elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Joo. Taisi olla vuonna erittäin kivi ja keppi pikkujouluissa.
Olin 17-vuotias. Alkajaiseksi kaadoin punkut pitkin pöytiä. Sitten söhelsin tarjoilijan kanssa tarjoilujärjestyksessä. Loppuiltana olin niin kännissä, että päädyin seurueen kanssa luvattomille teille . Ei kukaan kysynyt mitään papereita.
Ehkä et kysynyt tätä. mutta kerroin oman versioni nolosta. minkä sain aikaiseksi. Ja toden totta, itseäni tasokkaammassa seurueessa. Sitten oli se lehdistötilaisuus edellisenä vuonna....
No joo, Goalla toki se lehmä samassa ravintolassa. Normi hommia :) - Joo.
Olisin terve.
Nuorikin voisin olla Tai ainakin nuoren veroinen.
Lähimmäiset ympärilläni olisivat myös terveitä.
Pitääkö muuta unelmoida? Mulle riittää nämä. - Senkin huppana :)
Kerro Tölikästä.
Siksi toisekseen, olen huolissani sinusta. Muistelen nähneeni jonkun omituisen kommentin sinulta (toivottavasti se ei olut totta),
Olisin iloinen jos nähdään vaikka Ilosaarirockissa 2026. Tai jossain hiljaisemassa paikassa. - Toki kultaseni. Mutta en vain lähtenyt mukaan siinä :)
Laitan myöhemmin. - Jaaha, Oletko edelleen siellä (perus-, lukio-) koulutasolla miettimässä näitä juttuja? Ymmärrän kyllä jos nuori ihminen joka ei ole vielä saanut sitä pottusankoa reippaasti päähänsä. Lapsuus ja nuoruus on vasta alkua. Sitten alkaa vasta se niinkutsuttu p#aska#lämä jota kutsuit tuosta. Ei se minnekään muutu, jos ei sitä yritä itse muuttaa.
Edelleenkään kirjoituksistasi ei käy selville, mikä feminismissä tai yleensä naisasiavaikuttajissa on satuttanut sinua? Tai niissä paskaeliiteissä? Mitä, keitä he ovat , ja mitä konkreettista tehneet?
Minä en tiedä mistään jännämiehistä. Erottelen ihmiset yksilöinä. Sinusta en tiedä, kuka olet yksilönä. Siksi olen kiinnostunut tietämään sinusta yksilönä.
Enkä tiedä sun sun lapsuudestakaan. Kuka sitä voi tietää? Tiedätkö minun? Voinko haukkua vastavuoroisesti sinua idiootiksi kun et minua ymmärrä? - On siitä. Laulettiin Johannan kanssa Kitteellä umpihumalassa se :-D
- Itte tykkään kyllä PMMP:stä. Paula Vesalaa arvostan muutenkin. Mutta tykkään myös laulajana Närhestä.
Ei mua varsinaisesti haittaa ruikutusbiisit. Miten niihin taas asennoituu... voi asennoitua niin monin tavoin.
Ai vitsiläinen. Pakko lisätä tämä vanha ihana Hilma ja Onni
https://youtu.be/jx3vgpWaqqw?si=N27bzHWfeYaTqZQo - Varovaisesti sanoisin että komentokeskus on ideaalinen valheellinen tila, johon kuulumme. Tietysti puhumme todellisuudesta ja todellisesta elämästä, mutta planetaariomme on eräällä tavalla vääristynyt kuva useimpien mielestä.
- Siis puhutaanko tässä sergeistä? Minun silmiini hän kirjoittaa hyvin. Arvostan kielellistä suomen kielen taitoa joka häneltä luonnistuu. Se kertoo myös älykkyydestä ja kyvystä tarkastella maailmaa eri kanteilta.
- Närhen biisi taitaa olla hyvin harvoja, jotka olen esittänyt julkisesti.
En ole mikään biisimestari etsimään näitä. Nyt vaan kokoan itseäni saadakseni kropan liikkeelle. Asioille, kaupoille, kotityöt.
Rentoudu. Kun tarpeeksi huilaa, haluaa taas toimintaa. - Itse antaisin tilaa enemmän lempeydelle. Tietysti se on helpompaa kun ei kärsi enää nuoruuden tuomista ongelmista ja epävarmuudesta.
Otan pojat ja tytöt sylkkyyn ja kerron heille satuja maailman ihmeistä :)
Mutta olen kiitollinen erilaisista kirjoittajista. Jokaisella on roolinsa/paikkansa tässä muuttuvassa kompleksissa. Vai pitäisikö tätä kutsua tähtiliiton komentokeskukseksi? Tuota taas ei vissiin kukaan ymmärrä mitä meinaan. - No pari naisten tulee mieleen...
https://youtu.be/kb9BILNEiSM?si=T6L_YIGYCB-pCHEv
https://youtu.be/Nbxbjek7SAU?si=RCa1QPfSvnpUCe3b
Parisuhde on rankka laji.
Oravanpyörä on muuttunut eräänlaiseksi käänteiseksi maailmanpyöräksi. Olen kyydissä matkustajana, en ohjaamossa. En viitti kertoa enempää. Soljun vain elämää läpi. Mitäs sulle? - En edes muistanut että Sudenkorento on Bowien alkuperäinen. Tai onko alkuperäinen....?
Noh, olen tuossa kuunnellut Asfalttiprinssin podcastia. Hectorin eräs ihanne taisi olla Bowie.
Huomaan että palstalla olet saanut piiskaa sieltä täältä. Sitä se on, kun valovoimainen :) - Morjens itsellesi :)
Rakkaudestahan kaikki laulaa, Tai erosta. Tai surusta. Mutta miksi männä ryömimään mutakasaan turpa edellä? Onko se sitten se mielikuva joka tulee, kun epäonnistuu?
Mietin sitä samaistumista. Onko se sellaista?
Joo, mielenmaisemahan se.... - Kannattaa kuunnella musiikkia, jossa miehet (tai naiset, tai kukaan) eivät ole pelkkiä surkimuksia.
Itse kuuntelen Hectoria.
Mutta tehdään poikkeus:
https://youtu.be/wdzQu4VnPr4?si=fKUZySOS9WStPId_ - En ole raivoa täynnä, miksi olisin? Ei ole satuttanut minua tai arvomaailmaani millään tasolla, mitä olen keskustellut hänen kanssaan.
Ehkä sun kannattaa miettiä, mistä todella on kysymys? Miksi kolahtaa? Viittaat feminismiin, mutta ei minusta yksäri ole mitenkään erityisesti feministinen.
Mieti sisäistä maailmaasi. Hän koskettaa sua tavalla, jota et ehkä osaa määrittää mistä se on lähtöisin. Puhut myös vaikeasta lapsuudesta. Sitä on ollut meillä on monilla. Silti ollaan siitä selvitty. Ei kannata jäädä märisemään menneitä, kun ei niille mitään mahda. Mitä siellä oman pään sisällä miettii, voi vaikuttaa.
Annan sulle pohdittavaksi jotain. Jos sinulla olisi tytär ja poika, miten heitä kasvattaisit? Antaisitko heille kaiken tietosi ja taitosi käyttöösi ja toivoisit heidän maailmastaan parempaa, vai kuinka toimisit?
https://youtu.be/jARniuGmLrU?si=z7cs8sagilwaBPan
Liitän sulle tämän kuultavaksi. - Kiltisti talutushihnassa :)
- Näin on.
Ja jos joku epätoivoinen vielä yrittää alkaa vokottelemaan, näykkäisen yrittänyttä persauksista. - No tottahan toki olen silitysraudalla tatuoinut hänen selkäänsä "elisan oma".
Kun lähden töihin, laitan munalukon haaruksiin ja vien avaimen mennessäni.
Kuonokoppa tulee kyseeseen silloin, kun äijä käy omilla menoillaan. Ja kaulapanta on käytössä ympäri vuoden. Siinäkin lukee että koiraksi voit tämän epelin yrittää ottaa mutta tämä rakki tottelee vain yhtä omistajaa kerrallaan. - Onnea Timppa :)
JWV:n tekele on aika mianio noin mieskuoron esittämänä. Taitaa olla ammattilaisnäyttelijöitä kaikki nuorempina. Ärsyttävää vain jos kun siitä tulee korvamato . . . :D
Öö... En ole järjestellyt mitään synttäreitä vähään aikaan. Mutta kohta pitäisi sellaiseen ryhtyä. Kun keksisi jotain railakasta ja ilahduttavaa (miehelle). Sen verran sanon että kyseeseen ei tule aloituksen kaltaiset kemut.
Ideoita? (noihin kekkereihin tuskin tulee vieraita. Ja jos tulee niin sitten järjestän ne maalla hyvän seuran ja ruuan kera)