Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

442

Kommenttia

6638

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Maanantaina – vai olikohan vasta tiistaina – tein avauksen tämän palstan kiinnostavimmasta aiheesta. Jo kauan näkemäni perusteella totesin olevani se kiinnostavin aihe. Nopsaan sille avaukselle tuli toistakymmentä viestiä, mutta se avaukseni on näköjään poistettu. Sellaista ei juuri koskaan, ei ainakaan enää hyvin pitkiin aikoihin ole avauksilleni tapahtunut.

    En sillä avauksellani tuonut esille sitä, kuka täällä on minusta kiinnostunein niin, että joka päivä aamusta iltaan olen mielessään niin, että näkee minut täällä monissa muissa silloinkin kun en täällä ole – niin varmaan on nähnyt näinä viimepäivinäkin. Enpä viitsi ottaa tuohon kantaa tätä enempää.

    Kiitoksia vain kauniista sanoistasi minusta. Oikeassa olet ainakin tuossa toisessa kappaleessasi sanomassasi. Myös kolmannessa kappaleessasi sanomassasi ainakin siinä, että tulin tänne aikoinaan ihan omalla henkilöllisyydelläni. Sellainen oli silloin varsin tavallista; samoin tekivät keskustalaiseltakin puolelta ainakin Oiva Härkönen, Timo T A Ristimäki eikä CITY-Keskusta-nikilläkään esiintynyt peitellyt henkilöllisyyttään. Eikä minua ole koskaan harmittanut se, että minut tunnetaan täällä omana itsenäni. Sen johdosta tosin hyvin paljon täällä on heitetty lokaa, jonka kohteena olen ollut, mutta vähät minä siitä välitän, ei se loka oikeasti päälleni tule, enemmän siitä jää heittäjän päälle.

    Varsin vähän täällä enää kirjoittelen, kun tämä korkea ikäni ja sen mukainen kuntoni antavat yhä enemmän muita ajattelun aiheita. Tänään olin kuitenkin taas kuntojumpassani, mukavassa jumppaporukassamme mainion fysioterapeuttimme Annikan vetäminä, sitten saunassa ja lopuksi nautin vielä mainion lounaan – merimiespihvi salaatteineen ja jälkiruokineen ja sitten olen vain lepäillyt täällä kotonani, tunnin unetkin tämän työhuoneeni sohvalla vetäisten.
  2. Vaikka en koe olevani enää sotilas, en sillä toki vähättele sotilasurani merkitystä. Jos niin tekisin, vähättelisin minuun nähden päättävässä asemassa olleita esimiehiäni, jotka näkivät minut aina eteenpäin viemisen arvoiseksi. Sotilasurani kesti vain 25 vuotta, mutta sillä on sen päättymisen jälkeen ollut jo kohta 45 vuotta merkitystä elämälleni; tuon ajan olen nauttinut ikälisineen, erityistehtävälisineen ja RUK:n suorittamisesta saamani lisineen korkeimmasta mahdollisesta toimiupseeripalkasta tullutta eläkettä.

    Kyllä sillä sotilasurallani oli merkitystä myös siihen, että puolustusvoimista eläkkeelle jäätyäni pääsin heti siviilitoimeen, jossa etenin varsin vaativiin ja taloudellisestikin vastuullisiin tehtäviin ja palkkani nousi mukavasti niiden vuosien aikana. Sieltäkin olen kohta jo 27 vuotta nauttinut varsin mukavaa eläkettä. Mutta en toki koe enää olevani valiolainenkaan vaan olen valioeläkeläinen.

    Hyvin paljon ja monenlaista on ollut elämässäni vielä näin ”tuplaeläkeläisvuosinakin”. Nyt kuitenkin menemiseni ja tekemiseni ovat jo paljon hiljentyneet. Ihan valmis olisin jo lähtöön täältä tuonpuoleisiin. Siitä päättäminen on kuitenkin korkeammassa kädessä, ja tässähän kuitenkin nyt vielä olen ja nautin kaikesta siitä, mitä elämä vieläkin tarjoaa.

    Näissä ajatuksissa päätän tämän ainakin tältä illalta puoleltani.