r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. "kyseenalaistan..." nimimerkille.

    Kyllä se "ansioni" oli yläkoulussa, jolloin aloin mietiskellä lukemiani. Ehkä sekin auttoi, että opettajana oli toimittaja, sanomalehtimies. Hän sanoi tulleensa "lepäilemään" maaseudun rauhaan. Niinpä hän ei ollut juuttunut julistajaksi ja antoi oppilaankin osallistua mielipiteineen. Oikein hyvin hän hallitsi open työt, suorastaan erinomainen puhuja.

    Onhan näissä hurmahenkisissä lahkoissa taitavia julistajia ja jopa hypnoositilaakin lähennellään kaikenlaisten kaatamistemppujen kanssa. Nuorena kun olin utelias, kävinkin sellaisissa tilaisuuksissa. No...viimeisellä kerralla järkkärit myyvittivät ulos kun menin eturiviin. Jotain he ärhentelivät pilkkaamisestani.

    Kiroukset, uskomukset ja kaukoparantamiset voin hyvin jättää huumorilla höystettäväksi ajanvietteeksi.
  2. Mikäpäs siinä, hyvää irroitteluahan tuo Ruuneperiltä tuli. Ei se minua haittaa, entistä Vapaa-ajattelijain jäsentä.
    Viimeinen käräjätuvassa ratkaistu jumalan puolustamien taitaa olla Hannu Salamalle mätkäisty tuomio v. 1966. Olin kuulostelemassa "esivalmisteluita" Hämäläisen osakunnan talolla ja tupa oli täynnä. Sitä johti Margit Borg- Sundman. Sekalainen keskusteluhan siitä syntyi. Laki kyllä on edelleen voimassa, saisi sen jo vihdoinkin heittää roskikseen.

    Raamatun olen lukenut, ehkä tarkemmin kuin moni herran kansalainen. Koulustakin sain uskonnosta kympin, perustelu oli, että tein kysymyksiä ja kyseenalaistin. Litaniat tietysti osasin. Voinpa sanoa, että se oppi ei mennyt perille.

    Niinpä en ole erityisen kiinnostunut uskonnoista, ellei ne liity maallisen vallankäyttöön tai rikoksiin.
    Tässä Ranskassa tapahtuneessa oli kyllä rikos törkeimmässä muodossaan.

    Uskonnoilla on oma historiansa, eikä läheskään aina kovin kaunistakaan. Ehkäpä muslimit kulkevat jälkijunassa kasvukipujaan ja tekevät sitä voimalla. Ainakin kaikkein tulisimmat palvojat.

    Tähän ikävään tapaukseen liitetään myös sananvapaus. Olisikohan sittenkin ollut järkevämpää huomioita nykyinen tilanne yleensä, eikä ihan rajattomasti revitellä? En tiedä, olisiko se auttanut.
    Käydäänhän me jatkuvasti keskustelua sananvapaudesta, niin Suomessa kuin täälläkin palstoilla. Tietysti olen sananvapauden kannattaja, mutta vastuutakaan ei pidä unohtaa.
  3. Pientä aivojumppaa tulin harrastamaan kirjoittelun merkeissä. Epäilin että onkohan Pirtin ovi napsahtanut lukkoon, koska käyjistä ei ole ollut ruuhkaa. Mitä vielä, hyvinhän ovi narahtamatta aukeni.

    Ranskan terroritapahtumat lienee loppuun saatettu ja myös tekijät loppunsa saaneet. Ellei sitten ole uusia kytemässä. Rohkeista pilakuvistahan kai oli kysymys, joilla mukamas Muhammettia häväistiin. Onhan monipiippuinen juttukin, miten paljon revittelee ja toisaalta on sananvapauskin. Jokaisella uskonnolla on ollut myös vähemmän kaunista historiaansa ja omat kiihkoilijansa. Enpä tästä enempää, johtopäätösten tekijät ovat erikseen.

    En minäkään kaihileikkausta hae, vaikka silmälekurilla käynnistä kirjoitin. Hyvä jos pärjään muilla konsteilla, vaikkapa sillä, että tulee optikkoa varten tiedot ja linssien vahvuudet kohdilleen. Jos haaveilen vielä ajokortin uusinnasta, täytyy varmistella hyvissä ajoin mitkä on mahdollisuuteni. Vielähän tässä on paljon aikaa, 5 kuukautta. Sinäkin aikana ehtii tapahtua paljon.

    Eiköhän tässä vähemmän tärkeät lienekin. Hyvvee vointii teille!
  4. Ynnämuukin liittyy onnittelijoiden joukkoon, Sini-sirkku! Hyvin olet laaja-alaisesti ja ymmärryksellä selvinnyt kinkkisistäkin tilanteista ja tuonut palstan elämään uutta ja vaihtelua.
  5. Muuttuuhan se aika - ainakin vuosissa. Olen ollut kirjautuneena puolen verran Ruuneperin ajasta. Voipahan ne muuttua ihmisetkin, niin yksilöllisesti kuin myös joukkueena, lähtee ja tulee.
    Kauan olen omasta mielestäni ollutkin täällä. Kiinnostukseni ollut ailahtelevaista, enpä ole ollut kovin "ahkerakaan."
    Sitä en käy pitemmälle pohtimaan, mitä hyötyä täällä olosta on ollut. Tuskinpa suurta haittaakaan, vaikka väliin tuntuu, että kiinnostuksen kohteita yhä harvemmin löydän. Ketäpäs voin siitä syyttää, varsinkin kun olen laiskansutjakka parannuksia tälle "hiekkalaatikolle" yrittelemäänkään.

    Vaan katsellaan mitä tuleman pitää, vai kuihtuuko pois.
  6. Vettä tulla losottelee, +2. Näyttää hämärältä maisemat, lumet ovat saaneet kyytiä. Sohjokeli oli kävellä sivukujilla.
    Eipä pahaa tekisi näyttää silmälääkärille näköelimiäni.
    Näköni ei tunnu juuri huonontuneen, mutta silmien kirvely pienestäkin ärsytyksestä on lisääntynyt. Jopa marketin valotkin kummasti häiritsevät. Käytän kyllä silmätippoja tarpeen mukaan.

    Silmälasien mainonta tuntuu olevan humpuukia. Halpaa hintaa ne kyllä mainostaa, mutta kun menin kyselemään, niin paljastui että eipä ne silmälasien tarvitsijaa koske. Saahan niitä hongonkilaisia muutamalla eurollakin.

    Rajun iskunhan ne tekivät ranskalaiseen lehtitaloon. Saapa nähdä, millaisia kytköksiä löytyy terroriteon toteutukseen. Ei sen luulisi palvelevan mitään asiaa.

    Tänään on ollut oleilupäiväni, ihan tarkoituksellani. Olen vältellyt kaikkea, jota voisi työksi nimittää - jopa ajattelunikin pyrin tyssäämään. Hyvin on mennyt näinkin. Palaillaan...
  7. Oikeassa olet, jjoutava! Kunpa vain pääsisi irti turhista kunnollisuuden kaavoista. Sitä kun on joutunut kangistumaan "virallisuuden kaavaankin." Jos väänsit vitsiä, tarkat korvat kuuntelivat ja sitten vääntelivät muunnettua totuutta mieleisikseen. Sellaisia se puhui...

    Onhan heitä luonnollisesti omituisia ihmisiäkin. Eikä he ole vikapäisiä, antavat vaan jutun tulla. Aina se piristää kun sellaisia tapaa. Mistäpä näyttelijät aineistonsa saisivat, ellei valmiita roolinvetäjiä joukoista löytyisi. Tosin voivat jäädä näyttelijätkin heppoiseksi alkuperäisen matkijaksi.

    Muistuu mieleeni nuoruusajoilta kaveri, joka luonnostaan näytti aina maistissa olleelta, sopivasti huojahteli ja juttua pulputti. Ei varsin suurella äänellä, mutta ällistyttävän tehokkaasti. Niinpä tantsupaikalla järkkäri väitti, että liian maistissa olet, ulos ja heti. Niin lähti miestä retuuttamaan ja minä perässä selittelemässä. Niinhän siinä kävi, että me molemmat jouduimme ulos. Eikä oltu edes yhtä ryyppyä saatu.

    Tämä tuli mieleeni kun mailla käydessäni kunnan palkkaaman pienoisbussin ovelta kuului huuto: sinä se torvelonnäköinen ukko, tule juttelemaan! Juuri sinä joka tänne töllötät!

    Siinähän oli sama kaveri, jonka kanssa lensin ulos.
    Siinäpä väljästi vuosikymmeniä kerrattiin. Kunnan kyydissä lähtöä odottavat alkoivat hermostua. Kuka ukko tuo on? Ei ole meidän kyliltä! Käske se ukko hiiteen! Mitäpäs minä, toivottelin matkalaisille hyvää
    ja rauhallista matkaa. Kaverille sanoin, että parasta lähteä, muuten heittävät sinutkin ulos.
    Omituinen varmaan olin. Kaveri oli jo niin tuttu vanhastaan heidän kanssaan, etteivät enää mitään erikoista huomannetkaan.
  8. Hyvää iltaa!
    Mukava päivä oli tänään. Sai ihan niitä viimehetken talvivarusteita säästellä tulevien koitosten varalle.

    Hurskainenhan revittelee kieltä ihan kuin kokenut käyttelijä. Silmääni pisti se, kun syö kuin lintu, mutta vatsa alkaa kuitenkin pönöttämään."Lintu" taitaa syödä itseltään salaa. Enkä ymmärrä, mitä järkikultaa siinä on, että muutamana pyhäpäivänä herkuttelee oikein röystäilyn ja ähkyn kanssa ja sitten suorittaa katumus ja kitumisharjoittelua. Tai enhän kaikkea tiedä, voihan se vaihtelu virkistää. Niinhän ne isot pojat ennen sanoivat kun avasivat kossupullon, että otetaan kaikki ramakasti potti tyhjäksi , muuten menee hyvän humalan tarpeet hukkaan.

    SkillaNkin on näemmä pääsemässä normaaliin uurastuksen rytmiin. Hyvähän se ja tunteepa siinä itsensä tarpeelliseksikin kun pullia taputtelee kansalaisten nautiskeltavaksi.

    Näyttääpä aika yleinen olevan kerrostaloissa yhteinen lenkkisauna - toki miehille ja naisille erikseen. Niin meilläkin tiistaina ja perjantaiksi sovittu maksullisena asuntokohtaisena.

    Nytpä taas muihin puuhiini. Ja kuten eräs henkilö ilmaisee: näkyillään....
  9. Äläpäs jo muuta sano! Jos kaupassa ei kertakäyttöpussi kunnolla avaudu, vaikka kuinka retuuttas, niin johan siihen rientää avulias hätiiin. Olenkin tarkkaan katsonut, että ympärilläni on vain riittävän yrmeän näköistä joukkoa, joka ei varmasti puuhiini sekaannu.

    Onhan sekin noloa, joku busassa pomppasee pystyyn, olkaa hyvä ja näyttelee penkkiä. Sitäpaitsi,
    saatoin olla menossa peremmälle, jossa oli vapaata valilla pistää. Kyllä se pistää ajattemaan, että miltähän kenellekin näytän.

    Kyllähän neuvojia riittää silloin kun ei tarvitsisi. Se kyllä oli tuttua jo työelämässäkin. Joskus päästivät töllistelijöitä työmaallakin ja niistä neuvojiakin löytyi. Mikset tee niin? Eikö olisi parempi...? Minä kun tein?
    Helkkari, minä kun olin juuri niitä töitä vuosikymmeniä tehnyt, kaupaksi olivat kaikki menneet piirrustusten, paperien ja työselitysten mukaan tehtynä. Sitten tulevat älynväläysiään esittelemään ja työn tekoa sotkemaan. Ojennin kyllä jonkun kerran työkaluja ja kehotin näyttämään. Sitten alkavat purisemaan mennessään, että jopas oli hankala jätkä!

    Taloyhtiönkin kokouksissa puhuvat merkonoomit asiantuntijaa näytellen rakennuksen monimutkaisista korjausongelmista. Annas olla kun vanha timpuri esittää ja perustelee, ei se mene perille. Näin tapahtui, timpuri sanoi tutkineensa, että vesikattossa on vuotoja. Isannoitsija sanoi, että ei ole. Katto ei ole niin vanha, ja joku konsulttikin oli katolla juossut. Merkonoomit todistivat, eihän se tilastojen mukaan ole mahdollista. Tulihan siitä iso remontti vuoden päästä, kun vesivuoto puski yläkerran huoneiden katosta läpi. Olen kyllä kurmuttanut isännoijaa, mutta eihän sekään ole mahdollista "koko rahan edestä."

    Eipä näistä mitään, kyllä se huumorin kanssa menee ja onhan elämäkin huumoria. Ainakin siltä väliin tuntuu.
  10. Aurinkoinen poutapäivä, käväisi - 17 . Tuulimittarina näen ikkunastani ruipelolatvaisen kuusen, sen heilumisesta katselen tilanteen.

    Eipä aamulla kuusi heilunut. Lähdin ulos vähän kevyehköillä kuteillani. Ajattelin että niin on paremmat kävelyhalut. Eipä tiuhallakaan tallustamisellani lämpöä kunnolla kehittynyt, kaltsalta tuntui. Niin se vain on käynyt, viluisemmaksi olen tullut, koska vanhat keinot ei tepsi. Tulihan siinä mieleeni hurskaisen varustelut, niihin pitänee taipua.

    Vasenkätinenkin olen, siitähän viesteissä on puhuttu.
    Pakko oli oppia oikealla kirjoittamaan. Olihan siihen järkisyykin. Kun mustepulloa ja mustekynää käytettiin, tuhruahan vasenkätisellä helposti tuli. Kyllä se kynä oikeaankin asettui kovalla harjoittelulla. Siinäpä tuli kaunokirjoituskin samalla tehokurssilla.
    Näin vasenkätisyyteni myös eduksi. Näin tuli puolipakolla työkalut sopiviksi molempiin käsiin, tein hommani sillä kädellä, joka sopivasti lähelle.

    Niksejä ei juuri tule mieleeni...no on pölyimurin johto.
    Kerran se jumittui kiinni, kun nyhtäisin johdon koko pituuden käyttööni. Purkaahan sitä imuria täytyi, kunnes lähti hakauksesta. Niinpä pistin johtoon kiinni punaisen teipin merkiksi, kun se tulee näkyviin, on johdon kiskominen lopettava. Saman tapainen "hakautuminen" tapahtui myös vedettävässä kellossa, jos koivin tiukkaan vetoa pisti.
    Eipä kelloja juuri enää "vedetä", pieni paristo homman hoitaa.

    Eiköhän tämä jutusteluni ilmoittautumisestani käyne.
    Eikun hyvää jatkoa teille, huomenna lämpeneekin!
  11. Niinpähän aurinko paistoi. Nyt on vain oranssinen reunus päivän käynnistä jäljellä.

    Noin se joskus käy minullekin, kuin SkillaN kertoi tapahtuneen, teksti häviää. Olen saanut sen monesti takaisin ´kumoa´ toiminnalla Ctrl + Z , painamalla molempia näppäimiä. Se korjaa vain viimeisen virheen. Voihan sitä kokeilla: kirjoittelee jotain, poistaa ja yrittää palauttaa.

    Laten maininta "ansioistani", kiitän, mutta taisipa se lipsahtaa turhan suureksi . Olet ollut hyvän matkaa minua edellä toiminnassasi, niin merkittävien tehtävien hoidossa, kuin niihin liittyvän taustatyön tekemisessäkin. No joo...tulee mieleeni Bernard Shaw ajattelua, niitähän voi yrittää tulkita.
    "On vaarallista olla tosissaan, ellei ole tyhmä."
    "Maailma ei rauhoitu ennenkuin isänmaallisuus on kitketty ihmiskunnasta."

    Eipä tässä sen suurempia. Tottahan sanan paikkaa löytyisi, mutta hyvin usein hiljaisuus on parempi. Yksi työkaverini oli käynyt jehvalaisten puhekoulua, mutta päätynyt keskeyttämään. Kuitenkin joka kerran, kun muutaman ryypyn vapaa-aikana otimme mielen piristykseksi kaveri loihe lausumaan oppimaansa: `Me elämme, olemme ja liikumme tässä ylevässä yhteiskunnassa ja ajassa muuttelevaisessa....`

    Hyvää jatkoa teille! Vuosi jo pitkällä menossa ja huomenna tähän menoon viimeinen ylmääränen pyhä.
  12. Täytyipä palata, kiitos muori 67 annista! En ymmärtännä kaekee, jota suatonnii jonii käsittee meleko hyvinnii.
  13. Tuli hieman lisää valoa, yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja kun pikkupakkastakin on, niin valoisemmalta maisemat näyttää. Tukevasti tossunikin maassa pysyi, ei ollut livakkaakaan.

    Niinhän se on, väliin totiseksi kyllä menen. Silti vaikka järkeni sanoo, että turhaa touhotan ja otan huoliakin kanneltavaksi päässäni. Sittenkään niillä ei paranneta maailmaa.

    Presidentin puheeseen, olihan jotenkin asiallinen.
    Mitä sitten tulee siihen, kun oli toivottu leikkaslistat, ihan kilpailun kanssa, tulevista toimista. Luulenpa että heiltä lähinnä näpsitään, joilla ei paljon olekaan.
    Olisi voinut olla vaikka maininta siitä, kuinka todellista veronkiertoa tehdään. Viimeisin tapaus tuli ilmi turkulaisen teollisuusneuvos Lappalaisen perikunnan riidoista. Yksi perillisistä oli piilottanut rahoja veroparatiisiin Liectenstainiin, josta toiset vaativat 100 mijoonaa takaisin jaettavaksi täällä jo jaetun lisäksi. Verottajakin hamuilee osaansa. Eipä taida tulla mitään, "paratiisin" oikeusministeriö on kieltänyt käyttämästä saatuja tietoja todisteina. Syyttäjä on jo päättänyt, ettei syytettä nosteta.

    Voihan sanoa, että tämä on yksittäistapaus. Kuinkahan paljon näitä"yksittäistapauksia" onkaan. Paljon... ja monenlaisia. Viimeisiä suuria ja näkyviä Onnisen firman omistaja, joka pakeni veroja Portugaliin ja Walhroos Ruotsiin. Päättäjät vain levittelevät käsiään: "verosuunnittu on laillista..." Niinpä, otetaan sieltä, missä ei suunnitella, eikä pysty suunnittelemaan. Minusta on turhaa puhua hellyttävästi yhteisöllisyydestä ja rehellisyydestä, jos sitä ei ole siellä, missä julistetaan isänmaallisuutta korulauseiden sävyttämänä. Vanha totuus pitää paikkakansa, suurella rahalla ei ole isänmaata. Tälle menolle ei ole vielä tosisaan yritettykään tehdä mitään.
    Valtaa se on rahanvalta ja sitä suojellaan vankoin voimin "oman edun" nimissä.

    Näin se menee, kevyemminhän piti ottaa, mutta jospa tämän kerran vielä vähän henkäisen. Oikein hyvää talvikelien jatkoa Teille! Toivon että hurskaisellakin vielä vällyjä ja sukkia riittää lisätä, jos vaikka pakkanenkin tulee.
  14. Illan hämärissä!

    Vesisadetta on rynkyttänyt nyt pari päivää. Lumet ovat lähteneet ja nurmikot vihertää. Pitäisikö tätä nimittää takasyksyksi. Hämärää on ollut päivälläkin.

    Eipä nyt ole paljon kertomista. Lukuhommissa ja kaappien järjestelyssä on aikani huvennut. Kirjoitteluunkaan ei oikein intoani riitä. Kunhan mennä jollottaa, jospa siitä piristystäkin tulee. En kuitenkaan ongelmina vetämättömyyttäni näe. Lienee vain akun lataus käynnissä.

    Koetetaan pärjäillä, hyvää loppuvuotta teille!
  15. Hyvähän se muori 67 nauruterapia paikka on. Kun väliin saa nauraa kunnolla, eivät vihaiselta näyttävät juonteet kasvoissakaan pääse tulemaan.

    Pienin elkeinpä vuoteni vaihtui. Paukuttelua kyllä riitti, mutta enpä edes ulos lähtenyt katselemaan. Jotenkin alkoi totutusti kymmen maissa silmiäni kiinni luppasemaan ja painuin pehkuihin. Hyvin nukutti eikä rakettien jyrähtelyt untani häirinnyt.

    En muista tehneeni uutta vuotta varten lupauksia. En nytkään. Onhan se kuitenkin vain yksi päivä jonossa ja vuosiluvun vaihto. Päätökseni tulevat silloin kun ja jos ovat tarpeen. Nyt ei ole ajankohtaista tarvettani, kunhan sinnittelen
    eteenpäin.

    Aika hiljaista on Pirtissä ollut. SkillaN kuitenkin on ollut aamusta hereillä ja muori 67, illasta. Mitäs siitä, onhan niitä näinä "juhlavina" aikoina monellakin muuta puuhaa ja menoa.

    Hyvää vuoden jatkoa, vielähän tätä vuotta on hyvin edessäkin!
  16. Vuodet vaihtuu, ikää pukkaa
    kalju kasvaa, lähtee tukkaa
    risaantuu se pärekatto
    hiipuu hiljaa ilon ratto.

    Vuosirenkaat tiheässä
    kitukasvun puussa, päässä
    sinnittelee sitkästi
    vaikkei varsin näyttävästi.
    ...
    Aikajonoon uusi vuosi
    säilyneehän vielä kuosi.
  17. Enpä ole käytösoppaita lueskellut, jotain olen sentään nähnyt. Monessa tiedän olevani tyyliltäni jätkämäinen. Sen sopii erinomaisesti ja luontaisesti minulle, enkä ole sen takia vaikeuksiin joutunut.

    En halaile aloitteellisesti. Jos joku ryömii rintuuksiini, en karkuunkaan juokse. Kättä paiskaan, jos joku ojentelee, ehkä tarjoankin kuoraani harvoin tapaamalle tutulle. Joskus harvoin joissain pienissä tilaisuuksissa saatan tehdä kättelykierroksenkin.

    Tervehdin usein tapaamiani tuttuja, vaikka en nimeä tietäisikään. Nyökkäys, käden heilautus ja joskus vauhtiani hiljentämättä lyhyt lausekin, kuten räntäsateessa vastaantulijalle: kaunis
    ilma tänään! Enpä muista, että olisin hississä päätäni paljastanut, jos lakki, pipo tai karvareuhka sattuu päässäni olemaan. Lierillistä huopahattua en ole edes omistanut.

    Armeija on, tai oli ainakin silloin, kun kurssin suoritin, vähemmän hyvä koulutuskohde siviili elämään. Sisältö oli turhaa lapsellista entraamista, ehdottomaan totteluun ja alistamiseen pyrkivää. Herra, herra ja titteli perään! Mikä helkkarin herra!
    Tuppasihan se unohtumaan, mutta täytyihän se jotenkin tehdä. No...tekiväthän armeijassa sattumakorpin, kun tarvitsivat sotilaspassien kirjoittajan, nehän täytyi käsin kirjoittaa, virheettömästi ja nätillä käsialalla. Se olikin ainoa ja onnistunut järkityöni armeijassa. Kyllä jotkut nuoremman ikäluokan tulokkaat ehtivät oppia herroittelun ja minullekin karjaisivat herra korpraalin.
    Vastaukseni oli vakio: Heitä helkkariin herra, ei minua tarvitse siksi haukkua!

    Minusta joidenkin käytösoppaiden mukainen pokkurointi on viimeisen päälle turhaa, pelleilyä.
    En ole koskaan joutunut ongelmiin käytökseni takia. Toiminhan kuitenkin noin peruskohteliaasti. Toki huonosti tunnen herraskaisia seurapiirejä. Jos joskus olenkin läheltä hipaissut, sen takia en ole katsonut aiheelliseksi ryhtyä minun näkökulmastani katsoen pelleilemään ja näyttelemään sitä, jota en ole.
  18. Huomenta!

    Aikaisinpa kevätalven oloinen ilma on tullut. Kurkistelin parvekkeeltani: lumikuormat ovat autojen katoilta lähteneet, ikkunapellit ovat putsautuneet, vetistä hölsää näkyy, sumuista ja hämärää on. Lämpöäkin+4.
    Maastossa näkyy lumi vielä pysyneen.

    Eipä ole minulle mitään merkittävää kuluneena vuotena tapahtunut. Pieniä vastamäen nyppylöitä ja saman verran myötätuulta. Joten tasapainossa olen tallustellut. Tulevastahan en voi mitään ennustella.

    Minulle on jäänyt kuva päähäni 10. vuotispäivästäni, vaikka sitä ei mitenkään juhlittu. Istuin ja mietin elämääni: paljon oli tapahtunut. Pari evakkoreissua ja viimeisestä huonoja kokemuksia, vuosipäivääni edeltävänä keväänä hiihtelin naapuriin kiertokouluun, siitä alkoi ii - savottani. Keväällä oli pöllin kuorintaa mökkimme lähirannassa, painoin töitä urakalla, siitä tuli ensimmäinen palkkatilini, puolet annoin vanhemmilleni. Siinäpä pöytään nojaten muistelin ja ihmettelin kuinka aika kuluukaan ja mitähän seuraakaan...kunhan toinen kymmen tulee, sitten voin tehdä mitä haluan. Muistikuvani on melkoisen ehjä.

    Nyt en ole niin optimistinen, että tekisin 10-vuotissuunnitelmaa tulevasta. Parasta katsella lyhemmissä jaksoissa. Luotan kuitenkin, että 2015 vuoden näen. En ole varma, vieläkö kaupunki paukuttelee Heurekan pihalla raketteja vai pistääkö nekin eurot tarpeellisempaan. Enpä lähden kuitenkaan sinne sojoon sorkkiutumaan katselemisen vuoksi..

    Hyvää Uuttavuotta! Tai ainakin kohtuullista, jos tuntuu siltä, että hyväksi ei noin vain muutu.
  19. Huomenta!

    Lunta pyryttää ja pakkanen on tipahtanut nollaan. Siitä tekeytyy huonot ajokelit. Minuahan se ei haittaa, auto pysyy hyvin parkissa ja tarpeellinen matka taittuu jalkapelissäkin.

    Hätkähdyttävältähän ryyppäämisen kulut arvion mukaan könttäsummana vaikuttavat. Yritin tarkistella, onko se totta. No kun summan jakaa kahdella miljoonalla, joka voisi olla käyttäjien määrä, saa tuloksen, jota voi pitää mahdollisena. Näihin talkoisiin en kyllä enää kovin rankasti osallistu, eikä se ole ollut örveltämistäni nuorenakaan kuin joskus harvoin.

    Hyvä linkkihän Savonsanomiin olikin. Luin sen nyt ja valaiseehan se asioitakin. Eilen menikin niin, että en ehtinyt Pirtissä käydä. Niin sitä vaan tulee olematon tukka suorana mentyä - muka kiire.

    Nyt täytyy painua lumipyryyn. Ihan mukavaa sekin vaihteeksi tallustella. Rakettien ostoon en kuitenkaan mene, koska en ole ostanut ennenkään.

    Hyvää loppuvuoden viettämistä, aikaa tuhlaten tai hommissa hyörien!
  20. Enpä uskokaan, että olet ajatellut mahdollisuutta, että olisin loukkaantunut. Tuskinpa olisin niin helposti loukattavissakaan. Voin vain määritellä vakaumukseni, että olen uskonnoton. Olin aikoinaan muutaman vuosikymmen Vapaa-ajattelijain liiton jäsen, hiukan toiminnassakin mukana. Onhan täälläkin joskus viestejä, että uskonnoton( ateisti) on jo lähtökohtaisesti paha. En ole viitsinyt ryhtyä väittelemään ja puolustautumaan.
    Totta on se, että omalaatuinen, ja yritteliäs olet, etkä varmaan pahaa tarkoita. Niin...meitähän on moneksi.

    Jo nuoruudessani huomasin kunnioittaa, rehellisiä vanhempia uskovia. Miksipä vieläkään kivittäisin heidän uskomaansa tulevaisuutta? Eihän koko asia ole minulle tärkeä, joten voin vaikka tarvittaessa myönnellä...tai ainakin nyökkäillä.

    Kouluttautumista koskevaan viestiin: tottahan se on, että kouluttautumismahdollisuudet ovat korjaantuneet. Se on hyvä asia.
    Niitä mahdollisuuksia ei ole ollut läheskään kaikilla tämän ikäluokan ihmisillä. Ahkeruuden näyttö on täytynyt tehdä työssä perheen toimeentulon turvaamiseksi. Jos joillakin on ollut "onnenpotkuja" sitä ei voi yleistää. Hyvin monesti se ura on pienestäkin kiinni. En kerro tätä valitusvierenäni, ihan kohtuullisesti elämäni on mennyt lähtökohtani huomioiden.
    21. 94 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt