Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11764

  1. Kun Raamattu puhuu luomisesta,
    niin kysymys on todellakin siitä,
    että jotain tulee ulos tyhjästä.

    Siis luominen ei koskaan
    tarkoita olemassa olevan
    materiaalin työstämistä.

    Esimerkiksi kuuden päivän aikana
    tapahtunut maan muokkaus (Gen 1)
    ei ollut luomista.

    Johannes ilmaisee alun
    maailmankaikkeudelle näin:

    "Alussa oli Sana"

    λόγος = sana
    logos

    logos
    tulee juuresta
    leg,
    mikä ilmaisee
    kokoamista ja laskemista.

    Eli verbinä Sana on

    λέγω
    legō

    Tuo verbi tarkoittaa:

    sanoa, puhua
    kutsua, nimittää
    lukea,
    laskea, koota

    Lapsuuteni oli köyhä,
    eikä minulla koskaan ollut
    legoja.

    Jollain tavalla Sanan miekka
    erotti siis tyhjästä materian.

    "Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä
    hänen kauttaan,
    ja ilman häntä ei ole syntynyt
    mitään, mikä syntynyt on."
    (Joh 1:1-3)

    Johannes esittelee siis
    ilosanomansa päähenkilön
    eli Pojan
    siis ensin tällaisena Logoksena.

    Mutta kohta Johannes nimittää
    Häntä Valkeudeksi.

    φῶς = Valkeus
    fōs

    Valkeus on se elementti
    Jumalan Pojassa,
    joka saa Elämän syntymään.

    "Hänessä oli elämä,
    ja elämä oli ihmisten valkeus.
    Ja valkeus loistaa pimeydessä,
    ja pimeys ei sitä käsittänyt."
    (Joh 1:4-5)

    Valkeus voi tunkeutua
    pimeyden keskelle.
    Mutta pimeys ei koskaan
    voi saada valtaansa valkeutta.

    Tämä Valkeus tuli maailmaan
    Raamatun kolmannessa jakeessa.

    Ja kuuden päivän kuluttua
    pimeys ja sekasorto ja tyhjyys
    oli muuttunut Paratiisiksi.

    Raamatun kolmas jae
    eli ensimmäinen Maan
    saneerauspäivä
    ei siis suinkaan puhu
    auringosta ja kuusta ja tähdistä.

    Niitä saneerattiin vasta
    neljäntenä päivänä.

    Ja sitten vasta viidentenä
    ja kuudentena
    tapahtui luomisen ihmeitäkin.
    Eli Ihmisen ja eläinten
    sisimpään Valkeus puhalsi Elämän.

    Synti tuli sitten väliin.
    Ja kului taas neljä päivää
    eli neljä millenniumia,
    ja Valkeus tuli taas maailmaan.

    "Totinen valkeus,
    joka valistaa jokaisen ihmisen,
    oli tulossa maailmaan.
    Maailmassa hän oli,
    ja maailma on hänen kauttaan
    saanut syntynsä,
    ja maailma ei häntä tuntenut."
    (Joh 1:9-10)

    Ja kuolemansa ja ylösnousemuksensa
    tähden Hän voi edelleen
    puhaltaa meidät synteihimme
    (hengellisesti) kuolleet Eläviksi.

    Hän ei siis pelkästään
    ottanut tyhjästä esiin materiaa.

    Hän antoi itsestään ulos Elämän.
    Hän on luonut taivaat ja maan.
    Mutta myös
    elävien joukot kumpaiseenkin.

    Luominen voi siis olla sitä,
    että Luoja leikkaa
    tyhjästä ulos jotakin.
    Mutta myös sitä,
    että Luoja puhaltaa
    itsestään Elämän johonkin.

    Luominen siis ilmaisee
    jotakin siitä,
    miten maailmankaikkeus
    on saanut alkunsa.

    Mutta erityisesti myös sitä,
    miksi meidät on luotu.
  2. Ei tammalla vaan varsalla.
    Tuo ratsastus oli jo osoitus siitä,
    että Jeesus todellakin on
    Jumalan Poika.
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18329825/hoosianna!!!

    Tuo lasten leikki tuo mieleeni
    Sananlaskujen kirjan,
    jossa Viisaus (Jeesus) kertoo
    näistä alkuvaiheista.

    __________

    Herra omisti minut
    tiensä alussa,
    ennen hänen tekojaan,
    ennen aikojen alkua.

    Iankaikkisuudesta
    minut on asetettu olemaan,
    alusta asti,
    ennen kuin maa oli.

    Ennen kuin syvyyksiä oli,
    synnyin minä,
    ennen kuin oli lähteitä,
    vedestä rikkaita.

    Ennen kuin vuoret
    upotettiin paikoilleen,
    ennen kukkuloita minä synnyin,

    kun hän ei vielä ollut tehnyt maata,
    ei sen kamaraa
    eikä maanpiirin tomujen alkuakaan.

    Minä olin siinä,
    kun hän valmisti taivaat.

    Kun hän veti piirin
    syvyyden pinnalle,

    kun hän teki vahvoiksi
    pilvet korkeudessa,
    kun syvyyden lähteet saivat voiman,

    kun hän asetti merelle sen rajat,
    että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli,
    kun hän vahvisti maan perustukset,
    olin mestarina hänen vierellään,
    ihastuksissani olin päivästä päivään
    ja leikin hänen edessään kaiken aikaa.
    Leikin hänen maanpiirinsä päällä,
    ja ihastukseni olivat ihmislapset.
    ________________
    (San 8:22-31 STLK)

    Tuo teksti puhuu työmestarista.
    En kai ole kirjoittanut mitään sellaista,
    että prosessi olisi ollut helppo.
    Itse asiassa en ole vielä
    kirjoittanut mitään tekniikasta.

    Mutta tuosta tekstistä näen,
    miksi Jumala loi taivaat ja maan.

    Mahtava kertomus
    maailmankaikkeuden
    alkutapahtumista
    kaikkine mullistuksineen
    päättyy yllättävästi.

    Luotuaan aurinkokunnan
    toisensa jälkeen,
    Hän iloitsee
    ja Hänen suoranainen ihastuksensa
    kaiken keskellä on
    pienen pieni ihminen.

    Tämän sinänsä hyvin mielenkiintoisen
    maan syntykertomuksen
    ensisijainen tarkoitus
    ei ollutkaan innoittaa
    lukijaansa pohtimaan
    maailmankaikkeuden
    syntyhistoriaa,
    ei edes Viisauden olemusta.
    Vaan koko kertomus on
    vain johdanto
    Viisauden kutsulle:

    "Siis te, lapset,
    kuulkaa Minua"
    (San 8:32)

    Hänen ihastumisensa syy on se,
    että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi.
    Ihminen sai osakseen sen kirkkauden,
    jota Aamuruskon Poika (Lucifer)
    oli itselleen tavoitellut.

    Jumalan (Elohim=Valtiaat) kuvaksi
    luotu ihminen
    sai tehtäväkseen
    vallita Jumalan luomakuntaa.

    Kohdattuaan ja nimettyään
    kaikki ihanat eläimet,
    Aadam, Jumalan kuva,
    koki kuitenkin edelleen
    olevansa yksin.

    Näin koki myös
    Jumalan Ainosyntyinen Poika,
    vaikka ympärillä olivat
    valtaisat enkelijoukot.

    Mutta sitten ihminen luotiin
    Jumalan kuvaksi.
    Ihmistä Poika voisi rakastaa
    kuin Morsiantaan;
    tulla yhdeksi rakkaimpansa,
    kaltaisensa kanssa.

    Jumalan kuvaksi luodun
    Aadaminkaan
    ei ollut hyvä olla yksin.

    Jumala irrotti Aadamista jotakin,
    ja teki siitä
    yhteensopivan puoliskon Aadamille.

    Tämä Aadamin ihastus
    tuli petetyksi.

    Eeva söi kielletyn hedelmän.
    Mutta se ei vielä
    muuttanut mitään maailmassa.

    Mutta sitten myös Aadam
    tuli Eevan kautta petetyksi.
    Ja silloin synti ja kuolema
    tuli maailmaan.

    Ja nyt herääkin kysymys.
    Vieläkö, Hän,
    jonka kautta ja jota varten
    kaikki on luotu,
    välittää meistä ihmisistä.
    Rakastaako Hän vielä meitä.

    Hän välittää meistä edelleen ja kovasti.
    Hän otti päälleen
    meidän syntimme ja rikkomuksemme,
    ja kantoi ne Golgatan ristinpuulle,
    ja kuoli niiden kera.

    Hän osoitti Rakkautensa
    meitä kohtaan Golgatalla.
    Golgatan puusta tuli
    uusi Elämän puu.
    Meille on edelleen tarjolla
    Elämä Hänen yhteydessään.
    Viisaus jatkaa kutsuaan:

    "Sillä joka Minut löytää,
    löytää Elämän
    ja saa Herran mielisuosion.
    Mutta joka menee Minusta harhaan,
    saa vahingon sielullensa;
    kaikki, jotka Minua vihaavat,
    rakastavat kuolemaa."
    (San 8:35-36)

    Me voimme siis löytää Hänet.
    Mutta lähtökohta ei ole
    varsinaisesti meissä.

    Sillä aikaisemmin
    ja aivan ensimmäiseksi
    Sananlaskujen kirjassa
    etsijä on Viisaus,
    sama persoona,
    joka huusi ihmistä,
    joka oli täysin hukassa.

    "Viisaus huutaa kadulla,
    antaa äänensä kuulua toreilla;
    meluisten katujen kulmissa
    se kutsuu,
    porttien ovilta kaupungissa
    sanansa sanoo"
    (San 1:20-21)

    Aadamin olisi käynyt huonosti,
    jos ei olisi pysähtynyt
    Jumalan kutsuessa,
    jos ei olisi suostunut oikeudenkäyntiin.

    Ja niin käy meidänkin,
    jos emme koskaan suostu
    löydettäviksi.
    Teksti jatkuu näin:

    "Kuinka kauan te,
    yksinkertaiset,
    rakastatte yksinkertaisuutta,
    kuinka kauan pilkkaajilla
    on halu pilkkaan
    ja tyhmät vihaavat tietoa?
    Kääntykää minun nuhdeltavikseni.
    Katso,
    minä vuodatan teille henkeäni,
    saatan sanani tiedoksenne.
    Kun minä kutsuin
    ja te estelitte,
    kun ojensin kättäni
    eikä kenkään kuunnellut,
    vaan te vieroksuitte
    kaikkia minun neuvojani,
    ette suostuneet
    minun nuhteisiini,
    niin minäkin nauran
    teidän hädällenne,
    pilkkaan, kun tulee se,
    mitä te kauhistutte;
    kun myrskynä tulee
    se, mitä te kauhistutte,
    kun hätänne
    saapuu tuulispäänä,
    kun päällenne tulee
    vaiva ja ahdistus.
    Silloin he minua kutsuvat,
    mutta minä en vastaa,
    etsivät minua,
    mutta eivät löydä."
    (San 1:22-28)

    Niin synkät myrskypilvet
    ovat yllämme.
    Huudammeko liian myöhään
    Jumalan puoleen.

    En koe
    kirjoittavani pehmeitä.
  3. Se johtuu siitä,
    että juuri Paavalin kautta
    meille julistetaan
    Jumalan Evankeliumi.

    Evankeliumi,
    jonka Paavali sai
    suoraan Jeesukselta.

    Aiemmin sitä oli julistanut
    vain Jeesus.

    "Mutta sittenkuin
    Johannes oli pantu vankeuteen,
    meni Jeesus Galileaan
    ja saarnasi
    Jumalan evankeliumia
    ja sanoi:
    'Aika on täyttynyt,
    ja Jumalan valtakunta
    on tullut lähelle;
    tehkää parannus
    ja uskokaa evankeliumi'."
    (Mark 1:14-15)

    Kun kävi niin,
    että Israel ei ottanut
    tuota Jeesuksen julistamaa
    Jumalan evankeliumia vastaan,
    niin ei voitu siirtyä
    suoraan siihen päämäärään,
    että Jeesus perustaa
    Valtakuntansa
    maan päälle
    ja sitten Israelista käsin
    julistetaan Valtakunnan Evankeliumi
    todistukseksi kaikille kansoille.

    Se tapahtuu vasta kun Israel
    ottaa Hänet Messiaana vastaan.

    Mutta nyt tällä väliajalla
    julistetaan Jumalan evankeliumia
    kaikkeen maailmaan
    ja nyt julistettavan
    Jumalan evankeliumin
    Jeesus antoi tiedoksi
    suoraan Paavalille.

    Kun on kysymys
    hyvän ja pahan taistelusta,
    niin pahan on nyt taisteltava
    juuri Paavalin julistamaa
    Jumalan evankeliumia vastaan.

    Markus aloittaa evankeliuminsa
    näin:

    "Jeesuksen Kristuksen,
    Jumalan Pojan,
    evankeliumin alku."
    (Mark 1:1)

    Tuo alku keskittyy
    Jeesuksen toimintaan,
    joka ilmaisi Hänen olevan
    luvattu Messias.

    Mutta suurin osa
    eli koko loppupuolisko
    Markuksen tallentamassa
    Jumalan evankeliumissa
    keskittyy
    Jeesuksen uhrikuoleman
    esille tuomiseen.

    Ja tämä kokonaisuus
    eli ilmoitus Jeesuksen
    Messiaanisuudesta
    ja Hänen uhrikuolemastaan
    on Markuksen julistama
    tai itse asiassa
    hänen tallennuksensa
    Jumalan Pojan julistamasta
    evankeliumista.

    Se ei johtanut vielä
    Israelin kääntymykseen,
    ja niin nyt julistetaan
    Jumalan Pojan evankeliumia
    ei Valtakunnan evankeliumina
    vaan armon evankeliumina
    Paavalin kautta
    ja edelleen uskoontulleiden
    eli seurakunnan kautta
    koko maailmalle.

    Jos otetaan Raamatusta pois
    Paavalin opetus,
    niin meillä ei ole ollenkaan
    tätä aikaa varten annettua
    armon evankeliumia.

    Olisi vain
    Valtakunnan Evankeliumi
    eli lupaus siitä,
    että Jeesus perustaa
    Valtakunnan Israelille.

    Näin tapahtuu,
    mutta nyt tätä väliaikaa varten
    tarvittiin järjestely,
    johon tarvittiin
    pakanain apostoli.

    Ja samoin
    Israelin paatumuksen tähden
    tuli uusia kuvioita,
    jotka Jeesus paljasti Johannekselle.

    Eli Ilmestyskirja on
    samoin Jumalan Pojan Ilmestys.
    Ei Johanneksen vaan Jumalan Pojan.

    "Jeesuksen Kristuksen ilmestys,
    jonka Jumala antoi hänelle,
    näyttääkseen palvelijoillensa,
    mitä pian tapahtuman pitää;
    ja sen hän
    lähettämänsä enkelin kautta
    antoi tiedoksi
    palvelijalleen Johannekselle,
    joka tässä todistaa
    Jumalan sanan
    ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen,
    kaiken sen,
    minkä hän on nähnyt."
    (Ilm 1:1-2)

    Ja aivan vastaavasti
    Jeesus antoi suoraan Paavalille
    tiedoksi Armon Evankeliumin
    tätä nykyistä armotalouskautta
    varten
    ilmestysten kautta.

    "Sillä minä teen teille tiettäväksi,
    veljet,
    että minun julistamani evankeliumi
    ei ole ihmisten mukaista;
    enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut,
    eikä sitä ole minulle opetettu,
    vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut."
    (Gal 1:11-12)

    On siis luonnollista,
    että paholainen haluaa
    lytätä keinolla millä hyvänsä
    Paavalin julistaman
    Kristukselta saamansa
    armon evankeliumin,
    joka on
    Jumalan Pojan evankeliumi.
  4. 'Mikä on Raamatun kokonaisilmoitus kaikesta.'
    Noin alkoi keskustelun avaukseni.

    Annoin sitten kaksi viestiä pitkän
    läpileikkauksen Raamatun Sanomasta.

    Et tainnut lukea,
    kun et mitään siitä huomioinut
    Raamattuselonteossasi.

    Ja sitten kolmannella viestilläni
    aloitin tarkemman Sanan tutkimisen
    Raamatun ilmoittamista
    varhaisimmista tapahtumista.

    Pääsin pintapuolisessa tarkastelussani
    Raamatun kolmanteen jakeeseen asti.

    Todellinen Valkeus
    tuli sekasortoiseen maailmaan.

    Tämä sama uudestisyntymisen ihme,
    jonka Maa koki kuudessa päivässä
    on mahdollista myös ihmisen
    sekasortoisessa sydämen maaperässä.

    Ja voimme kokea kaiken jälkeen
    seitsemännen päivän lepoa.

    Noita seitsemää päivää käymme läpi
    varmaan koko vaelluksemme ajan.

    Usein seitsemännen päivän
    lepo ja siunaus on
    kuin kauaksi kadonnut.

    Mutta mikään ei kadota
    Ensimmäistä päivää,
    jolloin Valkeus tuli meihin.

    Tämä Valkeus pysyy meissä.
    Sitä ei pimeys saa valtaansa.

    Eli kun siirrymme
    ennen ensimmäistä päivää
    vallinneesta
    sekasorrosta ja kaaoksesta
    Ensimmäiseen päivään,
    niin ulkonaisesti
    ei mitään muutosta
    varsinaisesti näy
    eikä myöskään tapahdu.

    Ainoa asia on se,
    että Valkeus on tullut
    tuon kaiken kauheuden keskelle.

    Sydämemme on tullut valaistuksi.
    Ja huomaamme kontrastin
    Valkeuden ja pimeyden välillä.

    Tiedämme olevamme nyt
    Päivän lapsia
    emmekä enää
    yön lapsia.

    Olemme avanneet oven
    Valkeudelle,
    ja tiedämme nyt
    kuuluvamme Jumalalle.
    Olemme oikeudellisesti tulleet
    Jumalan lapsiksi.

    Pelastaja on astunut sisään
    katastrofipaikalle.
    Se merkitsee jo sitä,
    että me olemme pelastetut.

    Mutta Pelastajalla riittää
    töitä meidän kanssamme siihen asti,
    että viimeinenkin kyynel
    on pyyhitty silmistämme,
    ja se tapahtuu vasta seitsemännen
    päivän eli
    seitsemännen millenniumin jälkeen.

    Toisena päivänä huomaamme,
    että koko taivas
    on tullut vahvuudeksemme.
    On vesiä ja vesiä.

    Kolmantena päivänä
    Pelastaja siirtää vesimassoja,
    jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
    yhteen paikkaan.

    Nyt meissä on tullut esiin
    jotain silmin nähtävää uutta:
    vesimassoista vapaata kuivaa maata.
    Se on Jumalan maata.

    Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
    Ja kohta huomaamme
    jotain ihan uutta itsessämme.

    Sydämemme alkaa viheriöidä.
    Sana alkaa elää meissä.
    Kohta kasvamme jopa isoja puita.

    Usko kasvaa
    ja uskon kautta ymmärrämme
    Jumalan Sanaa.
    Me elämme siitä Sanasta,
    joka kasvaa monenlaista hedelmää.

    Neljäntenä päivänä
    kauaksi kadonnut aurinko
    tulee lämmittämään
    sydämemme maaperää.

    Jumalan Rakkaus täyttää meidät
    ja me tulemme osaksi
    tuota Rakkautta
    ja levitämme valoa
    pimeään maailmaan.

    Viidentenä päivänä
    näemme ympärillämme
    Uuden Elämän ihmeen:
    Vesissä vilisevät elävät olennot
    ja taivaalla lentävät siivekkäät.

    Elämän Valkeus
    on täyttänyt niin syvät vedet
    kuin korkean taivaankin.

    Kuudentena päivänä
    huomaamme kaikenlaisia
    maan päällä eläviä olentoja.

    Ja lopulta huomaamme,
    että meidät on asetettu suureen
    vastuuseen Jumalan luomakunnasta.

    Meidän tehtävämme on
    viljellä ja varjella.

    Kaiken piti tapahtua levosta käsin
    seitsemännen päivän siunauksessa.

    Lisääntyisimme ja täyttäisimme maan.
    Jumalan maan.

    Mutta mutka tuli matkaan.
    Söimme kielletystä puusta.

    Jumala ei kuitenkaan hyljännyt meitä.
    Hän otti omalle kontolleen
    meidän rikkomuksemme.

    Jumala,
    joka käyskenteli maan päällä,
    tarkkaan ottaen Jumalan Poika,
    teurasti karitsan ja teki vaatteet
    ja puki ihmisen veriseen vaippaan.

    Näin ihminen pelastui.
    Mutta se tulisi maksamaan
    Jumalale paljon.
    Jumalan Karitsan uhraamisen.

    Ihminen (Aadam ja Eeva)
    olivat taas ensimmäisessä päivässä.
    Sapatinlevon jälkeisessä päivässä.
    Sekasorto ja kaaos ympäröi ihmistä.
    Ja niin raskaat muistojen vedet
    pyyhkivät pään yli.

    Mutta Pelastaja oli ihmisen kanssa.
    Ja lupaus oli olemassa.

    Kun olemme pysähtyneet
    ja antaneet Jumalan sovittaa,
    olemme Kristuksessa.

    Ja nyt Uudessa liitossa on jopa niin,
    että me olemme uudestisyntyneet
    Jumalan lapsiksi Hengestä.

    Ikuinen henkemme on pelastettu.
    Olemme jo taivaallisissa.

    Mutta sielumme kulkee
    edelleen syvissä vesissä
    ja tarvitsee jatkuvasti
    kaikkea sitä uudistusta,
    mitä kuuden päivän aikana tapahtuu.

    Ja ruumiimme lähestyy päivä päivältä
    ruumiin kuolemaa.
    Sen pelastus ja lunastus
    tapahtuu vasta ruumiin
    ylösnousemuksessa.

    Olen nyt edennyt
    Raamatun ensimmäisen luvun läpi
    sovelluksena
    ihmisen elämän vaellukseen.

    Raamatun kolmannen jakeen
    Valkeus on siis Jeesus Kristus.

    "Totinen valkeus,
    joka valistaa jokaisen ihmisen,
    oli tulossa maailmaan.
    Maailmassa hän oli,
    ja maailma on
    hänen kauttaan saanut syntynsä,
    ja maailma ei häntä tuntenut."
    (Joh 1:9-10)

    Mutta me voimme tulla
    tuntemaan Hänet,
    josta Raamatun kolmas jae puhuu.

    "Sillä me emme julista itseämme,
    vaan Kristusta Jeesusta,
    että hän on Herra
    ja me teidän palvelijanne
    Jeesuksen tähden.
    Sillä Jumala, joka sanoi:
    'Loistakoon valkeus pimeydestä',
    on se,
    joka loisti sydämiimme,
    että Jumalan kirkkauden tunteminen,
    sen kirkkauden,
    joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
    levittäisi valoansa."
    (2 Kor 4:3-6)
  5. Kun paholainen oli saanut
    possessoimansa käärmeen kautta
    Vaimon ottamaan hedelmän
    Aadamilta kielletystä puusta
    ja syömään sen
    ja antamaan sellaisen
    myös Aadamille,
    joka sitten söi
    häneltä kielletyn hedelmän,
    niin tapahtui kauhea asia.

    Ihminen ei enää ollutkaan
    Jumalan kuva.

    Jumalan kirkkaus
    poistui heidän yltään
    ja he huomasivat olevansa alasti.

    Heidät valtasi pelko
    ja he pakenivat Jumalaa.
    Jumala kuitenkin huusi miestä.

    Aadam alkaa selittää,
    että he menivät piiloon,
    koska jotain oli tapahtunut,
    ja yht'äkkiä
    he huomasivat olevansa alasti.
    Jumala auttaa Aadamia
    selonteossa.

    "Etkö syönyt siitä puusta,
    josta minä kielsin sinua syömästä?"
    (Gen 3:11)

    Mies yritti väistää totuutta
    ja jopa syyttää Jumalaa.

    "Vaimo,
    jonka annoit olemaan minun kanssani,
    antoi minulle siitä puusta,
    ja minä söin"
    (Gen 3:12)

    Vaimokin yritti siirtää vastuuta.

    "Käärme petti minut, ja minä söin"
    (Gen 3:13)

    Käärmeeltä Jumala ei kysy mitään:

    "Koska tämän teit,
    kirottu ole sinä
    kaikkien karjaeläinten
    ja kaikkien metsän eläinten
    joukossa.
    Vatsallasi sinun pitää käymän
    ja tomua syömän koko elinaikasi."
    (Gen 3:14)

    Mutta Jumala jatkaa,
    ja puhuu nyt paholaiselle,
    jonka possessoimaksi
    käärme oli suostunut:

    "Ja minä panen vainon
    sinun ja vaimon välille
    ja sinun siemenesi
    ja hänen siemenensä välille;
    se on polkeva rikki sinun pääsi,
    ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
    (Gen 3:15)

    Jumalan Sana paholaiselle siis oli,
    että Vaimon Siemen tulee
    polkemaam rikki paholaisen pään
    eli paholaisen vallan.

    Vaimon Siemen.
    Ei Aadamin eli miehen siemen.

    Episodi päättyy siihen,
    että Aadam ja Eeva saat kokea sen,
    mitä Vaimon siemen on tekevä.

    "Ja Herra Jumala teki
    Aadamille ja hänen vaimollensa
    puvut nahasta
    ja puki ne heidän yllensä."
    (Gen 3:21)

    Viaton eläin kärsi kuolemantuomion
    tuona päivänä ihmisen sijasta.

    Ja sen nahasta tehty verinen vaippa
    peitti Aadamin ja Eevan alastomuuden
    ja synnin häpeän.

    Mutta hengellinen kuolema
    oli jo tapahtunut.

    Jumalan Kirkkaus
    ei heitä enää verhonnut.

    Mutta heillä oli lupaus Jumalalta.
    Vaimon Siemen
    murskaisi paholaisen vallan.

    Mutta suurimmat synnytystuskat
    tulisivat Jumalalle itselleen.

    Siis sille persoonalle,
    joka seurusteli Paratiisissa
    Aadamin ja Eevan kanssa.

    Tuo persoona ei ollut Isä Jumala
    vaan Jumalan ainokainen Poika.

    Hän olisi oleva tuo
    Vaimon Siemen,
    joka viattoman karitsan lailla
    teurastettaisiin
    ja peittäisi eli sovittaisi verellään
    ihmiskunnan synnin.
    Tämä toteutui Golgatalla.

    Jumalan ainokainen Poika
    joka oli
    jo ennen maailman perustamista
    ollut taivaassa
    Isän oikealla puolella
    ja muun muassa luonut
    maailmankaikkeuden,
    tuli taivaasta alas maan päälle
    syntyen (uudesti)
    ja ollen nyt paitsi Jumalan Poika
    myös Ihmisen Poika.

    Eli Isä Jumala valmisti
    ainokaiselle Pojalleen
    ruumiin neitsyen kohtuun.

    Kysymys on tavallaan
    kohdun vuokrauksesta.

    Jeesus ei ollut syntynyt ihmiseksi
    miehestä
    eikä miehen tahdosta
    vaan Jumalasta
    siten, että
    Korkeimman Voima
    tuli neitsyen ylle.
    Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle:

    "Pyhä Henki tulee sinun päällesi,
    ja Korkeimman voima varjoaa sinut;
    sentähden myös se pyhä,
    mikä syntyy,
    pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi."
    (Luuk 1:35)

    Ja nyt jokainen meistä voi kokea sen,
    kuinka meidät puetaan Kristukseen.

    Tätä sanotaan uudestisyntymiseksi
    ylhäältä Hengestä.

    Mutta kerran koko tämä Maa
    syntyy uudesti ja
    alkaa 1000 vuotta kestävä
    Messiaan Valtakunta
    tämän maan päällä.

    Silloin ei kukaan tee pahaa
    tämän maan päällä.
    Edes eläimet eivät enää syö toisiaan.

    Ja kun tämä Messiaan Valtakunta
    eli ihmiskunnan
    seitsemäs millennium
    on ohi,
    Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan,
    joissa vanhurskaus asuu.

    Lupaus kaikesta tästä Pelastuksesta
    annettiin
    Nooan uskonvanhurskauden tähden.

    Jokainen meistä on tehnyt
    pimeyden tekoja, syntiä,
    nuoruudesta saakka.

    Tuon syyn tähden
    Jumala on jo kerran joutunut
    tuhoamaan luomakunnan.
    Pelastaakseen sen.

    Ja kun tuo pelastusteko oli tehty.
    Saattoi Jumala lausua näin
    sen uhrin tähden,
    jonka Nooa uhrasi.

    "Ja Herra tunsi suloisen tuoksun
    ja sanoi sydämessänsä:
    'En minä koskaan enää kiroa maata
    ihmisen tähden;
    sillä ihmisen sydämen aivoitukset
    ovat pahat nuoruudesta saakka'."
    (Gen 8:21)

    Ja tästä vedenpaisumuksen
    jälkeisestä hetkestä alkaen
    koko maailma tuli osalliseksi
    lupauksesta Vaimon Siemenestä
    hyvin konkreettisesti.

    Jumala antoi niin ihmisille
    kuin eläimillekin
    syötäväksi hedelmien ja kasvien
    lisäksi myös lihan.

    Tämä oli vahvistus
    lupaukselle Vaimon Siemenestä,
    Jumalan Pojasta
    joka Ihmiseksi synnyttyään sanoi:

    "Joka syö minun lihani
    ja juo minun vereni,
    sillä on iankaikkinen elämä"
    (Joh 6:54)

    Me saamme kokea puhtauden
    Vaimon Siemenen tähden.

    "onhan meidän
    pääsiäislampaamme, Kristus,
    teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:7-8)

    Vaimon Siemen
    on siis
    Kristus Jeesus
    (Voideltu Pelastaja)