Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6590

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Keskusta tai muukaan puoluepolitiikka ei nyt tarjoa erityistä sanottavaa. Aamun Hesarin mielenkiitoisin juttu on puolustusvoimain komentaja kenraali Janne Jaakkolan haastattelu, joka on tehty Porin prikaatin Säkylän varuskunnassa käynnissä olevassa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Huovi 25-harjoituksessa. Linkki siihen on tässä:

    https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011026769.html

    Ei kai tuo linkki lehden 10-11 -sivut täyttävään juttuun aukea tästä alkua pidemmälle, mutta alustakin käy selville, mikä oli haastattelussa tärkeintä ja millainen oli kenraalin näkemys asiassa. Puolustusvoimillamme on viisas ja rohkea komentaja; hän näkee maamme uhkat ja toimii rohkeasti niiden torjumiseksi.

    Säkylä on kenraalille tuttu paikka; siellä hän on palvellut jo varusmiehenäkin v, 1986. Minä olin silloin ollut jo kuusi vuotta eläkkeellä sotilasurastani! Kyllä minun täytyy olla jo vanha! Tämä kävi ilmi myös eilen iltapäivällä olleessa Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen kevätsaunalla, hienolla rantasaunallamme Santahaminassa. Olin tietysti vanhin joukossamme ja puheenjohtajaltamme kuulin, että olen myös jo vanhin yhdistyksemme jäsenistä. Lähtiessäni saunasta ja tarjouksista – pullakahvit, saunamakkarat grillistämme ja alkoholittomat oluet – kiitellen totesin, että kyllä tämä oli varmaan viimeinen käyntini tällä saunalla. Siihen puheenjohtajamme: ”Älä nyt hulluja puhu, tietysti tulet taas syyssaunallemme”.

    No, niin tai näin, mutta tässähän kuitenkin nyt vielä olen ja haluan toivottaa kaikille tämän lukeville Oikein Hyvää viikonloppua!
  2. Poikkeuksellisesti näin sunnuntaina avasin palstan ja kun näin tuon avauksen, siihen toki täytyy tarttua. Tottahan tuo minusta sanottu on; kiitos siitä! Ovathan sitten nuo minusta hyvää sanoneet tietysti minuksi joutuneet tuon erään silmissä, jonka mielessä vain minä aina olen.

    Joo, hyvin meni sotilasurani. Kai siinä auttoi osaltaan menestykseni niissä sotilaskouluissanikin, mutta suurempi painoarvo varmaan oli näyttöni varsin monipuolisissa töissäni. Noin ainakin Valiolla, jossa olin varsin laajasta toimialastani ja sen tuloksista vastuussa – aina tavoitteet saavuttaen ja budjetissa pysyen.

    Manneitä aikojahan nuo kuitenkin ovat. Sotilasuraltani olen ollut eläkkeellä jo 45 vuotta ja 26 vuotta olen ollut eläkkeellä jo Valioltakin. Tuplaeläkeläinenhän olen – ja tämän on joku tuonut esiin todeten minun vain reissaavan ympäri maailmaa. Niin tein parikymmentä vuotta, käyden kaikilla muilla asutuilla mantereilla paitsi Australiassa, yhteensä neljässäkymmenessä maassa. Sen reissaamisen lopetti sitten korona kesällä 2020 niin, että jo varaamani 85-vuotismatkani peruuntui; harmitti, kun se olisi ollut Irlannin kiertomatka ja Irlanti on niitä harvoja Euroopan maita, joissa en ole käynyt. Tässä – korkean ikäni mukaisessa – kunnossa kaukomatkat eivät tulisi enää mieleenikään.

    Tässähän kuitenkin vielä keikun, ja kun ajokortillenikin sain vielä jatkoa, varmaan kesän aikana käyn poikieni ja perheittensä luona Salossa ja Karjaalla, mutta useammin poikani saavat käydä täällä minun luonani – ainakin 90-vuotispäivänäni, jos siihen asti vielä elän.
  3. ”Mikäkin olen Sinuksi PÄÄSSYT pari kertaa ja olen ollut siitä ylpeä”. Kiitos sanomastasi ja kiitos myös siitä, ettet ole viitsinyt hänen harhaansa puutua. Hänen sanomisiinsa ei kenenkään tarvitsisi puuttua, sillä pystyy hän keskustelemaan itsensä kanssa noilla sadat kerrat toistamillaan lauseen avauksillaan.

    Kun tuossa edellä toin esille kovasti heikentyneen kuntoni niin ei se kuitenkaan ihan kehno vielä ole. Tuon edellisen viestini jätettyäni lähdin keskuspuiston hiekkateille ja niillä tallustelin parin kilometrin lenkin. Puolessa tunnissa vielä viime kesänä tuon lenkin hilpaisin, mutta nyt siihen meni aikaa täysi tunti – tosin istuskelin vähän aikaa kahdellakin lenkkireitin varrella olevalla selkänojallisilla penkeillä.

    Nyt jo lounaan nautittuani on ruokalepojen aika ja tämä riittänee minulta taas joksikin ajaksi – jollei keskusta, muu politiikka tai jokin muu tärkeä asia anna aihetta tulla siitä täällä jotakin sanomaan.