Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

316

Kommenttia

11909

  1. Selvästikin olemme edelleen
    samassa luvussa.

    "Mutta lihan teot ovat ilmeiset,
    ja ne ovat:
    ...
    vihamielisyys,
    riita,
    kateellisuus,
    vihat,
    juonet,
    eriseurat,
    lahkot
    ...
    ne, jotka semmoista harjoittavat,
    eivät peri Jumalan valtakuntaa."
    (Gal 5:19-21)

    Tällainen toiminta on
    Jumalan lain vastaista.

    Ja valitettavasti on niin,
    että sitä voi esiintyä
    myös uskovissa.

    Uskovillehan Paavali kirjoittaa.
    Armosta pelastetuille.

    Mutta nämä eivät peri
    Jumalan Valtakuntaa siten
    kuin se olisi mahdollista
    tässä ja nyt.

    "Älkää siis antako sen hyvän,
    mikä teillä on,
    joutua herjattavaksi;
    sillä ei Jumalan valtakunta
    ole syömistä ja juomista,
    vaan
    vanhurskautta ja rauhaa ja iloa
    Pyhässä Hengessä.
    Joka tässä kohden palvelee Kristusta,
    se on Jumalalle otollinen
    ja ihmisille kelvollinen.
    Niin tavoitelkaamme siis sitä,
    mikä edistää rauhaa
    ja keskinäistä rakentumistamme."
    (Room 14:16-19)

    Tätä rauhaa, vanhurskautta ja iloa
    Pyhässä Hengessä
    nämä uskovat eivät koe.

    Ja eivät sitten myöskään
    ikuisuudessa peri sitä,
    mikä luvattu on.

    Mutta pelastus ei ole perintö
    vaan Jumalan armolahja.

    Palataan Galatalaiskirjeen lukuun.
    Me emme tarvitse tuota muistilistaa,
    jos vaellamme Hengessä.

    Siis jos Elämän Hengen laki
    saa ohjata ja neuvoa meitä.
    Silloin teemme vain sitä,
    jota vastaan laki ei ole,
    eli mikä on lain mukaista.

    Ja se on mahdollista
    Jeesuksen tähden.

    Kun tulimme Jeesuksen omiksi,
    niin meidät upotettiin Häneen
    ja Hänen kuolemaansa.

    Hänen,
    joka täytti synnin ja kuoleman lain.
    Ja näin
    me olemme Hänen kuolemassaan
    ristiinnaulinneet lihamme
    himoineen ja haluineen.

    "Ja ne,
    jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
    ovat ristiinnaulinneet lihansa
    himoineen ja haluineen.
    Jos me Hengessä elämme,
    niin myös Hengessä vaeltakaamme.
    Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä,
    niin että toisiamme ärsyttelemme,
    toisiamme kadehdimme."
    (Gal 5:24-26)

    Emme siis suinkaan taistele
    noita lueteltuja kauheuksia vastaan
    lihassa vaan Hengessä.

    Vain Henki voi kuollettaa meissä
    vihan, kateuden ja riidanhalun.

    Mutta liha toimii aivan päinvastoin
    ja siis yllyttää meitä
    kaikkeen kaunaan ja katkeruuteen.

    Kuten tuossa samassa luvussa
    myös sanotaan.

    " vaeltakaa Hengessä,
    niin ette lihan himoa täytä.
    Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
    ja Henki lihaa vastaan"
    (Gal 5:16-17)

    Mahtava homma.
    Hengessä vaeltaminen.
    Henki sotii lihaa vastaan,
    enkä minä.

    "Jumala on se,
    joka teissä vaikuttaa
    sekä tahtomisen että tekemisen"
    (Fil 2:13)

    Jos ei vaikuta,
    niin sitten on asiat huonosti.
    Joku muu vaikuttaa tekemisemme.

    Ja tästä vaikuttamisesta
    selvä tunnusmerkki on viha,
    jonka mainitsit.

    Uskovalla voi olla vihollisia,
    mutta uskova ei voi vihata ketään.

    "Joka hyvin tekee,
    se on Jumalasta;
    joka pahoin tekee,
    se ei ole Jumalaa nähnyt."
    (3 Joh 1:11)
  2. Voisit Sinä nyt vastata:

    Kyllä / Ei
  3. Otetaan tuo Paavalin tapaus
    ja ohjeistus vielä täydellisenä.

    *Mutta ole sinä raitis kaikessa,
    kärsi vaivaa,
    tee evankelistan työ,
    toimita virkasi täydellisesti.
    Sillä minut jo uhrataan,
    ja minun lähtöni aika on jo tullut.
    Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut,
    juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
    Tästedes on minulle talletettuna
    vanhurskauden seppele,
    jonka Herra, vanhurskas tuomari,
    on antava minulle sinä päivänä,
    eikä ainoastaan minulle,
    vaan myös kaikille,
    jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
    Koeta päästä pian tulemaan luokseni.
    Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena
    jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan,
    Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.
    Luukas yksin on minun kanssani.
    Ota Markus mukaasi ja tuo hänet tänne,
    sillä hän on minulle
    hyvin tarpeellinen palvelukseen.
    Mutta Tykikuksen minä olen lähettänyt Efeson.
    Tuo tullessasi päällysvaippa,
    jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo,
    ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit.
    Aleksander, vaskiseppä,
    on tehnyt minulle paljon pahaa;
    Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.
    Kavahda sinäkin häntä,
    sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme.
    Ensi kertaa puolustautuessani
    ei kukaan tullut avukseni,
    vaan kaikki jättivät minut;
    älköön sitä heille syyksi luettako.
    Mutta Herra auttoi minua
    ja vahvisti minua,
    että sanan julistaminen
    minun kauttani tulisi
    täydelleen suoritetuksi,
    ja kaikki pakanat sen kuulisivat;
    ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.
    Ja Herra on vapahtava minut
    kaikesta ilkivallasta
    ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa;
    hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti!
    Amen."
    (2 Tim 4:5-18)

    Paavalin kertoo tuossa
    kutsumustehtävästään.

    Siihen liittyi kärsiminen.
    Jos hän ei olisi siihen suostunut,
    niin tehtävä olisi jäänyt täyttämättä,
    voittopalkinto saamatta,
    pää kruunaamatta,
    aarre kokoamatta.

    Mutta pelastettu hän kyllä olisi ollut
    - yksin armosta.

    Se usko,
    josta hän tuossa puhuu,
    tarkoittaa uskon kuuluisuutta,
    jota ilman hän ei olisi kyennyt
    palvelustehtäväänsä.

    Minäkin olen pelastettu armosta.
    Siis yksin Jeesuksen ansion tähden
    tiedän kuuluvani joukkoon
    armosta pelastetut.

    Ihan oma lukunsa sitten on,
    kestänkö ne ahdistukset,
    jotka seuraavat siitä,
    kun yritän olla kuuliainen
    sille kutsumukselle,
    minä minä olen saanut.

    Kaiken uhallakin kuitenkin
    edelleen kirjoitan tälläkin palstalla
    uskon kuuliaisuudessa
    kaikista herjauksista huolimatta.

    Mutta en vielä tiedä
    jaksanko loppuun asti
    niinkuin Paavali tuossa jo tiesi.

    Mutta joka tapauksessa
    minä olen jo nyt
    yksin Jeesuksen ansion tähden
    armosta pelastettu.

    Ja rukoilen joka päivä
    tuon publikaanin tapaan.
  4. Esitit törkeän valheen minusta.
    En ole koskaan varastanut/anastanut
    yhtään ainoaa karamellia.
    Muistelemasi tapaus oli tällainen:

    Isoisäni oli tehnyt minulle
    ehkä joululahjaksi remmisukset.

    Siinä sitten lumisella pihalla
    oli pitkällään kaksi lituskaista puuta,
    joiden päälle piti mennä seisomaan.

    Kauhistus.

    Toinen jalka toisen puun päälle
    ja toinen toisen.
    Ja vielä piti pysyä pystyssä.

    Eikä siinä kaikki.
    Jalka täytyi laittaa remmin alle.
    Ja vielä toinenkin jalka
    toisen remmin alle.
    Ja sitten vielä kumpaankin käteen
    piti ottaa pitkä keppi.

    Ja nyt sitten olisi pitänyt liikkua.
    No eihän siitä mitään tullut.

    Yksi nytkähdys
    ja kaaduin saappaat jalassa
    selkä suorana taaksepäin
    ja löin pääni kiveen.

    Seuraava muistikuvani on se,
    kun lääkäri panee
    vihreän liinan päähäni.
    Sitten alkaa pääni ompeleminen.
    Operaatio ei ollut ihan kivuton
    ja kyyneleet valuivat silmistäni.

    Välillä hoitaja kurkkasi
    vihreän liinan alle
    ja kysyi,
    miten täällä voidaan.

    Lopulta pääni oli kursittu taas kasaan,
    ja vihreä liina poistettiin.
    Minä en ollut kovin onnellisen näköinen,
    ja minua suorastaan hämmensi
    hoitajan iloisuus,
    kun hän ojensi kätensä karkkiastiaan,
    ja antoi minulle karamellin:

    Kyllä oli kiltti poika,
    kun ei yhtään itkenyt.
    Tässä on nyt sinulle karamelli.

    Olin hyvin hämmentynyt,
    ja otin vastentahtoisesti
    vastaan tuon karamellin.

    Kotimatkalla otin karamellin
    taskustani esiin,
    ja aloin selittää äidille:

    Kyllä minä vähän itkin,
    mutta täti ei huomannut sitä,
    kun en itkenyt ääneen,
    ja oli se vihreä liina päässä.

    Äiti sanoi,
    että kyllä hän huomasi
    minun hiukan itkevän.

    Mutta sitten hän yritti selittää,
    että kyllä minä silti
    voin sen karamellin syödä.

    Minä söin sen,
    mutta en syönyt sitä hyvillä mielin.

    Jokin ei nyt ollut kohdallaan.
    Minä olin saanut karamellin
    väärin perustein.

    https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=677&t=318