kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
328 aloitusta · 12306 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Raamattu puhuu todellakin
paitsi
Elämän Hengen laista
ja
Vanhurskauden laista
myös
Vapauden laista.

Kaikki nuo kolme
viittaavat täydelliseen lakiin.

Jaakob johdattelee aiheeseen
puhuen Sanan peilistä:

"Sillä jos joku on
sanan kuulija eikä sen tekijä,
niin hän on miehen kaltainen,
joka katselee kuvastimessa
luonnollisia kasvojaan;
hän katselee itseään,
lähtee pois ja unhottaa heti,
millainen hän oli."
(Jaak 1:23-24)

Sana kertoo,
minkälaisia me
uudestisyntyneet ihmiset olemme
eli näemme Sanan peilistä
kirjaimellisesti kääntäen
"syntymisen kasvot".

Sana ilmoittaa meille
täydellisen lain,
joka on kirjoitettu sydämiimme.

"Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin,
vapauden lakiin,
ja pysyy siinä,
eikä ole muistamaton kuulija,
vaan todellinen tekijä,
hän on oleva autuas tekemisessään."
(Jaak 1:25)

Eli kun meillä on Jumalan lapsina
Uusi Sydän ja Uusi Henki,
niin me olemme sitä,
mitä Sanan peili meistä kertoo.

Mutta on mahdollista,
että piankin unohdamme,
millaisia olemme Sanan mukaan.
Ja silloin me petämme sydämemme.
Jaakob jatkaa:

"Jos joku luulee olevansa
jumalanpalvelija,
mutta ei hillitse kieltään,
vaan pettää sydämensä,
niin hänen jumalanpalveluksensa on turha."
(Jaak 1:26)

Olisi kiva kuulla,
mitä puhut seurakunnassa
vapaudesta ja vastuusta.

Valitettavasti
emme enää kykene käymään
hengellisissä tilaisuuksissa.

Mutta onneksi meidän
ei enää tarvitsekaan
ajaa hirvittävän pitkää matkaa,
kokouspaikalle niinkuin ennen,
kun nykyään nuo tilaisuudet,
joissa yleensä kävimme,
striimataan suorana nettiin
ja myöskin arkistoidaan.
https://ilpoistenpiiri.fi

Aikoinaan myös oma kotimme
oli kokoontumispaikkana
hengellisille tilaisuuksille,
niinkuin maalla yleensäkin on ollut.

Ja silloin tietenkin kannoin
myös puhujavastuuta.
Mutta mihinkään tällaiseen
emme nyt enää kykene,
vaan esimerkiksi
nettilähetyksenkin
katsomme vuoteessa leväten.
Helluntaita vietetään juutalaisuudessa
lain antamisen juhlana.

Siis helluntaina juhlitaan
lain antamista Moosekselle
Siinain vuorella
seitsemän viikon kuluttua siitä,
kun Israelin kansa lähti pois Egyptistä.

Mutta sitten tuli
Uuden liiton helluntai.

Elämän Henki
eli Pyhä Henki
eli Kristuksen Henki,
jonka Jeesus oli luvannut omilleen,
lähetettiin taivaasta maan päälle.

Ja nyt Uudessa liitossa
Jumala on kirjoittanut
täydellisen lakinsa meidän sydämiimme

"Vaan tämä on se liitto,
jonka minä teen
Israelin heimon kanssa
niiden päivien tultua,
sanoo Herra:
Minä panen lakini heidän sisimpäänsä
ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä"
(Jer 31:33)

Tuo Elämän Hengen laki
ei anna meille vapautta
tehdä laittomuuksia.
Me emme edelleenkään
tapa, varasta, tee huorin jne.

Mutta me pakanat emme
enää esimerkiksi suorita
lihan ympärileikkausta,
koska meissä on tapahtunut
uudestisyntymisen ihmeen myötä
tuon ympärileikkauslain täyttymys
eli sydämen ympärileikkaus.

Siis lakia ympärileikkauksesta
ei ole kumottu,
vaan se on täytetty meissä,
jotka olemme
Hengen uudessa olotilassa
emmekä kirjaimen vanhassa.

Se, että me koemmme päivittäin
rikkovamme lakia,
osoittaa juuri sen
lupauksen täyttyneen,
jonka mukaan
Uuden liiton uskovien sydämeen
on kirjoitettu Jumalan laki.

Laki ei enää vaikuta meihin
ulkoapäin kirjaimena
niinkuin Vanhassa liitossa,
vaan se elää ja vaikuttaa
meissä sisäisesti
Elämän Hengen ja Vanhurskauden lakina
Kristuksessa Jeesuksessa.
ELÄMÄN KIRJA

Eli tästä keskustelemme:

"ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja,
joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin
sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan.
---
Ja joka ei ollut
elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:12-15)

Kun (hengellisesti) kuolleet
tuomitaan,
niin Elämän kirja on auki
sen varmistamiseksi,
ettei kyseistä nimeä löydy
Elämän kirjasta,
vaan se on pyyhitty sieltä pois.

Muista kirjoista,
jotka tuossa hetkessä ovat
avattuna,
luetaan kuolleiden teot,
ja näiden tekojen mukaan
kuolleet tuomitaan.

Siis kunkin ihmisen osalta
on kirjoitettu tekojen kirja
sitä mukaa kuin ihminen
on tekoja tehnyt.

Ja sitten eräänä päivänä
(hengellisesti) kuolleet
seisovat Valtaistuimen edessä,
ja kirjat avataan.

Jokaisen ihmisen teot
on kirjattu omaan kirjaansa.

Noiden kirjojen
avaamisen jälkeen
avataan toinen kirja,
joka on vain yksi kirja
eli Elämän kirja.

Siinä on niiden ihmisten nimet,
joiden nimiä
ei ole sieltä pyyhitty pois.

Ennen kuolleiden tuomiota
tarkistetaan vielä
Elämän kirjasta,
että nimeä ei sieltä löydy.

Ja jos ei löydy,
niin sitten tuomitaan
tekojen mukaan.

Tuossa tuomion hetkessä tuomitaan
vain kuolleet,
ja ymmärrän tässä tarkoitettavan
nimenomaan hengellisesti kuolleita.

Kaikki ovat tuossa vaiheessa
toki jo kokeneet
ruumiillisen kuoleman
ja myös
ruumiin ylösnousemisen.

Mutta tuossa tuomiossa
tuomitaan vain kuolleet
tarkoittaen niitä,
joiden nimeä ei löydy
Elämän kirjasta.

Jokaisen ihmisen nimi
on kirjoitettu Elämän kirjaan
jo ennen maailman perustamista.

Jumala ei ole tarkoittanut
yhtään ihmistä kadotukseen.
Jokainen on luotu Jumalan yhteyteen.

Ja siltä varalta,
että tapahtuu syntiinlankeemus,
oli jo ennen maailman perustamista
myös tehty suunnitelma
pulaan joutuneen ihmissuvun
pelastamisesta.

Jumala siis tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat.

Ja sen tähden kaikki on valmiina.
Valitettavasti kaikki ihmiset
eivät halua tulla Jumalan yhteyteen.

Ja tällaisia ihmisiä on
maan päällä erityisesti
lopun aikana.

"Peto, jonka sinä näit,
on ollut,
eikä sitä enää ole,
mutta se on nouseva syvyydestä
ja menevä kadotukseen;
ja ne maan päällä asuvaiset,
joiden nimet
eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan,
hamasta maailman perustamisesta"
(Ilm 17:8)

Tuon mukaan,
jos nimi löytyy Elämän kirjasta,
se on ollut siellä hamasta
maailman perustamisesta asti.

Mutta kuten jo alussa totesin,
se on kirjoitettu sinne
jo ennen maailman perustamista
samaan aikaan kun laadittiin
pelastussuunnitelma siltä varalta,
että ihminen lankeaa syntiin.

Uskovienkin keskuuteen
on iskostunut lausahduksia,
joita ei Raamatusta löydy.

Yksi tällainen on sanonta,
jonka mukaan tulin uskoon
ja synnyin uudesti ylhäältä
Jumalan lapseksi
ja nimeni kirjoitettiin
Elämän kirjaan.

Tällaista ei kuitenkaan
Raamatussa sanota.
Vaan nimemme on ollut
kirjoitettuna Elämän kirjassa
maailman perustamisesta asti.

Kun Jeesus oli lähettänyt
kuusi tusinaa miestä
kaksittain edellään
kaupunkeihin ja kyliin,
niin nämä eivät olleet vielä
syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.

Kun he palasivat Jeesuksen tykö
iloiten siitä,
että riivaajatkin
olivat heille alamaisia,
Jeesus sanoi:

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa."
(Luuk 10:20)

Siis he eivät olleet
vielä uudestisyntyneet,
ja kuitenkin
heidän nimensä oli taivaissa.
Sama koskee kaikkia lapsia.

Sallikaa lasten tulla minun tyköni,
älkääkä estäkö heitä,
sillä sellaisten on
Jumalan valtakunta.
(Mark 10:14 STLK)

Ja samaan joukkoon kuului
tietenkin myös perustusina
eli Jeesuksen opetuslapset,
joista yksi ei koskaan
syntynyt uudesti
ylhäältä Hengestä.

Mutta kaikkien ihmisten nimi
on jo maailman perustamisesta asti
kirjoitettuna Elämän kirjaan.

Löydämme Ilmestyskirjan osiosta
'Mikä nyt on'
moniakin seurakuntia,
joiden joukossa on ihmisiä,
jotka eivät ole Jeesuksen omia.

Ja joidenkin kohdalla
ei ovi koskaan aukea.
Silloin nimi pyyhitään lopulta pois
Elämän kirjasta.

Mutta me,
jotka olemme
avanneet sydämemme oven
Jeesukselle
olemme enemmän kuin voittajia.

"Joka voittaa,
se näin puetaan valkeihin vaatteisiin,
enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä
elämän kirjasta,
ja minä olen tunnustava hänen nimensä
Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.
(Ilm 3:5)

Jeesukseen uskovat
ovat jo nyt siirretyt
kuolemasta elämään.
eivätkä he joudu tuomittavaksi.

"Totisesti,
totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani
ja uskoo häneen,
joka on minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä,
eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt
kuolemasta elämään."
(Joh 5:24)

Sen sijaan me joudumme/pääsemme
jo yli tuhat vuotta
ennen tuota viimeistä tuomiota
Kristuksen palkintotuomioistuimen eteen.
Mutta kadotustuomio
ei Kristuksen omia kohtaa.
En minä ole Kristus.
Mutta olen yksi jäsen
Kristuksen Ruumiissa eli seurakunnassa.
Ja toisinpäin sanoen
Kristus asuu minussa Henkensä kautta.

Ja nyt keskustelun aiheena olevan
tällaisia pelastettuja koskevan
luvun (Room 8) mukaan,
me kärsimme maailmassa,
niinkuin Kristuskin kärsi.
Olemme siis osallisia
Kristuksen kärsimyksistä.

Jeesusta syytettiin
antaen Hänestä
vääriä todistuksia.

Ja kun me Jeesuksen omat
saamme kokea samaa,
niin me käyttäydymme
samalla tavalla kuin Jeesus.

>>>>>

Niin muutamat nousivat
ja todistivat väärin häntä vastaan,
sanoen:

"Me olemme kuulleet hänen sanovan:

'Minä hajotan maahan
tämän käsillä tehdyn temppelin
ja rakennan kolmessa päivässä toisen,
joka ei ole käsillä tehty'."

Mutta eivät näinkään
heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä.

Silloin ylimmäinen pappi
nousi ja astui esille
ja kysyi Jeesukselta sanoen:

"Etkö vastaa mitään?
Mitä nämä todistavat sinua vastaan?"

Mutta hän oli vaiti
eikä vastannut mitään.

<<<<<

(Mark 14)
Paavali kirjoittaa evankeliuminsa
huippuluvun (Room 8) pelastetuista.
Hän tarkoittaa tällä niitä,
jotka olivat syntyneet uudesti
ylhäältä Hengestä.

Tämä ihme tuli mahdolliseksi,
silloin kun Jeesus
oli ripustettu ristinpuuhun
ja noussut ylös kuolleista.
Opetuslapset kokivat
tämän ihmeen ensimmäisinä.

Se tapahtui silloin,
kun he kohtasivat
ylösnousseen Jeesuksen.
Mutta heidä nimensä oli toki
kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
kuten Jeesus heille todisti,
kun vähän riehaantuivat,
kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
Jeesuksen nimen tähden.

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa."
(Luuk 10:20)

Paavali siis kirjoittaa
Hengestä syntyneille,
jotka Elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut
synnin ja kuoleman laista.

Meillä on Hengen mieli.
Jumalan Henki asuu meissä,
emmekä enää ole lihan vallassa
vaan Hengen.

Ruumiimme ei ole vielä uudestisyntynyt.
Mutta kerran sekin saa kokea sen,
minkä henkemme on jo saanut.
Ja silloin on perinnönjaon aika.

Mutta nyt on vielä kärsimyksen aika.
Meistä puhutaan valhetellen kaikkea pahaa,
meitä nimitellään ja uhataan.
Mutta tämän nykyisen ajan
kärsimykset eivät ole mitään
verrattaessa niitä siihen kirkkauteen,
joka meihin on ilmestyvä.

Ja silloin koko luomakunta
kokee uudistumisen.
Mutta siihen asti se ja me
olemme synnytystuskissa.

Mutta me kestämme,
koska henkemme elää
jo täyttymyksessä
asetettuna istumaan taivaallisissa.
Tähän asti olimme edenneet.

"Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä."
(Room 8:26-27)

Ja nyt vuorossa on
Pelastetuille annettava kutsumus.

"Mutta me tiedämme,
että kaikki yhdessä vaikuttaa
niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat,
niiden,
jotka hänen aivoituksensa mukaan
ovat kutsutut."
(Room 8:28)

Paha sotkee kutsumustehtävän toteuttamista.
Pimeys ei silti saa valtaansa Valkeutta,
joka loistaa pimeydessä.
Eli pahakin vaikuttaa
meidän ja kutsumuksemme parhaaksi,
vaikka saakin aikaan kärsimystä
ihan niinkuin Jeesuskin sai kärsiä.

"Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa"
(Room 8:29)

Kärsimykset riisuvat kaikesta
omavanhurskaudesta.
Ja silloin voimme palvella pelastettuina
Jeesusta puhtain sydämin.

"mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut"
(Room 8:30)

Ja nyt me saamme
kärsimysten kautta myös kirkastua.

"mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut."
(Room 8:30)

Ja sitten seuraakin jo
loppuyhteenveto tuosta luvusta.

"Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?"
(Room 8:31)

Me olemme pelastetut.
Ja nyt saamme kaiken muunkin,
mitä tarvitsemme palveluksen tehtävään.

"Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
(Room 8:32)

Tärkein edellytys kutsumuksemme
vastaan ottamiseen on se,
että olemme syyttömäksi julistettuja.

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa."
(Room 8:33)

Kutsumustehtävämme suorittaminen
on mahdotonta,
jos olemme pelossa.
Paavali päättelee tuota lukua
seemiläiseen kirjoitustyyliin
samoin ajatuksin kuin sen aloittikin.

"Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
(Room 8:34)

Vain tässä varmuudessa
voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
Jos tuskailemme syntiemme kanssa
ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
niin emme todellakaan voi lähteä
juoksukilpailuun esteradalle,
jossa meitä kohtaa
ihan toisenluokan kärsimykset.

"Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?"
(Room 8:35)

Kristuksen Rakkaus meissä
on väkevämpi kuolemaa.

"Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:36-39)

Siunaten

kalamos
ruoko kaislameressä,
jota Tuuli huojuttaa
Se mikä tapahtui meille Hengessä,
kaipaa sitä,
mikä meille on tapahtuva ruumiillisesti.

"Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin."
(Room 8:18)

Itse asiassa koko luomakunta
odottaa tuota
Jumalan lasten ilmestymistä.

"Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
(Room 8:19-21)

Paitsi me, myös koko
luomakunta kärsii siihen asti,
että tapahtuu vapautus
turmeluksen orjuudesta.

"Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta."
(Room 8:22-23)

Aiemmin kävi ilmi,
että me olemme jo Jumalan lapsia.
Vakuutena Pyhä Henki,
joka on annettu meille sinetiksi
lunastuksen päivään saakka.
Siis Henki todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme jo Jumalan lapsia.
Mutta vielä puuttuu
ruumiimme lunastaminen.

"Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme
sitä kärsivällisyydellä."
(Room 8:24-25)

Siis me emme enää toivo,
että tulisimme Jumalan lapsiksi.
Pelastettuina me olemme sitä jo.
Mutta me odotamme suurella
kärsivällisyydellä ruumiimme lunastusta.
Ja kykenemme siihen
Pyhän Hengen avulla
suurissakin kärsimyksissä.

"Samoin myös Henki
auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla."
(Room 8:26)

Siis me rukoilemme Hengessä.
Ja kun näin tapahtuu,
niin me rukoilemme
Jumalan mielen mukaan.

Ja sen tähden minäkin
aina kirjoitain huokaillen,
etten omiani kirjoittaisi,
vaan saisin olla yksi ruokokynä
suuressa kaislameressä,
jota Tuuli huojuttaa.
Me voimme siis pelastettuina
viettää mitäänsanomattoman
hyvää elämää
tai sitten kadottaa sen,
ja löytää todellisen Elämän.
Paavali jatkaa näin:

"Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
'Abba! Isä!'"
(Room 8:14-15)

Siis kun olemme nyt
uusina luomuksina Kristuksessa,
niin me olemme Jumalan lapsia.
Meissä asuu Pyhä Henki
eli Lapseuden Henki.
Ja se saa meidät huutamaan:
'Isi'

Meillä ei ole pienintäkään
epäilystä siitä,
etteikö Jumala olisi meidän Isämme.

"Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."
(Room 8:16)

Meidät on otettu
Jumalan lapsiksi,
ja sinetöity Pyhällä Hengellä
lunastuksen päivään saakka.

Ja kun se päivä koittaa,
on perinnönjaon aika.

"Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran
yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme."
(Room 8:17)

Tarkoitus on,
että me kärsimme
yhdessä Jeesuksen kanssa,
jotta hänen kanssaan
myös kirkastuisimme.
Pelastus ei siis merkitse
pelkästään sitä,
mikä sanottiin jo
ensimmäisessä jakeessa.

"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
(Room 8:1)

Se merkitsee myös,
että meillä on etuoikeus
kärsiä Jeesuksen tähden.

Meillä on tehtävä.
Jos me pelastetut
emme vie evakeliumia eteenpäin,
niin ei sitä kukaan muukaan tee.
Seuraavassa tarkoitetaan joukkoa,
joka ei vielä ollut uudestisyntynyt.

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa."
(Luuk 10:20)
Paavali kirjoittaa evankeliuminsa
huippuluvun pelastetuista.
Hän tarkoittaa tällä niitä,
jotka olivat syntyneet uudesti
ylhäältä Hengestä.

Tämä ihme tuli mahdolliseksi
sen jälkeen, kun Jeesus
oli ripustettu ristinpuuhun
ja noussut ylös kuolleista.
Opetuslapset kokivat
tämän ihmeen ensimmäisinä.

Se tapahtui silloin,
kun he kohtasivat
ylösnousseen Jeesuksen.
Mutta heidä nimensä oli toki
kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
kuten Jeesus heille todisti,
kun vähän riehaantuivat,
kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
Jeesuksen nimen tähden.

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa."
(Luuk 10:20)

Paavali siis kirjoittaa
Hengestä syntyneille,
jotka Elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut
synnin ja kuoleman laista.

Meillä on Hengen mieli.
Jumalan Henki asuu meissä,
emmekä enää ole lihan vallassa
vaan Hengen.

Ruumiimme ei ole vielä uudestisyntynyt.
Mutta kerran sekin saa kokea sen,
minkä henkemme on jo saanut.
Ja silloin on perinnönjaon aika.

Mutta nyt on vielä kärsimyksen aika.
Meistä puhutaan valhetellen kaikkea pahaa,
meitä nimitellään ja uhataan.
Mutta tämän nykyisen ajan
kärsimykset eivät ole mitään
verrattaessa niitä siihen kirkkauteen,
joka meihin on ilmestyvä.

Ja silloin koko luomakunta
kokee uudistumisen.
Mutta siihen asti se ja me
olemme synnytystuskissa.

Mutta me kestämme,
koska henkemme elää
jo täyttymyksessä
asetettuna istumaan taivaallisissa.
Tähän asti olimme edenneet.

"Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä."
(Room 8:26-27)

Ja nyt vuorossa on
Pelastetuille annettava kutsumus.

"Mutta me tiedämme,
että kaikki yhdessä vaikuttaa
niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat,
niiden,
jotka hänen aivoituksensa mukaan
ovat kutsutut."
(Room 8:28)

Paha sotkee kutsumustehtävän toteuttamista.
Pimeys ei silti saa valtaansa Valkeutta,
joka loistaa pimeydessä.
Eli pahakin vaikuttaa
meidän ja kutsumuksemme parhaaksi,
vaikka saakin aikaan kärsimystä
ihan niinkuin Jeesuskin sai kärsiä.

"Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa"
(Room 8:29)

Kärsimykset riisuvat kaikesta
omavanhurskaudesta.
Ja silloin voimme palvella pelastettuina
Jeesusta puhtain sydämin.

"mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut"
(Room 8:30)

Ja nyt me saamme
kärsimysten kautta myös kirkastua.

"mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut."
(Room 8:30)

Ja sitten seuraakin jo
loppuyhteenveto tuosta luvusta.

"Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?"
(Room 8:31)

Me olemme pelastetut.
Ja nyt saamme kaiken muunkin,
mitä tarvitsemme palveluksen tehtävään.

"Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
(Room 8:32)

Tärkein edellytys kutsumuksemme
vastaan ottamiseen on se,
että olemme syyttömäksi julistettuja.

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa."
(Room 8:33)

Kutsumustehtävämme suorittaminen
on mahdotonta,
jos olemme pelossa.
Paavali päättelee tuota lukua
seemiläiseen kirjoitustyyliin
samoin ajatuksin kuin sen aloittikin.

"Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
(Room 8:34)

Vain tässä varmuudessa
voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
Jos tuskailemme syntiemme kanssa
ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
niin emme todellakaan voi lähteä
juoksukilpailuun esteradalle,
jossa meitä kohtaa
ihan toisenluokan kärsimykset.

"Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?"
(Room 8:35)

Kristuksen Rakkaus meissä
on väkevämpi kuolemaa.

"Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:36-39)

Siunaten

kalamos
ruoko kaislameressä,
jota Tuuli huojuttaa
Paavalin evankeliumi
on siis edennyt huippulukuunsa
(Room 8).

Ja tässä kesustelussa olemme
edenneet tuossa luvussa taitekohtaan,
jossa se
mikä tapahtui meille Hengessä,
kaipaa sitä,
mikä meille on tapahtuva ruumiillisesti.

"Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin."
(Room 8:18)

Itse asiassa koko luomakunta
odottaa tuota
Jumalan lasten ilmestymistä.

"Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
(Room 8:19-21)

Paitsi me, myös koko
luomakunta kärsii siihen asti,
että tapahtuu vapautus
turmeluksen orjuudesta.

"Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta."
(Room 8:22-23)

Aiemmin kävi ilmi,
että me olemme jo Jumalan lapsia.
Vakuutena Pyhä Henki,
joka on annettu meille sinetiksi
lunastuksen päivään saakka.
Siis Henki todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme jo Jumalan lapsia.
Mutta vielä puuttuu
ruumiimme lunastaminen.

"Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme
sitä kärsivällisyydellä."
(Room 8:24-25)

Siis me emme enää toivo,
että tulisimme Jumalan lapsiksi.
Pelastettuina me olemme sitä jo.
Mutta me odotamme suurella
kärsivällisyydellä ruumiimme lunastusta.
Ja kykenemme siihen
Pyhän Hengen avulla
suurissakin kärsimyksissä.

"Samoin myös Henki
auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla."
(Room 8:26)

Siis me rukoilemme Hengessä.
Ja kun näin tapahtuu,
niin me rukoilemme
Jumalan mielen mukaan.

Ja sen tähden minäkin
aina kirjoitain huokaillen,
etten omiani kirjoittaisi,
vaan saisin olla yksi ruokokynä
suuressa kaislameressä,
jota Tuuli huojuttaa.
Edellinenkin viestini oli minun.
Minä vanha kalamos unohdin taas kirjautua.
Mutta jatketaan:

Me voimme siis pelastettuina
viettää mitäänsanomattoman
hyvää elämää
tai sitten kadottaa sen,
ja löytää todellisen Elämän.
Paavali jatkaa näin:

"Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
'Abba! Isä!'"
(Room 8:14-15)

Siis kun olemme nyt
uusina luomuksina Kristuksessa,
niin me olemme Jumalan lapsia.
Meissä asuu Pyhä Henki
eli Lapseuden Henki.
Ja se saa meidät huutamaan:
'Isi'

Meillä ei ole pienintäkään
epäilystä siitä,
etteikö Jumala olisi meidän Isämme.

"Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."
(Room 8:16)

Meidät on otettu
Jumalan lapsiksi,
ja sinetöity Pyhällä Hengellä
lunastuksen päivään saakka.

Ja kun se päivä koittaa,
on perinnönjaon aika.

"Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran
yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme."
(Room 8:17)

Taas tuli tuo hämmennystä
aiheuttanut asia esiin.

Tarkoitus on,
että me kärsimme
yhdessä Jeesuksen kanssa,
jotta hänen kanssaan
myös kirkastuisimme.

Pelastus ei siis merkitse
pelkästään sitä,
mikä sanottiin jo
ensimmäisessä jakeessa.

"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
(Room 8:1)

Se merkitsee myös,
että meillä on etuoikeus
kärsiä Jeesuksen tähden.

Meillä on tehtävä.
Jos me pelastetut
emme vie evakeliumia eteenpäin,
niin ei sitä kukaan muukaan tee.
Uudestisyntymisen ihme
tuli mahdolliseksi sen jälkeen,
kun Jeesus
oli ripustettu ristinpuuhun
ja noussut ylös kuolleista.

Opetuslapset kokivat
tämän ihmeen ensimmäisinä.

Se tapahtui silloin,
kun he kohtasivat
ylösnousseen Jeesuksen.

Mutta heidän nimensä oli toki
kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
kuten Jeesus heille todisti,
kun vähän riehaantuivat,
kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
Jeesuksen nimen tähden.

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa."
(Luuk 10:20)

Nimeä ei siis suinkaan
kirjoiteta Elämänkirjaan
vasta uudestisyntymisen yhteydessä.
Niin.

Mutta tavoititko tuon,
että opetuslapset eivät
olleet vielä uudestisyntyneitä,
kun heidän nimensä jo oli kirjoitettuna.

Siis nimeä ei suinkaan kirjoiteta silloin,
kun ihminen syntyy uudesti.

Mutta tästä meillä on oma keskustelu.
Keskustellaan nyt
Roomalaiskirjeen luvusta 8.

Pääsinkin jo sen loppuun asti:

"Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
(Room 8:34)

Vain tässä varmuudessa
voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
Jos tuskailemme syntiemme kanssa
ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
niin emme todellakaan voi lähteä
juoksukilpailuun esteradalle,
jossa meitä kohtaa
ihan toisenluokan kärsimykset.

"Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?"
(Room 8:35)

Kristuksen Rakkaus meissä
on väkevämpi kuolemaa.

"Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:36-39)
Tuossa varmuudessa kuljetaan
nimenomaan lahjavanhurskauden tietä.

Mitä nimien kirjoittamiseen
Elämän kirjaan tulee,
niin siitä totesin:

Paavali kirjoittaa evankeliuminsa
huippuluvun pelastetuista.
Hän tarkoittaa tällä niitä,
jotka olivat syntyneet uudesti
ylhäältä Hengestä.

Tämä ihme tuli mahdolliseksi
sen jälkeen, kun Jeesus
oli ripustettu ristinpuuhun
ja noussut ylös kuolleista.
Opetuslapset kokivat
tämän ihmeen ensimmäisinä.

Se tapahtui silloin,
kun he kohtasivat
ylösnousseen Jeesuksen.
Mutta heidän nimensä oli toki
kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
kuten Jeesus heille todisti,
kun vähän riehaantuivat,
kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
Jeesuksen nimen tähden.

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa."
(Luuk 10:20)
"Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
(Room 8:34)

Vain tässä varmuudessa
voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
Jos tuskailemme syntiemme kanssa
ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
niin emme todellakaan voi lähteä
juoksukilpailuun esteradalle,
jossa meitä kohtaa
ihan toisenluokan kärsimykset.
Avaukseni ei koostunut
irrallisista Raamatunjakeista,
vaan kävin siinä läpi
Paavalin evankeliumin
huippuluvun alkuosan
jae jakeelta (Room 8:1-13).
Paavali kirjoittaa evankeliuminsa
huippuluvun pelastetuista.
Hän tarkoittaa tällä niitä,
jotka olivat syntyneet uudesti
ylhäältä Hengestä.

Tämä ihme tuli mahdolliseksi
sen jälkeen, kun Jeesus
oli ripustettu ristinpuuhun
ja noussut ylös kuolleista.
Opetuslapset kokivat
tämän ihmeen ensimmäisinä.

Se tapahtui silloin,
kun he kohtasivat
ylösnousseen Jeesuksen.
Mutta heidä nimensä oli toki
kirjoitettuna taivaissa jo sitä ennen,
kuten Jeesus heille todisti,
kun vähän riehaantuivat,
kun riivaajatkin olivat heille alamaisia
Jeesuksen nimen tähden.

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa."
(Luuk 10:20)

Paavali siis kirjoittaa
Hengestä syntyneille,
jotka Elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut
synnin ja kuoleman laista.

Meillä on Hengen mieli.
Jumalan Henki asuu meissä,
emmekä enää ole lihan vallassa
vaan Hengen.

Ruumiimme ei ole vielä uudestisyntynyt.
Mutta kerran sekin saa kokea sen,
minkä henkemme on jo saanut.
Ja silloin on perinnönjaon aika.

Mutta nyt on vielä kärsimyksen aika.
Meistä puhutaan valhetellen kaikkea pahaa,
meitä nimitellään ja uhataan.
Mutta tämän nykyisen ajan
kärsimykset eivät ole mitään
verrattaessa niitä siihen kirkkauteen,
joka meihin on ilmestyvä.

Ja silloin koko luomakunta
kokee uudistumisen.
Mutta siihen asti se ja me
olemme synnytystuskissa.

Mutta me kestämme,
koska henkemme elää
jo täyttymyksessä
asetettuna istumaan taivaallisissa.
Tähän asti olimme edenneet.

"Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä."
(Room 8:26-27)

Ja nyt vuorossa on
Pelastetuille annettava kutsumus.

"Mutta me tiedämme,
että kaikki yhdessä vaikuttaa
niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat,
niiden,
jotka hänen aivoituksensa mukaan
ovat kutsutut."
(Room 8:28)

Paha sotkee kutsumustehtävän toteuttamista.
Pimeys ei silti saa valtaansa Valkeutta,
joka loistaa pimeydessä.
Eli pahakin vaikuttaa
meidän ja kutsumuksemme parhaaksi,
vaikka saakin aikaan kärsimystä
ihan niinkuin Jeesuskin sai kärsiä.

"Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa"
(Room 8:29)

Kärsimykset riisuvat kaikesta
omavanhurskaudesta.
Ja silloin voimme palvella pelastettuina
Jeesusta puhtain sydämin.

"mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut"
(Room 8:30)

Ja nyt me saamme
kärsimysten kautta myös kirkastua.

"mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut."
(Room 8:30)

Ja sitten seuraakin jo
loppuyhteenveto tuosta luvusta.

"Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?"
(Room 8:31)

Me olemme pelastetut.
Ja nyt saamme kaiken muunkin,
mitä tarvitsemme palveluksen tehtävään.

"Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
(Room 8:32)

Tärkein edellytys kutsumuksemme
vastaan ottamiseen on se,
että olemme syyttömäksi julistettuja.

"Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa."
(Room 8:33)

Kutsumustehtävämme suorittaminen
on mahdotonta,
jos olemme pelossa.
Paavali päättelee tuota lukua
seemiläiseen kirjoitustyyliin
samoin ajatuksin kuin sen aloittikin.

"Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
(Room 8:34)

Vain tässä varmuudessa
voimme toteuttaa kutsumustehtävämme.
Jos tuskailemme syntiemme kanssa
ja raahaamme mukanamme syntisäkkiä,
niin emme todellakaan voi lähteä
juoksukilpailuun esteradalle,
jossa meitä kohtaa
ihan toisenluokan kärsimykset.

"Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?"
(Room 8:35)

Kristuksen Rakkaus meissä
on väkevämpi kuolemaa.

"Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:36-39)

Siunaten

kalamos
ruoko kaislameressä,
jota Tuuli huojuttaa
Paavalin evankeliumi
on edennyt huippulukuunsa
(Room 8).

Ja tässä kesustelussa olemme
edenneet tuossa luvussa taitekohtaan,
jossa se
mikä tapahtui meille Hengessä,
kaipaa sitä,
mikä meille on tapahtuva ruumiillisesti.

"Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin."
(Room 8:18)

Itse asiassa koko luomakunta
odottaa tuota
Jumalan lasten ilmestymistä.

"Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
(Room 8:19-21)

Paitsi me, myös koko
luomakunta kärsii siihen asti,
että tapahtuu vapautus
turmeluksen orjuudesta.

"Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta."
(Room 8:22-23)

Aiemmin kävi ilmi,
että me olemme jo Jumalan lapsia.
Vakuutena Pyhä Henki,
joka on annettu meille sinetiksi
lunastuksen päivään saakka.
Siis Henki todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme jo Jumalan lapsia.
Mutta vielä puuttuu
ruumiimme lunastaminen.

"Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme
sitä kärsivällisyydellä."
(Room 8:24-25)

Siis me emme enää toivo,
että tulisimme Jumalan lapsiksi.
Pelastettuina me olemme sitä jo.
Mutta me odotamme suurella
kärsivällisyydellä ruumiimme lunastusta.
Ja kykenemme siihen
Pyhän Hengen avulla
suurissakin kärsimyksissä.

"Samoin myös Henki
auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla."
(Room 8:26)

Siis me rukoilemme Hengessä.
Ja kun näin tapahtuu,
niin me rukoilemme
Jumalan mielen mukaan.

Ja sen tähden minäkin
aina kirjoitain huokaillen,
etten omiani kirjoittaisi,
vaan saisin olla yksi ruokokynä
suuressa kaislameressä,
jota Tuuli huojuttaa.
Mennään taas eteenpäin.
Eli edellä pääsin jo
seuraavaan jakeeseen asti,
joka puhuu meidän
Pelastettujen kärsimyksistä.

"Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran
yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme."
(Room 8:17)

Minäkin kärsin.
Erityisesti tällä foorumilla.

Ymmärtääkseni
ainakin kaksi rikosnimikettä
täyttynee toistuvasti
yhden kirjoittajan taholta
minuun kohdistuvissa viesteissä.

Paavali jatkaa.

"Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin."
(Room 8:18)

Paavali puhuu samasta asiasta
kuin Jeesus vuorisaarnassa.

"Autuaita olette te,
kun ihmiset minun tähteni
teitä solvaavat
ja vainoavat
ja valhetellen puhuvat teistä
kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa,
sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa."
(Matt 5:11)

Ajatella.
Ihan ansiotonta arvonnousua.
Minun ei tarvitse tehdä mitään.
Ja palkkani vaan kasvaa ja kasvaa
sen tähden,
mitä toinen tekee.
Jos minua tarkoitit
ja ehkä tuota keskustelufoorumia,
niin tuon foorumin nimi
on itse asiassa:
"Raamattu on Jumalan omasivu".

Ja sitten ingressi:
"Hänen ilmoituksensa ihmislapsille"

Eli meidät ihmislapset
on tarkoitettu Jumalan lampaiksi.

Ja meidän isoveljemme
on Jumalan Karitsa,
joka otti pois maailman synnin.

Hän on meidän muiden lampaiden
Hyvä Paimen.

Tuon foorumin osoite
nyt sitten on
https://kalamos.foorumi.eu

Kalamos tarkoittaa ruokoa.
Tuo foorumi on siis
heiveröisten ruokojen
keskustelufoorumi.
Ei suinkaan minun lammastarhani.
Olen yksi heiveröinen ruoko
muiden joukossa.

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=382&t=64

Olet sydämellisesti
tervetullut mukaan tuolle foorumille.

Toisaalta,
olen kyllä aikoinaan
vuosikymmeniä sitten
kantanut kantanut vastuuta
yhdestä pienestä seurakunnasta.

Sovitus,
josta nyt keskustelemme,
tarkoittaa oikeastaan peittämistä.

Ajattelen ensimmäistä ihmisparia.
Kun kirkkauden verho poistui
heidän yltään
syntiinlankeemuksen tähden,
niin Jumala peitti
heidän alastomuutensa
viattoman eläimen nahasta
tehdyllä vaatteella.

Ehkä aivan verta tihkuvalla turkilla.
Ja näin Hän tekee vielä tänäkin päivänä.
Me saamme tulla
Jumalan Karitsan lampaiksi,
kun annamme sovittaa itsemme
Hänen verellään.

Ja silloin olemme hyvin
konkreettisesti Kristuksessa,
Jumalan Karitsassa,
joka ristillä otti pois päälleen
maailman synnin.
73 / 616
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt