Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  1. Raamattu on kirja,
    jonka avulla
    Jumala kertoo ihmisille asioita.
    Siksi Raamattua sanotaankin
    Jumalan Sanaksi.

    Ensimmäinen asia,
    joka Raamatussa kerrotaan,
    on taivaiden ja maan luominen:
    "Alussa loi Jumala taivaat ja maan."

    Sana Jumala
    on tuossa monikkomuotoinen
    ja tarkoittaa
    Valtiaiden perhettä,
    johon kuuluu
    Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

    Taivaassa on sen lisäksi
    muita olentoja
    - esimerkiksi enkeleitä.

    Raamattu kertoo muualla
    (Jobin kirjassa)
    että nuo enkelit
    olivat valtavan innoissaan
    ja suorastaan riemuitsivat,
    kun Jumala
    heidän silmiensä edessä loi Maan.
    Maa kun oli niin ihana paikka
    eriskummallisine
    eläimineen ja kasveineen.

    Kaikki olennot taivaassa
    rakastivat toisiaan.
    Niin myös maan päällä.
    Eläimet eivät syöneet toisiaan.
    Mahtavin eläin maan päällä
    oli nimeltään behemot.
    Se oli valtavan suuri eläin.
    Oikein sellainen jätti.
    Sekin söi silti vain ruohoa.

    Taivaassa olevista
    luoduista olennoista
    kaikin tavoin mahtavin oli
    eräs korkea-arvoinen enkeli,
    joita sanotaan kerubeiksi.

    Koko enkelikunnan
    kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
    oli saanut nimekseen
    Aamuruskon poika.
    Tätä Aamuruskon poikaa
    jotkun ihmiset
    nimittävät Luciferiksi
    eli Valon kantajaksi.

    Tämä kaikkein kirkkain enkeliolento
    ylpistyi
    ihanuudestaan ja kauneudestaan.

    Raamattu kertoo,
    että Hän halusi tehdä itsestään
    Jumalan vertaisen.
    Tuo ylpistynyt kerubi
    pyysi muita enkeleitä
    kanssaan sotimaan Jumalaa vastaan.
    Osa enkeleistä
    suostui Luciferin pyyntöön.

    Ja sitten taivaassa alkoi sota.
    Lucifer ja sen enkelit sotivat
    muita Jumalan enkeleitä vastaan,
    joiden johtajana oli
    enkeliruhtinas Mikael.

    Lucifer ja sen enkelit
    hävisivät tuon sodan.
    Heidät heitettiin taivaasta
    Maan päälle.
    Tämän seurauksena
    kaikki Jumalan luoma ihanuus
    maan päällä tuhoutui.

    Raamatun toinen jae
    kertoo tuhon jälkeisestä
    sekasorrosta ja kaaoksesta.

    "Ja maa oli autio ja tyhjä,
    ja pimeys oli syvyyden päällä,
    ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä."

    Jumala ei siis kuitenkaan
    jättänyt Maata tuohon
    sekasortoiseen tilaan
    pimeyden valtaan.
    Pyhä Henki eli Jumalan Henki
    leijui tai lepatti kuin lintu
    kaiken yläpuolella.

    Saa nähdä,
    mitä tämän foorumin
    valtias eli ylläpito
    tekee tälle sivulle,
    joka on kokenut
    erityisesti eilisen aikana
    saman kohtalon kuin Maa
    Raamatun eli Jumalan Sanan
    ensimmäisen ja toisen
    jakeen välissä,
    joista jakeista oli tarkoitus keskustella.
  2. Nuo jutut tarjoavat
    eli niiden vastaanottamisella
    voi hankkia ikuisen elämän
    ihan rahatta ja hinnatta
    Jumalan Paratiisissa.

    Tuossa toisessa
    eli kaljaseurapaikassa
    ei kukaan kai haluaisi
    ikuisuuttaan viettää.
    Joten keskityn tuohon ensimmäiseen.

    Nuo kuusi konkreettista
    päivää eli vuorokautta
    ovat paitsi työmaapäiväkirja
    hävityksen jälkeisen
    Maan ja taivaiden saneerauksesta
    myös ilmoitus siitä,
    mikä voi tapahtua ihmislapselle,
    joka on saman kohtalon kokenut.

    Kun Valkeus saa tulla
    sydämemen maaperälle,
    niin me olemme syntyneet
    uudesti ylhäältä Hengestä.
    Sisimpämme täyttää nyt
    Valkeus eikä enää pimeys.

    Eli kun siirrymme
    ennen ensimmäistä päivää
    vallinneesta sekasorrosta ja kaaoksesta
    Ensimmäiseen päivään,
    niin ulkonaisesti
    ei mitään muutosta heti
    varsinaisesti näy
    eikä myöskään tapahdu.

    Ainoa asia on se,
    että Valkeus on tullut
    tuon kaiken kauheuden keskelle.

    Sydämemme on tullut valaistuksi.
    Ja huomaamme kontrastin
    Valkeuden ja pimeyden välillä.

    Tiedämme olevamme nyt
    Päivän lapsia
    emmekä enää yön lapsia.

    Olemme avanneet oven Valkeudelle,
    ja tiedämme nyt kuuluvamme Jumalalle.
    Olemme oikeudellisesti tulleet
    Jumalan lapsiksi.

    Pelastaja on astunut sisään
    katastrofipaikalle.
    Se merkitsee jo sitä,
    että me olemme pelastetut.

    Mutta Pelastajalla riittää
    töitä meidän kanssamme siihen asti,
    että viimeinenkin kyynel
    on pyyhitty silmistämme,
    ja se tapahtuu vasta
    seitsemännenpäivän
    eli seitsemännen millenniumin jälkeen.

    Toisena päivänä huomaamme,
    että koko taivas
    on tullut vahvuudeksemme.
    On vesiä ja vesiä.

    Kolmantena päivänä
    Pelastaja siirtää vesimassoja,
    jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
    yhteen paikkaan.

    Nyt meissä on tullut esiin
    jotain silmin nähtävää uutta:
    vesimassoista vapaata kuivaa maata.
    Se on Jumalan maata.

    Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
    Ja kohta huomaamme
    jotain ihan uutta itsessämme.

    Sydämemme alkaa viheriöidä.
    Sana alkaa elää meissä.
    Kohta kasvamme jopa
    isoja ja vahvoja puita.

    Usko kasvaa
    ja uskon kautta ymmärrämme
    Jumalan Sanaa.
    Me elämme siitä Sanasta,
    joka kasvaa monenlaista hedelmää.

    Neljäntenä päivänä
    kauksi kadonnut aurinko tulee
    lämmittämään sydämemme maaperää.

    Jumalan Rakkaus täyttää meidät
    ja me tulemme osaksi tuota Rakkautta
    ja levitämme valoa pimeään maailmaan.

    Viidentenä päivänä
    näemme ympärillämme
    Uuden Elämän ihmeen:
    Vesissä vilisevät elävät olennot
    ja taivaalla lentävät siivekkäät.

    Elämän Valkeus
    on täyttänyt niin syvät vedet
    kuin korkean taivaankin.

    Kuudentena päivänä
    huomaamme kaikenlaisia
    maan päällä eläviä olentoja.

    Ja lopulta huomaamme,
    että meidät on asetettu suureen
    vastuuseen Jumalan luomakunnasta.

    Meidän tehtävämme on
    viljellä ja varjella.

    Kaiken piti tapahtua levosta käsin
    seitsemännen päivän siunauksessa.

    Lisääntyisimme ja täyttäisimme maan.
    Jumalan maan.

    Mutta mutka tuli matkaan.
    Söimme kielletystä puusta.

    Jumala ei kuitenkaan hyljännyt meitä.
    Hän otti omalle kontolleen
    meidän rikkomuksemme.

    Jumala, joka käyskenteli maan päällä,
    tarkkaan ottaen Jumalan Poika,
    teurasti karitsan ja teki vaatteet
    ja puki ihmisen veriseen vaippaan.

    Näin ihminen pelastui.
    Mutta se tulisi maksamaan Jumalale paljon.
    Jumalan Karitsan teurastamisen.

    Ihminen oli taas ensimmäisessä päivässä.
    Sekasorto ja kaaos ympäröi ihmistä.
    Ja niin raskaat muistojen vedet
    pyyhkivät pään yli.

    Mutta Pelastaja oli ihmisen kanssa.
    Ja lupaus oli olemassa.

    Kun olemme pysähtyneet
    ja antaneet Jumalan sovittaa meidät,
    olemme Kristuksessa.

    Ja nyt Uudessa liitossa on jopa niin,
    että me olemme uudestisyntyneet
    Jumalan lapsiksi Hengestä.

    Me olemme pelastetut.
    Ikuinen henkemme on pelastettu.
    Olemme jo taivaallisissa.

    Mutta sielumme kulkee
    edelleen syvissä vesissä
    ja tarvitsee jatkuvasti
    kaikkea sitä uudistusta,
    mitä kuuden päivänä aikana tapahtuu.

    Ja ruumiimme lähestyy päivä päivältä
    ruumiin kuolemaa.
    Sen pelastus tapahtuu vasta ruumiin
    ylösnousemuksessa.


    PS

    Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
    viikon neljäntenä päivänä.

    Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
    Hänen ruumiinsa oli maan povessa.

    Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
    eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen päivän
    taitekohdassa Jumala herätti Hänen ruumiinsa.

    Jeesuksen ylösnousemus elämän
    ensimmäinen päivä
    oli siis kahdeksas
    eli viikon ensimmäinen
    päivä.

    Tähän ylösnousemuselämään
    meidätkin upotetaan,
    kun synnymme Hengestä
    Jumalan lapsiksi,
    ja olemme upotetut Kristukseen.

    Jeesus ja me Hänen ruumiinsa jäseninä
    elämme jo kahdeksatta päivää
    uusina luomuksina.

    Mutta ruumiillisen
    ja myös sielun elämän osalta
    me käymme jatkuvasti läpi
    noita seitsemää päivää
    koko vaelluksemme ajan.

    Usein seitsemännen päivän
    lepo ja siunaus on
    kuin kauaksi kadonnut.

    Mutta mikään ei kadota
    Ensimmäistä päivää,
    jolloin Valkeus tuli meihin.

    Tämä Valkeus pysyy meissä.
    Sitä ei pimeys saa valtaansa.

    "kaikille,
    jotka ottivat hänet vastaan,
    hän antoi voiman
    tulla Jumalan lapsiksi,
    niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
    jotka eivät ole syntyneet
    verestä eikä lihan tahdosta
    eikä miehen tahdosta,
    vaan Jumalasta."
    (Joh 1)
  3. Aloitan tuosta paistamisesta.
    Suomenkielinen ilmaisu tuollainen.
    Raamatun alkuteksteissä
    puhutaan paremminkin loistamisesta.
    Toki voihan auringon lämmössä
    vaikka lettuja paistaa.

    Varmaan olet huomannut,
    että ymmärrän Raamatun kolmannen
    jakeen puhuvan Jeesuksesta Valkeutena.

    Raamatun viimeisessä kirjassa
    Johannes näkee ylösnousseen Jeesuksen.
    Ja tältä Hän näyttää.

    "Ja minä käännyin katsomaan,
    mikä ääni minulle puhui;
    ja kääntyessäni minä näin
    seitsemän kultaista lampunjalkaa,
    ja lampunjalkain keskellä
    Ihmisen Pojan muotoisen,
    pitkäliepeiseen viittaan puetun
    ja rinnan kohdalta
    kultaisella vyöllä vyötetyn.
    Ja hänen päänsä ja hiuksensa
    olivat valkoiset
    niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi,
    ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
    hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan,
    kiiltävän vasken kaltaiset,
    ja hänen äänensä oli niinkuin
    paljojen vetten pauhina.
    Ja hänellä oli oikeassa kädessään
    seitsemän tähteä,
    ja hänen suustaan lähti
    kaksiteräinen, terävä miekka,
    ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko,
    kun se täydeltä terältä paistaa."
    (Ilm 1:12-16)

    Otetaan tuo loppu vielä
    King Jamesin mukaan:

    "and his countenance was
    as the sun shineth in his strength"

    Kysymys on siis
    loistavasta Valkeudesta.

    Mutta arvelen kysymyksesi
    erityisesti liittyvän siihen,
    onko ikuisuudessa aurinko(j)a.

    Siis paistaako aurinko
    myös uusissa taivaissa
    valaisten ja lämmittäen uutta maata.

    Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
    Tähän Raamatun ensimmäisen jakeen
    ilmoitukseen sisältyy taivaankappaleet.

    Raamatun toinen jae puhuu sitten
    kuitenkin hävityksen jälkeisestä kaaoksesta,
    jota peitti pimeys.

    Sitten kuuden päivänä aikana
    tapahtui monenlaista.
    Ensimmäisenä päivänä
    todellinen Valkeus tuli maan päälle.
    Sen valoisampaa ei enää voi olla.
    Ja niin esimerkiksi kaikki kasvusto
    sai mahtavan lähtölaukauksen.

    Neljäntenä päivänä
    alussa luodut taivaankappaleet
    saneerattiin ja asetettiin kiertoradoilleen.

    Tuohon aikaan maan päällä
    ei koskaan satanut.
    Eikä aurinko häikäissyt
    eikä korventanut maata.

    Sumu nousi maasta ja kasteli maan pinnan.
    Ja jossain sopivan verhon takana
    aurinko lämmitti juuri sopivasti maata.

    Näin oli vedenpaisumukseen saakka.
    Silloin satoi ensimmäisen kerran.
    Ja rankasti.

    Maan asema aurinkoon nähden muuttui.
    Ja niin myös muut olosuhteet.

    Mutta tämä ei ole pysyvä tila.
    Vaan sapatinlepo tulee vielä
    tämän maan päälle.
    Se on seitsemäs millennium.
    Tuhat vuotta kestävä
    Messiaan Valtakunta.

    Ja monet asiat muuttuvat
    ja palautuvat alkuperäiseksi.
    Eläimetkään eivät enää syö toisiaan,
    eivätkä ihmiset opettele enää sotimaan.
    Ja myös Maan asema muuttuu.

    "Ja kuun valo on oleva
    kuin auringon valo,
    ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
    oleva niinkuin seitsemän päivän valo,
    sinä päivänä,
    jona Herra sitoo kansansa vammat
    ja parantaa siihen isketyt haavat."
    (Jes 30:26)

    Mutta kun tuhat vuotta
    kestävä messiaan Valtakunta
    eli seitsemäs millennium
    ihmiskunnan historiassa on päättynyt,
    tullaan pian siihen tilanteeseen,
    että nykyiset taivaat ja maa katoavat,
    eikä niitä sitten enää missään ole.

    "Ja minä näin
    uuden taivaan ja uuden maan;
    sillä ensimmäinen taivas
    ja ensimmäinen maa
    ovat kadonneet,
    eikä merta enää ole.
    Ja pyhän kaupungin,
    uuden Jerusalemin,
    minä näin laskeutuvan
    alas taivaasta Jumalan tyköä,
    valmistettuna niinkuin morsian,
    miehellensä kaunistettu.
    Ja minä kuulin suuren äänen
    valtaistuimelta sanovan:
    'Katso,
    Jumalan maja ihmisten keskellä!
    Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
    ja he ovat hänen kansansa,
    ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan,
    heidän Jumalansa'"
    (Ilm 21:1-3)

    Sisältyykö näihin taivaisiin
    sitten aurinko.

    Tuosta Uudesta Jerusalemista,
    joka laskeutuu alas taivaasta,
    sanotaan näin:

    "Ja hän näytti minulle
    elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan
    valtaistuimesta.
    Keskellä sen katua
    ja virran molemmilla puolilla
    oli elämän puu,
    joka kantoi kahdettoista hedelmät,
    antaen joka kuukausi hedelmänsä,
    ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
    Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
    Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
    on siellä oleva,
    ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
    ja näkevät hänen kasvonsa,
    ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
    Eikä yötä ole enää oleva,
    eivätkä he tarvitse lampun valoa
    eikä auringon valoa,
    sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
    ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti."
    (Ilm 22:1-5)

    Ja vähän aikaisemmin sanotaan
    tästä Kaupungista:

    "Eikä kaupunki
    tarvitse valoksensa
    aurinkoa eikä kuuta;
    sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen,
    ja sen lamppu on Karitsa.
    Ja kansat tulevat vaeltamaan
    sen valkeudessa,
    ja maan kuninkaat
    vievät sinne kunniansa."
    (Ilm 21:23-24)

    Eli tuo Kaupunki ei tarvitse
    aurinkoa eikä lampun valoa,
    vaan päinvastoin se
    valaisee ympäristöäänkin.

    Mutta uskoisin silti niin,
    että ikuisuudessakin
    sen uusiin taivaisiin
    sisältyy aurinkokuntia.
  4. Raamatun
    ensimmäisen kirjan alun
    sen viimeisen kirjan lopun
    väliin mahtuu
    seitsemän päivää eli millenniumia.

    Kuitenkin Raamatun
    ensimmäinen ja viimeiset jakeet
    eli Alku ja Loppu
    vievät lukijan
    ikuisuuksiin ennen ja jälkeen
    tuon seitsemän päivän salaisuuden.

    "Mutta tämä yksi älköön olko
    teiltä, rakkaani, salassa, että
    'yksi päivä on Herran edessä
    niinkuin tuhat vuotta
    ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä'"
    (2 Piet 3:8)

    Raamatun peruskertomus
    sisältää kuvauksen seitsemästä päivästä
    (Gen 1:3 - 2:3)

    Seitsemän on täydellisyyden luku.
    Ja tähän täydellisyyteen päättyy
    Raamatun peruskertomus.

    "Ja Jumala katsoi kaikkea,
    mitä hän tehnyt oli,
    ja katso,
    se oli sangen hyvää.
    Ja tuli ehtoo,
    ja tuli aamu,
    kuudes päivä.
    Niin tulivat valmiiksi
    taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
    Ja Jumala päätti
    seitsemäntenä päivänä työnsä,
    jonka hän oli tehnyt,
    ja lepäsi seitsemäntenä päivänä
    kaikesta työstänsä,
    jonka hän oli tehnyt.
    Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän
    ja pyhitti sen,
    koska hän sinä päivänä lepäsi
    kaikesta luomistyöstänsä,
    jonka hän oli tehnyt."
    (Gen 1:31-2:3)

    Ihminen asetettiin
    tämän täydellisen hyvän keskelle.
    Ja niin ihminen tiesi
    heti silmänsä avattuaan
    kaiken hyvästä.
    Ihminen itsekin oli kuin Jumal olento
    kirkkauden peittämänä
    tämän kaiken hyvän valtiaaksi asetettu.

    Ihmisen ei olisi koskaan tarvinnut
    tulla tietämään mitään
    epätäydellisyydestä
    saatikka pahasta.

    Ihminen olisi voinut elää
    sapatin levossa ikuisesti.

    Tuo ihana ikuisuus
    olisi sinetöitynyt sinä päivänä
    jona Aadam olisi syönyt
    Elämän puusta.

    Ihminen söikin puusta,
    joka lisäsi ihmisen tietoisuutta asialla,
    jota ei totisesti
    olisi kannattanut tulla tuntemaan.
    Ihminen tuli hyvän lisäksi
    tietämään/tuntemaan pahan.

    Ja siihen loppui lepo.
    Niin Jumalalta kuin ihmiseltäkin.
    Sapatin siunaus oli päättynyt.

    Elämänpuusta syöminen
    olisi jatkanut elämää
    seitsemännestä kahdeksanteen
    eli ikuisuuden päivään.

    Mutta nyt kaikki mureni.
    Paratiisi täydellisenä jäi taakse
    ja vaille Jumalan kuvaksi luotua
    valtiasta.

    Ja Jumala asetti vielä
    raskaan sarjan vartijat eli kerubit
    Eedenin Paratiisin itäpuolelle
    vartioitsemaan
    välkkyvän ja leimuavan miekan kera
    Elämän puun tietä.

    Ei tullut kahdeksatta päivää
    vaan kaikki täytyikin aloittaa alusta.

    Oltiin ennen ensimmäistä päivää
    edeltäneessä kauheudessa.

    Taas oli kadonnut se
    ihanuuksien ihanuus,
    joka oli luotu Esikoisen kautta.
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/16288957/tapahtui-alussa-(gen-11-2)

    Sama ylpeys,
    joka oli vallannut
    täydellisistä täydellisimmän kerubin,
    oli nyt tarttunut myös
    ihmislapsen sydämeen
    kohtalokkain seurauksin.

    Niinkuin jo kerran oli syrjäytetty
    tuo kauhea pimeys maan päältä,
    se tullaan syrjäyttämään jälleen.

    Ja lopulta tullaan taas
    seitsemänteen päivään,
    jolloin kaikki on täydellistä,
    sangen hyvää,
    ja joka johtaa ikuisuuden päivään.

    Silloin Jumala luo
    uudet taivaat ja uuden maan
    ja alkaa ikuisuuden päivä,
    jolloin mitään pimeyttä ei
    Jumalan valtakunnassa enää ole.

    Rauha ja rakkaus ja sopusointu
    täyttää Raamatun ensimmäisen jakeen.

    Se loppui siihen,
    kun Aamuruskon Pojan
    sydän oli ylpistynyt
    ja niin hänen sisimmässään
    havaittiin vääryys,
    joka johti siihen kaaokseen,
    josta Raamatun toinen jae puhuu.

    Sen korjaamiseen Jumala tarvitsi
    seitsemän päivää.
    Eli seitsemän kertaa tuli ilta ja aamu
    näiden tapahtumien välissä.

    Ensimmäinen päivä näistä
    seitsemästä oli se,
    kun Jumala kutsui
    Ainokaisen Poikansa,
    Aamuruskon eli Esikoisensa,
    joka oli maailmat luonut,
    tuon syntyneen kaaoksen keskelle.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Tulkoon valkeus'.
    Ja valkeus tuli."
    (Gen 1:3)

    Neljäntenä päivänä
    sekasortoiseen tilaan menneet
    taivaankappaleet työstettiin
    valaisemaan jälleen Maata.

    Tämä valkeus mahdollisti
    kaiken elämän maan päällä.

    Ja näin kävi myös
    neljäntenä millenniumina,
    kun Todellinen Valkeus,
    joka valaisee jokaisen ihmisen,
    tuli maailmaan.

    Nyt ihminen voi kokea sen,
    minkä jo Aadam ja Eeva
    saivat kokea esikuvallisesti.

    Meidät puetaan Kristukseen,
    Jumalan Karitsaan,
    joka peittää alastomuutemme,
    sovittaa meidät.

    Voimme nyt olla Kristuksessa,
    Valkeudessa, joka valaisee meidät.
    Mutta täydellinen odottaa vielä aikaansa.

    Mutta kerran koittaa
    seitsemäs millennium.
    Seitsemäs päivä ja sapatin siunaus.

    Se alkaa siten,
    että Jeesus tulee maan päälle
    kirkkauden pilvissä eli pyhiensä kanssa
    valitun kansansa Israelin
    Hoosianna-huutojen saattelemana.

    Ja tuo sapatti ei enää katkea
    vaan päinvastoin se tuo jatkoksi
    iankaikkisuuden päivän.

    Eli toisin kuin alussa kävi,
    että keskelle sapatin siunausta
    tuli paholainen,
    nyt se siivotaankin pois maan päältä,
    kun alkaa seitsemäs päivä eli millennium.

    Ja niin lepo eli sapatin siunaus
    ei enää päätykään siihen,
    että Elämänpuun tie suljetaan,
    vaan päinvastoin
    Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan,
    ja tiet Elämän puun luokse
    avataan kaikille Jumalan lapsille.

    "Eikä sen portteja suljeta päivällä,
    ja yötä ei siellä ole"
    (Ilm 21:25)
  5. He joutuivat kuoltuaan tuonelaan.

    Tuonelassa oli kaksi osastoa.
    Näiden välillä oli syvä juopa.

    Jeesus kertoi kahdesta
    tuonelaan menneestä:

    "Oli rikas mies,
    joka pukeutui purppuraan
    ja hienoihin pellavavaatteisiin
    ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
    Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus,
    makasi hänen ovensa edessä
    täynnä paiseita
    ja halusi ravita itseään niillä muruilla,
    jotka putosivat rikkaan pöydältä.
    Ja koiratkin tulivat
    ja nuolivat hänen paiseitansa."
    (Luuk 16:19-21)

    Rikas ei ottanut Lasarusta
    hoitaakseen.
    Vain koirat hoitivat Lasarusta.
    Siihen asti, että hän kuoli.
    Mutta sitten rikaskin kuoli.
    Ja he päätyivät kumpikin tuonelaan
    mutta eri osastoihin.

    "Niin tapahtui,
    että köyhä kuoli,
    ja enkelit veivät hänet
    Aabrahamin helmaan.
    Ja rikaskin kuoli,
    ja hänet haudattiin.
    Ja kun hän nosti silmänsä
    tuonelassa, vaivoissa ollessaan,
    näki hän kaukana Aabrahamin
    ja Lasaruksen hänen helmassaan."
    (Luuk 17:22-23)

    Rikas haudattiin juhlavasti.
    Lasaruksen haudalla itkivät vain koirat.
    Mutta perillä osat vaihtuivat.
    Rikas oli nyt kärsimässä.

    "Ja hän huusi sanoen:
    'Isä Aabraham,
    armahda minua
    ja lähetä Lasarus
    kastamaan sormensa pää veteen
    ja jäähdyttämään minun kieltäni,
    sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'"
    (Luuk 16: 24)

    Rikas mies oli nyt köyhistä köyhin.
    Hän pyysi vesipisaraa,
    mutta ei sitäkään saanut.

    "Mutta Aabraham sanoi:
    'Poikani, muista,
    että sinä eläessäsi sait hyväsi,
    ja Lasarus samoin sai pahaa;
    mutta nyt hän täällä saa lohdutusta,
    sinä taas kärsit tuskaa."
    (Luuk 16:25)

    Lasarus olisi toki
    halunnut mennä,
    mutta se ei ollut mahdollista.

    "Ja kaiken tämän lisäksi
    on meidän välillemme ja teidän
    vahvistettu suuri juopa,
    että ne,
    jotka tahtovat mennä
    täältä teidän luoksenne,
    eivät voisi,
    eivätkä ne,
    jotka siellä ovat,
    pääsisi yli meidän luoksemme.'"
    (Luuk 16:26)

    Valinnat tehdään täällä maan päällä.
    Sen ex-rikas mieskin nyt ymmärsi.

    "Hän sanoi:
    'Niin minä siis rukoilen sinua, isä,
    että lähetät hänet isäni taloon
    - sillä minulla on viisi veljeä -
    todistamaan heille,
    etteivät hekin
    joutuisi tähän vaivan paikkaan'."
    (Luuk 16:27-28)

    Rikas mies tiesi,
    että veljet eivät elä Jumala-suhteessa.
    Ja nyt heitä pitäisi varoittaa.
    Mutta varoitus on jo annettu.

    "Mutta Aabraham sanoi:
    'Heillä on Mooses ja profeetat;
    kuulkoot niitä'."
    (Luuk 16:29)

    Mies tiesi,
    että Mooses ja profeetat
    eivät tee vaikutusta hänen veljiinsä.

    "Niin hän sanoi:
    'Ei, isä Aabraham;
    vaan jos joku kuolleista
    menisi heidän tykönsä,
    niin he tekisivät parannuksen'."
    (Luuk 16:30)

    Vain Jumalan Sanassa on
    muuttava voima.

    "Mutta Aabraham sanoi hänelle:
    'Jos he eivät kuule
    Moosesta ja profeettoja,
    niin eivät he usko,
    vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
    (Luuk 16:31)

    Sitten myöhemmin
    ylipapit ja fariseukset päättivät
    tappaa Jeesuksen.

    Ja vähän myöhemmin
    he päättivä tappaa Lasaruksenkin,
    joka oli noussut ylös kuolleista.
    (Ei siis sama Lasarus,
    josta Jeesus oli kertonut).

    Eli Aabraham oli oikeassa.
    Eivät ihmiset usko,
    vaikka joku kuolleista nousisi ylös.

    Ihmiset päätyivät siis
    ennen Jeesuksen ristinkuolemaa
    tuonelaan joko sille puolelle,
    jossa rikas mieskin oli
    tai sille puolelle,
    jossa köyhä Lasaruskin oli.

    Mutta kun Jeesus oli kuollut,
    Hänet voimallistettiin välittömästi
    ja Hän meni tuonelaan
    ja julisti voittonsa
    ja vei koko Aabrahamin helman
    kolmanteen taivaaseen
    Jumalan Paratiisiin,
    jonne Kristuksessa kuolleet
    siitä lähtien on viety.

    Ensimmäisenä sinne meni
    suoraan tuonelan ohittaen
    toinen Jeesuksen kanssa ristiinnaulituista,
    joka kääntyi viime hetkillään
    Jeesuksen puoleen:

    "'Jeesus,
    muista minua,
    kun tulet valtakuntaasi'.
    Niin Jeesus sanoi hänelle:
    'Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä
    pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa.'"
    (Luuk 23:42-43)

    Aadamista ja Eevasta alkaen
    ihmiset ovat tehneet valinnan
    Valkeuden ja pimeyden välillä.

    Aadam ja Eeva valitsivat Valkeuden
    tunnustaen syntinsä
    ja ottaen
    Jumalan tarjoaman sovituksen vastaan.

    Ne, jotka rakastavat Valkeutta
    enemmän kuin pimeyttä
    päätyvät Jumalan Paratiisiin.

    Ne, jotka rakastavat
    enemmän pimeyttä,
    päätyvät tuonelaan
    ja lopulta kadotukseen.

    "Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat.
    Sillä jokainen,
    joka pahaa tekee,
    vihaa valkeutta
    eikä tule valkeuteen,
    ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
    Mutta joka totuuden tekee,
    se tulee valkeuteen,
    että hänen tekonsa tulisivat julki,
    sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
    (Joh 3:19-21)
  6. Emme siis voi erottaa
    Sanaa ja Jeesusta.
    Kuten aiemmin kirjoitin.

    Maailmat syntyivät
    Jumalan Sanan voimalla.
    Kuten Pietarikin kirjoittaa.

    "Sillä tietensä
    he eivät ole tietävinään,
    että taivaat ja samoin maa,
    vedestä ja veden kautta rakennettu,
    olivat ikivanhastaan olemassa
    Jumalan sanan voimasta"
    (2 Piet 3:5)

    Ei tietenkään silloin,
    kun kaikki syntyi
    Sanan eli Jeesuksen kautta,
    ollut esimerkiksi sitä Sanaa,
    joka Mooseksen kautta
    on meille tallennettu.

    Eikä tätä tallennusta olisi
    koskaan tullut,
    jos lankeemusta ei olisi tapahtunut
    - ensin taivaassa ja sitten maan päällä.

    Mutta nyt kun asiat ovat edenneet
    niinkuin ovat
    Luciferin lankeemuksesta alkaen,
    niin kaikki, mitä on kirjoitettu,
    on Jumalan Sanaa
    Raamatun viimeinen kirja
    Jeesuksen Kristuksen Ilmestys
    mukaan lukien.

    Ihmiskunta eri vaiheissaan
    on tehnyt valintansa,
    ja nyt oli käynyt ilmi,
    miten lopputapahtumat
    näiden valintojen seurauksena
    tulevat menemään.

    Ja sen Jeesus näyttää
    Johannekselle.

    Raamatun Sanan on sinetöinyt
    Raamatun viimeisessä luvussa
    Hän, joka sanoo:

    MINÄ OLEN
    Alfa ja Omega
    Ensimmäinen ja Viimeinen
    Alku ja Loppu
    (Ilm 22:13)

    Raamatun allekirjoittaa
    noilla seitsemällä nimellä,
    Hän,
    joka on Jumalan Sana.
  7. >> Maailmankaikkeuden keskipiste EI ole Raamattu <<

    Ymmärrän siis toisin.

    "Alussa oli Sana.
    Ja Sana oli Jumalan tykönä.
    Ja Sana oli Jumala."

    Emme siis voi erottaa
    Sanaa ja Jeesusta.

    Jo Raamatun ensimmäinen Sana
    "Alussa"
    tarkoittaa Esikoista.

    Jo tuo ensimmäinen Sana
    paljastaa meille
    Pelastussuunnitelman sen varalta,
    että synti saa ihmisen hallintaansa.

    Tuon sanan kaksi ensimmäistä kirjainta
    arameasta suomeksi käännettynä:

    בר = Poika

    Siis jo Raamatun
    ensimmäinen Sana
    tai vain sen
    kaksi ensimmäistä kirjainta
    osoittavat,
    että Kirjoitusten ydin
    on Sanoma Pojasta.

    Ja kun on Poika,
    niin täytyy tietenkin olla myös Isä.
    Siis meille ilmoitetaan tavallaan
    Pojan kautta heti alkuunsa
    kahden ensimmäisen kirjaimen välityksellä,
    että on ISÄ ja POIKA.

    Mutta ...
    Tuo sama kirjainyhdistelmä
    eli Raamatun
    kaksi ensimmäistä kirjainta
    hepreasta suomeksi käännettynä

    בר = Jyvä

    Ja nyt vilkaisu
    Kirjoitusten loppupuolelle.
    Tuo Poika itse sanoo:

    ”Hetki on tullut,
    että Ihmisen Poika kirkastetaan.
    Totisesti, totisesti minä sanon teille:
    jos ei nisun jyvä putoa maahan
    ja kuole, niin se jää yksin;
    mutta jos se kuolee,
    niin se tuottaa paljon hedelmää."

    Siis meille ilmoitetaan
    jo Raamatun
    kahden ensimmäisen kirjaimen myötä se,
    että Kirjoitusten ydinsanoma on,
    että Poika kuolee.

    Raamatun punainen lanka on
    alusta loppuun saakka se,
    että Poika tulee kuolemaan
    niinkuin nisun Jyvä putoaa maahan.

    Pelastuksen evankeliumi
    on kätkettynä jo
    Raamatun ensimmäisten kahden kirjaimen
    muodostamassa ilmoituksessa.


    Otetaan tuosta
    Raamatun ensimmäisestä Sanasta
    sen ensimmäinen ja viimeinen kirjain,
    ja saamme jatkoa tuolle
    Raamatun kahden ensimmäisen kirjaimen
    muodostamalle sanomalle.

    Kun ristinkuoleman aika lähestyi,
    Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen
    Isän kodista.

    "Minun Isäni kodissa
    on monta asuinsijaa.
    Jos ei niin olisi,
    sanoisinko minä teille,
    että minä menen
    valmistamaan teille sijaa?
    Ja vaikka minä menen
    valmistamaan teille sijaa,
    tulen minä takaisin
    ja otan teidät tyköni,
    että tekin olisitte siellä,
    missä minä olen."

    Ja sieltähän Poika oli tullut.

    "Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    ...
    Ja Sana tuli lihaksi,
    ja asui meidän keskellämme,
    ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
    senkaltaista kirkkautta,
    kuin ainokaisella Pojalla on Isältä"

    Siis alussa Poika oli Isän kodissa.
    Sitten Hän tuli lihaksi
    ristinkuolemaa varten.

    Pojan eli Esikoisen
    - jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla -
    matka Isän kotoa ristille on paljastettu
    jo tuossa
    Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
    joka alkaa kirjaimella/kuvalla

    ב -> Talo / Koti

    ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

    ת -> Risti


    Eli Jeesus kulki tuon matkan
    ensin taivaasta alas maan päälle
    ja sitten
    kuoleman ja tuonelan voittaneena
    takaisin Isän Kotiin.

    Tuon matkan
    eli ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen
    väliin jää kirjainyhdistelmä

    ראשי -> Pää

    Tuo Raamatun ensimmäisen Sanan ydin
    rosh tarkoittaa Päätä.
    Se on tuossa taivutusmuodossa roshi

    Eli matkan ensimmäinen vaihe
    Isän kotoa ristille
    vaati sen,
    että Pojan päähän
    iskettiin orjantappurakruunu,
    joka paljastetaan,
    kun jaamme tuon
    Raamatun ensimmäisen Sanan kahtia:

    Tuon ensimmäisen sanan alkuosa on
    ברא
    Ja tuo tarkoittaa luomista.

    Nuo Raamatun
    kolme ensimmäistä kirjainta
    Raamatun ensimmäisessä sanassa
    ovat myös Raamatun toinen Sana
    kokonaisuudessaan.

    ברא = loi

    Eli Raamatun ensimmäisen sanan
    alkuosa
    kertoo ihanasta luomakunnasta.

    Mutta loppuosa
    eli viimeiset kolme kirjainta
    kertovat
    synnin turmelemasta luomakunnasta.
    Tuo loppuosa tarkoittaa
    ohdaketta tai orjantappuraa.

    שית = Ohdake/Orjantappura

    Ja juuri tämä oli synnin seuraus.
    Jumalan luoma maa,
    josta Aadam oli otettu,
    alkoi kasvaa ohdaketta,
    ja Jeesuksen täytyi ottaa
    tuo maailman synti päällensä
    ja orjantappurakruunu päähänsä.


    Raamatun ensimmäinen Sana
    sisältää siis kätketysti
    erittäin tarkan kuvauksen siitä
    Pelastuksen evankeliumista,
    joka ikuisista ajoista asti on ollut siltä varalta,
    että Jumalan kuvaksi luotu Aadam
    joutuisi pahan valtaan
    niinkuin sitten kävikin,
    ja Isä joutuisi lähettämään
    oman ainokaisen Poikansa
    rinnaltaan maan päälle Viimeiseksi Aadamiksi,
    joka ottaa päälleen
    Aadamin ja koko Aadamin suvun synnin.


    Johannes Kastaja huusi:

    "Katso, Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"


    Raamattu on Jumalan Sana,
    joka koko ajan
    alusta loppuun saakka
    kertoo ilosanomaa Jeesuksesta,
    joka ristinkuolemallaan
    on sovittanut maailman.

    Joten kun keskustelemme Raamatusta,
    niin me keskustelemme aina
    Jeesuksesta Kristuksesta.


    "Niinpä,
    kun minä tulin teidän tykönne, veljet,
    en tullut puheen tai viisauden loistolla
    teille Jumalan todistusta julistamaan.
    Sillä minä olin päättänyt
    olla teidän tykönänne
    tuntematta mitään muuta
    paitsi Jeesuksen Kristuksen,
    ja hänet ristiinnaulittuna.
    Ja ollessani teidän tykönänne
    minä olin heikkouden vallassa
    ja pelossa
    ja suuressa vavistuksessa,
    ja minun puheeni ja saarnani
    ei ollut kiehtovia viisauden sanoja"
    (1 Kor 2:1-4)
  8. Jeesus,
    joka on maailmat luonut
    alkuaineita myöten,
    saneli Johannekselle kirjeet,
    jotka Johanneksen oli lähetettävä
    eri seurakunnille.

    Laodikea (kansanvalta/suosio)
    on toinen kahdesta viimeisestä
    eli lopun ajan seurakunnasta.

    Jeesus esittäytyy
    Laodikean seurakunnalle
    alkutekstin sanalla
    arkhe.

    "Näin sanoo ….
    Jumalan luomakunnan ALKU (arkhe)"
    (Ilm 3:14)

    Evankeliumissaan Johannes
    ilmaisee asian näin:

    "Kaikki on saanut syntynsä
    Hänen kauttaan,
    ja ilman Häntä
    ei ole syntynyt mitään,
    mikä syntynyt on."
    (Joh 1:3)

    Luomakunta ei ole
    pelkästään saanut alkuansa
    Jeesuksessa.
    Se myöskin pysyy voimassa
    Hänessä.
    Hän on sen kantava voima.

    "kaikki on luotu
    hänen kauttansa
    ja häneen,
    ja hän on ennen kaikkia,
    ja hänessä pysyy kaikki voimassa"
    (Kol 1:16-17)

    Arkhe on ilmaisu,
    joka sisältää
    tämän kannattelevan merkityksen.
    Jeesus on koko luomakunan
    kantava voima, kulmakivi.

    Luukas käyttää juuri tätä sanaa
    kertoessaan
    hyvin raskaassa lastissa olleesta liinasta,
    jota neljästä kulmasta kannatellen
    laskettiin näyssä Pietarin eteen:

    "Ja hän näki taivaan avoinna
    ja tulevan alas astian,
    ikäänkuin suuren liinavaatteen,
    joka neljästä kulmastaan (arkhais)
    laskettiin maahan."
    (Ap.t 10:11)

    Jeesus siis tietää kaiken
    koko maailmankaikkeudesta,
    jonka Hän on luonut,
    ja jota Hän kannattelee.

    Nyt Hän puhuttelee Laodikean
    pensistynyttä seurakuntaa,
    joka oli kuitenkin ylpeä
    tietotaidostaan.
    Erityisesti heidän
    vesiteknisestä ratkaisustaan.

    Laodikean lähellä sijaitsi Hierapolis,
    jossa oli kuumia lähteitä.
    Toisaalta Laodikean lähellä
    oli myös Kolossan kylmää
    puhdasta vettä kumpuava lähde.
    Kumpikin on hyödyllinen.
    Toinen virvoittaa toinen puhdistaa.

    Mutta Laodikean seurakunta
    ei ollut kumpaakaan.
    Ei virvoittava eikä puhdistava
    ympäristölleen.

    Sana kehottaa meitä olemaan
    Hengessä palavia eli kiehuvia.
    Tuo kiehuminen viittaa veteen,
    joka taas on yleisin kielikuva
    Pyhästä Hengestä.

    Seurakunta voi olla kylmä tai palava.
    Laodikean läpi kulki
    kuuman lähteen vesivirta,
    mutta se oli jäähtynyt jo siinä vaiheessa,
    kun se tuli Laodikean kohdalle.

    Ja niin Jeesus käyttää tuota tosiasiaaa
    vertauksen aineksena
    ja lähettää viestin
    tuolle seurakunnalle ja sanoo:

    "Sinä et ole kylmä etkä palava;
    oi jospa olisit kylmä tai palava"
    (Ilm 3:16)

    Mutta penseä - puolilämmin vesi.
    Ei sellaista kukaan halua juoda.
    Eikä Jumala voi sellaista
    mitenkään käyttää
    toisten virvoittamiseen.

    Varmasti tänäkin päivänä
    on seurakuntia,
    jotka Laodikean tavoin
    ajattelevat olevansa rikkaita,
    jotka eivät mitään tarvitse.

    Mutta jos näin on,
    niin silloin on kysymys
    vakavasta tilasta.
    Penseästä seurakunnasta.

    Myös yksittäinen uskova
    voi olla penseä syystä tai toisesta.
    Jokin on haalistanut uskon elämän.
    Penseys on jonkinlaista
    välinpitämättömyyttä.
    Ei jaksa ei kiinnosta eikä innosta.

    Ja on ihmisiä,
    jotka ajattelevat,
    että he ovat silti jotenkin onnellisia.
    Suorastaan rikkaita.
    Mutta totuus on toisenlainen.
    Heillä ei ole mitään.

    "Sillä sinä sanot:
    Minä olen rikas,
    minä olen rikastunut
    enkä mitään tarvitse;
    etkä tiedä,
    että juuri sinä olet
    viheliäinen ja kurja ja köyhä
    ja sokea ja alaston."
    (Ilm 3:17)

    Mutta juuri näille
    Jeesus tarjoaa silmävoidetta.

    Jeesus puhuu koko ajan kieltä,
    jonka Laodikealaiset voivat ymmärtää.

    Heillä oli lääketieteellinen koulu,
    jossa aivan erityisesti
    tutkittiin silmäsairauksia
    ja valmistettiin silmävoidetta.

    Mutta heidän omaan sokeuteensa
    he tarvitsevat Pelastajan/Parantajan
    valmistamaa silmävoidetta,
    että he näkisivät todellisen tilanteensa.

    Heiltä puuttui kaikki oleellinen.
    He luulivat kaiken tietonsa ja taitonsa
    myötä olevansa rikkaita,
    mutta heiltä puuttui
    tulessa puhdistettu kulta.

    He luulivat,
    ettei heiltä mitään puutu,
    mutta ei heillä ollut edes
    valkeita vaatteita,
    joilla peittää alastomuutensa häpeä.

    Mutta nyt Jeesus haluaa
    parantaa heidän silmänsä
    näkemään tilansa.
    Hän haluaa pukea heidät
    lahjavanhurskauteen.
    Hän haluaa puhdistaa heidät
    sisintä myöten puhtaaksi kullaksi.

    Sanalla sanoen
    Jeesus tahtoo antaa heille Elämän.
    Hän haluaa antaa heille Itsensä.

    "Katso,
    minä seison ovella ja kolkutan;
    jos joku kuulee minun ääneni
    ja avaa oven,
    niin minä käyn hänen tykönsä sisälle
    ja aterioitsen hänen kanssaan,
    ja hän minun kanssani."
    (Ilm 3:20)

    Tämä ihme on koettavissa
    tässä ja nyt.

    Ja sitten meillä on edessä
    ikuisuus taivaallisessa seurassa.

    "Joka voittaa,
    sen minä annan istua kanssani
    valtaistuimellani,
    niinkuin minäkin olen voittanut
    ja istunut Isäni kanssa
    hänen valtaistuimellensa."
    (Ilm 3:21)

    https://youtu.be/Iqw04VVvez0?feature=shared
  9. Jos Aadam ei olisi
    antanut sovittaa itseään,
    ei maailmassa olisi ollut
    tuon päivän päätyttyä
    enää yhtään ainoaa
    elossa olevaa ihmistä.

    Mutta Aadam
    pysähtyi Jumalan kutsuessa,
    kääntyi Jumalan puoleen
    ja tunnusti syntinsä Jumalalle
    ja antoi Jumalan pukea itsensä
    hänen puolestaan kuolleen
    viattoman eläimen veriseen vaippaan.

    Tämän tähden
    Aadam ja myös Eeva
    jäivät eloon.

    Jos he eivät olisi
    antaneet sovittaa itseään,
    olisivat he kuolleet tuona päivänä,
    eikä olisi koskaan syntynyt
    yhtään ihmistä,
    joka voitaisiin sovittaa.

    Mutta kun ihminen antoi
    Jumalan sovittaa itsensä,
    mahdollistui se,
    että he jäivät eloon
    ja lisääntyivät
    ja Jumala saattoi antaa
    lupauksen Vaimon siemenestä,
    joka tulisi murskaamaan
    käärmeen pään
    eli paholaisen vallan.