kapi_

kapi_ profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Liittynyt 11v sitten
440 aloitusta · 6668 kommenttia
Mainitsin eilen, että armeija-aikanani äänestelin sdp-puoluetta. Kerrottakoon vielä jo aiemmin monta kertaa kertomani:

Vuoden 1972 eduskuntavaalien alla pääkaupunkiseudun aliupseerikerhojen hallituksilla oli yhteinen kokous, jossa joukostamme valittiin eduskuntavaaliehdokas. Ehdokas päätettiin laittaa sdp:n listalle siksi, kun puolue oli selvimmin ollut liittomme tukena hankkeella olleessa toimiupseeripyrkimyksessä. Minut, Santahaminan kerhon puheenjohtaja ylivääpeli päätettiin laittaa ehdokkaaksi. Parisataa ääntä sain vaaleissa, mutta en sillä määrällä tullut valituksi.

Ei tuosta hankkeesta ollut haittaa sotilasuralleni, kun seuraavan vuoden alussa minusta tuli sotilasmestari. Sen vuoden – siis 1973 – syksyllä käynnistyi ensimmäinen luutnanttikurssi ja sen päättyessä keväällä 1974 meistä jokaisesta 32:sta oppilaasta tuli luutnantti.

Viimeinen äänestämäni demari taitaa olla Tarja Halonen, jota äänestin v. 2000 presidentinvaaleissa. Niin tein vahvasti porvarillisen kodin kasvatin ja nuorena ylioppilaana jopa kokoomusnuorissa mukana olleen vaimoni vaatimuksista, joka syöpään sairastuttuaan halusi nähdä vielä eläessään maassamme naispresidentin.

Vaimoni kuoli sitten v. 2004 ja vuoden 2006 vaaleissa äänestin jo Niinistöä, joka ei vielä silloin tullut valituksi vaan Halonen sai jatkaa toiselle kaudelleen. Seuraavissa vaaleissa äänestin sitten Niinistöä, joka sai jatkaa ja seuraavissa vaaleissa äänestin sitten Stubbia hyvällä tuloksella.

Jokohan tämä asia viimein tuli nyt niin selväksi, ettei minun tarvitse enää tätä toistella.
Paljon on tullut avaukseni viestejä vielä sen jälkeenkin, kun toissapäivänä heitin itse tälle viimeiseni. Ihan mukavia lueskeltavia, kiitos niistä, mutta en nyt jaksa niille vastailla. Otan esille ihan toisen asian, sotilasurani, kun palstan ”sotilas” sitä vähättelee omaa loistokasta uraansa verrattuna.

Kun Pääesikunnan komento-osaston henkilöstötoimistosta jäin sotaväestä eläkkeelle 01.10.1980 mimulle pidettiin komeat läksiäiset Pääesikunnan keskuspaviljongissa. Siellä komento-osaston päällikkö eversti Pentti Karvonen piti minulle läksiäispuheen, jossa sanoi: ”Harva toimiupseeri pystyy tekemään sellaisen uran, josta jää jälki vielä kauan hänen lähtönsä jälkeenkin; Sinä olet niin tehnyt”. Aioin kysyä everstiltä, että olenko tehnyt niin paljon sotkuja, joita toiset saavat sitten kauan siivota. En kuitenkaan niin tehnyt vaan pystyyn nousten ja kumartaen kiitin everstiä sanoistaan.

Sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, Syntymästäni sen päättymiseen oli kulunut 45 v 3 kk; urani päättymisestä tähän päivään on kulunut 45 v 6 kk. Tärkeää aikaa se minulle oli ja monenlaisia muistoja se aika jätti minulle, mutta sen jälkeenkin elämäni on ollut varsin tapahtumarikasta ja monia muistoja jättävää. Nyt elämäni on jo kovin hiljaista tapahtumiltaan ja muutenkin, kun on jo tätä ikää… Tässähän kuitenkin vielä jotenkuten tallustelen, vaikka olisin kyllä jo ihan valmis täältä lähtemään, paljon mieluummin kuin joutuisin virumaan jonnekin hoitokotiin.

Toivon palstan valvonnan ymmärtävän tämän viestini kannaltani tarpeelliseksi ja sallivan tämän jäädä paikalleen. Nyt ei muuta kuin vain Oikein Hyvän viikon jatkon ja hauskan Vapun toivotukset kaikille tämän lukeville!
Paljon huomiota on tämä avaukseni saanut, asiallistakin, kiitos siitä! Avaukseni ei näy kuitenkaan olleen kaikille mieleen, kun 10 viestiä on joutunut poistoon,

Eipä nyt enempää tästä aiheesta eikä muustakaan muuta kuin vain Oikein Hyvän viikon toivotukset kaikille tämän lukeville!