Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

440

Kommenttia

6626

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Jatkanpa kuitenkin vielä itse. Paloheinän historiasta: Paloheinä on n. 1,5 neliökilometrin alue. Se lohkaistiin sodan jälkeen Tuomarinkylän kartanon metsä- ja laidunmaista rintamamiestontteja varten. Tontit olivat varsin suuria; talon lisäksi niillä oli puutarhat ja monilla jopa perunaviljelyksetkin. Niin oli myös rintamamiestalolla, josta tämän talomme tontti kertomaani tarkoitukseen lohkaistiin.

    Meidän muuttaessamme tänne keväällä 1988 sen rintamamiestalon lisäksi oli vain tämä talomme. Se rintamamiestalo purettiin vuosituhannen vaihteessa ja nyt sen tontilla tämän talomme lisäksi on kaksi muuta taloa, toinen kaksiasuntoinen ja toinen kolmeasuntoinen. Tällä entisellä rintamamiestalon tontilla on nyt siis yhteensä kahdeksan asuntoa.

    Tällainen kehitys on ollut yleistä Paloheinässä. Vain muutama rintamamiestalo on enää jäljellä ja kaikkien niidenkin tonteilla on muita asuintaloja. Ei täällä Paloheinässä silti ahdasta ole, kun n. 1,5 neliökilometrin alueella on vain vähän yli 6000 asukasta. Alueesta kolmasosa on suojeltuna luonnonpuistona; sillä on myös Pitkämäen hiekkateiset kävelyreitit, melkein kotini vierestä. Nyt kuitenkin tallustelin aamulenkkini keskuspuiston hiekkateillä, joille myös pääsen ihan kotini vierestä.

    Eipä tässä enää aihetta muuhun kuin vain tuosta kyseessä olevasta linkistä kiittäen laitanpa sen vielä minäkin tähän:

    https://streetviewpixels-pa.googleapis.com/v1/thumbnail?cb_client=maps_sv.tactile&w=900&h=600&pitch=0.45000000000000284&panoid=m-RsB82Hmf59xVNYlA0qoA&yaw=272.58
  2. Kivasti on tullut avaukselleni vastauksia, kiitos niistä! En nyt jaksa jokaista erikseen kommentoida, puutun tässä samalla muutamaan:

    Eräs toivottelee oikein mukavaa helteistä päivää minulle. Helteinen ainakin tämä päivä on. Kevyissä lenkkikengissäni, shorteissa ja kevyessä lenkkipaidassani lähdin runsas tunti sitten tallustelemaan noita keskuspuiston hiekkateitä. Jo hikeen mennyt paita täytyi riisua jo puolimatkassa ja nyt se menee pyykkiin.

    Joo, kyllähän hieno on tuo Vantaan ukin kehuma pulkkamäki, mutta itse en ole sitä koskaan lasketellut, lapsenlapsiani olen siellä kyllä käyttänyt ja kovin riemuissaan he ovat siellä olleet. Itselleni tärkeämmät ovat omin jaloin tapahtuvat liikunnat, joihin Paloheinä tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Nykyinen tallusteluni tosin rajoittuu lähinnä vain noille keskuspuiston ja Paloheinän Pitkämäen hiekkateille, joille pääsen lähes kotini vierestä.

    Onhan taas otettu esille tuo kuva tästä kotitalostani. Kuvassa on talomme pohjoinen pääty, jossa etualla ovat vain varastojen ovet. Kovin toisenlaiselta tämä talomme näyttää kadunkin – siis Pakilantien – puolelta; kotipihani mm. upeine tammineen, rhododendroneineen ja muine istutuksineen. Vielä upeampi on läntinen takapihani, pationi, jolla olevan pyöreän pöydän ympärillä olevilla tuoleilla paljon aikaani vietän – jo äskenkin pöydän yllä olevan varjon alla. Usein näin kesäisin makailen patjan ja tyynyt peittämässä keinussakin, joko lueskellen tai sitten vain torkut ottaen.

    Eipä tämä avaukseni juuri nyt anna aihetta enempään. Illemmalla käyn vielä katsomassa onki mahdollisesti tullut aihetta lisäkommedntointiin.
  3. Tuossa ylempänä on kuva, joka on otettu talomme päädystä, jossa ovat ulkovarastomme; niiden ovet tuossa näkyvät. Talossamme on kolme asuntoa, minun asuntoni keskellä, lipputanko sen edessä. Kuva on otettu varhain keväällä, puissa ei ole vielä lehtiä ja syksyllä leikattu pensasaita ei ole vielä lainkaan kasvanut.

    Muistan tuon kuvaajan. Istuin tietokoneellani kirjasto-työhuoneessani ja ikkunasta näin tuon kameramiehen talomme edessä jalkakäytävällä ja näytti siltä, että hän kuvaisi taloamme. Kipaisin hänen luokseen ja kysyin, mikä on tarkoituksensa. Hän sanoi olevansa käymässä täällä ja kuvailemansa huvikseen näitä maisemia. Kehotin häntä jättämään kuitenkin ”tämän maiseman” kuvaamisen. Niinpä hän pisti kameransa koteloon ja jatkoi matkaansa. Hän oli kuitenkin jo ehtinyt kuvata taloamme sen pohjoispäädystä. Ei ole talomme edukseen tuossa kuvassa.