Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

318

Kommenttia

11961

  1. Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
    Ja maa oli autio ja tyhjä. (1 Moos 1:1-2)

    Alussa eli Esikoisen kautta Jumala loi taivaat enkelijoukkoineen
    ja sitten näiden silmien edessä maan. Eikä suinkaan autioksi.
    Ja enkelit riemuitsivat nähdessään Jumalan luomisihmeet.

    Maan päälle luotujen eläinten mahtavin oli behemot.
    Tuo sana tarkoittaa valtavan suurta eläintä.
    Sen tarkempi kuvaus osoittaa, että se on sen tapainen eläin,
    kuin tiedämme dinosauruksenkin olevan.
    Tuon jätin reisijänteet olivat punoksessa jne.

    Ymmärtääksemme, mitä sitten tapahtui,
    meidän on vielä nostettava katseemme taivaisiin.
    Ja aina taivasten taivaisiin, sinne, missä Jumala asuu.
    Taivasta asutti tietenkin Jumala eli Valtiaat (Isä, Poika ja Pyhä Henki),
    sekä näiden lisäksi muun muassa serafit, kerubit ja enkelijoukot.
    Jumalan asuinsija ei ole mikään usvakerros.

    Taivaassa on Jumalan puutarha eli Paratiisi.
    Paratiisi tarkoittaa ihan yksinkertaisesti puutarhaa.
    Raamatun suomennoksissa on yleensä kovin juhlavasti sanottu,
    esimerkiksi siitä puutarhasta, jonka Jumala istutti
    ihmisen viljeltäväksi ja varjeltavaksi,
    että ”Herra Jumala istutti paratiisin”.
    Englannin kielisissä sanotaan ihan yksikertaisesti,
    että ”the LORD God planted a garden”.

    Jumalallakin on puutarha. Jumalan Paratiisi.
    Se sijaitsee kolmannessa taivaassa. Paavali kirjoittaa:
    temmattiin kolmanteen taivaaseen … temmattiin paratiisiin (2 Kor 12:2-4).

    Eli Raamattu puhuu kolmesta eri taivaasta.
    Yksi näistä on maan ilmakehä. Esimerkiksi linnut lentävät taivaalla.
    Toinen on se taivas, johon Jumala on asettanut auringon, kuun ja tähdet.
    Ja sitten kolmas se, jossa Jumala ja esimerkiksi enkelit asuvat.

    Tuosta Jumalan asuinsijasta kerrotaan, että siellä ei ole aurinkoa, eikä kuuta.
    Jumalan Kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
    Siellä olevassa puutarhassa on useita Elämän puita
    muun muassa molemmin puolin Elämän virtaa,
    joka kirkkaana kuin kristalli juoksee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
    Paljon muutakin kerrotaan Ilmestyskirjan loppuluvuissa tuosta paikasta.

    Behemot oli maan päällä olleista eläimistä ykkösasemassa.
    Taivaaseen luoduista sitä oli kerubi,
    joka oli saanut nimekseen Aamuruskon poika (Lucifer).
    Aamurusko on Jumalan ainokaisen Pojan nimi. Yksi monista nimistä.
    Mutta nyt ei ole kysymys Aamuruskosta, vaan persoonasta,
    jonka Aamurusko oli luonut lähimmäksi palvelijakseen.
    Ja näin tuosta Aamuruskon pojasta kerrotaan (Hes 28:13-15).

    ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit.
    Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet;
    karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria,
    rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
    valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin:
    Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen,
    ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
    sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
    Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä,
    jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.”

    Tuossa viimeisessä lauseessa on tuo käänteetekevä ”kunnes”,
    johon edellisen osioni lopetin. Tuo ”kunnes” johti siihen,
    mistä voimme lukea Raamatun toisessa jakeessa. Maa oli autio ja tyhjä.

    Englanninkieliset käännökset sanovat esimerkiksi “a waste and a void.”
    Mikä onkin jo paljon lähempänä sitä,
    mitä alkutekstin ilmaisua tohu-wabohy pitää sisällään.

    Tuo sanapari pitää sisällään esimerkiksi sellaista kaaosta ja sekasortoa,
    jota kuvataan luvuissa Jes 34 ja Jer 4.
    Koko Raamatussa esinntyy vain nämä kolme kertaa ilmaisu tohu-wabohu.

    Mitä tulee tuohon heprean olla-verbiin, niin se,
    että tuo olla-verbi on tuossa Raamatun toisessa jakeessa,
    tekee mahdottomaksi ymmärtää tuon lauseen siten,
    että maa nyt vaan oli sellainen kuin oli.

    Eli. Tuossa toisessa jakeessa ei olisi lainkaan verbiä,
    jos siinä sanottaisiin vain, että maa oli ... sellainen kuin nyt sitten oli.
    Eli hepreassa ei käytetä olla-verbiä eikä mitään muutakaan verbiä lauseessa,
    jossa vaan todettaisiin, että maa on autio ja tyhjä.

    Mutta koska alkutekstissä on tuo olla-verbi,
    niin on olemassa kolme vaihtoehtoa, joista tähän sopii vain tämä:
    Maa tuli ... sellaiseksi, mitä ilmaisu tohu-wabohu pitää sisällään.

    Miksi ja miten maa joutui hävityksen ja kaaoksen tilaan,
    joista Raamatun toinen jae puhuu, siitä seuraavassa osiossa.