Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.sauluslahetys.com/, http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Aloituksia

73

Kommenttia

730

  1. Kokeellinen luonnontiede perustuu metodiin. Kokeellisen (tieteellisen) tieteen tulee perustua havaintoon joka voidaan kokeellisesti testata ja toistaa. Jotta voidaan puhua tiedosta tulee tieteen käsitellä asioita ja tapahtumia jotka ovat aina todennettavissa eli toistettavissa ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta. Havainnot ja kokeet ovat tieteen perusta kun tieteellä pyritään tarkoittamaan tietoa.

    Kokeellisen luonnontieteen metodi on uskonnoton mutta metodia käyttävät tiedemiehet jotka eivät ole uskonnottomia. Ensimmäiseksi tulee ymmärtää se että tiede itsessään ei ole mitään. Tiede ei siis itse tutki mitään eikä tiede itse löydä mitään vaan tiedemiehet tutkivat ja löytävät. Tiedemiehet ovat ihmisiä joilla on erinlaisia maailmankatsomuksia ja nämä maailmankatsomukset vaikuttavat ja ohjaavat sitten sitä miten tiedemiehet tulkitsevat havaitsemiaan tosiasioita. Ihmisten maailmankatsomus vaikuttaa siihen miten todisteet nähdään ja tulkitaan - millainen selitys havaitulle havainnolle annetaan.

    Kukaan tiedemies ei ole neutraali vaan jokaista ohjaa hänen maailmankatsomuksensa joka vaikuttaa todisteiden tulkintaan - maailmankatsomus on se ennakkoasenne - lähtöoletus jonka kautta ihminen pyrkii selittämään havaitsemaansa todistetta. Maailmankatsomuksella on ratkaisevan tärkeä merkitys sille miten ihminen tulkitsee todisteen tämä on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää.

    Kreationistit käyttää Raamattua (Jumalan sanaa) perustana ajattelulle ja tiedettä osoittamaan että Raamatulle perustuva ajattelu sopii tieteen yhteyteen. Jos Raamattu ei olisi Jumalan sanaa silloin se ei sopisi tieteelliseen todistusaineistoon mutta nyt se sopii.

    Raamatun kautta kykenemme selittämään miksi on kuolemaa ja kärsimystä. Raamatun kautta voimme selittää fossiilien alkuperän, biologian, maailman sekä ihmisen alkuperän ja voimme käyttää tiedettä vahvistamaan Raamatun sanoman.
  2. Artikkelit on nimenomaan tiedemiesten vertaisarvioituja.

    Kaikki ihmiset ovat uskonnollisia ja siten kaikki vetaisarvioinit perustuvat myös tulkintoihin jotka tehdään uskomusjärjestelmien pohjalta. Jos et usko minua niin uskoisit Albert Einsteiniä.

    Albert Einstein on sanonut: " Periaatteessa on täysin virheellistä yrittää perustella teoriaa vain havaituilla suureilla. Todellisuudessa tapahtuu aivan päinvastoin. Teoria määrää sen mitä voimme havaita." Werner Heisenberg, Physicks and Beyond, käänt. Arnold J. Pomerans (New York: Harper & Row, Publishers, 1971), 63.

    Näin tiede toimii koska näin ihmiset toimivat. Evolutionistit ja luomiseen uskovat ja kaikki siltä väliltä. On itsensä huijaamista jos yritämme sanoa että emme näin toimisi - että me kaikista muista poiketen olemme objektiivisia ja ennakkoluuloista vapaat. Teoriassa tosiasiat määräävät teorian mutta tosiasiassa teoria määrää tosiasiat.

    Ei ole olemassakaan neutraalia suhtautumistapaa - joten pohjimmiltaan ei ole kyse siitä kenellä on parhaat ja tieteellisimmät todisteet (todisteet ovat samat kaikille sillä elämme samassa maailmassa) vaan tärkeä kysymys on ”mikä maailmankatsomus (ennakkoasenne) on oikea?” koska tämä määrittelee aineistosta (käytännöntiede) saatavien johtopäätösten oikeellisuuden.

    Kreationistinen ennakko-oletus lähtee siitä että Jumala on antanut elämän ja siihen tarvittavan informaation eliöille - tiede myös vahvistaa sen että elämä voi syntyä vain elämästä ja tieto on johdettavissa aina älykkyyteen - muuta havaintoa ei ole.

    Evolutionistinen ennakko-oletus lähtee siitä että tyhjä loi elottoman materian ja eloton materia 'kivet' ovat ihmisten esi-isiä - tästä ei ole kokeellisen luonnontieteen vahvistusta ;-)
  3. jatkoa

    Esimerkkejä risteymistä, joista huomaa, että luotu laji (engl. kind) on usein korkeammalla taksonomisella tasolla kuin laji (engl. species), tai edes suku.

    Kun risteytetään urosaasi (Equus asinus) ja hevonen (Equus caballus), saadaan muuli (toisinpäin risteytettyä eläintä kutsutaan muuliaasiksi). Seeprojen ja hevosten risteymiä (seeproidi) sekä seeprojen ja aasien risteymiä (aapra) on myös olemassa.

    Jotkut luomiseen uskovat ovat päätelleet, että koska nämä risteymät ovat lisääntymiskyvyttömiä, hevosen, aasin ja seepran täytyy olla erillisiä luotuja lajeja. Kuitenkin tämä menee yli Raamatun tekstin, ja on erittäin todennäköistä, että hevoset, aasit ja seeprat (kuusi Equus-lajia) ovat yhden arkista lähteneen, luodun lajin jälkeläisiä.

    Risteytymisestä sinänsä voidaan olettaa näin, olivatpa jälkeläiset lisääntymiskykyisiä tai eivät. Jälkeläisten hedelmättömyys voi johtua eri lajien kromosomien uudelleenjärjestäytymisestä – useilla lajeilla on sama DNA-informaatio, mutta niiden kromosomit eivät enää käy yhteen kunnolla, jotta jälkeläiset voisivat olla hedelmällisiä. Tällaiset (ei-kehitysopilliset) muutokset luodun lajin sisällä voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä

    Afrikkalainen urosleijona (Panthera leo) ja naarastiikeri (Panthera tigris) voivat paritella ja saada leikerin. Kun tehdään risteytys toisinpäin, saadaan tiijona. Tällaista risteytymistä ei tapahdu normaalisti luonnossa, koska suurin osa leijonista elää Afrikassa ja suurin osa tiikereistä Aasiassa. Lisäksi, ne ovat luonnossa toistensa vihollisia. Kuitenkin Myrtle Beachissa, Etelä-Carolinassa (USA:ssa), Erittäin uhanalaisten ja harvinaisten lajien laitoksessa (Institute of Greatly Endangered and Rare Species), on kasvatettu yhdessä leijona ja naarastiikeri. Arthur-leijonasta ja Ayla-tiikeristä tuli hyvät kaverit ja ne saivat kaksi valtavaa urosleikeriä, Samsonin ja Sudanin. Samson on 3,7 metrin korkuinen takajaloillaan seistessään, ja se painaa 500 kg, ja voi juosta 80 kilometrin tuntinopeudella.

    Leijonat ja tiikerit kuuluvat samaan Panthera-sukuun jaguaarin, leopardin ja lumileopardin ohella. Ne kaikki kuuluvat Felinae-alaheimoon. Tähän alaheimoon kuuluu myös Felis-suku, joka sisältää puuman ja useita lajeja pienemmistä kissaeläimistä kotikissa mukaan lukien. Acinonyx- suvun gepardi kuuluu eri alaheimoon.6 Siten Panthera-, Felis- ja Acinonyx-suvut saattavat edustaa kolmen alkuperäisen luodun kissalajin jälkeläisiä tai kenties kahden: Panthera-Felisin ja Acinonyxin tai sitten vain yhden kissalajin. Sukupuuttoon kuollut sapelihammastiikeri on voinut olla erillistä luotua lajia.

    Felisiin verrattuna Panthera-kissaeläimiltä puuttuu kieliluu kielen takaosasta. Acinonyx-suvulla on kieliluu, mutta niillä ei ole kykyä vetää kynsiään sisään. Kissaeläinten väliset erot ovat voineet syntyä mutaatioiden aiheuttamasta geneettisen informaation menetyksestä (luun puute; kynsien sisäänvetämiskyvyn puute). Huomaa, että tällä ei ole mitään tekemistä molekyyleistä mieheksi-evoluution kanssa, joka edellyttää uuden informaation lisääntymistä, ei informaation menetystä (mikä on odotettavissa langenneessa maailmassa, jossa asioilla on tapana ”rapistua”).

    http://creation.com/ligers-and-wholphins-what-next-finnish
  4. Raamattu kertoo meille Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvussa, että Jumala loi kasvit tuottamaan siementä ”lajiensa mukaan” (jakeet 11, 12). Jumala loi myös eläimet lisääntymään ”lajinsa mukaan” (jakeet 20, 24, 25). Periaatteen painottamiseksi ”lajiensa/lajinsa mukaan” on toistettu kymmenen kertaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa.

    Ja me pidämme sitä itsestään selvänä. Kun istutamme tomaatinsiemenen, emme oleta, että pelargoni putkahtaa maasta. Emme myöskään oleta, että koiramme synnyttää kissanpentuja, tai että raskaana oleva Betty-täti tuo sairaalasta kotiin simpanssin! Meidän päivittäiset kokemuksemme vahvistavat Raamatun totuuden, että eliöt saavat jälkeläisiä lajiensa mukaan.

    Mutta mikä on luotu ”laji”? Ja mitkä eliöt vastaavat nykyään Jumalan alussa luomia lajeja? Kreationisti-tiedemies, Carl von Linné (Carolus Linnaeus) 1707-1778, taksonomian perustaja, yritti määrittää luodut lajit (engl. kind). Hän määritteli ”lajin” (engl. species) Ensimmäisen Mooseksen kirjan käsitteen kaltaisesti eliöryhmänä, jonka yksilöt voisivat risteytyä keskenään, mutta ei toisen ryhmän yksilöiden kanssa. (Lisätietoja Linnéstä artikkelin lopussa).

    LUOTUJA LAJEJA ETSIMÄSSÄ

    Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvusta lähtien kyky saada jälkeläisiä, toisin sanoen lisääntyä keskenään, määrittelee alkuperäiset luodut lajit. Linné käsitti tämän, mutta nimesi monia lajeja, esimerkiksi kukkia, niiden ominaispiirteiden perusteella ilman minkäänlaisia lisääntymiskokeiluja. Myöhemmässä vaiheessa hän teki laaja-alaisia risteyttämiskokeita ja ymmärsi, että hänen ”lajikäsitteensä” oli liian suppea. Näitä lajeja ei voitu pitää samana kuin luotuja lajeja; hän ajatteli, että ehkä ”suku” (genus) vastaisi paremmin luotuja lajeja.

    Vielä nykyäänkin luomiseen uskovien luullaan usein olevan sitä mieltä, että Jumala on luonut alussa kaikki nykyiset lajit (engl. species) sellaisina kuin ne ovat tänä päivänä. Tätä kutsutaan ”lajien muuttumattomuudeksi”. Raamattu ei opeta tällaista. Silti yliopistoprofessorit esittävät usein oppilaille miten uusi ”laji” on syntynyt esimerkiksi kärpäsistä, ja sitten he väittävät, että tämä kumoaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskuvauksen.

    Darwin teki tämän saman virheen tutkiessaan Galapagossaarien peippoja ja kilpikonnia. (Hän erehtyi myös olettaessaan, että luominen viittaisi siihen, että kukin eliö on luotu sinne missä se nykyisin on; mutta Raamatusta selviää, että nykyajan maalla elävät selkärankaiset siirtyivät tämänhetkisiin paikkoihinsa vedenpaisumuksen jälkeen.)

    Jos kaksi eläintä tai kaksi kasvia voi risteytyä (tapahtuu ainakin hedelmöittyminen), silloin niiden täytyy kuulua samaan alkuperäiseen luotuun lajiin, josta ne siten myös polveutuvat. Jos risteytyvät lajit ovat eri suvuista, mutta samasta heimosta (engl. family), on mahdollista, että koko heimo on saattanut polveutua yhdestä luodusta lajista. Jos suvut ovat eri heimoista, mutta samasta lahkosta (engl. order), on mahdollista, että koko lahko on saattanut polveutua alkuperäisestä luodusta lajista.

    Toisaalta, jos kaksi lajia ei risteydy keskenään, se ei välttämättä osoita niiden kuuluneen alun perin eri lajeihin. Me kaikki tiedämme lapsettomia pareja, mutta se ei tarkoita, että he olisivat erillisistä lajeista!

    Ajatellaan kolmea lajia: A, B ja C. Jos A ja B voivat kumpikin risteytyä C:n kanssa, on mahdollista, että kaikki kolme ovat samaa luotua lajia – pystyivätpä A ja B risteytymään keskenään tai eivät. Muun muassa mutaatiot voivat aiheuttaa lisääntymisvaikeuksia. Esimerkiksi kaksi kärpäslajia (Drosophila) saivat jälkeläisiä, jotka eivät pystyneet lisääntymään vanhempiensa lajien kanssa. Ne olivat uutta ”biologista lajia”.

    Tämä tapahtui kromosomiston vähäisen uudelleenjärjestäytymisen vuoksi, eikä uutta geneettistä informaatiota syntynyt. Uutta ”lajia” oli mahdotonta erottaa vanhemmistaan, ja jälkeläiset olivat aivan ilmeisesti samaa luotua lajia kuin vanhempansa, koska ne olivat niistä lähtöisinkin.

    jatkuu
  5. Kaikella elämällä on metatieto ja tästä geenitutkija Robert Carter kertoo: "Geenitutkija Robert Carter kertoo: "Genomi sisältää myös valtavan määrän metatietoa. Se on tietoa, joka koskee tietoa! Se on tietoa, joka kertoo solulle, miten tietoa ylläpidetään, miten se on korjattava, jos se rikkoutuu, miten se kopioidaan, miten tulkitaan, mitä siellä on, miten sitä käytetään, milloin sitä käytetään, ja miten sitä välitetään seuraavalle sukupolvelle. Tämä kaikki on koodattuna siihen lineaariseen kirjainketjuun, eikä eliöitä voisi olla olemassa ilman sitä.

    Alex Williamsin erinomaisen kirjoituksen http://creation.com/lifes-irreducible-structure-part-1-autopoiesis mukaan elämän olemassa olo edellyttää sitä, että organismeilla on seuraavien asioiden hierarkia:

    1) täysin puhdas, yksi-molekyyli-spesifi biokemia

    2) erikoisrakenteiset molekyylit

    3) funktionaalisesti integroidut molekyylikoneet

    4) kattavasti säädellyt, tietopainotteiset metabolitoiminnot ja

    5) käänteisesti kausaalinen metatieto.

    Mitään näistä tasoista ei voida saavuttaa luonnollisten prosessien avulla, mitään niistä ei voi ennustaa alemmalta tasolta, ja jokainen on riippuvainen ylätasosta. Metatieto on biologisen monimuotoisuuden ylätaso, eikä sitä voida selittää luonnollisten mekanismien avulla, mutta elämää ei voi olla ilman metatietoa." (Dr. Carter)

    Eli et itse lukenut selvästikkään kirjoitustani. Huomioitavaa on myös että et pyri korjaamaan minun käsityksinäni vaan geenitutkijoiden mm; Robert carter, Alex Williwams, Jonathan Wells, Matti Leisola jne...

    Matetieto kielletään evolutionistien taholta nimenomaan siksi että halutaan sulkea silmät itselle ongelmallisilta todisteilta. Evolutionistien ajattelu perustuukin vanhentuneeseen tietoon DNA:sta tietoon jolloin proteiineja koodaavia geenejä pidettiin ainoastaan tärkeinä. Proteiineja koodaavilla geeneillä ei ole mitään merkitystä ilman metatietoa jossa on näiden proteiineja koodaavien geenien käyttöohjeet.
  6. Matti Leisola bioprosessitekniikan emeritusprofessori kirjoittaa: "Viimeaikainen tutkimus on osoittanut "roska-DNA" - käsitteen vääräksi. Tällä hetkellä on menossa kilpajuoksu: kuka löytää eniten merkitystä DNA:n aikaisemmin roskaksi nimetyiltä alueilta.

    Biologi Jonathan Wells julkaisi vuonna 2011 kirjan The Myth of Junk DNA, jossa hän lopuksi tekee yhteenvedon proteiineja koodaamattoman DNA:n osan erilaisista toistaiseksi havaituista funktioista:

    - Niiden koodaamalla RNA:lla on merkittävä, monille eri mekanismeille toimiva tehtävä proteiinia koodaavien alueiden ilmentymisessä.

    - Eukaryoottisolujen geenien intronit koodaavat pieniä RNA-molekyylejä. Ne osallistuvat proteiineja valmistavan koneiston toimintaan ja vaikuttavat näin geenien ilmentymiseen muokkaamalla kromatiineja - DNA:n, RNA:n ja proteiinien muodostamaa monimutkaista kompleksia joista kromosomit koostuvat.

    - Jotkut pseudogeeneinä pidetyt perimän osat eivät olekaan pseudogeenejä vaan ne koodaavat proteiineja.

    - Jotkut pseudogeenit tuottavat RNA:ta joka joko estää tai kiihdyttää varsinaisen geenin toimintaa.

    Pitkillä toistuvilla DNA-jaksoilla joista noin puolet ihmisen perimää muodostuu on erilaisia tehtäviä sikiönkehityksessä, DNA:n transkriptiossa, verisolujen tuotossa ja rasva-aineenvaihdunnassa. Ne säätelevät myös geenien ilmentymistä ruuansulatuskanavassa, maitorauhasissa ja kiveksissä. Niillä on myös tärkeä funktio istukan muodostumisessa.

    - DNA-sekvenssin pituudella voi olla vaikutus ilmentymisen nopeuteen.

    - Kromatiinin rakenne vaikuttaa geenien ilmentymiseen.

    - Kromosomin sijainnilla tumassa on merkitys geenien säätelyssä." (kirjasta evoluutiouskon ihmemaassa).

    Johtopäätös: myytti roska-DNA:sta joutaa roskakoriin!

    http://www.youtube.com/watch?v=lKNYD42Ntig

    http://creation.com/junk-dna-functions
  7. ESIMERKKI KUINKA LUONNONVALINTA HÄVITTÄÄ INFORMAATIOTA

    Koirien jalostuksessa tapahtuu keinotekoista valintaa mutta keinotekoinen valinta toimii täysin samalla periaatteella kuin luonnonvalintakin eli sopetuminen (erikoistuminen).

    Esimerkissäni kuvitellulla keskikokoisella koiraparilla on yksi geenipari jonka geeneillä on kaksi mahdollista muotoa. Toinen geenin muoto (S) sisältää ohjeet suurelle koolle ja toinen muoto (s) pienelle koolle. Kun nämä keskikokoiset koirat (Ss) risteytyvät jokainen näiden koirien jälkeläisistä saa jommankumman geenin kummaltakin vanhemmalta ja näin ne saavat omat kaksi geeniänsä. syntyneet jälkeläiset voivat olla joko suurikokoisia (SS), keskikokoisia (Ss) tai pienikokoisia (ss).

    Jos jalostajat haluavat suuria koiria he valitsevat jälkeläisistä suurimmat koirat jalostukseen. Tällöin vain suurimmat koirat siirtävät geeninsä seuraavalle sukupolvelle. Niinpä siitä eteenpäin kaikki koirat ovat uutta suurikokoista muunnosta. Tämä on keinotekoista valintaa mutta luonnonvalinta toimisi aivan samalla periaatteella jos suuremmat koirat menestyisivät paremmin ympäristössään.

    Huomaa seuraavat asiat:

    1) Koirat ovat nyt sopeutuneet ympäristöönsä tässä tapauksessa jalostajiensa tahtoon jotka haluavat suurempia koiria.

    2) Ne ovat nyt erikoistuneempia (S) kuin edeltäjänsä (keskikokoinen koirapari joilla oli geenipari jonka geeneillä oli kaksi mahdollista muotoa suuri (S) ja pieni (s).

    3) Tämä on tapahtunut keinotekoisen valinnan avulla ja se olisi voinut tapahtua myös luonnonvalinnan kautta.

    4) Uusia geenejä ei ole ilmestynyt.

    5) Todellisuudessa populaatiossa on menetetty geenejä (geneettinen informaatio on vähentynyt) mikä on päinvastainen siihen mitä mikrobista -> mikrobiologiksi -> kehitysoppi vaatisi toimiakseensa.

    6) Pienikokousuuden geenien lisäksi menetettiin kaikki muutkin pienikokoisille koirille ominaiset geenit. Niillä saattoi olla esimerkiksi geenejä kestävyyteen tai herkkään hajuaistiin jotka on nyt menetetty populaatiosta. Valinta ei koske pelkästään geenejä vaan koko eläintä ja kaikkia sen kantamia geenejä.

    7) Populaatio ei pysty enää sopeutumaan tuleviin ympäristönmuutoksiin yhtä hyvin kuin aijemmin. Jos pienet koirat tulisivat muotiin tai ne pärjäisivät paremmin jossain ympäristössä niitä ei voitaisi jalostaa enää tästä populaatiosta. Ne ovat myös geneettisesti köyhempiä koska niiltä puuttuu ne hyvät geenit joita pienet koirat sattuivat kantamaan!

    Sellainen tapahtuma jossa jo olemassa olevasta aineksesta karsitaan tietyissä olosuhteissa epähyödyllisiä ominaisuuksia pois ei siis mahdollista sellaista kehitystä kuin kehitysoppi eli evoluutioteoria opettaa (mikrobista kehittyy pitkässä ajassa ihminen).

    Päinvastoin informaatiota hävittävä "valinta" tukee luomismallia - eläimet luotiin kerralla valmiiksi ja niiden täytyi pystyä täyttämään maa sekä sopeutumaan eri olosuhteisiin (kertoo sen että eliöillä on täytynyt olla todella rikas ja muuntelukykyinen geeniperimä josta valita).

    Informaatiota tuhoavat haitalliset mutaatiot ovat taas todiste syntiinlankeamuksesta joka toi kuoleman maailmaan. Luonnonvalinta sekä mutaatiot todistavat informaatiota hävittävästä muuntelusta (sopeutuminen) joka on päinvastainen tapahtuma kuin se kehitys joka evoluutioteorian mukaan olisi kehittänyt mikrobeista ihmisiä.