SkillaN

Vapaa kuvaus

Hei!

Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.

Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.

Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.

Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.

Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..

Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.

Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.

Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)

Aloituksia

154

Kommenttia

2546

  1. Rupatellaan vaan, miksikäs ei;)
    Hyvää huomenta keskelle viikkoa ja pikkujoulu päivään.
    Ruokailun merkeissä ja pienen ohjelman viihdytteissä, ruusunkin tiedän saavani;)

    Olipa mukava kuulla sinusta r.riusa (ynnämuu), ei ole kauankaan siitä kun mielessä kävit, mietin vointiasi.
    Jaksamista sinulle, sinne 90:siin se onkin jo saavutus sinänsä.

    Toivoisi todella, että ilopillereitä paljon olisi, ei ketunhäntä kainalossa olevista niin väliä, ikäviä ne viestit, joista ei aina saa selvää mikä olikaan aihe.

    Laitoin ahertelujeni kuvia Faceen tarinani taakse, pitihän niitä näytille tuoda, kun niistä niin paljon olen puhetta pitänyt, ikään kuin todistetta toden puhumisista.

    Vähän olen harmissani, kun automaatista ei saa rahaa nostaa isompia summia ja pankkia ei ole mistä rahaa saisi, nyt on käytävä useampana päivänä nostoja tekemässä, että joululahjani saan kirjekuoreen.
    Jotain käteen annettavaa haluan kuitenkin antaa, onhan harmejakin hyvä olla, että muistaa miten hyvin elämä kaikkiaan kohtelee.
    Lämmintäkin vielä riittää, vaikka aina tuota pelottelua esiintyy., ruokaa on kaupoissa runsaasti.
    Led-tuikkuja kyselin eilen kaupasta, sanoivat kaikki loppuneen, samoin langat ovat myös kauppansa tehneet, muistui villasukat monelle mieleen;)
    Niinpä nuo sukat häipyi minunkin korista, kiva kun pääsee tyhjää koria täyttämään.

    Nyt odottelemaan kyydin tuloa ja viritän mieltäni myönteisin ajatuksin, että iloinen tapahtuma omalta osaltani onnistuisi, rauhaa ihmiset ja hymyä huuleen;)
  2. Huomenta, taas uusi aamu, hienoisella lumisateella alkaa, aurat on jo jyränneet aamuvarhaisesta alkaen.
    Lehti tänä aamuna kertoi, että pakolaiskeskus avaa ovensa, linja-autollinen pakolaisia tulee.
    koteja on kalustettu ja nyt ei tarvetta mistään tavarasta, ei edes asunnoista.
    Hyvin on tänne tulleet kotiutuneet ja ystävällisesti on vastaanotettu aiemmin tulleet.

    Ramoona kauniisti taas viestisi esiin toit, ei mitään mistä voisi nokkaansa ottaa, tämähän se olisi tärkein ehto tänne kirjoittajille, tuntemattomia, tietämättä taustoja voisimme "rupatella" ja ehkä joillekin jopa iloa tuoda.
    Kai se kaikille ei riitä, paha olonsa on palstalle annettava, kun tuntemattomana voi sen tehdä.
    Kauneimmat joululaulut on jäänyt kuulematta viimeiset viisi vuotta, syy on matkanpituus, muuta estettä ei ole.
    Monia tilaisuuksia täälläkin järjestetään, mutta yleensä iltaisin ja linja-autot ei silloin kulje.
    Kiirettä ei minullakaan ole, joka päivälle joku homma, illat jää lepäämiseen, lahjat kirjekuorissa, kun en keksi mitään mieleistä.

    Liekko, kiva että sinä tuon " neuvomiseni" oikein tulkitset, sopuisaa on sinun viestittely myös, mukavaa luettavaa, mieli ei pahoitu.
    Onhan sitä jo moneen kertaan saanut palautetta mikä pahalta tuntuu, mutta yritän ymmärtää kirjoittajalla olevan isokin nautinto, kun mummoa tuntemattomana pääsee nälvimään.

    Eipä muuta tällä kertaa, hissukseen hommia tehden joulukin saadaan vastaanottaa;)
  3. Voi jopa nyt itsepäinen ja vielä savolainen mummo kiusan lykkäsi;)D

    Edelleen olen sitä mieltä, että neuvomista sanomani ei ole, pikemminkin toivomus ja pyyntö.
    Ketjun tilakaan ei huolestuta, jos loppuu niin loppuu, kaikkihan joskus loppuu, itsepäisen mummon elämäkin, jaksa odottaa.
  4. Pakkasviikonalkua toivottelen, piti kaksikertaa vilkaista mittariin, lukema oli kuusitoista astetta pakkasella, talvelta tuntuu;)
    Myrskyä ja sateita lupailivat on kiirehdittävä aamulla heti kauppaan, jos helpommin saisi liikuttua, vaikka ei isokaan myrsky saa minua nurin, tuo elopaino niissä lukemissa;)

    Samoin aatoksin ano 1,49 olen minäkin, koko puuta olevia huonekaluja olen säilyttänyt, elämisen naarmuja saaneita ja siksipä tämä uusin ostos ei mieleiseksi luontunut.
    Ihmettelen yhä, miksi niin epämukavia istuttavaksi tarkoitettuja sohvia tehdään, tyynyillä on vuorattava selkä jos tuen meinaa selälleen saada.
    Paljon muutossa katosi ja joitakin esineitä olen jo vähän haikaillut, mutta kyllä se niin on, että vähennystä olisi edelleen harkittava..
    Liekolla myös mietintä vaihe, onhan siinä paljossa tavaramäärässä vielä paljon hoitoakin kaipaavaa, joten luopumisen tuskaa varmaan monella tiedossa.

    Oikein piti lukea aloitus, kun neuvojaksi määriteltiin?
    Itse ymmärrän asian kertomiseksi, en kenellekään ole neuvojaksi pyrkinyt, omia tekemisiäni kertoilen.
    Jos joku kyysyy ohjetta jonkun asian tekemiseen, totta kai apuani annan, harvoin neuvojaksi edes pystyn, on täällä sellaisia tekijöitä.
    Rupatteluna tarkoitin, että jokainen omia asioitaan/ tekemisiään kertoilee, puhutaan arjen elämästä, mukaan sopii kaikenlaiset viisaudet ja taidot.
    Arjestahan tämä elämä pääosin toteutuu ja siitä voi löytyä ahaa elämyksiä viestien sisällön mukaisina.
    Neuvoja ainakin minä monen asian suhteen tarvitsen ja kertauksetkin kelpaa, koska lyhyt on muistini;)
    Joten heitellään vaan "mummot leukaa" nuo tokaisut jopa taitoa vaatii;)

    Kiitän neuvostasi ano 9,05 ajattelin, kun nyt jäi muuton avulla entinen makuuhuone tarkoitusta vaille, laitoin sinne pöydän ja tämän sohvan ostin vuoteeksi, jos joku yökortteeria sattuu tarvitsevan.
    Parisänky aiemmin tilan vei, nyt sitä ei ole, tilaa siis jäi, tähän ratkaisuun.
    Älä kanna huolta olen porrastanut vieraiden tuloa ja istuimia on, uskon kaikille riittävän.
    Olen yrittänyt huomioida, että pöydänkulmiakin on kahvikupeille, ettei sylissä tarvitse pitää, tarjoilijoita on kahteen vuoroon, kaksi +kaksi kerrallaan;)
    Portsareitakin omasta takaa, yhteisvoimin uskon kaiken onnistuvan.
    Minun maailmassa on jo ihan isot juhlat, noin 50 ihmistä voi piipahtaa.
    Jos vielä nousee mieleen, missä itse nukun, onhan se pienempi huone minun yö ja toimistohuone, tässä nytkin naputtelen.
    Jos vielä jotain jäi selittämättä, kysyvä ei tieltä eksy;)

    Reipas olet Itä-Helsingin mummo, malli meille toisille.
    Oikein hyvää joulun odotusta sinulle ja toivotaan kaiken hyvin sujuvan.

    Olin eilen kirkon tarjoamilla syntymäpäiväkahvilla, jotain jäin kaipaamaan, harvoin kirkossa käyn ja kirkonmenokin muuttanut muotoaan, en kokenut ihastumista.
    Taidan pakana olla, vaikka veroni maksan ja eroa en ole edes ajatellut, perinne sekin mukana olo.
    Koetetaan selviytyä päivästä hyvin ja mallikkaasti;)
  5. Lunta, lunta, lunta vaan, sitä on nyt tännekin saatu ja hiihtäjät ovat suksensa päässeet kaivelemaan.
    Pakkanen on pysynyt pienissä lukemissa vielä, hyvä niin sähköä säästyy., kolmisen kuukautta ja aurinko sähkön säästöjä jakaa;)

    Kiitos Eliaan onnitteluista, pari viikkoa ja vuosiluku yhden vuoden täyttyy, aika paljon tätä onkin kertynyt, loppu lähestyy.
    Kiva lahja olisi tuo lusikkalyhty ja helppo tehdä, minunkin ystävät jokainen on ihastunut ja haluaisi sellaisen saada.
    Neeassaa unohdin onnitella, sitä onnea tarvitaan myöhäänkin annettuna;)

    Olisipa ihanaa saada koko "poppoo" kasaan ja katsoa miten sujuvasti keskustelu ( rupattelu, ettei kukaan ajattele, että ketjussa keskustellaan) onnistuu.
    Onhan jo vuosia viestitelty, uskon että kukaan ei tuppisuuksi jäisi;)
    Minulle eilen yllätys, entinen naapuri, joka syksyllä toi mustikoita pyynnöstäni, maksoin tietenkin marjat ja nyt hän kertoi, että huonoa omaatuntoa on kokenut, siitä kun rahan otti ja toi monta pussia mustikoita lisää ja tyrni pussinkin.
    Olin yllättynyt, hän on kyllä yhtä hymyä koko ihminen, olisipa näitä enemmän.
    Miten jaksaakin ihminen olla niin suloisen ystävällinen nykyisessä elämän tyylissä, kun vaan aina huonommaksi menee ihmisten välit.
    Vanhentunutkaan ei yhtään ja kymmeniä vuosia kuitenkin kulunut naapuruudesta.

    Demeter, kyllä ne työllä hankitut vaivat hoituu, aikaa vievät mutta lopussa kaikki hyvin.
    Kävelin eilen kaupalle (400 metriä) ja jopa otti tiukille, nyt pohkeet polvien lisäksi alkavat vihoitella, jouduin vielä kaksikertaa käymään, kun puhelin jäi huoltoon.
    Sauvat otin toisella kertaa ja sujuihan se huomattavasti paremmin, sotkin puhelimen täydellisesti, syy oli päivitysten tekemättä jättäminen, no kaikkea ei muista, ei osaakaan.
    Älykäs pitäisi puhelimen olla miksi ei hoida päivityksiä;)
    Meitä ihmisiä on montaa sorttia ja jokaisella jotain annettavaa, toisilla vimma saada aikaan jotakin, toiset nauttivat muista asioista, ihastella voi vaikka kirjojenlukutaitoa, mikä sinulla demeter on, kuten Paloma jopa kirjan luominen, minulta kumpikin puuttuu.
    Kai lukemisen kiintiö minullakin täyttyi silloin aikoinaan, kun ahmimalla ahmin kirjoja, otsikoita luen lehdistä taidolla, joskus uppoan jopa haastatteluja lukemaan.

    Nyt kello alkaa näyttää aikaa jolloin on lähdettävä piirakoiden pussittamiseen, talkoisiin tältä osin lupauduin, tänään on joulumyyjäiset yhdistyksellämme.
    Vuosia sitten olin joka asiassa mukana, nyt jää pieniin osallistuminen.
    Viettäkää mukava päivä !
  6. Viikonloppuun laskeudutaan ja joulukin jo parin viikon kuluttua.
    Kiitos onnitteluista Neeassa, vähän laskeskelinkin, että voimme saman vuoden lapsia olla.
    Pitkäksi on ikämme tullut ja vielä kohtalaisen hyvä kuntoisina, sinäkin autolla ajelet,)
    Terveyshän se näillä kymmenillä olisi toivottavaa, tietenkin aina, mutta vanhuus saattaisi olla vaikeaakin, jos sairaudet kiusaksi tulisi ja monessa tapauksessa tuleekin.
    Kun aamuisin silmät uuteen aamuun avaa, voi kiitokset jonnekin lähettää, elämä sujuu.
    Sepä se näiden juhlien kanssa onkin, että niitä vieraita kumminkin kävisi ja se valmius ainakin näin joulun suhteen tekisi elämän levottomaksi, siksi sorruin näin kahvituksenjärjestämään, vaikka raskaaksi meinaa käydä.
    Onnekseni apuemäntiä on monta tulossa, joten eiköhän kunnialla tule läpi vietyä;)

    Askartelu, kaikenlainen on hyvä ajankulu ja monta kivaa omatekemää voi ystäville jakaa.
    Mielikuvitus vaan herättelyyn ja hommiin, sitä ei uskokaan miten nämä tekemiset viekin mukanaan ja yhdessä tehden sosiaalinen puolikin virkistyy.
    Kälyni päivitteli miten minä tein neljä lyhtyä samassa ajassa, kun hän yhden, hänellä kädet vapisee, vaikeutti hommaa, mutta sitkeästi hän vaan mukana tekee ja kauniita tuloksia hänelläkin.
    Minulla tuota mielikuvitusta joskus liian kanssa ja voipa olla, että vävyni kyllästyneenä aina vaan jaksaa apuun tulla, kun apua tarvitsen, hän on eläkkeellä ja joutuu tyttäreni puolesta hommat hoitamaan;)

    Nuo kiipeilyt ne on vaarallisia, minullakin on turvallisen vahvat tikkaat, mutta ei meinaa voimat jaloissa riittää rappuja nousta, käsillä pitää auttaa, onnistuu se jotenkin, mutta vaikeaa on, pakkohan joskus on kiivetä, kun apua ei lähimainkaan.
    Kyllä sitä niin heikko lihaksinen on, kun muutossa vedin matkalaukulla astioita ja kirjoja tien yli, ei tuntunut missään, mutta viikon jälkeen alkoi tuntua ja toista kuukautta vaivoja kesti , milloin missäkin, kyljissä etupäässä.
    Lääkäriin menokin kävi mielessä, mutta niinpä säästyin, kun ajattelin syitä vaivoihin, kyllä se on uskottava, että ei ole enää nuori ja voimissaan oleva.

    Nyt aion lähteä lohen kalastukseen, tarjouksena on kokonainen lohi 7 euroa kilo, onhan se pakko käydä hakemassa, monta ruokaa siitä sitten saakin.
    Tarkkana on oltava, tarjoukset juostava, kaikessa pitäisi euroja säästää, nuo pakolliset laskut kun on jaksettava maksaa, sähkölaskunikin jo kolminkertainen entisiin nähden.
    Joskus mietityttää nuo nousut, kun valoja hyvin vähän normaalisti tarvitsen, no uuni lämpiää ehkä kerran viikossa, kai ne nuo pakkaset niitä sähkösyöppöjä ovat ja pesukoneet myös, no asia mistä ei selviä kuin maksamalla.

    Nyt on kulunut taas puolet 5000, joten aika lopettaa, hyvää vointia ja jaksamista, olkaa kaiken liikkumisen suhteen varovaisia, liukastakin paikkapaikoin voi olla.
  7. En usko erikeepperin ehtivän niin nopsaan kuivumaan, että kiinni tarttuu, kuumailmapyssylle on käyttöä jos vähänkään askartelee, maksaa alle kympin.
  8. Myrskylyhty on myrskyyn paikkaansa puolta, vahva swellainen, tarvitaan vankat tarpeetkin, en ehkä osaisi edes tehdä.

    "Hössötys" lyhty on tämän ajan uutuus ja tehdään seuraavasti:
    Kuumailmapyssyä tarvitaan ja katkottavia muovisia lusikoita, nykyään mäntymassasatatehtyjä, varsi lusikkakupista poikki, mahdollisimman tarkkaan, että jää vain lusikkaosa liimattavaksi.
    Vanha lasi, ehkä kannallinen (kirpputoreilta löytyy), pieni ripaus lasin yläreunaan halutulle korkeudelle liimaa ja pikaisesti lusikka liimaan, hetki paikoillaan ja sama toistuu lasin ympäri.
    Sen jälkeen toinen kierros edellisten lomaan, näin jatketaan lasin pohjaa asti, hyvä katsoa, että kaikki pysyvät tukevasti lasissa kiinni.
    Lusikoita menee paripussillista, riippuen lasin koosta, jos alareuna jää epäsiistiksi voi liimata jotain kaunista nauhaa peittämään.
    Lasin sisälle sitten led-tuikku tai valoketju, jos sopii.
    Puolen tunnin urakka ja valmista on, eikun askartelemaan, kivaa puuhaa.
  9. Tervehdys lumisateisesta Savosta, jo neljän aikaan aura-auto teki herätyksen, mutta nukuin vielä vähän lisää;)
    Lunta on nyt joulun tuntuisesti, jouluinen on parvekkeenikin,
    Kuusi valoineen ja männynkarahkan laiton poikittain roikkumaan lasien eteen , siihen valoketjuja ja pieniä omatekemiä joulukelloja.
    Vaihtelua pitää saada, kun vielä kukkakehys on valaistu, valoa riittää, yksi valo sähkövirtaan, muut pattereilla.
    Sibeliuksen päivää liputetaan ja sen yhteyteen voin minäkin lipuin juhlia.

    Samoja ikiä minäkin olen sodan syttyessä Neeassa, muistissani on kellariin pommituksia pakoon mentiin.
    Ehtihän siinä kasvaa sodan loppuun ja sai kokea kaikkea kuuta hätää.

    Rauhaisan joulukoristelun minäkin aion laittaa, lyhtyjä ja kukkasia, mitä varmaan kertyy vähän enemmänkin, joitakin uudempia tekeleitä joulua juhlistamaan laitan.
    Aika paljon koristeita hävitin muuton yhteydessä, mutta eipä harmita, aina jotain uuttakin ilmaantuu.
    Uutena voisin kertoa tehneeni tonttukyntteliköt, rikkimenneisiin seitsenhaaraisiin kahteen kynttelikköön tein kynttiläputkien päälle tonttujen päät, neuloin kaulaliinat ja nyt saavat ikkunalaudalla touhujani katsella.
    Nyt kynttelikköjä on vain yksi, keittiön ikkunassa.
    Minulla tuo parveke viileydessään antaa hyvän säilytyspaikan ruuille pakkasen lisäksi.

    Pakkanen auttaa todella paljon ruokien etukäteen valmistamista ja näin joulutouhuja voi jakaa pitkäksi aikaa ja se on minulle hyvin mieluisaa aikaa, joulu on mieleisintä juhlaa, johtuneeko siitä, että syntymäni sattui joulun alle.

    Uskon, että äideillämme oli kestävyyttä ja taitoa paljon, sodan jälkeinen aika, ainakin kaupungeissa oli pula-aikaa ja ihmetellä pitää, miten jouluna kuitenkin monenlaista pöytään äidit löysivät.
    Kinkut jo syksyllä maalta hankittiin, suolattiin ja meilläkin laatikoita omasta kasvinmaasta kasvatetuista juureksista äiti teki, oli lipeäkalaa (mitä en syönyt) oma tehtyä aladopia (lihahyytelöä) ja leipä niin makoisaa äidin tekemänä.
    Joulumakkarat rasvaisina tarjolla, nekin itse tehtyjä, mitä kaikkea muuta, en muista.
    Joulupöytään istuimme sisarukset perheineen ja äiti tämän kaiken oli tehnyt ja kokoon haalinut, kiitollisin mielin muistelen.
    Perinnettä jatkoin perheeni kanssa, mutta huomattavasti helpommin aikaan saatuna, nyt sitten yksin minäkin.
    Näin se elämä kuljettaa.

    Brinkkala totta puhut, kun kerran juhlia laitan, parastani yritän.
    On tullut jo jokunen miete siitäkin, että miksi puuhaan rupesin, mutta nyt ei auta miettiä, tälle päivälle olen suunnitellut vähäisten hopeiden puhdistuksen ja laatikoiden siivoamisen, lähinnä keittiössä, tulee toiset emännät emännöimään, pitäähän sitä olla paikat kunnossa.
    Oisihan se aivan kamalaa, jos mummon keittiö ei mallikunnossa olisi, aina oppejani heille olen jakamassa;)
    Olihan se kymmenenkin vuotta joutuisampaa, päivässä tunnit riitti, nyt meinaa ilta tulla hyvin nopsasti eteen.

    Luvattoman pitkälle on päivä jo kulunut, vielä pitää askartelua harrastaa kälyni luona, hän oli luvannut lusikkalyhdyn jollekin ja sen minä sitten teen.
    Kaikessa rauhassa, vähän päivässä, vielä on aikaa jouluun.
  10. Huomenta, viikko puolissa, vaikka maanantailta tuntuu.
    Leipomistouhut onnistui minulla, kuten Neeassakin kertoi, kranssin teko sitten lähempänä hoo hetkeä.
    Auton pito on kallista, mutta onhan maksettava kaikesta ja jos matkat pitkiä puoltaa auton pitoa, asun onneksi kaiken tarvittavan lähellä, joskus silloin kun tarvitsen kyytiä järjestyy.

    Brinkkala, kyllä se silmäkulta viimeiseksi, hätäily ei ole pahasta, toivottavasti mitään suurenpa vikaa ei löydy.
    Minun lääkäri antoi kahden vuoden välin käynnille, jos ei mitään ihmettä tapahdu, lasejakaan en tarvinnut uusia viime käynnillä, jospa vuoden päästä sitten jatkuisi hyvä näköni.
    Lettukestit joskus on mieliteontuote joskus minullakin, ennen kesäaikaan mökillä useinkin niitä paistettiin.

    Eliaanalla paketoitavaa, minä luovuin koko hommasta, hyvin kylmän tuntuisen lahjan jokaiselle annan kirjekuoressa.
    Neuleilla olen täyttänyt varastonsa ja muuta on vaikea ostaa, maku niin vanhoillinen minulla.
    En seuraile muotia juurikaan ja jo kauppaan lähtö tuskastuttaa, kun siellä sopivaa etsisi.
    Eihän se suuri ole kirjekuoren sisältö, mutta jotain pientä tärkeää voivat ostaa.
    Poika ja miniä olivat Kuopiossa etsimässä nukkekotia pienille tytöille, minä tietenkin päivittelemään, että vieläkö sellainen pitää olla, miniä sanoi haluavansa siksi, kun hänelläkin lapsena sellainen oli.
    Mummolaan se jääkin yhteiseen käyttöön, kun kylään tulevat, tuntuu vaan niin turhalta tuo liikojen lelujenkin osto ja poikani ostaa kaiken mahdollisen, ilmankos ukista tytöt tykkääkin.

    Kyllä se mielen haikeaksi ja surulliseksikin tekee, kun miettii niitä viittäkin vuotta missä sotamaailmassa olleet taistelijat olivat, ei helppoa kotirintamallakaan, mutta ajatuskin kovista pakkasista ja ruuan vähäisyydestä puistattaa.
    Pelko kuolemasta ja kivusta mitä haavoittuneet kokivat, pakko vaan oli mennä ja mentiinhän sitä, kaveria ei jätetty, hyvä kuvaus juuri tuo Hietasen kohtalo.
    Areenalta se eilen tuli, mutta enpä ehtinyt katsomaan, onhan se nähty monasti, mutta muistamattomuus ei tämän asian kohdalla saa mennä.
    Kovastipa tuo korona siellä riehuu, on kuulema kova tauti, niin kertovat sen kokeneet.
    Tuo sanonta pitää paikkansa, ajattelen viime vuotta näihin aikoihin, liikkuminen sujui paljon paremmin, vuodessa vanhuuden heikkous silmin nähden heikkenee.
    kaksikin vuotta nuorta näkemättä on jo vaikeuksia tunnistaa;)
    Voi olla, että tämä kirjoittelun sujuvuuskin on heikentynyt vuodessa, halut ainakin vähentyneet, että loppua kohti tässä matkaan.
    Vielä kuitenkin pätee sanonta, eteenpäin elävän mieli ja sitä tänäänkin toteuttamaan korttirinkiin;)

    Rauhaisasti, vähän päivässä olkoon mottonamme;)
  11. Tulin toivottamaan hyvää Itsenäisyyspäivää, sää taitaa olla hyvä, ainakaan lunta ei sada, miten lienee muualla maassa.
    Aamunlehdestä sai lukea itsenäisyys aiheisia juttuja, veteraanien muisteloita, kunniamerkin saaneiden esittelyn ja yhdeksäsluokkalaisten kynttilöiden viemisistä sankarihaudoille.
    Rehtori kehotti katsomaan kaatuneiden ikiä, vakavoitti se mieliä, katuneiden joukossa melkein samanikäisiä kuin kynttilän laskeneet.
    Sotalapsia haastateltiin, Ruotsiin moni sen ajan lapsi matkasi ja voi vain kuvitella sitä ikävää lapsen mielessä, kun kotinsa ja vanhempansa joutui jättämään.
    Hyvin oli kohdeltu näitä lapsia, joita haastateltiin, muunkinlaista tarinaa olen kuullut.
    Sota ja sodanjälkeinen elämä ei useinkaan herätä mukavia muistoja, mutta hyvä niistä on kertoilla.
    "Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
    muistakaa heille kallis on maa.
    Kertokaa lastenlapsille lauluin,
    himmetä ei muistot koskaan saa."

    Tuosta kiipeilystä minua aina muistutetaan, mutta eipä aina jouda apua odottamaan ja onnellani olen selvinnyt, toivottavasti ei vammasi vakaviksi käänny Kristiina23.
    Pyydän ikkunan pesun ja verhojen laiton ajaksi kälyni seuraksi, onpa ainakin apua soittamassa haaverin ehkä sattuessa.

    Kehuskelua ei ollut brinkkala tyttäresi osaamisten maininta, totuutta pitää voida kertoa
    ei sitä voi ylpeilyksi laskea, toki voi hyvillään olla, älä nyt sitä lasiesi rikkoontumista kostona pidä.
    Ei voi kieltää etteikö melkein kaikkia viestejä voisi laskea nuolemiseksi ja kehuskeluksi, jos uskaltautuu aiheen esille tuoda, mutta hyvää mieltään pitää voida sanoiksi purkaa ja hyvää mieltä kokea.

    Onnittelut reippaudestasi demeter, puolta paremmaksi laitoit minkä minä yritän tavoittaa, mutta ikä puolustaa, sillä vuosi vanhan vanhentaa ja kaksi lapsen kasvattaa, näinkin viisaasti ja totuudellisesti on sanottu.
    Aina vuoden kuluttua niitä vaivoja vaan ilmenee lisää ja kömpelyys kasvaa, onneksi tuo muisti vielä jotenkin pelaa, ystävätär muistinsa huononemisen kanssa taistelee ja lisäksi äkäisyys lisääntyy.
    Sekin aika kumma ilmiö, ennen herttainen mummeli, nyt vihainen kiroileva mummo.
    Tähän on tyytyminen, toivottavasti en kiroilemaan ainakaan ryhdy, äkäisyys riittäisi, en koskaan ole kiroillut, suuhun koskee voimasanat
    Nykypäivänä naiseutta loukkaava sana on tullut tavaksi ja se mieltäni mustuttaa.

    Nyt perinteinen piparinpaisto aamu ja ehkäpä taatelikakun suklaan kera myös tekaisen, uusi tuttavuus, pitää kokeilla.
    Itsenäisyys on arvokas asia, hyvä olla suomalainen!
  12. Huomenta ja kivaa Itsenäisyyspäivän aattoa ja myös koko viikon alkua.
    Niin se vaan joulu
    lähenee ja siitä kohta vuosikin vaihtuu, tuntematon vuosi 2023, mitä tuonee tullessaan.
    Joulu nyt kuitenkin piakkoin ja puuhat lisääntyy, kellä siihen tarvetta tuntuu. minulla taas uni karkasi ja niin hyväuninen olen ollut, nytkö sekin kiusa eteen tulee.
    Muutosta tulee monella tapaa vuosien lisääntyessä.
    Kiitos Kristiina onnitteluista ja olisit tervetullut kahvittelemaan matka turhan pitkä, harmi.

    Demeter ei mitään harmia pitkistä viesteistä, kun mielikuvitus aiheita antaa siitä vaan, vaikka ihan asiaa kirjoitattekin.
    Minulla ei sokeritautia vielä, mutta ei maistu makea vaikka estoja ei ole.
    Sanotaan ettei mielikuvitus pahasta ole, mutta joskus kun vallan saa, ei loppua näy, aina uutta ilmenee milloin minkin asian kohdalla.
    Olen kyllä kuullut, että on heitäkin joilla ei mitään kirjoitusaiheita ilmene, sama muussakin kanssakäymisessä, mielestäni on ikävä seurustella sellaisen kanssa, jolta ei vastinetta rule.

    Harmillista tämä epävakauspalstalla, kun pitkänkin viestin kirjoittaneena huomaa hukkaan menneen, mistä tämä johtuneekaan?
    Ropotit nuo viestit siirtelee ja poistaa, en usko kenenkään kirjoittajan siihen pystyvän.
    Meilläkin on lämpöä vähennetty, päivällä patterit kylmänä sitten illan suussa lämpö palaa.

    Brinkkala oikea on arviosi , lusikan varret poikki ja kuumailma pyssy kätösiin ja liimaa lasinkylkeen, ylhäältä täyttäen tästä saa aikaan kävyn, lumpeenkukan tai artisokan näköiset tekeleet.
    Joka joulu joku keksii uusia innottavia aiheita, uskomaton ihmisen kyvykkyys, kuten kerroit tyttäresi tekevän, minun tytär ei innostu mistään käsitöistä ei askartelusta, sisustaa kyllä kotiaan kauniisti.

    Ano 10,12 noin varmaan tapahtuu, joillakin päivän täyttöä lueskella palstan antia ja siinä sitten kurkkaavat ja komentoivat, mikäpä siinäkään on.
    Minulla ei aika riitä ketjujen kurkisteluun, kiva jos joku ajankulua siitä saa.

    Nyt jotain aikaan saamaan, ei Luoja laiskoja elätä, sanonta sekin, mukavaa päivää jokaiselle;)
  13. Rauhaisaa sunnuntaiaamua, luntta sataa hiljalleen, mutta tuotakin tapaa sadellen illalla jo aura-autot pääsevät työntouhuun.
    Lepopäivä, ikkunasta näen entisen kotini kokoushuoneen valot, siellä keittävät emännät riisipuuroa, puurojuhla talon väellä.
    Minullakin puurojuhla, uuniin muiden ruokien kanssa riisipuuron tein.

    Minä en kyllä ole kokenut ahdistuksen lisäystä, vaikka tuota siivousta jatkuvasti tekemässä olen, ehkä ahdistusta aiheuttaa siivoamattomuus.

    Vilkaisin palstaa ja lukaisin kadonneen ketjun ihmettelyä ja taas kerran ihmettelin siellä ollutta viestiä," koko ketju pitää poistaa" miksi.
    Miten voikaan yksi ainoa ketju saada tuommoisen toivomuksen aikaan, mitä pahaa se ketju
    aiheuttaa miksi toisten mukana ei sopisi olla?
    Otsikko selkeästi tunnistetaan, miksi ei voi ohittaa, no tätä ihmettelyä on ollut ja kaiketi ei lopu koskaan.

    Demeter ikä näköjään tuo tuon suuren sokerin määrän kauhistelun, makea ei enää maistu samoin kuin ennen.
    Terveellistäkään ei ole, mutta niin suola kuin sokerikin pieninä määrin on suotavaa.
    Minä jo unohtelen tuon terveellisyys asian, syön mitä mieli tekee, tosin sekin halu aina vaan vanhojen äidin tekemiin ruokiin kasvaa.
    Juurekset täyttää suuren osan syömisistäni ja joskus menee tunteja ettei maistu mikään ja sekin asia pitäisi oikea oppisesti pienin välein toteuttaa.
    Onnekseni ei mikään sairaus vaadi selkeää ohjeistusta ruokailun suhteen, painoa vaan riittää, vaikka vaan vettä joisi;)
    Minullekin tulee Eeva, tykkään siellä niistä haastatteluista mitä joka numero sisältää.
    Kotivinkin taas sorruin tilaamaan puoleksi vuodeksi ihan joulunumeron vuoksi, siellä mukavia askartelu vinkkejä joskus saa.
    Minun pitää jo jarrutella noita intojani askarteluhommien suhteen, onneksi joku aina tykästyy ja mukaan ottaa.
    Naapuri pyysi tekemään "lusikkalyhdyn", no ei siinä kauan mene, lupasin tehdä.
    Toinen naapuri kävi tyhjentämässä käsityökorin, kymmenet sukat otti ja oli tyytyväinen, lahjat usealle, lankojen hinnalla ja minä saan taas langoilla korin täyttää;)
    Minulle ajankulua ja toiselle toivottavasti onnistuneita joululahjoja.
    Seuraava sukupolvi ja jo seuraavakin alkaa ohjeistaa elämän kulkua, ei aina niin minun makuisesti, mutta kehitys kulkee, vanhojen on jaksettava mukautua;)

    Talvista päivää teille palstalaiset, iloitaan olemassa olostamme;)
  14. Aamupäivää, pitkäksi meni aamu, mutta nyt on pullat, kakku ja pasteijat valmiina ja uunissa muhii monen päivän ruoka.
    Heräsin kolmelta ja uni ei tullut, siinä pyörin viiteen asti ja sitten ylös ja hommat käyntiin.
    Liian paljon keräsin täksi päiväksi, kun siivotakin pitää, vaikka joku sanoi, kun pitää kodin siistinä, ei niin usein tarvitse siivota, olen pakottanut itseni laittamaan kaikki paikalleen heti kun en jotain tarvitse, silti vaan sekaista aika usein on.
    Pölyä ainakin kertyy ja ovien ja muiden pyyhkimistä, ehkä kuitenkin vähemmällä voisi pärjätä.

    Ramoona aivan oikeassa olit noiden lusikoiden suhteen, nyt vaan muovisia, tai ei olekaan jotain mäntymassaa, muovisia ei kaupassa enää ole.
    Neljä lyhtyä tein, kivaa puuhaa, kuumailmapyssy ja lusikoilta varsi pois, tippa liima lasin kylkeen ja avot, pikaiseen valmistui.
    Kakkupaperilyhtyjä tein myös monenlaisia nyt jaan niitä haluaville. kirpparilta ostin konjakkilasit, mutta hintaa tuli kuitenkin, lusikat ei halpoja ole.
    Omat konjakkilasit jätin rauhaan, on kai jotain kristallin tapaisia.
    Katselin kirpputorilla, miten kauniita astioita ihmiset myyntiin tuovat, teki mieli ostaa, mutta nyt en sorru, niin hyvä opetus tuo muutto oli.
    Nimeni alkuperää jostain luin ja airurueksi tosiaan on nimeni nimetty.

    Brinkkala , vähän aikaa tuoksui pulla, mutta nyt varmaan kaalilaatikko ärsyttää kanssa asujia.;)
    Kiusaan naapureita aika usein kaaliruuilla, kaikki ei hajusta tykkää.
    Tuo kaupassa käynti on minulle jostain iskostunut päähän ja vältän menemästä työssäkäyvien ostosajan seutuun.


    Olen todella iloinen jos noita mukavia viestejä kohdalleni tulee, kukapa ei olisi, näistä kirjoittajista en silti tunne ketään ja nuo vakikirjoittajatkin vain kirjoittelu tuttuja ja mitä tulee poisajamiseeni, en sitä edes kohdalleni ole uskonut, kai sen verran hölmö olen, etten yrityksiä ole minuun kohdistuviksi huomannut;)
    Jos joku vaivaa haluaa nähdä, siitä vaan, lähden sitten kun aikani täyttyy, en käskystä.

    Demeter, aina löydät noita sopivia sanontoja kirjailijoiden sanomana, näin lukemattomana nekin jää huomiotta, olen todella harmissani, kun en osaa lukemiseen keskittyä.
    Yritän kuvalehdistä lukea kirjojen arvostelut, jotain hajua edes aiheesta.

    Ennen vanhaan suursiivoukset tehtiin kaksi kertaa vuodessa, ei joka viikkoisesti kuten nykyään, oliko silloin pölyäkin vähemmän?
    Usein tapa tai päähänpinttymä tuo turha siivous ja siitä puhuminen.

    Nyt kuitenkin on parvekkeelta kantaminen aloitettava, sitä ennen imurin pitää laulaa, huh miten osaankaan inhota tuota imurityötä, ei auta sitäkään harmitella, kun se kaveri puuttuu joka ennen avusti.
  15. Huomenta, mukavan tuntuinen aamu, tosin hieman pitkään uni piti otettaan, mutta nyt vaan liukkaammin toimiin.
    Tänään on askartelupäivä muutaman ystävän kanssa, teemme lusikoista lyhdyn, ostin kirpparilta pari konjakkilasia sitä varten, lumpeenkukkaa yritämme.
    Valmistan pasteijataikinan kylmään, huomenissa paistan, pullaa ja kakun myös samoilla uuninlämmöillä, yllätysvieraisiin varaudun sunnuntaiksi;)
    Joka päivälle jotain puuhaa löytyy, jos intoa riittää ja riittäähän sitä;)D

    Ikäviä nuo useat viestit mitä demeter sai kokea, saman taudin olen sairastanut, onneksi hetkeksi vain mielen pahoittaa;)
    Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa, kyllä mukavan viestin voi kerratakin.

    Kinaa vaan näkyy syntyvän, vaikka kuinka pienestä asiasta, miksihän joidenkin on pakko saada viimeinen sana joka asiaan, voisi ohittaa ei niin mieleiset viestit.
    Korpikirjailija tartuit taas toistamaan kieltoa neuvomisesta,, minua asia koski, ja kieltoa en antanut, sanoin vain, että minä en tarvitse kaikkea osata, oma tyhmyyteni se on.
    En koskaan ole arvostellut sinua ja taitojasi, ilman sarvia ja hampaita olen todennut sinun kaiken osaavan, jopa tuoden esille toisen osaamattomuuden, nöyryytystä en koe kokevani, vaikka joskus myönnän mitättömyyteni.
    Myöskään en allekirjoita sitä, että olisin sinua loukkaavasti nimitellyt, jään siinäkin toiseksi, suon sen oikeuden sinulle.
    Olen niin kauan mukana ollut, että tyylini ja tapani kirjoittaa tunnetaan, kaikkia ei voi miellyttää, mutta mukava on kokea myös myönteiset palautukset.
    Selittelyksi taas meni ja tietäen, että mitään vaikutusta tällä ole, jätän nyt sikseen.

    Rauhaa ja rakkautta, siihen pyrkimys tässäkin ketjussa, ollaan ihmisiä ihmisille, kirjottajatkin ovat useimmiten ystäviä, joille voi vastauksen laittaa ja olla ymmärtävä ylilyönneille,, ystävällisyys rakentaa ja se kantaa;)
    Hyvää päivää kaikille.
  16. Kiitos sinulle ja mukavaa joulunaikaa, kirjoitelleen, unohdukseen jää hankaluudet;)

    Tuon myönteisyyden olen aistinut, siksi aina vaan jatkan ja jaksan;)
  17. Huomenet, nyt täysin talvisiin oloihin, aurat lunta työntelevät, hyvä niin, eilen kahlasin lumessa ja olipa se työlästä.
    Eilen kerhossa oli puhumassa eläkkeelle siirtynyt rovasti, persoona on ollut aina ja nyt myös hauskuutti meitä hauskoilla muisteloilla.
    Eilen avattiin uusi koskiuoma jolla lohia toivotaan koskeen lisääntyvän, sinne rovastikin kiirehti, kova kalamies sanoi olevansa.
    Lauluryhmämme on supistunut naiskuoroksi, miehet on kadonneet, lauloimme vaikeat laulut ja pieni epäonnistuminen alkuun tuli, mutta ei mitään aloitimme uudelleen.
    Eräs laulaja aina muistuttaa, että olemme harrastajaryhmä, joten ei täydellisyyttä voi odottaa, parhaamme teemme, kuten urheilijatkin.

    Vilkasta keskustelua on käyty, mukavaa ja vähemmän hauskaa, mutta tuttua tämä on.
    Korpikirjailija, en ole pyytänyt neuvomaan, en kopioi viestejä, miksi niin tekisin ja blogi asiaan sanon, että sitäkään en ala pitämään, jatkan edelleen kaikkine virheineni.
    Miksi minun pitäisi olla yhtä osaava kuin te toiset, luen mielelläni viestejänne ja vastailen miten osaan.
    Ketään en syyllistä, mutta lukea osaan hyvin ja jotain myös ymmärrän, en katso tarpeelliseksi kaikkea selvittää, syytä en ketään.

    Mummojahan useimmat 80;set jo on ja ylpeitä vielä lisäksi mummoudestamme, eikö se ole oikeutettua, kunniakas saavutus.
    Minä kuulin joskus sellaisen ohjeen, vanhoille voi nauraa, vammaisille ei, vanhuus tulee kaikille, vuoroa vaan odottamaan;)
    Olen ajatellut niinkin, että vanhuutta tässä mielessä mitä minäkin elän ei ehkä koettakaan, kun lapsesta lähtien mielenterveyttä joudutaan hoitamaan.

    Kaamosta elellään, minulle ei suurta harmia aiheuta, onhan joulukuu puuhastelun aikaa ja minä jouluihmisenä siitä nautin.
    Kaikea kivaa voi suunnitella, onhan puurojuhlia, joulukonsertteja, ynnämuuta, jos tylsältä tuntuu, pidetään mieli pirteänä, kukin omin keinoin, suunnittelen joka päivälle jonkun isomman homman ja niin päivät kuluvat, suuremmin kaamoksesta kärsimättä, tuo lumikin mielen valoisti;)

    Oli mieltä virkistävää lukea mukavia viestejä ja siinä sivussa ne meni ikävämmätkin;)
    Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää!
  18. Olipa loppusointuinen runo, noita kun osaisi, joskus näitäkin syntyi, nyt tyhjää iskee;)

    Kerhoon lähtemistä tässä odotan, istahdin koneelle ja hyvä niin, hymy tarttui leukaperiin ja askel varmaan keveni;)

    Runoja kaikki rustaamaan, joilla sen kaltainen on helppoa, aiemmin oli runoketjujakin monia ja pitkiksi venyivät, minäkin osallistuin.
  19. Huomenta, nyt lunta saaneesta kotikaupungistani, nyt sitten sammuu taajaman laidoilta joka kolmas katuvalo, näin kertoivat lumen tullessa tapahtuvan.
    Minun kotini on lämmin, 22 asteessa on lämpötila, sauna lämpiää kaksi kertaa viikossa, saunojia on niin vähän, että ei tuntitolkulla kulutusta tule.
    Oman talouden sähkökuluja olen tarkkaan pohtinut, silti laskut vaan suurenee, nämä muuttotouhuni myös siltä osin lisänä.
    No mukana näissäkin maksajana vaan pysyttävä ja pystyttävä.

    Olen hämmästellen ja kiusaantuneenakin tätä huomion kohdistumista itseeni ihmetellyt, toisaalta olen otettu, että niin paljon myönteisyyttä olen saanut lukea, kiitos siitä.
    Arjen elämä kiinnostaa monella tapaa useitakin ja onhan aihetta kertoilla, kerronta omista kokemisista ei luulisi kenellekään pahaa mieltä tuovan?
    Kun omana itsenään kirjoittaa, ehkä paljastaen itsestään joskus liikaakin voi joillekin olla mahdotonta ymmärtää saati kirjoitella näistä aiheista.
    Minulle on ollut mukava aamuhetki voida lukea viestejä samanhenkisiltä kirjoittajilta, ei sekään luulisi murheita tuovan toisaalla kirjoittaville.

    Lähetin ylläpidolle vietin, kyselyn siitä, että olenko estetty kirjoittamaan, vastausta en ole saanut, ehkä siellä ei ihmisiä olekaan, vain ropotti joka ei minusta tykkää;)
    Selityksenä vielä, en kirjoja vihaa, en niiden kirjoittajia, mutta toivoin arvostelujen jäävän vähäisiksi, ketjuja on niitä varten ja mielestäni aihe meni pois asiasta.
    Savolaisuutta tulin koskettaneeni, mutta savolaisissa on paljon osaavia jopa päättäjien tasolla, sinne etelään tulleita, minun mukaani en toivo kaikkia arvosteltavan.
    Olen hyvin tietoinen osaamattomuudestani monen asian suhteen, mutta näillä mennään ja ikäni huomioiden katson selvinneeni lähes täydellisesti;)
    Senkin havainnon olen tehnyt, että muisti ei ole sitä luokkaa, että helpolla uutta oppisin, tuskin enää on tarpeellistakaan.
    No tämä tästä.

    Mukava Eliaana, kun mukaan uskallat tulla, toivoisi kaikkien aiemmin mukana olleiden näin tekevän.
    Suomi on kansainvälistynyt, sen huomaa täällä meidänkin keskuudessa, ja kiitosta on lehtien palstoilta saanut lukea, että viihtyvät keskellämme, mikä joskus jopa ihmetyttää, ainakin kun kirjoittelu palstoilla toista ilmentää.
    Erilainen kulttuuri useinkin arvioita vääristää, mutta kaikesta hyvällä tahdolla selviää.

    Jospa jätän tähän ja jään odottamaan, miten käy, pysymmekö palstalla, vai katoammeko avaruuteen, toivossa elän;)
    Liian pitkistä viesteistä ei ole kyse, vieläkin 2500 sanaa olisi lupa käyttää;)
  20. Korppis, olisi oiottavaa, sinunkin minua kohtaan viesteissäsi, mutta mitä se kannattaa,

    Olet tehnyt selväksi monta kertaa miten tyhmä olen, sen olen tunnustanut itsekin, joten jättäisitkö neuvomisesi, kiitos.
    21. 9 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt