Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  1. "... loi ..."
    (Gen 1:1)

    Alkutekstissä
    Raamatun kaksi ensimmäistä
    sanaa sisältävät aivan
    samat kirjaimet
    kuin Raamatun toinen sana.
    Eli oikealta vasemmalle:

    בָּרָ֣א בְּרֵאשִׁ֖ית

    Eli Raamatun ensimmäisen Sanan
    'Alussa'
    kolme ensimmäistä kirjainta
    ovat sama
    kuin Raamatun toinen sana
    'loi'.

    Alussa/Esikoisessa/Esikoisen kautta
    Jumala/Valtiaat loi taivaat ja maan.

    Alku/Esikoinen
    on siis tämän projektin Pää.
    Kaikki on sidottu tähän
    Persoonaan,
    jonka Johannes esittelee meille
    nimellä Sana.

    "Alussa oli Sana
    ja Sana oli Jumalan tykönä
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    Kaikki on saanut syntynsä
    Hänen kauttaan,
    ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään,
    mikä syntynyt on."
    (Joh 1:1-3)

    Sana logos tulee
    sanajuuresta
    leg,
    mikä ilmaisee
    kokoamista ja laskemista.
    Jollain tavalla Sanan miekka
    erotti tyhjästä materian.
    Mutta sitten Johannes
    jatkaa ja sanoo:

    "Hänessä oli Elämä"
    (Joh 1:4)

    Hän ei pelkästään
    ottanut tyhjästä esiin materiaa.

    Hän antoi itsestään ulos Elämän.

    Hän on luonut
    taivaat ja maan.

    Mutta myös elävien joukot
    kumpaiseenkin.

    Luominen voi siis olla sitä,
    että Luoja
    leikkaa tyhjästä ulos jotakin.
    Mutta myös sitä,
    että Luoja
    puhaltaa itsestään Elämän johonkin.

    Raamattu käyttää
    eri ilmaisua
    kerrottaessa luomisesta,
    kuin esimerkiksi kerrottaessa
    olemassa olevan
    materian muokkaamisesta.

    Heprean verbi bara
    tarkoittaa luomista.

    Ja vain Jumala luo.
    Mutta esimerkiksi
    seuraavassa syntyhistoriassa
    ei puhuta lainkaan luomisesta:

    "Kiittäkää herrain Herraa …
    joka on taidolla tehnyt taivaat …
    joka on vetten ylitse levittänyt maan …
    joka on tehnyt suuret valot …
    ja tähdet …"
    (Ps 136)

    Eli tuossa ei kerrottu mitään siitä,
    miten Jumala loi taivaat ja maan.

    Sen sijaan tuossa kerrotaan
    niistä tapahtumista,
    jolloin Jumala joutui tekemään näille
    jo olemassa oleville asioille jotakin.

    Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
    Eikä suinkaan autioksi
    vaan asuttavaksi.
    Myöhemmin maa oli autio ja tyhjä,
    ja sille
    (aurinko, kuu ja tähdet mukaan lukien)
    täytyi tehdä jotakin.

    Ja kun kuuden päivän pituinen
    saneerauskin oli ohi
    Jumala lepäsi kaikista teoistansa.
    Sekä luomisesta että tekemisestä.

    "Ja Jumala siunasi
    seitsemännen päivän
    ja pyhitti sen;
    että hän lepäsi hänessä
    kaikista teoistansa,
    jotka Jumala loi ja teki.
    (Gen 2:3 Biblia)

    Ja siunais
    seidzemennen päiwän
    ja pyhitti sen/
    että hän lewäis hänes/
    caikista hänen tegoistans
    jotca Jumala loi ja teki.
    (KR1642)

    And God blessed the seventh day,
    and sanctified it:
    because that in it he had rested
    from all his work
    which God created and made.
    (KJV)

    Ihmistä ei luotu alussa,
    vaan vasta kuuden päivän
    saneerausohjelman päätteeksi,
    jollon Jumala teki/muotoili
    maan tomusta ihmisen.
    Tuo maan tomu oli syntynyt silloin,
    kun Jumala loi taivaat ja maan.

    Mutta nyt kauan kauan myöhemmin
    Jumala teki tuosta
    maan tomusta ihmisruumiin.

    Raamattu ilmoittaa
    tuon maan tomusta tekemisen lisäksi,
    että Jumala loi ihmisen.
    Ihmisessä on siis jotakin,
    mikä ei olekaan
    maan tomusta kerättyä.
    Jumala puhalsi ihmiseen
    Elämän Hengen.

    Kun Aadam ja Aadamista
    otettu kylkisiivu yhtyivät,
    alkoi hedelmöittynyt
    solu lisääntyä Eevan kohdussa.

    Tuosta kudoksesta
    tuli kolmas ihmisruumis,
    joka oli samaa luuta ja lihaa,
    jonka Jumala maan tomusta teki.
    Maan tomusta tehty liha
    lisääntyy ja täyttää maan.
    Daavid sanoo tästä
    solusilmukoiden lisääntymisestä näin.

    "Sinä kudoit minut kokoon
    äitini kohdussa"

    Mutta tuon ihmisruumiin
    kokoonkutomisen lisäksi,
    tapahtuu aina myös luomisihme
    äidin kohdussa.

    Eli jotain,
    mikä ei ole materian maailmasta,
    tulee kohdussa olevaan ihmisen alkuun.

    "Kateuteen asti Hän halajaa henkeä,
    jonka Hän on pannut meihin asumaan"
    (Jaak 4:5)

    Jokaisessa syntyvässä ihmisessä on henki,
    jonka häneen on puhaltanut Jumala.
  2. Enkelit ovat henkiolentoja.
    Paholaisen hallinnassa
    olevista enkeliolennoista
    sanotaan näin:

    "Sillä meillä ei ole taistelu
    verta ja lihaa vastaan,
    vaan hallituksia vastaan,
    valtoja vastaan,
    tässä pimeydessä hallitsevia
    maailmanvaltiaita vastaan,
    pahuuden henkiolentoja vastaan
    taivaan avaruuksissa."
    (Ef 6:12)

    Minä ymmärrän niin,
    että riivaajat eivät ole
    noita pahuuden henkiolentoja,
    jotka liikkuvat taivaan avaruuksissa.

    Molemmat ovat pahan henkiolentoja,
    mutta riivaajat eroavat
    enkeleistä siten,
    että ne tarvitsevat ruumiin,
    jotta voisivat toteuttaa itseään.

    Siksi ne pyrkivät ihmisiin,
    ja vaikka siatkin kelpaavat.

    Sen sijaan enkelit
    ovat kykeneviä pukeutumaan
    ihmisruumiiseen.

    Ja näin tapahtui Nooan päivinä.
    Ja sitten nämä langenneet
    Jumalan pojat
    jopa yhtyivät ihmisten tyttäriin
    ja siittivät lapsia.

    Siis riivaajien täytyy päästä
    ihmisruumiiseen,
    voidakseen tehdä haluamiaan asioita.

    Sen sijaan enkeliolennot
    voivat pukeutua ihmisruumiiseen.

    Enkeli ei asetu ihmiseen,
    vaan pukeee päälleen
    ihmisruumiin kaltaisen ruumiin.

    Myös Jumalan enkelit
    ilmestyvät ihmisruumiin kaltaisina.

    Kun VT:n puolella puhutaan
    Herrasta,
    niin yleensä on kysymys
    Jumalan Pojasta joka
    sittemmin tuli ihmiseksi
    ja sai nimen Jeesus.

    Aika usein Hänestä käytetään
    myös nimitystä
    Herran Enkeli.

    SIlloin Hän on ilmestynyt
    ihmisen kaltaisena.

    Enkeli on siis myös tehtävänimike.
    Jeesus on tietenkin Jumala
    niinkuin Isänsäkin.

    Mutta Hän ilmestyy
    Isän lähettiläänä.

    Siis enkeli tarkoittaa lähettilästä.
    Ja kun Isä lähettää ainokaisen Poikansa,
    niin puhutaan Herran Enkelistä.

    Mutta enkeliolennot ovat siis
    eri kategoriaa kuin Jumala
    tai ihmiset tai eläimet tai
    jo mainitsemani riivaajat.

    Herra eli Herran Enkeli
    ilmestyy Aabrahamille
    kahden enkelin kera.

    Ja Herra ilmestyi
    hänelle Mamren tammistossa,
    jossa hän istui
    telttamajansa ovella
    päivän ollessa palavimmillaan.
    Kun hän nosti silmänsä ja katseli,
    niin katso,
    kolme miestä seisoi hänen edessänsä;
    nähdessään heidät hän
    riensi heitä vastaan
    majan ovelta
    ja kumartui maahan
    ja sanoi:
    'Herrani,
    jos olen saanut armon
    sinun silmiesi edessä,
    älä mene palvelijasi ohitse.
    Sallikaa tuoda vähän vettä
    pestäksenne jalkanne
    ja levätkää puun siimeksessä.
    Minä tuon palasen leipää
    virkistääksenne itseänne,
    ennenkuin jatkatte matkaanne,
    sillä kaiketi sitä varten
    olette poikenneet palvelijanne luo.'
    He sanoivat:
    'Tee, niinkuin olet puhunut'."
    (Gen 18:1-5)

    Sitten Herra käy vakavaa keskustelua
    Aabrahamin ja Saaran kanssa.

    Ensin heidän tulevasta pojastaan.
    Sitten Sodomasta.

    Sitten kertomus jatkuu niin,
    että Herran mukana olleet
    kaksi miestä,
    jotka pesivät jalkansa
    ja söivät tukevasti
    jatkoivat matkaa kohti
    Sodomaa.

    Mutta nyt heistä puhutaankin
    enkeleinä.

    "Ja ne kaksi enkeliä
    tulivat Sodomaan illalla,
    ja Loot istui Sodoman portissa;
    ja nähtyänsä heidät
    Loot nousi heitä vastaan
    ja kumartui maahan kasvoillensa."
    (Gen 19:1)

    Tilanne eskaloituu dramaattisesti,
    kun Sodoman miehet olivat nähneet
    Lootin tykö tulleet kaksi enkeliä:

    "Missä ne miehet ovat,
    jotka tulivat luoksesi yöllä?
    Tuo heidät tänne meidän luoksemme,
    ryhtyäksemme heihin."
    (Gen 19:5)

    Loot on kauhuissaan
    tästä pahasta aikeesta:

    "Älkää, veljeni,
    tehkö niin pahoin."
    (Gen 19:7)

    Tilanne on riistäytymässä käsistä,
    kunnes nämä enkelit,
    joita taas nimitetään miehiksi,
    pelastavat Lootin:

    "Silloin miehet ojensivat kätensä,
    vetivät Lootin luoksensa
    huoneeseen ja sulkivat oven.
    Ja he sokaisivat ne miehet,
    jotka olivat talon ovella,
    sekä nuoret että vanhat,
    niin että he
    turhaan koettivat löytää ovea."
    (Gen 10:9-11)

    Sääliksi käy.
    Sodoman miehet olivat jo
    enkelien toimesta
    sokeutuneet,
    mutta vielä vaan yrittivät
    löytää oven saadakseen
    yhtyä noihin kahteen mieheen.

    Nämä kaksi Jumalan enkeliä
    olivat siis pukeutuneet
    ihmisruumiiseen.
    Ja Sodoman miehet olisivat
    halunneet yhtyä heihin.

    Ja aivan vastaavasti
    paholaisen korkea-arvoiset
    enkelit eli langenneet Jumalan pojat
    voivat ottaa itselleen ihmisruumiin.

    Ihmisruumishan on
    vain maan tomua.
    Sen valmistamiseen
    tarvittavat kemikaalit
    eivät paljon maksa.

    Ja tällaiseen ruumiiseen
    nämä pahat enkelit pukeutuivat
    Nooan päivinä
    ja yhtyivät ihmisten tyttäriin.
    Ja nämä tyttäret sitten
    synnyttivät lapsia heille.

    Miksi paholainen
    näin käski näiden
    omien enkeliensä tehdä,
    on selvitetty avauksessa.

    Eli enkelit ovat henkiolentoja,
    mutta voivat ottaa itselleen
    puvuksi ihmisenkaltaisen ruumiin.
  3. Eli samaisen Jobin kirjan lopussa on
    tällainen kohta:

    "kun aamutähdet kaikki iloitsivat
    ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat"
    (Job 38:7)

    Tuossa tilanteessa Jumala
    on vasta perustamassa Maata.

    Kysymys ei siis voi olla ihmisistä.
  4. Kaiken pahan takana on perkele.

    Synti ja kuolema on
    pahan aikaansaannoksia,
    joista ihminen tuli osalliseksi
    olemalla kuuliainen
    paholaisen sanomalle
    ja syömällä hyvän- ja
    pahantiedon puusta.

    Hyvästä ihminen tiesi jo kaiken.
    Mutta nyt ihminen tuli
    tuntemaan myös pahan.

    Ja jokainen ihminen ja eläinkin
    on sen joutunut kokemaan
    kukin vuorollaan.
    Kuoleman vallan.

    Mutta sitten tuli maailmaan
    ihmisenä Jumalan Poika,
    joka teki vain hyvää.

    "te tiedätte,
    kuinka Jumala
    Pyhällä Hengellä ja voimalla
    oli voidellut
    Jeesuksen Nasaretilaisen,
    hänet,
    joka vaelsi ympäri
    ja teki hyvää
    ja paransi kaikki
    perkeleen valtaan joutuneet;
    sillä Jumala oli hänen kanssansa."
    (Ap.t 10:38)

    Ja nyt jokainen ihminen
    syntiä tehneenä
    on ratkaisun paikalla.

    Kuunteleeko edelleen paholaista,
    joka ei koskaan pysy totuudessa,
    vaan valheen kaikella voimalla
    eksyttää ihmisiä,
    vai Jumalaa,
    joka pysyy aina Totuudessa.

    Keskustelun kohteena on
    Nainen.

    Ihana loppuhuipennus sille,
    kun pahan valtaan joutunut
    Maa tehtiin jälleen
    Jumalan Puutarhaksi.

    Mutta valitettava tosiasia,
    josta olen
    aiemmissa avauksissani kertonut,
    on se,
    että Raamatun
    ensimmäisen ja toisen
    jakeen välissä
    tapahtui dramaattisia asioita
    Jumalan taivaissa.

    Kaikkein hohdokkain kerubi
    ylpistyi ihanuudestaan.
    Halusi Jumalan vertaiseksi.
    Ja pian sitten oli edessä tähtien sota.

    Tuo kirkkain kerubi
    kuin jumal'olento
    muuttui pimeyden ruhtinaaksi.
    Hänet ja hänen enkelinsä
    heitettiin taivaasta maan päälle.
    Heidän asuinsijakseen tuli
    syvyyden kuilu.

    Jumala saneerasi Maan.
    Mutta tosiasia
    pahan olemassaolosta
    oli myös tuotava esiin.

    Ja niin Elämän puun rinnalle
    Jumala istutti
    hyvän- ja pahantiedon puun.

    Jumala loi ihmisen
    kuvakseen kaltaisekseen.
    Siis olennon,
    joka oli sitä,
    mitä Lucifer olisi halunnut olla.
    Jumalan vertainen.

    Ja Jumala asetti ihmisen
    valtiaaksi maan päälle.

    Paholainen onnistui
    ensin possessoimaan
    kaikkein älykkäimmän eläimen.

    Sitten viettelemään Naisen.

    Ja kolmanneksi saamaan
    Aadamin niin hämmennyksiin,
    että Aadam päätti
    panna kaikki likoon
    sen puolesta,
    että Jumala valehtelee,
    ja käärme puhuu totta.

    Aadam ratkaisi pelin.
    Tai ensimmäisen erän.

    Mutta loppupelissä
    Viimeinen Aadam on Voittaja.

    Jokainen ihminen näkee
    hirvittävän pahuuden
    hallitsevan maailmaa.

    Mutta paholainen sanoo,
    että Jumala sen tällaiseksi teki.
    Sitten se sanoo,
    ettei Jumalaa ole olemassakaan.
    Syöttää valhetta valheen perään.

    Paholainen on se,
    joka pelleilee.
    Pitää ihmistä pilkkanaan.

    Jeesus Rakastaa ihmistä.
    Otti koko maailman synnin
    kannettavakseen.

    Ristillä vieläpä
    Hänet tehtiin synniksi.
    Ja sitten Hän kuoli
    tuon synnin kera.

    Ja niin jokaiselle ihmiselle
    on tarjolla Pelastus.

    Kristus Jeesus = Voideltu Pelastaja

    Kunkin ihmisen ikuinen kohtalo
    riippuu nyt ihmisestä itsestään.

    Jokainen tekee oman ratkaisunsa.
    Rakastaako enemmän
    pimeyttä kuin Valkeutta.

    Ja sen ratkaisumme mukaan
    vietämme ikuisuutemme.

    Jumala on jo valintansa tehnyt.
    Hän on maksanut lunastushinnan.

    Ylkä on jo sanonut:
    Tahdon.

    Nyt kaikki riippuu siitä,
    mitä me sanomme,
    kun meiltä sitä kysytään.

    Jos olemme vastanneet
    Tahdon,
    niin kaikki on hyvin.

    Olemme siirtyneet
    pimeydestä Valkeuteen.
    Emme enää ole yön lapsia
    vaan Päivän lapsia.

    Tätä tosiasiaa ei silloin
    enää muuta se,
    että vanhenemme
    ja rapistumme
    ja sairastamme
    ja lopulta koemme ruumiillisen kuoleman.
  5. Sairautta ja kuolemaa ei olisi,
    jos Aadam ei olisi syönyt
    kielletystä puusta.

    Elämänpuu olisi antanut
    itse kullekin terveyden ja Elämän.

    Tähän tilanteeseen me palaudumme
    kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.

    Tämä luvataan Ilmestyskirjassa
    seurakuntakauden heti ensimmäisen
    seurakunnan tulevaisuuden lupauksessa.

    "Sen, joka voittaa,
    minä annan syödä elämän puusta,
    joka on Jumalan paratiisissa."
    (Ilm 2:7)

    Aikanaan nykyinen Maa
    ja sitä ympäröivät taivaat katoavat
    ja Jumala luo Uudet taivaat
    ja Uuden Maan.

    Ja Taivaallinen Jerusalem
    laskeutuu tuon Uuden Maan päälle.

    Keskellä Jumalan Kaupungin katua
    kuin myös Kaupungista lähtevän
    Elämän veden virran molemmin puolin
    on Elämän puu.

    "Ja hän näytti minulle elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
    Keskellä sen katua
    ja virran molemmilla puolilla
    oli elämän puu,
    joka kantoi kahdettoista hedelmät,
    antaen joka kuukausi hedelmänsä,
    ja puun lehdet ovat
    kansojen tervehtymiseksi."
    (Ilm 22:1-2)

    Näin siis mennään ikuisuudessa.
    Mutta nyt me synnymme
    tähän maailmaan kuolevaisessa ruumiissa.

    Eli Aadamin syntiinlankeemus
    avasi tien synnille ja kuolemalle
    tähän maailmaan.

    Tähän maailmaan tullessaan
    kuolema astui jokaiseen soluun.

    Kaikki tekee kuolemaa.
    Ja tämä ilmenee sairastamisena,
    lahoamisena, maatumisena jne.

    Joskus kuolema kohtaa hyvin yllättäin.
    Ilman varsinaista sairastamista.
    Muistelen kuulleeni,
    että 50 %:ssa
    sepelvaltimotaudin ensioire
    on äkkikuolema.

    Mutta sitten joskus on niin,
    että sairastamme
    ehkä jopa syntymästämme saakka
    pitkän elämämme ajan
    kuolinpäivään saakka.

    Ja sitten on siltä väliltä.
    Eli vanhenemisen myötä
    sairaudet lisääntyvät.

    Muistisairaudet kai yleensä
    kuuluvat tuohon viimeksi mainittuun.

    Minulla ei siitä ole läheistä kokemusta.
    Isäni eli noin satavuotiaaksi,
    mutta muistissa ei ollut mitään vikaa.

    Sama koskee äitiäni,
    joka tosin eli vain kolme neljännestä
    tuosta vuosimäärästä
    joskin hyvin sairaana.

    Myöskään vaimon puolella
    ei ole ollut muistisairautta.

    Mutta kun sellainen tulee lähelle,
    niin varmasti se on hyvin kiusallinen.

    Ja se voi kohdata aivan yhtä lailla
    Jeesukseen uskovaa kuin
    uskosta osatontakin.

    Riipaisevaa varmasti on,
    jos sairastunut ei enää muista
    läheistään eikä Jeesustakaan.

    Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa,
    että läheiset muistavat hänet
    ja rakastavat häntä,
    ja Jeesus tietenkin Rakastaa häntä
    iankaikkisella Rakkaudella.

    Tuohon varsinaiseen kysymykseesi
    en osaa nyt mitään sanoa.

    Mutta kallistuihin tuohon
    jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

    Kun (muisti)sairaus kohtaa,
    niin ei Jumala sillä kai
    mitään erityistä ilmoita.

    Jeesus,
    jos aloittajan mielessä on
    nyt joku määrätty henkilö,
    jota muistisairaus on uhkaamassa,
    niin minä rukoilen,
    että koskettaisit tätä henkilöä
    ja palauttaisit kohdalleen sen asian,
    mikä nyt ei ole
    luomisjärjestyksen mukainen
    ja aiheuttaa tuota sairautta.

    Aamen!