Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

316

Kommenttia

11911

  1. Kun paholainen oli saanut
    possessoimansa käärmeen kautta
    Vaimon ottamaan hedelmän
    Aadamilta kielletystä puusta
    ja syömään sen
    ja antamaan sellaisen
    myös Aadamille,
    joka sitten söi
    häneltä kielletyn hedelmän,
    niin tapahtui kauhea asia.

    Ihminen ei enää ollutkaan
    Jumalan kuva.

    Jumalan kirkkaus
    poistui heidän yltään
    ja he huomasivat olevansa alasti.

    Heidät valtasi pelko
    ja he pakenivat Jumalaa.
    Jumala kuitenkin huusi miestä.

    Aadam alkaa selittää,
    että he menivät piiloon,
    koska jotain oli tapahtunut,
    ja yht'äkkiä
    he huomasivat olevansa alasti.
    Jumala auttaa Aadamia
    selonteossa.

    "Etkö syönyt siitä puusta,
    josta minä kielsin sinua syömästä?"
    (Gen 3:11)

    Mies yritti väistää totuutta
    ja jopa syyttää Jumalaa.

    "Vaimo,
    jonka annoit olemaan minun kanssani,
    antoi minulle siitä puusta,
    ja minä söin"
    (Gen 3:12)

    Vaimokin yritti siirtää vastuuta.

    "Käärme petti minut, ja minä söin"
    (Gen 3:13)

    Käärmeeltä Jumala ei kysy mitään:

    "Koska tämän teit,
    kirottu ole sinä
    kaikkien karjaeläinten
    ja kaikkien metsän eläinten
    joukossa.
    Vatsallasi sinun pitää käymän
    ja tomua syömän koko elinaikasi."
    (Gen 3:14)

    Mutta Jumala jatkaa,
    ja puhuu nyt paholaiselle,
    jonka possessoimaksi
    käärme oli suostunut:

    "Ja minä panen vainon
    sinun ja vaimon välille
    ja sinun siemenesi
    ja hänen siemenensä välille;
    se on polkeva rikki sinun pääsi,
    ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
    (Gen 3:15)

    Jumalan Sana paholaiselle siis oli,
    että Vaimon Siemen tulee
    polkemaam rikki paholaisen pään
    eli paholaisen vallan.

    Vaimon Siemen.
    Ei Aadamin eli miehen siemen.

    Episodi päättyy siihen,
    että Aadam ja Eeva saat kokea sen,
    mitä Vaimon siemen on tekevä.

    "Ja Herra Jumala teki
    Aadamille ja hänen vaimollensa
    puvut nahasta
    ja puki ne heidän yllensä."
    (Gen 3:21)

    Viaton eläin kärsi kuolemantuomion
    tuona päivänä ihmisen sijasta.

    Ja sen nahasta tehty verinen vaippa
    peitti Aadamin ja Eevan alastomuuden
    ja synnin häpeän.

    Mutta hengellinen kuolema
    oli jo tapahtunut.

    Jumalan Kirkkaus
    ei heitä enää verhonnut.

    Mutta heillä oli lupaus Jumalalta.
    Vaimon Siemen
    murskaisi paholaisen vallan.

    Mutta suurimmat synnytystuskat
    tulisivat Jumalalle itselleen.

    Siis sille persoonalle,
    joka seurusteli Paratiisissa
    Aadamin ja Eevan kanssa.

    Tuo persoona ei ollut Isä Jumala
    vaan Jumalan ainokainen Poika.

    Hän olisi oleva tuo
    Vaimon Siemen,
    joka viattoman karitsan lailla
    teurastettaisiin
    ja peittäisi eli sovittaisi verellään
    ihmiskunnan synnin.
    Tämä toteutui Golgatalla.

    Jumalan ainokainen Poika
    joka oli
    jo ennen maailman perustamista
    ollut taivaassa
    Isän oikealla puolella
    ja muun muassa luonut
    maailmankaikkeuden,
    tuli taivaasta alas maan päälle
    syntyen (uudesti)
    ja ollen nyt paitsi Jumalan Poika
    myös Ihmisen Poika.

    Eli Isä Jumala valmisti
    ainokaiselle Pojalleen
    ruumiin neitsyen kohtuun.

    Kysymys on tavallaan
    kohdun vuokrauksesta.

    Jeesus ei ollut syntynyt ihmiseksi
    miehestä
    eikä miehen tahdosta
    vaan Jumalasta
    siten, että
    Korkeimman Voima
    tuli neitsyen ylle.
    Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle:

    "Pyhä Henki tulee sinun päällesi,
    ja Korkeimman voima varjoaa sinut;
    sentähden myös se pyhä,
    mikä syntyy,
    pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi."
    (Luuk 1:35)

    Ja nyt jokainen meistä voi kokea sen,
    kuinka meidät puetaan Kristukseen.

    Tätä sanotaan uudestisyntymiseksi
    ylhäältä Hengestä.

    Mutta kerran koko tämä Maa
    syntyy uudesti ja
    alkaa 1000 vuotta kestävä
    Messiaan Valtakunta
    tämän maan päällä.

    Silloin ei kukaan tee pahaa
    tämän maan päällä.
    Edes eläimet eivät enää syö toisiaan.

    Ja kun tämä Messiaan Valtakunta
    eli ihmiskunnan
    seitsemäs millennium
    on ohi,
    Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan,
    joissa vanhurskaus asuu.

    Lupaus kaikesta tästä Pelastuksesta
    annettiin
    Nooan uskonvanhurskauden tähden.

    Jokainen meistä on tehnyt
    pimeyden tekoja, syntiä,
    nuoruudesta saakka.

    Tuon syyn tähden
    Jumala on jo kerran joutunut
    tuhoamaan luomakunnan.
    Pelastaakseen sen.

    Ja kun tuo pelastusteko oli tehty.
    Saattoi Jumala lausua näin
    sen uhrin tähden,
    jonka Nooa uhrasi.

    "Ja Herra tunsi suloisen tuoksun
    ja sanoi sydämessänsä:
    'En minä koskaan enää kiroa maata
    ihmisen tähden;
    sillä ihmisen sydämen aivoitukset
    ovat pahat nuoruudesta saakka'."
    (Gen 8:21)

    Ja tästä vedenpaisumuksen
    jälkeisestä hetkestä alkaen
    koko maailma tuli osalliseksi
    lupauksesta Vaimon Siemenestä
    hyvin konkreettisesti.

    Jumala antoi niin ihmisille
    kuin eläimillekin
    syötäväksi hedelmien ja kasvien
    lisäksi myös lihan.

    Tämä oli vahvistus
    lupaukselle Vaimon Siemenestä,
    Jumalan Pojasta
    joka Ihmiseksi synnyttyään sanoi:

    "Joka syö minun lihani
    ja juo minun vereni,
    sillä on iankaikkinen elämä"
    (Joh 6:54)

    Me saamme kokea puhtauden
    Vaimon Siemenen tähden.

    "onhan meidän
    pääsiäislampaamme, Kristus,
    teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:7-8)

    Vaimon Siemen
    on siis
    Kristus Jeesus
    (Voideltu Pelastaja)
  2. Raamattu on kirja,
    jonka avulla
    Jumala kertoo ihmisille asioita.
    Siksi Raamattua sanotaankin
    Jumalan Sanaksi.

    Ensimmäinen asia,
    joka Raamatussa kerrotaan,
    on taivaiden ja maan luominen:

    ”Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

    Sana Jumala
    on tuossa monikkomuotoinen
    ja tarkoittaa
    Valtiaiden perhettä,
    johon kuuluu
    Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

    Taivaassa on sen lisäksi
    muita olentoja
    – esimerkiksi enkeleitä.

    Raamattu kertoo muualla
    (Jobin kirjassa)
    että nuo enkelit
    olivat valtavan innoissaan
    ja suorastaan riemuitsivat,
    kun Jumala
    heidän silmiensä edessä loi Maan.
    Maa kun oli niin ihana paikka
    eriskummallisine
    eläimineen ja kasveineen.

    Kaikki olennot taivaassa
    rakastivat toisiaan.
    Niin myös maan päällä.
    Eläimet eivät syöneet toisiaan.
    Mahtavin eläin maan päällä
    oli nimeltään behemot.
    Se oli valtavan suuri eläin.
    Oikein sellainen jätti.
    Sekin söi silti vain ruohoa.

    Taivaassa olevista
    luoduista olennoista
    kaikin tavoin mahtavin oli
    eräs korkea-arvoinen enkeli,
    joita sanotaan kerubeiksi.

    Koko enkelikunnan
    kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
    oli saanut nimekseen
    Aamuruskon poika.
    Tätä Aamuruskon poikaa
    jotkut ihmiset
    nimittävät Luciferiksi
    eli Valon kantajaksi.

    Tämä kaikkein kirkkain enkeliolento
    ylpistyi
    ihanuudestaan ja kauneudestaan.

    Raamattu kertoo,
    että Hän halusi tehdä itsestään
    Jumalan vertaisen.
    Tuo ylpistynyt kerubi
    pyysi muita enkeleitä
    kanssaan sotimaan Jumalaa vastaan.
    Osa enkeleistä
    suostui Luciferin pyyntöön.

    Ja sitten taivaassa alkoi sota.
    Lucifer ja sen enkelit sotivat
    muita Jumalan enkeleitä vastaan,
    joiden johtajana oli
    enkeliruhtinas Mikael.

    Lucifer ja sen enkelit
    hävisivät tuon sodan.
    Heidät heitettiin taivaasta
    Maan päälle.
    Tämän seurauksena
    kaikki Jumalan luoma ihanuus
    maan päällä tuhoutui.

    Raamatun toinen jae
    kertoo tuhon jälkeisestä
    sekasorrosta ja kaaoksesta.

    ”Ja maa oli autio ja tyhjä,
    ja pimeys oli syvyyden päällä,
    ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”

    Jumala ei siis kuitenkaan
    jättänyt Maata tuohon
    sekasortoiseen tilaan
    pimeyden valtaan.
    Pyhä Henki eli Jumalan Henki
    leijui tai lepatti kuin lintu
    kaiken yläpuolella.

    Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.
    Kohta Maa olisi
    kuin uudestisyntynyt.
    Se olisi jälleen
    kuin Jumalan puutarha.

    ”Ja Jumala sanoi:
    ’Tulkoon Valkeus'”

    Tämä Valkeus on juuri
    se sama Persoona,
    jonka mainitsin
    edellisen viestini alkajaisiksi
    Johanneksen ilosanomaa lainaten:

    ”Totinen Valkeus"
  3. ”Totinen valkeus,
    joka valistaa jokaisen ihmisen,
    oli tulossa maailmaan.
    Maailmassa hän oli,
    ja maailma on hänen kauttaan
    saanut syntynsä,
    ja maailma ei häntä tuntenut.
    Hän tuli omiensa tykö,
    ja hänen omansa
    eivät ottaneet häntä vastaan. ”

    Siis Israel ei ottanut Messiastaan vastaan.
    Ja niin tuli taas päivitys asioiden kulkuun.
    Tähän väliin tuli ylimääräinen
    pakanoiden armotalouskausi.
    Ja tämän evankeliumin
    Jeesus antoi Paavalille tiettäväksi.

    Uusi Testamentti tuli päätökseensä,
    kun Jeesus ilmoitti Johannekselle
    ilmestyksessä,
    miten nyt kaiken jälkeen tulee
    lopun tapahtumat menemään.

    Ensin Jeesus kertoi
    nyt meneillään olevasta seurakuntakudesta
    (Ilm 2-3).
    Ja sitten siitä,
    mitä tämän jälkeen on tapahtuva
    (Ilm 4- ).

    Ilmestyskirja on siis
    viimeinen päitys koko Raamattuun.

    Siinä mainitaan myös
    1000 vuotta pitkä aikajakso,
    joka on ihmiskunnan historiassa
    seitsemäs millennium.

    Silloin toteutuu myös
    kaikki se ihanuus,
    mitä Israelin kansalle on luvattu
    Vanhan Liiton puolella.
    Israel on sillon pää eikä enää häntä.

    Tuo seitsemäs päivä on
    iki-ihana 1000 vuotta kestävä
    Herran valoisa loistava päivä,
    jolloin paholainen on sidottuna
    syvyyden kahleilla
    ja Jeesus Kristus hallitsee.

    Silloin tämä nykyinen maailma
    on alkuperäisessä asetelmassaan.
    Edes eläimet eivät enää tapa
    eivätkä syö toisiaan.

    Ja kaiken tämän jälkeen
    Jumala luo Uudet taivaat ja Uuden maan.

    Siitä päivityksestä
    meille ei ole paljon kerrottu.
    Mutta aivan Ilmestyskirjan
    loppulehdellä sanotaan:

    ”Eikä yötä ole enää oleva,
    eivätkä he tarvitse
    lampun valoa eikä auringon valoa,
    sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
    ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”

    Siis tämä 6000 vuotta
    kestänyt tragedia
    on vihdoin saanut vanhurskaan päätöksensä,
    ja paholainen omiensa kanssa
    on eristetty ikuiseen karanteeniin.

    Rauha Rakkaus ja Sopusointu täyttää
    taivaat ja maan.

    Ja me ihmislapset teemme sitä,
    mikä jo alussa
    ihmislasten tehtäväksi annettiin.
    Vallitsemme Jumalan luomakuntaa.
    Jo Aadam antoi aikanaan
    nimet kaikille
    kaikille metsän eläimille
    ja taivaan linnuille.

    Mutta näistä Uusista taivaista
    ja uudesta Maasta
    meille ei paljon kerrota.

    Mutta silloin ei enää
    ole synkkää taivasta erottamassa
    Taivasta ja Maata,
    vaan Taivaallinen Jerusalem
    laskeutuu alas Jumalan taivaasta
    Uuden Maan päälle
    ja niin Jumalan Maja
    on ihmisten keskellä aina ja ikuisesti.
  4. Mutta sitten on toinen asia,
    joka tapahtui
    noin kolme vuotta myöhemmin.

    Jumalan Karitsa,
    meidän Pääsiäislampaamme,
    teurastettiin meidän
    syntiemme sovitukseksi:

    "onhan
    meidän pääsiäislampaamme,
    Kristus,
    teurastettu"
    (1 Kor 5:7)

    Jeesus toteutti siis molemmat asiat.
    Ensin Hän otti meidän
    syntimme päälleen kantaakseen
    ne lopulta Golgatalle,
    jossa Hän kärsi
    niistä aiheutuvan rangaistuksen.

    Mutta kolme vuotta myöhemmin
    Golgatalla Hänet sitten oikein
    tehtiin synniksi,
    ja Hän kuoli tuon synnin kera
    eli siis kertakaikkiaan
    kuoli pois synnistä,
    ja niin Hän vapautti meidät
    synnin hallintavallasta.

    Jeesuksen kaste on
    siis aivan eri asia
    kuin meidän kasteemme.

    Kaiken kaikkiaan UT
    kertoo seitsemästä eri kasteesta.

    Jos jätetään
    Johanneksen kasteet,
    joita oli siis kaksi erilaista
    edellisen kuvaukseni mukaisesti,
    niin uskovaa ihmistä koskien
    on viisi eri kastetta.

    1) Kaste PILVESSÄ

    Kaste,
    joka tapahtuu
    uudestisyntymisen yhteydessä,
    kun me synnymme Hengestä.

    Meihin on silloin
    puhallettu Elämän Henki.

    Tuossa hetkessä
    meidät on siirretty
    Pyhän Hengen pilven alle,
    ja me hengitämme Sitä,
    elämme Siitä.

    Se uudistaa ja tekee eläväksi meidät.
    Meistä on tullut eläviä.
    Se ilmenee muun muassa siten,
    että me alamme hengittää.
    Ja sitten me hengitämme koko ajan.
    Rukoilemme ja huokailemme koko ajan.

    Jos lakkaamme hengittämästä,
    niin kohta jokainen
    solu meissä huutaa:
    Hengitä!!!


    2) Kaste VEDESSÄ/MERESSÄ

    Entinen hallitsijamme on
    näkyvällä tavalla jäänyt taaksemme.
    Se haudattiin vesimassojen alle.


    3) Kaste PYHÄSSÄ HENGESSÄ

    Astiamme upotetaan Pyhään Henkeen niin,
    että se myös täyttyy Pyhällä Hengellä.
    Emme enää vain Elä Pyhässä Hengessä,
    eli vaella tuon Pilven alla, jota hengitämme.
    Nyt me juomme Elävää Vettä pelastuksen kalliosta,
    jotta saamme voimaa vaellukseen.


    4) Kaste TULESSA

    Meidät upotetaan ahdistuksiin.
    Kuonat palavat pois.
    Meillä ei enää ole muuta kuin Kristus.
    Olemme kuin Sadrak, Meesak ja Abed-Nego
    tulisessa pätsissä.


    5) Kaste KÄRSIMYKSISSÄ

    Osallisuus Kristuksen kärsimyksiin

    Kaste mainitaan siis UT:n sivuilla monissa eri yhteyksissä,
    ja se merkitsee siis Jeesukseen uskovalle viittä eri asiaa.
    Ne ovat kaikki merkityksellisiä,
    mutta vain ensimmäinen on ratkaisevan tärkeä
    iankaikkisen pelastuksen kannalta.

    Kaste pilvessä,
    upottaminen tuohon pilveen,
    on tuo ratkaisevan tärkeä kaste.

    Vaelluksemme alkaa
    tuon pilven alla,
    sen varjossa.
    Tuo pilvi seuraa meitä sitten
    koko vaelluksemme ajan.
    Jos emme ole tuon pilven alla,
    emme ole matkalla ollenkaan.

    Jos taas emme kulje meren läpi,
    on vihollinen jatkuvasti kintereillämme.

    Jos emme täyty Elävästä Vedestä,
    me näännymme vaelluksen aikana.

    Jos emme käy tulen läpi,
    me emme puhdistu astiaksi jaloa käyttöä varten.

    Jos emme suostu kärsimyksen kasteeseen,
    emme voi olla soihtuna pimeässä maailmassa.


    Mutta ratkaisevan tärkeää on se,
    että meitä kutsutaan pois maailmasta
    ja tämän maailman jumalan otteesta
    niin läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa,
    että me olemme kastetut eli upotetut
    Hengessä Kristuksen ruumiin jäseniksi.

    Meitä kutsutaan siis
    niin läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa,
    että Kristuksen omien joukko
    on itse asiassa Kristuksen Morsian.
  5. Keskustelumme aihe
    'Evankeliumi Markuksen mukaan'
    on siitä erikoinen,
    että se alkaa ja päättyy
    mainintaan kasteesta.

    Ymmärrän kuitenkin niin,
    että lopussa oleva maininta kasteesta
    ei tarkoita vesikastetta.

    "Menkää
    kaikkeen maailmaan
    ja saarnatkaa evankeliumia
    kaikille luoduille.
    Joka uskoo ja kastetaan,
    se pelastuu;
    mutta joka ei usko,
    se tuomitaan kadotukseen."
    (Mark 16:15-16)

    Saarnaamme evankeliumia
    seurauksin,
    jotka tuossa mainitaan.
    Toiset uskovat.
    Toiset eivät.

    Tätä evankeliumin julistusta seuraa
    niiden kohdalla,
    jotka ottavat
    Sanan (Jeesuksen) vastaan,
    uskoontulo eli
    uudestisyntyminen Hengestä,
    jolloin meidät upotetaan
    Pyhän Hengen pilveen.
    Siis on kysymyksessä
    ensimmäinen vaihe,
    eli uskoontulossa tapahtuva
    uudestisyntyminen
    ja kaste pilvessä.

    Nämä ihmiset sitten
    opetuslapseutetaan
    kastamalla heidät
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
    nimeen,
    ja opettamalla heitä
    pitämään kaikki,
    mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää.
    Ja tämän opetuslapseuttamisosan
    Jeesuksen viimeisestä puheesta
    on meille tallentanut Matteus.

    Eli uskoontuloa ja kastetta pilvessä
    seuraa opetuslapseuttaminen:
    kaste meressä
    ja sitten erämaavaelluksen aikana
    opetetaan pitämään kaikki käskyt.

    "Menkää siis
    ja tehkää kaikista kansoista
    opetuslapsia
    ja kastakaa heidät
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    ja opettakaa heitä pitämään kaikki,
    mitä olen teille käskenyt.
    Katso,
    Minä olen kanssanne joka päivä
    mailmanajan täyttymykseen asti."
    (Matt 28:19-20 AS)

    Evankeliumi Markuksen mukaan
    alkaa Johannes Kastajan toiminnalla.

    Johannes kastaa heidät,
    kun he tunnustavat syntinsä.

    Mutta ei kasta niitä,
    jotka eivät tee
    parannuksen soveliaita hedelmiä.

    Koko kastetoiminnan ajan
    Johannes julistaa Messiasta.

    Ja sitten Jeesus tulee
    Johanneksen kastettavaksi.

    Markus ei kerro sen enempää,
    kuin että Johannes kastoi Hänet.

    Ja heti taivaista kuului ääni:

    "Sinä olet minun rakas Poikani;
    sinuun minä olen mielistynyt".
    (Mark 1:11)

    Muista evankeliumeista kuitenkin
    tiedämme,
    että Johannes Kastaja ei ensin
    halunnut ollenkaan kastaa Jeesusta.

    Eihän Synnitön
    voi mennä parannuksen kasteelle.

    Ei Jeesuksella ollut syntejä,
    mitä voisi tunnustaa,
    jonka jälkeen vasta
    Johannes Kastaja
    suostui kastamaan ihmiset.

    Mutta Jeesus sanoi
    jotain järisyttävää
    Johannes Kastajalle,
    jonka jälkeen
    Johannes Kastaja suostui
    kastamaan Jeesuksen.

    "Salli nyt,
    sillä näin meidän sopii
    täyttää kaikki vanhurskaus."
    (Matt 3:15)

    Siis ihmiset olivat tuoneet Jordanille
    syntinsä.
    Jeesus toi sinne
    Vanhurskautensa.

    Tuosta virrasta tuli ihmislle
    Elämän virta.
    Jeesukselle
    kuoleman virta.

    Ihmiset saivat saivat
    jättää syntinsä Jordanille.
    Jeesus tuli ja otti
    heidän syntinsä
    päälleen kannettavakseen.

    Näin täyttyi Vanhurskaus.
    Ei niin,
    että Jeesus olisi tullut
    vanhurskaammaksi.

    Vaan nyt meidätkin
    voidaan lukea vanhurskaiksi,
    kun syntimme on Jeesuksen päällä.

    Ja kun tämä kerran oli tapahtunut,
    niin Jeesus saattoi sanoa syntiselle:

    "Sinun syntisi
    annetaan sinulle anteeksi."

    Ennen kuin Jeesus oli kastettu
    ja Hän oli kasteessa ottanut päälleen
    koko maailman synnin,
    Hän ei antanut ihmisille
    syntejä anteeksi
    eikä parantanut sairaita.

    Mutta nyt kun Hän oli kasteessa
    ottanut maailman synnin harteilleen,
    niin Hän kantaen itsessään
    synnin seuraukset,
    saattoi täyttäen kaiken Vanhurskauden
    antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi
    ja vapauttaa ihmiset
    synnistä ja sen seurauksista.

    Eli kun Johannes Kastaja
    oli kastanut Jeesuksen
    ja seuraavana päivänä
    saa nähdä Jeesuksen,
    niin Johannes Kastaja
    oikein huudahtaa ihmeissään,
    kun hänen silmänsä saavat nähdä
    jotain ihmeellistä:

    "Katso!
    Jumalan Karitsa,
    joka kantaa maailman synnin."
    (Joh 1:29)

    Tuo verbi on sellaisessa muodossa,
    että Hän jo tekee sen.

    Johannes Kastaja näki jotenkin
    ehkä ilmestyksen omaisesti
    Jeesuksen Jumalan Karitsana,
    joka oli ottanut päälleen
    ja kantoi koko maailman kaiken synnin.

    Eli Jeesuksen kasteen jälkeisenä päivänä
    koko maailman synti oli jo
    Jeesuksen kannettavana.
    Ja mitä sitten tapahtui.
    Henki vei Hänet erämaahan.

    "Kohta sen jälkeen
    Henki ajoi hänet erämaahan."
    (Mark 1:12)

    Ei ole sattumaa,
    että Johannes Kastaja
    eli Jeesuksen
    edelläkävijä ja tienraivaaja
    oli Aaronin sukukuntaa.

    Sillä esikuva siitä,
    mitä tapahtui Jeesuksen kasteessa,
    kuinka vanhurskaus täytettiin,
    kuinka Hän otti päälleen
    maailman synnin, löytyy
    Kolmannesta Mooseksen kirjasta:

    "Ja Aaron laskekoon
    molemmat kätensä
    elävän kauriin pään päälle
    ja tunnustakoon siinä
    kaikki israelilaisten pahat teot
    ja kaikki heidän rikkomuksensa,
    olipa heillä mitä syntejä tahansa,
    ja pankoon ne kauriin pään päälle
    ja lähettäköön sen,
    sitä varten varatun miehen viemänä,
    erämaahan."
    (Lev 16:21)

    Eli Johannes Aaronilaisena
    sai olla nyt täyttämässä
    tuon esikuvan mukaisesti sen,
    kuinka koko kansan synti
    pantiin kauriin päälle,
    ja vietiin sitten pois erämaahan.
    Kauriin päälle laitettiin
    meidän syntimme.
    Ja tuo kauris parka
    joutui ne sitten
    kantamaan erämaahan.