Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  1. Kutan avauksessa todetaan heti alkuun,
    synti on todellakin sitä,
    että eletään erossa Jumalasta.

    Ja tämä erossa Jumalasta eläminen
    merkitsee laittomuudessa elämistä.

    Kuinka valtava onkaan se sanoma,
    johon ensimmäisen kommentin
    Raamattulainaus meidät johdattaa:

    "Katsokaa,
    minkäkaltaisen rakkauden
    Isä on meille antanut,
    että meitä kutsutaan
    Jumalan lapsiksi,
    joita me olemmekin.
    Sentähden ei maailma
    tunne meitä,
    sillä se ei tunne häntä.
    Rakkaani,
    nyt me olemme Jumalan lapsia,
    eikä ole vielä käynyt ilmi,
    mitä meistä tulee.
    Me tiedämme tulevamme
    hänen kaltaisikseen,
    kun hän ilmestyy,
    sillä me saamme nähdä hänet
    sellaisena, kuin hän on.
    Ja jokainen,
    joka panee häneen tämän toivon,
    puhdistaa itsensä,
    niinkuin hän on puhdas.
    Jokainen,
    joka tekee synnin,
    tekee myös laittomuuden;
    ja synti on laittomuus."
    (1 Joh 3:1-4)

    Siis aivan yksiselitteisesti
    meillä on edessämme yhtälö

    synti = laittomuus

    Ja heti perään Johannes
    selvittää,
    että Jumala ei ole
    eikä Jumalassa ole
    laittomuutta eli syntiä.

    "Ja te tiedätte
    hänen ilmestyneen
    ottamaan pois synnit;
    ja hänessä ei ole syntiä."
    (1 Joh 3:5)

    Siis Jumala on
    laittomuuden vastakohta,
    ja niin voimakas sellainen,
    että hän vapauttaa syntisenkin
    synneistään.

    Johannes jatkaa niin ihanaa
    ja vapauttavaa selvitystään.

    "Kuka ikinä hänessä pysyy,
    hän ei tee syntiä;
    kuka ikinä syntiä tekee,
    hän ei ole häntä nähnyt
    eikä häntä tuntenut."
    (1 Joh 3:6)

    Siis ihminen,
    joka harjoittaa syntiä,
    ei ole kohdannut Jumalaa
    eikä tunne Jumalaa.
    Hän ei elä Jumalasuhteessa
    vaan erosa Jumalasta.

    Synnissä eli laittomuudessa
    eli erossa Jumalasta elävä ihminen
    ei tee sitä, mikä on oikein.

    Hän ei ole oikeamielinen
    eli vanhurskas,
    koska vanhurskas Jumala
    ei asu hänen sisimmässään.

    "Lapsukaiset,
    älköön kukaan saako
    teitä eksyttää.
    Se,
    joka vanhurskauden tekee,
    on vanhurskas,
    niinkuin hän on vanhurskas."
    (1 Joh 3:7)

    Vaan kuka hänessä sitten asuu,
    jos ei vanhurskas Jumala.

    "Joka syntiä tekee,
    se on perkeleestä,
    sillä perkele on tehnyt syntiä
    alusta asti.
    Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi,
    että hän tekisi tyhjäksi
    perkeleen teot.
    Ei yksikään
    Jumalasta syntynyt tee syntiä,
    sillä Jumalan siemen
    pysyy hänessä;
    eikä hän saata syntiä tehdä,
    sillä hän on Jumalasta syntynyt.
    Siitä käy ilmi,
    ketkä ovat Jumalan lapsia
    ja ketkä perkeleen lapsia.
    Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,
    hän ei ole Jumalasta,
    ei myöskään se,
    joka ei veljeänsä rakasta."
    (1 Joh 3:8-10)

    Synnin eli laittomuuden
    tuntomerkkejä ovat siis
    epävanhurskaus
    eli väärämielisyys
    sekä rakkaudettomuus.

    "Sillä tämä on se sanoma,
    jonka te olette alusta asti kuulleet,
    että meidän tulee
    rakastaa toinen toistamme
    eikä olla Kainin kaltaisia,
    joka oli pahasta
    ja tappoi veljensä.
    Ja minkätähden hän tappoi hänet?
    Sentähden,
    että hänen tekonsa olivat pahat,
    mutta hänen veljensä teot vanhurskaat."
    (1 Joh 3:11-12)

    Siis vanhurskas
    eli oikeamielinen ihminen
    on Jumalasta syntynyt,
    ja hänessä vaikuttaa
    Jumalan Rakkaus,
    joka saa aikaan vanhurskaita tekoja.

    Syntinen
    eli laittomuudessa elävä ihminen
    ei ole Jumalan lapsi
    vaan perkeleen lapsi,
    joka tekee pahoja tekoja.

    Eli niissä,
    jotka eivät ole
    tästä maailmasta
    vaan Jumalasta,
    asuu Jumalan Henki,
    joka mahdollistaa elämän
    Jumalan yhteydessä
    Hänen
    Vanhurskaudessaan ja
    Rakkaudessaan.

    Nämä ihmiset rakastavat
    niitäkin ihmisiä,
    jotka vihaavat heitä.

    Ja heitä vihaavat ne ihmiset,
    jotka ovat tästä maailmasta,
    ja jotka tämän maailman jumala
    on sokaissut.

    Siksi meidän uskovien
    ei pidä ihmetellä sitä,
    että maailma vihaa meitä.

    "Älkää ihmetelkö,
    veljeni,
    jos maailma teitä vihaa."
    (1 Joh 3:13)

    Mutta sitä täytyy kyllä ihmetellä,
    kun näyttää siltä
    kuin jotkut Jumalan lapset
    vihaisivat toisia Jumalan lapsia.

    "Me tiedämme siirtyneemme
    kuolemasta elämään,
    sillä me rakastamme veljiä.
    Joka ei rakasta,
    pysyy kuolemassa.
    Jokainen,
    joka vihaa veljeänsä,
    on murhaaja;
    ja te tiedätte,
    ettei kenessäkään murhaajassa
    ole iankaikkista elämää,
    joka hänessä pysyisi."
    (1 Joh 3:14-15)

    Yksi tapa osoittaa tämä
    vihamielisyys veljiä kohtaan,
    on nimittää heitä lahkolaisiksi.

    Paha uskonnollinen maailma
    nimitti Jeesukseen uskovien joukkoa
    lahkoksi aiemmin lainaamassani
    katkelmassa:

    "Mutta sen minä sinulle tunnustan,
    että minä sitä tietä vaeltaen,
    jota he lahkoksi sanovat,
    niin palvelen isieni Jumalaa,
    että minä uskon kaiken,
    mitä on kirjoitettuna
    laissa ja profeetoissa"
    (Ap.t 24:14)

    Raamatussa mainitaan
    muun muassa
    - fariseusten lahko
    - sakkukeusten lahko

    Nämä tulivat kuitenkin
    toimeen keskenään.

    Mutta uskonnollinen maailma
    ei voinut hyväksyä
    Jeesukseen uskovia
    vaan vihasi ja pilkkasi heitä
    nimittäen
    Nasaretin lahkoksi.

    Jeesukseen uskovat
    rakastivat rakastivat niitäkin,
    jotka heitä pilkkasivat.

    "Rakkaus ei tee
    lähimmäiselle
    mitään pahaa.
    Sentähden on
    rakkaus
    lain täyttämys."
    (Room 13:10)


    Rakkaus = lain täyttymys

    Viha = laittomuuden täyttymys
  2. Kuka kumma täällä levittää
    kaikenlaisia valheita minusta.

    Tällä foorumilla ja palstalla
    herätän keskustelua
    vain Raamatusta.

    Ja aina kun sen teen,
    niin alkaakin keskustelu minusta.

    Jos keskustelisimme siitä,
    mistä kulloinkin olen
    keskustelun herättänyt,
    niin keskusteluista olisi hyötyä
    ehkä jollekin ikuisuuksia myöten.

    Olen nyt edennyt
    Raamatun ilmoituksessa
    sen toiseen lukuun,
    jossa kerrotaan siitä,
    kuinka Aadam sai Vaimon.

    Tähän liittyy tietenkin
    suuria tunteita,
    mutta ennen kaikkea
    suuria salaisuuksia.

    Tarkoitan
    Viimeistä Aadamia ja Seurakuntaa
    eli Kristusta ja Morsianta.

    Mutta ensimmäinen Aadamkin
    oli toki haltioissaan,
    kun Jumala talutti hänen luokseen
    Morsiamen.

    Sai kuitenkin sanotuksi
    ihastuksissaan:
    "Tämä se nyt on ... "

    Jotain vastaavaa koin minäkin
    joskus puoli vuosisataa sitten.

    Tuli hetki, jolloin tiesin,
    että nyt Jumala on saattelemassa
    minun elämääni Naisen,
    jonka kanssa saan jakaa elämäni.
    Ja näin sitten tapahtui.

    Pian menimme kihloihin.
    Ja sitten myöhemmin
    saattelin tuon
    ihanista ihanimman neitsyen
    alttarille Jumalan ja
    läsnäolevan juhlajoukon eteen.

    Niin kihlaus
    kuin vihkiminenkin edellytti
    molempien osapuolien
    keskinäistä sopimista.

    Mutta minä olin aloitteen tekijä.
    Jos en olisi tehnyt aloitetta,
    niin mitään ei olisi
    koskaan tapahtunut.

    Ja kun sitten oltiin
    jo loppusuoralla,
    ja maaliviivalla,
    niin olimme polvistuneina
    alttarin edessä
    ja Jumalan ja läsnäolevan
    seurakunnan edessä,
    kun pastori kysyi minulta,
    että tahdonko
    minä kalamos ...

    Ja voi että minä tahdoin.

    Kun olin ilmaissut tahtoni
    taivan ja maan kuullen,
    niin ...
    vieläkään mitään ei tapahtunut.

    Kaikki.
    Ihan kaikki oli nyt kiinni siitä,
    mitä viereeni polvistunut
    niin ihana neitsyt vastaa
    pastorille,
    joka Jumalan ja läsnäolevan
    juhlajoukon
    ja minun kuulteni kysyi,
    tahdotko Sinä ...

    Ja hänkin tahtoi ...

    Ja kohta minä pujotin
    jo toisen sormuksen
    hänen sormeensa.

    Ja niin yhteinen elämämme alkoi.
    Hän oli antautunut minulle.

    Mutta jo tätä ennen
    olimme kumpikin tulleet Jeesuksen omiksi.

    Olimme kumpikin antautuneet Jeesukselle.
    Olimme kumpikin yhtä Jeesuksen kanssa.

    Olimme siis antautuneet toisillemme,
    mutta jo sitä ennen Jeesukselle.

    Ja niin me luonnollisesti
    yhdessä myös olimme antautuneet
    pyhien palvelukseen.

    "Mutta minä kehoitan teitä,
    veljet:
    te tunnette
    Stefanaan perhekunnan
    ja tiedätte,
    että se on Akaian ensi hedelmä
    ja että he ovat antautuneet
    pyhien palvelukseen."
    (1 Kor 16:15)

    Sama verbi
    'antautua' tai
    kirjaimellisemmin kääntäen
    'asettautua'
    esiintyy seuraavassa jakeessa:

    "Sen kuullessansa
    pakanat iloitsivat
    ja ylistivät Herran sanaa
    ja uskoivat,
    kaikki, jotka olivat
    asetetut/antautuneet
    iankaikkiseen elämään."
    (Ap.t 13:48)

    Olen valtavan kiitollinen
    Jumalalle siitä,
    että Hän oli asettanut
    minut ja ihanan vaimoni toisillemme.
    Ja saimme antautua toisillemme.

    Mutta vielä suurempi asia on se,
    että olemem saaneet
    asettautua/antautua Jeesukselle.

    Ja aivan samoin kuin minä
    tahdoin saada
    tämän ihanan neitsyen
    omakseni,
    haluaa Jeesus saada omakseen Sinut.

    "Hän tuli omiensa tykö,
    ja hänen omansa
    eivät ottaneet häntä vastaan."
    (Joh 1:11)

    Tuo tarkoittaa Israelia.
    Ja sitten myöhemminkään
    Israel ei ottanut Häntä vastaan.

    Mutta pakanat ottivat riemumielin
    siten kuin edellä
    Apostolien tekoja lainasin.

    Täällä ajassa
    me kihlaudumme Jeesukselle.
    Paavali kirjoitti:

    "Sillä minä kiivailen
    teidän puolestanne
    Jumalan kiivaudella;
    minähän olen kihlannut teidät
    miehelle, yhdelle ainoalle,
    asettaakseni Kristuksen eteen
    puhtaan neitsyen."
    (2 Kor 11:2)

    Nyt Jeesus on valmistamassa
    Morsiamelleen asuinsijaa
    Isän Kotiin.

    Ja kerran Hän noutaa
    Morsiamensa sinne.

    Ja sitten tapahtuu vihkiminen.
    Ja sen jälkeen
    Jeesus palaa vihityn Morsiamensa
    kanssa Isän Kodista
    takaisin maan päälle,
    ja on hääjuhlan aika.

    Eli Raamatun
    ensimmäisestä luvusta alkaen
    sen viimeiseen lukuun asti
    suuri ilosanoma on kätketty
    käsitteeseen Nainen.
  3. Juuri tuon Iisebelin nimen tähden
    päättelin avaustekstini
    siihen kauheuteen,
    että tuo Tyatiran
    seurakunnan johtaja
    suvaitsi tuota naista, Iisebeliä.

    Alkutekstin ilmaisu
    ei tarkoita pelkästään naista.
    Se tarkoittaa aviovaimoa.
    Kysymys saattaa todella olla
    Tyatiran seurakunnan
    lähettilään vaimosta.

    Joka tapauksessa tuo nainen
    pääsi vapaasti seurakuntaan
    opettamaan kuin profeetta.

    Ja hän opetti seurakuntaa
    tuntemaan
    - ei suinkaan
    Jumalan Poikaa
    ja Jumalan voimaa -
    vaan saatanan syvyyksiä.

    Kysymys on siis itse asiassa
    siitä paholaisen vallasta
    ja paholaisen palvonnasta,
    joka alkoi sen jälkeen,
    kun Jumala oli
    vedenpaisumuksella
    pelastanut maailman
    paholaisen suunnittelemalta täystuholta.

    Sen jälkeen paholainen sai ihmiset
    rakentamaan Baabelin tornia.

    Ja Babylon on oleva huippuroolissa
    Raamatun ja siten myös
    Ilmestyskirjan loppuun saakka.

    Eli Jeesuksen viesti
    Tyatiran seurakunnan lähettiläälle
    on ilmiselvästi viittaus siihen,
    että se mitä on tapahtunut
    jo VT:n puolella
    oli nyt tapahtumassa huippuvauhdilla
    kaikessa kauheudessaan Tyatirassa.

    Eli Tyatirassa palvottiin
    Jumalaa ja epäjumalia.

    Tyatira nimenä tarkoittaa
    uhraamista.

    Tyatirassa epäjumalanpalvelus
    oli voimakkaasti kytköksissä
    ihmisten toimeentuloon.

    Jos ei osallistunut
    epäjumalien temppeleissä
    pidettäviin kokoontumisiin,
    joissa uhrattiin eläinuhreja,
    syötiin epäjumalille uhrattua lihaa
    ja harjoitettiin haureutta
    temppeliporttojen kanssa,
    oli yhteiskunnan ulkopuolinen
    ja taloudellisissa vaikeuksissa.

    Mutta lohdutusta tarjosi Iisebel,
    joka profeetan roolissa
    opetti seurakunnalle
    suvaitsevaisuutta.

    Siis aivan samoinkuin
    Vt:n puolella Iisebel
    saastutti haureudellaan
    ja muulla
    epäjumalanpalvelusmenoilla
    Israelin Jumalanpalveluksen.

    Mitään tällaista
    epäjumalanpalvelusta
    ei mainita tapahtuneen
    ennen vedenpaisumusta.

    Se alkoi vasta
    vedenpaisumuksen jälkeen.
    Se oli paholaisen
    uusi valttikortti
    varastaa ihmiset Jumalalta omikseen.

    Ja niin kaiken
    Tyatirassa tapahtuneen alku
    on jo Baabelin tornin
    rakentamisessa.

    Ymmärtääksemme kytkennän,
    meidän on aloitettava
    asian selvitys Nimrodista.

    Noon pojista
    pahamaineinen Haam
    synnytti Kuusin,
    ja Kuus Nimrodin.

    Nimrodista tuli ensimmäinen
    valtias maan päällä.

    Ja kohta alettiin rakentamaan
    Baabelin tornia.

    Ihmiskunta halusi pysyä
    yhtenäisenä
    ja palvella Jumalaa
    tämän taivaaseen saakka
    ulottuvan tornin kautta.

    Mutta tosiasiassa
    paholainen oli sotkemassa
    jälleen kerran asioita.

    Saamassa aikaan
    epäjumalanpalvelusmenot.

    Ja aivan samoin
    olivat sotkeentumassa
    asiat Tyatirassa.

    Jumalanpalvelus
    ja epäjumalanpalvelus
    olivat sekoittumassa toisiinsa.

    Ja tämä sekaannus
    on jatkuva loppuun asti.

    Ja todistamme tätä
    tänäkin päivänä Suomen niemellä.
  4. Raamatun ensimmäinen kirja
    Genesis (Alkujen kirja)
    jakautuu kolmeen pääosaan,
    joista kaksi jälkimmäistä
    jakautuu vielä kumpikin viiteen osaan.

    ALKU KAIKELLE LUODULLE

    Peruskertomus
    Gen 1:1 - 2:3

    Tämä peruskertomuskin jakaantuu
    kolmeen pääosaan.

    Ihanaan alkuun, jolloin
    Jumala loi taivaat ja maan.
    Gen 1:1

    Hirveään katastrofiin,
    jossa Maa koki hävityksen.
    Gen 1:2

    Kuuden päivän pituiseen
    saneeraukseen,
    joka päättyi ihanuuteen
    ja sapatinlepoon.
    Gen 1:3-2:3

    Sitten alkaa viiden
    jatkokertomuksen sarja.

    ALKU IHMISKUNNALLLE

    Aadam
    Gen 2:4 - 4:26

    Seet
    Gen 5:1 - 6:8

    Nooa
    Gen 6:9 - 9:28

    Nooan pojat
    Gen 10:1 - 11:9

    Seem
    Gen 11:10-26


    Ja nyt vedenpaisumuksen jälkeen
    alkaa taas uusi
    viiden jatkokertomuksen sarja.

    ALKU JUMALAN KANSALLE

    Terah
    Gen 11:27 - 25:11

    Ismael
    Gen 25:12-18

    Iisak
    Gen 25:19 -35:29

    Eesau
    Gen 36:1 - 37:1

    Jaakob
    Gen 37:2 - 50:26


    Perus- eli avauskertomuksen
    (Alussa loi Jumala ...)
    jälkeen
    tulee vielä kymmenen kertomusta,
    jotka kaikki alkavat
    heprean ilmaisulla
    toledoth (jatkokertomus).

    Nämä Genesiksen jatkokertomukset
    alkavat
    ENSIMMÄISESTÄ AADAMISTA
    ja päättyvät kertomukseen
    Jaakobista (Israelista)
    erityisesti Jaakobin pojasta Joosefista,
    jonka koko elämä on esikuvaa
    tulevasta
    TOISESTA AADAMISTA
    Jeesuksesta Kristuksesta.

    Raamatun peruskertomus
    päättyi siis siihen,
    että Jumala loi ihmisen
    omaksi kuvakseen.

    Tämä tapahtui kuudentena
    saneerauspäivänä.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Tehkäämme ihminen
    kuvaksemme, kaltaiseksemme;
    ja vallitkoot he
    meren kalat
    ja taivaan linnut
    ja karjaeläimet
    ja koko maan
    ja kaikki matelijat,
    jotka maassa matelevat.'
    Ja Jumala loi ihmisen
    omaksi kuvaksensa,
    Jumalan kuvaksi hän hänet loi;
    mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
    (Gen 1:26-27)

    Ja tuona samana päivänä
    Jumala siunasi heidät
    (Aadamin ja Eevan)
    hedelmällisiksi.
    Ja antoi siementä kantavat ruohot ravinnoksi
    kaikille eläville olennoille
    ja ihmisille myös puiden
    siementä tekevät hedelmät.

    Siis kuudennen päivän myötä
    tuli kaikki valmiiksi.

    "Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa
    kaikkine joukkoinensa.
    Ja Jumala päätti
    seitsemäntenä päivänä työnsä,
    jonka hän oli tehnyt,
    ja lepäsi seitsemäntenä päivänä
    kaikesta työstänsä,
    jonka hän oli tehnyt.
    Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän
    ja pyhitti sen,
    koska hän sinä päivänä
    lepäsi kaikesta luomistyöstänsä,
    jonka hän oli tehnyt."
    (Gen 2:1-3)

    Tähän päättyy Raamatun
    ensimmäinen eli
    avaus- eli peruskertomus.

    Ja sitten alkaa toinen kertomus
    eli kirjaimellisesti kääntäen
    jatkokertomus.

    Mooseksen kirja siis jakaantuu
    tuohon peruskertomukseen
    ja sen jälkeen yhteensä
    kymmeneen jatkokertomukseen,
    jotka kaikki alkavat sanalla
    "jatkokertomus".

    Ensimmäinen jatkokertomus
    alkaa näin:

    "Tämä on kertomus
    taivaan ja maan synnystä,
    kun ne luotiin.
    Siihen aikaan,
    kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
    ei ollut vielä
    yhtään kedon pensasta maan päällä,
    eikä vielä kasvanut
    mitään ruohoa kedolla,
    koska Herra Jumala
    ei vielä ollut antanut
    sataa maan päälle
    eikä ollut ihmistä
    maata viljelemässä,
    vaan sumu nousi maasta
    ja kasteli koko maan pinnan."
    (Gen 2:4-8)

    Tämä ensimmäinen jatkokertomus
    siis alkaa täsmentävällä kertauksella
    antaen tilannekuvauksen hetkestä
    peruskertomuksen
    neljännen päivän kohdalta.

    Jumala oli aikojen alussa
    luonut taivaat ja maan.
    Maa oli joutunut tuhon ja sekasorron
    sekä pimeyden ja vesimassojen alle.

    Valkeus oli tullut
    korjaamaan pimeyden teot.
    Taivaanvahvuus
    oli tullut erottamaan vesimassat
    sen alapuolella ja yläpuolella oleviin.

    Maa oli kohonnut
    tulivuorenpurkauksin niin,
    että kuiva tuli näkyviin.
    Aurinko oli asetettu paikoilleen.

    Kaikki kasvikunta oli saanut
    edellytykset räjähdysmäiseen
    esiinnousemiseen maan pinnalle.

    Oli aika luomisen ihmeille.
    Ensin luotiin vesieläimet.
    Sitten maan päällä olevat.

    Koko tämän luomakunnan Valtiaaksi
    luotiin ihminen.

    Kaikki tämä kävi ilmi
    Genesiksen peruskertomuksesta.

    Ja ensimmäinen jatkokertomus
    siirtää meidät kertauksen myötä
    tilannekuvaukseen,
    jossa virrat solisevat
    Jumalan puutarhassa,
    ja kaikenlaiset
    hedelmäpuut kasvavat,
    ja Aadam kohtaa
    kaikki sympaattiset eläimet
    ja antaa niille nimet.

    Mutta Aadamilta puuttuu jotakin.
    Ja nyt syventävässä kertauksessa
    meille kerrotaan
    suuri salaisuus siitä,
    miten Aadam sai itselleen
    yhteensopivan puoliskon.

    Paavali lainaa tästä
    ensimmäisestä jatkokertomuksesta
    jaetta (Gen 2:24)
    selvittäessään
    suurta salaisuutta koskien
    Kristusta ja seurakuntaa.

    " 'Sentähden
    mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä
    ja liittyköön vaimoonsa,
    ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.'
    Tämä salaisuus on suuri;
    minä tarkoitan
    Kristusta ja seurakuntaa."
    (Ef 5:31-32)

    Vastaukseni kysymykseesi on siis se,
    että Raamatun peruskertomuksessa
    kuudennen päivän tapahtumat
    kerrotaan varsinkin ihmisen osalta lyhyesti.

    Asia kun on niin tärkeä
    Raamatun kokonaisilmoituksessa,
    että tarkka selvitys tapahtumasta
    vaatii syventävän jatkokertomuksen.
  5. Pelastus on valmiina
    vastaan otettavaksi.
    Jeesus on maksanut
    koko ihmiskunnan syntivelan.
    Kun Jeesus huusi:
    TÄYTETTY
    se tarkoittaa itse asiasa:
    MAKSETTU

    Siis Jumalan puolelta
    kaikki on valmiina.
    Meidän tarvitsee vain
    kääntyä Jeesuksen puoleen.
    Hyljätä nykyinen herramme
    ja valita Jeesus Herraksemme.

    Mutta kaikki eivät
    tätä halua tehdä.
    Kuten itse Raamattua lainasit:

    "eivät tee parannusta
    ja luovu hänen teoistansa"
    (Ilm 2:22)

    Jo Johannes Kastaja
    Jeesuksen edelläkävijänä
    saarnasi parannuksen kastetta.

    "Niinä päivinä
    tuli Johannes Kastaja
    ja saarnasi Juudean erämaassa
    ja sanoi:
    'Tehkää parannus,
    sillä taivasten valtakunta
    on tullut lähelle'."
    (Matt 3:1-2)

    Ilman parannuksen tekemistä
    kukaan ei tullut kastetuksi.
    Ei auttanut vaikka
    kysymyksessä olisi ollut
    kaikin puolin täysimääräisesti
    lain ja vieläpä suojalakien
    noudattamiseen pyrkivä
    fariseus
    tai
    vielä ylempään
    pappisluokkaan kuuluva
    saddukeus.

    "Mutta nähdessään
    paljon fariseuksia ja saddukeuksia
    tulevan kasteelle
    hän sanoi heille:
    'Te kyykäärmeitten sikiöt,
    kuka on neuvonut teitä
    pakenemaan tulevaista vihaa?
    Tehkää sentähden
    parannuksen soveliaita hedelmiä,
    älkääkä luulko
    saattavanne sanoa mielessänne:
    'Onhan meillä isänä Aabraham';
    sillä minä sanon teille,
    että Jumala voi näistä kivistä
    herättää lapsia Aabrahamille.
    Jo on kirves pantu puitten juurelle;
    jokainen puu,
    joka ei tee hyvää hedelmää,
    siis hakataan pois
    ja heitetään tuleen.
    Minä kastan teidät
    vedellä parannukseen,
    mutta se,
    joka minun jäljessäni tulee,
    on minua väkevämpi,
    jonka kenkiäkään
    minä en ole kelvollinen kantamaan;
    hän kastaa teidät
    Pyhällä Hengellä ja tulella
    Hänellä on viskimensä kädessään,
    ja hän puhdistaa puimatanterensa
    ja kokoaa nisunsa aittaan,
    mutta ruumenet hän polttaa
    sammumattomassa tulessa'."
    (Matt 3:7-12)

    Sitten Jeesus tuli
    Johanneksen kasteelle.
    Muut ihmiset
    olivat tunnustaneet syntinsä.
    Jeesus ei voinut niin tehdä,
    koska ei ollut tehnyt syntiä.
    Mutta Jeesus perusteli
    kastettaan toisinpäin.

    "Salli nyt;
    sillä näin meidän sopii täyttää
    kaikki vanhurskaus".
    (Matt 3:15)

    Siis muut ihmiset toivat syntinsä.
    Jeesus toi vanhurskautensa.

    Ja näin tapahtui vaihtokauppa.
    Jeesus otti ihmisten tuomat
    syntinsä päälleen kannettavakseen.
    Ja antoi tilalle oman vanhurskautensa.
    Ja niin Johannes Kastaja huutaa
    heti kastetta seuraavana päivänä:

    "Seuraavana päivänä
    hän näki Jeesuksen tulevan
    tykönsä ja sanoi:
    'Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!'"
    (Joh 1:29)

    Alkutekstin ilmaisu
    tarkoittaa kantamista.
    Jeesus kantoi jo koko
    maailman synnin harteillaan.

    Ja sitten Jeesus itse alkoi
    julistaa samaa sanomaa
    parannuksen teosta.

    "Mutta sittenkuin
    Johannes oli pantu vankeuteen,
    meni Jeesus Galileaan
    ja saarnasi Jumalan evankeliumia
    ja sanoi:
    'Aika on täyttynyt,
    ja Jumalan valtakunta
    on tullut lähelle;
    tehkää parannus
    ja uskokaa evankeliumi'."
    (Mark 1:14-15)

    Siis ei koskaan ole ollut
    sellaista mahdollisuutta,
    että ihmisen ei tarvitsisi
    tehdä parannusta eli
    kääntyä pois synnistä.

    Meidän täytyy tulla
    siirretyksi
    perkeleen vallasta
    Jumalan Rakkaan Pojan
    Valtakuntaan.

    "kiittäen
    Isää,
    joka on tehnyt teidät soveliaiksi
    olemaan osalliset siitä perinnöstä,
    mikä pyhillä on valkeudessa,
    häntä,
    joka on pelastanut meidät
    pimeyden vallasta
    ja siirtänyt meidät
    rakkaan Poikansa valtakuntaan."
    (Kol 1:12-13)

    Nämä kaksi
    toisiaan vastaan olevaa
    valtakuntaa
    olivat kaikkein voimakkaimmin
    esillä Tyatirassa.

    Ja asiat olivat sotkeentuneet
    niin pahasti,
    että kuten joistakin
    vanhoista kirjoituksista
    on luettavissa,
    seurakunnan lähettilään eli johtajan
    vaimo kuului perkeleen valtakuntaan.

    Siksi Jeesus nimittää häntä
    Iisebeliksi.

    Ja niin mies opetti jollain lailla
    Kristuksen tuntemista seurakunnalle
    mutta vaimo
    saatanan syvyyksien tuntemista.

    Mies tarjosi yljäksi Jeesusta.
    Vaimo tarjosi haureutta
    ja saatanan palvontaa.

    Jos Jeesus ei olisi lausunut
    niitä sanoja,
    jotka käski Johanneksen kirjoittaa
    Tyatiran seurakunnan lähettiläälle,
    niin kohta kaikki olisivat olleet
    paholaisen palvojia
    tuossa seurakunnassa.

    Ja niin Jeesus kehottaa
    Rakkautensa tähden
    näin vakavaan sävyyn
    niitä ihmisiä,
    jotka vielä ovat
    paholaisen hallinnassa,
    tekemään parannuksen.

    Sillä paholaisen hallintaan
    jäädessään,
    heitä kohtaa kuolema.
    Ei Jeesus heitä itse tapa.
    Vaan perkele.

    Mutta jos nämä petetyt ihmiset
    eivät tule Jeesuksen tykö,
    niin Jeesuksen on pakko
    luovuttaa heidän saatanan haltuun.

    Ja lopputulos on se,
    että he sairastuvat
    haureutensa tähden
    ja joutuvat tautivuoteeseen
    ja lopulta kokevat
    ruumiillisen kuoleman
    tullen myöhemmin
    heitetyksi tuliseen järveen,
    koska heidän nimeänsä
    ei enää löydy Elämän Kirjasta,
    ja niin loppuviimein
    heitä kohtaa iankaikkinen kuolema.
    Siis kuolemalla kuoleminen.

    Mutta täydellinen anteeksiantamus
    on tarjolla Jeesuksessa Kristuksessa.
    Mutta kahta herraa emme voi palvella.
  6. ἀστήρ = tähti
    astēr

    πρωΐα = aamu
    prōia

    "And I will give him
    the morning star."
    (Ilm 2:28 KJV)

    Aamunkoiton tähti
    tai
    kointähti.

    Siis mitä saamme.

    1
    JEESUKSEN

    Ensinnäkin Jeesus antaa meille
    Itsensä.
    Ensin Isä antoi
    Poikansa maailmaan.
    Ja Johannes Kastaja
    tuli Hänen edellään.

    Kun Johannes Kastaja
    oli syntynyt,
    sai Sakarias puhekykynsä takaisin,
    kun antaa pojalle
    enkelin määräämän nimen,
    ja täyttyy Pyhällä Hengellä
    ja profetoi:

    "Ja sinä,
    lapsukainen,
    olet kutsuttava
    Korkeimman profeetaksi,
    sillä sinä olet käyvä
    Herran edellä
    valmistaaksesi hänen teitään,
    antaaksesi hänen kansalleen
    pelastuksen tuntemisen
    heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
    meidän Jumalamme
    sydämellisen laupeuden tähden,
    jonka kautta
    meidän puoleemme katsoo
    AAMUN KOITTO
    korkeudesta,
    loistaen meille,
    jotka istumme pimeydessä
    ja kuoleman varjossa,
    ja ohjaten meidän jalkamme
    rauhan tielle."
    (Luuk 1:76-79)

    Jeesuksen syntymässä
    siis Valkeus tuli pimeyden keskelle.
    Ja sitten Jeesuksen oli aika
    palata takaisin Isän Kotiin.
    Ja se, mitä Jeesus sanoo,
    osoittaa,
    että Hänen omansa ovat
    kihlattuja Hänelle.

    "Minun Isäni kodissa
    on monta asuinsijaa.
    Jos ei niin olisi,
    sanoisinko minä teille,
    että minä menen
    valmistamaan teille sijaa?
    Ja vaikka minä menen
    valmistamaan teille sijaa,
    tulen minä takaisin
    ja otan teidät tyköni,
    että tekin olisitte siellä,
    missä minä olen."
    (Joh 14:2-3)

    Tuo on selvä kuvaus
    Yljän ja Morsiamen suhteesta.
    Eli ensin Isä antoi Poikansa
    tulla maailmaan maksamaan
    lunnaat Morsiamesta.
    Sitten Poika palasi Isän tykö
    valmistamaan sijaa Morsiamelleen.

    Ja Jeesus lupaa
    Tyatirassa asuvalle
    Morsiusjoukolle,
    että sen jälkeen
    MIKÄ NYT ON
    siirryttäessä uuteen
    vaiheeseen
    MITÄ TÄMÄN JÄLKEEN ON TAPAHTUVA
    Hän noutaa kihlattunsa
    ja vie heidät Isän Kotiin,
    jossa tapahtuu vihkiminen.

    Ja silloin toteutuu viimeinen vaihe
    siinä prosessissa,
    jossa Jeesus antaa itsensä
    Morsiamelleen.

    Jeesuksen toisen tulemisen
    eli seurakunnan tempauksen
    hetkellä toteutuu tämä
    Pietarin Sana:

    "Sitä lujempi
    on meille profeetallinen sana
    ja teette hyvin,
    kun otatte siitä vaarin
    niin kuin pimeässä paikassa
    loistavasta lampusta,
    kunnes päivä valkenee
    ja KOINTÄHTI KOITTAA."
    (2 Piet 1:19 AS)

    Tuossa hetkessä,
    me muutumme
    Kristuksen kaltaisiksi
    silmänräpäyksessä
    eli saamme kirkastetun
    ylösnousemusruumiin.

    Kun meidät sitten on
    Isän Kodissa vihitty
    Yljän kanssa,
    niin me tulemme ajallaan
    maan päällä vallitsevan
    Jaakobin ahdistuksen jälkeen
    taivaasta Isän Kotoa
    takaisin kirkkauden pilvenä
    Jeesuksen ympärillä
    maan päälle,
    jonne Jeesus perustaa
    Valtakuntansa.

    Silloin Jeesus antaa
    Itsensä Israelille.

    Ja kun Jeesus
    tuon tuhat vuotta kestävän
    Messiaan Valtakunnan jälkeen
    luo uudet taivaat ja uuden maan,
    niin silloin Jeesus on lopullisesti
    antanut kaiken kirkkautensa omilleen.

    Siis Jeesus itse on tuo Kointähti
    jo tässä ja nyt ja päättää
    Raamatun eli Jumalan Sanan
    ilmoituksen sen loppuriveillä
    muun muassa näihin sanoihin:

    "Minä, Jeesus,
    lähetin enkelini
    todistamaan näitä teille seurakunnissa.
    Minä olen Daavidin juurivesa
    ja hänen suvustansa,
    se kirkas KOINTÄHTI."
    (Ilm 22:16)


    2
    KERUBIN

    Kointähti on ilmaisu,
    jolla kuvataan
    korkea-arvoista kerubia.
    Kaikkein korkea-arvoisin kerubi
    oli alunperin
    Aamuruskon poika.
    Jeesus on Aamurusko,
    ja Hänen lähin palvelijansa oli
    Aamuruskon poika.

    Mutta tämä Aamuruskon poika
    eli kerubi ylpistyi sydämessään.
    Halusi korottaa itsensä
    Jumalan vertaiseksi.

    Ja Jeesus suri suuresti
    tätä menetystä.

    "Kuinka olet taivaalta pudonnut,
    sinä kointähti,
    aamuruskon poika!"
    (Jes 14:12)

    "Sinä olit kerubi,
    laajalti suojaavainen,
    ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
    sinä olit jumal'olento
    ja käyskentelit
    säihkyväin kivien keskellä."
    (Hes 28:14)

    Säihkyvät kivet
    ovat tavallisia enkeleitä.
    Aamuruskon poika oli siis
    koko enkelikunnan
    korkea-arvoisin kerubi.

    Ja aikanaan me
    siis saamme itse kukin
    Jeesuksen omina
    palvelukseemme
    korkea-arvoisen kerubin.


    2
    VALTAKUNNAN

    Tyatiralle sanottiin:

    "Ja joka voittaa
    ja loppuun asti
    ottaa minun teoistani vaarin,
    sille minä annan vallan
    hallita pakanoita"
    (Ilm 2:26)

    Me pakanat
    tulemme hallitsemaan
    Messiaan Valtakunnassa
    taivaallisesta Jerusalemista käsin
    pakanakansoja.

    Ja tässäkin tehtävässä
    meillä on apuna
    korkea-arvoinen kerubi.

    Mutta näin tapahtuu
    myös ikuisuudessa.

    "Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
    Ja Jumalan ja Karitsan
    valtaistuin on siellä oleva,
    ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
    ja näkevät hänen kasvonsa,
    ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
    Eikä yötä ole enää oleva,
    eivätkä he tarvitse lampun valoa
    eikä auringon valoa,
    sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
    ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti."
    (Ilm 22:3-5)

    Eli uuden ja ikuisen aamun
    koittaminen merkitsee
    kirkkauden valtakuntaa.

    Vain Morsian tai itse asiassa Vaimo
    asuu Isän Kodissa.

    Muut pelastetut sen ulkopuolella.
  7. Olemme Ilmestyskirjan
    seurakuntakautta
    koskevan osion
    MIKÄ NYT ON
    puolivälissä.

    Taakse ovat jääneet
    Efeso, Smyrna ja Pergamo

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18299359/pergamo-(ilm-212-17)

    Seemiläisessä kirjoitustyylissä
    katkelman keskikohta
    tarkoitta usein huippukohtaa.

    Olemme keskellä asian ydintä.
    Ratkaisevalla jakolinjalla
    hyvän ja pahan taistelussa.

    Kun Johannes kirjoitti osion
    MITÄ OLET NÄHNYT
    tallentaen kuvauksen Jeesuksesta,
    jonka kohtasi Patmos-saarella,
    hänen kuvauksessaan
    ensimmäisenä ja viimeisenä
    mainitaan
    Jeesuksen pää ja hiukset
    ja sitten kasvot
    kaiken valaisevana
    valkeutena ja kirkkautena.

    ~ pää ja hiukset
    ~~ silmät
    ~~~ jalat
    ~~~~ ääni
    ~~~ oikea käsi
    ~~ suu
    ~ kasvot

    "Ja minä käännyin katsomaan,
    mikä ääni minulle puhui;
    ja kääntyessäni minä näin
    seitsemän kultaista lampunjalkaa,
    ja lampunjalkain keskellä
    Ihmisen Pojan muotoisen,
    pitkäliepeiseen viittaan puetun
    ja rinnan kohdalta
    kultaisella vyöllä vyötetyn.
    Ja hänen päänsä ja hiuksensa
    olivat valkoiset niinkuin
    valkoinen villa,
    niinkuin lumi."
    (Ilm 1:12-14)

    Edellä oli juuri mainittu
    nimeltä nuo seitsemän lampunjalkaa.

    "Minä olin hengessä
    Herran päivänä,
    ja kuulin takaani suuren äänen,
    ikäänkuin pasunan äänen,
    joka sanoi:
    'Kirjoita kirjaan, mitä näet,
    ja lähetä niille
    seitsemälle seurakunnalle,
    ~ Efesoon ja
    ~~ Smyrnaan ja
    ~~~ Pergamoon ja
    ~~~~ Tyatiraan ja
    ~~~ Sardeeseen ja
    ~~ Filadelfiaan ja
    Laodikeaan'"
    (Ilm 1:10-11)

    Nyt olemme edenneet tuon
    seurakuntahistorian keskivaiheille
    eli aivan huippukohtaan.

    Pimeyden ja Valkeuden
    kontrasti on suurimmillaan.

    Jeesuksen Valkeus
    valaisee koko maailman.
    Hänen kasvojensa kirkkaus
    tavoittaa jokaisen.

    Mutta kaikki eivät siitä välitä.

    Maanpäällisen vaelluksensa aikana
    Jeesus sanoi:

    "Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat.
    Sillä jokainen,
    joka pahaa tekee,
    vihaa valkeutta
    eikä tule valkeuteen,
    ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
    Mutta joka totuuden tekee,
    se tulee valkeuteen,
    että hänen tekonsa tulisivat julki,
    sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
    (Joh 3:19-21)

    Nyt tarkastelemme
    tämän jaon
    huippuvaihetta
    keskellä seurakuntakautta.

    Pimeys on valtaamassa maailman.
    Vieläpä seurakunnat eli lampunjalat.

    Ja niin Jeesus esittäytyy
    tuomion hehkussa
    käskien Johanneksen mainita
    Jeesuksen pään ja hiuksien
    valkeuden ja kirkkauden jälkeen
    hänen huomioimansa
    silmät ja jalat.

    "Näin sanoo Jumalan Poika,
    jolla on silmät
    niinkuin tulen liekki
    ja jonka jalat ovat
    niinkuin kiiltävä vaski"
    (Ilm 2:18)

    Noiden silmien
    tulen liekki osuu
    siihen kauheuteen,
    että tuo Tyatiran
    seurakunnan johtaja
    suvaitsee naista, Iisebeliä.

    Alkutekstin ilmaisu
    ei tarkoita pelkästään naista.
    Se tarkoittaa aviovaimoa.
    Kysymys saattaa todella olla
    Tyatiran seurakunnan lähettilään
    vaimosta.

    Joka tapauksessa
    tuo nainen pääsi vapaasti seurakuntaan
    opettamaan kuin profeetta.

    Ja hän opetti seurakuntaa
    tuntemaan
    - ei suinkaan
    Jumalan Poikaa
    ja Jumalan voimaa -
    vaan saatanan syvyyksiä.

    Tässä kohtaa Ilmestyskirjaa
    eli Tyatiran kohdalla
    olemme niin suuren
    ja vakavan ydinkohdan äärellä,
    että kysymyksessä on
    itse asiassa
    siitä paholaisen vallasta
    ja paholaisen palvonnasta,
    joka alkoi sen jälkeen,
    kun Jumala oli vedenpaisumuksella
    pelastanut maailman
    paholaisen suunnittelemalta täystuholta.

    Sen jälkeen paholainen sai ihmiset
    rakentamaan Baabelin tornia.

    Ja Babylon on oleva huippuroolissa
    Raamatun ja siten myös
    Ilmestyskirjan loppuun saakka.
  8. "Sille,
    joka voittaa,
    minä annan
    salattua mannaa
    ja annan hänelle
    valkoisen kiven
    ja siihen kiveen kirjoitetun
    uuden nimen,
    jota ei tiedä kukaan muu
    kuin sen saaja"
    (Ilm 2:17)

    Tuo Valkoinen Kivi
    samoinkuin muutkin lupaukset,
    jotka kuuluvat
    seitsemälle seurakunnalle
    annettujen viestien
    loppuhuipennukseen:
    "mitä Henki
    seurakunnille sanoo"
    on kaikille
    Jeesuksen tähden
    pelastetuiksi tulleille
    kuuluva asia.

    Siis kaikki
    Jeesuksessa pelastetut:

    Saavat käyskennellä
    Jumalan Paratiisissa;
    kuuluvat joukkoon,
    jota ei toinen kuolema vahingoita;
    saavat Valkoisen Kiven
    jne.

    Kaksi ensimmäistä lahjaa
    on jo ollut esillä
    Smyrnan ja Efeson yhteydessä.

    Nyt esille tuleva
    Valkoinen kivi
    on ilmaisu,
    joka liittyy tuomarointiin.

    Tuomari laitti
    äänestyksessä uurnaan
    Valkoisen Kiven
    vapauttavan tuomion merkiksi.
    Musta kivi merkitsi päinvastaista.

    Jokainen Jeesuksen tähden Pelastuva
    tulee saamaan vapauttavan tuomion.

    Myös urheilukilpailuihin
    liittyvässä tuomaroinnissa
    voittajalle annettiin valkoinen kivi,
    joka sitten oikeutti
    joihinkin etuisuuksiin.

    Myös ystävyyden
    ja uskollisuuden sinettinä
    käytettiin valkoista kiveä.

    Valkoinen kivi jaettiin kahtia,
    ja kumpikin kirjoitti
    puolikkaaseen nimensä.

    Ja sitten kivet vaihdettiin.
    Ja näin vain tuo ystävä
    tiesi ystävänsä nimen.

    psefos = kivi, äänestyskivi, laskukivi, ääni

    Samaa sanaa käyttäen Paavali kirjoittaa:

    "Niinkuin minä myös tein
    Jerusalemissa,
    ja salpasin monta pyhää
    vankihuoneisiin,
    kuin minä ylimmäisiltä papeilta
    olin saanut vallan;
    ja kuin he tapettiin,
    mielistyin minä heidän tuomioonsa"
    (Ap.t 26:10 Biblia)

    "Niin teinkin Jerusalemissa.
    Suljin paljon pyhiä vankiloihin
    saatuani ylipapeilta vallan,
    ja kun heitä tapettiin,
    äänestin puolesta.
    (Ap.t 26:10 AS)

    Kirjaimellisesti kääntäen
    Paavali sanoo:

    "... esitin [äänestys]kiven ..."
    (Ap.t 26:10)

    Eli tähän mennessä olemme
    tulleet tietoisiksi siitä,
    että meitä odottaa
    tämän maanpäällisen
    vaelluksen jälkeen
    muun muassa seuraavat asiat.

    1
    Me saamme käyskennellä
    Jeesuksen kanssa
    Jumalan Paratiisissa

    2
    Meitä ei odota
    toinen kuolema
    ikuiseen kauhistuksen
    vaan ikuinen elämä
    Jeesuksen yhteydessä.

    3
    Meille on luvassa
    valkoinen kivi
    merkiksi suhteesta
    Jeesuksen kanssa
    niinkuin vihkisormuksissakin
    on puolison nimi.
  9. Efeson seurakunta
    oli vihannut nikolaiittain tekoja.
    Mutta luopunut
    ensimmäisestä rakkaudestaan.

    Smyrna oli ollut väkevässä voitelussa,
    jonka tähden
    se oli kokenut vainoa
    ja joutunut kärsimään
    - muutamat marttyyreina.

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18297817/smyrna-(ilm-28-11)

    Kolmas seurakunta syntyi
    Pergamoon.

    Sanan Valo oli siis levinnyt
    Smyrnasta edelleen pohjoiseen.

    Myös Pergamon seurakunta tiesi,
    mitä vainot merkitsevät.

    Nimeltä mainitaan ...

    "Antipas,
    joka tapettiin luonanne,
    siellä missä saatana asuu".
    (Ilm 2:13)

    Perimätiedon mukaan
    Antipas poltettiin elävältä.

    Mutta Pergamon
    uloskutsuttujen joukko
    eli seurakunta
    ei tuolloinkaan
    kieltänyt uskoansa Jeesukseen.

    Pergamo oli siis paikkana
    oikein pakanauskontojen keskus.
    Se oli kuin paholaisen valtakuntaa.

    Jopa tuolla käytetyssä rahassa
    oli käärmeen kuva.
    Tuossa rahassa luki
    erään epäjumalan nimi:
    "Kleipos vapahtaa".

    Ja nyt myös
    Pergamon seurakunnassa oli niitä,
    jotka eivät pitäytyneet
    tiukasti erossa
    pakanallisesta epäjumalanpalvonnasta.

    Nikolaus opetti,
    että kyllä sitä voi osallistua
    esimerkiksi
    pakanallisiin uhriaterioihin
    ja jopa haureuteen.

    Jeesus puuttuu tähän asiaan.

    Jeesus mainitsee Bileamin,
    siis miehen,
    joka oli mieltynyt
    vääryyden palkkaan.

    Jeesus sanoo
    Pergamon seurakunnan keskellä
    olevan ihmisiä,
    jotka pitävät kiinni Bileamin opista,
    hänen,
    joka opetti Baalakia virittämään
    Israelin lapsille sen viettelyksen,
    että söisivät epäjumalille uhrattua
    ja haureutta harjoittaisivat.
    Samoin on Pergamon
    seurakunnan keskellä niitä,
    jotka pitävät kiinni nikolaiittain opista.

    Tällaista ei tietenkään saa suvaita
    seurakunnan keskuudessa.

    Ja nyt Jeesus kehottaa
    Pergamon seurakunnan lähettilästä
    parannukseen tässä asiassa.

    Mutta jos hän ei tee mitään,
    niin sitten Jeesus tulee itse
    ja sotii suunsa miekalla
    näitä nikolauksen seuraajia vastaan.

    Oli siis tapahtunut
    ratkaiseva käänne.

    Efeso vihasi nikolaiittain tekoja.

    Pergamo
    ei niin tarkkaa rajaa pitänyt.

    Pergamo ei kyllä
    tiukassakaan paikassa
    kieltänyt uskoaan Jeesukseen.

    Mutta ei myöskään
    pitänyt tarkoin vaari siitä,
    ettei synnin hapate pääse
    Elämän leivän sisään.

    Ja silloinhan pian käy niin,
    että kaikki happanee.

    Efeso oli luopunut
    ensimmäisestä rakkaudestaan.
    Pergamo puhtaudestaan.

    Aivan vastakkaiset
    asetelmat.

    Kumpikin sammuttaa
    liekin lampunjalasta.

    Siis se,
    että armo ja rakkaus katoaa,
    sekä se,
    että pyhyys ja puhtaus katoaa.

    Pergamon seurakunnan ongelma
    oli siis siinä,
    että sen joukoissa oli ihmisiä,
    jotka itse asiassa
    eivät olleetkaan
    Kristukselle kihlattuja,
    eivät olleet Kristuksen morsian.

    He olivat antautuneet toiselle.
    Per gamon = avioitua toiselle puolelle.

    Siis pysy erossa hapatteesta.
    Syö maitoa ja hunajaa.
    Toisin sanoen
    Sanan
    puhdasta ja väärentömätöntä
    maitoa
    ja taivaasta alas tulevaa
    mannaa eli elämän leipää.

    Ja silloin olet myös
    tämän vaelluksesi jälkeen
    oleva osallinen
    taivaallisesta hyvästä
    ja taivaallisesta perinnöstä.

    Saat ikuisesti syödä
    salattua mannaa.

    Saat ikuisesti asua
    taivaallisessa asuinsijassasi,
    jonka portinpylvään valkoiseen kiveen
    Jeesus on kaivertanut sinun nimesi.