kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
331 aloitusta · 12360 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Markuksen evankeliumin lopussa
ei ole mitään lisäystä.
Mutta siitä puuttuu paljon.

Jeesus oli siis saatu
jotenkin hautaan
juuri ennen Suuren Sapatin alkua
eli ennen auringonlaskua.

Suuren sapatin jälkeen
tori oli auki yhden päivän.

Silloin kolme naista
kiiruhti ostoksille
ostamaan hyvänhajuisia yrttejä
tehdäkseen voiteet,
joilla voidella Jeesuksen ruumis.

"Ja kun Sapatti oli ohi,
ostivat Maria Magdaleena
ja Maria, Jaakobin äiti,
ja Salome
hyvänhajuisia yrttejä
mennäkseen voitelemaan häntä."
(Mark 16:1)

Tuon jälleen kiireisen
päivän jälkeen
tuli viikkosapatti.

Mutta sitten viikon
ensimmäisen päivän aamuna
naiset menivät valmistamiensa
hyvänhajuisten voiteiden kanssa
haudalle voitelemaan
Jeesuksen ruumis.

"Ja viikon ensimmäisenä päivänä
he tulivat haudalle ani varhain,
auringon noustessa."
(Mark 16:2)

Tosiasiassa Jeesuksen ruumis
ei enää ollut haudassa.
Se oli ollut siellä tarkalleen
- kolme yötä
- kolme päivää

Ja sitten
kolmannen päivän jälkeen
auringonlaskun aikaan
noussut ylös haudasta.

Mutta tätähän naiset
eivät tienneet.

Lähestyessään hautaa,
he miettivät
varmaan useampaakin ongelmaa.

Hautaa vartioivaa sotilasjoukkoa
ja suurta kiveä haudan suulla.

Heidän lähestyessään hautaa
Herran enkeli
hoiti kummankin ongelman.

Tuli suuri maanjäristys,
kun enkeli tuli paikalle
ja vieritti kiven pois.

Ja sotajoukko vaipui
kuin kuolleena maahan.

Kivi ja sotilasjoukko
ei ollut estänyt Jeesusta
tulemaan ulos haudasta.
Mutta se esti
ihmisiä menemästä hautaan.

"Ja he sanoivat toisilleen:
'Kuka meille vierittää kiven
hautakammion ovelta?'
Ja katsahtaessaan ylös
he näkivät kiven poisvieritetyksi;
se oli näet hyvin suuri."
(Mark 16:3-4)

Ei ollut mitään estettä mennä
sisälle hautakammioon.
Mutta yllätykset jatkuivat.

"Ja mentyään
hautakammion sisään
he näkivät nuorukaisen
istuvan oikealla puolella,
puettuna
pitkään, valkeaan vaatteeseen;
ja he peljästyivät suuresti."
(Mark 16:5)

Nyt meni suunnitelmat sekaisin
ja luultavasti voiteet maahan.

"Mutta hän sanoi heille:
'Älkää peljästykö;
te etsitte Jeesusta,
Nasaretilaista,
joka oli ristiinnaulittu.
Hän on noussut ylös;
ei hän ole täällä.
Katso,
tässä on paikka,
johon he hänet panivat.'"
(Mark 16:6)

Kuinka kauan lienevät katsoneet
tuota paikkaa,
kunnes enkeli antaa tehtävän.

"Mutta menkää ja sanokaa
hänen opetuslapsillensa
ja Pietarille:
'Hän menee teidän edellänne
Galileaan;
siellä te saatte hänet nähdä,
niinkuin hän teille sanoi.'
Niin he tulivat ulos
ja pakenivat haudalta,
sillä heidät oli vallannut
vavistus ja hämmästys,
eivätkä sanoneet
kenellekään mitään,
sillä he pelkäsivät."
(Mark 16:7-8)

Siis naiset tulivat ulos haudasta,
mutta eivät alkaneet selittää
kohtaamilleen ihmisille mitään,
vaan kiiruhtivat sanomaan
enkelin käskyttämän viestin
Pietarille ja opetuslapsille.

Markuksen alkuperäinen tallennus
jatkuu suomeksi ja englanniksi
käännettynä näin:

"Silloin he pian kertoivat
kaikki nämä ohjeet
Pietarille ja hänen seuralaisilleen."
(Mark 16:8- )

"Then they briefly reported
all this to Peter and his companions."
(Mark 16:8- )

Tuo teksti puuttuu
monista käännöksistä,
mutta se löytyy
useammastakin käsikirjoituksesta
ja varhaisista käännöksistä.

Ja vasta sen jälkeen,
kun naiset olivat kertoneet viestinsä
Pietarille ja hänen seuralaisilleen,
oli mahdollista jatkotapahtumat,
joista Markus on myös kertonut.

Seuraava monista käännöksistä
puuttuva kappale
edellä olevan jatkoksi
meneekin näin:

"Sen jälkeen Jeesus itse
lähetti heidän kauttaan
idästä länteen
pyhän ja katoamattoman
julistuksen iankaikkisesta pelastuksesta."
(Mark 16:8- )

"And afterward Jesus himself
sent out through them,
from east to west,
the sacred and imperishable
proclamation of eternal salvation."
(Mark 16:8- )

Ja tätä kappaletta
selventämään
Markus kirjoitti sen perään
aivan huikean suuren asian.

"Mutta ylösnousemisensa jälkeen
hän varhain aamulla
viikon ensimmäisenä päivänä
ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle,
josta hän oli ajanut ulos
seitsemän riivaajaa."
(Mark 16:9)

Nyt tuossa on selkeä
yhtenäinen ilmoitus.

Eli Markus korostaa tuossa
jotain aivan valtavaa ja mullistavaa
asiaa tuon ajan lukijalle.

Naiset saivat ensimmäisenä nähdä
tyhjän haudan.

Naisille enkeli ilmoitti ensimmäisenä
Jeesuksen nousseen ylös haudasta.

Naiset olivat ensimmäiset lähettiläät
kertomaan ilosanomaa.

Ja lähetyskenttä oli
Pietari ja muut opetuslapset.

Ei siis suinkaan niin,
että naiset eivät kertoneet
kenellekään mitään.

Jatkuu ...
Tuo Heprealaiskirjeessä oleva ilmaisu
"he kun jälleen itsellensä
hänet ristiinnnaulitsevat"
tarkoittaa ihan jotain muuta
kuin verellä mässäilyä.

Siis aivan päinvastoin
tuo kohta puhuu niistä heprealaisista,
jotka olivat tulleet tietoisiksi siitä,
että Jeesus on Jumalan Karitsa,
heidän Messiaansa,
joka uhrattiin heidänkin edestä.

Mutta synagoogasta erottamisen pelosta,
eivät kuitenkaan tehneet ratkaisua
Jeesuksen puoleen,
vaikka olivat maistaneet Jumalan voimaa.

Ja päästäkseen takaisin synagoogaan
suorittivat seremonian,
jossa tallattiin jaloilla maata
ja kirottiin Jeesus.

Ja näin he luopuivat Hänestä
eli kirjaimellisesti kääntäen
asettivat sivuun Pelastajansa,
ja antoivat ymmärtää,
että ei Jeesus ole Messias,
vaan Messiaan täytyy
vielä tulla ja kärsiä.

"Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut
ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä
osallisiksi tulleet
ja maistaneet
Jumalan hyvää sanaa
ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet
- taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen
itsellensä ristiinnaulitsevat
Jumalan Pojan
ja häntä julki häpäisevät."
(Heb 6:4-6)

Mutta mitä Jeesuksen vereen tulee,
niin juuri siinä
on meidän sovituksemme.

Aadam ja Eeva puettiin
veriseen vaippaan,
joka peitti heidän alastomuutensa
eli sovitti heidän syntinsä.

Pelastus on juuri siinä,
että me nostamme katseemme
ristiinnaulittuun Jeeesukseen.

"Sillä minä olin päättänyt
olla teidän tykönänne
tuntematta mitään muuta
paitsi Jeesuksen Kristuksen,
ja hänet ristiinnaulittuna."
(1 Kor 2:2)

"Katso, Jumalan Karitsa!"
Jeesus antoi henkensä
vähän ennenkuin ryöväri kuoli.

Jeesuksen ruumis jäi ristille
ja myöhemmin laitettiin käärinliinoihin,
ja siirrettiin kalliohautaan.

Mutta Hänen henkensä
voimallistettiin välittömästi.

"Sillä myös Kristus kärsi kerran
kuoleman syntien tähden,
vanhurskas vääräin puolesta,
johdattaaksensa meidät
Jumalan tykö;
hän,
joka tosin kuoletettiin lihassa,
mutta tehtiin eläväksi hengessä,
jossa hän myös meni pois
ja saarnasi
vankeudessa oleville hengille,
jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset,
kun Jumalan pitkämielisyys odotti
Nooan päivinä,
silloin kun valmistettiin arkkia,
jossa vain muutamat,
se on kahdeksan sielua,
pelastuivat veden kautta."

Jeesus otti haltuunsa
tuonelan ja kuoleman avaimet.
Ja sitten Hän siirsi
koko Aabrahamin helman
tuonelasta Jumalan taivaisiin
kolmanteen paratiisiin.

Ja niin Jeesus ja kaikki
siihen mennessä kuolleet pyhät
olivat Jumalan Paratiisissa
vastaanottamassa ristin ryöviriä,
joka kohta ensimmäisenä ihmisenä
maailmassa pääsi suoraan
Jumalan Paratiisiin
eikä joutunut menemään alas tuonelaan.

Siellä olevat pyhät
ovat nyt taivaallisessa ruumiissa
siihen asti, että saavat
kirkastetun ylösnousemusruumiin.

Jeesukselle se tietenkin jo on,
koska Hän nousi esikoisena
kuoloon nukkuneista.

Mitä vanhaa taloon tulee,
niin ei meidän kuulu taistella
lihamme kanssa, jos sitä tarkoitit.

Ei liha pyhity.
Sen tulee pysyä kuolleena.

"Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet
pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?
Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin myös
yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut pois synnistä."
(Room 6:1-7)
Nuo kaksi ryöväriä edustavat
kaikkia syntiä tehneitä ihmisiä.
Jeesus otti päälleen
koko maailman synnin.

Avaus tälle asialle oli se,
kun Jeesus tuli Johannes Kastajan luo.

Ongelmaksi muodostui se,
että Jeesus ei ollut tehnyt mitään syntiä.
Hän ei voinut tunnustaa syntejään.
Mutta Johannes kuitenkin kastoi Hänet,
kun Jeesus oli sanonut:

"Salli nyt;
sillä näin meidän sopii täyttää
kaikki vanhurskaus"
(Matt 3:15)

Eli ihmiset olivat tuoneet
syntinsä Jordanille.
Jeesus otti ne päälleen
ja vei lopulta ristille.

Ja näin Hän toi meille
syntien sijaan vanhurskauden.

Ja heti seuraavana päivänä
Johannes Kastaja näki
Jeesuksen tulevan tykönsä.

Jotenkin ilmestykenomaisesti
hän näki koko maailman synnin
Jeesuksen harteilla.

"Seuraavana päivänä hän näki
Jeesuksen tulevan tykönsä
ja sanoi:
'Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!'"
(Joh 1:20-21)

Tuo verbi ilmaisee
- nostamista
- pois ottamista
- kantamista

Tuosta hetkestä alkaen Jeesus
saattoi antaa syntejä anteeksi
ja parantaa sairaita.

Mutta iankaikkisuuskohtalomme
määräytyy siitä,
otammeko Hänet vastaan.

Jeesus tehtiin lopulta synniksi.
Ja sitten Hän kuoli tuon synnin kera.

Ja nyt jos me suostumme
Hänen omikseen
ja annamme sovittaa itsemme,
niin meistä tulee
uusia luomuksia Kristuksessa.

"antakaa sovittaa itsenne
Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi."

Toinen ryöväri antoi sovittaa itsensä
ja sai lupauksen paratiisiin pääsystä.

Toinen ei.
Kivi vieritettiin pois,
jotta naiset ja myöhemmin miehetkin
pääsivät sisään katsomaan hautapaikkaa.

Ei siis sitä varten,
että Jeesus pääsisi sieltä ulos.

Ei kivi eikä kallio eikä mikään vartiosto
millään tavoin
ollut este Jeesuksen liikkumiselle.
Jeesus sanoi:

"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani
ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä,
eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään."
(Joh 5:24)
Alkujohdanto Pääsiäisen tapahtumiin
on Lasaruksen ruumiin herättäminen.
Jeesus sanoi:

"Minä olen ylösnousemus ja elämä;
joka uskoo minuun,
se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään,
joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."
(Joh 11:25-26)
Eli nyt
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen,
on vielä niin,
että kun me otamme Hänet vastaan,
niin me synteihimme kuolleet
synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
uusiksi luomuksiksi,
kun Hän puhaltaa meihin Henkensä,
ja vaellamme sitten siitä alkaen
Hänen ylösnousemisvoimassaan.
Vanhurskas = Oikeamielinen
Nyt olisi tarkoitus keskustella
Jumalan armosta
Jumalan evankeliumin pohjalta,
jonka Jeesus antoi suoraan Paavalille.

Sovituksen Sanasta olen avannut
keskusteluja muun muassa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19040509/sovituksen-sana
SOVITUKSEN SANA on ilmaisu,
joka löytyy yhdestä jakeesta.
Luetaan koko katkelma
(2 Kor 5:14-6:10)

"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,
jotka olemme tulleet tähän päätökseen:
yksi on kuollut kaikkien edestä,
siis myös kaikki ovat kuolleet;
ja hän on kuollut kaikkien edestä,
että ne, jotka elävät,
eivät enää eläisi itselleen,
vaan hänelle,
joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."

Tämä joukko on uusi luomus Kristuksessa.

"Sentähden me emme tästä lähtien
tunne ketään lihan mukaan;
jos olemmekin tunteneet Kristuksen
lihan mukaan,
emme kuitenkaan nyt enää tunne."

Monet olivat tunteneet
Jeesuksen Hänen lihansa päivinä,
mutta nyt se ei enää ole mahdollista,
mutta voimme tuntea Hänet
uusina luomuksina Hengessä.

"Siis,
jos joku on Kristuksessa,
niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa,
on kadonnut,
katso,
uusi on sijaan tullut."

Tämä uudestisyntymisen ihme
tapahtui mielenmuutoksessa,
kun me tekemiimme synteihin
(hengellisesti) kuolleet
käännyimme Jumalan puoleen
ja otimme vastaan Sanan.

" Mutta kaikki on Jumalasta,
joka on sovittanut meidät
itsensä kanssa Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran."

Me, jotka olemme ottaneet
sovituksen vastaan,
olemme tulleet niiksi,
joiden tehtävänä on
toimia pöytäpalvelijoina,
jota tuo virka (diakonia)
alun alkaen on tarkoittanut.
Me pidämme siis tarjolla
Jumalan Sanaa.

"Sillä Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä kanssa
eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan,
ja hän uskoi meille sovituksen sanan."

Kun
Sana, joka oli
Jumala Jumalan tykönä,
Poika Isän helmassa,
tuli lihaksi,
niin maailmaan oli tullut Pelastaja.
Ja tätä sanomaa julistettiin
ensin enkelien toimesta
lammaspaimenille,
jotka sitten saivat nähdä
Pelastajansa seimessä
eli eläinten syöttökaukalossa.
Siis koko maailma eläimineen
oli kohdannut Pelastajansa.
Ja tätä Hyvää Sanomaa
eli Evankeliumia
jokainen siitä osalliseksi tullut
tarjoilee edelleen muille ihmisille.

"Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa
meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne
Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä
tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."

Ihmisiä pyydetään siis suostumaan
sovitukseen eli vaihtokauppaan.
Tämä vaihtokauppa on mahdollinen
Jeesuksen ristinkuoleman tähden.
Hän otti päälleen koko maailman synnin.
Ja niin meille tarjotaan nyt
mahdollisuutta luopua synneistämme
ja ottaa vastaan syyttömyys.
Meissä tapahtuu silloin mielenmuutos,
jossa hylkäämme vääryyden
ja valitsemme oikeamielisyyden.
Saamme tuon vanhurskauden
lahjana Jumalalta.
Tämä on mahdollista sen tähden,
että Jeesus otti päälleen
kannettavakseen meidän syntimme seurauksineen.

"Sen,
joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme
teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi."

Kun olemme ottaneet Sanan vastaan,
niin meistä on tullut uusia luomuksia.
Ja tämä on meidän pelastuksemme.
Meitä on kohdannut valtavan suuri
Jumalan armo eli suosio
Jeesuksessa Kristuksessa.
Mutta tarkoitus on,
että tämä kohtaamamme suuri armo
saisi vaikuttaa meissä kaikissa niin,
että Jumalan suosio meitä kohtaan
kantaisi hedelmää.

"Hänen työtovereinaan
me myös kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi."

Alkutekstin ilmaisu tarkoittaa tyhjää.
Tarkoitus on,
että kun nyt olemme päässeet
Jumalan Viinitarhaan,
niin me pelastettuina Jumalan lapsina
suorittaisimme myös itse
tuota alussa maintisemaani pöytäpalvelusta.

"Sillä hän sanoo:
'Otollisella ajalla
minä olen sinua kuullut
ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'.
Katso,
nyt on otollinen aika,
katso,
nyt on pelastuksen päivä."

Siis me olemme jo autetut,
mutta kaikki eivät vielä ole.
Meillä on jokaisella diakonia täytettävänä.

"Me emme missään kohden
anna aihetta pahennukseen,
ettei virkaamme moitittaisi,
vaan kaikessa me
osoittaudumme
Jumalan palvelijoiksi:
suuressa kärsivällisyydessä,
vaivoissa,
hädissä,
ahdistuksissa,
ruoskittaessa,
vankeudessa,
meteleissä,
vaivannäöissä,
valvomisissa,
paastoissa;
puhtaudessa,
tiedossa,
pitkämielisyydessä,
ystävällisyydessä,
Pyhässä Hengessä,
vilpittömässä rakkaudessa,
totuuden sanassa,
Jumalan voimassa,
vanhurskauden sota-aseet
oikeassa kädessä ja vasemmassa;
kunniassa ja häpeässä,
pahassa maineessa ja hyvässä,
villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
tuntemattomina
ja kuitenkin hyvin tunnettuina;
kuolemaisillamme,
ja katso,
me elämme,
kuritettuina
emmekä kuitenkaan tapettuina,
murheellisina,
mutta aina iloisina,
köyhinä,
mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä,
mitään omistamatta,
mutta kuitenkin omistaen kaiken."

SOVITUKSEN SANA
on kaiken tuon vaivan arvoista.

"Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi, niille,
jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä
eikä lihan tahdosta
eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta."
(Joh 1)

Kirjaimellisesti jatko:

Ja Sana syntyi lihaksi
ja asusti meissä.
Kiinnitit siis huomion tuon viestini
loppuosaan:

>> "Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,
että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.
(Room 8:1-4)

Näin siis tapahtuu Kristuksessa <<

Ja siksi innostuin jatkamaan
tuota Paavalin tekstiä, joka osoittaa
kuinka tärkeää on,
että olemme Kristuksessa.

"Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa."
(Room 8:5-8)

Siis kaikissa ei ole Kristuksen Henkeä
eivätkä kaikki ole Jumalan omia.

"Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,
mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Niin me siis, veljet, olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä kuoletatte
ruumiin teot,
niin saatte elää.
Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin."
(Room 8:10-17)

On siis asioita, joista käy ilmi
Johannesta lainaten...

"ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä perkeleen lapsia.
Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,
hän ei ole Jumalasta"
(1 Joh 3:10)
"Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa."
(Room 8:5-8)
Armo on aiheena.
Ja sitähän anotaan.

Viimeksi päädyin kohtaan,
jossa sanotaan:

'jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu'."
(Room 10:11-13)

ἐπικαλέω
epikaleō

Tuo huutaminen eli kailottaminen
kohdistuu Herran nimeen.
Sitä huudamme avuksi.
Ja pelastumme.

Ja sitä huudamme tietenkin avuksi
myös pelastettuina.
Sillä meillä on edessämme nyt taistelu.

Laki on tuominnut meidät,
mutta nyt olemme Jeesuksen tähden
synnistä vapautettu kansa.

Laki ei pitänyt meitä vankeina
vaan synti ja kuolema,
jotka riehuvat maan päällä,
ja meissäkin,
kun päästimme sen sisimpäämme.

Ja siitä me nyt olemme vapautettuja.
Emme laista vaan synnistä.

Mitä lakiin tulee,
niin meitä ohjaa nyt
paljon korkeampitasoinen laki
kuin Mooseksen laki.

Hengestä uudestisyntyneinä
Jumalan lapsina meitä ohjaa
Rakkauden laki.
Elämän Hengen laki
on nyt kaiverrettu meidän sisimpäämme.

Meitä ei siis ole vapautettu laista
vaan synnistä. Ja laki ei ole syntiä.

"Mitä siis sanomme?
Onko laki syntiä?
Pois se!"
(Room 7:7)

Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen puolestamme.

Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuokin laki seuraamuksineen
kohtaa meidät.

Jokainen ihminen,
joka ei ole Kristuksessa
on hengellisesti kuollut.

Laki ei ole pettänyt meitä
vaan synti, joka tappoi.

"Sillä kun synti otti
käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Niin, laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!
Vaan synti,
että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta
tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi
käskysanan kautta."
(Room 7:11-13)

Ja tällä tavoin Jumala on Rakkaudessaan
ympäröinyt eli sulkenut epäuskoonsa
Aadamin lailla luottamuspulassa olleen
eli kielletyn hedelmän syöneen ihmisen,
jotta tämä näkisi syntinsä suuruuden.

Laki on siis hyvä.
Mutta se ei pelasta,
jos sitä ei noudata.
Ja noudattaminen edellyttää
luottamusta Jumalaan.

Mutta nyt meillä on kuitenkin
ihmiskunnan ensimmäisestä
synnin päivästä alkaen
ollut lupaus käärmeen pään
eli synnin vallan murskaamisesta.

Tämä toteutui Golgatalla.
Ristin sanoma on kätketty
jo Raamatun ensimmäiseen sanaan.

Se on kätketty myös
koko ihmisuvun kantaisien
ensimmäisiin lenkkeihin.

Aabel oli vanhurskas
ja luotti Jumalan lupaukseen
luvatusta Pelastajasta
ja osoitti tämän uskonsa
uhraamalla Jumalan säätämän uhrin.

Kain sen sijaan toi Jumalalle
oman ansionsa hedelmää.
Ja sen hedelmän laatu kävi ilmi,
kun Kain tappoi Aabelin.

Mutta Aabelin sijaan tuli Seet.
Ja niin Jumalan lupaus
Vapauttajasta alkoi toteutua.
Ja tuo sukulinja päätyi Jeesukseen.

Aadam (Ihminen)
Seet (Asetettu)
Enos (Katoavainen)
Keenan (Suru)

Eli synti oli vienyt ihmissuvun
kuolemaan ja suruun.

Mahalalel (Siunattu Jumala)
Jered (Tulee alas)
Hanok (Opetus)

Eli Jeesus tuli Opettajaksi.

Metusalah (Keihään mies)
Lemek (Epätoivoinen)
Nooa (Lohdutus)

Eli Jeesuksen sydän puhkaistiin
kuoleman jälkeen keihäällä,
ja siitä vuoti verta ja vettä.
Näin synti oli saanut sovituksen
ja uusi elämän lähde puhjennut.
Ja tämä synnin sovitus
antaa epätoivoiselle ihmiselle lohdutuksen.

"Sillä kaikki,
mikä ennen on kirjoitettu,
on kirjoitettu meille opiksi,
että meillä kärsivällisyyden
ja Raamatun lohdutuksen kautta
olisi toivo."
(Room 15:4)

Kun olemme nostaneet katseemme Jeesukseen,
niin sadanpäämiehen tapaan toteamme:
Totisesti tämä oli Jumalan Poika.

Jeesus oli synnitön mutta synniksi tehty.
Koko maailman synnin myrkky
oli tiivistetty Häneen.

Jokainen joka nostaa katseensa
Häneen kokee saman, minkä kokivat
myrkkykäärmeen pureman saaneet
erämaataipaleella,
kun nostivat katseensa vaskikäärmeeseen.

Jeesuksen vastaus Nikodeemukselle,
miten ihminen voi uudestisyntyä,
oli nimenomaan viittaus tuohon tapahtumaan:

"Ja niinkuin Mooses
ylensi käärmeen erämaassa,
niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
että jokaisella,
joka häneen uskoo,
olisi iankaikkinen elämä.
Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään,
joka häneen uskoo, hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. "
(Joh 3:14-16)

Vaski kuvaa lujuutta. Käärme syntiä.
Jeesus murskasi synnin vallan.

Golgatalla toteutui
ihmiskunnan ensimmäisenä syntipäivänä
annettu lupaus käärmeen pään
eli paholaisen vallan murskaamisesta.

"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,
että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.
(Room 8:1-4)

Näin siis tapahtuu Kristuksessa
Roomalaiskirje eli Jumalan evankeliumi
perustuu alusta loppuun asti Uskoon.

Heti ensimmäinen katkelma (Room 1:1-7)
kertoo julistuksen päämäärän:
"että syntyisi uskon kuuliaisuus"

Uskon puute aiheutti jo
Israelin kansalle vakavia seuraamuksia.
Ja sitä ennen jo Aabramille
ja sitä ennen jo Aadamille.

Kun Paavali on alkusanojen jälkeen
käynyt perusteet läpi
laittomuudesta armoon asti
päätyen tämän keskustelun avauksen
esille tuomaan,
niin alkaa kolme lukua pitkä julistus siitä,
mitä Uusi Elämä Kristuksessa merkitsee.

Sen jälkeen Paavali siirtyy
tarkastelemaan Israelin kohtaloita
kolmen luvun verran.

"Sillä minä soisin itse olevani
kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on lapseus ja kirkkaus
ja liitot ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken,
Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!"
(Room 9:3-5)

Paavali on tuonut esiin
Jumalan Evankeliumin,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.

Sen ydinsanoma on
alusta alkaen se,
että me olemme
uskosta pelastuvia.

Nyt hän on tarkentanut
tarkastelun Israeliin,
aitoon öljypuuhun,
johon Uudessa liitossa
myös pakanakansojen
metsäöljypuun oksat oksastetaan.

Miten siis on.
Ei kai mitenkään ole mahdollista,
että Jumalan valittu kansa
Israel olisi hyljätty.
Vastaus on jälleen kerran
jo tutuksi tullut huudahdus:
Ei ikinä! Ei suinkaan!

"Minä sanon siis:
ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa?
Pois se!"
(Room 11:1)

Vaikka Israel rikkoi jatkuvasti liiton,
niin ei Jumala hyljännyt kansaansa.
Israel on ollut uskoton. Jumala ei.
Uskottomuudella on silti ollut seuraamuksensa.

Israel tavoitteli vanhurskautta lain kautta,
jonka se sai hetkessä, jossa se itse toimitti
äärimmäisen karmeaa laittomuutta
ylistäen kultaista sonnivasikkaa,
jonka sanoi tuoneen heidät pois Egyptin maasta.

Laki varjeli,
mutta usko ei kantanut.
Se vaihtui aina epäuskoksi.

Ja vaikka Israel lopulta pääsi
luvattuun Jumalan maahan,
niin se joutui sieltä pois
rikkomustensa tähden moneen kertaan.

Suurin rikkomus oli se,
kun Israel hylkäsi Messiaansa.

Jeesus itki Israelin kohtaloa,
joka toteutui vajaat 40 vuotta myöhemmin.

Kahden päivän eli millenniumin pituinen
sakkokierros päättyi hirvittävään pätsiin.

Ja sitten Israel pääsi takaisin omaan maahansa.
Jumalan omaan maahan,
jonka Jumala on Israelille luvannut.

Israelin kasvoilla on edelleen peite.
Se ei näe Messiastaan.

Mutta lain varjellessa Israelin täystuholta,
maailmaan syntyi Vapahtaja.

Ja niin Israel on tuonut maailmaan Pelastuksen.
Pelastus on juutalaisista,
kuten Jeesus sanoi samarialaielle naiselle.

Mutta nyt elämme vielä
pakanain armotalouskaudessa.

Jumala on kuitenkin sulkenut
kaikki eli myös Israelin
kalasaaliinaan saman verkon sisälle.
Tätä tarkoittaa ilmaisu:

"Sillä Jumala on sulkenut
kaikki tottelemattomuuteen,
että hän kaikkia armahtaisi."
(Room 11:32)

Siis ei suinkaan määrännyt
vaan sulkenut heittämällä
verkon kaikenlaisten kalojen ylle
jonka saaliin syvästi langennut Pietari
sai vetää kansojen merestä rannalle.

Tottelemattomuudeksi käännetty
alkutekstin sana on

ἀπείθεια = epäusko
apeitheia

Jumala on siis sulkenut
jotakin epäuskoon.

Ja nyt siis Paavali kirjoittaa
erityisesti Israelista.
Israel on suljettu epäuskoon.

Paavali on loppusuoralla
kolme lukua pitkässä
selvityksessään siitä,
kuinka Israel on nyt jäänyt
uskonvanhurskauden ulkopuolelle.

Aidot Öljypuun oksat taitettiin pois.
Ja aitoon öljupuuhun oksastettiin
metsäöljypuun oksia.

Mutta Jumala on kykenevä
oksastamaan myös aidot
Öljypuun oksat takaisin omaan runkoonsa.

Ja näin tapahtuu
sen pelastusteon kautta,
jossa Jumala on sulkenut
eli jättänyt Israelin epäuskoonsa
siihen asti,
että se tulee siihen tilanteeseen,
että se on valmis
ottamaan Messiaansa vastaan.

Jaakobin ahdistus päättyy siihen,
kun se näkee Messiaansa saapuvan
valtavalla kirkkaudella maan päälle
ja vihdoin he tunnistavat Hänet,
jonka haavat lyötiin
Hänen ystäväinsa huonessa.

Jumala ei siis suinkaan
ole määrännyt ketään
tottelemattomuuteen / epäuskoon.

Mutta Hän on Rakkaudessaan
sulkenut ihmiset epäuskoonsa
ja tottelemattomuuteensa,
jotta ihmiset näkevät pahan seuraukset
ja tekevät parannuksen,
ja Jumala voi armahtaa heidät,
kun he huutavat Herraa.

"Sanoohan Raamattu:
'Ei yksikään, joka häneen uskoo,
joudu häpeään'.
Tässä ei ole erotusta
juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä;
sillä yksi ja sama on kaikkien Herra,
rikas antaja kaikille,
jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä
'jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu'."
(Room 10:11-13)

Tämä avuksi huutaminen
alkoi jo kauan sitten.

"Ja myöskin Seetille syntyi poika,
ja hän antoi hänelle nimen Enos.
Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan
Herran nimeä."
(Gen 4:26)

Tämä sukulinja johtaa Jeesukseen
(= Jahve Pelastaa)

Kailota !
Roomalaiskirjeen
eli Jumalan evankeliumin
alkusanat päättyvät tervehdykseen,
jonka loppuhuipennus on lainaus
Vanhan Testamentin puolelta.

"Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta."
(Room 1:17)

Sen jälkeen seuraa
yhdeksän kohdan tutkielma
synnistä ja sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- Jumalan Vanhurskaus
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo

Tuon selvityksen keskellä
eli huippukohdassa on
JUMALAN VANHURSKAUS.

Ja koko osio päättyy uskon kautta
JUMALAN ARMOON.

Me olemme syntisiä.
Jumala on Vanhurskas.

Jeesus on ottanut päälleen
meidän syntimme
ja haluaa lahjoittaa meille
oman Vanhurskautensa.

Tämä lahja otetaan vastaan
uskon kautta.
Ja sitten me elämme
Jumalan Pojan uskossa.

Ja silloin me emme enää elä,
vaan Kristus elää meissä.
Ja meissä vaikuttaa
Hänen uskonsa ja vanhurskautensa.
Ja näin Jumalan armo eli suosio
tekee työtään meissä,
kuten Paavali kirjoittaa Tiitukselle:

"Sillä Jumalan armo
on ilmestynyt pelastukseksi
kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me,
hyljäten jumalattomuuden
ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi
ja vanhurskaasti
ja jumalisesti
nykyisessä maailmanajassa,
odottaessamme
autuaallisen toivon täyttymistä
ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme
Kristuksen Jeesuksen
kirkkauden ilmestymistä,
hänen,
joka antoi itsensä meidän edestämme
lunastaakseen meidät
kaikesta laittomuudesta
ja puhdistaakseen
itselleen omaisuudeksi kansan,
joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
(Tiit 2:11-14)

Siis me emme voi tehdä
mitään muuta kuin
ottaa Sana eli Jeesus vastaan
mielenmuutoksessa
eli kääntyä Jumalan puoleen.

Ja tuossa kohtaamisessa
Jeesuksen Ristin juurella
me saamme lahjaksi
Jeesuksen Vanhurskauden.

Näin meistä tuli vanhurskaita.
Ja nyt meillä on usko,
jonka vaikuttaa Jumala.
Ja tuosta uskosta me nyt elämme.

Itse asiassa me olemme
nyt yhtä Jumalan kanssa
Jeesuksen kautta.

Olemme syntyneet uudesti
Jumalan Pyhästä Hengestä.
Ja näin olemme
kirjaimellisesti kääntäen
adoptoidut Jumalan lapsiksi.

Mutta sitten on ihmisiä,
joilla ei ole Jumalaa.
He ovat siis vailla Jumalaa
eli jumalattomia.

Ja nyt näillä kahdella ihmisryhmällä
on valtava ero.

Ensimmäisessä eli Jumalan lapsissa
tulee näkyviin
sisimmässä oleva Vanhurskaus.

Mutta sitten jälkimmäisessä
eli jumalattomissa ilmenee
sisimmässä hallitseva vääryys.

Ja nyt Paavali siirtyy
niin kertakaikkisen ihanista alkusanoista
sanomaan Synnistä ja Sovituksesta.
Ja ensimmäisenä on vuorossa
JUMALATTOMUUS seurauksineen.

Kuitenkin se ihanuus,
josta Paavali alkusanoissa kirjoitti,
perustuu juuri siihen,
että synti on saanut tuomionsa,
ja meille on siksi tarjolla SOVITUS.

Ilman tietoisuutta synnistämme,
emme myöskään voi tulla tilaan,
jossa voisimme
antaa sovittaa itsemme.
Mutta kaikki eivät anna siltikään.

Paavali käyttää samaa sanaa,
joka on meille tuttu Ilmestyskirjasta.
Ilmestyskirja alkaa substantiivilla,
joka perustuu verbiin

ἀποκαλύπτω = paljastaa, ilmaista
apokalyptō

Roomalaiskirjeen Alkusanat
päättyivät jakeeseen,
jossa on juuri tuo verbi:
"ilmestyy uskosta uskoon"

Meidät pelastetaan uskon kautta.
Ensin tulee
Jumalan Sana eli evankeliumi,
johon sisältyy Jumalan voima.

Jos me otamme sen vastaan,
niin me saamme lahjaksi uskon
ja meidät vanhurskautetaan.

Sen jälkeen Sanan voima
vaikuttaa meissä uskon tekoja,
joissa Jumalan vanhurskaus
tulee esiin.

Jumalan Sana eli Jeesus Kristus
on tuon uskon alkaja.
Hän vaikuttaa meissä uskon.

Ja sitten meillä on etuoikeus
elää Hänen uskossaan.

Siis Jeesus Kristus
on tuon uskon lähde
alusta loppuun saakka.

Jeesus ja Hänen uskonsa
ovat meille lahja.

Ne, jotka ottavat
tämän lahjan vastaan,
ovat vanhurskautettuja
ja elävät vanhurskasta elämää
uskon kautta.

Ne,
jotka tuon lahjan hylkäävät,
ovat vääriä eli epävanhurskaita.

Siis vanhurskaissa
vaikuttaa eri voima
kuin epävanhurskaissa.

Meissä vaikuttaa
evankeliumiin kätketty
Jumalan voima,
jossa Jumalan vanhurskaus
ilmestyy eli oikeammin käännettynä
paljastuu tai tulee ilmi
uskosta uskoon
kääntymisestä alkaen
aina uusina uskon tekoina.
Synti on ero Jumalasta.

"Jumala on rakkaus,
ja joka pysyy rakkaudessa,
se pysyy Jumalassa,
ja Jumala pysyy hänessä."
(1 Joh)

Rakkaus on lain täyttymys/päämäärä.
Rakkauden lain rikkominen on syntiä.
Alkutekstissä ei siis ole mitään verbiä
kohdassa, johon suomennokset
ovat laittaneet verbin "koitua".

Synti oli maailmassa.
Se ympäröi kaikkea.

Mutta eivät eläimet
eikä kasvikunta eikä kivikunta
voi tehdä syntiä.
Vain ihminen voi.

Mutta esimerkiksi Kain
oli jo aikuinen mies,
eikä synti ollut vielä päässyt häneen.

Mutta sitten Kain rikkoi Jumalan käskyn,
uhraamalla toisenlaisen uhrin
kuin minkä Jumala oli säätänyt.

Jumala ei katsonut Kainin uhrin puoleen
vaan ainaostaan Aabelin uhrin puoleen.
Ja nyt paholainen tuli ehdottamaan jotakin,
minkä Kain tiesi sisimmässään synniksi.
Jumala varoitti Kainia päästämästä
syntiä sydämensä ovesta sisälle.

"Ja Herra sanoi Kainille:
'Miksi olet vihastunut,
ja miksi hahmosi synkistyy?
Eikö niin:
jos teet hyvin,
voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee,
niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun,
mutta hallitse sinä sitä!"
(Gen 4:6-7)

Kain potkaisi sydämensä oven
apposen auki.
Ja tappoi Aabelin.

Kuultuaan veljensä huutavan äänen,
synnin syyllisyys mursi paatuneen mielen.
Jumala armahti Kainia samalta kohtalolta,
jonka Kain ymmärsi oikeuden mukaan
kuuluvan hänelle.
Kuka tahansa olisi oikeutettu
tappamaan hänet
niinkuin hän tappoi Aabelin.

Mutta Jumala vapautti Kainin
tästä tuomiosta,
kun Kain tunnusti syyllisyytensä.

Aadam vapautettin kuolemantuomiosta,
kun hän tunnusti syntinsä. Samoin Eeva.

Mutta vapautuksen ehtona on
sovituksen vastaanottaminen.

Jumala (tarkkaan ottaen Jumalan Poika)
teurasti viattoman karitsan
ja teki itse niistä vaatteet
ensimmäiselle ihmisparille
ja puki ne heidän ylleen.

Jos Aadam ei olisi tullut puskista ulos
Jumalan kutsuessa
ja antanut pukea itseään,
ja peittää alastomuuttaan,
niin uusi valtias eli kuolema
olisi niittänyt valtavan sadon
ja elämä olisi päättynyt siihen.

Ja nyt aivan samalla tavalla
kaikki ihmiset ovat
kuoleman uhan alla.

Mutta kuolema ei ole koitunut
mitenkään automaattisesti
jokaisen ihmisen osaksi.

Ihminen on elävä sielu,
kun syntyy tähän maailmaan.

Ja sellaiseksi me synteihimme kuolleet
palaudumme uudestisyntymisessä.

"Totisesti minä sanon teille:
ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan."
(Matt 18:3)
"Sentähden
niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12)

Tämän avasin.
Kuolema on tullut osaksemme,
koska olemme tehneet syntiä.

"sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole;
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam,
joka on sen esikuva, joka oli tuleva."
(Room 5:13-14)

Tämänkin selvitin,
vaikka en suoraan lainannut.
Ihmiset tekivät syntiä rikkoen
sydämiimme kirjoitettua lakia
ja kuolivat,
vaikka kivitauluihin kaiverrettua lakia
ei vielä ollut.

"Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen,
Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta ylenpalttisesti
tullut monien osaksi.
Eikä lahjan laita ole,
niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio
tuli yhdestä ihmisestä
kadotukseksi,
mutta armolahja
tulee monesta rikkomuksesta
vanhurskauttamiseksi.
Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat
armon ja vanhurskauden
lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta."
(Room 5:15-17)

Tämän lainasin ja selvitinkin.
On monia ihmisiä "jotka saavat
armon ja vanhurskauden lahjan".
Mutta myös monia,
jotka eivät sitä saa,
koska eivät halua ottaa sitä vastaan.

"Niinpä siis,
samoin kuin yhden ihmisen lankeemus
on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös yhden ihmisen
vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille
elämän vanhurskauttamiseksi;
sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi."
(Room 5:18-19)

Tämä ei enää mahtunut kokonaan
lainattavaksi, joten otin vain
ratkaisevan tärkeän loppuosan.

Alkutekstissä ei ole verbiä "koituu".
Aadamin lankeemus ei koidu
eli ei vie ketään kadotukseen.

Mutta se toi
kadotuksen eli alastuomitsemisen uhan
kaikkien ihmisten päälle.

Mutta yhtä lailla meidän päällämme
on Viimeisen Aadamin tuomana
Jumalan armon eli suosion tarjous.

Mutta monet ovat asettaneet
Jumalan ja Hänen armonsa sivuun.

Ja jotta tämä kahtiajako tulisi
kertakaikkisen selväksi ihmisille,
tuli kivitauluihin kirjoitettu laki
selvittämään sen
samaan aikaan kun Israelin kansa
palvoi kultaista vasikkaa eli paholaista.

"Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi;
mutta missä synti on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti
on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi
vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta."
(Room 5:20-21)

Eli nämä kaksi vaihtoehtoa on.
Meitä hallitsee synti ja kuolema
tai armo ja elämä.

Olemme nyt Roomalaiskirjeen
eli Jumalan Evankeliumin taitekohdassa.

Synti ja Sovitus ovat saaneet selvityksen.
Ja sitten seuraa kolme lukua pitkä
selvitys Uudesta Elämästä,
joka meille on tarjolla
Jeesuksessa Kristuksessa.

Ja niin kirjeen seuraavat rivit
menevät näin:

"Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?"
(Room 6:1-2)

Paavali jatkaa evankeliumin julustusta
keskittyen nyt uskoviksi tulleiden
Uuteen Elämään
- Kristuksessa
- Vanhruskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Ensin oli vain maan tomu.
Siitä Jumala muotoili ihmiskehon.

Tähän kehoon Jumala
puhalsi Henkeään.

Ja näin oli syntynyt elävä sielu.
Ennen tuota hetkeä sitä ei ollut.

Ja nyt taas katsaus siihen,
että ihminen on kolminainen.

Eli varsinaisesti ihminen on henki,
joka asuu savimajassa.
Ja tällä Hengellä on sielu.

Sielu ilmaistaan Raamatussa usein
käsitteellä sydän.

Sielu ei siis ole ollut ennen kehoa.
Jos joku sellaista selittää,
niin se on sitten uskontoa.

Usko on ihan eri asia.
Usko perustuu Jumalasuhteeseen.
Ja ihminenhän on Jumalan kuva.
15 / 618
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt