Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12284

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Jos nyt oikein ymmärsin, niin sinä "kumarrat sapattia"?!?!

    On hyvin tärkeää ymmärtää sapatin todellinen merkitys. Mooseksen laissa (3Moos 23) mainitut seitsemän erilaista juhlasapattia samoinkuin sapattivuodet olivat vain esikuvallisia varjoja tulevasta (Kol 2:16). Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa (Hepr 4:9-10).
    Me voimme päästä todelliseen sapatinlepoon Kristuksessa. Soutamalla emme koskaan pääse siihen lepoon, mihin pääsemme, jos annamme tuulen täyttää purjeet. Emme voi pelastua sapattia viettämällä, emmekä edes viettää todellista sapattia, ennenkuin Jeesus on saanut pelastaa meidät ja astua purteemme.
    Sapatin Herran tullessa takaisin maan päälle, koko maa, joka nyt kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita, saa sapattivuoden määräysten esikuvan mukaisesti kokea todellisen sapatinlevon, kun koittaa ihmiskunnan seitsemäs millenium, tuhat vuotta kestävä aika, jolloin Sapatin Herra Jeesus Kristus hallitsee. Silloin ei leijonakaan saalista, vaan syö ruohoa lampaan kanssa samalla laitumella. Tuona aikana joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra. (Jes 66:23)
    Mitä viikkosapattiin tulee, niin ratkaisevan tärkeää on se, että sapatti asetettiin ihmistä varten (Mark 2:27). ihmisen parhaaksi, ei ihmisen kiusaksi. Ihminen ei ole sapattia varten. Vaan heti kun Jumala oli ihmisen luonut, Hän asetti joka seitsemännen päivän lepopäiväksi. On kokeiltu sellaistakin rytmiä, että vain joka kymmenen päivä oli lepopäivä. Sitä rytmiä ihminen ei kestänyt.
    Me käytämme hyvin pakanallisia viikonpäivänimityksiä. (Sunday = auringonpäivä). Mutta jo venäjän puolella lauantai on суббота (sapatti) ja sunnuntai on воскресенье (ylösnousemus). On tärkeää tehdä ero näiden päivien välillä. Sapatti on Herran pyhittämä lepopäivä, sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä. Viikkosapatti alkaa perjantaina auringon laskiessa ja päättyy lauantaina auringon laskiessa.
    Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä. Ja sitten heti kun sapatti oli ohi, eli lauantaiehtoolla he kokoontuivat keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa. He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona, joka aloitti viikon ensimmäisen päivän. Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin muistelemaan Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, oli juuri se hetki, jolloin Jeesus nousi maan povesta, jossa Hän oli ollut kolme päivää ja kolme yötä. Jeesus kuoli ristillä keskiviikkona suuren sapatin eli juhlasapatin valmistuspäivänä. Ja Hänet pantiin hautaan sitten kiireellä juuri ennen tuon juhlasapatin alkamista keskiviikkoillalla. Ja sitten oltuaan kolme päivää ja kolme yötä maan povessa, Hän nousi ylös haudasta. Siis sapatinpäivän ja viikon ensimmäisen päivän taitehetkessä.
    Kun Luukas kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta, joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti, hän ei suinkaan puhu mitään päivästä, ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä". Alkutekstissä lukee: Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7). Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä sapatin vartiohetkien jälkeen he olivat kokoontuneet. Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön. Tuo sanonta liittyy juutalaisten perinteiseen sapatinpäivän Messiasateriaan, joka oli lupa nauttia vasta pimeän tullen kun tähdet näkyivät kirkkaasti. Siihen asti puhujan piti pitkittää puhettaan Messiaan salaisuuksista. Luukas kertoo, että tuona yönä monta lamppua oli palamassa. Ja nehän suitsevat. Ja niin pieni poikanen vaipui syvään uneen ja putosi ikkunasta. Poika virkosi eloon. Ja sitten keskiyöllä murrettiin leipää. Tilaisuus jatkui aamuun asti. Eli tuon kokoontumisen päättyessä viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia, päivä sarasti jo, ja Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.
    Tuota päivää, jonka alkajaisiksi lauantaiehtoona Kristityillä oli tapana kokoontua ehtoolliselle, alettiin toisella vuosisadalla kutsua Herran päiväksi. Ja sitten 300-luvulla Konstantinus määräsi kristityt noudattamaan auringonpäivää lepopäivänä. Ja muutama vuosikymmen myöhemmin Laodikean kirkolliskokous kielsi kristityiltä lauantain pitämisen lepopäivänä. Noin puolitoista tuhatta vuotta myöhemmin alettiin uudestaan eri puolilla maailmaa eri uskovien ryhmissä viettämään lepopäivää sapattina. Ellen G White ja hänen miehensä James olivat aloittaneet sapatinvieton vuonna 1846, ja he alkoivat ponnekkaasti käännyttää adventisteja samalle tielle. Ja niin syntyi seitsemännen päivän adventismi. Eikä tässä sinänsä mitään väärää ole. Päinvastoin. Siis siinä, että viettää sapattia lauantaina.
  2. Kysymykseni ei todellakaan kuulunut esittämääsi sarjaan:
    tutki Raamattua suurennuslasilla.

    Aivan päinvastoin.

    "Te tutkitte kirjoituksia,
    sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä,
    ja ne juuri todistavat minusta;
    ja te ette tahdo tulla minun tyköni,
    että saisitte elämän."
  3. "Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli mailmaan
    ja synnin kautta kuolema ..."
    Siis miten synti tuli maailmaan.
    Siten, että Aadam teki synnin.
    ".... ja siten kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin,
    koska kaikki ovat syntiä tehneet."

    Eli. Kuolema tuli minuunkin, kun tein syntiä.
    Ja näin siis kävi Paavalillekin:
    "Synti petti minut ... ja tappoi" (Room 7:11)
    Kun Paavali edelleen sanoo olevansa
    myyty synnin alaisuuteen (7:14)
    hän käyttää sellaista kieliopillista rakennetta,
    joka pitää yhtä sen kanssa, että hän
    itse on myynyt itsensä synnin alaisuuteen.
    He myivät itsensä tekemään sitä,
    mikä on pahaa Herran silmissä,
    ja vihoittivat hänet. (2 Kun 17:16-17)

    Kun käärme eli synti pettää meidät,
    me otamme Raamatun kielikuvaa käyttääkseni
    vaimoksemme Iisebelin.
    Ja silloin ihminen on Ahabin lailla
    myynyt itsensä tekemään sitä,
    mikä on pahaa Herran silmissä (1 Kun 21:25)

    Paavali kertoo (luku 7)
    että kuolema vapauttaa tuosta avioliitosta.
    Ja edelleen Paavali selittää,
    että koska Jeesus kuoli meidän kuolemamme,
    me olemme vapaat menemään toiselle.
    Ja silloin synnin ja kuoleman sijaan
    hallitsevaksi kuninkaaksi tulee armo ja elämä.
    "Missä taas synti on suureksi tullut,
    siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
    jotta niin kuin synti on hallinnut kuninkaana kuolemassa,
    samoin armokin hallitsisi kuninkaana
    vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi
    Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta."

    Ja nyt kun olemme antautuneet toiselle,
    emme enää ole synnin
    emmekä synnin ja kuoleman lain alaisia.
    Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
    on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. (8:2)

    Eli me itse kukin olemme kokeneet
    hengellisen kuoleman,
    kun synti pääsi pettämään meidät,
    eli kun teimme syntiä.
    Mutta vaikka synti oli Aadamin tähden jo maailmassa,
    niin se ei suinkaan ollut vielä esimerkiksi
    Aadamin ensimmäisen lapsen sydämessä.
    Mutta Jumala varoitti Kainia,
    että synnillä oli kyllä halu päästä
    hänen sydämensä ovesta sisälle.