Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

316

Kommenttia

11910

  1. Jumala kutsu
    Joona-Kyyhkyselle toistuu:

    "Joonalle tuli toistamiseen
    tämä Herran sana:
    'Nouse ja mene Niiniveen,
    siihen suureen kaupunkiin,
    ja saarnaa sille se saarna,
    minkä minä sinulle puhun'."
    (Joona 3:1-2)

    Nyt Joona lähti oikeaan suuntaan.
    Ja meni Niiniveen,
    joka oli niin suuri,
    että sen läpikäyminen kesti
    kolme päivää.

    "Niin Joona nousi
    ja meni Niiniveen
    Herran sanan mukaan.
    Ja Niinive oli suuri kaupunki
    Jumalan edessä:
    kolme päivänmatkaa."
    (Joona 3:3)

    Ja Joona puhui juuri sen,
    minkä Herra käski Joonan puhua.

    "Ja Joona käveli kaupungissa
    aluksi yhden päivänmatkan
    ja saarnasi sanoen:
    'Vielä neljäkymmentä päivää,
    ja Niinive hävitetään'."
    (Joona 3:4)

    Ja Niiniven asukkaat
    sydämessään tiesivät,
    että täytyy tehdä parannus,
    vaikka Joona ei sitä heille julistanut.

    Parannuksen teon käsky tulikin
    sitten heidän omalta kuninkaaltaan.

    "Ja kun tieto tästä tuli
    Niiniven kuninkaalle,
    nousi hän valtaistuimeltaan,
    riisui yltään vaippansa,
    verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.
    Ja hän huudatti Niinivessä:
    'Kuninkaan ja hänen ylimystensä
    määräys kuuluu:
    Älkööt ihmiset älköötkä eläimet
    - raavaat ja lampaat -
    maistako mitään,
    käykö laitumella tai vettä juoko.
    Verhoutukoot
    ihmiset ja eläimet säkkeihin,
    huutakoot väkevästi Jumalaa
    ja kääntykööt itsekukin
    pois pahalta tieltänsä
    sekä väkivallasta,
    mikä heidän käsiänsä tahraa.
    Ehkäpä Jumala jälleen katuu
    ja kääntyy vihansa hehkusta,
    niin ettemme huku'."
    (Joona 3:6-9)

    Niiniven asukkaat tunsivat
    Jumalan sydämen laadun.

    "Kun Jumala näki heidän tekonsa,
    että he kääntyivät pois
    pahalta tieltänsä,
    niin Jumala katui sitä pahaa,
    minkä hän oli sanonut
    tekevänsä heille,
    eikä tehnyt sitä."
    (Joona 3:10)

    Voi kuinka suuri
    riemun ja ilon aihe.
    Mutta Joona ei hyppinyt
    riemusta vaan kiukusta.

    "Mutta Joona pahastui tästä kovin,
    ja hän vihastui."
    (Joona 4:1)

    Ja nyt meille paljastetaan se,
    minkä jo avauksessani totesin:

    Joona tiesi
    Herransa armollisuuden,
    ja niin Joona ei halunnut
    vieda sanomaa Herralta.

    Joona olisi ilolla julistanut
    tuomion sanoman Niinivelle,
    mutta ei tehnyt sitä,
    kun tiesi
    Jumalan armahtavan
    Niiniven.

    "Ja hän rukoili Herraa
    ja sanoi:
    'Voi Herra!
    Enkö minä sitä sanonut,
    kun olin vielä omassa maassani?
    Siksihän minä
    ehätin pakenemaan Tarsiiseen.
    Sillä minä tiesin,
    että sinä olet
    armahtavainen ja laupias Jumala,
    pitkämielinen ja armosta rikas,
    ja että sinä kadut pahaa'."
    (Joona 4:2)

    Joona oli ollut
    kolme päivää ja kolme yötä
    tuonelan syvyyksissä.

    Ja nyt hän on
    niin kiukkuinen Jumalalle,
    että pyytää saada
    kuolla uudelleen.

    "Ja nyt,
    Herra,
    ota minun henkeni,
    sillä kuolema
    on minulle parempi
    kuin elämä."
    (Joona 4:3)

    Jumala ei kiukustu.
    Eikä huuda, ei pidä meteliä.
    Tekee vain yhden kysymyksen.

    "Mutta Herra sanoi:
    'Onko vihastumisesi oikea?'"
    (Joona 4:4)

    Joona odottelee vieläkin,
    että jospa Jumala sittenkin
    tuhoaisi kuitenkin Niinven.

    "Niin Joona lähti kaupungista
    ja asettui kaupungin itäpuolelle.
    Hän teki itsellensä sinne lehtimajan
    ja kävi istumaan sen alle varjoon,
    kunnes näkisi,
    miten kaupungin oli käyvä."
    (Joona 4:5)

    Ja mitä tekeekään Jumala.
    Hän tekee hyvää Joonalle.

    "Mutta Herra Jumala
    toimitti risiinikasvin kasvamaan
    Joonan pään ylitse,
    varjostamaan hänen päätänsä
    ja päästämään häntä
    hänen mielipahastaan.
    Ja Joona iloitsi suuresti
    risiinikasvista."
    (Joon 4:6)

    Jumala opetti tämän kautta,
    kuinka paljon Hän rakastaa
    Niiniven asukkaita.
    Kuinka suuri ilon aihe
    jokainen ihminen on hänelle.

    Mutta sitten Jumalan täytyi
    opettaa muutakin.
    Maailmassa on pahan voimat,
    joka haluavat tuhota
    Jumalan ihastuksen kohteen.

    "Mutta seuraavana päivänä,
    aamun sarastaessa,
    Jumala toimitti
    madon kalvamaan risiinikasvia,
    niin että se kuivui."
    (Joona 4:7)

    Itse asiassa Joonassa oli
    tällainen mato,
    joka imi häneltä elämänhalun.

    Ja sitä Jumala on nyt poistamassa.
    Mutta vielä Jumalan täytyi antaa
    Joonan kokea sen tulen polttavuus,
    jota hän toivoi Niinivelle.

    "Ja auringon noustua
    Jumala toimitti
    tulikuuman itätuulen,
    ja aurinko paahtoi Joonaa päähän,
    niin että häntä näännytti.
    Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa
    ja sanoi:
    'Parempi on minulle kuolema
    kuin elämä'."
    (Joon 4:8)

    Jumala kysyy uudelleen Joonalta,
    onko tämän vihastuminen oikeaa.
    Vai avasiko risiinikasvin ihanuus
    hänen silmänsä.
    Ei ollut avannut.

    "Mutta Jumala sanoi Joonalle:
    'Onko vihastumisesi
    risiinikasvin tähden oikea?'
    Tämä vastasi:
    'Oikea on vihastumiseni
    kuolemaan asti'."
    (Joona 4:9)

    Joona tiesi enemmän kuolemasta
    kuin kukaan toinen elävä ihminen.
    Ja kuitenkin hän sanoo
    katkeruudessaan:
    vihaavansa Jumalaa kuolemaan asti.
    Sen tähden,
    että Jumala armahti Niiniven kansaa,
    mutta antoi madon tulla risiinikasviin.

    "Niin Herra sanoi:
    'Sinä armahdat risiinikasvia,
    josta et ole vaivaa nähnyt
    ja jota et ole kasvattanut,
    joka yhden yön lapsena syntyi
    ja yhden yön lapsena kuoli.
    Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä,
    sitä suurta kaupunkia,
    jossa on enemmän kuin
    sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä,
    jotka eivät vielä tiedä,
    kumpi käsi on oikea, kumpi vasen,
    niin myös paljon eläimiä?"
    (Joona 4:10-11)
  2. Tuon asian tekninen toteutus
    ei tietenkään ole Jumalalle
    minkäänlainen ongelma.

    Eikä tuon tekniikan
    selville saaminen
    olisi millään tavoin hyödyllistä
    eikä lisäisi ihmisen ymmärrystä
    eikä varsinkaan viisautta.

    Raamatun lehdiltä näemme,
    että tuolla tapahtumalla
    oli kuitenkin suuri merkitys
    ihmiskunnan historiassa.
    Ja tietoisuus tästä tapahtumasta
    on levinnyt kansojen keskuuteen.

    Ja Raamatussa todellakin viitataan
    myös muihin kirjoihin,
    jotka kertovat samoista tapahtumista.
    Esimerkiksi 4. Mooseksen kirjassa
    viitataan Herran sotien kirjaan.

    "Sentähden sanotaan
    'Herran sotien kirjassa'"
    (Num 21:14)

    Meille kerrotaan tästä asiasta
    eri puolilla Raamattua.

    Ja niin meillä Joosuan
    kirjan tässä kohdassa on avain
    joka avaa
    Raamatun kokonais ilmoitusta.

    Meille aukeaa
    monia asioita liittyen vaikkapa
    Herran paluuseen.

    Kaikki alkaa tietenkin jo
    Raamatun
    ensimmäisestä lauseesta,
    jossa aurinko luodaan.

    Heti Raamatun toinen jae
    kertookin jo varsinaisesta
    tähtien sodan seurauksista.

    Ja niin aurinkoa ja kuuta
    ja tähtiä työstetään
    neljäntenä saneerauspäivänä.

    Suuria siirtymiä tapahtuu
    Maan ja Auringon suhteessa
    Nooan päivinä.

    Ei tuo Joosuan kirjan
    kohta ole ollenkaan kummallinen
    Raamatun kirjoitusten sarjassa.

    Mutta jos emme käytä avainta,
    jos emme avaa Raamattua,
    niin kaikki näyttää pimeältä.

    Mutta tarjolla on Sana.
    Totinen Valkeus,
    joka valaisee jokaisen ihmisen.

    "Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä
    hänen kauttaan,
    ja ilman häntä
    ei ole syntynyt mitään,
    mikä syntynyt on.
    Hänessä oli elämä,
    ja elämä oli ihmisten valkeus.
    Ja valkeus loistaa pimeydessä,
    ja pimeys ei sitä käsittänyt."
    (Joh 1:1-5)

    Ei ole mitään merkitystä sillä,
    miten Jumala teknisesti toteutti
    tuon asian.

    Oleellista on se,
    että Valkeus on nyt pysähtynyt
    meidän sydämemme
    pimeyden ylle
    eikä pimeys saa sitä valtaansa.
  3. Minulla ei ole koskaan ollut
    juuri tuota peliä,
    mutta jokin vastaava ihan pienenä kylläkin.

    Joku oli sellaisen minulle
    joululahjaksi ostanut.

    En siitä mitään ymmärtänyt.
    Oli vain kiva,
    kun isä istui lattialla kanssani
    ja noppaa heitettiin.

    Minulla tuskin oli mitään ymmärrystä
    volittamisesta tai häviämisestä
    tai mistään sen semmoisesta.

    Mutta nyt olen
    ihmisiän verran vanhempi
    ja joskus hetkittäin luulen
    jotain jostain ymmärtäväni.

    No en minä tosiasiassa
    mitään mistään ymmärrä
    ja sitten minä kysyn Isältä,
    että mitä nyt tehdään.

    Kun siis peli on alkanut
    ja olemme maailmasta
    pois lähteneet,
    niinkuin Israelin kansa
    Egyptin orjuudesta,
    niin lopputulos on jo tiedossa.

    Israel oli saapuva
    Jumalan maahan.

    Se olisi voinut tapahtua
    hyvin nopeasti.

    Ensin Israel vaelsi Pilven alla.

    Sitten Pelastui faaraon joukoilta
    Meren läpi.

    Mutta sitten tuli vastaan epäusko,
    ja Israel ei mennytkään suoraan
    luvattuun Jumalan maahan.

    Tästä seurasi 40 vuoden pituinen
    sakkokierros erämaassa.

    Mutta mikään ei estänyt sitä,
    että kerran Israelin kansa
    saapui tuohon Jumalan maahan.

    Samoin on meidän kanssamme.

    Kun olemme kääntymyksessä
    maailman jättäneet taaksemme,
    niin me olemme matkalla
    ja kerran tulemme perille Isän Kotiin
    taivaalliseen Jerusalemiin.

    Ratkaiseva tekijä
    tässä asiassa on se,
    että Jumalan Karitsan veri
    on sivelty sydämen oven pihtipieliin.

    Silloin meillä alkanut Pääsiäinen
    eli matka luvattuun Jumalan maahan.

    Samoinkuin Israelin kansan matka
    kohti luvattua Jumalan maata
    alkoi ensimmäisenä pääsiäisenä
    veren sivelyllä oven pihtipieliin.

    Ja matkamme päättyy Helluntaihin
    eli sadonkorjuuseen,
    jossa meidät leikataan
    tämän maan päältä
    ja viedään Isän Kotiin
    Jumalan aittoihin.

    Ja nyt
    Uudessa ja paremmassa liitossa,
    on vieläpä niin,
    että hengelllisesti
    me olemme jo Isän kotona perillä.

    Ei siis ole enää mitään epäselvää siinä,
    pelastummeko vai emme.

    Meillä on sapatinlepo.
    Vieläpä sapattien sapatin lepo
    eli Helluntai.

    Kirjaimellisesti kääntäen
    meidät on jo asetettu
    istumaan taivaallisiin.

    Ruumiillisesti olemme vielä
    maan päällä,
    mutta meillä on jo Hengen yhteys
    taivaallisiin,
    ja Jumalan Valtakunta
    on sisäisesti meissä.
  4. Heti ensimmäinen
    Usko Toivosen
    Raamattulainaus
    osoittaa kiistatta,
    että lapset ovat juuri sellaisia,
    joiden on taivasten valtakunta.

    Ja jos mielimme päästä taivaaseen,
    niin meidän isojen täytyy kääntyä
    ja tulla sellaisiksi kuin lapset ovat.

    Itse asiassa tuo kohta puhuu
    palauttamisesta.

    Kun me teemme parannuksen
    eli käännymme
    niin meidät palautetaan
    sellaisiksi kuin
    vauvat ja pienokaiset ovat,
    ennen kuin ovat tehneet syntiä.

    Vauvojen ei tarvitse
    eivätkä he voi kääntyä
    eikä tehdä parannusta,
    koska he eivät ole tehneet syntiä.

    Niin sikiöt, vauvat
    kuin pienokaisetkin
    ovat Jumalan lapsia.

    Ja sellaisiksi meidät isotkin,
    jotka olemme jo tehneet syntiä,
    ja kuolleet synteihimme (hengellisesti),
    palautetaan kääntymyksessä.

    "Totisesti minä sanon teille:
    ellette käänny
    ja tule lasten kaltaisiksi,
    ette pääse taivasten valtakuntaan"
    (Matt 18:3)

    Itse asiassa tuossa
    jakeessa ei ole sanaa
    kaltainen (homoia).

    Kun käännymme,
    niin meidät palautetaan
    juuri sellaiseksi kuin
    viaton lapsi on,
    ja olemme taivaskelpoisia.

    Kun opetuslapset kysyivät,
    kuka on suurin
    taivasten valtakunnassa,
    niin Jeesuksen vastaus
    oli ensin hyvin konkreettinen.

    "Sillä hetkellä opetuslapset
    tulivat Jeesuksen tykö
    ja sanoivat:
    'Kuka on suurin
    taivasten valtakunnassa?'
    Niin hän kutsui tykönsä lapsen,
    asetti sen heidän keskellensä"
    (Matt 18:1-2)

    Siis tuo pieni lapsi
    on suurin päihittäen
    Jeesuksen opetuslapsetkin.

    Opetuslapset tavoittelivat suuruutta.
    Ja saivat haasteen pienuuteen.

    "Sentähden,
    joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi,
    se on suurin taivasten valtakunnassa."
    (Matt 18:4)

    Opetuslapset ymmärsivät,
    että Jeesus on Messias.
    Ja ehkä ajattelivat
    osaansa Messiaan Valtakunnassa.

    Mutta Jeesus sanoo:

    "Ja joka ottaa tykönsä
    yhden tämänkaltaisen lapsen
    minun nimeeni,
    se ottaa tykönsä minut."
    (Matt 18:5)

    Ja sitten Jeesus puhuukin
    jo myllynkivestä ja
    totisesta parannuksen teosta.

    Opetuslapset olivat
    saaneet vastauksen,
    joka teki selväksi,
    että tuolla lapsukaisella
    ei ole ongelmia
    taivaspaikan osalta.

    Tuon lapsen ei tarvitse tehdä mitään.
    Mutta heidän täytyy.