r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Juu...niin oli. Näkyy nyt että ylläpidolla on ollut hommat menossa ja se kai sattui samaan aikaan kun olin eilen koneellani räpiköimässsä. Katsellaan nyt mien kehittyy,
  2. Lähti - kokeilen vietä. Kun viestin lähetys tökki ja väkkärän pyörimiselle ei loppua tullut, olisi kaivannut Peruuta nappulaa. Sitä ei nyt ole. Saahan tekstin muutenkin pois, niin teinkin. Mistä sitten johtui, yhteyttä palstalle ei saanut. Kyllähän se lopulta konstien kanssa selkeni, mutta jos näin vaikeaksi menee, niin taitaa mennä toimeni harkintaan. Katsotaan...
  3. Ongelmat vaan edelleen yllättää, kirjaantumien, lähettäminen ja koneen saattaminen juntturoituneeseen tilaan. Näin kävi. Nyt vain ilmoittautumiseni - jos sekään lähtee.
  4. Iltaanpa tässä on aika pyörähtänyt. Päiväkin meni hyvin omaa latuaan.

    Kävin terveyskeskuksessa, olin siellä avustajana matkan teossa ja odottelin toisten joukossa, eihän minulla omaa asiaa ollutkaan. Siellä näin pikaparantumisen. Varttuneessa iässä oleva mummo tuli ulos lääkärin vastaanotolta hyvin hilpeällä päällä. Kuuluvalla äänellä hän julisti kaverilleen: olen terve, ei mitään vikaa löytynyt! Näytiksi hän esitti ripaskan tapaisen tanssin. Tehoa sillä näytti olevan, monien jonottavien potilaiden kasvot vääntyivät hymyyn ja naurun hörähdyksiäkin kuului. Näinkin voi pienistä kivuista kärsiviä piristää. Voihan olla, että jos on oikein kipeä, sekään näytös ei ilahduta.

    Eipä tässä kummempia, markettireissulla kyllä pölisin ukkojen kanssa turhanpäiväisiä, olimme mukamas vitsikkäitäkin. Ne ovat niitä juttuja, jotka tulee ja menee, eikä ole mitään kirjattavaa. Ei edes kunnon uutta vitsiä, huonomuistisimmat kertoivat vanhoja, jo loppuun kuluneita.
    Katsellaan jatkoa, päivä oli vähän lämmön puolella, eikä sadekaan haitannut.
  5. Ropotti on sokea! Väitti, että et ole kirjautunut, vaikka kirjautuminen oli varmasti päällä.
    Onneksi otin kopsun ja menihän se. Alkaa tämä hiirileikki ottaa pattiin.
  6. Enpä ole minäkään suksille päässyt, vaikka uhosin, että ainakin kerran yritän hiihdellä. Niinpä taitaa sekin jäädä.

    Kirjautumis-, lähestys- ja hakuongelmia pätkähtää yllättäin, vaikka väliin tuntuu että alkaa sujumaan. Tympäyttäähän se, ei siitä mihinkään pääse. Ja lisänä vielä se, että mitä ja miksi kirjoittaa. Sellaiset mielialat minullakin vaihtelee, mutta niistä pitäisi vain ryömiä yli ja ryhtyä puurtamaan. Vaikkapa vain ilmoittautumisen verran, että juonessa mukana pysyy.

    Oli minulla kyllä työuran aikanakin samoja piirteitä. Ei työ aina iloa ollut, tuli vastaan tympeitä töitä, joista palkkakin oli huono ja jatkossakaan ei ollut parempia näkymiä. En pitänyt sitä laiskuutena, turhan nyhräämien vain alkoi kyllästyttää. Silloin tuli kyseltyä muita mahdollisuuksia ja jos tuli tärppi, ei muuta kuin pillit pussiin. Sehän oli työalallani silloin uudempana ollessani helppoa. Työntekijällä oli päivän irtisanomisaika ja työnantajalla vain yksi tunti. Se siksi, että ehtii romppeensa kokoilla. Näinpä tuli monta firmaa kokeiltua. Vanhemmiten sitten tuli jo kymmen vuodenkin jaksoja samassa puulaakissa.

    En nyt tienkään vertaa näitä nuoruusaikojen pätkittäisiä puurtamisia kirjoitteluuni. Silloin oli kyse palkasta ja leivästä. Nämä kirjoittelut ovat vapaan ajan täyttöä ja vapaatahan kohtuullisesti onkin. Näistä kirjoitteluista en odottele suurta hyötykäyttöä. Vaihteluahan nämä antavat elämänmenoon, kun lueskelen mitä kertoillaan ja joskus täppään viestini joukkoon. Sanotaanhan että käyttämätön rauta ruostuu. Niin kai päässäkin, sen vaurion hillitsemiseen voi tarvita vaihtelevaa hiontaa. Jospa pieni hetki keskustelupalstoilla onkin hiipuvan vireyden ylläpitoon pieneltä osin hyvää hoitoa.

    Tältä erää tässä "hiomiseni." Jatkellaan kun jaksetaan. Jatkoja!
  7. Aurinkoinen päivä taas mennä hujahti. Hyödynsin siitä sentään jotain, hyvä oli saapastella.

    Noita kerrottuja ongelmia on minullakin ollut kirjautumisen ja lähettämisen kanssa. Edellisessä viestissäni nikkini näkyy sinisenä sen ainoan kerran, muulloin mustana. Välipä värillä kunhan toimisi.

    SkillaN kertoi vanhan ajan tavasta käyttää lapsia työhommeleissa. Kyllä on kokemusta, jos suinkin pystyin, hommia riitti. En kuitenkaan jälkeenpäinkään sitä kovin arvostele. Pientä apuahan niin monessa todella tarvittiin. Tuskinpa olen niistä töistä pahemmin pilaantunut. Olihan aikaakin enemmän, kun ei ollut tekniikan vempeleitä pelailuun. Kuntoilua se oli koulumatkakin, 14 km päivä kun edestakaisen laskee.

    Matkasta "tuonpuoleiseen" en ole kovin kiinnostunut. Kerron kuitenkin jossain kuulemani pähkäilyn. Helvetistä ja taivaasta oli puhe. Yksi tuumaili, että kyllä helvissä on parempaa ja arvokkaampaa seuraa, jos vähänkin ohjelman mukaan menee. Siellä voi isojakin herroja ja rouvia. He jotka kilvoittelevat vaatimattomana, perin rehellisinä ja uskollisina, saattavat kyllä päätyä pilvien päälle, mutta eipä siitäkään kannata olla kateissaan. Enkä ole minäkään.

    Tässäpä tämän päivän juttuni. Hyvää jatkoa lopputalven merkeissä. Pari viikkoa ja talvikuukaudet onkin lusittu.
  8. Ja vielä kerran! "Latomossani" tapahtui virhe liiallisella yrittämiselläni. Lainaamani runon loppu.
    " kun kuljen - kaunis,
    kaksikymmenkaksivuotias."

    Hyvä päivän jatkoa, täällä aurinko paistaa täysillä!
  9. Samalla kun vahvistan kirjoittamani, kiitän myönteisestä kannanotostasi. Terveisiä joutavoiselle!
  10. Pieniä ongelmia sivulle pääsyssä ja kirjautumisessani. Ratkesihan nuo, eipä kyllä asiaakaan ole, mutta se ilmoittautuminen.
    Kummallisen nopeasti päiväni iltaan pyörähti. Enkä voi töilläni kehua, kunhan tötterehdin, jotain pientä näpräsin, kirjahyllyä hiukan järjestelin ja siinä löytyi lukemattomia opuksia. Niitä sitten selailin, en järjestelmällisesti edes lukenut. Niin...sen Valtosen kirjan, He eivät tiedä mitä tekevät, luin hyvän aikaa sitten. Mainitsinkin sen jo aiemmin. Hyvin täytti odotukseni, en nyt siitä sen enempää.

    Jäihän päivästäni sentään ansioluettelooni kunnon keleissä tekemäni kävelyreissu ja hyvin nukutut päivänokoseni. Onhan sitä jo siinäkin vaatimattomasti elelevälle hommelia. Hyvää menoa kohti uutta päivää!
  11. saa-haaveilla, nimmarille, kirjoitat että olihan Pietarin kaupunkikin aikoinaan suomea. Enhän epäile tietojasi, mutta kerro koska näin oli.
  12. No joo...hyvää ystävänpäivää vaan toisten mukana!

    Eihän tämä muodolliseksi muovautunut tapa ystävänpäivästä kovin vanha ole, vajaat 20 v. kun kalenteriin virallisesti ilmestyi. Ehkäpä suurin vaikutin olikin kaupallisuus, joka kyllä näkyi muutaman päivän mainoksissakin. Kuten M- K kertoi, eihän tätä päivää ennen tunnettukaan. Olen kyllä paikalleen jämähtänyt, en yhtään korttia ole kirjoittanut. Jotenkin käsitän tämän merkkipäivän "pinnalliseksi ilmaisuksi", mutta eipähän se nyt ainakaan ketään pahenna. Kuitenkin olen ymmärtänyt niin, että todelliseen ystävyyteen liittyy myös paljon vastuuta ja myös ehdotonta luottamusta asioissa, joita ei ole tarkoitettu yleiseen jakeluun. Se vain ei aina toimi, olipa kyse ystävyydestä tai kaveruudesta. Tottahan ystävät tai kaverit voivat olla eri mieltä asioista ja se täytyy kestää. Luottamuksellisen suhde sisältää sen, että vaikeatkin asiat voi ottaa käsittelyyn jos sellaiseen on tarvetta.

    Heh...kääntyipä tekstini totiseksi töröttämiseksi. Täällä nettikeskustelluissahan voi vapaasti kirjoittaa mitä päähän pätkähtää. Eikä täällä kukaan kenellekään kantele mitään, ei toki.
    Kahvipirtissä on kaikki sujunut hyvin ja niin myös jatkossakin. Näin tämänkin päivän viettoon ihan hyvissä merkeissä.
  13. Koetin vain olla kaikkia huomioiva! Hyvää yötä!
  14. Lämpimän puolella tänään täällä pysytteli. Hiukan aurinkoakin väläytteli ja sade ei häirinnyt, kelpo kelit ulkonakin tallustella.

    Kun luin nimim. Iltapäivää viestiä, tuntui teksti jotenkin tutulta ja lopussa se selkeni, merkukkahan ilmoittautui. Aika pitkä Kanarian reissuhan teillä olikin. Kaikenlaista hämminkiähän näiden ylläpidon uudistuksissa on ollut. Jospa ne ajan kanssa selkenevät.
    Tottahan se, mitä hurskainen tuumaili, kyllä ne luppoajat eläkekertymää söivät, samoin SkillaNin mainitsemat "vanhat" työt. Teoriassa - 39, ja sen jälkeen syntyneet saivat kaikki työpalkkansa eläkekertymään. Ei ne muutamat pois tipahtaneet vuodet kuitenkaan kovin merkittävästi eläkettä tiputtaneet, mutta väheni kuitenkin. Mitä vanhempi sitä enemmän, isäukollani se oli jo suuri vähennys, työeläkettä kertyi vain ripaus.

    Melko sekaisin on maailman kirjat, kähinää tuntuu olevan lähes kaikkialla. Olen kyllä seuraillut ja lukenut tapahtumista. Enpä "luennoi" maailman menosta sen enempää. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, ei edes yhden itikan surraamiseen verrattavaa. Jätän toistaiseksi maailman parantamisen isompikenkäisille.

    Teille hyvää jatkoa ja myös itselleni, hei vaan!
  15. Olipa kummallinen sotku, kun yrittelin tänne pastalle. Pari sammutusta ja vähän taukoa taisi selvittää. Taitaa olla niitä "uudistuksia."

    Kun hurskainen kertoi työnhaustaan eri paikkakunnille, niin samaapa sitä minäkin tein. Monien vaiheiden jälkeen Hesaan päädyin. Ei se seikkailun halu vetänyt, vaan työnhaku. Alkoi työhommat pätkittyä, eikä aina uutta löytynyt. Voisihan muuttoani nimittää "sisäiseksi elintasopakolaiseksi." Mitäpäs siinä, kaikkeenhan sitä tottuu, eikä niissä liikkeissä katumistakaan ole enää ja eihän se auta.
    Vesikatkojahan tulee aika usein täälläkin. Tästähän Katleija kertoi, kuinka oikea aamukahvi oli jäänyt saamatta. Aika tehokkaasti ovat täällä ilmoitelleet veden katkaisemisesta aikataulun kanssa. Vaikea on jäädä huomaamatta. Pari tuntia ne katkot yleensä kestää. Sähkökatkoja en kyllä muista koko kerrostaloasumisessani. Tietysti sulakkeet voi joskus kärähtää ja myös lamput väsähtää.

    Jopa nyt virittelen lähettämisvaihetta, saas nähdä...
  16. En koe erikoisia ongelmia. Luonnon järjestyksen mukainen väistämätön tapahtuma, joka joskus tulee. Turha peloilla itseänsä rasittaa. Reissu on vain tullut tehdyksi.
  17. Uusipa näyttää Pirtti olevan ja enempi ajan tasalla, vähemmän tarvitsee selailla.

    Eilen katselin aikani kuluksi ohjelmaa tanskalaisten elämästä. Hyvinhän heillä tuntuu ohjelman mukaan siellä menevän. Esiteltiin myös huippuravintolan keittiöhommia. Viimeisen päällehän siellä sapuskat tehtiin ja kukasteltiin koreaksi vaivoja säästämättä. Hinta oli 300 euroa aterialta. Eipä ole ihme, jos minulle on tuntematonta sellaiset tarjoilut. Reilusti kuukaudenhan, parikin on yhden sellaisen aterian hinnalla pärjättävä. Eikä vielä tarvitse nälässä ollakaan. Eipä nuo juhla-ateriat joka päiväisiä tanskalaisillekaan liene, ei ainakaan jokaiselle. Maatahan en tunne, kerran olen Kööpenhaminassa käynyt parin päivän reissun 40 vuotta sitten. Silloin siellä vaikutti melko tavanomaiselta, mutta enpä suihkupiireissä ollutkaan.

    Tänäänkin saattoi auringon paisteessa seisoskella ilman vilun väristyksiä. Kulkijatkin tavallista talvipäivää enemmän pysähtelivät rupattelemaan. Ne jo tuntuivat kevään merkeiltä. Ehkä ne kuitenkin vielä ovat tilapäisiä lämpöaaltoja. Vielä ehtii monta kertaa räntääkin roiskia vappuun mennessä. Katellaan jatkoja...
  18. Eipä olekaan aikoihin tarvinnut vakuudella, että kirjoitan aina ynnämuu nikillä - tai sitten en ollenkaan. Koska sinua ei ole kauan ollut jakolaskuna, niin siksi kerron nytkin. Jos väität, että valehtelen, siihen en vastaa.
  19. Se on jo paljon kun olet rivejäni laskenut. Minä en ole laskenut. "Urakehitys" on päin vastoin hiipumassa. Haanpää kirjoitti juttuja ja Aho lastuja. En tietenkään vertaa ammattikirjailijoiden töitä tuherteluihini, mutta jonkin sortin juttujahan ne jäykin sormin taputetut kyhäyksenikin ovat. Ei haittaa, jos ne eivät sinun tarkkaa arvostelukykyäsi täytä. Hyvää jatkoa vaan urallasi ja tyylilläsi. Eiköhän tänne kaikkea mahtune.
  20. Joskus nuorena yritin lukea Volter Kilven teoksen Alastalon salissa. Vähiin se silloin jäi, ei kiinnostus ja aika riittänyt.

    Myöhemmin, ehkä 1990 luvun alussa tästä kirjasta kohuttiin enemmän. Eräissä arvioissa kirjaa arvioitiin parhaimpana suomalaisena kirjallisena teoksena. Niinpä koetin lukea uudelleen. Luin sen sillä yrittämällä loppuun saakka. Väsyttävän pitkäveteiseltä se tuntui, mutta olihan siinä monipuolista kielen käyttöä. Muistaakseni kirjassa oli reilusti yli 500 sivua...ehkä 700. En kovin hyvin muista sisältöä. Menihän siinä tuvan poikki kävellessään isännällä Kilven kertomana aikaa lähes sata sivua ja koko teoshan rajoittuu vajaan päivän tapahtumiin. Ellen nyt ihan väärin muista. Kyllä Kilven venytys Päätalon voittaa.

    Tämä aihe taisi lähteä siitä, kun nimi. "jakolasku" ilmoitti, ettei ole kiinnostunut romaanien lukemisesta. Kyseessä oli Kahvipirtin kirjoitukset. Minusta se ei ollut nyt ihan tarkka vertailu.))
    21. 90 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt