Pointti on siinä, että jos uskoisin tarinoitasi energiahoidosta ilman todisteita, niin samoilla kriteereillä minun pitäisi uskoa myös kaikki muut loitsut, ihmeparantumiset, Loch Nessin hirviöt ja yksisarviset.

Tuomitset rankasti ihmiset, jotka vaativat hurjille väitteille todisteita. Jos huuhaata ei saa erottaa faktasta todisteiden avulla, niin miten se ero sitten oikein tulee tehdä?
Ymmärrät nyt ilmeisesti vastinemäksen (eli konjugaattiemäksen) käsitteen väärin. Konjugaattiemäs ei neutraloi happoa, joten puskuriliuoksen pH voi olla jotain aivan muuta kuin neutraali.

Kun vaikkapa etikkahappomolekyyli hajoaa eli protolysoituu vesiluokseen, liuokseen vapautuu vetyioneja ja asetaatti-ioneja. Asetaatti-ioni toisaalta pystyy myös ottamaan vastaan vetyionin ja muuttumaan takaisin etikkahapoksi. Aine, joka pystyy vastaanottamaan vetyionin on emäs. Tässä tapauksessa asetaatti-ionia kutsutaan etikkahapon konjugaattiemäkseksi, koska se voi muodostaa etikkahappoa.

Etikkahaposta tehtävään puskuriliuokseen siis laitetaan etikkahappoa ja sen konjugaattiemästä eli asetaatti-ioneja. Asetaatti-ionit saadaan vaikkapa natriumasetaatista.

Nyt jos lisäät tällaiseen liuokseen pienen määrän hydroksidia, niin hydroksidi-ionit neutraloituvat liuoksessa olevien vetyionien ansiosta. Jos taas lisäät pienen määrän vaikkapa suolahappoa, niin suolahapon lisäämät vetyionit liittyvät konjugaattiemäkseen jolloin muodostuu neutraaleja protolysoitumattomia etikkahappomolekyylejä. Näin siis karkeasti ja yksinkertaistetusti selitettynä. pH ei siis pienellä määrällä vahvaa happoa tai emästä juuri muutu.

Liuoksen puskurikapasiteetti on suurimmillaan silloin, kun liuoksen pH = pK(happo/emäs). Vaikkapa etikkahappopohjaisen puskuriliuoksen puskurikapasiteetti on siis paras silloin, kun puskuriliuoksen pH = 4,76.