Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  1. "Kääntykää minun tyköni
    ja antakaa pelastaa itsenne,
    te maan ääret kaikki,
    sillä minä olen Jumala,
    eikä toista ole."
    (Jes 45:22)

    Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle
    on Raamattu,
    josta tällä palstalla keskustellaan.

    Raamatun mukaan on vain
    kaksi pääteasemaa.

    Taivas ja kadotus.

    Jumala ei ole tarkoittanut yhtään
    ihmistä kadotukseen.

    Kadotus on paikka,
    joka on valmistettu perkeleelle
    ja sen enkeleille.

    Ja Jumala on tehnyt kaiken,
    jotta yhdenkään ihmisen ei
    tarvitse joutua kadotukseen.

    Mutta silti jotkut vaan sinne menevät.
    Rakastavat pimeyttä
    enemmän kuin Valkeutta.

    "Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat."
    (Joh 3:19)

    On siis ihmisiä,
    jotka eivät halua tuntea
    Isää Jumalaa ja Hänen Poikaansa
    eli olla yhtä heidän kanssaan.

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
    että he tuntevat sinut,
    joka yksin olet totinen Jumala,
    ja hänet,
    jonka sinä olet lähettänyt,
    Jeesuksen Kristuksen."
    (Joh 17:3)

    Me kutsutaan kuitenkin
    Jumalan perheväkeen.

    Olemme silloin
    osalliset Jumalan kirkkaudesta,
    yhtä Kristuksessa,
    täytetyt Pyhällä Hengellä.

    Edessämme on ikuinen elämä
    halliten Jumalan luomakuntaa.

    Toinen vaihtoehto on
    ikuinen ero Jumalasta
    kadotuksessa.

    Syntiselle ei ole muuta
    Pelastajaa kuin Jeesus.

    Jos olemme Jeesuksessa,
    niin me olemme Pelastuksen arkissa.

    Ja kerran syvät vedet katoavat,
    ja me laskeudumme
    Jumalan luomaan Uuteen maahan,
    jossa ei enää ole kyyneleitä,
    eikä mitään kirousta ole oleva,
    eikä yötä enää ole oleva.

    Tämä osa on Valkeuden ja Päivän lapsilla.
    Toinen osa pimeyden ja yön lapsilla.

    Me voimme kokea
    uudestisyntymisen ihmeen
    tässä ja nyt.

    Ja silloin olemme jo siirretyt
    pimeydestä Valkeuteen
    ja saatanan vallasta Jumalan tykö.

    Ja meitä odottaa perintöosa
    pyhitettyjen joukossa.
  2. Ihmisiä me olemme.
    Syntiemme tähden kuolleita.

    Mutta kun synnyimme uudesti,
    niin me tulimme taas eläviksi.

    "Ja teidät,
    jotka olitte kuolleet rikoksiinne
    ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen,
    teidät hän teki eläviksi
    yhdessä hänen kanssaan,
    antaen meille anteeksi kaikki rikokset"
    (Kol 2:13)

    Eli nyt me olemme eläviä.
    Ruumiimme on edelleen kuolevainen.
    Mutta kerran sekin tulee sellaiseksi,
    kuin Jeesuksen ruumiskin tuli,
    kun Jumala herätti
    Poikansa kuolleen ruumiin.

    Jeesus on edelleen ja aina ja ikuisesti
    Jumala ja Ihminen,
    Jumalan Poika ja Ihmisen Poika.

    Hän oli sitä jo silloin,
    kun Hänen ruumiinsa oli vielä kuolevainen.

    Ja aivan samoin mekin
    olemme jo Jumalan lapsia.

    "Rakkaani,
    nyt me olemme Jumalan lapsia,
    eikä ole vielä käynyt ilmi,
    mitä meistä tulee.
    Me tiedämme tulevamme
    hänen kaltaisikseen,
    kun hän ilmestyy,
    sillä me saamme nähdä hänet
    sellaisena, kuin hän on."
    (1 Joh 3:2)

    Eli kerran me
    Jumalan lapset ja ihmislapset
    saamme samanlaisen katoamattoman
    ruumiin, jollainen Jeesuksellakin jo on.

    Mutta muutoin me olemme jo uusia
    luomuksia.

    Eli ihminen on henki,
    jolla on ruumis.

    Ja sellaisia me tulemme olemaan
    aina ja ikuisesti.

    Kun me tekemiimme synteihin kuolleet,
    mutta ruumiillisesti vielä elävät,
    olemme syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä,
    niin henkemme on jo tullut eläväksi.

    Sielumme haavojen tähden
    olemme edelleen silti koko ajan
    Jumalan pelastavan/parantavan työn kohteita.

    Ja ruumiimme on vielä siis katoavainen.
    Mutta sekin voi jo saada maistiaisia
    tulevan maailmanajan voimista
    esimerkiksi luovien ihmeiden kautta.
  3. Viittaamasi Roomalaiskirje alkaa sanoin:

    Paulos dulos = Vähäinen orja

    Kirjeen kahdella ensimmäisellä sanalla
    Paavali pyyhkii pois kaikki
    odotukset koskien Paavalia.

    Hän ei ole mitään. Hän on orja.
    Ja orja tekee, mitä isäntä käskee.

    Paavali oli Jeesuksen eli
    Pelastajan orja.

    Mutta Paavali heti tervehdyksen jälkeen
    alkaa puhumaan synnin orjista.
    Hänellä on ilosanoma heille.

    Meitä odottaa siis
    hyvä sanoma
    suoraan Jumalalta,
    koskien Hänen Poikaansa
    Jeesusta Kristusta.

    Hyvä sanoma eli evankeliumi
    on Jumalan voima.

    Mutta jotka hylkäävät
    tarjolla olevan Pelastuksen,
    eivät voi millään itseään puolustaa.

    Ja ehkä viittasit tähän kohtaan
    ensimmäisen luvun loppupuolella:

    "Sentähden Jumala on heidät,
    heidän sydämensä himoissa,
    hyljännyt saastaisuuteen,
    häpäisemään itse omat ruumiinsa"
    (Room 1)

    Ja vielä Paavali kirjoittaa:

    "Ja niinkuin heille ei kelvannut
    pitää kiinni Jumalan tuntemisesta,
    niin Jumala hylkäsi heidät
    heidän kelvottoman mielensä valtaan,
    tekemään sopimattomia."
    (Room 1)

    Mutta kun siirrymme toiseen lukuun,
    niin kohtaamme yllätyksen.

    "Sentähden sinä, oi ihminen,
    et voi millään itseäsi puolustaa,
    olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset.
    Sillä mistä toista tuomitset,
    siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset,
    koska sinä, joka tuomitset,
    teet samoja tekoja."
    (Room 2)

    Lopputulos on kaikille
    yksi ja sama:

    "ettei mikään liha
    tule hänen edessään vanhurskaaksi
    lain teoista"
    (Room 3)

    Vain Jeesus on meidän Pelastuksemme.

    "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
    josta laki ja profeetat todistavat,
    on ilmoitettu ilman lakia,
    se Jumalan vanhurskaus,
    joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
    tulee kaikkiin ja kaikille,
    jotka uskovat;
    sillä ei ole yhtään erotusta."
    (Room 3)

    Ja nyt olemmekin
    keskustelumme aiheessa.

    Olemme Kristuksessa
    uskon kautta Jeesukseen.

    Siis olemme kaikki syyllisiä.
    Tavalla ja toisella
    olemme tehneet syntiä.

    Mutta me voimme olla
    vanhurskautettuja
    eli syyttömäksi julistettuja
    Jeesuksen Kristuksen tähden.

    Ja Jumala tahtoo,
    että kaikki pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan Totuuden
    eli Jeesuksen Kristuksen.

    "Sillä se on hyvää ja otollista
    Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
    joka tahtoo,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan totuuden."
    (1 Tim 2)
  4. Luomus
    todellakin tulee verbistä
    luoda.

    Viitannet Raamatun toiseen jakeeseen.
    Siinä ei puhuta luomisesta.
    Se kuvaa hävityksen jälkeistä kaaosta.
    Tuon kaaoksen yläpuolella
    kuitenkin liikkui Jumalan Henki.

    Pyhä Henki eli Jumalan Henki
    leijui tai lepatti kuin lintu vetten päällä.
    Eli Jumala ei aikonut jättää Maata
    tuohon sekasortoiseen tilaan
    pimeyden ja syvien vesien valtaan.

    Kuuden päivän aikana
    Jumala teki kaiken uudeksi.

    Maa oli kuin uudestisyntynyt.
    Se oli jälleen
    kuin Jumalan puutarha.

    Jumala ei pelkästään
    muokannut olemassa olevaa,
    vaan loi myös ihan uutta
    - nimittäin elävät olennot.

    Itse asiassa mikään
    Raamatun ensimmäisen jakeen
    jälkeen tapahtuva
    ei pidä sisällään luomista,
    eikä tuota verbiä esiinny
    ennenkuin puhutaan elävistä olennoista
    viidennen ja kuudennen päivän kohdalla.

    Ja silloinkin tarkoitetaan nimenomaan
    sitä elämää, joka elävissä olennoissa on.
    Se on luomisen tulos.
    Mutta ruumiimme on tehty maan tomusta.

    Luominen ei koskaan tarkoita
    olemassa olevan materiaalin muokkausta.

    Ihmisruumis oli valmis,
    mutta kuollut siihen hetkeen asti,
    että Jumala puhalsi ihmiseen
    elämän hengen.
    Ja silloin ihmisestä tuli elävä sielu.
    Ja tämä oli luomisihme.

    Mutta pian ihminen oli
    kuollut sielu
    kuolevaisessa ruumiissa.

    Jumala antoi lupauksen
    vaimon siemenestä,
    joka murskaisi käärmeen pään
    eli synnin ja kuoleman vallan.

    Tämä toteutui Golgatalla.
    Tuo tapahtuma avasi
    Uuden liiton Jumalan ja ihmisen välille.

    Tähän liittoon sisältyy lupaus siitä,
    että Jumala antaa uuden hengen
    meidän sisimpäämme.

    Tämä toteutuu siten,
    että me synnymme uudesti
    ylhäältä Hengestä.

    Se tapahtuu siten kuin
    Jeesus Nikodemukselle kertoi.

    Jokainen, joka nostaa katseensa
    puuhun ripustettuun,
    viattomaan,
    mutta meidän tähtemme
    synniksi tehtyyn,
    saa uuden elämän.

    Ja silloin meistä on tullut
    sisäisesti uusi luomus Kristuksessa.

    Meidät on upotettu Häneen.
    Hänessä oleva Elämä virtaa meissä.
  5. Tuossa kohden käytetään
    samaa verbiä (ginōskō),
    jota selvittelin jo edellä.

    Tuo verbi tarkoittaa
    tietämistä/tuntemista.

    Samaa sanaa käytetään
    miehen ja naisen yhtymisestä.

    Synti ei koskaan päässyt Jeesukseen.
    Synnillä ja Jeesuksella
    ei koskaan ollut suhdetta.

    Synti on hallitsija,
    joka tahtoo päästä ihmiseen.

    Jeesukseen tuo hallitsija
    ei koskaan päässyt.
    Jeesus oli siis synnitön.

    Mutta Hän otti päälleen
    maailman synnin.
    Ja kantoi ne ristille.
    Ja sitten Hän kuoli niiden kera.
    Ja näin meidän syntimme
    sai rangaistuksensa,
    ja meidät voidaan lukea vanhurskaiksi.

    Mutta ristillä tapahtui enemmänkin.
    Raamatun alkulehdillä
    annetun lupauksen mukaisesti
    käärmeen pää eli paholaisen valta
    murskattiin.

    Se tapahtui siten,
    että käärme sai ensin pistää
    myrkkynsä Jeesukseen.

    Näin synnitön Jumalan Poika
    tehtiin synniksi.

    Siis Jeesus ei pelkästään
    kantanut meidän syntejämme päällään.
    Vaan lisäksi Hänet tehtiin synniksi.

    Synti oli nyt kokonaisuudessaan
    tiivistettynä Jeesuksessa.

    Ja sitten lopuksi Jeesus kuoli
    tuon synnin kera.

    Kuolema (henkivalta)
    ei kuitenkaan voinut pitää Häntä vallassaan,
    koska Jeesuksella ei ollut suhdetta
    synnin kanssa.

    Ja niin Hän aivan päinvastoin
    heti välittömästi astui alas tuonelaan
    ja vapautti koko Aabrahamin helman
    eli Jumalaan uskovat tuonelasta
    ja vei heidät Jumalan Paratiisiin,
    jossa kohta ottivat vastaan
    ristin ryövärin,
    joka ensimmäisenä pääsi
    kuoltuaan suoraan Jumalan Paratiisiin
    eikä joutunut edes käymään tuonelassa.

    Ja näin synti sai tuomionsa.
    Synnin ja kuoleman valta oli murskattu.

    Kenenkään ei enää tarvitse
    mennä tuonelaan
    eikä joutua kadotukseen.

    Ja tämä etuoikeus
    tulla Jumalan vanhurskaudeksi
    perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan,
    jolla Hän murskasi käärmeen pään
    eli synnin ja kuoleman vallan.

    Me olemme kuitenkin
    tehneet syntiä
    eli olemme tulleet tuntemaan synnin.
    Meillä on ollut suhde synnin kanssa.

    Ja taivaassakin olemme
    hyvin tietoisia siitä asiasta,
    että vain Jeesuksen haavojen tähden,
    me olemme siellä.

    Johannes kuvaa Ilmestyskirjassa hetkeä,
    jolloin seurakunta on jo temmattu
    maan päältä sinne, missä Jeesus nyt on.

    "Ja minä näin,
    että valtaistuimen
    ja niiden neljän olennon
    ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa,
    ikäänkuin teurastettu"
    (Ilm 5:6)
  6. Vaikka avaus oli suora lainaus
    Raamatun tekstikatkelmasta,
    niin se oli kuitenkin
    keskeltä jotain laajempaa asiakokonaisuutta.

    Ja siksi se voi tuntua epäselvältä,
    ja on vaikea ymmärtää,
    että mistä oikein puhutaan.

    Otan nyt tähän kolme edeltävää
    jaetta tuosta kohdasta
    johdattamaan avaukseni
    ensimmäiseen jakeeseen.

    "Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,
    jotka olemme tulleet
    tähän päätökseen:
    yksi on kuollut kaikkien edestä,
    siis myös kaikki ovat kuolleet"
    (2 Kor 5:14)

    Siis on joukko ihmisiä,
    jotka ovat tulleet
    johonkin johtopäätökseen.
    Heillä on nyt usko Jeesukseen.

    "ja hän on kuollut kaikkien edestä,
    että ne, jotka elävät,
    eivät enää eläisi itselleen,
    vaan hänelle,
    joka heidän edestään
    on kuollut ja ylösnoussut."
    (2 Kor 5:15)

    He ovat syntyneet uudesti,
    ja ovat siksi siirretyt
    kuolemasta Elämään.
    Tämän kaiken on mahdollistanut se,
    että Jeesus oli kuollut heidän edestään.
    He ovat syntyneet Hengestä,
    ja tunsivat Kristuksen
    paljon läheisemmin kuin
    kaiksi ihmistä voi toisensa tuntea.

    "Sentähden me emme tästä lähtien
    tunne ketään lihan mukaan;
    jos olemmekin tunteneet
    Kristuksen lihan mukaan,
    emme kuitenkaan nyt enää tunne."
    (2 Kor 5:16)

    Siis monikin aikalainen oli
    tuntenut eli nähnyt Jeesuksen,
    ja saattoi siis sanoa
    tuntevansa, tietävänsä, muistavansa
    tämän ihmisen.

    Paavali jatkaa
    kertoen toisenlaisesta tuntemisesta.

    Ja nyt on kysymys asiasta,
    joka ei edellytä sitä,
    että on nähnyt Jeesuksen ihmisenä,
    tai koskettanut häntä
    tai vaikka kuunnellut hänen puhettaan.

    On kysymys yhteydestä
    Hänen kanssaan.

    Jakeessa 16 käytetään
    siis kahta eri verbiä.

    Yritän nyt tuoda tuon esiin
    ja kääntää tuon jakeen
    kirjaimellisesti:

    "niin että me
    lähtien nykyhetkestä
    emme enää
    näe/katso/muista (eidō)
    häntä mukaan lihan
    ja jos tunsimme (ginōskō)
    mukaan lihan Kristuksen,
    niin nyt emme enää tunne (ginōskō)"
    (Kol 5:16 kirj)

    Lihan mukaan
    tunteminen (ginōskō)
    edellytti enemmän kuin
    vain sitä,
    että tiesi (eidō) hänet.

    Siis tunteminen lihan mukaan,
    edellytti läheistä yhteyttä häneen.

    Mutta kumpikaan näistä
    ei ole sitä,
    mikä voi olla totta nyt
    Jeesuksen kuoleman
    ja ylösnousemuksen
    ja taivaaseen astumisen
    eli täytetyn sovitustyön jälkeen.

    Puhutaan ihan uudesta
    tuntemisen tasosta,
    jossa me olemme niin yhtä
    Hänen kanssaan,
    että me olemme Hänessä,
    ja Hän asuu meissä Henkensä kautta.

    Tämä edellyttä sitä,
    että me otamme Hänet vastaan.

    Siis me emme enää vain tiedä,
    että Jeesus on ollut,
    ja että Hän kuoli meidän edestämme.

    Me emme enää myöskään edes
    voi tuntea Häntä niinkuin
    ihmissuhteissa toinen tunnetaan,
    kuten esimerkiksi opetuslapset
    tunsivat Hänet,
    ennen ristinkuolemaa ja sovitusta.

    Mutta Hän kolkuttaa
    sydämemme ovella,
    ja jos avaamme oven,
    niin tulee sisään
    ja ikuinen yhteys ja elämä
    Hänen kanssaan alkaa.

    Ja nyt tulemme avaukseni
    avausjakeeseen:

    "Siis,
    jos joku on Kristuksessa,
    niin hän on uusi luomus;
    se, mikä on vanhaa,
    on kadonnut,
    katso, uusi on sijaan tullut."
    (2 Kor 5:17)

    Ja tuosta hetkestä alkaen
    me olemme Kristuksessa,
    ja meistä on tullut uusi luomus
    ja vanha on kadonnut.
  7. Kaikki ihmiset
    eivät ole Kristuksessa
    eivätkä uusia luomuksia.

    "Siis,
    jos joku on Kristuksessa,
    niin hän on uusi luomus;
    se, mikä on vanhaa,
    on kadonnut,
    katso,
    uusi on sijaan tullut."
    (2 Kor 5:17)

    On siis ihmisiä,
    joiden kohdalla
    vanha ei olekaan kadonnut
    eikä uusi sijaan tullut,
    vaikka onkin niin,
    että Jumala on
    sovittanut maailman.

    "Mutta kaikki on Jumalasta,
    joka on sovittanut meidät
    itsensä kanssa Kristuksen kautta
    ja antanut meille sovituksen viran."
    (2 Kor 5:18)

    Siis Jumalan puolelta
    kaikki on valmiina.

    "Sillä Jumala oli Kristuksessa
    ja sovitti maailman itsensä kanssa
    eikä lukenut heille
    heidän rikkomuksiaan,
    ja hän uskoi meille
    sovituksen sanan."
    (2 Kor 5:19)

    Kun syyllistä etsitään siihen,
    miksi kaikki eivät silti ole
    tulleet uskoviksi,
    voidaan sitä etsiä ensiksi
    saarnamiehistä,
    joille edellä olleen mukaan
    on annettu
    sovituksen virka,
    joille on uskottu
    sovituksen sana.

    "Kristuksen puolesta
    me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa
    meidän kauttamme."
    (2 Kor 5:20)

    Mutta vika voi olla myös siinä,
    että jotkut eivät kerta kaikkiaan
    halua ottaa vastaan
    Kristuksen lähettiläiden sanomaa,
    eivätkä antaa sovittaa itseään
    Jumalan kanssa.

    "Me pyydämme
    Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne
    Jumalan kanssa."
    (2 Kor 5:20)

    Joka tapauksessa on siis niin,
    että Jumalan puolelta
    kaikki on tehty ja valmista,
    mutta silti kaikki eivät
    ole tulleet Jumalan vanhurskaudeksi.

    "Sen,
    joka ei synnistä tiennyt,
    hän meidän tähtemme teki synniksi,
    että me hänessä tulisimme
    Jumalan vanhurskaudeksi."
    (2 Kor 5:21)

    Ja siksi me Jumalan työtovereina
    kehotamme ottamaan vastaan
    Jumalan armon.
    Mutta karmea totuus on,
    että Jumalan armo
    voi jäädä turhaksi.

    "Hänen työtovereinaan
    me myös
    kehoitamme teitä
    vastaanottamaan Jumalan armon niin,
    ettei se jää turhaksi."
    (2 Kor 6:1)

    Kun me tätä teemme,
    niin kysymys on hyvin vakavasta asiasta.
    Me elämme nyt armon päiviä.
    Jokainen kohtaaminen
    syyttömäksi julistetun ja syyllisen välillä
    on radikaali.

    "Sillä hän sanoo:
    'Otollisella ajalla
    minä olen sinua kuullut
    ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'.
    Katso,
    nyt on otollinen aika,
    katso,
    nyt on pelastuksen päivä."
    (2 Kor 6:2)