Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11764

  1. R A U H A A !!!!

    "Jumalan rauha,
    joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
    on varjeleva teidän
    sydämenne ja ajatuksenne
    Kristuksessa Jeesuksessa."
    (Fil 4:7)

    Tämä Rauha eli Shalom
    on kaikissa Jumalan lapsissa.
    Siksi uskovat usein tervehtivätkin
    toisiaan toivottamalla Rauhaa.

    Tämä Rauha vieläpä lisääntyy
    päivä päivältä niissä ihmisissä,
    jotka tuntevat Jeesuksen.

    "Armo ja rauha lisääntyköön teille
    Jumalan ja meidän Herramme
    Jeesuksen tuntemisen kautta."
    (2 Piet 1:2)

    Jeesus on Jumalan Sana.
    Hän on myös TOTUUS.

    Ja nyt Anonyymi
    vääristi Jumalan Sanan
    esittämällä hirvittävän VALHEEN.

    Ja niin minä kävin tuon
    Jumalan Sanan katkelman
    (Room 2:27-3:18)
    läpi jae jakeelta,
    että Anonyymille selviäisi
    TOTUUS
    tuon katkelman sanomasta.

    Totuuus ei selviä selittelemällä.
    Sen voi avata vain Jumalan Sana.
    Ja siksi tuon kaikissa viesteissäni
    esiin puhdasta Jumalan Sanaa.
    Ja kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet
    sydämen ympärileikkauksen kokeneet
    haluavat näin tehdä.
    Kirkastaa Kristuksen ristiä.
    Me tunnemme Jeesuksen
    ja nimenomaan ristiinnaulittuna.

    Jeesuksen risti on se Hyvä Sanoma,
    jota me julistamme.

    Ja nyt esillä olleessa katkelmassa
    Paavali tuo esiin nimenomaan
    tuota Ristin Evankeliumia.

    Jokainen,
    joka nostaa katseensa Golgatalle,
    syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
    Ja hänestä tulee uusi luomus.

    Siis todellisia Jeesuksen lampaita
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Kysymys on itse asiassa
    Jeesuksen sydämestä,
    jonka keihäs lävisti.

    Viimeisen Aadamin kylkihaavasta
    avautuu uusi elämä
    aivan samoinkuin
    Ensimmäisen Aadamin
    kylkihaavasta otettiin ulos
    samaa lihaa ja luuta oleva puolisko
    Aadamille.

    Siis Golgatan ristillä tapahtui
    se sydämen ympärileikkaus,
    josta me tulemme osallisiksi,
    kun nostamme katseemme Häneen.

    Tämän koki jo tilannepaikalla ollut
    sadanpäämies,
    joka havainnoi kaiken tapahtuneen
    ja erityisesti sen,
    miten Jeesus kuoli.

    "Mutta Jeesus huusi
    suurella äänellä
    ja antoi henkensä.
    Ja temppelin esirippu
    repesi kahtia ylhäältä alas asti.
    Mutta kun sadanpäämies,
    joka seisoi häntä vastapäätä,
    näki hänen näin antavan henkensä,
    sanoi hän:
    'Totisesti
    tämä ihminen
    oli Jumalan Poika'."
    (Mark 15:37-39)

    Siis kun Jumalan temppeli
    eli Jeesuksn ruumis ja sydän
    näin reväistiin,
    niin myös itse temppelin esirippu
    repesi ylhäältä alas asti.

    Nyt meille kaikille on avautunut
    pääsy Jumalan Kirkkauden läsnäoloon.

    Ja siitä seuraa Jumalan Rauha.
    Golgatan rististä.

    "Mutta pois se minusta,
    että minä muusta kerskaisin
    kuin meidän Herramme
    Jeesuksen Kristuksen
    rististä,
    jonka kautta
    maailma on ristiinnaulittu minulle,
    ja minä maailmalle!
    Sillä ei ympärileikkaus ole mitään
    eikä ympärileikkaamattomuus,
    vaan uusi luomus.
    Ja kaikille,
    jotka tämän säännön mukaan vaeltavat,
    kaikille heille
    rauha ja laupeus,
    ja Jumalan Israelille!"
    (Gal 6:14-16)

    Tästä rauhasta
    jokainen Jumalan lapsi
    on siis osallinen.

    Jeesuksen murretusta sydämestä vuosi
    Elämän vesi ja Sovituksen veri,
    kun kaikki oli täytetty.

    Ja siitä me voimme tulla osallisiksi
    - ei laista kiivailemalla -
    vaan kääntämällä katseemme
    Golgatalle.

    Tämä oli Paavalin julistaman
    evankeliumin ydinsanoma.
    Siis Jeesuksen työ Golgatalla.

    Jumalan Israel toki oli saanut
    ikuiseksi säädökseksi lain,
    joka jo esikuvallisesti kuvasi
    luvattua pelastusta.
    Ja siihen sisältyy ympärileikkaus.
    Mutta meille pakanoille
    ei tätä säädöstä ole annettu.

    Me pääsimme suoraan
    lopputäyttymyksestä osallisiksi
    ja osoitamme uskomme Jeesukseen
    ehtoollisen antimilla,
    jotka kuvastavat Hänessä olevaa
    veren sovitusta ja ikuista elämää,
    joka edellä kuvatulla tavalla
    annettiin meille Golgatalla.

    Ja tämän pelastuksen evankeliumin
    juutalaiset lainkiivailijat
    olivat pilaamassa
    vaatimalla pakanoiltakin
    ympärileikkausta väittäen,
    että muuten ei voi pelastua.

    Ja silloin todellisuudessa
    vesitetään täydellisesti Pelastus
    Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ja tätä asiaa Paavali selvittää
    tuossa katkelmassa,
    jonka Anonyymi väärensi
    hirvittäväksi valheeksi.

    Tuon katkelman (Room 2-3)
    todellinen sanoma,
    on Jumalan evankeliumin
    ratkaisevan tärkeä peruskivi,
    jota ei saa horjuttaa piiruakaan.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'. "
    (Room 3:4)

    Tuossa Paavali lainaa
    Psalmia (51:6),
    jossa siis puhutaan
    Jumalan havaitsemisesta vanhurskaaksi.

    Jumala on asettanut itsensä
    meidän ihmisten arvioitavaksi.
    Ja niin tulee olemaan,
    että Jumala havaitaan
    vanhurskaaksi Sanassaan.

    Ja jokainen ihminen joutuu
    myöntämään olevansa valhettelija.
    Mutta kun tunnustamme syntimme,
    Jeesuksen veri puhdistaa
    lapsensa jatkuvasti kaikesta vääryydestä.

    On
    Päivän ja Valkeuden lapsia.
    On
    yön ja pimeyden lapsia.

    Valheen isä ja sen lapset
    päätyvät ikuiseen eroon Jumalasta.

    "SINUN SANASI
    ON KOKONANSA TOTUUS"
    (Ps 119:160)
  2. Ylpeys synnyttää helposti mielialan,
    jossa tuomitaan toisia.

    Ja niin juutalaiset
    Jumalan valittuna kansana
    olivat osin eksyneet
    heille annetun lain
    perussanomasta eli
    Rakkaudesta.

    Ja silloin he itse
    olivatkin lainrikkojia.

    Ja pakanat,
    joilla ei lakia ole,
    joita ei koske esimerkiksi
    lihan ympärileikkaussäädös,
    ovat kuitenkin sydämeltään
    ympärileikattuja.

    "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
    joka täyttää lain,
    on tuomitseva sinut,
    joka lainkirjaiminesi
    ja ympärileikkauksinesi
    olet lainrikkoja.
    Sillä ei se ole juutalainen,
    joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
    eikä ympärileikkaus se,
    joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    vaan se on juutalainen,
    joka sisällisesti on juutalainen,
    ja oikea ympärileikkaus
    on sydämen ympärileikkaus
    Hengessä, ei kirjaimessa;
    ja hän saa kiitoksensa,
    ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
    (Room 2:27-29)

    Siis todellisia Jeesuksen lampaita
    on jokainen,
    jossa on tapahtunut
    sydämen ympärileikkaus.

    Israel oli
    Jumalan valittuna kansana
    varjeltu
    synnin aiheuttamalta täystuholta
    heille annetun lain kautta.

    Jumalan ja Israelin kansan
    välinen liitto oli heille ylpeyden aihe.

    Sen tarkoitus oli kuitenkin pitää
    heidät nöyryydessä,
    jotta paholainen ei saa heitä valtaansa
    ja he voivat täyttää sen tehtävän,
    joka Jumalalla heitä varten on.

    Nyt Jumala on solminut
    Israelin kansan kanssa
    jo toisen liiton.
    Uuden ja paremman.

    Ja siitä pääsevat osalliseksi
    myös pakanat.
    Me emme ole vaivaa nähneet,
    ja kuitenkin pääsemme
    osalliseksi tästä uudesta liitosta.

    Ja nyt on sellainen vaara olemassa,
    että me ylpistymme.

    Israel on kuitenkin Jumalan silmäterä.
    Voi meitä, jos väheksymme heitä.

    "Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
    tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
    Paljonkin,
    kaikin tavoin;
    ennen kaikkea se,
    että heille on uskottu,
    mitä Jumala on puhunut."
    (Room 3:1-2)

    Jumalan Sana on
    varjeltunut meille
    heidän kauttaan.

    "Mutta kuinka?
    Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia,
    ei kaiketi heidän epäuskonsa
    ole Jumalan uskollisuutta
    tyhjäksi tekevä?"
    (Room 3:3)

    Jumala on antanut Israelille
    monenlaista.
    Uskonut sen heille.
    Se on heidän ja pysyy.

    Israel on jalo puu.
    Me olemme vain oksastettuja siihen.

    Oli tuo puu oksineen millainen tahansa,
    niin Jumala on aina uskollinen.

    "Pois se!
    Olkoon Jumala totinen,
    mutta jokainen ihminen valhettelija,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Että sinut havaittaisiin
    vanhurskaaksi sanoissasi
    ja että voittaisit,
    kun sinun kanssasi oikeutta käydään'."
    (Room 3:4)

    Siis vaikka me ihmiset
    olemme monesti väärämielisiä
    niin Jumala on aina oikeamielinen.
    Myös väärämielisiä kohtaan.

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?
    Ei kaiketi Jumala ole väärä,
    kun hän rankaisee vihassansa?
    Minä puhun ihmisten tavalla."
    (Room 3:5)

    Jos näin ei olisi,
    niin sitten ei olisi ketään,
    joka voisi tuomita väärät.

    Ja jopa paholainen
    saisi ikuisesti riehuta
    keskuudessamme.

    "Pois se!
    Sillä kuinka Jumala silloin
    voisi tuomita maailman?"
    (Room 3:6)

    Mutta nyt kun väärämieliset
    tuomitsevat,
    niin asiat menevät ihan sekaisin.

    Paavalia oli siis syytetty
    vääräksi ja valehtelijaksi
    ja vaikka miksi.

    Paavali ei puolustaudu
    vaan jatkaa edelleen
    toistaen hänestä esitettyjä
    valheellisia väittämiä:

    "Mutta jos meidän vääryytemme
    tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
    mitä me siihen sanomme?
    Ja miksi emme tekisi,
    niinkuin herjaten
    syyttävät meidän tekevän
    ja niinkuin
    muutamat väittävät meidän sanovan:
    'Tehkäämme pahaa,
    että siitä hyvää tulisi'?
    Niiden tuomio on oikea.
    Sillä jos Jumalan totuus
    tulee minun valheeni kautta
    selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
    miksi sitten minutkin
    vielä syntisenä tuomitaan?"
    (Room 3:7-9)

    Näiden
    herjaajien ja
    väärän todistuksen antajien ja
    valhettelijoiden
    tuomio on oleva oikea.

    Jumala on oleva oikeamielinen.
    Mutta me emme ole.

    "Miten siis on?
    Olemmeko me parempia?
    Emme suinkaan.
    Mehän olemme
    edellä osoittaneet,
    että kaikki,
    niin hyvin
    juutalaiset kuin kreikkalaiset,
    ovat synnin alla,
    niinkuin kirjoitettu on:
    'Ei ole ketään vanhurskasta,
    ei ainoatakaan,
    ei ole ketään
    ymmärtäväistä,
    ei ketään,
    joka etsii Jumalaa;
    kaikki ovat poikenneet pois,
    kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
    ei ole ketään,
    joka tekee sitä,
    mikä hyvä on,
    ei yhden yhtäkään.
    Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
    kielellänsä he pettävät,
    kyykäärmeen myrkkyä
    on heidän huultensa alla;
    heidän suunsa on
    täynnä kirousta ja katkeruutta.
    Heidän jalkansa
    ovat nopeat vuodattamaan verta,
    hävitys ja kurjuus
    on heidän teillänsä,
    ja rauhan tietä
    he eivät tunne.
    Ei ole Jumalan pelko
    heidän silmäinsä edessä'."
    (Room 3:9-18)

    Jo VT:n sivuilla korostetaan
    huulten, korvien ja sydämen
    ympärileikkausta.

    Kun näin ei ole tapahtunut,
    niin puheet ovat tuollaisia
    kuin noiden väärien syyttäjien.

    "Mutta me tiedämme,
    että kaiken,
    minkä laki sanoo,
    sen se puhuu lain alaisille,
    että jokainen suu tukittaisiin
    ja koko maailma
    tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
    sentähden,
    ettei mikään liha
    tule hänen edessään vanhurskaaksi
    lain teoista;
    sillä lain kautta
    tulee synnin tunto."
    (Room 3:19-20)

    TOTUUS
  3. "Minun lampaani
    kuulevat minun ääntäni,
    ja minä tunnen ne,
    ja ne seuraavat minua."
    (Joh 10:27)

    Tässä on siis puhujana Jeesus,
    joka on
    Jumalan Karitsa,
    mutta samalla myös
    Hyvä Paimen.

    Hän on siis Jumalan Poika,
    ja koko maailmankaikkeus
    on saanut syntynsä Hänen kauttaan.

    Ennenkuin taivaat ja maa luotiin,
    niin laadittiin suunnitelma siitä,
    mitä tehdään,
    jos jokin menee pieleen.
    Kuka pelastaa maailman.

    Ja Jumalan Poika suostui
    ottamaan tämän vastuun.

    Ja niin kaikki luotiin
    Hänen kauttaan ja Häneen,
    ja kaikki pysyy voimassa Hänessä.

    Ja sitten luotiin
    Pojan eli Esikoisen kautta
    koko maailmankaikkeus.

    Ensin taivaat sitten maa.
    Taivaiden luomiseen sisältyi
    muun muassa enkeliolennot.

    Maan päällä oli ihana luomakunta,
    jossa oli vähän toisenlaisia olentoja,
    joista löydämme edelleen jäännöksiä.

    Tuolloin alussa kaikki oli
    ihanuuksien ihanuutta.

    Maan päällä olevista olennoista
    mahtavinkin söi ruohoa.
    Ei ollut kuolemaa eikä pelkoa.

    Mutta enkelikunnan korkea-arvoisin
    ylpistyi ihanuudestaan.

    Hän halusi korottaa itsensä
    Jumalan vertaiseksi.

    Hänen sydämessään oli syntynyt
    vääryys eli synti.

    Hänen vaatimustaan ei
    tietenkään voitu hyväksyä.

    Hän muuttui ihanimmasta
    luodusta olennosta
    kaikkein kauheimmaksi.

    Hänestä tuli muun muassa
    valheen isä.
    Siis hän keksi valheen.

    Ja lopulta hän valheen kaikella voimalla
    houkutteli puolelleen kolmanneksen
    silloisesta enkelikunnasta.

    Ja niin syttyi sota.
    Paholaiseksi muuttunut
    Aamuruskon poika eli Lucifer,
    soti enkeliensä kanssa
    Mikaelia ja hänen enkeleitään vastaan.

    Paholainen enkeleineen heitettin
    maan päälle.
    Ja paholainen tuhosi sen ihanuuden
    täydellisesti kuin myös silloiset
    maan päällä olleet olennot.

    Ja näin tullaan ihanuuksien ihanuudesta
    eli Raamatun ensimmäisestä jakeesta
    sen toiseen jakeeseen,
    jossa kaikki on
    sekasorron ja kaaoksen vallassa.

    Oli syntynyt riita-asia
    Jumalan ja paholaisen välillä.

    Sen ratkaisijaksi tulisi ihminen,
    joka luotaisiin Jumalan kuvaksi.

    Asiasta laadittiin
    oikeudellisesti pätevät asiakirjat.

    Sekasortoiseen maailmaan
    tuli Valkeus.
    Tämä Valkeus oli Jumalan Poika.
    Kuudessa päivässä
    Hän saneerasi kaiken uudeksi.

    Maa oli jälleen kuin Jumalan puutarha.
    ihmeellisine viheriöineen ja puineen
    ja eläimineen.

    Asiakirjojen mukaisesti
    Jumala istutti Paratiisiin
    hyvin merkittävää puuta.

    Sitten Jumala loi miehen.
    Ja kohta miehen kylkisiivusta
    yhteensopivan puoliskon eli naisen.

    Jumala oli kieltänyt miestä syömästä
    yhdestä puusta.

    Kiellosta huolimatta
    mies söi siitä puusta.

    Silloin paholaisen valta
    pääsi maan päälle
    synnin ja kuoleman muodossa.

    Nyt otettiin käyttään
    jo ennen maailman perustamista
    laadittu Pelastussuunnitelma.

    Jumalan Poika tulisi ihmiseksi,
    ja ottaisi synnin ja kuoleman päälleen
    ja näin poistaisi sen maailmasta.

    Hän tulisi siis Jumalan Uhrikaritsana,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja esikuvana tästä tulevasta,
    ihminen pelastui
    välittömältä kuolemalta tuona päivänä,
    kun Jumala kirkkauden pukunsa
    menettäneet Aadamin ja Eevan
    vaatteisiin,
    jotka tehtiin viattoman eläimen nahasta.

    Tuosta Raamatun alkukertomuksesta
    lähtien on Raamatun punainen lanka
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Tämä toteutui siten,
    että Jumalan Poika annettiin meille siten,
    että Hän syntyi ihmislapseksi.

    Ja niin Hän Jumalan Karitsana
    uhrattiin koko ihmiskunnan edestä.

    Nyt jokainen ihminen
    Jumalan kuvaksi luotuna
    saa vapaasti tulla
    takaisin Jumalan yhteyteen,
    vaikka olisikin synnin ja kuoleman oma
    tekemiensä syntien tähden.

    Ja kun tämä tapahtuu,
    että tulemme Hänen tykönsä,
    niin meidät siirretään
    kuolemasta Elämään.

    Meistä tulee Jumalan lapsia
    eli Jeesuksen lampaita.

    Ja silloin me olemme samaa laumaa
    muiden Jeesuksen omien kanssa.

    Meissä kaikissa asuu silloin
    Hänen Henkensä.

    Ja näin Hän johdattaa meitä,
    kun kun kuljemme rukoillen.

    Joka päivä Hän vie meidät
    vesipuroille tasaista tietä.

    Tähän asiaan liittyivät
    edellisen viestini
    Raamattulainaukset.

    Me olemme
    Hänen laitumensa lampaita.

    Nyt Uudessa Liitossa,
    kun Golgatan Pelastusteko
    on jo takana,
    me tulemme syntyessämme uudesti
    ylhäältä Hengestä
    yhdeksi Hänen kanssaan,
    ollen itse kukin yksi jäsen
    Hänen seurakunnassaan eli ruumiissaan.

    Ei Hänellä ole mitään haaremia.
    Hän asuu meissä.
    Ja me olemme toinen toistemme jäseniä
    ja Kristus on tuon ruumiin pää.

    Aivan samoin kuin Eeva
    oli samaa lihaa ja luuta
    Aadamin kanssa,
    olemme me samaa
    kirkkautta ja henkeä
    Kristuksen kanssa.

    Ei siis ole ollenkaan kysymyksessä
    mikään haaremi,
    vaan yksi perhekunta,
    jossa on Isä Jumala
    ja Poika
    sekä Pojan kanssa yhtä oleva Morsian.
    Ja kaikkia yhdistää
    Jumalan Henki eli Kristuksen Henki.

    Ja tämä Henki synnyttää
    meidän julistamamme
    Hyvän Sanoman eli Evankeliumin kautta
    lapsia Jumalalle,
    joka on
    "kaikki kaikissa"
    ( 1 Kor 15)

    On siis kaksi joukkoa.
    Jumalan omat ja ne,
    jotka eivät ole
    Hänen omiansa eli lampaitansa.
  4. Kiitos kuuluu ensinnäkin Jumalalle,
    joka antoi ainokaisen Poikansa
    tulla pelastamaan meidät
    syntiset ihmiset.

    "Hän,
    joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
    vaan antoi hänet alttiiksi
    kaikkien meidän edestämme"
    (Room 8:32)

    Ja kiitos kuuluu tietenkin Jeesukselle,
    Jumalan Karitsalle,
    joka otti pois maailman synnin.

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!”
    (Joh 1:29)

    Jos tätä ei olisi tapahtunut,
    ei meillä olisi mitään toivoa,
    kuten tuolla joku jo totesi.

    Mutta nyt meistä voi tulla
    ihan uusi taikina.

    "Peratkaa pois vanha hapatus,
    että teistä tulisi uusi taikina,
    niinkuin te olettekin happamattomat;
    sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
    Kristus, teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden
    hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:7-8)

    Kun syömme Pääsiäislampaamme,
    meistä tulee yhtä Hänen kanssaan.
    Hänessä oleva Elämä ja Puhtaus on meissä.
    Olemme syntyneet uusiksi luomuksiksi.
    Meistä on tullut pyhiä.

    "Sillä kirjoitettu on:
    'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'.
    Ja jos te Isänänne
    huudatte avuksi häntä,
    joka henkilöön katsomatta
    tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan,
    niin vaeltakaa pelossa
    tämä muukalaisuutenne aika,
    tietäen,
    ettette ole millään katoavaisella,
    ette hopealla ettekä kullalla,
    lunastetut turhasta,
    isiltä peritystä vaelluksestanne,
    vaan Kristuksen kalliilla verellä,
    niinkuin
    virheettömän ja tahrattoman
    karitsan,
    hänen,
    joka tosin oli edeltätiedetty
    jo ennen maailman perustamista,
    mutta vasta viimeisinä aikoina
    on ilmoitettu teitä varten,
    jotka hänen kauttansa
    uskotte Jumalaan,
    joka herätti hänet kuolleista
    ja antoi hänelle kirkkauden,
    niin että teidän uskonne
    on myös toivo Jumalaan.
    Puhdistakaa sielunne
    totuuden kuuliaisuudessa
    vilpittömään veljenrakkauteen
    ja rakastakaa toisianne
    hartaasti puhtaasta sydämestä,
    te,
    jotka olette uudestisyntyneet,
    ette katoavasta,
    vaan katoamattomasta siemenestä,
    Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta."
    (1 Piet 1:16-23)

    Roomalaiset sotilaat
    kyllä suorittivat ristiinnaulitsemisen,
    mutta ei se sinänsä ole
    kiitoksen arvoinen asia.
    Päinvastoin.
    Jeesuksen täytyi antaa se heille anteeksi.

    "Isä,
    anna heille anteeksi,
    sillä he eivät tiedä,
    mitä he tekevät".
    (Luuk 23:34)

    Jeesus olisi toki
    voinut astua alas ristiltä.

    Mutta Hän ei tehnyt sitä,
    koska silloin ihmiskunta
    olisi jäänyt pelastamatta.

    Hän ei astunut alas edes silloin,
    kun näytti siltä,
    että yksi kirjoitus jää toteutumatta,
    jolloin kaikki olisi romahtanut.

    Jumalan Sanasta ei mikään voi jäädä
    täyttymättä.
    Ja nyt kuitenkin näytti siltä,
    että yksi kirjoitus jää täyttymättä.

    Ja niin Jeesus olisi kuollut turhaan,
    eikä koskaan olisi noussut ylös kuolleista,
    vaan koko maailma olisi joutunut
    paholaisen ikuiseen valtaan.

    Ja tässä tuskassaan Jumalan Karitsa
    huusi Isäänsä yhden ja ainoan kerran
    nimittämällä tätä
    Jumalaksi eikä Isäksi.

    "Ja yhdeksännellä hetkellä
    Jeesus huusi suurella äänellä:
    'Eeli, Eeli, lama sabaktani?'
    Se on käännettynä:
    Jumalani, Jumalani,
    miksi minut hylkäsit?"

    Tämä ei ollut ennalta sovittu
    vuorosana teatterinäytelmässä.

    Tämä oli todellinen tuskan huuto
    verta vuotavasta sydämestä.
    Isä oli kääntänyt selkänsä Pojalleen.

    Mutta sitten yllättäin
    toteutui viimeinenkin kirjoitus.

    Toinen Häntä pilkkaavista
    ristinryöväreistä
    oli viime hetkellä
    tullut mielenmuutokseen
    ja olisi Jeesuksen kanssa
    vielä tuona samana päivänä
    Jumalan Paratiisissa.
    Taas oli asiaa ... Isälle.

    "Ja Jeesus huusi suurella äänellä
    ja sanoi:
    'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni'.
    Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."
    (Luuk 23:46)

    Siis Jeesus antoi henkensä.
    Ei sitä kukaan Häneltä ottanut.

    Mutta samalla hetkellä,
    kun Hänen ruumiinsa jäi kuolleena
    ristille riippumaan,
    Hänen Henkensä voimallistettiin,
    ja siinä Hän meni alas tuonelaan
    ja otti avaimet kuolemalta,
    ja vei koko Jumalan kansan
    mukanaan tuonelasta
    Jumalan Paratiisiin,
    jossa kaikki olivat sitten valmiita
    ottamaan vastaan kohta
    perille tulevan ristin ryövärin.

    Jeesuksen ruumista ei
    koskaan kuopattu vaan
    Pilatuksen luvalla se
    asetettiin kalliohautaan.

    Sitten juutalaisten
    ylipappien ja fariseusten pyynnöstä
    Pilatus määräsi valtaisan vartioston
    vartioimaan hautaa.

    Mutta mikään ei estänyt sitä,
    että kolme vuorokautta myöhemmin
    Jumala herätti Jeesuksen ruumiin,
    joka muuttui taivaalliseksi
    kirkastetuksi ruumiiksi.

    Ja sellaisen mekin Kristuksen omat
    kerran saamme,
    kun Kristus herättää omansa
    ja tapahtuu ruumiin ylösnousemus.

    Siihen asti ruumiillisen kuoleman
    kokeneet Jeesuksen omat
    ovat Jumalan Paratiisissa
    Jumalan Karitsan kanssa.

    Muut kuolleet ovat tuonelassa
    ja viettävät ikuisuutensa
    erossa Jumalasta
    oman herransa kanssa.

    Ryöväri siirtyi viime hetkellä
    yön ja pimeyden lasten joukosta
    valkeuden ja päivän lasten joukkoon
    (ks 1 Tess 5).
    Tarvittiin vain suullinen anomus:

    "Jeesus, muista minua"
    (Luuk 23:42)
  5. Mistähän nyt roomalaisia kiität?

    Beetlehemin lastensurmasta,
    vai Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
    vai siitä, mikä tapahtui
    40 vuotta myöhemmin?

    Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
    suurin kiitos ei kuulu roomalaisille.

    Pilatus ei ollut halukas
    ristiinnaulitsemaan Jeesusta.

    Mutta loppuviimein ei kukaan olisi
    kyennyt riistämään Jeesuksen henkeä.

    Sitä ei kukaan Häneltä ottanut.
    Hän antoi sen.
    Ja siitä kiitämme Häntä.

    Tässä keskustelussa on tullut
    voimakkaasti esille merkki,
    joka seimeen kapaloitu
    Jeesus-vauva oli paimenille.

    Heille oli täysin selvää,
    että tämä on Jumalan Karitsa.
    Uhrikaritsa.

    Mutta Jeesus puhui aikanaan
    Israelin pahasta
    ja avionrikkojasukupolvesta,
    joka tavoitteli merkkiä.

    Jeesus puhui siis
    Jaakobin eli Israelin suvulle.
    Itse asiassa Israel on Jumalan Vaimo.

    Alkutekstissä olevat ilmaisut

    μοιχαλίς = avionrikkoja
    moikhalis

    ja

    πονηρός = paha, ilkeä
    ponēros

    ovat molemmat
    feniniinimuotoisia.

    Siis tuossa tekstissä käytetään
    tuota sanaa adjektiivina
    muodossa ponera,
    jolloin kysymyksessä
    on feminiini ja yksikön nominatiivi.

    Substantiivina sana ponēros (mask)
    tarkoittaisi jopa paholaista.

    Jeesus puhuu Jumalan Vaimolle,
    joka on paha kuin paholainen,
    ilkeä avionrikkoja,
    joka vaatii merkkiä.

    Ja se saakin sellaisen.
    Joonan merkin.
    Ihmisen Poika on kolme päivää ja yötä
    maan povessa.

    Niinive teki parannuksen.
    Israel ei.

    Pakanat tulevat kuulemaan
    Daavidin Pojan sanoja,
    kuin Etelän Kuningatar.

    Mutta Israelin kasvoille tuli peite.
    Vaikka Jeesus oli tehnyt
    heidän silmien edessä
    kaikkea hyvää siinä järjestyksessä,
    kuin Vanhassa Testamentissa
    oli ennustettu,
    ei Israel tunnistanut Messiastaan.

    Tie oli raivattu Jeesukselle.
    Ja Jeesus oli lakaissut kaiken
    saastan pois pyhäkön aluetta myöten
    ennen ristiinnaulitsemistaan.

    Mutta Israel vaatii
    ristiinnaulitsemaan Hänet.

    Jeesus itkee heidän kohtaloaan.
    Ja käskee niiden,
    jotka Häntä itkivät
    itkemään itseään ja lapsiaan.

    Tuo sukupolvi niitti sen,
    minkä kylvi.
    Ristejä pystytettiin pilvin pimein
    tuon sukupolven aikana.

    Ja myöhemmin vajaan kahden päivän
    eli kahden millenniumin kuluttua
    pahan voimat saivat vallan
    tuhota kaikki juutalaiset maan päältä.

    No se ei tietenkään
    lopullisesti onnistunut.
    Joskin se on edelleen paholaisen tavoite.
    Tuhota Israel
    ja tuhota myös sitten pakanat.
    Tuhota Jumalan Rakastama ihmissuku.

    Mutta toisin käy.
    Jeesus tulee vielä uudelleen.

    Ja silloin Israel tunnistaa Messiaansa.
    Ja nyt siivotaankin itse paholainen
    pois maan päältä pyhäpäivän ajaksi.
    Seitsemäs millennium
    ihmiskunnan historiassa
    on Messiaan Päivä.

    Ja silloin Israel on pää eikä häntä.
    Mutta sitä ennen,
    on Joonan merkin mukaisesti
    vielä kolmaskin yö kohtaava Israelia.
    Niin suuri ahdistus,
    ettei sellaista koskaan ole ollut,
    eikä sitten koskaan enää tule.
    Jaakobin ahdistus ja synnytystuskat
    johtavat kuitenkin siihen ihmeeseen,
    että Jaakobista tulee
    uudestisyntynyt Israel.

    Mutta sitä ennen on siis
    Jaakobin ahdistus.
    Jaakob on synnytystuskissa.

    Ja silloin tuon kaikkein suurimman
    ahdistuksen aikana
    siten kuin kirjakääröön
    eli Maan saantokirjaan
    on aikanaan kirjoitettu,
    paholaisen täytyy saada ihmiskunta
    vähäksi aikaa täyteen hallintaansa.

    Ja Jumalan tuomiot toteutuvat siinä,
    kun Jumala ottaa
    suojaavan kätensä pois.
    Mutta niin kauan kuin maan päällä
    on vielä palanenkin
    Kristuksen ruumista eli seurakuntaa,
    ei laittomuus pääse täyteen valtaansa.

    Mutta kun se on poissa,
    niin silloin lähtee liikkeelle
    neljä ratsastajaa (henkivaltaa),
    joista toisen päämääränä
    on saada ihmiset surmaamaan toisiaan.

    Tämän loppuhuipennus on Harmagedonilla.
    Joskin Jeesus sitten pysäyttää tulemuksellaan
    tuon viimeisen täystuhon,
    koska muutoin ei mikään liha pelastuisi.

    Jeesus ei lotraa verellä.
    Hän paransi ylipapin palvelijan korvan,
    jonka Pietari sivalsi irti.

    Jeesus vuodatti oman verensä
    pelastaakseen ihmiskunnan.

    Mutta Israelin papisto sai kyllä
    sitten aikanaan tuomionsa,
    kun roomalaiset tulivat.

    Raamattu kertoo myös
    tulevista tapahtumista
    koskien Rooman valtakuntaa.

    Ja tuo peto on oleva hirmuinen.
    Kauheampi kuin mikään edeltäjistä.

    Jos joku sen rautahampaisiin joutuu,
    niin siinä ei kyllä kaiu viestisi sanat:

    "Roomalaisille kiitos"
  6. Jumalan suunnitelma
    pitää sisällään sen,
    että Pojassa on Elämä,
    joka on ihmisten Valkeus.

    Tämä oli tarjolla
    jo Elämänpuun
    hedelmälihassa ja -veressä.

    Valitettavasti Aadam söi
    kielletyn hedelmän,
    joka toi kuoleman.

    Mutta suunnitelmaan
    sisältyi myös se,
    että jos Jumalan kuvaksi luotu
    ihminen lankeaa,
    niin Jumalan Poika ottaa ihmisen osan.

    Ja nyt oli maailmaan syntynyt
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Tämä sanoma ei voinut aueta
    kuin paimenille,
    jotka olivat kautta aikain
    kapaloineet Jumalan uhikaritsoja.

    Enkelien tuoma suuri ilosanoma
    oli paimenien kautta avattu
    ja levinnyt lähiympäristöön.

    "Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut
    ja lapsi oli ympärileikattava,
    annettiin hänelle nimi Jeesus,
    jonka enkeli oli hänelle antanut,
    ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa."
    (Luuk 2:21)

    Ympärileikkaus oli sen liiton merkki,
    jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa
    jo ennen lakia.

    Jeesuksen ympärileikkauksessa
    on valtava lataus.
    Jos Hän tekisi yhdenkin synnin,
    niin kaikki romahtaisi.
    Hänessä on meidään Elämämme
    ja syntiemme Sovitus.
    Hän on meidän Pääsiäislampaamme.
    Ympärileikkaus ei voisi jäädä
    Hänen kohdallaan vain ulkoiseksi merkiksi.

    Ollakseen kelvollinen sukulunastaja,
    Hänen tulee myös elää
    täydellinen elämä ilman syntiä,
    joka erottaisi Jumalasta.
    Jeesus oli se Siemen,
    josta Jumala puhui Aabrahamille.

    "Ja sinun siemenessäsi
    tulevat siunatuiksi
    kaikki kansakunnat maan päällä,
    sentähden että olit
    minun äänelleni kuuliainen."
    (Gen 22:18)

    Aabraham oli ollut
    niin kuuliainen Jumalalle,
    että olisi ollut valmis uhraamaan
    oman ainokaisen poikansa.

    Sitä ei Aabrahamin tarvinnut
    tietenkään tehdä.
    Mutta Aabrahamin täytyi olla
    valmis siihen,
    voidakseen olla esi-isä
    sille Siemenelle,
    joka kerran uhrattaisiin
    koko maailman syntien tähden.

    Näin suurista asioista oli kysymys,
    kun Jeesus ympärileikattiin
    Aabrahamin kanssa tehdyn
    liiton mukaisesti,
    ja Hänelle annettiin nimi:
    Jeesus = Pelastus

    Koko maailma
    voi tulla syömään
    Pääsiäislammasta,
    kunhan valmistautuu siihen
    sydämen ympärileikkauksella
    eli kääntymyksellä,
    jota Johannes Kastaja saarnasi
    ja edellytti ennenkuin
    ihmiset saattoivat tulla
    parannuksen kasteelle.

    Laki edellytti Marialta
    puhdistautumista
    40 päivän kuluttua.

    Kun tämä oli tapahtunut,
    niin he menivät Jerusalemiin,
    jossa Jeesus-lapsi
    asetettaisiin Herran eteen.
    ja näin Hänet luettaisiin
    Herralle pyhitetyksi eli erotetuksi.

    "Ja kun heidän puhdistuspäivänsä,
    Mooseksen lain mukaan,
    olivat täyttyneet,
    veivät he hänet ylös Jerusalemiin
    asettaaksensa hänet Herran eteen
    - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa:
    'Jokainen miehenpuoli,
    joka avaa äidinkohdun,
    luettakoon Herralle pyhitetyksi' -
    ja uhrataksensa,
    niinkuin Herran laissa on säädetty,
    parin metsäkyyhkysiä
    tai kaksi kyyhkysenpoikaa."
    (Luuk 2:22-24)

    Ja taas taivas on paikalla.
    Joskin ihan maanpäällisten
    sanansaattajien kautta,
    jotka kohtaavat Jeesuksen.

    "Ja katso,
    Jerusalemissa oli mies,
    nimeltä Simeon;
    hän oli hurskas ja jumalinen mies,
    joka odotti Israelin lohdutusta,
    ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
    Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut,
    ettei hän ollut näkevä kuolemaa,
    ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
    Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön.
    Ja kun vanhemmat toivat
    Jeesus-lasta sisälle
    tehdäkseen hänelle,
    niinkuin tapa oli lain mukaan,
    otti hänkin hänet syliinsä
    ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
    'Herra,
    nyt sinä lasket palvelijasi
    rauhaan menemään, sanasi mukaan;
    sillä minun silmäni
    ovat nähneet sinun autuutesi,
    jonka sinä olet valmistanut
    kaikkien kansojen nähdä,
    valkeudeksi,
    joka on ilmestyvä pakanoille,
    ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille'."
    (Luuk 2:25-32)

    Taas korostuu kaikki pakanakansat
    Israelin ohessa.

    "Ja hänen isänsä ja äitinsä
    ihmettelivät sitä,
    mitä hänestä sanottiin.
    Ja Simeon siunasi heitä
    ja sanoi Marialle,
    hänen äidilleen:
    'Katso,
    tämä on pantu
    lankeemukseksi ja nousemukseksi
    monelle Israelissa
    ja merkiksi,
    jota vastaan sanotaan
    - ja myös sinun sielusi lävitse
    on miekka käyvä
    että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi'."
    (Luuk 2:33-34)

    33½ vuotta myöhemmin
    Jumalan Karitsa
    Pääsiäislampaana teurastettiin,
    ja kaiken päätteeksi
    keihäs puhkaisi Jeesuksen sydämen,
    josta vuosi vesi ja veri,
    osoittaen suurimman mahdollisen
    kärsimyksen olevan takana.
    Ja niin myös Marian sydämen
    läpi käynyt miekka.

    Kaikki tämä oli tarpeen,
    jotta synnin orjuudessa elävät
    voitaisiin lunastaa vapaiksi.

    "Ja oli naisprofeetta, Hanna,
    Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa.
    Hän oli jo tullut iälliseksi.
    Mentyään neitsyenä naimisiin
    hän oli elänyt miehensä kanssa
    seitsemän vuotta,
    ja oli nyt leski,
    kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen.
    Hän ei poistunut pyhäköstä,
    vaan palveli siellä Jumalaa
    paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
    Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen,
    ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille,
    jotka odottivat Jerusalemin lunastusta."
    (Luuk 2:36-38)
  7. "Aahaan
    Jootamin pojan,
    Ussian pojanpojan,
    Juudan kuninkaan, aikana lähtivät
    Resin, Aramin kuningas,
    ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
    sotimaan Jerusalemia vastaan,
    mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
    Ja kun Daavidin huoneelle
    ilmoitettiin sanoma:
    'Aram on leiriytynyt Efraimiin',
    niin kuninkaan
    ja hänen kansansa sydän vapisi,
    niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa."
    (Jes 7:1-2)

    Olemme taas merkin äärellä.
    Ja merkkinä on pieni poika.

    "Silloin Herra sanoi Jesajalle:
    'Mene Aahasta vastaan,
    sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
    Ylälammikon vesijohdon päähän,
    Vanuttajankedon tielle,
    ja sano hänelle:
    Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
    älä pelkää,
    älköönkä sydämesi säikkykö
    noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
    Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan
    vihanvimmaa.
    Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika
    ovat hankkineet pahaa
    sinua vastaan sanoen:
    Lähtekäämme Juudaa vastaan,
    täyttäkäämme se kauhulla,
    vallatkaamme se itsellemme
    ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
    Taabalin poika',
    niin sanoo Herra, Herra näin:
    Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
    Sillä Aramin pää on Damasko,
    ja Damaskon pää on Resin
    - mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,
    ja Efraim on muserrettu
    eikä ole enää kansa -
    ja Efraimin pää on Samaria,
    ja Samarian pää on Remaljan poika.
    Ellette usko, niin ette kestä'."
    (Jes 7:3-9)

    Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen:
    "Ellette usko, niin ette kestä".

    Katsotaan sama lause KJV:stä:
    "If ye will not believe,
    surely ye shall not be established."

    Siis kysymys on
    Juudan kansan kohtalosta.
    Tuon kansan,
    joka nyt vapisi kuin haavanlehti.

    Jos Aahas ei ota
    uskossa vastaan sitä sanomaa,
    jonka Jesaja on hänelle tuonut,
    niin Juudan kansa on mennyttä.

    Ja niin Herra haluaa antaa merkin
    vahvistamaan Aahaan
    vapisevaa sydäntä,
    jotta Aahas ei pelkäisi,
    vaan uskoisi.

    "Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
    'Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi,
    pyydä alhaalta syvyydestä
    taikka ylhäältä korkeudesta'."
    (7:10-11)

    Aahas ei vieläkään tahdo ottaa vastaan
    Jesajan sanomaa,
    eikä edes Herran lupaamaa merkkiä,
    joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.

    "Mutta Aahas vastasi:
    'En pyydä enkä kiusaa Herraa'."
    (Jes 7:12)

    Herra pyysi Aahasta pyytämään merkin,
    ja Aahas sanoo:
    "En kiusaa Herraa".
    Pahemmin ei voisi enää Herraa kiusata.

    Jesaja on siellä
    pienen pienen poikalapsensa kansa,
    mutta tuntuu, että aivan turhaan.

    Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
    Vaan aivan päinvastoin
    vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
    että on ihme,
    ettei salama taivaasta
    lyö häntä maahan.

    "Siihen hän lausui:
    'Kuulkaa, te Daavidin suku,
    eikö se riitä,
    että te ihmiset väsytätte,
    kun vielä minun Jumalanikin
    itseenne väsytätte?
    (Jes 7:13)

    Herra on armollinen.
    Hän Itse antaa merkin.

    "Sentähden
    Herra itse antaa teille merkin:
    'Katso,
    neitsyt tulee raskaaksi
    ja synnyttää pojan
    ja antaa hänelle nimen
    Immanuel'."
    (Jes 7:14)

    Mitään tämän varmempaa merkkiä
    ei Herra olisi voinut antaa siitä,
    että Juuda ei tuhoudu.

    Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
    sillä Jumala on sen kansan kautta
    luvannut tuoda maailmaan Messiaan.

    Messiaan joka on
    Jumala kanssamme,
    mutta ei pelkästään Jumala.
    Hän on myös ihminen,
    joka pienen pienenä poikana
    on syövä maitoa ja hunajaa.

    "Voita ja hunajaa
    hän syö siinä iässä,
    jolloin hän oppii hylkäämään pahan
    ja valitsemaan hyvän;
    (Jes 7:15)

    Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi,
    jotta Hän voisi täyttää lain.
    Vain ihmisenä
    Jumaluudestaan riisuutuneena,
    Hän voi sen tehdä.
    Hänen täytyy saada kokea
    kaikki kiusaukset,
    jotta Hän voi täyttää lain
    ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.

    "Butter and honey shall he eat,
    that he may KNOW
    to refuse the evil,
    and choose the good."

    Ensimmäinen merkki siitä,
    että Juuda ei tuhoudu,
    on siis yksinkertaisesti se,
    että Messias
    syntyy tästä kansasta.

    Tämä kansa
    ei voi tuhoutua
    eikä lakata olemasta.
    Mutta Herra antaa vielä toisen merkin.

    Ja vihdoin Jesaja ymmärtää,
    minkä ihmeen takia
    hänen täytyi raahata
    pienen pieni poikalapsensa
    tähän tilanteeseen.

    Jesaja kääntää kasvonsa
    sylissään olevaan poikalapseen,
    eikä enää puhu käyttäen
    samoja ilmaisuja kuin puhuessaan
    Messiaasta/Pojasta,
    vaan puhuu nyt oikein käännettynä
    pojustaan.

    "Ja ennenkuin tämä poju
    on oppinut hylkäämään pahan
    ja valitsemaan hyvän,
    tulee autioksi maa,
    jonka kahta kuningasta
    sinä kauhistut."
    (Jes 7:16)

    Eli jo ennenkuin tämä poju,
    Jesajan poika Sear-Jaasub,
    on oppinut erottamaan
    hyvän ja pahan,
    tulee autioksi maa
    (Syyria / Israelin pohj.valtio),
    jonka kahta kuningasta (Jes 7:1)
    sinä kauhistut (Jes 7:2).

    Tämän ennustuksen lopputäyttymys
    oli Messiaan syntyminen.
    "Ellette usko, ette kestä"
    Messias oli syntynyt.
    Tullut omiensa tykö
    taivaasta Isän luota.
    Mutta he eivät uskoneet.
    Eivät ottaneet Häntä vastaan.

    Viikunapuun juurella oli kirves,
    kuten Johannes julisti.

    He eivät nähneet sitä,
    mitä paimenet näkivät ja uskoivat.

    Paimenet ymmärsivät
    täydellisesti sen,
    mitä Johannes Kastaja sitten
    kolme vuosikymmentä myöhemmin
    kuulutti:

    "Katso,
    Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!"
    (Joh 1:29)
  8. Jumalan Poika on ikuisuudesta.
    Mutta nyt Hän oli
    syntynyt uudestaan.
    Hän ei ollut enää ainoastaan Jumala.
    Hän oli nyt myös ihminen.

    Me ihmiset olemme syntyneet
    eräänä päivänä ihmislapsiksi.
    Mutta sitten olemme kuolleet
    tekemiimme synteihin hengellisesti.

    Ja siksi meidän täytyy syntyä uudesti
    Jumalan lapseksi.

    Ihmeistä suurin on tapahtunut,
    kun uusi luomus on syntynyt
    ylhäältä / Hengestä.

    Jokainen Jumalan lapsi
    on etuoikeutettu
    antamaan itsensä
    palvelutehtävään,
    Jumalan palvelukseen
    eläväksi, pyhäksi
    Jumalalle otolliseksi uhriksi.

    "Niin minä
    Jumalan armahtavan laupeuden kautta
    kehoitan teitä, veljet,
    antamaan ruumiinne
    eläväksi, pyhäksi,
    Jumalalle otolliseksi uhriksi;
    tämä on teidän
    järjellinen jumalanpalveluksenne."
    (Room 12:1)

    Näin voidaan sanoa,
    että jokainen meistä
    Jumalan karitsoista
    on uhrikaritsa.

    Jokainen meistä voi siis olla merkki
    paitsi Jumalan kuvana
    myös pimeyteen loistavana
    tähtenä taivaalla.

    Tuo uhrautuminen palvelutehtävään
    ei kuitenkaan ole pakollista.

    Edes Jeesuksen ei olisi ollut pakko
    antaa itseään Uhriksi.
    Hän olisi silti ollut Jumalan Karitsa.

    Jos Jeesus olisi jättänyt Getsemanen yössä
    viimeiset lauseet pois rukouksestaan,
    niin se olisi tullut kuulluksi sellaisenaan.

    "Isäni, jos mahdollista on,
    niin menköön minulta pois tämä malja;
    ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon,
    vaan niinkuin sinä"
    (Matt 26:39)

    Isä olisi ottanut tuon maljan pois.
    Isä olisi ollut suorastaan helpottunut.
    Eihän Hän olisi millään halunnut
    Pojalleen tuollaista kohtaloa.

    Isä olisi ottanut Poikansa
    tykönsä taivaaseen,
    ja tullut itse maan päälle,
    juomaan tuon kärsimyksen maljan.

    Mutta koska Poika halusi,
    että Isän hyvä tahto toteutuisi,
    niin Poika joi tuon maljan.

    Ja nyt Hänellä on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.

    Ja Hän on saanut itselleen
    ihastuttavimman voittopalkinnon,
    mitä Poika voi saada:

    Morsiamen.
    Sinut ja minut.

    Olemme siis kaikki
    Hänen lampaitansa.
    Jumalan karitsoja.

    Me saamme loistaa maailmassa
    niinkuin tähdet.
    Ja näin olemme merkkeinä
    yön pimeyden keskellä.

    Ensimmäinen ja tärkein kohde
    sille ilosanomalle,
    josta olemme saaneet tulla osallisiksi,
    olivat alhaisista alhaisimmat.
    Halveksitut ja hyljeksityt paimenet.

    JUMALAN KARITSA
    oli merkki näille kurjille.

    Muita ei ollut,
    joille enkelikuoro olisi
    voinut ilosanoman kaiuttaa niin,
    että se olisi tullut ymmärretyksi.

    Toki sitten ajallaan,
    mutta tärkeysjärjestyksessä
    vasta kakkossijalla
    saa hovikin kuulla ilosanoman.

    Idän tietäjät näkivät tähden.
    Luultavasti tuo tähti oli
    kirkas enkeliolento.

    Sen johdolla karavaani saapuu
    lopulta Jerusalemiin.

    Herodes ei ilahdu ilosanomasta.
    Hänen lupaamansa kumarrus
    konkretisoituu pienten
    alle kaksivuotiaiden karitsojen
    joukkosurmaksi.
    Onneksi vain pikkukylässä,
    jossa joitakin lapsia siirtyi
    näin ennenaikaisesti
    Aabrahamin helmaan.

    Mutta tietäjät toivat Sanan.
    Se oli tuotava niillekin,
    jotka eivät sitä ottaneet vastaan.

    Ja kumma kyllä
    Herodeskin uskoi
    täydellä uskonvarmuudella sen,
    mitä hänelle ilmoitettiin.
    Ja vieläpä hän uskoi
    juutalaisten ilmoittaman
    Jumalan Sanan.
    Ja oikein kutsui papit paikalle
    Raamattupiiriin.

    Ja hän kokosi kaikki
    kansan ylipapit ja kirjanoppineet
    ja kyseli heiltä,
    missä Kristus oli syntyvä.
    He sanoivat hänelle:
    'Juudean Beetlehemissä;
    sillä näin on kirjoitettu
    profeetan kautta:
    'Ja sinä Beetlehem,
    sinä Juudan seutu,
    et suinkaan ole vähäisin
    Juudan ruhtinasten joukossa,
    sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
    joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
    (Matt 2:4-6)

    Ylipapit ja kirjanoppineet
    ovat innoissaan.
    Kirjakääröt aukeavat toisensa jälkeen.
    Ensin luetaan hiukan Moosesta.
    Sitten Hesekieliä.
    Juuda ja Daavid pompahtavat esiin.

    Herodes kiirehtii.
    Missä? Missä?

    Nyt ylipapit ja kirjanoppineet
    oikein sydän sykkien nostavat
    esiin Miikan kirjan.

    "Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
    joka olet vähäinen olemaan
    Juudan sukujen joukossa,
    sinusta minulle tulee se,
    joka on oleva hallitsija Israelissa,
    jonka alkuperä on muinaisuudesta,
    iankaikkisista ajoista."
    (Miika 5:1)

    Herodes tietää nyt ajan ja paikan.
    Mutta haluaa vielä tarkennusta.
    Oppineet käärivät tekstiä
    hiukan taaksepäin.

    "Ja sinä KARJATORNI,
    tytär Siionin kukkula!
    Sinun luoksesi on tuleva,
    on saapuva entinen hallitus,
    tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus."
    (Miik 4:8)

    Herodes tietää ja uskoo todeksi kaiken.
    Tuossa laumatornissa syntyi
    vajaat pari vuotta sitten Messias.

    Mutta Herodes ei suinkaan
    halua ottaa vastaan Messiasta
    Hallitsijaa.

    Taas on enkeleillä tehtävä.
    Joosef ja Maria
    ja Jumalan Karitsa
    on saatava pois
    Herodeksen käsistä.
    Heti!

    Pieni pakolaisjoukko syöksyy
    yön pimeyteen.
    Onneksi heillä oli tietäjien
    tuomia lahjoja,
    joiden avulla selvitä ensi alkuun
    jossain maailman kolkassa.

    Mitä mahtoivat
    ylipapit ja kirjanoppineet
    ajatella kaikesta.
    Oliko heillä yhtä vahva usko
    kuin Herodeksella.

    Olivatko hekin menossa
    kumartamaan juutalaisten Kuningasta.

    Jos olivat,
    niin hirvittävä oli näky,
    jonka kohtasivat.
    Ja mielessä soi riitasoinnuin
    niin onnistuneen oloiselta tuntunut
    Raamattutunti.
  9. Profeetallinen esitäyttymys
    tälle kaikelle oli se,
    kun Jaakobin suuri rakkaus
    Rakel synnyttää kaksi poikaa.
    Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

    Joosefin koko elämänvaellus
    on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
    Jeesuksen elämästä maan päällä.

    Benoni, jonka nimen
    Jaakob eli Israel sitten muutti
    Benjaminiksi
    oli sekin kuin loppuhuipennus
    tai loppuhimmennys
    elokuvalle,
    joka kertoo Jeesuksen ja Israelin
    Rakkaudesta.

    Israel on kerran muuttava
    tuon kärsimyksen lapsen nimen.
    Ensin heidän on vain nähtävä
    tuo kärsimyksen lapsi.
    Ja se tapahtuu,
    kun Jeesus tulee
    taivaasta takaisin maan päälle.
    Silloin kaikki
    maan päällä elävät ihmiset parkuvat
    hirvittävissä kärsimyksissään,
    johon paholainen on hallituskaudellaan
    saanut heidät johdattaa.

    Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
    alas saapuva Jeesus
    häntä ympäröivän
    kirkkauden pilven
    eli vihityn Morsiamen
    ympäröimänä
    on jo niin alhaalla
    Israelin yläpuolella,
    että he näkevät haavat Hänen käsissään.

    Ja silloin he tunnistavat Hänet.
    Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
    Jumalan oikean käden Poika.

    Israel ottaa vastaan Messiaansa,
    joka perustaa Israelille Valtakunnan.

    Merkki oli paimenille
    niin selvästi ymmärrettävä,
    ettei heillä ollut
    pienintäkään epäilystä,
    mihin he menisivät ihmettä katsomaan.

    Beetelehem kuhisi ihmisiä.
    Mutta he tiesivät tarkalleen,
    mihin menisivät.

    Sinne,
    minne he olisivat osanneet mennä
    vaikka silmät sidoittuina.

    Sinne,
    minne he aina menivät
    kun vastasyntynyt karitsa kapaloitiin
    ja asetettiin seimeen pehmikkeiden päälle.

    Nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin.

    Ja niin paimenet menivät
    juoksujalkaa suoraan oikeaan osoitteeseen
    ja juuri oikeaan rakennukseen.

    Tarkkaan ottaen lammaspaimenten
    laumatorniin,
    josta he tähyilivät lammaslaumaa.

    Raamatun ensimmäinen maininta
    laumatornista vie veidät
    juuri Rakelin luo.

    Ja nyt päähenkilöksi nousee
    Marian esikuva Rakel.

    Rakel = Emälammas

    Rakel oli jo aiemmin synnyttänyt pojan,
    Joosefin.
    Nyt oli toisen synnytyksen aika.

    "Ja kun hänen synnytystuskansa
    olivat kovimmillaan,
    sanoi kätilövaimo hänelle:
    'Älä pelkää,
    sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan'."
    (Gen 35:17)

    Rakel on kuolemaisillaan.
    Eikö hänen kuuluisikin pelätä.

    Tässä on jotakin esikuvallista.
    Rakel oli Israelin Rakkaus.
    Ja samoinkuin Jaakob eli Israel
    rakasti Rakelia,
    Rakastaa Jumala Israelia,
    jota sanotaan Jumalan Vaimoksi.

    Rakel synnytti kaksi poikaa.
    Joosefin elämän esikuvallisuudesta
    olen jo maininnutkin.

    Mutta nyt on Rakelin lähdön aika.
    Ja hän pelkää.
    Kuka ei pelkäisi kuoleman tuskissaan.

    Rakelin pelko on tuossa hetkessä
    varmastikin ollut myös
    Benonin kokemaa pelkoa.

    "Mutta kun hänen henkensä
    oli lähtemäisillään,
    sillä hänen oli kuoltava,
    antoi hän hänelle nimen Benoni,
    mutta hänen isänsä
    antoi hänelle nimen
    Benjamin."
    (Gen 15:18)

    Kärsimyksen poika oli syntynyt.
    Ja näenkin kätilön lauseessa
    profeetallisen viestin siitä,
    että kerran syntyy
    Kärsimyksen Poika
    juuri samassa paikassa,
    jonka tähden Rakelinkaan
    ei tarvinnut pelätä,
    vaikka kuoleekin.

    Tuo Poika tulee kärsimään
    enemmän kuin kukaan koskaan
    on kärsinyt.
    Hän kantoi mahdottoman taakan.
    Koko maailman synnin.
    Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
    jonka tähden hänen oli kuoltava.

    Rakel haudattiin sinne,
    missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.
    Beetlehemiin.
    Daavidin kaupunkiin,
    eli kaupunkiin,
    josta pieni vähäinen poikanen
    lampaita paimentamasta
    nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

    "Niin Raakel kuoli siellä,
    ja hänet haudattiin
    Efratan tien varteen,
    se on Beetlehemiin.
    Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan;
    tämä Raakelin hautapatsas
    on olemassa vielä tänäkin päivänä."
    (Gen 35:19-20)

    Ja seuraavaksi mainitaan
    juuri se paikka,
    jossa Jeesuskin syntyi.
    Laumatorni.

    " Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
    ja pystytti telttansa tuolle puolen
    Karjatornia."
    (Gen 35:21)

    Sen selvempää täsmäosoitetta
    ei Herran enkeli olisi voinut
    paimenille antaa.

    Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
    suoraan seimen ääreen
    katsomaan Jumalan Karitsaa.

    Jumalan Karitsa makasi nyt seimessä,
    juuri sillä paikalla
    ja juuri siten kapaloituna
    kuin paimenet olivat lukemattomia
    kertoja nähneet
    puhtaan uhrikaritsaksi kelvollisen
    eläimen maanneen.

    Tämän selvempää merkkiä
    ei voi olla siitä,
    että Jumalan Karitsa,
    josta Vanhan Testamentin lupaukset kertovat,
    oli nyt syntynyt maailmaan.

    Kuinka suuri ilosanoma
    paimenilla olikaan kerrottavana maailmalle.
    Ja kaikki, jotka sen kuulivat
    olivati ihmeissään.
    Ja nyt me saamme olla
    Jeesuksen karitsoja ja lampaita.

    Jokainen vastasyntynyt karitsa
    on suuren ihmeen todistaja.

    Eräänä päivänä meille kaikui
    Jumalan Sanansaattajien
    eli Enkelikuoron laulu:
    Telle on syntynyt Vapahtaja.

    Otimme Sanan vastaan
    ja kohta saimme nähdä
    ja tulla tuntemaan Hänet,
    Jumalan Karitsan,
    joka ottaa pois juuri minunkin syntini.

    Jokainen tällainen
    vastasyntynyt Jeesuksen karitsa
    todistaa suuresta ihmeestä.

    Kysymyksessä on Uudestisyntyminen.