Vapaa kuvaus

Lihava, kalju ja keski-ikäinen. Mies, jossa ei ole muuta jäykkää kuin käytös. En juo, en polta, en harrasta yhden illan suhteita, ainoa paheeni on satunnainen valehtelu. En missään tapauksessa ole perhonen, joka liihoittaa kukasta kukkaan, korkeintaan koi, joka lentää lumpusta lumppuun. Mistä päästäänkin kätevästi seksuaalisiin saavutuksiini. Parasta mitä olen kuulemma seksin saralla naisystävälleni antanut on uudet patterit. Lauluääneni on kuin perskarva, yhtä ohut ja epäpuhdas. (Juha Torvista lainatakseni) Tekijöistä: Jos lapsi tulee isäänsä, se on perintötekijä ja jos lapsi muistuttaa postinjakajaa, se on ympäristötekijä. Muuten en halua riistää keneltäkään tutustumisen iloa ja riemua, hammastenkiristelystä puhumattakaan. Sanovat, että riita on oikopolku kahden mielen välillä. Oikopolkuja en hae, löydän niitä kyllä toisinaan. Kun sitä niin usein kysytään, niin sanottakoon, että nimimerkki tulee Kurt Vonnegutin kirjasta Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Kirjaa suosittelen lämpimästi, joskin oma suosikkini Vonnegutilta on Äiti Yö. [email protected] Linkit: http://www.jatkoaika.com, http://www.nhl.com/, http://www.telkku.com/, http://www.usatoday.com/, http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/, http://www.mtv3.fi/, http://www.huuto.net, http://www.imdb.com/, http://www.cbc.ca/sports/hockey/hnic/instigator/archive.html, http://www.oulunkarpat.fi/ Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

87

Kommenttia

622

  1. Fyysinen puoli on kunnossa ja paranee jahka saadaan Aarnio kokoompanoon karvaamaan ja jakamaan niittejä vastustajan puolustajille. Pelkästään Hyvösen tulo toi voimaa lisää.

    Näistä huippujoukkueiden keskeisistä peleistä on nyt tehty mielestäni aivan liian suuri numero. Jos näistä tekisi johtopäätöksen, niin mestari olisi Jokerit. Uskaltaako kukaan lyödä vetoa Jokereiden mestaruuden puolesta? Jokeritkin katkaisi viiden ottelun tappioputkensa Kärppiä vastaan. Ei vaikuta oikein mestarijoukkueelta sellainen, joka moisia tappioputkia saa osakseen. Runkosarjaa pitää tarkastella runkosarjana, joka on lahjomaton ja joka loppupeleissä sanelee hyvinkin selkeästi joukkueiden keskinäiset voimasuhteet. Tietysti välisarjat hieman hämää ja tästä on Kärpille etua, mutta välisarjatkin huomioiden Kärpät olisi jokseenkin samalla viivalla Jokereiden ja Kerhon kanssa. Välisarjapelejä kun on vain 4 ja niistä voi saada maksimissaan 12 pistettä. Myös Jokerit ja Kerho ovat omista välisarjapeleistään pisteitä saanut, joten varsinainen etu Kärpille on 3-6 pistettä.

    Syy miksi minä en ole huolissani näistä kärkikamppailujen tappioista on se, että itse peli ei ole ollut niin huonoa kuin mitä numerot antavat ymmärtää. Jouluun asti Kärpät oli kerännyt kärkikamppailuista kuta kuinkin saman verran pisteitä kuin muutkin joukkueet. Joulun jälkeen Kärpille tuli selkeä pelillinen notkahdus, josta ollaan oikeastaan vieläkin nousemassa. Peli paranee ottelu ottelulta ja nyt maalinteossa tulee onnistumisia kolmelle ketjulle. Joulun jälkeen Kärppien syömähampaat Pesonen ja Pyörälä pelasivat huonoimmat pelinsä. Nämä kaksi on kuitenkin kantanut pääosin vastuun maalinteosta ja heidän pelinsä yskähtely vaikutti suoraan ottelujen lopputuloksiin. Ilmeisesti syynä oli ihan puhtaasti väsymys. Loukkaantumisten vaivaama Kärppä-joukkue venyi kuitenkin varsin hyvin, mutta joutui kuormittamaan paljon tiettyjä pelaajia, jotka sitten esiintyivät maajoukkueessakin.

    On myös syytä katsoa millaisia nämä kärkikamppailut Kärppien osalta ovat olleet. Nyt Jokereita vastaan Kärpät hallitsi, Jokerit teki maalit. HIFK-peli oli hyvin pitkälti samanlainen, HIFK voitti ankarasti puolustamalla. HPK voitti Oulussa jatkoajalla ottelun, joka olisi aivan hyvin voinut kääntyä Kärpillekin. Turussa TPS voitti rangaistuslaukauksella, joka oli selkeä tuomarivirhe. Oikeastaan Espoossa Bluesin 5-0 voitto on ainoa, jossa Kärpät oli selvästi vastustajaansa huonompi. Tämä peli käytiin Tepsi-matsia seuraavana päivänä. Helsingissä Jokerit voitti Kärpät muistaakseni 3-1, jossa kaksi maalia tuli Kärppien neloskenttää vastaan, jossa sentterinä pelasi Veikko Karppinen. Tosin tätä peliä Jokerit hallitsi, se tunnustettakoon myös. Tappara-pelit ovatkin sitten oma lukunsa. Se on vastustajista ainoa, jota vastaan Kärpillä on ollut selviä vaikeuksia jokaisessa ottelussa. Tappara onkin mielestäni ainoa joukkue, jonka sentteri-osasto on Kärppiä parempi. Tapparan mahdolliset puutteet mestaruuden suhteen kulminoituu puolustukseen ja maalivahteihin. Hyökkäys heillä riittää kyllä aina pokaaliin asti.

    Ja sitten hieman vielä lisää selittelyä. Kärpät menetti ykkösmaalivahtinsa ennen kauden alkua. Kauden alussa meni Hyvönen ja sitten Karjala-turnauksessa Viuhkola. Loukkaantumisia on sitten tullut myös Brosille ja pois on ollut myös Sahlstedt. Pahimmillaan Kärpät on siis pelannut kokoonpanolla, jossa pukenut on vain senttereistä nelos- ja vitossentterit eli Paakkolanvaara ja Karppinen. Pidän jonkinlaisena ihmeenä, että Kärpät johtaa sarjaa. Asiat voisi olla huonomminkin, paljonkin huonommin. Viime kaudella Jokerit menetti juuri ennen kauden alkua maalivahtinsa NHL:ään, samoin ykkössentterinsä. Näistä menetyksistä Jokereiden peli sekosi siinä määrin ettei joukkue edes päässyt pudotuspeleihin. Se oli melkoinen mahalasku joukkueelta, joka edellisenä keväänä pelasi finaaleissa. Valmennusta ja seurajohtoa voidaan tarkkailla myös vertailemalla joukkueita keskenään ja tekemällä siitä johtopäätöksiä esimerkiksi sen suhteen mikä on hyvää ja mikä huonoa valmennusta. Todelliset taidot kun tulee esille vastoinkäymisten aikana.

    Nyt on hyvä sanoa se, että kyllä tappiot huolestuttaa ja niiden pitääkin tehdä niin. Tappiossa on aina kyse siitä, että vastustaja on ollut parempi. Tällöin joukkueen on katsottava itseään peilistä ja mietittävä missä peliä voidaan parantaa. Kärppien osalta maalinteko on ollut selkeä osa-alue, missä pitää olla terävämpi. Ei riitä, että peliä pyöritetään ja tilanteita luodaan. Nämä tilanteet pitää pystyä hyödyntämään, myös kärkijoukkueita vastaan.

    Kari Jalonen antoi muuten hyvän haastattelun Kärppien JYP-pelin käsiohjelmaan. Siinä käsiteltiin osin asioita, jotka ovat tässäkin ketjussa olleet esillä. Kyseisen haastattelun voisin vaikka mailata mikäli halua sen lukemiseen löytyy.
  2. Ainakaan Oulun suunnassa J Jalonen ei ole jääkiekkoväen hampaissa. Itse asiassa hän on se valmentaja, jota tunnutaan arvostavan kaikista eniten liigavalmentajista. Mielestäni Jukka Jalonen on nimenomaan valmentaja. Hänen joukkueensa pelaajat kehittyvät, mikä on selvä merkki valmentajan kyvyistä. Monet Kärppien kannattajat ovat toivoneet J Jalosta Kärppien valmentajaksi. Sekin on merkki melkoisesta kunnioituksesta miehen työtä kohtaan. Hän on joka tapauksessa ansainnut mahdollisuutensa Leijonien luotsina.

    Tapaus Tibbettsistä myös hieman. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin hänen kohdallaan. Onnistumisisa on tullut ja ura tuntuu olevan myötätuulessa. Nyt on vain huomioitava se, että vastaavassa tilanteessa kaikkien on helppo hymyillä. Pelaaja mitataan kuitenkin tappion hetkellä. Mitä tapahtuu, kun pelaajalle tulee epäonnistumisia, kohdalle tulee kritiikkiä ja pelaajan tekemisiä kyseenalaistetaan. Tämän suhteen Tibbetts on arvoitus.

    Sihvosen kirjoittelua ei kannata ottaa ihan tosissaan, vaan sitä on syytä suodattaa aika vahvalla suotimella. Tämän viikon Urheilulehdessä Sheddenillä on Jokereissa liigatasolla ylivertainen materiaali. Viime viikolla ylivertainen materiaali oli Jalosella Kärpissä. Sitä edellisellä viikolla se oli Baxterilla HIFK:ssa. Epäilemättä Jortikan TPS on myös Sihvosen mielestä materiaaliltaan ylivertainen, samoin luonnollisesti Heikkilän Blues ja varmaan Uraman Tapparakin. Kun ajattelee kuinka paljon liiga menetti tähtipelaajiaan viime keväänä (Kärpistä lähti 5 NHL:ään), HPK menetti pelaajia, HIFK menetti Karalahtea lukuunottamatta koko ykkösviisikkonsa, niin ihmeen paljon ylivertaisia pelaajia on liigaan silti jäänyt. Ainoa joukkue, jolla ei ole ylivertainen materiaali Sihvosen mielestä on HPK, sillä vain on ylivertainen pelikirja. Mikä pistää minut miettimään, että miten ihmeessä sillä voi hävitä KalPalle. Ei sillä etteikö KalPa olisi vaarallinen vastus, mutta se KalPan pelikirja, se tuskin on tältä vuosituhannelta.
  3. Koko Tibbetts episodi hymyilyttää, kun asiaa tarkastelee oululaisesta näkövinkkelistä. Tässä vaiheessa tuntuu tietysti siltä, että Kerhoa kyykytettiin ja Pena Stadista näytti hauista. Kuka tässä kuitenkin voitti ja kuka hävisi?

    Eräs asia mitä itse arvostan pelaajissa, erityisesti ammattilaisissa, on pelaajan sitoutuminen joukkueeseensa. Ammattilainen pelaa rahasta, jolla elättää itsensä ja perheensä. Lyhyen uran aikana pitäisi saada jotain myös pahan päivän varalle. Yksi asia on kuitenkin selvää. Jos pelaajalle ei peli maistu, niin siitä urasta tulee lyhyt.

    Tibbettsin kohdalla en ole ollenkaan varma, oliko Hifki siirrossa voittaja, ehkä. Saivat brändinsä mukaisen pelaajan, johon kannattajat ovat varmasti tyytyväisiä. En usko Kerhon tässä kuitenkaan hävinneen. Mitä olen haastatteluja lukenut, niin Kerhon pukukoppi rauhottui Billyn lähdön myötä. Jalonen sanoi joukkueen tehneen todella paljon, jotta Tibbetts sopeutuisi joukkueeseen. Tämä on siis vaatinut jokaiselta pelaajalta jonkin verran sietämistä. Todennäköisesti kerhon pukukopissa on tällä hetkellä paljon vapaantuneempi ilmapiiri, joten Kerhokin taisi lopulta voittaa tässä.

    Jos Hifkin kaudesta tulee pannukakku, niin on mielenkiintoista nähdä mikä meni pieleen. Mikä on joukkuehenki ja työmoraali? Mikä on pelaajien sitoutuminen joukkueeseen?
  4. Lynkkaaminen ei minua kiinnosta. Halusin vain, että lopetat sellaisen kritiikin valmentajaa kohtaan, joka perustuu enemmän mielikuviin kuin faktoihin. Oma mielipide tietysti saa olla, mutta ymmärtääkseni sen jo toit esille, mihin me muut ollaan vastattu.

    Tunnut kaipaavan enemmän tehoja Kärppien hyökkäykseen. Mihin tämä perustuu? Kärpät on tehnyt sarjassa toiseksi eniten maaleja, samalla kun on päästänyt vähiten. Joukkueesta on ollut poissa lähes koko kauden joukkueen tärkein maalintekijä, Hyvönen. Tämän lisäksi ykköskentän sentteri on ollut pois puoli kautta. Miten luulet sen vaikuttaneen esimerkiksi ylivoimapeliin? Tämän lisäksi pois on ollut satunnaisesti Sahlstedt, Bros ja Ujcik. Hyökkäyksessä loukkaantumiset on siis osuneet senttereihin, mikä yleensä heti vaikuttaa yv-peliin. Silti Kärpät on sarjan parhaita joukkueita maalinteon suhteen.

    On hyvä seurata kaikkia joukkueita, ainakin jonkin verran, vaikka pääasiallinen mielenkiinto olisikin vain yhden joukkueen tekemisissä. Tämä siksi, että sitä kautta tulee vertailukohtia, jotka ovat välttämättömiä joukkuetta kriittisesti tarkasteltaessa. Kun jonkun valmentajan tekemisiä arvioidaan, niin se arvio pitää jollain tavalla määrittää suhteessa muihin valmentajiin. Muita valmentajia voivat joko olla muiden liigaseurojen valmentajat tai sitten arvioitavan valmentajan edeltäjät. Kari Jalosta verrattaessa muihin valmentajiin huomio kiinnittyy heti siihen, että Kärpät puolustaa paremmin kuin muut ja tekee samalla enemmän maaleja kuin muut (Jokereita lukuunottamatta). Jos Jalosen Kärpät pelaa käsijarru päällä, niin silloin sama pätee muihinkin joukkueisiin ihan yhtä lailla. Tuleeko muille joukkueille huonoja jaksoja? Tulee. Jalosen Kärpät ei siis ole tältäkään osin muita huonompi.

    Kärppien materiaali on toki leveämpi kuin monilla muilla seuroilla. Kärpiltä on siis lupa odottaa hieman enemmän kuin vaikkapa SaiPalta. Ymmärtääkseni aika paljon enemmän on myös saatu.
  5. Jokerit hävisi kolmannen ottelunsa putkeen, joten onkohan heillä käsi- ja hätäjarru päällä?

    Joukkueen paras osaaminen pitää tulla esille pudotuspeleissä. Mikään joukkue ei voi mennä läpi kauden pelaamalla koko ajan parastaan antaen. Siihen ei pelaajien henkinen kantti riitä. 56 runkosarjan peliä on niin pitkä ruljanssi, että siihen sisältyy nousu- ja laskukausia. Se koskee jokaista joukkuetta. Kyse on siis siitä, että runkosarjassa peli pitää saada niin hyvälle rutiinitasolle, jolla joukkue pystyy pelaamaan illasta toiseen. Toisinaan joukkue syttyy ja esittää huikeita otteita, toisinaan taas esitys jää vaisuksi.

    Joulun jälkeen Kärpät on pelannut suorastaan kehnosti. Väsymys on paistanut otteista, maaleja ei saada aikaiseksi ja toimintaa on leimannut kaikinpuolin haluttomuus. Tähän kun lisää loukkaantumiset, niin on selvä ettei esitykset ole olleet kovinkaan mieltäylentäviä. Aallonpohja ohitetaan kuitenkin joskus. Onnistumiset palauttaa joukkueen kurssilleen ja päästään positiiviseen kierteeseen. Meiltä kannattajilta se vaatii malttia. Se vaatii myös sen ettei ota ihan tosissaan sitä, mitä pellet lehdissä kirjoittaa.

    Ja sitä minä haluaisin kysyä, että kun on miehiä useampi sairastuvalla, että kuinka paljon enemmän pelaajien selkänahasta pitäisi repiä? Pitääkö antaa keppiä terveille, kun eivät kaukalossa rehkiä terveyttään pilalle? Minusta kun tuntuu, että pienempikin into riittäisi, eikä ihan näinkään paljoa tarvitsisi joukkueelta vaatia tässä vaiheessa.

    Seuraa seuraavia asioita, niin näet onko käsijarru päällä.

    Puolustajien maalit (ja tehopisteet)
    3 ja 4 kentän pelaajien maalit (ja tehopisteet)
    erikoistilannemaalit

    Kun näissä tulee onnistumisia, niin silloin valmennuskin on onnistunut.
  6. Nyt faktaa. HPK ja Kärpät on ollut liigan parhaat joukkueet 2000-luvulla. Nämä kaksi joukkuetta on tehnyt eniten maaleja, päästäneet vähiten sekä voittaneet eniten pelejä tänä aikana. Joukkueet ovat parhaat myös menestyksenä ja mitaleina mitaten.

    Sekä Kerhoa että Kärppiä leimaa pyrkimys hyökkäävään peliin eli joukkueet pelaavat pääsääntöisesti ns yleisöön menevää kiekollista peliä. Tämän tunnustanee jokainen jääkiekkoa seuraava.

    Se mistä harvemmin puhutaan näiden joukkueiden kohdalla, on se, että niin Kärpät kuin kerhokin puolustaa erittäin kurinalaisesti. Itse olen jo useamman kauden ajan pistänyt merkille, että liigan paras ja yhteinäisin viisikkopeli on nimenomaan näillä kahdella joukkueella. Molemmille joukkueille on tyypillistä tukkia keskialue pitämällä koko viisikko siniviivojen välissä. Kumpikaan joukkue ei ole mikään yltiöpäinen karvaaja taktiikaltaan. Vastustaja saa varsin rauhassa tuoda kiekon siniselle, jonka jälkeen vastustajilla yleensä tila loppuu.

    Perusta on siis ehjässä puolustuspelissä. Siihen liittyy nopea pelin kääntäminen. Kun kiekko riistetään vastustajilta, niin nopeasti seuraava syöttö lähtee ylöspäin, yleensä liikkeessä olevalle pelaajalle ja näin vastustajan alueelle yleensä päästään ennen kuin siellä on organisoitu puolustus vastassa. Tässä tullaan sitten samalla myös luovuuteen. Koska peli perustuu pitkälti suunnanmuutospeliin, niin jokainen tilanne on käytännössä erilainen ja silloin hyökkääjien on pelattava luovasti ja hyödynnettävä saatu tilaisuus tilanteen mukaan. Huomioida täytyy tietysti kummankin joukkueen luisteluvoima, mikä edesauttaa ylivoimahyökkäysten luomista.

    Itse en Kerhoa pidä mitenkään erityisen taklaavana joukkueena. Ehkä taklaushanakkuus on lisääntynyt tällä kaudella, voi olla. Se ehkä kielii myös siitä, että tämän kauden HPK ei ole niin taitava kuin edellisillä kausilla, mutta vastaavasti fyysisyyttä on tullut lisää. Jostain syystä en luota Kerhoon tällä kaudella. Valmennushan siellä on erinomaista, mutta mielestäni joukkueen materiaali on liian kapea. Olen yhä enemmän alkanut pelkäämään Tapparaa ja Bluesia.

    Aaltonen on se joka on pelannut ykkösessä. Mustonen on vasen laita, samoin kuin Pyörälä. Tuo pelikirjan päivitys on myös sellainen huvittava termi. Sihvonen on varmaan kehittänyt sen selitykseksi epäonnistuneille ennustuksilleen. Voin jo nyt kuvitella kuinka Sihvonen kehuu keväällä mestarijoukkueen päivitettyä pelikirjaa. Sateen jälkeen tulee pouta, sen verran minäkin osaan vaikkapa säätä ennustaa. (Onhan se nyt selvää, että taktiikkaa muuttaa jokainen joukkue aina sen mukaan kun siitä heikkoja kohtia löytyy, pitääkö tällaisen seikan takia ihan yliopistoon asti mennä?)
  7. Sihvonen näkee, että on olemassa jonkinlainen moderni tapa pelata jääkiekkoa, tapa, joka on menestyksen edellytys. On totta, että jääkiekko elää taktisesti ja erilaiset virtaukset muuttavat lajia hyvinkin nopeasti. Tässä on kuitenkin hyvä miettiä, että mikä on syytä ja mikä seurausta. Jos tarkastellaan vaikkapa HPK:ta viime kaudella ja mietitään mitä siellä valmentaja teki kauden aikana. Jukka Jalonen teki joukkueen taktiikkaan pieniä muutoksia kesken kauden. Nyt pitää kysyä, että tekikö hän ne muutokset siksi, että joukkueen pelitapa oli huono vai siksi, että muutoksilla sai joukkueensa pelaamaan paremmin. Toisin sanoen oliko viilaus lähtöisin joukkueen materiaalista ja sen paremmasta hyödyntämisestä vai seurasiko hän mahdollisesti joitakin ulkoisia esimerkkejä?

    Esimerkiksi HIFK ei voi lähteä Kärppiä tai Kerhoa vastaan pelaamaan keskialueen lyhytsyöttöpeliä. Jos se sen tekee, niin Hifki häviää, sillä sen pelaajamateriaali ei ole yhtä taidokas. On siis löydettävä jokin muu taktiikka, sellainen taktiikka, jolla horjutetaan ja estetään näiden taitojoukkueiden peli. Tästä syystä minä näen asian niin ettei taktiikkaa (eli pelikirjaa) voi laatia vallalla olevien muotivirtausten mukaan, vaan sen lähtökohtana pitää olla joukkueen materiaali. Taktiikka on vain pelitapa, jota joukkue noudattaa. Taktiikan tarkoitus on saada kustakin joukkueesta sen paras osaaminen esiin. Joukkueilla on erilaisia vahvuuksia, joten pelikirjat pitää laatia aina kulloisenkin joukkueen mukaan. Tämän Sihvonen tuntuu unohtavan.

    Hyvä esimerkki on myös Tapparan ja Kärppien ero. Tappara on fyysinen taitojoukkue. Kärpät on luisteleva taitojoukkue. Näiden joukkueiden kohdatessa pelitempo sanelee pitkälti ottelun voittajan. Mitä nopeampi tempo, sitä vahvemmilla Kärpät on. Jos taas ottelu on hidastempoinen ja menee nurkissa ja laidoissa vääntämiseksi, niin tällöin Tappara on vahvoilla. Tämä on lähtökohta joukkueiden kohdatessa. Katsoppa miten Tappara lähtee Kärppiä vastaan pelaamaan. Tappara on ainakin näkemissäni tämän kauden otteluissa pelannut Kärppiä vastaan oma siniviiva tarkasti miehittäen. Tämä on pakottanut Kärpät lyömään kiekkoa hyökkäyspäätyyn, koska sinisellä on vastassa Tapparan linja. Näin Tappara pääsee pelaamaan Kärppiä vastaan juuri sitä peliä, missä se on selvästi Kärppiä parempi. Kärpät tahtoo hävitä kaikki kaksinkamppailut nurkissa ja rännikiekot päätyy näin vastustajalle. Mitä Kärppien pitäisi tehdä Tapparaa vastaan? Yksinkertaisesti sanottuna Kärppien pitäisi nostaa tempoa. Pelin kääntämisen pitäisi tapahtua nopeasti ja hyökkäyksiin pitäisi päästä ennen kuin Tappara saa imalle siniselle organisoidun puolustuksen. Koska Kärpät ei pysty puolustusta kiekollisena ohittaa, hyökkäyksiin pitäisi siis päästä ennen kuin puolustus on paikalla. Tällainen Tapparan harjoittama linjapuolustus ei suinkaan ole moderni tapa pelata, päinvastoin, se on hyvinkin vanhanaikainen tapa pelata jääkiekkoa, mutta se toimii.

    Omasta mielestäni ei siis ole yhtä oikeaa tapaa pelata jääkiekkoa. Perille pääsee eri reittejä ja jokaisen pitää valita itselleen sopivin reitti, jota edetä.
  8. Junioreissa on eroja, itse asiassa huimia eroja. Jokin joukkue vain pursuaa lahjakkuuksia ja toisesta ikäryhmästä ne puuttuvat täysin. Tässä voi vaikuttaa sellainen kannustava tekijä, että yksikin lahjakas pelaaja auttaa muita kehittymään, jolloin pelaajien keskinäinen kilpailu kirittää joukkueen kaikkia pelaajia. Kun tätä tapahtuu useita vuosia pelaajien varttuessa samassa joukkueessa, lopputulos voi olla uskomaton.

    Itse en arvosta Sihvosta. Hän on juuri tyypillinen kirjoittaja, joka ei tunnu näkevän metsää puilta. Mieshän vaati Nuori-Suomi projektin lopettamista, koska se oli haitallinen suomalaiselle jääkiekolle tulosten jatkuvasti heikentyessä. No viime kaudella Suomi voitti mitalin kaikissa ikäryhmissä ja kausi oli menestykseltään Suomen paras. Se siitä Sihvosen kyvystä analysoida jääkiekon tilaa.

    Yleensäkin kirjoittajan taitoa on hyvä mitata sen mukaan, miten hän pystyy ennakoimaan tulevaa näkemänsä perusteella. Sihvonen osaa analysoida pelitaktisesti hyvin ottelut. Siinä hän on pätevä. Sihvosen kohdalla ongelmat tulee eteen heti, kun hän alkaa ennakoida tulevaa. Siinä hän menee metsään joka ainoa kerta. Hän on niin oman taktisen tietämyksensä pauloissa, että häneltä jää huomiotta monet muut oleelliset tekijät.

    Pelikirja (mikä on toisin sanoen sama kuin taktiikka siis täysi synonyymi) on tietysti tärkeä. Ottelun tulokseen vaikuttaa pelikirjan lisäksi joukkueen fyysinen tila, henkinen tila, peluutus ja viisikkopeli ja valmentajan kokemus 8niin vastustajista kuin omasta joukkueesta). Doug Shedden voi peluuttaa joukkuettaan huonolla taktiikalla, mutta hän osaa ottaa joukkueistaan paljon irti ja hänen joukkueensa ovat henkisesti hyvässä vireessä ottelupäivinä. Nekin on valmentajille kuuluvia taitoja, jotka vaikuttavat ottelutuloksiin.

    Sihvonen esimerkiksi ennusti ettei Ässät pääse keväällä 06 pudotuspeleihin, valitettavasti pääsi. Doug Shedden oli Sihvosen mielestä fiasko HIFK:ssa ja samoin Jokereissa. Molemmat joukkueet ovat pelanneet Sheddenin komennossa jokseenkin kiitettävästi. Pietilästä ei kuulemma ole enää valmentajaksi, Westerlundin pelikirja oli kuulemma vanhentunut Leijonissa viime kaudella ja muitakin esimerkkejä on. Sihvonen osaa kertoa miksi HPK voitti mestaruuden viime keväänä, mutta hän ei pysty kertomaan kuka voittaa mestaruuden tänä keväänä ja miksi. Vaatiiko tuo taitoa? Kyllä jälkiviisastelu minultakin onnistuu...(jos joku julkaisu kaipaa Sihvosen tasoista kirjoittelijaa niin täällä olisi tarjolla...)
  9. On totta, että Heikkilä peluutti nuoria pelaajia rohkeammin kuin mitä Jalonen tekee. Mutta tässä kohdassa on hyvä huomioida se, että Heikkilällä oli seuraavanlaiset nuoret poimittavana; Joni Pitkänen, Jussi Jokinen, Lasse Kukkonen, Mika Pyörälä, Janne Pesonen, Pekka Saarenheimo, Juha-Pekka Haataja, Tomi Mustonen, Topi Jaakola ja Henrik Juntunen. Itse pidän näitä Kärppien -83:a lahjakkaimpana ryhmänä Suomessa sitten Tapparan -68:en. Jalosella ei vastaavanlaisia lahjakkuuksia juuri ole kohdalle osunut, Juhamatti Aaltosta lukuunottamatta, joka kyllä saa kiitettävästi vastuuta.

    Jalosen kohdalla on myös hyvä huomioida se, että ensimmäisellä kaudellaan hän haki hyvinkin pitkään mieleisiä ketjuja. Vaikka toimivia kokonaisuuksia löytyi useita (esim Jokinen-Saarenheimo-Pesonen), niin hän hajoitti ne ja pisti ketjut aika ajoin uusiksi. Itse näin sen valmentajan kokeiluna ja pelaajamateriaaliin tutustumisena. Viime kaudella ja kuluvalla kaudella Jalonen on pyrkinyt pitämään ketjut staattisina eli muutoksia on tehty mahdollisimman vähän. Tosin nyt loukkaantumisia on niin paljon ettei alkuperäisistä ketjuista ole ehjänä enää ensimmäinenkään.

    Tällä hetkellä joukkueen pahin akilleen kantapää on maalinteko. Pyörälä ja Pesonen tuntuvat hukanneen maalijyvänsä ja sitä kautta joukkueen hyökkäys tuntuu totaalisesti menettäneen tehonsa. Puolustus ampuu satunnaisia maaleja, mutta sieltäkään ei tunnu maaleja voittoihin asti tulevan. Muuta syytä en itse keksi kuin väsymys, joka painaa nimenomaan joukkueen runkopelaajien jaloissa, sillä he urakoivat paljon erikoistilanteissa, joita tällä kaudella on tullut varsin runsaasti nollatoleranssin takia.