Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  1. Tänään vietämme
    Palmusunnuntaita.

    Eli olemme lähestymässä Pääsiäistä.
    Kristikunnan suurinta juhlaa.

    Ja sen tapahtumathan alkoivat niin,
    että Jeesus ratsasti
    Aasinvarsalla Jerusalemiin.

    Avaukseni oli vapaamuotoinen
    kuvaus tuon aasinvarsan
    mietteistä tuolla matkalla.

    Kysymyksessä oli siis aasinvarsa,
    jolla kukaan ei vielä ollut ratsastanut.

    Ei sellaisella ratsastamisesta
    tuollaisessa metelissä tulisi mitään,
    ellei olisi kysymys ihmeestä.

    Jossain joku kertoi aikuisesta aasista,
    jota oli ulkoiluttamassa.
    Kun sitten aasi näki
    kaukana tien toisella puolella
    pellolla kauriin
    ja toisella puolella
    jossain jäällä pilkkijän,
    niin aasi ei tuollaisessa ruuhkassa
    enää ottanut askeltakaan.

    Oli siis kaiken kaikkiaan valtava ihme,
    että tuo matkanteko onnistui.
    Ja sen ihmeen sai aikaiseksi ratsastaja
    eli Rauhan Ruhtinas.

    Ja niin edes koko kaupungin
    riehuminen ympärillä
    ei voinut estää
    sitä ihmettä,
    joka jo Vanhan testamentin puolella
    oli ennustettu.

    "Mutta tämä tapahtui,
    että kävisi toteen,
    mikä on puhuttu profeetan kautta,
    joka sanoo:
    'Sanokaa tytär Siionille:
    Katso,
    sinun kuninkaasi tulee sinulle
    hiljaisena ja ratsastaen aasilla,
    ikeenalaisen aasin varsalla."
    (Matt 21:4-5)

    Tuo,
    että ihmiset heittivät
    viittansa Jeesuksen eteen,
    ja sitten ne,
    joilla ei ollut viittaa,
    heittivät palmunlehviä tielle,
    osoittaa,
    että kansanjoukot pitivät Jeesusta
    luvattuna Messias-Kuninkaana.

    Eli meillä on
    VT:n puolella tilannekuvaus,
    jossa Elisa kutsui
    profeetan oppilaan
    menemään Jeehun tykö.
    Lopulta Jeehu tunnusti,
    mitä hänestä oli ennustettu.

    "Niin ja niin hän puhui minulle
    ja sanoi:
    'Näin sanoo Herra:
    Minä olen voidellut sinut
    Israelin kuninkaaksi'.
    Silloin he ottivat kiiruusti
    kukin vaatteensa
    ja panivat ne hänen allensa
    paljaille portaille;
    ja he puhalsivat pasunaan
    ja huusivat:
    'Jeehu on tullut kuninkaaksi'."
    (2 Kun 9:12-13)
  2. Evankeliumin kirjoittajat
    tarkastelevat
    tuota päällekirjoitusta
    hiukan eri näkökulmista
    ja ottavat siitä esiin eri kohtia.

    Kokonaisuudessaan
    tuo päällekirjoitus meni näin:

    ---------------------------
    Tämä on
    Jeesus Kristus
    Juutalaisten Kuningas
    ---------------------------

    Tällä kirjoituksella
    Pilatus tunnusti uskonsa Jeesukseen.

    Oli siinä juutalaisilla ihmettelemistä,
    kun tuota päällekirjoitusta lukivat.

    -----------------------
    Tämä on ...
    -----------------------

    Miksi ihmeessä
    heidän eli juutalaisten
    kuningas
    Jeesus Kristus
    eli
    Pelastaja Messias
    on naulittu ristille.

    Mutta kirjanoppineet
    ja fariseukset näkivät kohta
    heitä kauhistuttavan asian
    tuossa päällekirjoituksessa:

    ---------------------------
    Tämä on

    Jeesus Kristus
    Juutalaisten Kuningas
    ---------------------------

    Tuohon tekstiin on kätketty
    seuraava ilmoitus:

    ------------------
    Tämä on

    J H W H
    ------------------

    Pilatuksen kirjoituttamasta
    ylimmästä eli
    heprealaisesta tekstistä
    loisti heidän silmiinsä
    ristiinnaulitun kuvauksen
    kunkin sanan ensimmäinen kirjain,
    jotka muodostivat Jumalan nimen
    eli oikealta vasemmalle lukien

    י ה ו ה

    Eli tuo
    neljän sanan tekstikatkelma
    kokonaisuudessaan:

    ישועה הנצרה והמלך היהודים

    Kirjanoppineet ja fariseukset
    halusivat korjausta tekstiin.

    Jos Pilatus olisi siihen
    suostunut,
    niin lopputulos
    olisi ollut
    vähintään yhtä selvä
    ilmoitus Jumalan Pojasta,
    Jahvesta, joka Pelastaa.

    ---------------------------
    Hän on sanonut:
    MINÄ OLEN
    Juutalaisten Kuningas
    ---------------------------

    Siinä olisi nyt ollut
    keskimmäisenä
    sama Jumalan nimi
    uloskirjoitettuna suoraan
    ensimmäisessä persoonassa

    ' H J H
  3. Roomalaiskirjeen alkulause selvitti,
    että Jumalan Evankeliumi on:

    Edeltä luvattu Hyvä Sanoma
    Jumalan Pojasta,
    josta tuli Voideltu Pelastaja
    lihaksi tulemisen
    sekä ristinkuoleman
    ja ylösnousemuksen kautta.

    Pakanain apostoliksi
    asetettu Paavali
    oli saanut suoraan Jeesukselta
    julistamansa Jumalan Evankeliumin,
    jossa avainsanoja ovat
    armo ja usko.

    Tämän alkulauseen jälkeen
    Paavali tervehtii
    vastaavalla täyslatauksella
    Rooman seurakuntaa.

    "Ensiksikin
    minä kiitän Jumalaani
    Jeesuksen Kristuksen kautta
    teidän kaikkien tähden,
    koska teidän uskoanne
    mainitaan kaikessa maailmassa."
    (Room 1:8)

    Paavali kiitti Jumalaa
    heidän uskostaan,
    koska tuo usko oli välttämätön
    lähestyvän ahdingon takia.

    "Sillä Jumala,
    jota minä hengessäni palvelen
    julistaen hänen Poikansa
    evankeliumia,
    on minun todistajani,
    kuinka minä teitä
    lakkaamatta muistan"
    (Room 1:9)

    Siis Paavali paitsi kiitti
    Jumalaa Rooman uskovista,
    myös aivan erityisellä tavalla
    kantoi heitä jatkuvasti
    Herran eteen
    rukoillen heidän puolestaan.

    Ja hänen huolensa roomalaisista
    oli niin suuri,
    että hän olisi välttämättä
    halunnut päästä heidän luokseen.

    "aina rukouksissani anoen,
    että minä jo vihdoinkin,
    jos Jumala tahtoo,
    pääsisin tulemaan teidän tykönne."
    (Room 1:10)

    Siis Paavalin sydämessä
    oli oikein polte Roomaisten tähden.
    Hän tiesi,
    että he tarvitsisivat vahvistusta.

    "Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä,
    voidakseni antaa teille
    jonkun hengellisen lahjan,
    että te vahvistuisitte"
    (Room 1:11)

    Paavali ei lähesty heitä
    ylhäältä päin,
    jonka hän teki selväksi
    heti kirjeensä kahden
    ensimmäisen sanan myötä
    sanoessaan olevansa
    vähäinen orja.
    Hän haluaa antaa heille
    paitsi hengellisen lahjan
    myös yhtä lailla
    saada heiltä virkistystä ja vahvistusta.

    "se on,
    että me yhdessä ollessamme
    virkistyisimme yhteisestä uskostamme,
    teidän ja minun"
    (Room 1:12)

    Paavali haluaa antaa heille jotakin,
    ja saada heiltä jotakin.

    "Ja minä en tahdo, veljet,
    teiltä salata,
    että jo monesti
    olen päättänyt tulla teidän tykönne
    saadakseni jonkin hedelmän
    teidänkin keskuudestanne,
    niinkuin muidenkin pakanain,
    mutta olen ollut estetty tähän saakka."
    (Room 1:13)

    Paavali on ollut kuin koira
    juoksunarussa,
    joka ei pääse pihalta
    sinne mihin haluaisi,
    vaikka yhä uudestaan yrittää
    moniin eri suuntiin.

    "Kreikkalaisille ja barbaareille,
    viisaille ja tyhmille
    minä olen velassa;
    omasta puolestani
    minä siis olen altis
    teillekin, Roomassa asuvaisille,
    julistamaan evankeliumia."
    (Room 1:14-15)

    Alkusanat lähestyvät päätöstään.
    Alkulause selvittäen raamit
    Jumalan Evankeliumille
    ja tervehdys Roomalaisille
    ovat nyt sulkeutumassa.

    Jokin suurjännitekaapeli
    on viritetty
    Paavalin ja Rooman seurakunnan
    välille.
    Paavali kokee pakkoa päästä
    Roomaan.

    Historiasta tiedämme,
    että se lopulta toteutuikin,
    mutta hirmuinen oli matka
    tuohon määränpäähän.
    Se oli Paavalin
    kutsumuksen täyttymys.

    Nyt on aika siirtyä itse asiaan.
    Jumalan evankeliumiin,
    joka on Jumalan Voima,
    oli edessä sitten mitä tahansa.

    "Sillä minä en häpeä evankeliumia;
    sillä se on Jumalan voima,
    itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
    juutalaiselle ensin,
    sitten myös kreikkalaiselle."
    (Room 1:16)

    Ja kytkentä tuohon voimaverkkoon
    tapahtuu uskon kautta.

    "Sillä siinä
    Jumalan vanhurskaus ilmestyy
    uskosta uskoon,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Vanhurskas on elävä uskosta'."
    (Room 1:17)

    Meidät pelastetaan uskon kautta.
    Ensin tulee
    Jumalan Sana eli evankeliumi,
    johon sisältyy Jumalan voima.

    Jos me otamme sen vastaan,
    niin me saamme lahjaksi uskon
    ja meidät vanhurskautetaan.

    Sen jälkeen Sanan voima
    vaikuttaa meissä uskon tekoja,
    joissa Jumalan vanhurskaus
    tulee esiin.

    Jumalan Sana eli Jeesus Kristus
    on tuon uskon alkaja.
    Hän vaikuttaa meissä uskon.

    Ja sitten meillä on etuoikeus
    elää Hänen uskossaan.

    Siis Jeesus Kristus
    on tuon uskon lähde
    alusta loppuun saakka.

    Jeesus ja Hänen uskonsa
    ovat meille lahja.

    Ne, jotka ottavat
    tämän lahjan vastaan,
    ovat vanhurskautettuja
    ja elävät vanhurskasta elämää
    uskon kautta.

    Ne,
    jotka tuon lahjan hylkäävät,
    ovat vääriä eli epävanhurskaita.
    Ja he elävät elämää,
    joka ei ole kuuliaista Herralle.

    Siis vanhurskaissa
    vaikuttaa eri voima
    kuin epävanhurskaissa.

    Meissä vaikuttaa
    evankeliumiin kätketty
    Jumalan voima,
    jossa Jumalan vanhurskaus ilmestyy
    tai ehkä oikeammin käännettynä
    paljastuu tai tulee ilmi
    USKOSTA USKOON ...
    siis kääntymisestä alkaen
    aina uusina uskon tekoina.

    Siis ...
    Jumalan vanhurskaus ...
    ilmestyi minulle uskon kautta,
    ja sitten siitä alkaen
    minä olen elänyt tuossa uskossa.

    Ja koko ajan puhutaan
    Jeesuksen uskosta
    eli Jumalan Pojan uskosta.

    Siinä lahjauskossa minäkin sain
    ottaa vastaan pelastuksen
    ja sitten siitä alkaen
    olen saanut elää siinä.

    Paavali oli saavuttanut
    fariseuksena tason,
    josta sanottiin:
    "Lain vanhurskauteen
    nähden nuhteeton"

    Mutta nyt hänellä oli aarre.
    Jeesuksen uskon kautta
    saatava lahjavanhurskaus.

    Avataan lahja!
  4. Ei ole olemassa mitään
    kalamoksen Raamattua.
    Lainasin
    kuten yleensä aina
    käännöstä KR 33/38.
    Eli Jumalan Evankeliumin
    alkulause menee näin:

    "Paavali,
    Jeesuksen Kristuksen palvelija,
    kutsuttu apostoli,
    erotettu julistamaan
    Jumalan evankeliumia,
    jonka
    Jumala on edeltä luvannut
    profeettainsa kautta
    pyhissä kirjoituksissa,
    hänen Pojastansa
    - joka lihan puolesta
    on syntynyt Daavidin siemenestä
    ja pyhyyden hengen puolesta
    kuolleistanousemisen kautta
    asetettu Jumalan Pojaksi
    voimassa -
    Jeesuksesta Kristuksesta,
    meidän Herrastamme,
    jonka kautta
    me olemme saaneet
    armon ja apostolinviran,
    että syntyisi uskon kuuliaisuus
    hänen nimeänsä kohtaan
    kaikissa pakanakansoissa,
    joihin tekin,
    Jeesuksen Kristuksen kutsumat,
    kuulutte:
    kaikille
    Roomassa oleville
    Jumalan rakkaille,
    kutsutuille pyhille.
    Armo teille ja rauha
    Jumalalta, meidän Isältämme,
    ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!"
    (Room 1:1-7)

    Kun nyt olemme tuon alkulauseen
    käyneet tarkastellen läpi,
    niin me olemme jo
    tulleet tarkoin tietämään,
    mikä on
    Jumalan Evankeliumi.

    Jumalan Evankeliumi
    on siis:

    Edeltä luvattu
    Hyvä Sanoma
    Jumalan Suosiosta eli Armosta
    Hänen Pojassaan,
    josta tuli
    Kristus Jeesus
    eli
    Voideltu Pelastaja.

    Tämä edellytti lihaksi tulemista
    Daavidin siemenestä
    sekä Ristinkuolemaa
    ja ylösnousemusta.

    Nyt Hän on asetettu
    Jumalan Pojaksi
    Voimassa.

    Uskon kuuliaisuus
    Hänen nimeänsä kohtaan
    saa aikaan valtavan ihmeen.

    Me synnymme uudesti
    ylhäältä Hengestä
    Jumalan lapsiksi
    ja tulemme itse kukin
    yhdeksi jäsneksi
    Kristuksen Ruumiissa.

    Ja niin meillä on
    Jumalan ja Herran Jeesuksen
    armo eli suosio ja rauha.

    Tässä oli läpileikkaus
    Jumalan Evankeliumista.

    Ja tämän Paavali mahdutti
    yhteen virkkeeseen
    kirjeensä alussa.

    Sitten alkaa varsinainen
    Tervehdys.

    Aivan samoinkuin
    alkulauseen jokainen Sana
    oli Jumalan Voimalla
    ladattu ilmoitus
    Jumalan evankeliumin sisällöstä,
    on alkusanojen tervehdysosan
    jokainen Sana
    täysi annos Jumalan
    Armoa ja Rauhaa
    eli
    Suloisuutta, Mielihyvää,
    Suosion- ja Rakkauden osoitusta,
    Kiitosta,
    Hyvinvointia, Terveyttä jne.

    "Ensiksikin
    minä kiitän Jumalaani
    Jeesuksen Kristuksen kautta
    teidän kaikkien tähden,
    koska teidän uskoanne
    mainitaan kaikessa maailmassa."
    (Room 1:8)

    Kaiken siunauksen lähde
    on kytkettynä Jumalan lasten ylle
    uskon kautta.

    Roomalaisten uskosta
    puhuttiin jo kaikessa maailmassa.

    Ja tämä maininta
    on erittäin tärkeä ymmärtää
    myös jonain ihan muuna
    kuin pelkkänä kohteliaisuutena.

    Rooman uskovien asema
    oli oleva aivan erityinen
    koko maailmassa.

    Aiemmin kirjoittaessaan
    Korinton seurakunnalle,
    Paavali oli jo maininnut
    lähestyvän ahdingon
    ja antanut toimintaohjeita
    sen varalta.

    Vain uskon kautta
    uskovat saattoivat kestää
    lähestyvän ahdingon.

    Paavalin toivottama
    Jumalan armo eli suosio ja rauha
    eivät olleet ylellisyys.

    Ne olivat välttämättömyys
    tulevina päivinä.

    Ja niiden osallisuus edellytti
    uskoa eli luottamusta Jeesukseen.

    Paavalilla oli siis todella
    suuri ja vilpitön ilo
    ja kiitoksen aihe Jumalalle
    siitä,
    että Rooman kristityillä
    oli tuollainen usko.
  5. Roomalaiskirjeen
    Alkulause
    on yksi virke,
    jolla on pituutta seitsemän jaetta.

    "Paavali,
    Jeesuksen Kristuksen palvelija,
    kutsuttu apostoli,
    erotettu julistamaan
    Jumalan evankeliumia"
    (Room 1:1)

    Jumalan evankeliumin,
    jonka Paavali meille julistaa,
    Paavali on saanut tiedoksi
    suoraan Jeesukselta
    ilmestyksen kautta:

    "Sillä minä teen teille tiettäväksi,
    veljet,
    että minun julistamani evankeliumi
    ei ole ihmisten mukaista;
    enkä minä olekaan sitä
    ihmisiltä saanut,
    eikä sitä ole minulle opetettu,
    vaan Jeesus Kristus
    on sen minulle ilmoittanut."
    (Gal 1:11-12)

    Matteus, Markus ja Luukas
    samoinkuin Johannes
    ovat tallentaneet meille
    Jeesuksen elämäkerran.

    Ja toki niistä löytyy evankeliumi
    - Valtakunnan evankeliumi -
    eli ilmoitus
    tulevasta Jumalan Valtakunnasta.

    Mutta Jeesus paljasti
    useita salaisuuksia
    vasta Paavalille.

    Yksi näistä salaisuuksista on
    armon evankeliumi.

    Jeesus antoi suoraan Paavalille
    - pakanain apostolille -
    ilmestyksen kautta tiedoksi
    tämän nyt meneillään olevan
    armotalouskauden salaisuuden.

    "Sen takia minä, Paavali,
    teidän, pakanain, tähden
    Kristuksen Jeesuksen vanki,
    notkistan polveni -
    olette kaiketi kuulleet siitä
    Jumalan armon taloudenhoidosta,
    mikä on minulle teitä varten annettu,
    että näet tämä salaisuus on
    ilmestyksen kautta
    tehty minulle tiettäväksi,
    niinkuin olen siitä edellä
    lyhyesti kirjoittanut:
    (Ef 3:1-3)

    Salaisuus
    viittaa
    nyt meneillään olevaan
    armotalouskauteen,
    johon hänen julistamansa
    armon evankeliumi
    liittyy,
    ja jonka evankeliumin
    hän oli saanut
    ilmestyksessä Jeesukselta.

    Siis Paavali ei saanut
    julistamaansa evankeliumia tiedoksi
    esimerkiksi Jeesuksen opetuslapsilta.

    Armo ei ole sormien läpi katsomista.
    Vanhurskas Jumala ei voi niin tehdä.

    Jos Hän tekisi niin,
    emme ikinä pääsisi eroon
    paholaisestakaan,
    vaan Jumalan täytyisi päästää
    paholainenkin joukkoineen taivaaseen
    olemaan meidän kiusanamme
    aina ja iankaikkisesti.

    Jumala lähetti
    ainokaisen Poikansa,
    joka otti päälleen
    meidän syyllisyytemme
    ja kärsi siitä aiheutuvan
    Jumalan vanhurskaan tuomion.

    Ja niin Jumala voi
    sormien läpi katsomatta
    lukea meidät syyttömiksi
    eli vanhurskauttaa meidät,
    koska Hänen ainokainen Poikansa
    otti päälleen rikkomuksemme
    ja näin sovitti meidät Jumalan kanssa.

    Raamatussa synti ja velka
    ovat ikäänkuin synonyymeja.

    Jos joku maksaa jonkun ihmisen velat,
    niin silloin tämä ihminen on vapaa
    veloistaan ja niiden seurauksista.

    Jeesus maksoi
    koko ihmiskunnan syntivelan.

    Siksi Paavali sanookin
    evankeliuminsa alkujakeissa,
    että Jumalan evankeliumi
    on nimenomaan ilosanoma
    Hänen Pojastaan.

    "Paavali,
    Jeesuksen Kristuksen palvelija,
    kutsuttu apostoli,
    erotettu julistamaan
    Jumalan evankeliumia,
    jonka Jumala on edeltä luvannut
    profeettainsa kautta
    pyhissä kirjoituksissa,
    hänen Pojastansa"
    (Room 1:1-3)

    Jumalan Evankeliumi
    on siis
    Edeltä luvattu
    Hyvä Sanoma
    Jumalan Suosiosta eli Armosta
    Hänen Pojassaan.

    Paavalin alkulause
    ei kuitenkaan pääty tähän,
    vaan virke jatkuu
    lyhyelllä analyysilla
    Jumalan Pojasta.

    "hänen Pojastansa
    - joka lihan puolesta on syntynyt
    Daavidin siemenestä
    ja pyhyyden hengen puolesta
    kuolleistanousemisen kautta
    asetettu Jumalan Pojaksi voimassa -
    Jeesuksesta Kristuksesta,
    meidän Herrastamme"
    (Room 1:3-4)

    Jumalan Poika
    Isän rinnalta/povesta/helmasta
    tuli ihmisruumiiseen,
    jonka Jumala valmisti
    neitsyen kohtuun.

    Pojan kuolema ristillä
    ja sitä seuraava
    ruumiin ylösnousemus
    oli osoitus siitä,
    että nyt Pojalla oli kaikki valta.

    Tästä vallasta ja voimasta
    me tulemme osallisiksi
    ja tulemme itsekin
    Jumalan lapsiksi
    ottamalla Hänet vastaan
    ja uskomalla Hänen nimeensä.

    Paavali jatkaa alkulausetta
    ilmaisten syyn julistamalleen
    Jumalan Evankeliumille.

    "jonka kautta me olemme saaneet
    armon ja apostolinviran,
    että syntyisi uskon kuuliaisuus
    hänen nimeänsä kohtaan
    kaikissa pakanakansoissa,
    joihin tekin,
    Jeesuksen Kristuksen kutsumat,
    kuulutte:
    kaikille Roomassa oleville
    Jumalan rakkaille,
    kutsutuille pyhille.
    Armo teille ja rauha Jumalalta,
    meidän Isältämme,
    ja Herralta
    Jeesukselta Kristukselta!"
    (Room 1:5-7)

    Kysymyksessä on siis myös
    uskon kuuliaisuuden evankeliumi.

    Kuuliaisuus ja uskominen
    tulevat kumpikin
    samasta sanajuuresta:

    πείθω = luottaa
    peitho

    Jos panemme
    täyden luottamuksemme
    Poikaan,
    meillä on iankaikkinen elämä.

    Usko Jeesukseen siinä mielessä,
    että tiedämme
    Hänen olevan olemassa,
    ei vielä synnytä meitä
    synteihimme kuolleita uudesti.

    Mutta jos tulemme Jeesuksen tykö,
    niin tuosta kohtaamisesta
    alkaa uskon kuuliaisuus.

    Uskonsuhde eli luottamussuhde,
    jossa me kuulumme Jeesukselle
    ja Jeesus kuuluu meille.

    Jeesus kutsuu meitä luokseen.
    Jos tulemme Hänen tykönsä,
    ja otamme Hänet vastaan,
    niin me synnymme uudesti
    ylhäältä Hengestä
    Jumalan lapsiksi.

    Paavali kirjoittaa
    Roomassa oleville
    uskon kuuliaisuudessa
    eläville Jumalan rakkaille.

    Näille Paavali toivottaa
    Armoa ja Rauhaa.

    Ja tähän päättyy
    Roomalaiskirjeen
    Alkulause (Room 1:1-7)

    Ja sitten alkaa
    Alkusanojen
    jälkimmäinen puolisko:

    Tervehdyssanat (Room 1:8-17),
    joissa Paavali iloitsee
    juuri Roomalaisten uskosta.
  6. Otetaanpa tähän väliin
    syventävä pikakertaus.

    Paavali lähetti seurakuntakirjeitä
    seitsemälle paikkakunnalle
    samoinkuin
    Johanneksen tallentamassa
    Ilmestyskirjassa
    Jeesus käski Johanneksen lähettää
    kirje seitsemälle seurakunnalle.

    Kirjoittamisjärjestyksessä
    Paavali kirjoitti:

    Tessalonikalaisille
    Galatalaisille
    Korinttolaisille
    ROOMALAISILLE
    Efesolaisille
    Kolossalaisille
    Filippiläisille

    Keskimmäisenä eli huippukohdassa
    on Jumalan Evankeliumi.

    "Paavali,
    Jeesuksen Kristuksen palvelija,
    kutsuttu apostoli,
    erotettu julistamaan
    Jumalan evankeliumia"
    (Room 1:1)


    Παῦλος = vähäinen
    Paulos

    δοῦλος = orja
    dῦlos

    κλητός = kutsuttu
    klētos

    ἀπόστολος = lähetetty
    apostolos

    Paavali on kutsuttu
    klētos.

    Itse asiassa jokainen
    Kristuksen oma on kutsuttu.
    Nimittäin seurakunta
    on alkutekstissä

    ἐκκλησία = uloskutsutut
    ekklēsia

    Voisi sanoa,
    että meidät jokainen
    on kutsuttu eli kailotettu
    ulos maailmasta,
    mutta toisaalta
    kailottamaan maailmalle
    Hyvää Sanomaa
    Jeesuksesta Kristuksesta.

    εὐαγγέλιον = hyvä sanoma
    euangelion

    Paavali sai erityiskutsun
    pakanain apostoliksi.

    Hän tekee kuitenkin tiettäväksi
    heti alkuun,
    että hän ei ole mitään.
    Hän on orja.
    Ja orja tekee,
    mitä isäntä käskee.

    "Paavali,
    orja Jeesuksen Kristuksen"
    (Room 1:1)

    Paavali on orjana
    vain Herransa lähettiläs.

    Ja tällä lähettiläällä
    on tuotavana Jumalan viesti
    koskien Hänen Poikaansa.

    Hyvä Sanoma
    eli Ilosanoma
    eli Evankeliumi ...

    "jonka Jumala on edeltä luvannut
    profeettainsa kautta
    pyhissä kirjoituksissa,
    hänen Pojastansa
    - joka lihan puolesta
    on syntynyt Daavidin siemenestä
    ja pyhyyden hengen puolesta
    kuolleistanousemisen kautta
    asetettu Jumalan Pojaksi voimassa -
    Jeesuksesta Kristuksesta,
    meidän Herrastamme
    (Room 1:2-4)

    Siis se Ilosanoma,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset
    sen ensimmäisestä sanasta alkaen
    ovat antaneet toivoa ihmiskunnalle,
    on nyt täyttynyt ja
    ja tallennettuna
    Uuden Testamentin puolelle.

    Jumalan Hyvä Sanoma
    on nyt kokonainen
    ja siinä on Voima.
    Kuten Paavali toteaa
    avaussanojensa lopussa:

    "Sillä minä en häpeä evankeliumia;
    sillä se on Jumalan voima,
    itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
    juutalaiselle ensin,
    sitten myös kreikkalaiselle."
    (Room 1:16)

    Nyt me voimme
    - me pakanatkin -
    nähdä ja kokea uskon kautta
    Jumalan Valtakunnan
    päästen osallisiksi
    Uuden liiton siunauksista.

    "Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
    ilmestyy uskosta uskoon,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Vanhurskas on elävä uskosta'."
    (Room 1:17)

    Jo Jeremia kirjoitti Jeesuksesta:

    "Herra on meidän vanhurskautemme"
    (Jer 23:6)

    Ja Paavali lainaa Habakukia:

    "vanhurskas on elävä uskostansa"
    (Hab 2:4)

    Kun lukee nuo tekstikatkelmat
    kokonaisuudessaan,
    niin huomaa,
    että kysymys on yksin
    Herran Pelastusteosta,
    jonka otamme uskon kautta vastaan.

    "Joka uskoo Poikaan,
    sillä on iankaikkinen elämä;
    mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
    se ei ole elämää näkevä,
    vaan Jumalan viha
    pysyy hänen päällänsä."
    (Joh 3:36)

    Eli kysymys on
    Herran Vanhurskaudesta,
    jonka me saamme lahjaksi.


    Roomalaiskirje pitää sisällään
    alku- ja loppusanojen välissä
    neljä valtavaa selvitystä
    Jumalan Ilosanomasta:

    - Synti ja Sovitus
    - Uusi Elämä
    - Israel
    - Uskovan Vaellus

    Eli heti alkusanojen
    viimeisen lauseen jälkeen
    alkaa selvitys
    Synnistä ja Sovituksesta.
    Se jakaantuu yhdeksään osaan:

    - Jumalattomuus
    - Tuomio
    - Laki
    - Jumalan Uskollisuus
    - JUMALAN VANHURSKAUS
    - Usko
    - Lupaus
    - Kirkkaus
    - Armo

    Tuon selvityksen keskellä
    eli huippukohdassa on
    JUMALAN VANHURSKAUS

    Me olemme syntisiä.
    Jumala on Vanhurskas.

    Mutta Jeesus on ottanut päälleen
    meidän syntimme
    ja lahjoittanut meille
    oman Vanhurskautensa.

    "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
    josta laki ja profeetat todistavat,
    on ilmoitettu ilman lakia,
    se Jumalan vanhurskaus,
    joka uskon kautta
    Jeesukseen Kristukseen
    tulee kaikkiin ja kaikille,
    jotka uskovat"
    (Room 3:21-22)

    Näin alkaa Roomalaiskirjeen
    ensimmäisen pääalueen
    SYNTI JA SOVITUS
    huippukatkelma
    JUMALAN VANHURSKAUS

    Siis me emme voi tehdä
    mitään muuta kuin
    kääntyä mielenmuutoksessa
    Jumalan puoleen.

    Ja tuossa kohtaamisessa
    Jeesuksen Ristin juurella
    me saamme lahjaksi Vanhurskauden.

    "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
    ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
    ja saavat lahjaksi vanhurskauden
    hänen armostaan
    sen lunastuksen kautta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    jonka Jumala on asettanut
    armoistuimeksi
    uskon kautta hänen vereensä,
    osoittaaksensa vanhurskauttaan,
    koska hän oli jättänyt rankaisematta
    ennen tehdyt synnit
    jumalallisessa kärsivällisyydessään,
    osoittaaksensa vanhurskauttaan
    nykyajassa, sitä,
    että hän itse on vanhurskas
    ja vanhurskauttaa sen,
    jolla on usko Jeesukseen."
    (Room 3:23-26)

    Kerskaaminen on kokonaan
    suljettu pois.

    "Missä siis on kerskaaminen?
    Se on suljettu pois.
    Minkä lain kautta?
    Tekojenko lain?
    Ei, vaan uskon lain kautta.
    Niin päätämme siis,
    että ihminen vanhurskautetaan
    uskon kautta,
    ilman lain tekoja. "
    (Room 3:27-28)

    Paavali julistaa meille
    huikeaa
    Pelastuksen evankeliumia.

    Näin hyvästä sanomasta
    on kuultava jokainen sana.

    Palataan alkulauseeseen.
  7. Todella tärkeä asia tuo,
    jolla aloitit.

    "Sapatti on asetettu ihmistä varten
    eikä ihminen sapattia varten"
    (Mark 2:27)

    Edelleen viitannet tähän kohtaan:

    "Älköön siis kukaan teitä tuomitko
    syömisestä tai juomisesta,
    älköön myös minkään juhlan
    tai uudenkuun
    tai sapatin johdosta,
    jotka vain ovat tulevaisten varjo,
    mutta ruumis on Kristuksen."
    (Kol 2:16)

    Tätä jälkimmäistä lainausta
    on hyvä lukea pidemmältikin,
    mutta hyppään nyt suoraan
    siihen oleelliseen.

    "Jos te siis olette
    herätetyt Kristuksen kanssa,
    niin etsikää sitä,
    mikä on ylhäällä,
    jossa Kristus on,
    istuen Jumalan oikealla puolella.
    Olkoon mielenne siihen,
    mikä ylhäällä on,
    älköön siihen, mikä on maan päällä.
    Sillä te olette kuolleet,
    ja teidän elämänne
    on kätkettynä
    Kristuksen kanssa Jumalassa"
    (Kol 3:1-3)

    Eli kun olemme syöneet
    Golgatalle pystytetystä
    Elämän puusta,
    olemme tulleet siihen asemaan,
    johon Aadam ja Eeva
    olisivat tulleet,
    jos olisivat syöneet
    Eämän puusta.

    Tuohon hetkeen asti
    olisi vallinnut
    seitsemäs päivä.

    Siis
    seitsemännen päivän lepo
    loppui
    niin Jumalalta kuin ihmisiltäkin
    vasta silloin,
    kun Aadam söi kielletystä puusta.

    Mutta tuon Sapatin levon
    ei olisi koskaan tarvinnut päättyä.
    Vaan se olisi voinut vain vaihtua
    Suureen Sapattiin.

    Jos syntiinlankeemusta
    ei olisi tapahtunut,
    niin sinä päivänä,
    kun Aadam olisi syönyt
    Elämän puusta,
    sapatin päivä olisi
    vain vaihtunut
    kahdeksanneksi päiväksi
    eli Jumalan päiväksi
    eli Iankaikkisuuden päiväksi.

    Ja tämän me nyt olemme
    saaneet kokea,
    kun tulimme Golgatalle
    Elämän puun luokse
    ja söimme siitä.

    Me olemme nyt yhtä
    Jeesuksen kanssa.
    Hänen Ruumiinsa jäseniä.

    Meidät on jo asetettu
    taivaallisiin.

    Meidät on jo siirretty
    Jumalan Rakkaan Pojan
    Valtakuntaan.

    Tämä merkitsee sitä,
    että me olemme jo
    Suuressa Sapatissa,
    joka ei ole seitsemäs päivä
    vaan kahdeksas
    tai vielä oikeammin viideskymmenes.

    Me emme ole
    seitsemännessä vuodessa
    vaan riemuvuodessa
    joka ei ole seitsemäs vuosi
    vaan kahdeksas
    tai vielä oikeammin viideskymmenes.

    Ei siis suinkaan ole sattuma,
    että Jeesus antoi Henkensä
    juuri ennen Suurta Sapattia.

    Sanan yksiselitteinen ilmoitus on,
    että Jeesus kuoli
    juuri vähän ennen Suurta sapattia
    ja saatiin hautaan juuri ja juuri
    ennen tuon Suuren Sapatin alkua
    keskiviikkoehtoolla.

    Ja vastaavasti
    kolme päivää ja kolme yötä
    myöhemmin
    Hänen ruumiinsa
    nousi ylös haudasta
    lauantaiehtoolla
    viikkosapatin
    ja viikon ensimmäisen päivän
    taitekohdasa.

    Kun Jeesus oli antanut
    Henkensä Isän käsiin,
    niin Hänen ruumiinsa
    jäi kuolleena ristille.

    Mutta välittömästi
    siinä silmänräpäyksessä
    Hänet voimallistettiin
    ja Hän meni tuossa Hengessään
    alas tuonelaan
    julistamaan voittonsa.

    Jeesus ei siis suinkaan
    viivytellyt tuonelassa,
    vaan julisti välittömästi voittonsa
    ja otti tuonelan avaimet
    ja vei heti koko
    Aabrahamin helman
    saaliinaan Jumalan Paratiisiin.

    Ja niin Jeesus oli jo
    Jumalan Paratiisissa,
    kun ristin ryövärit kuolivat.

    Ja Jeesus oli
    lupauksensa mukaan
    koko Aabrahamin helman kera
    Jumalan Paratiisissa
    valmiina ottamaan vastaan
    ristin ryövärin,
    kun tämä kuoli
    hetkeä myöhemmin kuin Jeesus.

    Siis sekä Jeesus
    että ristin ryöväri
    olivat Jumalan Paratiisissa
    jo sinä päivänä, jona kuolivat.

    Eli lopullinen ja iankaikkinen
    Sapatinlepo koitti ristinryövärille
    samalla kun avautui
    Suuri Sapatti.

    Tämä tapahtui sen tähden,
    että tämä ristin ryöväri
    tuli mielenmuutokseen.

    "Ja hän sanoi:
    'Jeesus, muista minua,
    kun tulet valtakuntaasi'.
    Niin Jeesus sanoi hänelle:
    'Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa.'"
    (Luuk 23:42-43)

    Tämä iankaikkinen elämä
    ja Sapatin lopputäyttymys
    avautuu myös meille,
    kun ryövärin lailla
    käännymme Jeesuksen puoleen,
    joka on jo tullut Valtakuntaansa.
    Hänellä on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.

    Sinä päivänä,
    kun me käännymme,
    meidät siirretään
    paholaisen vallasta
    Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
    Jeesus lupasi:

    "joka kuulee minun sanani
    ja uskoo häneen,
    joka on minut lähettänyt,
    sillä on iankaikkinen elämä,
    eikä hän joudu tuomittavaksi,
    vaan on siirtynyt
    kuolemasta elämään."
    (Joh 5:24)

    Tuona päivänä,
    kun kuulemme
    Hänen äänensä
    ja uskomme Häneen,
    me koemme Hengessämme
    ylösnousemusihmeen
    ja astumme
    Sapatin lopputäyttymykseen.

    Silloin meille on koittanut
    Pääsiäinen
    eli syntien sovitus
    ja vapautus orjuudesta.

    Silloin meille on tullut
    Helluntai
    ja olemme itse tuo
    uutislyhde,
    jota riemulla heilutetaan.


    PS

    Israelin kansa on erikois asemassa.

    "Heidän on
    lapseus
    ja kirkkaus
    ja liitot
    ja lain antaminen
    ja jumalanpalvelus
    ja lupaukset"
    (Room 9:4)

    Mikään tästä ei ole muuttunut.

    Mutta meille pakanoille,
    noita heille annettuja asioita
    ei ole koskaan annettu.

    Ja niin vielä
    Messiaan Valtakunnassakin.
    Israel on pappiskansa,
    ja tulee toteuttamaan
    tuon tuhannen vuoden ajankin
    kaikki Herran säätämät asiat.

    Tästä aikakaudesta kerrotaan
    esimerkiksi Hesekielin kirjassa
    luvusta 40 alkaen.