Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11757

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Sinä olet paljon tutkinut Sanaa, ja ymmärrät sitä syvällisesti.
    Kuinka paljon voisimmekaan löytää aarteita esimerkiks siitä ihmeestä,
    johon viittaat. Siitä kun Jaakob sai nimekseen Israel.
    Nelisen tuhatta vuotta sitten Jumala ilmestyi Aabramile Kaldean Uurissa,
    kutsui hänet ulos maailmastaan kuunjumalan palvonnan keskeltä.
    Aabramista tuli Aabraham, entisen elämänsä jättänyt,
    uskon varassa Jumalan lupauksiin luottava vaeltaja.
    Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob - pettäjä.
    Kun Jaakob kohtasi Jahven, pelastajansa, hänestä tuli Israel,
    lonkkaansa ontuva kaiken omavoimaisuutensa menettänyt uusi luomus,
    jonka sisäistä maailmaa ei enää hallinnut pettäjä vaan Jumala.

    Tällaisia uskon Isän Aabrahamin lapsia, joita hallitsee Jumala, Isra-el,
    Jumala herättää jopa kuolleista kivistä, ei tarvitse olla edes Aabrahamin jälkeläinen. Daavidiin liittyi kaikenlaista elämän myrskyissä konkurssiin päätynyttä sekakansaa.

    Jaakobin suuri rakkaus oli Rakel. Lopulta Jaakob saa Rakelin kanssa kaksi poikaa, joista vanhempaan Jaakob oli erityisen mieltynyt. Joosefin kateelliset veljet päättivät tappaa Joosefin. Ja siinä tarkoituksessa Joosef heitetään syvyyden kaivoon. Josta hänet kuitenkin pian nostetaan ylös, ja Joosef päätyy Egyptiin orjaksi ja vankeuteen. Kaiken tämän kautta Joosef lopulta pelasti paitsi Egyptin myös sukunsa, Aabrahamin jälkeläiset, nälkäkuolemalta.

    Mutta sitten koko Israelin kansa joutuu 400 vuotta kestävään orjuuteen Egyptissä. Jumala pelastaa Israelin Egyptin orjuudesta Mooseksen kautta. Israelin kansa joutuu kuitenkin vapautuksensa jälkeen pitkälle sakkokierrokselle erämaassa. 40 vuotta oli kulunut ja nyt Israel oli menossa Jordanin yli ottamaan omaksensa Herran lupaaman maan, kun Mooses varoittaa epäjumalista, joista seuraisi jälleen pakkosiirtolaisuus pakanakansojen sekaan.
    "Herra hajottaa teidät kansojen sekaan, ja ainoastaan vähäinen joukko teitä on jäävä niiden pakanakansojen keskelle, joiden tykö Herra teidät kuljettaa."

    Runsaan puolen vuosituhannen kuluttua Israel (pohjoisvaltiot) viedään pakkosiirtolaisuuteen. Reilut sata vuotta myöhemmin jäljelle jäänyt Juudakin on kuilun partaalla. Herra varoittaa Jeremian kautta:
    "Kääntykää itse kukin pahalta tieltänne ja pahoista teoistanne, niin saatte asua maassa, jonka Herra on antanut teille ja teidän isillenne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Älkää seuratko muita jumalia, älkää palvelko ja kumartako niitä
    älkääkä vihoittako minua kättenne töillä, etten tuottaisi teille onnettomuutta.
    Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta."

    Parikymmentä vuotta myöhemmin Jerusalem temppeleineen tuhotaan ja tähteetkin kansasta viedään pakkosiirtolsuuteen. Daniel saa keskellä Baabelin pakkosiirtolaisuutta käsiinsä Jeremian ennustuksen 70 vuodesta, paastoaa ja rukoilee tunnustaen omat ja kansansa synnit, vuodattaa sydämensä Herralle kaupunkinsa, ja sen vuoren puolesta, jolla temppeli oli ollut.
    Vastauksena tuohon rukoukseen, kun Daniel ei vielä ole edes lopettanut rukoustaan, enkeli Gabriel ilmestyy hänelle ja antaa lisäinformaatiota Danielin kansan tulevaisuudesta. Yhteensä 70 seitsemää oli säädetty Danielin kansalle.
    Yksi seitsemän on vielä läpikäymättä Danielin kansan kohtaloista.
    Sen aikana toteutuu "Jaakobin ahdistus".

    Ja sen ahdistuksen aikana tulee Jaakobin kansan kohdalle sama Jaakobin paini, jonka seurakuksena Jaakob aikanaan sai nimen Israel.
    Silloin Pettäjästä tulee Jumalan Ruhtinas. Jaakobista Israel.
    Silloin maa syntyy uudesti. Silloin Jaakob syntyy uudesti.
    Kaikki on toisin kun koittaa tuo tuhat vuotta kestävä Messiaan Valtakunta täällä maan päällä. Mutta tuo seitsemänkymmentä vuosiviikkoa
    viimeinen viikko mukaan lukien on säädetty Danielin kansalle.
    Ei seurakunnalle.

    Yksityiskohdista meillä on keskenämme erilaista ymmärrystä Jumalan Sanasta. Minä en löydä Raamatusta ilmaisua "tuomion profeetta". Enkä kohtaa, jossa 144 000 temmattaisiin taivaaseen. Ajatuksesi, jonka mukaan Ilm 12 tarkoittaisi noiden 144 000 synnyttämistä, on minulle käsittämätön, sillä nuo 144 000 sinetöidään jo paljon ennen kuin tuo Auringolla vaatetettu vaimo synnyttää.

    Mutta kaiken kaikkiaan kommenttisi on todella lukemisen ja syventymisen arvoinen. Ja ajankohtainen. Kun Danielin kansan kello taas alkaa tikittää, tapahtuu suuria asioita. Jotka päätyvät juuri siihen, mihin kommenttisikin.
  2. Jeesus vaikuttaa uskon. Eli ei ole kysymys siitä, että sinusta pitäisi saada irti uskoa. Ei sitä sinusta itsestäsi irtoa. Mutta Jeesuksesta sitä lähtee. Vain Hän voi avata tuon uskon lähteen myös sinun sisimpääsi.

    'Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta
    ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä.
    Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön,
    hän pyysi heiltä almua.
    Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi:
    "Katso meihin."
    Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.'
    Mies odotti lanttia ohikulkevilta. Pietari ja Johannes pysähtyvät. Taitaa tulla kaksi lanttia. Mutta miehet kehottavatkin katsomaan heihin. Siis taitaa tulla oikein näyttävä lanttimäärä. Mutta ei lantin lanttia. Vaan jotain alkaa tapahtua.
    Jeesus tekee ihmeen miehen sisimmässä.
    Keskellä hiljaista katseiden kohtaamista. Usko syntyy.
    Kukaan ei vieläkään ole sanonut sanaakaan. Mutta hengessään Pietari tietää, että Jeesus on vaikuttanut uskon ihmeen.
    Niin Pietari sanoo ja tekee jotakin:
    '"Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan:
    Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."
    Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös;
    ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.'
    Ja sitten Pietari selitti, mitä tapahtui: "usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
    on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne."

    Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on voimallinen. Usko annetaan ihmisen sisimpään. Sinä et voi sitä itsestäsi pusertaa ulos.
    "Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu."
    Tuon uskon saamme lahjaksi Jumalan vanhurskauden kera.
    "Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa."

    Jeesus on uskon alkaja ja täyttäjä. Ja tuon ihmeellisen liikkeellelähdön jälkeenkin kaikki on Jeesuksessa olevan uskon varassa. Ei meistä itsestämme lähtevän uskon varassa.

    Sinä "pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".
    Jos et ole Kristuksessa, et voi olla uskossakaan. Sillä usko on Jeesuksessa.
    "sillä me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa".

    Usko ei kiinnitä katsettaan ihmiseen vaan Jeesukseen.
    Me kiinnitämme katseemme Jeesukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään.
    "Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen".

    Jeesus täyttää ihmisen päätä myöten. Jeesuksen usko syrjäyttää kaikki järkeilyt. Usko todella ymmärtää. Ymmärtää sellaista, mitä me omilla päätelmillämme emme koskaan voisi käsittää.
    "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

    Meistä ei tule suuria uskovaisia. Vaan me pidämme kiinni tuosta suuresta uskosta. Jeesuksen uskosta. Tuon uskon me saamme lahjaksi kuulemalla Sanaa. Mene Sanan kuuloon jonnekin sellaiseen kokoontumiseen, jossa julistetaan Sanaa eli Kristusta. Ja sinussa tapahtuu ihme. Sinussa syntyy usko ja uusi Elämä. Synnyt Jumalan perheväkeen. Sinusta tulee Jumalan lapsi.
  3. Tuo synnyttävä vaimo ihan tarkkaan ottaen ei ole Israel vaan Jaakob:
    'Minä kuulen huudon, niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,
    vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,
    tytär Siionin huudon; hän vaikeroitsee, levittää kätensä:
    "Voi minua, minun sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!"
    "Pelon huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha!
    Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli?
    Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa
    synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi?
    Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista.
    Se on JAAKOBILLE ahdistuksen aika,
    mutta hän on pelastuva siitä.' (Jer 30)

    Synnyttäjä on siis Jaakob. Kansasta syntyy kansa.
    "Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää;
    ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.
    Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt?
    Syntyykö maa yhden päivän kivulla,
    tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa?
    Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.
    Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra,
    tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?" (Jes 66)

    Aivan samoin kuin lihasta syntyy liha tai hengestä henki,
    nyt kansasta syntyy kansa. Jaakob syntyy uudesti. Siitä tulee Israel. Synteihinsä kuollut Jaakob syntyy uudesti Israeliksi yhden päivän kivulla.
    Ja tuo yksi päivä on Herran päivän tulemiseen liittyvä vihan ja synkeyden päivä. Tuo päivä alkaa sillä että sotaanlähdön pasuuna soi eli viimeinen peruuttamaton merkkisoitto kuuluu. Ja juuri silloin Kristuksen morsian temmataan Ylkänsä luo.
  4. Kiitos kommentista, joka pysyi aiheessa ensimmäisestä viimeiseen riviin saakka. Kirjoitit erittäin selkeästi ja ymmärrettävästi ja puhtaasti Jumalan Sanaan tukeutuen. Ja voi olla, että siltä osin kuin tulkitset Sanan toisin kuin minä, sinä tulkitset oikein ja minä väärin. Mutta minä näen noissa Pietarin sanoissa kuitenkin Herran päivän ja Jumalan päivän kahtena eri päivänä.

    Herran päivän tulemisessa "maa ja mitä siihen on tehty, palavat",
    Jumalan päivän tulemisessa kaikki "katoaa".

    Eli Herran päivän tulemisessa maa valmistetaan Messiaan Valtakuntaa varten. Jumalan päivän tulemisessa se katoaa olemattomiin. Sitä ei iankaikkisuuden päivän koittaessa enää ole olemassakaan. Eli silloin ollaan Ilmestyskirjaan verrattaessa luvussa 21, jossa sanotaan:

    1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
    2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
    3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
    4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

    Se, että Pietarin kirjeessä oleva katkelma, jossa mainitaan Herran päivä ja Jumalan päivä, on Pyhän Hengen innoittamana kirjoitettu juuri sellaisessa symbioosissa kuin se on kirjoitettu, johtuu siitä, että tuo hienojakoinen tapahtumien tarkka erittely oli tuleva julki vasta siinä Ilmestyksessä, jonka Jeesus oli antava Johannekselle.

    Ja nyt tähän samaan asiaan liittyy Vanhan testamentin profeettojen julistukset. Heille näytettiin vain se, että ihana aika koittaa, ja että se jatkuu iankaikkisesti. He eivät kyenneet silloin vielä erottamaan ylen pitkän vuorijonon viimeisten huippujen välissä olevaan laaksoa, jossa saatana päästetään vielä hetkeksi irti, ja tulee viimeinen villitys. Ja tuon viimeisen villityksen päätteeksi tulee viimeisen tuomion päivä. Ja sitten koittaa katkeamaton ihana ikuisuus.

    Eli Vanhan testamentin profeetat saivat nähdä vain sen, mikä varmasti on toteutuva täysin riippumatta esimerkiksi siitä, ottaisiko Israel Messiaansa vastaan vai ei. Nyt me tiedämme, että Israel ei tuolloin ottanut Häntä vastaan. Ja niin ilosanoman viestikapula annettiin pariksi päiväksi pakanoille. Mutta kaikki olisi voinut mennä toisinkin. Mutta kun oli lopullisesti ratkennut muun muassa Israelin tuolloin tekemien valintojen perusteella, miten kaiken on tässä tapauksessa mentävä, antoi Jeesus sen Johannekselle ja Johanneksen kautta meille kaikille tiedoksi.