtajiahan he olivat sekalaisissa töissään. Nyt äskettäin olivat tulleet eläkeläisiksi. Vähän saman tapainenhan on minunkin historiani. Työn ja ehkä parempien mahdollisuuksien toivossa Hesaan muutin, en tosin työkkärin lähettämänä. Ehkä se oli kuitenkin oli minullekin paras ratkaisu, muut vaihtoehdot eivät näyttäneet kovin lupaavilta. Näin sitä tuli vanhoja muisteltua.

    Tänään on malttanut olla satelematta, mutta eiköhän sitäkin sorttia tulle, näin ainakin ennustelevat. Välipä hällä, kunhan ilmoja riittää.
  16. Lakkasuota minäkin ajattelen. Olen saanut viestejä kesämökkeröni tienoilta että ei ainakaan hyvä lakkasato ole tulossa ja supulla ovat vielä. Mustikoita paremmin tulee. Kaikki luonnon marjat on nyt myöhässä, niin myös useimmat sienilajit.
    Täytyy katsella koska ryntään reissuun. Jos nyt ei muuta, niin vene täytyy kiskoa ylös penkalle talviteloilleen. Marjoja kyllä tarvittaessa löytyy lähempääkin, jos ei muualta niin torilta ainakin.

    Nyt onkin aika laskeutua yöteloilleen. Huomiseen!
  17. "Voittaja eläkkeellä" tyypillinen luikuri ja p-nuolija. Että kehtaakin ja kyllähän se kehtaa!
  18. Tunsin kyllä molemmat Hintikan velloset. Heikin pitemmältä ajalta. Omanlainenhan hän, enpä siitä enempää. Se lyhyt käyntini oli Pentti S luona.( hänen poistumisestaan on jo aikaa). Siitä oli hänen kanssaan aiemmin puhetta ja niinpä pistäydyin. Hyvä paikkahan se on joen varressa. En kuitenkaan harmitellut että jäin siitä rakennusaikeesta pois, eikä harmita vieläkään. Hyvin tässä asunto-asiassani on mennyt. Tällä paikalla jo pitkälti neljättäkymmentä vuotta, eikä pankillakaan ole osuutta.

    Kyllähän se aukko on monissa asioissa ettei ole työelämässä mukana. Ja ennen kaikkea työelämään liittyvissä asioissa. Aina sitä silloin oli paremmin ja konkreettisemmin asioissa kiinni. Olin mukana ay-liikkeen toiminnassa, en nyt mitenkään merkittävissä toimissa ja työmaillakin tehtäviä tuli. Vaikka olin myös poliittisesti järjestäytynyt, kävin kokouksissa silloin kun ehdin ja vähäiseksi se toimintani jäikin. Sen verran suutani auvoin että "keskenkasvuisen" kirjoihin jäin. Eipä sekään hattuani haitannut. Oli siihen aikaan monenlaista menoa ja iltakurssejakin. Kyllä siinä työpäivän lisäsi ajankulua riitti liikaakin.

    Olen kyllä jo hyvän aikaa tiennyt kuka olet. Kyllä se toimintasi näkyi lehdissäkin, jos nyt ei "valtalehdissä" kovin usein. Tietysti tiedät myös minun nimeni, ai se on. Niin... tapaamisestamme. Saattaisipa olla mukava tavata ja rupatella. Jospa katsotaan syssymmällä sopiva hetki.
  19. Huomenta jälleen!

    Olen kyllä hengissä, enkä ole edes äkkiä sairastunutkaan. Olisinhan voinut pienen ilmoittautumiseni tehdäkin, mutta niin se vain jäi. En katsonut sitä niin tuiki tärkeäksi, sori.

    En ole korpivaelluksellani - vielä. Senkin aika on suunnitelmissani, vielä ei ole ollut aika. Muutamia päiviä meni, etten läppäriä edes avannut. Yhden pätkän seurasin asioita turhankin tiiviisti, kaikkea mahdollista. Uutisisia, propakandaa ja asiaa, lukuisia keskusteluja joka puolelta. Olen kyllä vähän "kajahtanutkin". Hittojako ne kaiken maailman asiat ja huolenpito minulle enää kuuluisi. Eikä sillä ole merkitystäkään, mutta kyllä taustalla on tietysti mielenkiintonikin.

    Kyllä kai se niin menee, että kun aikansa yrittää saada ymmärretyksi maailman menon, tulee piste että ei ole enää mitään sanomista. Varmat mielipiteet saattavat rapistua ja turhaan ei ole halua lähteä hölöttämään.

    Niin se jäi Pirttiin ilmoittautumisenikin. Asioilla on niin suuret ristiriidat, että kesän kelit ja lintujen liverrykset tuntuvat vain "pään pistämisestä pensaaseen." Tämä näkökulmani on kyllä hyvin ahdas. En kuitenkaan usko olevani menettämässä mielenterveyttäni. Suattaa hyvinnii kuuluu vain persoonaani yhden asian märehtijänä kerrallaan.

    Hyvää jatkoa Pirttiin ja yritän lähettää "ilmoittautumiseni!"
  20. Sateiseksi päivä pyörähti, mutta eipä erikoisemmin haitannut. On ollut muutaman aivan rojetkia, jonka kimpussa on hurahtanut rutkasti aikaani. Tietysti on muitakin puuhia sinä sivussa. No nyt on hommani jotenkin järjestyksessä.

    Tangokisoja olen kovin vähän seurannut. Huomioni kiintyi siihen, että miesten "kunkulla" oli taiteilijanimi, Aki Hakonen on lähempänä. Lieneekö "Samuli" katsottu nimenä vetävämmäksi. Tällä en tarkoita hänen suoritustaan, laulujen arvosteluun eivät kykyni riitä.

    Kun arvokaista huonekaluista on kyse, perintöni oli kunnon kirves, sekin kyllä jo omassa käytössä ollut. Eipä niitä kulahtaneita penkkejä kilpasin kukaan raahannut vaikka olisi tarjolla ollut. Melkein samalla samaa tasoa on myös taloudessani olevat kalusteet, alennusmyynneistä hankitut välttämättömät. On tosin katajakakkaroista tekemäni pöytä. Siisti kyllä, vaikka itse sanon. Tuskinpa sekään suuremmin ketään kiinnostaa. Modernimpaahan se nykykatsannossa täytyy ollakin. Joten aika helpolla ja penillä huolilla näistä asioistani selviän.

    Paljon on nyt politiikassa ja neuvotteluissa menossa. Enpä minulla ole paljon muuta tietoa kuin mitä uutista pukkaa. Jos onkin arveluitani, en niitä nyt tähän tunge. Tulee mieleni eräs kaverini joka oli hurahtanut jehvalaisten puhekouluun. Pikku hiprakassa hän aloitti: "Me olemme, elämme ja liikumme ylevässä yhteiskunnassa ja ajassa muuttelevaisessa...." Hyvää illan jatkoa!
    21. 82 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt