Minä kun olen oikeassa ja tiedän kuinka täytyy elää.

Liian vanha potkurin sarviin. Joku on jo tulossa tukemaan jos vähän suunnittelee pahassa portaassa miten siitä selviää. Näkyykö vanhuus jo niin ettei saa rauhassa kulkea. Ovissa odotetaan että menen ensin. Silmätikuksi tässä jo itsensä tuntee.

Kaikessa vähätellään, auton tekniikassakin tiedän melkoisesti, mutta neuvomaan joku pyrkii vaikka on ollut ajokortti ennen neuvojan syntymää ja pahoilla keleillä kesärenkailla ajanut.

Juuri näin on -- ja vielä on tullut mietittyä sitäkin Muistihäiriöisiä ikäihmisiä .
Joskus sapettaa kun en heti muista jotain nimeä --henkilön tai muuten pistää enemmän mittimään .
On kärsimättömiä minunkin sukulaisissa ---jotka eivät anna miettimisaikaa -- kyllä se sieltä tulee jos ei heti niin hetkenpäästä -- ja aikaahan on -- kaikille annettu ihan samanverran . Kun ottais huomioon että se pistääkin vihastuttaan kun ei saa edes miettiä Vielä ei ole lääkärikään sanonut että olis nitään sen kummempaa muistissa -- mitä pelkään pahemmin.
Ei silti eivät he vielä (suku ) ole sanoneet , mutta kyllä kuitenkin kyselleet että tarvinko apua .
Sanoinkin jokuaika sitten , että minä kyllä pyydän jos tarvitsen .
Nyt olenkin saanut sitten olla ihan rauhassa , eivät edes soittele saatikka poikkeisivat käymään .
Tyttärellä leikattiin kädestä jotain pientä --olihan siinä kipsi ja avuton oli , sanoimme että kullä sitä yhdelläkin kädellä pärjää Mieskin on (parisuhteessa) sanovat näin , molemmilla oma asunto . Ottais nyt hänestä tukea -- jos on tarvis.

Niin minäkin joskus 15 v sitten katkasin käteni . ei onneks ollut koiraa sillon juuri olin jo eläkkeelle päässyt ja hyvin meni kaikki kotihommatkin .. ei tullut mieleenikään pyytää mistään apua .

Niinkauan kun pärjään tämän tietsikan kanssa olen sinut ittenikinkanssa .
Meinaa vaan pakkaantua kaikenlaisia apuohjelmia tännekkin --juuri sain poistettua --toivottavasti lensi sinne mistä oli tullukkin ,avaruuteen .
Pärjäillään

Olenhan minäkin sanonut itselleni, että 'älä laita sitä Citymarketin laukkulokeron avainta samaan taskuun kuin bussikortti', ettei se enää tippuisi lattialle.
Niin vaan höperö kuitenkin tänään tein ja bussikortti oli taas kateissa.

Soitin kaupan infoon kotiin päästyäni ja ihanaa, joku rehellinen löytäjä oli sen sinne kiikuttanut. Syntymäaika piti sanoa ja seniorikortti löysi omistajansa.

ps. eikös se tahdo olla vähän niinpäin, että meikäläiset mieluimmin nuorempia neuvovat kuin neuvoja itse vastaan ottavat. Pitäkäämme päämme.

Pidämm päämme
niin paremman huomisen met näämme

Äläpäs jo muuta sano! Jos kaupassa ei kertakäyttöpussi kunnolla avaudu, vaikka kuinka retuuttas, niin johan siihen rientää avulias hätiiin. Olenkin tarkkaan katsonut, että ympärilläni on vain riittävän yrmeän näköistä joukkoa, joka ei varmasti puuhiini sekaannu.

Onhan sekin noloa, joku busassa pomppasee pystyyn, olkaa hyvä ja näyttelee penkkiä. Sitäpaitsi,
saatoin olla menossa peremmälle, jossa oli vapaata valilla pistää. Kyllä se pistää ajattemaan, että miltähän kenellekin näytän.

Kyllähän neuvojia riittää silloin kun ei tarvitsisi. Se kyllä oli tuttua jo työelämässäkin. Joskus päästivät töllistelijöitä työmaallakin ja niistä neuvojiakin löytyi. Mikset tee niin? Eikö olisi parempi...? Minä kun tein?
Helkkari, minä kun olin juuri niitä töitä vuosikymmeniä tehnyt, kaupaksi olivat kaikki menneet piirrustusten, paperien ja työselitysten mukaan tehtynä. Sitten tulevat älynväläysiään esittelemään ja työn tekoa sotkemaan. Ojennin kyllä jonkun kerran työkaluja ja kehotin näyttämään. Sitten alkavat purisemaan mennessään, että jopas oli hankala jätkä!

Taloyhtiönkin kokouksissa puhuvat merkonoomit asiantuntijaa näytellen rakennuksen monimutkaisista korjausongelmista. Annas olla kun vanha timpuri esittää ja perustelee, ei se mene perille. Näin tapahtui, timpuri sanoi tutkineensa, että vesikattossa on vuotoja. Isannoitsija sanoi, että ei ole. Katto ei ole niin vanha, ja joku konsulttikin oli katolla juossut. Merkonoomit todistivat, eihän se tilastojen mukaan ole mahdollista. Tulihan siitä iso remontti vuoden päästä, kun vesivuoto puski yläkerran huoneiden katosta läpi. Olen kyllä kurmuttanut isännoijaa, mutta eihän sekään ole mahdollista "koko rahan edestä."

Eipä näistä mitään, kyllä se huumorin kanssa menee ja onhan elämäkin huumoria. Ainakin siltä väliin tuntuu.

Aikoinaan kuuskytluvuilla auto oli huollossa ja jättivät virranjakajan säätöruuvit löysäksi ja niin auto sammui tuolla Vuosaaresa. Tutkailin paikkoja niin huomasin ettei ole kärkivälystä ollenkaan. Meisselöin silmämääräisesti välystä siihen niin johan lähti käyntiin.

Eipä näitä mennä meisselöimään enää näitä nykyautoja. Aijjai oli ne hyviä aikoja.

Olen aina terottanut jälkikasvulle, että märällä kalliolla ei saa juosta ja puukkoa täytyy pitää tupessa. Minäpä tein molempia yhtä aikaa toissa kevättalvena, kun piti saada mustikanvarpuja maljakkoon tekemään hiirenkorvia ja kukkia ennen aikojaan. Liukastuin ja puukkokäsi jäi kyljen alle, toppatakkiin ja paksuun housunkaulukseenkin tuli reikä, jonka veri alkoi värjätä punaiseksi. Onneksi olin lähellä kotia ja vapisivin jaloin raahustin tarkastamaan vahinkoa, hyvä puukko jäi sinne, mutta löytyi se sitten. Kaksi tikkiä tarvittiin ja sain opetuksen. Sain kyllä lääkärireissun jälkeen myös saarnan lähes vuotta nuoremmalta mieheltäni, ja sen otin hiljaisen nöyränä vastaan.

Ruokakaupassa minä olen näppärämpi pussien avaaja, olen saanut herkän näppituntuman niihin vihreisiin biopusseihinkin, joita otan, koska meillä on biokompostostori. Joskus olen auttanut jotain niitten kanssa tuskailevaa, ja hyvin on apu kelvannut. Mies on parempi ruokakassien pakkaaja, painavat alle ja kylmät yhteen, ei kaadu hänen pakkaamansa koskaan auton tavaratilaan, toisin kuin minun huterat rakennelmani. Minä olen muuten kerran kaupassa vaihtanut erään vanhan rouvan kengät oikeisiin jalkoihin, tosin pyynnöstä.

Autoilun suhteen otan neuvoja vastaan nuoremmiltakin, omat tyttäret ovat huippukuskeja minuun verrattuna. Tosin korvaan varovaisuudella ja hitaalla vauhdilla sen mikä taidoissa puuttuu.

Jonninjoutavat Moraalikäsitykset ja vakiintuneet säännöt pitää heittää romukoppaan ja alkaa elämään niinku hyvältä tuntuu, Turha siinä on pyristellä kun ei kuitenkaan viihdy siinä vanhassa elämäntyylissä.

Niin sitä minäkin olen aina oikeassa. Tiedän myös kaikesta kaiken. Elämä polleeta siis vai? Kissan villat. Aina pa. Pienimmätkin pikkuhurtat katsovat meikää sopivaksi kusitolpaksi. Päivä ihan kohtalaisen onnistunut tänään.

Ettei vaan huono Nuutti kohtakopuoliin veisi tätäkin mukavan matalaa aallokkoa poikkeen.

Oikeassa olet, jjoutava! Kunpa vain pääsisi irti turhista kunnollisuuden kaavoista. Sitä kun on joutunut kangistumaan "virallisuuden kaavaankin." Jos väänsit vitsiä, tarkat korvat kuuntelivat ja sitten vääntelivät muunnettua totuutta mieleisikseen. Sellaisia se puhui...

Onhan heitä luonnollisesti omituisia ihmisiäkin. Eikä he ole vikapäisiä, antavat vaan jutun tulla. Aina se piristää kun sellaisia tapaa. Mistäpä näyttelijät aineistonsa saisivat, ellei valmiita roolinvetäjiä joukoista löytyisi. Tosin voivat jäädä näyttelijätkin heppoiseksi alkuperäisen matkijaksi.

Muistuu mieleeni nuoruusajoilta kaveri, joka luonnostaan näytti aina maistissa olleelta, sopivasti huojahteli ja juttua pulputti. Ei varsin suurella äänellä, mutta ällistyttävän tehokkaasti. Niinpä tantsupaikalla järkkäri väitti, että liian maistissa olet, ulos ja heti. Niin lähti miestä retuuttamaan ja minä perässä selittelemässä. Niinhän siinä kävi, että me molemmat jouduimme ulos. Eikä oltu edes yhtä ryyppyä saatu.

Tämä tuli mieleeni kun mailla käydessäni kunnan palkkaaman pienoisbussin ovelta kuului huuto: sinä se torvelonnäköinen ukko, tule juttelemaan! Juuri sinä joka tänne töllötät!

Siinähän oli sama kaveri, jonka kanssa lensin ulos.
Siinäpä väljästi vuosikymmeniä kerrattiin. Kunnan kyydissä lähtöä odottavat alkoivat hermostua. Kuka ukko tuo on? Ei ole meidän kyliltä! Käske se ukko hiiteen! Mitäpäs minä, toivottelin matkalaisille hyvää
ja rauhallista matkaa. Kaverille sanoin, että parasta lähteä, muuten heittävät sinutkin ulos.
Omituinen varmaan olin. Kaveri oli jo niin tuttu vanhastaan heidän kanssaan, etteivät enää mitään erikoista huomannetkaan.

Kuka sulle on sanonut, että "olet oikeassa"? Yleensä tuolla tavalla ajattelijat ovat pahiten hakoteillä.

Juu --näin on taas minunkin elämäntapani hyväksunut jjoutava.
Olen juuni näitä --jotka ei elä minkään säännön mukaan . Se on minun Kroppa joka määrää onko nälkä ,tai jano . unikin tulee sillon kunon tullakseen -- ja meherätään jerrynkanssa sillon kun päivä alkaa kajostaan .
Seksi tuottaa nykyään vaikeuksia -- mutta muistelen menneuitä hyviä aikoja --onneksi on hyvä muisti vielä .

Minua ei ole kukaan määrännyt työssä eikä vapaallakaAN -- MITÄ SILLON ALUSSA KUN RAKKAUS SOKASI -- EI OO PÄÄSSYT TOSTE SELLAISTA TAPAHTUUN .

Kyllähän miekin ihan ussein käyttäydyn tai siis en käyttäydy ollenkaan. Mikähän vimma miulla on koko elämäin käyttäytyy huonosti, en tuota ees rukseihin laittanu.
Olla niinku vastarannan kiiski tai lohi uimassa varmaa tuhoa kohti. Hyvinkö pitäs käyttäytyy. " Hyvinkö".

Aatella....herra isä, yks häirikkö opettamassa tarkkislaisii, se kai olikin oikein. Opetin..."opetin" , että elämässä on sittenkin elämisen arvoista, ei pääasia osata laskee yks ynnä yks. Ja käyttäytyy, sehän tuli siinä ohessa.

No juu juu ullamirjamille.

Paremmin ne tarkkislaiset olis pärjänneet kunnon käytöstavoilla. Tuollaistako se opetus ollut, no ei ihme.

Jaa -- että kiitellä pitäis --- Parempi kun kannustaa ja pitäis olla lapsien pelottelua -- Niinhän on tehty ja tulos on se mikä on , arkoja ilman vahvaa itsetuntoa , se otetaan heti pois --jos nuori ei osaa Käyttäytyä -- arka ihminen on samanlainen kun koirakin joka on peloteltu heti pennusta --ilman rakkautta.
Juu -- niin se vaan on - Sus olit hyvä ope ja oppilaat varmaankin pitivätsinusta --mikä tärkeintä päästä näiden lähelle.

Kiitos um, tunnet minut tuntematta.

Niin, murrosikäisten kanssa, joilla monia ongelmia, jopa traumoja lapsuudesta saakka, epävarma elämä ilman turvaa, tarvitsevat ihmisen, jonka he tuntevat oikeesti välittäväksi, ottavaksi syliin. Ilman lisää pakottavia tapoja heitä ahdistaa. Yhteiset retketkin miun autolla Hesaan ja Tukhomaankin, joissa eivät koskaan käyneet. ihan sopuisasti, poikien 17v. salaa hankkimat kaljat pantiin takakonttiin, takaisin tullessa käytttöön, en mie, mutta pojat.

Voisinha jonkinlaisen oppitunnin pittää, millaista on opettaa 7.-9- luokkalaisia, ei varmasti yksinkertaista ole. Milloin minkin luokan kurssia, tärkerintä ei ollut oppi tiedoissa, vaan oppi elämässä. Hyvä olla sellanen ope, joka henkilökohtaisesti tietää, mitä nuorten vaikeudet ovat, itse se pullikoija myös määräilyssä käyttäytymiseen. Täälläkin useat ymmärtävät, että mie oon eri mieltä ihan huvikseen ja ilolla, liiottelen häirikkö-olemustain.

Totta on, että ystäviksi tulimme, en vaan saanut kesällä aikaseksi lupaamani luokkakokousta, tästä sain puhtia, Haminan lehteen laitan kyl ilmotuksen...tarkkis se ja se, ope tulee Haminaan. Oppilaani keskimäärin 45- vuotiaita jo, jos en huonolla laskupäälläni laskenut....13-17v samalla luokalla.

Luuletteko, että sus opetti määräyksien mukaan elämään. Mutta heillä oli oppia elämään itsenään, kuten mekin höppänät nyt. Joku ainakin.

Kyllä minunkin on jotain joskus sanottava, ja tähän paikkaan tokaisen että viisaus on vanhoissa naisissa niinkuin joku sanoi siinä Pekka Parikan filmissä Pohjalaiset (muistinko oikein).
Se tuli mieleen ylläolevista susin Rammoonan ja ullamirjamin viesteistä.