Hankalaa on kun ei tiedä

Meillä suomalaisilla on hyvin läheisenä pysynyt se luonnonkansoille pyhitetty luonnon kunnioittaminen -- ja kyllähän se niin on, että luonto hoitaa ihmisen tekemät virheet . Ei siinä tarvita minkäänlaista rukoustakaan , Se vaan tapahtuu .

Vaikeeta on ihmiselle korjata näitä tuhoja joita nytkin on luontoon saatu aikaiseksi.

Pyhä oli sillon suomalaisillekkin luonto -- kun ei vielä ollut näitä valtaa tavoittelevia rahanahneita päättäjiä .
Uskonnoista en halua sanoa muuta kun että Suomessakin on vielä aikojen alussa tehty laki joka estää tavallisen ihmisen sanomasta mielipiteitään ESM Kristinuskosta .
Kuolema tulee , jos piirtää vaikka muhametistä ja allahista pilakuvan .
Niin on pinnassa Fanaatikoilla tappaminenkin vaikka Koraanissa sanottains mitä ja Raamattukin valehtelee -- mutta heikko ihminen uskoo vaikka Hitleriin ,kun vaan on hyvä ulosanti saarnaajalla
On kun olis oma järki kadonnut monelta .

Onhan meillä nyt palstalla hyvin humoristisesti uskontoa käsittelevä satiirikko. Tervetullutta hilpeyttä uskomuksiinkin tarvitaan.
Kyllä täällä 2 lukijaa purskahti vapauttavaan nauruun Jeesuksen lehahtaessa näkymättömiin.

Kiitos ilmavan hauskasta aiheenkäsittelystä.

Kun nauran ääneen, tunnen saavani lahjan naurunaiheen kehittäjältä.
Olen saanut paljon elämässäni näitä lahjoja, ja aina niistä nauttinut.
Näitä uskonnon asioitakin voi käsitellä aivan Isä Camillon hengessä.
Kiitos Ruuneperi, ihan tunnut olevan parhaimmillasi.

Tulikohan luettua uutta- vai vanhaa testamenttia?

Monet tämän päivän konfliktit ovat kiinteästi yhteydessä uskontoihin, ja se on saanut minutkin lukemaan ja miettimään, mikä uskonto oikein on.

Ihminen on kautta aikain luottanut salaperäisiin luonnon omiin voimiin, joiden tahdon mukaan on yritetty elää. Kivikautisista hautalöydöistäkin voi päätellä, että ihmiset uskoivat vainajan siirtyvän toiseen ulottuvuuteen ja tarvitsevan matkallaan keittoastioita ja aseita. Heilläkin oli shamaanit ja yhteyshenkilöt, joilla oli tieto tuonpuoleisista.
Ennustuksia ja ennusmerkkejä on tutkittu ja uskottu aina.

Tiede sittemmin on antanut monille luonnonvoimille selityksen, niin että emme enää usko meren jumalaan tai taivaalla salamia heittelevään Ukkoon, mutta kuitenkin horoskoopit ja ennusunet yhä ovat monen mielestä täyttä totta, puhumattakaan pyhimysten näyttäytymisistä tai pyhän hengen laskeutumisesta rukoilevaisen päälle.
Monelle usko on elämän keskipiste, monelle keskipisteenä on uskonto. Niissä on eroa.

Olen tullut siihen kotikutoiseen päätelmään, että ihmiskunta on aina tarvinnut edelläkulkijaa, joka laatii säännöt. Niitä noudattamalla on viety yhteiskuntaa eteenpäin, ja varsinkin sääntöjä vastustaneet yksilöt ovat nousseet eturiviin. He ovat perustaneet omia yhteisöjään, joihin saman mieliset sitten liittyvät.

Yksi ihmisen laatima järjestelmä on uskonto, joka laatii perussanomansa ympärille sääntöjä ja suoranaisia lakeja, ja vain niitä noudattavalla on pääsy tuonpuoleiseen iloon ja hurskaaseen rauhaan. Uskontoja on sadoittain ympäri maailman. Myös sademetsistä löytyneillä salaperäisillä heimoilla on omat jumalansa.

Epätäydellinen ihminen vain ei osaa olla edes uskovainen, vaan alkaa käyttää uskontoa muiden sortamiseen.
Tässäkin asiassa vertaus hyvään palvelijaan ja huonoon isäntään on ihan paikallaan. Kun eletään lainkuuliaista elämää jumala mielessä, niin asiat luistavat, mutta kun jotkut tahot päättävät keskenään jumalan tahdon ja alkavat vaatia kansaa tottelemaan henkensä uhalla näitä määräyksiä, ollaan ongelmissa, joista ei päästä eroon kuin asein, jos niilläkään.

Erottaisin uskon ja uskonnon toisistaan, ja pitäisin ne täysin erillään. Kaikki mikä on kynällä kirjoitettu, on ihmisen käden jälkeä.

Nyt moni tosiuskovainen tai teologiaan perehtynyt pyörittää päätään - voi voi näitä harhautuneita, mutta lapsenuskoni olen menettänyt ja uutta en ole löytänyt.

Mikäpäs siinä, hyvää irroitteluahan tuo Ruuneperiltä tuli. Ei se minua haittaa, entistä Vapaa-ajattelijain jäsentä.
Viimeinen käräjätuvassa ratkaistu jumalan puolustamien taitaa olla Hannu Salamalle mätkäisty tuomio v. 1966. Olin kuulostelemassa "esivalmisteluita" Hämäläisen osakunnan talolla ja tupa oli täynnä. Sitä johti Margit Borg- Sundman. Sekalainen keskusteluhan siitä syntyi. Laki kyllä on edelleen voimassa, saisi sen jo vihdoinkin heittää roskikseen.

Raamatun olen lukenut, ehkä tarkemmin kuin moni herran kansalainen. Koulustakin sain uskonnosta kympin, perustelu oli, että tein kysymyksiä ja kyseenalaistin. Litaniat tietysti osasin. Voinpa sanoa, että se oppi ei mennyt perille.

Niinpä en ole erityisen kiinnostunut uskonnoista, ellei ne liity maallisen vallankäyttöön tai rikoksiin.
Tässä Ranskassa tapahtuneessa oli kyllä rikos törkeimmässä muodossaan.

Uskonnoilla on oma historiansa, eikä läheskään aina kovin kaunistakaan. Ehkäpä muslimit kulkevat jälkijunassa kasvukipujaan ja tekevät sitä voimalla. Ainakin kaikkein tulisimmat palvojat.

Tähän ikävään tapaukseen liitetään myös sananvapaus. Olisikohan sittenkin ollut järkevämpää huomioita nykyinen tilanne yleensä, eikä ihan rajattomasti revitellä? En tiedä, olisiko se auttanut.
Käydäänhän me jatkuvasti keskustelua sananvapaudesta, niin Suomessa kuin täälläkin palstoilla. Tietysti olen sananvapauden kannattaja, mutta vastuutakaan ei pidä unohtaa.

tunteissa on Suomen kansa elänyt viime vuosituhannen.

Ei ole uskaltanut olla uskomatta.

Rovioiden ihmisen käry on ollut nenuissa peljästystä ylläpitämässä.

Maksa kirkollisverosi, muuten et ole "kunnollinen" ihminen !


Mutta ei sen niin olisi tarvinnut olla, ihmiset vain pelkäsivät.
Ja olivat liian väsyneitä raadannastaan sorron ja raa'an verotuksensa alla
pannakseen kampoihin.

Usko sinänsä ei voi olla väärää. Usko on ihmisen oikean ja väärän etsintää. Hän toivoo löytävänsä itsestään lähimmäisenrakkautta, ymmärtämystä ja myötäelämistä. Hienosti Raamattu sanoo jotain tänne päin: "Vaikka puhuisit enkelin kielin, mutta sinulla ei olisi rakkautta, et mitään olisi".
Todellinen vakaumuksellinen uskonsa seuraaja pyrkii epäitsekkyyteen. Hän etsii ja toivoo löytävänsä hyvän, niin itsessään kuin ympäristössään. Uskova uskoo näkevänsä jumalansa sormen jäljen elämänsä kaikissa vaiheissa.

Uskovat ovat tehneet paljon hyvää ja tekevät edelleenkin. Suomen kirkon ulkomaanapu on ollut paljossa mukana viime vuosien raskaissa tapahtumissa ympäri maailman. Seurakunnat avustavat varattomia ja työttömiä. Uskon, että suurin osa vapaaehtoisista työntekijöistä todella toimii pyyteettömästi ja haluaa vilpittömästi auttaa.

Mutta uskonto sinänsä ei auta. Tuntuu pahalta, kun uskonnon edustajat jopa eduskunnassa jakavat ihmiset parempiin ja huonompiin. Ja seurakuntalaiset eroavat kirkosta ja ilmeisesti uskonnostakin, kun heille täysin vieraita pareja ruvetaan vihkimään aviopuolisoiksi. Takavuosina erosivat, koska naisille suotiin pappisvirat. Muka jumalan käsky oli sallia pappeus vain miehelle. Kuitenkin ne kirjoitukset oli kirjoitettu 2000 v sitten, jolloin naisille ei mitään muutakaan haluttu myöntää.

Uskonnosta on taitettu peistä tuhansia vuosia. Luoja suokoon, että itse maltan nyt lopettaa.

Raamattu on ihmisten kynästä lähtenyt ja aikalaistensa silmin nähty kirjoituskokoelma. Uudessa Testamentissa näen monia ihmisyyteen liittyviä perusarvoja ja ohjeita, kuten anteeksiantaminen ja lähimmäisen rakastaminen.Siellä puhutaan paljon myös kilvoittelusta , pyrkimyksestä tulla paremmaksi ihmiseksi. Kilvoittelu on vanhanaikainen sana, onko se arvonakin jo vanhentunut ? Olemmeko mielestämme niin valmiita, ettei kilvoittelua tarvita. Keskeneräisyytemme tunnustaminen olisi hyvin tärkeää.

Usko ja uskonto ovat eri asioita, kirkko vain instituutio. Kuitenkin uskoa , uskontoa ja jopa Jumalaa arvostellaan kirkon toimien kautta, tai yksityisten henkilöiden tekojen kautta. Jumala ei ole minkään uskonnon yksinoikeus, eikä Jumala tarvitse mitään uskontoa.

Luin juuri Hesarista kirjailija Jari Ernroothin ajatuksia hänen kirjastaan Toivon tarkoitus. Hän suhtautuu pessimistisesti hyvinvointiyhteiskunnan ideaan ilman henkistä kehittymistä ja korkeampaa moraalia. Hän esittää 11. käskyn : Kunnioita ja rakasta lapsiasi niin että kauan eläisit heissä kuolemasi jälkeen, ja että he voisivat kehittyä paremmiksi ihmisiksi kuin sinun koskaan on suotu tulla.

Artikkelin lopussa hän ottaa kantaa Pariisin terrori-iskuun. " Fanaattinen terrorismi on pahimmillaan juuri uskonnollista. Nämä murhaajat toteuttavat "Jumalan pyhää vihaa. " Mitään sen kauheampaa jumalanpilkaa ei olekaan. "

"Jos uskontosi tekee sinut synkäksi, sinulla saattaa olla vatsakatarri, mutta uskontoa sinulla ei ole." (Pastori T. Clayton)

Aloittaja ei liene ikinä kuullut esim. lapsenuskosta, ihmeistä ja elämänuskosta, joka kantaa ja kannattelee ihmistä, jos hän vain haluaa ja antaa sen tapahtua. Hurskastelijat, kirjoilla ja kirjoituksilla oman ja muitten päitten sekoittajat ja vatkaajat eivät uskosta ymmärrä eivätkä tajua mitään, he vain snobbailevat ns. tiedoillaan ja omasta mielestään erinomaisilla tieto- ja käsityskyvyillään sekä elämästä että varsinkin kirjojen aikaisista elämistä ja tuonpuoleisista oloista.

Inhimillinen, lämmin, ymmärtäväinen, rehellinen, selviä tekoja ja ystävällisiä sanoja yrittämättä ja pakottamatta jakava ihminen on oivaltanut uskon oikein. Elämänuskon, sillä muuta ei ole eikä mikään muu valaise samalla tavalla.

Ts. kaikki uskonnot ovat ihmisten keksimää hörönlöröä, jolla kansojen syvät rivit on koetettu pitää järjestyksessä ja herran pelossa joskus historian havinassa. Eikä ihmisten uskonnoilla ole mitään tekemistä sen ainoan ja oikean kanssa ...

kirkkoon kuuluvat ovat agnostikkoja.

Miten niin hankalaa?
Kerronpa sinulle, että tieto ja usko ovat ihan eri asioita. Hankalaa on tietenkin, jos ei näitä osaa toisistaan erottaa, jos ei ymmärrä näiden sanojen merkitystä.

Voi sentään,...kun olen lukenut päivän aloitteet, jotka käsittelevät uskontoa, ihan hellyyttää tuo otsikko: Hankalaa kun ei tiedä :)

Voisihan sitä luottaa, ettei tuo ristin kuolema sentään ollut pelkkää näytelmää, vaan seuraus radikaalista irrottautumisesta Vanhan Testamentin ahtaista tapa/ lakipykälistä!

Siinä mielessä oli syntynyt tuo kauan kaivattu vapahtaja, jonka sana sai uuden liiton ja Uuden Testamentin aikaan.

No,...Jeesuksen ainoa uusi käsky opetuslapsilleen olikin:

Rakastakaa Jumalaa kaikesta sydämestänne, ja lähimmäistänne niin kuin itseänne.

Enempää en ole uskonnosta tarvinnut, pieneltä osaltani olen kokenut ja tuntenut juuri noin!

heippa taas