Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

322

Kommenttia

12058

  1. On hyvä itse kunkin tarkastella,
    mihin on matkalla.
    Kuuluuko Valkeudelle vai pimeydelle.

    Ja tästä kahtiajaosta on kysymys
    myös aiheena olevassa
    Heprealaiskirjeen kohdassa.

    Totinen Valkeus oli tullut maailmaan.
    omiensa tykö juutalaisten keskuuteen.

    "Hänessä oli elämä,
    ja elämä oli ihmisten valkeus.
    Ja valkeus loistaa pimeydessä,
    ja pimeys ei sitä käsittänyt."
    (Joh 1:4-5)

    Mutta valitettavasti
    Hänen omansa eli juutalaiset
    eivät ottaneet Häntä vastaan.

    "Hän tuli omiensa tykö,
    ja hänen omansa
    eivät ottaneet häntä vastaan.
    Mutta kaikille,
    jotka ottivat hänet vastaan,
    hän antoi voiman tulla
    Jumalan lapsiksi,
    niille,
    jotka uskovat hänen nimeensä,
    jotka eivät ole syntyneet verestä
    eikä lihan tahdosta
    eikä miehen tahdosta,
    vaan Jumalasta."
    (Joh 1:11-13)

    Meissä voi siis alkaa ihan uusi elämä,
    kun otamme Hänet vastaan.
    Ja tämä tapahtuu uskomalka Häneen.

    Silloin meistäkin tulee maailman valkeus.
    Loistamme pimeään maailmaan
    kuin ylhäällä vuorella oleva kaupunki.

    Silloin olemme siirretyt pimeydestä
    Valkeuteen.

    Me tekemiimme synteihin kuolleet
    olemme syntyneet uudesti ylhäältä
    Hengestä, emmekä ikinä kuole.

    "Eikä yksikään,
    joka elää ja uskoo minuun,
    ikinä kuole."
    (Joh 11:26)

    Me olemme jo...
    "osalliset siitä perinnöstä,
    mikä pyhillä on valkeudessa"
    ja kiitämme
    "häntä,
    joka on pelastanut meidät
    pimeyden vallasta
    ja siirtänyt meidät
    rakkaan Poikansa valtakuntaan."
    (Kol 1:12-13)

    Kirjaimellisesti kääntäen
    me istumme jo taivaallisissa.

    "Jumala,
    joka on laupeudesta rikas,
    suuren rakkautensa tähden,
    jolla hän on meitä rakastanut,
    on tehnyt meidät,
    jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
    eläviksi Kristuksen kanssa
    - armosta te olette pelastetut -
    ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt
    ja yhdessä hänen kanssaan
    asettanut meidät taivaallisiin
    Kristuksessa Jeesuksessa"
    (Ef 2:4-6)

    Mutta on ihmisiä,
    jotka kuultuaan Hyvän Sanoman
    Pelastavasta Messiasta
    Jeesuksesta Kristuksesta,
    eivät otakaan vastaan Häntä,
    joka on
    Jumalan Sana ja Totinen Valkeus.

    Ja juuri tällaisista ihmisistä
    puhutaan myös
    keskustelumme aiheena olevassa
    Heprealaiskirjeen katkelmassa.
    Kirjaimellisesti kääntäen:

    "jälkeen saamisen
    tietämyksen totuudesta"
    (Heb 10:26)

    Ja mitä tapahtuu tuon jälkeen.
    He eivät otakaan Häntä vastaan,
    eivätkä suinkaan julista
    valkeuteen maailmalle
    Todellista Valkeutta,
    vaan hylkäävät Pelastajansa
    kieltäen Hänet oikein maata tallaen.

    Siis he tietävät totuuden.
    Jeesus Kristus on Jumalan Karitsa,
    joka on vuodattanut Pyhän verensä
    heidän edestään.

    He ovat maistaneet
    tulevan maailman voimia.
    Ja kuitenkin olivat aikeissa
    luopua eli kirjaimellisesti kääntäen
    asettaa sivuun tämä tarjolla ollut
    usko Jeesukseen, joka pelastaa.

    He eivät siis olleet
    vielä uudestisyntyneitä Hengestä.

    Samasta asiasta on maininta
    jo aiemmin heprealaiskirjeessä.

    "Sillä mahdotonta on niitä,
    jotka kerran ovat valistetut
    ja taivaallista lahjaa maistaneet
    ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
    ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
    ja tulevan maailmanajan voimia,
    ja sitten ovat luopuneet
    - taas uudistaa parannukseen,
    he kun jälleen
    itsellensä ristiinnaulitsevat
    Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."
    (Hepr 6:4-6)

    Eli he jälleen ristiinnaulitsevat
    Jumalan Pojan
    ilmaisemalla tuon seremonian kautta,
    että Jeesus ei ollut luvattu Messias,
    vaan oikean Kristuksen
    täytyy vielä tulla
    ja kärsiä siten kuin
    Vanhan Testamentin kirjoituksissa
    on ennustettu.

    Mutta ne, jotka ovat ottaneet
    Jeesuksen vastaan,
    ovat uudestisyntyneita Jumalan lapsia.

    He eivät ikinä joudu hukkaan.
    Ei siis ole mitenkään mahdollista,
    tällainen ihminen joutuisi kadotukseen.

    Kaikki on Jeesuksen varassa.
    Me emme enää elä omassa uskossamme,
    vaan Jumalan Pojan uskossa.

    Meille pakanoille tämä kaikki on
    oikeastaan hyvin yksinkertaista.

    Juutalaisen kristityn
    ei tietenkään pitänyt jättää
    synagoogakokoontumista
    mutta ei myöskään pelätä
    synagoogasta erottamista.

    Synagoogasta erottamisen uhan tähden,
    moni ei uskaltanut julkisesti tunnustaa
    uskoaan Jeesukseen.
    Näin oli jo Jeesuksen päivinä.

    "Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin
    uskoivat häneen,
    mutta fariseusten tähden
    he eivät sitä tunnustaneet,
    etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi."
    (Joh 12:42)

    Ja nyt joku heprealainen
    kirjoittaa heprealaisille kristityille,
    joista jotkut oli ehkä
    jo erotettu synagoogasta.

    Synagoogaan palaaminen
    edellytti seremoniaa,
    jossa tuli kirota Jeesus
    tallaten jaloilla maata
    ilmaisten inhonsa Jeesusta kohtaan.

    Se merkitsi sitä,
    että he olivat tallanneet maahan
    myös sen veren,
    jossa heidät on sovitettu.

    He ovat siis pitäneet
    epäpyhänä eli saastaisena
    Jeesusta ja Hänen vertaan
    tuossa seremoniassa.

    He käyttäytyvät
    kuin Jeesus ei olisi Messias,
    vaikka tietävät asian näin olevan,
    eli ovat valistetuiksi tulleet
    ja päässeet Totuuden tuntoon.

    Ja kun he ovat näin perinpohjin
    julkisesti kieltäneet Messiaansa
    päästäkseen takaisin synagoogaan,
    niin he ovat kieltäneet
    ainoan Messiaansa
    ja ainoan Sovitusuhrin.

    Minä tunnen Hänet,
    johon uskon.

    Hyvä Ystävä,
    tunnethan Hänet?
  2. Otetaan vielä askel taaksepäin
    edeltävään jakeeseen.

    "Älkäämme jättäkö
    yhteistä kokoontumistamme,
    niin kuin muutamien on tapana,
    vaan kehottakaamme toisiamme
    entistäkin enemmän,
    kun näette tuon päivän lähestyvän."
    (Heb 10:25)

    Siis tuo heprealaisille kirjoittava
    heprealainen kieltää
    jättämästä juutalaisten
    synagoogakokoontumiseen
    osallistumista.

    Eli alkuseurakunnan aikaan
    kristityiksi kääntyneet juutalaiset
    eivät suinkaan jättäneet
    synagoogakokoontumisia.

    Mutta sitten he pitivät
    erikseen keskinäisiä kokoontumisia.

    Mutta olisi ollut väärin,
    jos nuo kristityiksi tulleet juutalaiset,
    olisivat jättäneet
    yhteisen kokoontumisen
    juutalaisten kanssa,
    vaikka nämä eivät
    Jeesukseen uskoneetkaan.

    Kirjeen kirjoittaja
    ja vastaan ottajat tuntevat
    Vanhan Testamentin kirjoitukset niin hyvin,
    että vain juutalainen voi
    sen niin hyvin tuntea.

    Me pakanat emme voi
    täysin sillä tavoin ymmärtää
    tuossa kirjeessä olevaa viestintää,
    kuin juutalainen voi.

    Ja nyt kirjeen kirjoittamishetkellä
    eletään aikaa,
    jolloin Israelin Messias
    oli tullut maailmaan,
    mutta Hänen omansa
    eivät ottaneet Häntä vastaan.

    Jotkut juutalaisista kuitenkin.
    Ja näistä nyt puhutaan.

    Näillä Jeesukseen uskovilla
    juutalaisilla oli kaksi kokoontumista.

    Ensin synagoogakokoontuminen
    niinkuin ennenkin
    muiden juutalaisten kanssa.

    Sitten heti perään sen jälkeen,
    kun sapattisäädöksetkään
    eivät enää rajoittaneet liikkumista,
    he kokoontuivat kristittyjen
    keskinäiseen kokoontumiseen
    leivänmurtamisineen
    muun muassa kodeissa.

    Alkutekstissä on sana

    ἐπισυναγωγή = kokous
    episynagōgē

    Kun nyt nuo juutalaiset
    lukivat tuon sanan,
    niin se ilman muuta
    toi heidän mieleensä
    synagoogakokoontumisen.

    Siis sen kokoontumisen,
    johon he olivat koko elämänsä
    ajan osallistuneet.

    Se oli heidän
    yhteinen kokoontumisensa
    muiden juutalaisten kanssa.

    Mutta heti sen jälkeen
    kristityt juutalaiset kokoontuivat
    keskinäiseen kokoontumiseen.

    Koko katkelman avauslause
    kehottaa meitä rohkaisemaan
    rakkauteen ja hyviin tekoihin.

    Ennenkaikkea heidän heprealaisina
    tuli rakastaa juutalaisia.

    Tätä rakkautta he saattoivat
    osoittaa osallistumalla
    yhteisiin kokoontumisiin
    heidän kanssaan,
    eikä suinkaan jättämällä
    nämä yhteiset kokoontumiset väliin
    osallistumalla vain kristittyjen kokouksiin.

    Toinen puoli asiassa on se,
    joka heprealaiskirjeessä myös käy ilmi,
    ja erittäin rajulla tavalla,
    että kristittyjä suljettiin pois
    synagoogayhteydestä.
  3. Tuohon seremoniaan
    ei pakanakristitty
    voinut olla osallinen.

    Heprealaiskirje on
    jonkun heprealaisen
    kirjoittama kirje heprealaisille,
    mikä ilmeneen jo kirjeen
    ensimmäisestä jakeesta.

    "Sittenkuin Jumala muinoin
    monesti ja monella tapaa
    oli puhunut isille
    profeettain kautta"
    (Heb 1:1)

    Ja nyt joku profeetta eli julistaja
    kirjoittaa heprealaisille
    vakavasta asiasta:

    "Joka hylkää Mooseksen lain,
    sen pitää armotta
    kahden tai kolmen todistajan
    todistuksen nojalla kuoleman:
    kuinka paljoa ankaramman
    rangaistuksen
    luulettekaan sen ansaitsevan,
    joka tallaa jalkoihinsa
    Jumalan Pojan
    ja pitää epäpyhänä liiton veren,
    jossa hänet on pyhitetty,
    ja pilkkaa armon Henkeä!"
    (Heb 10:28-29)

    Siis kysymys on nyt jostain
    vielä paljon vakavammasta asiasta
    kuin Mooseksen lain hylkäämisestä.

    Sitäkään ei tietenkään saanut tehdä.
    Mutta yhtä vähän
    ja vieläkin vähemmän oli mahdollista
    tehdä se, minkä jotkut tekivät,
    kun joutuivat ristituleen
    niiden juutalaisten kanssa,
    jotka eivät uskoneet Jeesukseen.

    He osallistuivat seremoniaan,
    jossa jaloillaan tallasivat maata
    kiroten Jeesuksen
    ja näin kielsivät sen Uhrin,
    jonka veri ainoastaan voi
    heidät pelastaa.

    Näin heille avautui
    tie takaisin synagoogaan.

    Mutta samalla sulkeutui
    osallisuus siihen Uhriin,
    jota VT:n uhrit kuvasivat.

    Ja niin heprealaisille kirjoittava
    heprealainen toteaa johdannoksi:

    "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä,
    päästyämme totuuden tuntoon,
    niin ei ole enää uhria
    meidän syntiemme edestä,
    vaan hirmuinen tuomion odotus
    ja tulen kiivaus,
    joka on kuluttava vastustajat."
    (Heb 10:26-27)
  4. Kyllä tuo jae tarkoittaa juuri sitä.
  5. Aivan.

    Emmehän myöskään tiedä tarkalleen,
    mitä olisi tapahtunut sen jälkeen,
    jos ensimmäinen tehtävä
    lisääntyä ja täyttää maa
    olisi tapahtunut ilman syntiinlankeemusta.

    Tiedämme kuitenkin,
    että paholainen olisi saanut tuomionsa.

    Ja näinhän nytkin käy,
    vaikka viiveellä.

    Ja sen jälkeen Jumala luo
    uudet taivaat ja uuden maan.

    Ja silloin ihminen ensimmäisen kerran
    saa nähdä miten tuollainen luominen tapahtuu.

    Enkelit ovat jo aiemmin nähneet,
    kuinka Jumala perusti maan.
    Ja olivat haltioissaan.

    Jumala näyttää Jobille
    taivaallisella skreenillä
    välähdyksen noista tapahtumista.

    "Missä olit silloin,
    kun minä maan perustin?
    Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
    Kuka on määrännyt sen mitat
    - tottapa sen tiedät -
    tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
    Mihin upotettiin sen perustukset,
    tahi kuka laski sen kulmakiven,
    kun aamutähdet kaikki iloitsivat
    ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?"
    (Job 38:4-7)

    Jotain vastaavaa me tulemme näkemään.
    Ja sitten me saamme hallita
    sitä luomakuntaa, jonka Jumala luo.

    Ja myös tämä nykyinen luomakunta
    eli esimerkiksi eläinkunta
    odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

    "Sillä luomakunta on alistettu
    katoavaisuuden alle
    - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan -
    kuitenkin toivon varaan,
    koska itse luomakuntakin
    on tuleva vapautetuksi
    turmeluksen orjuudesta
    Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
    Sillä me tiedämme,
    että koko luomakunta
    yhdessä huokaa
    ja on synnytystuskissa
    hamaan tähän asti;
    eikä ainoastaan se,
    vaan myös me,
    joilla on Hengen esikoislahja,
    mekin huokaamme sisimmässämme,
    odottaen lapseksi-ottamista,
    meidän ruumiimme lunastusta."
    (Room 8:20-23)
  6. 5 / 603