Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11770

  1. "Sillä minä en tahdo, veljet
    - ettette olisi oman viisautenne varassa -
    pitää teitä tietämättöminä
    tästä salaisuudesta,
    että Israelia on osaksi
    kohdannut paatumus
    - hamaan siihen asti,
    kunnes pakanain täysi luku
    on sisälle tullut"
    (Room 11:25)

    Paavali puhuu
    Israelin paatumuksesta,
    joka päättyy
    kun myös pakanoiden kohdalla
    jotain päättyy.

    Paavali käyttää kielikuvaa,
    joka liittyy merenkulkuun.

    Kun laiva oli vielä satamassa,
    niin siihen asti
    kun laivan miehistö oli vajaa,
    tuo laiva pysyi satamassa.
    Se ei lähtenyt liikkeelle,
    ennenkuin viimeinenkin pursimies
    oli saatu pestattua.

    Laivan mastossa oli lippu,
    joka osoitti,
    ettei se ole vielä täysi.

    Mutta kun tuo viimeinenkin
    oli astunut sisään,
    niin välittömästi
    laivan lippu vaihdettiin
    ja lipussa oli tuo sana:

    "Täysi"

    Ja silloin kaikki tiesivät,
    että nyt tuo laiva lähtee.
    Tietenkin joskus
    tuo laiva oli tuleva myös takaisin.

    Luulen,
    että moni uskova ajattelee
    tuon tarkoittavan tempaushetkeä.
    Ja tavallaan näin minäkin ymmärrän.
    Mutta se ei ole vielä koko totuus.
    Vasta kun tuo laiva
    tulee takaisin lähtösatamaansa,
    ollaan siinä hetkessä,
    jolloin peite Israelin kasvoilta poistuu,
    jolloin Israelin paatumus päättyy.

    "Sillä minä en tahdo, veljet
    - ettette olisi oman viisautenne varassa -
    pitää teitä tietämättöminä
    tästä salaisuudesta,
    että Israelia on osaksi
    kohdannut paatumus
    - hamaan siihen asti,
    kunnes pakanain täysi luku
    on sisälle tullut"
    (Room 11:25)

    Paavali puhuu
    Israelin paatumuksesta,
    joka päättyy
    kun myös pakanoiden kohdalla
    jotain päättyy.

    Paavali käyttää kielikuvaa,
    joka liittyy merenkulkuun.

    Kun laiva oli vielä satamassa,
    niin siihen asti
    kun laivan miehistö oli vajaa,
    tuo laiva pysyi satamassa.
    Se ei lähtenyt liikkeelle,
    ennenkuin viimeinenkin pursimies
    oli saatu pestattua.

    Laivan mastossa oli lippu,
    joka osoitti,
    ettei se ole vielä täysi.

    Mutta kun tuo viimeinenkin
    oli astunut sisään,
    niin välittömästi
    laivan lippu vaihdettiin
    ja lipussa oli tuo sana:

    "Täysi"

    Ja silloin kaikki tiesivät,
    että nyt tuo laiva lähtee.
    Tietenkin joskus
    tuo laiva oli tuleva myös takaisin.

    Luulen,
    että moni uskova ajattelee
    tuon tarkoittavan tempaushetkeä.
    Ja tavallaan näin minäkin ymmärrän.
    Mutta se ei ole vielä koko totuus.
    Vasta kun tuo laiva
    tulee takaisin lähtösatamaansa,
    ollaan siinä hetkessä,
    jolloin peite Israelin kasvoilta poistuu,
    jolloin Israelin paatumus päättyy.

    Astuakseni vielä takaisin laivaan,
    niin juuri tuo hetki,
    kun laiva saapuu Jeesuksen
    ja vihityn Vaimon kera
    taivaasta takaisin maan päälle,
    on itse asiassa tuon
    matkan määränpää.

    Eli seurakunta
    temmataan ensin
    yläilmoihin Jeesuksen tykö
    ja meidät viedään Isän kotiin.

    Siellä meidät vihitään Jeesukselle.
    Ja sitten kun me jo olemme
    yhtä ruumista Jeesuksen kanssa,
    niin Hän tulee kanssa pilvien
    eli tahrattoman ja rypyttömän
    valkeisiin vaatteisiin puetun
    Vihityn Vaimonsa kanssa
    takaisin maan päälle.
    Ja tuo on se hetki,
    josta Paavali puhuu
    Israelin paatumuksen loppuhetkenä.

    Eli tempaus aloittaa matkan,
    jossa välisatama on taivas
    ja vihkiminen tapahtuu siellä.

    Tuosta vihkimisestä
    Jeesuksen uskolliset palvelijat
    eli Yljän ystävät (ei morsian)
    odottavat Herraansa (ei Ylkäänsä)
    palaavaksi takaisin.

    Ja kun Herra palaa
    Pyhiensä kanssa,
    niin silloin on tuo hetki,
    jolloin pakanain täyteys
    saa astua sivuun.

    Silloin Israel saa takaisin
    evankeliumin viestikapulan.

    Silloin laiva on palannut
    ja alkaa Karitsan Häät.
    Ja niitä vietetään maan päällä.

    Hänen Vaimonsa,
    siis jo vihitty vaimo,
    on itsensä valmistanut
    Isän Kotona taivaassa
    tuota Hääjuhlaa varten.

    Tuo valmistautuminen
    kestää seitsemän vuotta.

    Eli vihkimisen ja valmistautumisen jälkeen
    me tulemme Hänen kanssaan
    kuin kirkkauden pilvenä
    Hänen ympärillään takaisin maan päälle.

    Ja silloin vuodatetaan
    Daavidin suvun päälle
    ja Jerusalemin asukasten päälle
    armon ja rukouksen henki.

    Silloin he katsovat Häneen,
    jonka ovat lävistäneet,
    ja valittavat Häntä,
    niinkuin valitetaan Ainokaista.

    Eli vasta silloin
    poistuu tuo peite heidän silmiltään,
    ja silloin pakanain täyteyden sijaan
    Israel palautetaan alkuperäiseen asemaansa.
  2. Ilmestyskirjassa mainitaan
    kaksi petoa.
    Ensimmäinen nousee
    pakanakansojen merestä.
    Toinen maasta eli Israelista.

    Toinen eli maasta nouseva peto
    saa ihmiset palvomaan ensimmäistä
    eli merestä noussutta petoa.

    Ihmiset tekevät kuvan
    ensimmäisestä pedosta,
    ja toinen peto
    antaa sille kuvalle hengen.

    Toinen peto
    saa ihmiset myöskin ottamaan
    otsaansa tai oikeaan käteensä merkin:
    pedon nimen tai sen nimen luvun.

    "Ja se saa kaikki,
    pienet ja suuret,
    sekä rikkaat että köyhät,
    sekä vapaat että orjat,
    panemaan merkin
    oikeaan käteensä tai otsaansa,
    ettei kukaan muu voisi
    ostaa eikä myydä kuin se,
    jossa on merkki:
    pedon nimi tai sen nimen luku."
    (Ilm 13:16-17)

    Ja sitten teksti jatkuu
    alkutekstissä seuraavasti
    (Textus Receptus)

    Ὧδε ἡ σοφία ἐστίν
    ὁ ἔχων τὸν νοῦν
    ψηφισάτω τὸν ἀριθμὸν τοῦ θηρίου
    ἀριθμὸς γὰρ ἀνθρώπου ἐστίν
    καὶ ὁ ἀριθμὸς αὐτοῦ
    χξς

    "Tässä viisaus on
    omistava ymmärrystä
    laskekoon luvun pedon
    luku sillä ihmisen on
    ja luku sen
    666"

    (Ilm 13:18)


    Löydämme siis Ilmestyskirjasta
    pedon luvun
    666
    eli alkutekstissä
    Χξς

    Ensimmäinen kirjain on
    khii
    χ

    Toinen
    ksii
    ξ

    Kolmas
    sigma
    ς

    Nuo ovat kirjaimia,
    mutta jokainen kirjain
    on myös lukuarvo,
    ja sokerina pohjalla:
    jokainen kirjain on myös
    symboli jostakin.

    Ja niin tuosta kolmen
    kirjaimen yhdistelmästä
    voidaan lukea erilaisia asioita.

    Viimeinen noista kirjaimista
    ς
    jota nimitin sigmaksi
    on oikeastaan alunperin
    eri kirjain kuin sigma.
    Se on muinaiskreikan
    stigma.
    Se oli aakkoston kuudes kirjain,
    ja sen lukuarvo on
    kuusi.

    Stigma tarkoittaa merkkiä.
    Se on ollut merkki,
    joka on poltettu orjiin karjaan jne.
    Siis polttomerkki.

    Eli pedon merkin ottaminen
    on vastaava toimenpide
    kuin tuleminen poltinraudalla
    merkityksi ihmiseksi.

    Eli kun tulemme
    Ilmestyskirjan kuvaamaan
    pedonmerkin aikaan,
    niin ihmisille tarjotaan
    vastaan otettavaksi
    sirun muodossa ihmisen luku,
    joka nyt on meillä
    kelakortissa ja ajokortissa jne.

    Mutta tuohon siruun sisältyy myös
    tuo kolmikirjaiminen viesti,
    jossa sirun vastaanottaja
    on suostunut siihen,
    että hänestä tulee orja.

    Ihminen on suostunut jonkun omaksi.
    Ja kenen orjaksi ihminen sitten tulee.

    Sen paljastavat
    kaksi ensimmäistä kirjainta
    tuon stigman edellä,
    jotka kuvaavat kristusta ja käärmettä.
    Siis petoa eli antikristusta.
  3. Nooa oli vanhurskas ja
    hänen kauttaan
    pelastui silloinen maailma,
    jonka paholainen oli valtaamassa
    sekaantumalla ihmissiemeneen
    enkeliensä välityksellä.
    Enää Nooa oli vanhurskas.
    Hänen perhekuntansa peri maan
    ja Nooa on nyt sen kantaisä.

    Aabrahamille luettiin
    usko vanhurskaudeksi.
    Ja hänestä sanotaan,
    että hän peri
    tulevan maailman
    ja on sen kantaisä.

    Yhteinen nimittäjä
    Nooalle ja Aabrahamille
    on vanhurskaus ja usko.

    "Uskon kautta rakensi Nooa,
    saatuaan ilmoituksen siitä,
    mikä ei vielä näkynyt,
    pyhässä pelossa arkin
    perhekuntansa pelastukseksi;
    ja uskonsa kautta
    hän tuomitsi maailman,
    ja hänestä tuli
    sen vanhurskauden perillinen,
    joka uskosta tulee.
    Uskon kautta oli
    Aabraham kuuliainen,
    kun hänet kutsuttiin lähtemään
    siihen maahan,
    jonka hän oli saava perinnöksi,
    ja hän lähti tietämättä,
    minne oli saapuva."
    (Hepr 11:7-8)"

    Nooa oli
    vanhurskauden saarnaaja.
    Kukaan ei kuitenkaan
    enää tehnyt parannusta.

    "Eikä hän säästänyt
    muinaista maailmaa,
    vaikka varjelikin Nooan,
    vanhurskauden saarnaajan,
    ynnä seitsemän muuta,
    vaan antoi vedenpaisumuksen tulla
    jumalattomain maailman päälle."
    (2 Piet 2:5)

    Nooan ja hänen perhekuntansa usko
    on ollut koetuksella.
    Mies rakentaa arkkia
    vuoskymmenestä toiseen
    ja aina seitsemänteen,
    vaikka koskaan ei ole satanut.

    Nooa vanhurskauden saarnaajana
    varoittaa tulevasta tuhosta.
    Mutta kukaan ei usko.

    Ja valitettavasti
    tänäkin aikana on niitä,
    jotka naureskelevat
    Jumalan Sanalle.
    Pilkkaavat niitä,
    jotka kehottavat parannukseen.

    Johannes Kastaja menetti päänsä
    parannuskehotuksensa tähden.
    Kuka vielä uskaltaa sanoa:
    "Sinun ei ole lupa".

    Sinänsä käsittämätöntä.
    Kuka nyt haluaa pitää kiinni
    "saastaisesta elämästä".
    Kuka ei haluaisi luopua sellaisesta.

    Ongelma voi olla siinä,
    ettei pääse irti syntikahleista.

    Mutta sitä varten meillä on
    Vapauttaja. Siis Vapahtaja.
    Jeesus Kristus.

    Me tunnustamme syntimme.
    Ja Hän ottaa ne päälleen.
    Kantaa ne ristille.
    Ja kuolee niiden kera.
    Me olemme vanhurskautetut.
    Syyttömiksi luetut
    Jeesuksen tähden.
    Hänen verensä puhdistaa
    kaikesta synnistä.

    Upottaminen/kaste
    Jeesukseen Kristuksen kuolemaan
    merkitsee sitä.
    Hänen sovitusverensä tähden,
    meidän syntimme
    puhdistuvat jatkuvasti.

    Ja niin me elämme jatkuvasti
    puhtaalla omallatunnolla.

    Mutta kristillinen kaste
    kuvaa myös nousemista ylös kuolleista.
    Meillä on Hänessä
    tarjolla uusi elämä
    vapautettuna, pelastettuna.

    Kaikki alkaa siitä,
    että me saamme kuulla
    ilosanoman pelastuksestamme.
    Jeesuksesta.
    Ja otamme Hänet vastaan.

    Silloin meidät upotetaan Häneen.
    Me olemme Kristuksessa.

    Ja nyt edessä on toinen vaihe.
    Saamme vaeltaa uskossa.

    Johannes oli tienraivaaja Jeesukselle.
    Sitten Johannes joutui vankeuteen
    parannussaarnansa takia.
    Jeesus jatkoi tästä:

    "Mutta sittenkuin
    Johannes oli pantu vankeuteen,
    meni Jeesus Galileaan
    ja saarnasi Jumalan evankeliumia
    ja sanoi:
    'Aika on täyttynyt,
    ja Jumalan valtakunta
    on tullut lähelle;
    tehkää parannus
    ja uskokaa evankeliumi'."
    (Mark 1:14-15)

    Ja sitten
    Jeesuksen palvelustehtävä
    maan päällä tuli päätökseen.

    Ja nyt on meidän vuoromme
    Hänen ruumiinsa jäseninä
    julistaa ilosanomaa.

    Meillä on etuoikeus
    tehdä parannus ja
    uskoa Hyvä Sanoma.

    Jeesus = Pelastus

    Kun olemme Jeesuksessa,
    me olemme
    Pelastuksen Arkissa.

    Tämän kuvan
    Pelastuksen Arkista
    Pietari oli maalannut
    edeltävässä jakeessa,
    ja jatkaa sitten lainaamasi
    jakeen mukaisesti
    kirjaimellisesti kääntäen
    sanoen tuosta kuvasta:

    "joka kuva myös meidät nyt pelastaa:
    upottaminen
    (ei lihan saastan poistamista,
    vaan
    hyvän omantunnon pyyntö Jumalalle)
    läpi ylösnousemuksen
    Jeesuksen kristuksen"
    (1 Piet 3:21)

    Me olemme upotetut
    Jeesukseen Kristukseen,
    kun olemme
    Pelastuksen Arkissa.

    Aabraham oli alkanut
    vaelluksen Herran yhteydessä.

    Hän kompastui pahasti
    heti ensimmäisessä
    uskon koetuksessa.

    Mutta eräänä päivänä
    hän tuli sille paikalle,
    jossa hän ymmärsi,
    mikä juttu tämä oikein on.

    Hän oli uhraamassa Iisakkia.
    Hän tiesi nyt tarkalleen,
    millaista tuskaa isä kärsii,
    kun uhraa ainokaisen poikansa.

    Silloin Herra ilmestyi
    ja antoi lupauksen:

    "Ja sinun siemenessäsi
    tulevat siunatuiksi
    kaikki kansakunnat maan päällä,
    sentähden
    että olit minun äänelleni kuuliainen."
    (Gen 22:18)

    Tämä lupaus annettiin
    uhrialttarin äärellä,
    jossa alttarilla oli Iisak.

    Tuossa hetkessä Aabraham
    ymmärsi kaiken
    ja Jumala näytti tuossa hetkessä
    Aabrahamille Jeesuksen päivät.

    Aabraham sai nähdä
    Jeesuksen ristillä,
    ja ymmärsi,
    että Jumala on tekevä
    tuon niin ylen raskaan asian,
    uhraava oman ainokaisen Poikansa,
    joka on se Aabrahamin siemen,
    jossa kaikki maailman kansat
    tulevat siunatuiksi.

    Siunaus odottaa jokaista,
    joka suostuu upotettavaksi
    Jeesukseen Kristukseen.
    Hänen kuolemaansa.

    Silloin me saamme myös
    nousta ja kokea
    Hänen ylösnousemisensa voiman.
    Ja saamme vaeltaa uskossa
    tuossa siunauksessa,
    joka Jumalan kansalle on luvattu
    ja jonka isä on Aabraham.
  4. Jumala ilmestyi uudelleen Abramille.
    Nyt Haaranissa.



    "Ja Herra sanoi Abramille:
    'Lähde maastasi, suvustasi
    ja isäsi kodista siihen maahan,
    jonka minä sinulle osoitan.
    Niin minä teen sinusta suuren kansan,
    siunaan sinut
    ja teen sinun nimesi suureksi,
    ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
    Ja minä siunaan niitä,
    jotka sinua siunaavat,
    ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
    ja sinussa tulevat siunatuiksi
    kaikki sukukunnat maan päällä.'
    Niin Abram lähti,
    niinkuin Herra oli hänelle puhunut,
    ja Loot meni hänen kanssansa.
    Abram oli Harranista lähtiessänsä
    seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha."
    (Gen 12:1-4)

    Pysähdys Haaranissa
    ei ollut ollut aivan lyhyt.

    "Ja Abram otti vaimonsa
    Saarain ja veljensä pojan Lootin
    sekä kaiken omaisuuden,
    jonka he olivat koonneet,
    ja ne palvelijat,
    jotka he olivat hankkineet Harranissa,
    ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan.
    Ja he tulivat Kanaanin maahan."
    (Gen 12:5)


    Ja nyt Herra ilmestyy Abramille
    jo kolmannen kerran.

    "Ja Abram kulki maan läpi
    aina Sikemin paikkakunnalle,
    Mooren tammelle asti.
    Ja siihen aikaan kanaanilaiset
    asuivat siinä maassa.
    Silloin Herra ilmestyi Abramille
    ja sanoi:
    'Sinun jälkeläisillesi
    minä annan tämän maan'.
    Niin hän rakensi sinne alttarin
    Herralle,
    joka oli hänelle ilmestynyt."
    (Gen 12:6-7)

    Edellisen kerran
    ja itse asiassa ensimmäisen kerran
    alttari mainitaan,
    kun Nooa astui arkista ulos
    Maan päälle.
    Koko maa oli hänen
    ja hänen perhekuntansa.

    Nyt Abram sai Jumalalta lupauksen,
    että Kanaanin maa on oleva hänen
    ja hänen jälkeläistensä.
    Ja Abram rakensi alttarin Herralle.

    Mutta pian Abram rakensi
    taas alttarin.

    "Sieltä hän siirtyi
    edemmäksi vuoristoon,
    itään päin Beetelistä,
    ja pystytti telttansa,
    niin että
    Beetel oli lännessä ja Ai idässä,
    ja hän rakensi sinne
    alttarin Herralle
    ja huusi avuksi Herran nimeä.
    Ja sieltä Abram lähti
    ja vaelsi yhä edemmäksi
    Etelämaahan päin."
    (Gen 12:8-9)

    Abram huusi avuksi Herran nimeä.
    Näin oli käynyt aikaisemminkin
    ihmiskunnan historiassa.

    Silloin maan päällä oli
    Kainin tappaman Aabelin sijaan
    syntynyt Seet
    ja hänen poikansa Enos.

    Nyt maan päällä on
    Aabraham
    ja hänen veljenpoikansa Loot.

    Ja Abramilla on hätä.
    Nälänhätä.
  5. Faaraoilla oli ollut
    yli 400 vuotta aikaa kääntyä.

    Mutta sitä ei koskaaan tapahtunut.
    Nyt oli aika vapauttaa
    Israelin kansa hirvittävästä orjuudesta.

    Mutta samalla Jumala
    halusi pelastaa myös Egyptin kansa.

    Ja siksi Jumala paadutti faaraon,
    mutta vain väliaikaisesti.

    "minä paadutan hänen sydämensä,
    niin että hän ei päästä kansaa"
    (Ex 4:21)

    Ja sitten faarao päästi
    Israelin kansan menemään.
    Siis paaduttaminen oli nyt ohi,
    koska hän päästi
    Israelin kansan menemään.

    Mutta vielä tämänkin jälkeen
    faarao taas katui päätöstään,
    ja lähti Israelin kansan perään.

    Egyptin kansa tuli tuntemaan
    Israelin Jumalan ja uskoi,
    kun näki Jumalan ihmeet.

    Mutta faaraon sydämessä
    ei koskaan tapahtunut kääntymystä.

    Jumala siis pelasti
    paitsi Israelin kansan
    myös Egyptin kansan.

    Mutta faaraon sydän
    jäi kivisydämeksi
    katkeraan loppuun
    ja ikuisuuteen saakka.

    Hän soti itse Jumalaa vastaan
    ja hukkui vihansa vimmassa
    sotajoukkoineen
    täysin omasta syystään.

    Mutta Israel ja Egyptin kansa
    oli tullut tuntemaan Jumalan,
    eli uskomaan Häneen.

    Eli tämä faaraon hetkellinen
    paaduttaminen oli
    suuren suuri Rakkauden osoitus
    patisi Israelin kansaa
    myös Egyptin kansaa kohtaan.