Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11773

  1. Paavali kirjoittaa evankeliuminsa
    huippuluvun pelastetuista.
    Hän tarkoittaa tällä niitä,
    jotka olivat syntyneet uudesti
    ylhäältä Hengestä.

    Tämä ihme tuli mahdolliseksi
    sen jälkeen, kun Jeesus
    oli ripustettu ristinpuuhun
    ja noussut ylös kuolleista.
    Opetuslapset kokivat
    tämän ihmeen ensimmäisinä.

    Se tapahtui silloin,
    kun he kohtasivat
    ylösnousseen Jeesuksen.
    Mutta heidä nimensä oli toki
    kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
    kuten Jeesus heille todisti,
    kun vähän riehaantuivat,
    kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
    Jeesuksen nimen tähden.

    "Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
    että henget ovat teille alamaiset,
    vaan iloitkaa siitä,
    että teidän nimenne
    ovat kirjoitettuina taivaissa."
    (Luuk 10:20)

    Paavali siis kirjoittaa
    Hengestä syntyneille,
    jotka Elämän hengen laki
    Kristuksessa Jeesuksessa
    on vapauttanut
    synnin ja kuoleman laista.

    Meillä on Hengen mieli.
    Jumalan Henki asuu meissä,
    emmekä enää ole lihan vallassa
    vaan Hengen.

    Ruumiimme ei ole vielä uudestisyntynyt.
    Mutta kerran sekin saa kokea sen,
    minkä henkemme on jo saanut.
    Ja silloin on perinnönjaon aika.

    Mutta nyt on vielä kärsimyksen aika.
    Meistä puhutaan valhetellen kaikkea pahaa,
    meitä nimitellään ja uhataan.
    Mutta tämän nykyisen ajan
    kärsimykset eivät ole mitään
    verrattaessa niitä siihen kirkkauteen,
    joka meihin on ilmestyvä.

    Ja silloin koko luomakunta
    kokee uudistumisen.
    Mutta siihen asti se ja me
    olemme synnytystuskissa.

    Mutta me kestämme,
    koska henkemme elää
    jo täyttymyksessä
    asetettuna istumaan taivaallisissa.
    Tähän asti olimme edenneet.

    "Samoin myös
    Henki auttaa meidän heikkouttamme.
    Sillä me emme tiedä,
    mitä meidän pitää rukoileman,
    niinkuin rukoilla tulisi,
    mutta Henki itse rukoilee
    meidän puolestamme
    sanomattomilla huokauksilla.
    Mutta sydänten tutkija tietää,
    mikä Hengen mieli on,
    sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan
    pyhien edestä."
    (Room 8:26-27)

    Ja nyt vuorossa on
    Pelastetuille annettava kutsumus.

    "Mutta me tiedämme,
    että kaikki yhdessä vaikuttaa
    niiden parhaaksi,
    jotka Jumalaa rakastavat,
    niiden,
    jotka hänen aivoituksensa mukaan
    ovat kutsutut."
    (Room 8:28)

    Paha sotkee kutsumustehtävän toteuttamista.
    Pimeys ei silti saa valtaansa Valkeutta,
    joka loistaa pimeydessä.
    Eli pahakin vaikuttaa
    meidän ja kutsumuksemme parhaaksi,
    vaikka saakin aikaan kärsimystä
    ihan niinkuin Jeesuskin sai kärsiä.

    "Sillä ne,
    jotka hän on edeltätuntenut,
    hän on myös edeltämäärännyt
    Poikansa kuvan kaltaisiksi,
    että hän olisi esikoinen
    monien veljien joukossa"
    (Room 8:29)

    Kärsimykset riisuvat kaikesta
    omavanhurskaudesta.
    Ja silloin voimme palvella pelastettuina
    Jeesusta puhtain sydämin.

    "mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
    ne hän on myös kutsunut;
    ja jotka hän on kutsunut,
    ne hän on myös vanhurskauttanut"
    (Room 8:30)

    Ja nyt me saamme
    kärsimysten kautta myös kirkastua.

    "mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
    ne hän on myös kirkastanut."
    (Room 8:30)

    Ja sitten seuraakin jo
    loppuyhteenveto tuosta luvusta.

    "Mitä me siis tähän sanomme?
    Jos Jumala on meidän puolellamme,
    kuka voi olla meitä vastaan?"
    (Room 8:31)

    Me olemme pelastetut.
    Ja nyt saamme kaiken muunkin,
    mitä tarvitsemme palveluksen tehtävään.

    "Hän,
    joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
    vaan antoi hänet alttiiksi
    kaikkien meidän edestämme,
    kuinka hän ei lahjoittaisi meille
    kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
    (Room 8:32)

    Tärkein edellytys kutsumuksemme
    vastaan ottamiseen on se,
    että olemme syyttömäksi julistettuja.

    "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
    Jumala on se, joka vanhurskauttaa."
    (Room 8:33)

    Kutsumustehtävämme suorittaminen
    on mahdotonta,
    jos olemme pelossa.
    Paavali päättelee tuota lukua
    seemiläiseen kirjoitustyyliin
    samoin ajatuksin kuin sen aloittikin.

    "Kuka voi tuomita kadotukseen?
    Kristus Jeesus on se,
    joka on kuollut,
    onpa vielä herätettykin,
    ja hän on Jumalan oikealla puolella,
    ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
    (Room 8:34)

    Vain tässä varmuudessa
    voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
    Jos tuskailemme syntiemme kanssa
    ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
    niin emme todellakaan voi lähteä
    juoksukilpailuun esteradalle,
    jossa meitä kohtaa
    ihan toisenluokan kärsimykset.

    "Kuka voi meidät erottaa
    Kristuksen rakkaudesta?
    Tuskako,
    vai ahdistus,
    vai vaino,
    vai nälkä,
    vai alastomuus,
    vai vaara,
    vai miekka?"
    (Room 8:35)

    Kristuksen Rakkaus meissä
    on väkevämpi kuolemaa.

    "Niinkuin kirjoitettu on:
    'Sinun tähtesi
    meitä surmataan kaiken päivää;
    meitä pidetään teuraslampaina'.
    Mutta näissä kaikissa
    me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
    joka meitä on rakastanut.
    Sillä minä olen varma siitä,
    ettei kuolema eikä elämä,
    ei enkelit eikä henkivallat,
    ei nykyiset eikä tulevaiset,
    ei voimat,
    ei korkeus eikä syvyys,
    eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa
    Jumalan rakkaudesta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    meidän Herrassamme."
    (Room 8:36-39)

    Siunaten

    kalamos
    ruoko kaislameressä,
    jota Tuuli huojuttaa
  2. Paavalin evankeliumi
    on edennyt huippulukuunsa
    (Room 8).

    Ja tässä kesustelussa olemme
    edenneet tuossa luvussa taitekohtaan,
    jossa se
    mikä tapahtui meille Hengessä,
    kaipaa sitä,
    mikä meille on tapahtuva ruumiillisesti.

    "Sillä minä päätän,
    että tämän nykyisen ajan kärsimykset
    eivät ole verrattavat
    siihen kirkkauteen,
    joka on ilmestyvä meihin."
    (Room 8:18)

    Itse asiassa koko luomakunta
    odottaa tuota
    Jumalan lasten ilmestymistä.

    "Sillä luomakunnan
    harras ikävöitseminen
    odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
    Sillä luomakunta on alistettu
    katoavaisuuden alle
    - ei omasta tahdostaan,
    vaan alistajan -
    kuitenkin toivon varaan,
    koska itse luomakuntakin
    on tuleva vapautetuksi
    turmeluksen orjuudesta
    Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
    (Room 8:19-21)

    Paitsi me, myös koko
    luomakunta kärsii siihen asti,
    että tapahtuu vapautus
    turmeluksen orjuudesta.

    "Sillä me tiedämme,
    että koko luomakunta
    yhdessä huokaa
    ja on synnytystuskissa
    hamaan tähän asti;
    eikä ainoastaan se,
    vaan myös me,
    joilla on Hengen esikoislahja,
    mekin huokaamme sisimmässämme,
    odottaen lapseksi-ottamista,
    meidän ruumiimme lunastusta."
    (Room 8:22-23)

    Aiemmin kävi ilmi,
    että me olemme jo Jumalan lapsia.
    Vakuutena Pyhä Henki,
    joka on annettu meille sinetiksi
    lunastuksen päivään saakka.
    Siis Henki todistaa
    meidän henkemme kanssa,
    että me olemme jo Jumalan lapsia.
    Mutta vielä puuttuu
    ruumiimme lunastaminen.

    "Sillä toivossa me olemme pelastetut,
    mutta toivo,
    jonka näkee täyttyneen,
    ei ole mikään toivo;
    kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
    Mutta jos toivomme,
    mitä emme näe,
    niin me odotamme
    sitä kärsivällisyydellä."
    (Room 8:24-25)

    Siis me emme enää toivo,
    että tulisimme Jumalan lapsiksi.
    Pelastettuina me olemme sitä jo.
    Mutta me odotamme suurella
    kärsivällisyydellä ruumiimme lunastusta.
    Ja kykenemme siihen
    Pyhän Hengen avulla
    suurissakin kärsimyksissä.

    "Samoin myös Henki
    auttaa meidän heikkouttamme.
    Sillä me emme tiedä,
    mitä meidän pitää rukoileman,
    niinkuin rukoilla tulisi,
    mutta Henki itse rukoilee
    meidän puolestamme
    sanomattomilla huokauksilla."
    (Room 8:26)

    Siis me rukoilemme Hengessä.
    Ja kun näin tapahtuu,
    niin me rukoilemme
    Jumalan mielen mukaan.

    Ja sen tähden minäkin
    aina kirjoitain huokaillen,
    etten omiani kirjoittaisi,
    vaan saisin olla yksi ruokokynä
    suuressa kaislameressä,
    jota Tuuli huojuttaa.
  3. Jos minua tarkoitit
    ja ehkä tuota keskustelufoorumia,
    niin tuon foorumin nimi
    on itse asiassa:
    "Raamattu on Jumalan omasivu".

    Ja sitten ingressi:
    "Hänen ilmoituksensa ihmislapsille"

    Eli meidät ihmislapset
    on tarkoitettu Jumalan lampaiksi.

    Ja meidän isoveljemme
    on Jumalan Karitsa,
    joka otti pois maailman synnin.

    Hän on meidän muiden lampaiden
    Hyvä Paimen.

    Tuon foorumin osoite
    nyt sitten on
    https://kalamos.foorumi.eu

    Kalamos tarkoittaa ruokoa.
    Tuo foorumi on siis
    heiveröisten ruokojen
    keskustelufoorumi.
    Ei suinkaan minun lammastarhani.
    Olen yksi heiveröinen ruoko
    muiden joukossa.

    https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=382&t=64

    Olet sydämellisesti
    tervetullut mukaan tuolle foorumille.

    Toisaalta,
    olen kyllä aikoinaan
    vuosikymmeniä sitten
    kantanut kantanut vastuuta
    yhdestä pienestä seurakunnasta.

    Sovitus,
    josta nyt keskustelemme,
    tarkoittaa oikeastaan peittämistä.

    Ajattelen ensimmäistä ihmisparia.
    Kun kirkkauden verho poistui
    heidän yltään
    syntiinlankeemuksen tähden,
    niin Jumala peitti
    heidän alastomuutensa
    viattoman eläimen nahasta
    tehdyllä vaatteella.

    Ehkä aivan verta tihkuvalla turkilla.
    Ja näin Hän tekee vielä tänäkin päivänä.
    Me saamme tulla
    Jumalan Karitsan lampaiksi,
    kun annamme sovittaa itsemme
    Hänen verellään.

    Ja silloin olemme hyvin
    konkreettisesti Kristuksessa,
    Jumalan Karitsassa,
    joka ristillä otti pois päälleen
    maailman synnin.
  4. Jospa menisimme eteenpäin
    Paavalin evankeliumin huippuluvussa
    (Room 8).

    Paavali on päässyt
    alkulukujen oksettavista kauheuksista
    ihanaan lopputulemaan,
    joka kertoo
    Elämästä ja Vaeltamisesta Hengessä.

    Avauksessa etenin tuota lukua
    suurta huomiota saaneeseen
    kohtaan Velan maksusta.

    "Niin me siis, veljet,
    olemme velassa,
    mutta emme lihalle,
    lihan mukaan elääksemme.
    Sillä jos te lihan mukaan elätte,
    pitää teidän kuoleman;
    mutta jos te Hengellä
    kuoletatte ruumiin teot,
    niin saatte elää."
    (Room 8:12-13)

    Ymmärrän tuossa tarkoitettavan
    samaa, minkä Jeesus ilmaisi näin:

    "Joka löytää elämänsä,
    kadottaa sen;
    ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
    hän löytää sen."
    (Matt 10:39)

    Me voimme siis pelastettuina
    viettää mitäänsanomattoman
    hyvää elämää
    tai sitten kadottaa sen,
    ja löytää todellisen Elämän.
    Paavali jatkaa näin:

    "Sillä kaikki,
    joita Jumalan Henki kuljettaa,
    ovat Jumalan lapsia.
    Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
    ollaksenne jälleen pelossa,
    vaan te olette saaneet
    lapseuden hengen,
    jossa me huudamme:
    'Abba! Isä!'"
    (Room 8:14-15)

    Siis kun olemme nyt
    uusina luomuksina Kristuksessa,
    niin me olemme Jumalan lapsia.
    Meissä asuu Pyhä Henki
    eli Lapseuden Henki.
    Ja se saa meidät huutamaan:
    'Isi'

    Meillä ei ole pienintäkään
    epäilystä siitä,
    etteikö Jumala olisi meidän Isämme.

    "Henki itse todistaa
    meidän henkemme kanssa,
    että me olemme Jumalan lapsia."
    (Room 8:16)

    Meidät on otettu
    Jumalan lapsiksi,
    ja sinetöity Pyhällä Hengellä
    lunastuksen päivään saakka.

    Ja kun se päivä koittaa,
    on perinnönjaon aika.

    "Mutta jos olemme lapsia,
    niin olemme myöskin perillisiä,
    Jumalan perillisiä
    ja Kristuksen kanssaperillisiä,
    jos kerran
    yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
    että me yhdessä myös kirkastuisimme."
    (Room 8:17)

    Taas tuli tuo hämmennystä
    aiheuttanut asia esiin.

    Tarkoitus on,
    että me kärsimme
    yhdessä Jeesuksen kanssa,
    jotta hänen kanssaan
    myös kirkastuisimme.

    Pelastus ei siis merkitse
    pelkästään sitä,
    mikä sanottiin jo
    ensimmäisessä jakeessa.

    "Niin ei nyt siis ole
    mitään kadotustuomiota niille,
    jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
    (Room 8:1)

    Se merkitsee myös,
    että meillä on etuoikeus
    kärsiä Jeesuksen tähden.

    Meillä on tehtävä.
    Jos me pelastetut
    emme vie evakeliumia eteenpäin,
    niin ei sitä kukaan muukaan tee.
  5. En minä niin ole sanonut.
    Minä katson vaimoni kanssa televisiota.
    Ja se on meille laatuaikaa.

    Äsken katsoimme
    Jumalan luomia eläimiä
    Jumalan luoman luonnon keskellä.

    Mutta avaukseni
    Paavalin evankeliumin
    huippuluvusta (Room 8)
    päättyi seuraavasti:

    __________

    Me voimme kuitenkin jo tämän
    kuolevaisen ruumiimmekin
    asettaa Jumalan käyttöön.

    "Niin me siis, veljet,
    olemme velassa,
    mutta emme lihalle,
    lihan mukaan elääksemme."
    (Room 8:12)

    Valitettavasti moni uskovakin
    kuitenkin elää sellaista
    mitäänsanomattoman mukavaa elämää,
    joka ei ole todellista elämää.

    "Sillä jos te lihan mukaan elätte,
    pitää teidän kuoleman;
    mutta jos te Hengellä
    kuoletatte ruumiin teot,
    niin saatte elää."
    (Room 8:13)

    Siis monikin pelastettu
    Jumalan lapsi
    kadottaa todellisen Elämän.
    Jeesus ilmaisi asian näin:

    "Joka löytää elämänsä,
    kadottaa sen;
    ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
    hän löytää sen."
    (Matt 10:39)
    _________

    Siis on kahdenlaista
    uskovan elämää.

    Parempi vaihtoehto on se,
    jossa kadotamme elämämme,
    jolloin löydämme sen.

    Siis kadotamme
    mitäänsanomattoman mukavan elämämme,
    ja löydämme todellisen Elämän.

    Ja tätä sitten yritin selvittää
    myöhemmin näin:

    ___________

    "Niin minä
    Jumalan armahtavan laupeuden kautta
    kehoitan teitä, veljet,
    antamaan ruumiinne
    eläväksi, pyhäksi,
    Jumalalle otolliseksi uhriksi;
    tämä on teidän
    järjellinen jumalanpalveluksenne."
    (Room 12:1-2)

    Meillä on siis etuoikeus antaa
    elämämme Hänen palvelukseensa.
    Mutta ei ole pakko.

    Siis ensin Hän on antanut
    Elämänsä meille.
    Ja nyt me voimme antaa
    elämämme Hänelle.

    Nisunjyvä (Jeesus Kristus) kuoli.
    Ja niin Hän tuottaa
    valtavan määrän satoa,
    eikä jää yksin.

    Me voimme valita saman tien.
    Antaa siemenen eli elämämme kuolemaan.

    Mutta ei ole pakko.

    Me voimme valita
    mitäänsanomattoman mukavan elämän
    vaikka TV:tä katsellen.

    Tai sitten voimme tehdä sitä,
    mitä Herra kehottaa meitä tekemään.

    "joka kadottaa elämänsä
    minun ja evankeliumin tähden,
    hän pelastaa sen"
    (Mark 8:35)

    Siis kun olemme Jeesuksen veren tähden
    tulleet puhtaiksi kuin Valkoinen Villa,
    meitä kutsutaan erottautumaan
    pyhäksi papistoksi
    julistamaan evankeliumia
    tai jollain muulla tavalla
    palvelemaan Herraa.

    Ja tämä on ristin tie
    ja nisunjyvän kuoleman tie.

    "joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua,
    se ei ole minulle sovelias"
    (Matt 10:38)