SkillaN

Vapaa kuvaus

Hei!

Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.

Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.

Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.

Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.

Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..

Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.

Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.

Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)

Aloituksia

154

Kommenttia

2546

  1. Huomenet aikaiseen aamuun, lunta hieman heittelee ja pakkasta9 astetta, ei paha;)
    Viime yö meni levottomasti, melkein tunnin välein heräilin, mutta kai unta kuitenkin ehdin saamaan.
    Aamusta lähden asialle apteekkiin, ainakin uuden kolestroli lääkkeen saan ja astma lääkekin uusittu, viimeinen tämän vuoden apteekki reissu.

    Olipa mukava kuulla, että mieliteko mkr:lle tuli muisteloista, nyt vaan lihat muhimaan.
    Minulla ei paprikan käyttö oikein sovi, närästämään rupeaa.
    Minulla on sellainen kanteen vettä laitettava pata ja pienellä lämmöllä liha hyvin kypsyy.

    Kiva kun kerroit tuon vatkulin selosteen Mira, näin sitä taas viisastui, rakkaalla lapsella on monta nimeä.
    Minä en tykkää paksusta kastikkeesta lainkaan, on jauhomössöä vaan.
    Rönttönenkin tuttu nimi, nyt sitten senkin tiedän kuullessani, että puolukkapiirakka on.
    Onko joka kaupungilla omat nimikkopiirakat, lörtsy on Savonlinnasta alkuisin.
    Minä muistelen herkkua jota joskus iltaisin kioskilta haettiin, iltapala nimeltään, sämppylä halkaistu, lauantaimakkara siivu, kurkkusalaattia, sipulia, tomaattikastiketta ja sinappia hipaisu, maistui herkulta.
    Tuskin myyvät ainakaan tällä nimellä, kuulosti samanlaiselta kuin porilainen, makkarassa vaan ero.
    Muistelen myös semmoisesta makkarasta kuin sipulimakkara, siitä en tykännyt, lienee myynnissä vieläkin.
    Lihapiirakoita innostun joskus itsekin tekemään.

    Hiukset tuli lyhennettyä ja joskus ensi vuoden puolella sitten uusiksi taas.
    Ostin shampoon ja hoitoaineen samalla reissulla ja yli viisikymppiä niihin meni, kyllä on tyydyttävä kaupan tarjouksiin, onko edes sen parempiakaan.
    Onhan ne kalliin näköiset pullot, mutta ei useasti ainakaan minun pussille sovi, kokeilen nyt, tekevätkö hiuksille mitä hyvää.
    Ostinpa joululahjan ja siinä menee nimipäivä ja synttärilahja samalla, lohduttelen itseäni;)

    Nyt sitten on joulukuu ja voi puhua jo jouluun liittyviä asioita, adventti alkaa huomisesta, aatto juhlista jaloin, sanotaan.
    Hoosiannastahan se alkaa ja sen kuuntelen aina, jos muistan.
    Minulla jouluvalot lauantai iltana syttyy, kyntteliköt ikkunoilla ja säleeseen ripustettu pitkä jouluvaloketju parvekkeella, vielä lisänä puunoksa roikkuvana valoja lisää.
    Joulukuusesta luovun, kotinikin koristelussa karsintaa tapahtuu, kaikki jouluun kuuluvat ruuat teen, paitsi kinkkua en paista.
    En tykkää niistä verkkoihin laitetuista juhlakinkuista ja potkakinkkuja ei pieniä löydy.
    Laitan kraavilohen ja siinä kalapuolikin kaiketi on, olen luopunut lasimestarin sillistä, silakkarullista ja sinappisilleistä, niiden syöminen hidasta meininkiä, piankin vanhalta rupeavat maistamaan.
    Yksin ei kulutus kaiken suhteen kovin suurta., muutaman siivua jotakin hyvää valmiskinkkua se riittää.
    Minusta oli ennen niin mukava pöytään nostaa kaikenlaista ja niitä sitten maisteltiin ja kun isompi porukka oli, aika hyvin purkit tyhjentyi.
    Perinteisiä kuitenkin vielä pöydästä löytyy ja makea puoli hyvin tarkkaan entisen tyylinen.

    Taidanpa jättää tähän, tulkaa kertoilemaan omista touhuistanne, kiva niitä on lueskella;)
  2. Huomenta melkoisen pimeästä aamusta, no marraskuutahan elämme ja kuukauden perästä jo valoisuutta alamme seurailemaan.
    Ikävää tuo monen Nojatuolin palstalla oleminen, ehkä jollakin on ilo nostaa niitä vanhempia näkyviin, mutta mitäpä siitä, pitää kurkata jokaiseen.
    Voisihan sitä ketjua aina vaan jatkaa, mutta minusta se hankaloittaa viestien lukemista, varsinkin jos väliin joku viesti tulee, sen etsiminen on työlästä.
    Miksihän ylläpito ei sitä oksapuuta laita, tekisi helpoksi viestit löytää ja väärinkäsityksetkin vähenisi.

    Perinneuskolliseksi kirjottaudun ja joulun aika on se, jolloin perinteitä voi jakaa, tulevat siten tutuksi jälkeläisillekin.
    Joku asia tulisi toistuvaksi sukupolvelta toiselle ja olisihan siinä historian havinaakin luvassa.
    Nuorilla on hyvin heikot tiedot miten ennen jouluja vietettiin, ruokien kuin muiden tapojen tekemisissä.
    Eipä nuo kovin hyvin ole minullakaan tiedossa, mutta sen vähän minkä kodin jouluista muistan, sitä yritän tai ainakin aiemmin yritin siirtää lapsien mieleen.
    Ramoonan tapaan, jouluihminen olen, vaikka yksinkin haluan sen nyt viettää.
    Onhan aika muuttunut ja lapset haluavat uudet perinteet luoda, mutta uskon, että joku asia aina mukana vanhoista jouluista mukana kulkee.
    Ihana asia joka tapauksessa on se, että tyylinsä mukaisesti jokainen toimii.

    Nyt pitää sanoa, että vatkulia en ole tehnyt, tuskin maistanutkaan, ei ole ohjekaan esiin putkahtanut, kertokaa nyt, en jaksa itse etsiä, liittyykö se vasikanlihaan?
    Varmaan vanha ja tuttukin monelle, nimen olen kyllä kuullut aiemmin.

    Pikku-joulua joku kaipaili, ei taida onnistua, ei kahvipirtin veroista ainakaan, väki on niin kovasti vaihtunut ja leikkimieli kadonnut.
    Voi " ukko vaan " parkaa, jos minua joutuisi kannattelemaan Tulipunaruusujen menossa ja sen muistan, että ynnämuu ei tanssimaan suostunut kahvipirtin kekkereissäkään.
    Siitä vaan pikku-joulu tunnelmiin jos joku jaksaa intoutua.
    Luulen, että itse olen muuttumassa tosikoksi," järkeväksi", vaikka hassuttelu toisikin hauskuutta elämään.
    Kyöpeliin lentoon silloin Ramoonan kanssa kilpaa pukeuduttiin ja luudat ohjaili kissan ja kahvipannun perille, taisi nykyaikakin joillekin miehille tuoda tekniikan mukaan.
    Taisi joku Kyöpelin maastoihin hävitäkin, sitten aikojen perästä huhuilun kuulleena palasi pirtin suojiin.
    Muistelen, että hauskaa oli ja mielikuvitukseen kaikki yhtyivät.

    Nyt eletään tätä aikaa ja huomenissa joulukuu alkaa, tänään menen taas hiuksien leikkaukseen, aina sekin homma vaan nopeammin eteen tulee.
    Katselkaa nyt oikea nojatuolin osoite, vaikka harmia ei jos vääräänkin menee, ylös ne nousee ja näkee, että viesti on saapunut.
    Onnellista päivää toivotan kaikille, tai ainakin pieniä onnenhippuja;)
  3. Huomenta lumisesta Savosta ja tänään aloitan kiitoksilla, "ukko vaan" sait hymyn heräämään heti aamutuimaan;)
    Puna ei luonnollista kautta enää poskille tule, vaikka ennen useinkin punastuin, kärsimykseen asti, lienenkö niin paatunut jo, että puna ei poskille tule.
    Noista tuoksuistakin, kai ne nykyaikana jo tuoksutkin purkkiin saa, minä en;)
    Joulunodotusta myös sinulle ukko vaan.

    Korpikirjailija, mkr ja Mira niin ne tekemiset jouluisista ruuista voi unohtaa, jos niin asian kokee, eihän se ole kuin samanlainen viikko kuin muutkin.
    Puolustelen taas kerran näitä touhujani, joita aina vaan esille tuon, joulu on minulle perinne ja siihen kuuluvat tekemiset.
    Ruokia laitan omaksi ilokseni ja kokeilen taitojani, joskus onnistuenkin.
    Pitkin vuottahan minä näitä perinteitä jokaisen juhlapyhän nimikkeelle yritän tehdä, ne jotenkin muistuttaa siitä, että juhlatkin on tärkeitä.
    Arjesta puhumme ja mukava on niitä tapahtumia lukeakin, mutta kohokohtien voimalla nekin värittyy.
    Olette varmaan kyllästymiseen asti lukeneet tekemisiänne, koska olen niin vanhanaikainen mummo, että varastoin ruokaa pakkaseen, kuin myös valmistan ihan itselleni.
    Nykyisin päivän ohjelmaa on keksittävä, yksi sen kuluttamisessa on iso tekijä, ruokailun aikaan saaminen.
    Ymmärrän oikein hyvin, että toisinkin asiat voi hoitaa ja työtähän se lisää kaupan tiskiltä ostaminen valmiina, Saarioisten äidit valmistaa maukasta ja ne tuotteet on kaikille tarjolla, hyvä niin.
    Joululahja miettimisestä olen viimein luopunut, kirjekuori ja euroja sisään, sekin tuntui alkuun vaikealta, mutta nyt helpottunut olen, kun lahjojen miettiminen on jäänyt.
    Sukkakorejani näytän ja jokainen niin haluava voi mieleisensä ottaa, lahjoituksiin loput.
    Toivon, että en pilaa kenenkään joulun valmisteluja ja yleensäkin, en siksi kertoile näitä juttuja, omia ajatuksiani ja tekemisiäni vaan , jokaisella on joulukin oman näköinen.
    Lueskelen innolla teidän toisten tekemisiä ja jouluun laskeutumisia, minulle joulu on lapsuuden aikaa, elän muistoissa, olenhan jo toisen kerran lapsi;)

    Hellan uusin joku vuosi taaksepäin ja huoltomies totesi, että kolmisen vuotta on hyvä ikä hellalle, kysyin uudestaan onko noin, kun itse ajattelin, että loppuelämäni kestää.
    Miten ennen nuo hellatkin oli vahvoja, levyineen, nyt melkein kertakäyttöisiki mennyt.
    Voinee sitä yrittää ajatella, että näin työtä riittää, kaikilla tuotteilla lyhyempi elinkaari.

    Kyllä tuo onkin hyvä homma, kun vain yleistyisi, että kotona voisivat käydä rokotukset hoitamassa, on niin paljon vanhoja, jaloistaan jo huonoja ihmisiä, ettei liikkuminen ja jonotus varsinkaan hyvää tee.
    Vähän nuo palvelujen karsimiset pelottaa, mistä saa aina kuulla, milloin kohdalle joku menetys tulee.
    Tulevaa tuskaa on turha miettiä, vaikuttamista on enää vähän, jos ollenkaan meikä mummolla.

    Niin joulu jo kuukauden perästä muisto vaan, uutta vuotta jo kuukauden kuluttua alamme elämään.
    Tänään kerhoon, pakkanen pudonnut neljään asteeseen, tarkenee hyvin tallustella , jalkaa vaan toisen eteen, niin hyvin kuin vain sujuu;)
  4. Huomenta ja mukavaa tiistaipäivää, aika rientää, kuukauden perästä jo juhlitaan itsenäisyyspäivää.
    Luin jostakin, että 1700 vierasta on kutsuttu tähän viimeiseen Niinistön kauteen päättyvään juhlaan, ensi vuonna valittujen keskuudesta uusi johtaja maalle syntyy.

    Edellisen ketjun viestiäni on tulkittu kovasti, ehkä ei tarkoituksena ollut mollata ketään ja usein nuo ",ehkä, oletan " tai muut siihen liittyvät epävarmuuksia todentaminen kannattaisi myös lukea.
    Asia mistä kerroin oli äitini kertomaa, hänellä mahdollisesti joku tuttava tämän kokenut, en usko äitini omiaan keksineen.
    Tämä yksi esimerkki yksinhuoltajien elämästä siihen aikaan., ei tämä kaikkia koske.

    Sairauksista kertominenkin on haasteita antanut, kyllä mielestäni voi vointiaan kuvailla, jos siitä saa mielelleen hyvän olon ja aika yleistä on, että sairaudet puhuttavat, ehkä myös apua jonkun asian suhteen voi saada.
    Hyvänmielen ylläpitäminen on haaste kaikille, pakko on yrittää jotain kivaa kirjoituksistakin löytää, harmiksemme nuo sairaudet vaan yleistyvät iän myötä.
    Toivoisin, että emme pahaa mieltä tuntisi toisen hyvästä olosta, mutta myös myötäelämisellä vaivojen kanssa painivia osaisimme lohduttaa.
    Hyvä tuo Eliaanan "perhosen siiven isku" pieni lämmin aatos vaikeuksien keskellä painivien tueksi.

    Tuosta sairaala olemisesta tuli oma , ainut tähän mennessä (kahden synnytyksen lisäksi)muisto mieleen.
    Olin 15- vuotisena silmäsairaalassa Helsingissä ja ikävä oli kova kotiin.
    Itkin lohduttomasti jatkuvasti, kunnes hoitajat keksivät laittaa minut "töihin" siihen aikaan potilaiden kukat siirrettiin suihkuhuoneeseen yön ajaksi ja tämän homman sain tehtäväksi.
    Ammuin illoin niitä kuskailin edestakaisin ja ikävä osin katosi.
    Myös se että joka aamuinen lääkärin tarkastus toi iloa, sillä tämä lääkäri taisi olla musiikki ihmisiä, koska hän lauloi minulle aina laulua, "sinun kanssasi tanssin mä taivaisihin ja lemmen seitsemäs taivas on meidän", se antoi hymyä naaman koko päiväksi.
    Osasikaan mitään muuta laulua, mutta eipä tuolla väliä ollut, itkut unohtui.
    Sairaala oloakin voidaan helpottaa, tai voitiin, nykyisin kai kiire tämänkin yrittämisen on tuhonnut, viimeinen ystävällinen teko hoitajilta oli, kun eräs hoitaja saattoi minut yöjunaan ja matka sujui hyvin, kotiinpaluu oli ihana.
    Mukava muisto siitä jäi ja silmätkin on hyvä kuntoiset edelleen, lie lääkärin laulu siinäkin auttanut.

    En ole nähnyt Koiviston muistomerkkiä, mutta jos siinä hiuskiehkura on kuvattu, uskon, että Koivisto olisi siitä iloinen.
    Kansanmies ja huumorimies hän oli.

    Luin aamulla laulamisen ilosta Kotiliedestä, miten kuorossa laulaminen iloa ja hyvää oloa saa aikaan, sitä tänään taas kokemaan minäkin.
    Toivottavasti pitkään jaksaisin ja korona pysyisi kaukana, näin tänään, heippa!
  5. Ehkä ne muut kulkijat ja rengit luvan perästä aittoihin tuli, oletan.
    Kysymys oli siitä, että isännät nurkkiinsa ottaessa sanelivat säännöt. pakon edessä oli taivuttava, poikkeuksia tietysti oli.
    Asiasta en tiedä muuta kuin mitä äitini kertoi ja mitä suomalaiset elokuvat ovat tarjonneet.
  6. Huomenta nyt jo kunnon pakkassäästä23 mittarissa.
    Kaunis päivä tästä kehittyi, täysikuu tervehti aamukahvilla istuessani.
    Illalla toisella puolen taloa täytenä hyvän yön toivotti ja hyvinpä nukuinkin, liki kahdeksan tuntia, uniakaan ei mieleen jäänyt.
    Kaunista myös herätessä, tuo huurteinen koivuryhmä hyvän mielen saa aikaan.

    Piparit ja maustekakku tuli valmiiksi, vähän töitä teetti piparitaikina, huomasin jo aineita yhdistäessäni, että siirappia meni liika, niinpä sitten jouduin kaulitessa jauhoja käyttämään, no syötäviä ehkä kuitenkin.
    Ei niin vanhaksi elä, etteikö virheitä tee, vai johtuneeko juuri iästä?

    Äitini kertoi noista vuosisadan (1800 lopun ja 1900 alun) alkuaikoina tapahtuneista asioista.
    Silloin piiat yleensä talon nurkissa saivat yöpuun ja että työnsä saivat pitää, piti suostua kaikenlaiseen, nykyään sanottaisiin raiskauksiinkin isännän taholta.
    Sitten lapset kainalossa uuteen paikkaan missä sama kohtelu saattoi jatkua, jos huonosti kävi lapsia lisää tuli.
    Onneksi on naisilla ollut sisua kohottaa tasa-arvoa, joka tänä päivänäkin on jossain tapauksessa on saavuttamatta.
    Miran kertoma johti näihin kommentteihin.

    Tanssit tanssittu ja hyvä lopputulos oli, niin pieni ero voittajapareilla, että molemmat olisi voittajiksi voinut laittaa, on hatun noston paikka Matille, että tekojalalla pääsi läpi tämän urakan ja niin vaatimattomana jaksoi olla.
    Kysymys oli näyttämisestä mihin vammautunutkin yltää, kun sisua riittää, ehkä ei kunnianhimo ollut päällimmäisenä.
    Lähtökohdat aivan toiset voittajaparilla, tuo tanssi oli taidetta mihin vain koulaantunut voimistelija pystyy, molemmat hienoja esityksiä.
    Anssin käsissä minäkin saattaisin jopa onnistua, on hän vakuuttava tanssija. vahva ja varma;)

    Minulla on ryijy, jonka nimeä en varmana muista, ehkä oli Tulenliekki, punasävyinen on.
    Seinävaatteeksi voisi nimetä tuo omakutoma ja merkkaama tekele Apila nimeltään, siihen suruani aikoinaan purin.
    Kotini tekstiilit olen melkein kaiken itse tehnyt, matot on vaihtunut teolliseen muotoon, muutama kutomani on jäljellä, niitä on lapsetkin halunneet.
    Liinat olen virkannut ja joka pöydälle ja kaappien päälle niitä riittää, olen todella mummo, jos liinojen pidolla mitataan, näin ole kuullut sanottavan.
    Isot sängynpeitot, verhot ja pöytäliinat olen aikaan saanut, ilmankos peukalot voivat huonosti.
    Tulipas nyt kehumisen makua, mutta kukapa se hännän nostaa jos ei itse sitä tee;)

    Ramoona kerroit kranssien teosta, minä tein kuusenoksista, sinulla runsaampi aine valikoima ja kauniita aikaan saat sen uskon.
    Haudoille ne tein, toivottavasti pääsen itse ne viemään. kävyillä hiukan ilmettä yritin saada.
    Yllätyin tuon lapsenlapseni kysymyksestä samalla tuli hyvä mieli, että noitakin asioita miettii ja yrittää elää mietteidensä mukaisesti.

    Kyllä nuo harrastamiset ovat rikkautta elämän kirjossa, niin monenlaiseen ihmiset pystyvät, vähäistä on minun tekemiset, kun vertaa kaikkien muiden taitoja, mutta tässä mukana rokassa kehujeni kanssa ;D

    Nyt tuli hieman minulle epämukava viesti, en yleensä tykkää kehumismielessä tekemisiäni esiin tuoda, kertoillen vain, mutta sallittakoon poikkeus.
    Nyt voi jossain puolin maata varpaat käpristellä pakkasen kynsissä, mutta ulos on minunkin rohjettava ja asioita hoidettava, ehkä kuitenkin palentumiselta vältyn, näin toivon teidänkin eka pakkasen kestävän.
  7. Sunnuntaiaamua ja oi että voikin olla kaunista, huurteiset koivut ikkunani takana ja puisto on kuin taulu toisella puolen taloa.
    Pakkasta 18, sekään ei hirvitä, jos ulos lähtee vaatetta niskaan, villa pitää pakkasenkin pois varpaista.
    Kuuntelin puuhieni rattona eilen kansalaisen kahvituntia ja siellä keskusteltiin pitääkö puhua suoraan, vai voiko valkoisen valheen päästää suustaan, ettei loukkaa toista.
    Suoraan puhumisen puolesta oli suurin osa, mutta tapa ja eleet saavat lievennystä aikaan.
    Mietteitä tuli paljon, raamatun lauseitakin tulkittiin, minusta hyvin mielenkiintoinen ohjelma.
    Ajattelin miten sopiva olisikaan tuo miettiminen ensin ja sitten vasta ulosanti täällä palstallakin.
    Muutenkin lauantain ohjelmat ovat mieleisiäni, oppikoulu ja musiikin tietämyksestä kilpailu, missä testihenkilöt antavat pisteitä kuulemilleen kappaleille.
    Siinä puuhastelun yhteydessä mielikin saa osansa.

    Tyttärenpoika heitti soittaessaan kysymyksen mitä rakkaus on, hänen mielestä se on toisen huomioon ottaminen, aina toisen parhaaksi tekemistä, olen samaa mieltä, kahden ihmisen välillä tuo on juuri rakkautta parhaimmillaan.

    Olette lampaita jaotelleet ja eläimistä ja niiden hoidosta puhuneet.
    Minulle eläimet on yksi kohde, heille myös sopii rakkaudesta puhuminen, eläin on ihmisen armoilla ja niitä on kohdeltava rakkaudella.
    Hiukan särähtää tämä nykyinen eläinten palvominen, puetaan koirat ja kissat ihmisenkaltaiseksi, leikataan ja värjätään turkit, se ei kuulu huolehtimiseen vaan ihmisen oman egon nostoon.
    Sairastuneet eläimet on totta kai hoidettava ja hyvillä mielin seuraan Facessa miten eläimiä pelastetaan milloin mistäkin ahdingosta, luonnossa oleva eläin on myös tunteva eläin.
    Jälkeläisten koirat ovat perheen jäseniä, poikani jopa hemmottelee koiriaan miniän mukaan.
    Ulkomaan matkakin meinasi jäädä, kun ei hoitajaa kotiin meinannut löytyä, tarhaan eivät halua koiria viedä, nyt onnistuu matka.

    Arvokas mattosi olikin, minkä anoppisi kutoi ja kestävä, minä tykkään edelleen mattoni ulos kiikuttaa, tuntuu kuin koko huusholli raikastuisi siivouksen jälkeen, kun tuulettuneet matot lattialle levitän.
    Äitini osasi villan langaksi kehrätä ja olikin hyvin kierteet tiukkoja, nykyiset langat jakoilee kiusallisesti, aina osa silmästä meinaa puikolta pudota.
    Harmittaa, että en tuotakaan oppia opetellut kuin niin monia muitakin.

    Kyllä se tuo ikä niitä vaivoja lisää, tämän olen huomannut, joka vuosi aina vaan kehnommaksi elo menee, mutta se kuuluu asiaan ja siihen on suhtauduttava hyväksyvästi.
    Kyllä sairaudet ja niiden oireet on todesta otettava ja hoitoa saatava, usko vaan poikiasi demeter ja kuten Eliaankin mainitsi, ei koskaan voi olla tietoinen mikä missäkin piilee.
    Tuo sydämenvajaatoiminta on minunkin kohdalla mainittu.

    Tänään niin pyhä kun onkin, piparin teko odottaa ja maustekakun tarpeet esille otin, se säilyy ja paranee vain ajan kanssa.
    Eilisen päivän tekemisiin olin kovasti tyytyväinen, nyt omatekemää pizzaa iltapalaksi.
    Tykkään touhuta aamupäivästä, samalla radio ohjelmiaan työntää joskus onnistuen ahaa elämyksen saantiin.
    Nauttikaa luonnosta ja sen ihanuudesta, missä vaan suinkin tätä kauneutta löytyy.
  8. Lauantaiaamu ja ensimmäinen kunnonpakkasaamu, mittarissa 14 astetta, vuodevaatteet kiikutin kiireesti parvekkeelle ja jo valkenevalla taivaalla kirkas tähti loisti,
    Mieli ilahtui pitkän pimeän ajan jälkeen tulee varmaan kaunis päivä.

    Tyttärenpoika soitti Ruotsin puolelta, kertoili jouluksi tulevansa suomeen perheineen.
    Muisteli lapsuuttaan ja sitä miten paljon oli luonamme, minä en muistanut näin olleen, mutta vakuutti monet ateriat nauttineensa.
    Olen joskus kertonutkin, miten vähän muistankaan tapahtumia jälkeläisteni elämästä, mukava oli kuulla.
    Tämä poika ensimmäinen lapsenlapsi, vilkas oli sen muistan:)

    Minä luulen mkr, että se lammaspolo oli mielissään, kun turkistaan pääsi, ainakin kesäaikaan, katsellen mietin keritsemistä, kunhan ei ihoa myös leikkaannu.
    Nykyisin sähkökoneet ehkä mukavampia villaa pois otettaessa.
    Nuo villat on minunkin käsissä muotoa muuttaneet ja lämmintä monelle antanut.
    Kyllä minullakin nuo adventtiin kuuluvat valot ja kyntteliköt on valmiina ensi lauantaita varten, minusta yksi jouluun laskeutumisen tapahtuma.
    Kaikki nimi ja syntymänikin sattuvat joulukuulle, ehkä siksi ihastelen aina joulunaikaa.

    Savitöitäkään en ole koskaan tehnyt, ihmeteltävän paljon ihmiset saavat käsillään aikaan, minä vähän myös jotain yritän näpräillä, tuotokset ei aina edes itseäni tyytyväiseksi tee, minkäs sille mahtaa, kun taitoa puuttuu.

    Ano 14,33 kiitos "kehusta" ainahan nuorena kaikki kauniiltakin näyttää, en sieltä parhaasta päästä kuitenkaan ollut.
    Myöskään en tungosta ole seuralaisten suhteen huomannut, olinko jo silloin jollain tapaa pelottava.
    Käypäläisiä on toki mieheni jälkeen ollut, mutta ei roskapussin juoksuttamiseen kukaan pitkäksi aikaa ole suostunut, vika minussa.
    En osaa olla miellyttävä varmaan, nyt yritän tuon roskahomman itse loppuun hoitaa.

    Onpa ruokatapasi hyvin terveellisen tuntuista" vanhajäärä" (Hurskainen kaiketi), minulla ei ateriani noin terveellisiä ole koskaan, tänäänkin aion laittaa kunnon perunalaatikon uuniin, pannukakkuakin aion paistaa.
    Ostin pizzatarpeet niistä myös kehittelen jotain kielen makuista, kunnon kerroslihalla päällystän perunalaatikon, ihan vesi kielelle tulee, kun ajattelen.
    Lääkkeen sain kolestrolia kurissa pitämään, hiukan on koholla, mutta joskus on mielitekojaan tyydytettävä, ei näitä kohokohtia kovin paljon olekaan.

    Nyt liikkumaan näissä sisätiloissa, ehkä iltaan mennessä olen väsynyt, mutta tyytyväinen;)
    Talvista päivää toivottelen;)
  9. Pimeys ympäröi vielä, miten pimeneekin, kun tuo ikkunani kohdalla oleva katuvalo sammuu.
    Huomenet tähän viikonlopun alkuun, katselin, että auraajat liikkeellä, uskaltaa kauppaan suunnata.
    Olen kaikki lankani neulonut, mietin ostaisiko lisää, vai jäisikö siltä osin laiskottelemaan.
    Tiedossa on kyllä joka päivälle joku tekeminen, varmaan jouluun asti, piparkakkujen paistolla aion aloittaa, aina ne teen, vaikka en niin paljon niitä söisikään, maustettujenjuustojen kanssa ihan hyvin välillä maistuu.
    Valmiina en jouluisia ruokiakaan osta, miksipä niin tekisinkään, kun aika riittää tekemiseen ja intoakin löytyy.

    Tuosta laulamisesta, on se myös yksi syy kokoontumiseen, voi tavata tuttujaan ja jonkun sanasen vaihtaa.
    Minulla radio keittiössä koko päivän melkein äänessä, musiikin kuulen joka huoneeseen, puhe jää heikommalle, mutta aina jotain maailman menosta saan tietää.
    Musiikin kuuntelua olisi mahdollista äänilevyjen soittelulla, mutta jääpä vähäiseksi sekin, kun radio aika paljon musiikkia väliin työntää.
    Mietin usein, että otan albumit, laitan levyt soimaan ja katselen kuvia, vielä sekin on jäänyt tekemättä, aina jotain muuta väliin tulee.

    Minulla on parvekkeen ovessa koko lasin peittävä tiffany työ, edellinen asukas jätti, kun sitä ei rikkoontumatta olisi pois saanut, värit ei miellytä, mutta siinä se on ja pysyy.
    Tiffany töissä on kai aika kirkkaat värit yleensä, on vihreää, turkoosia ja punaista, eri sävyin.
    Tiffany työ ei minulta onnistuisi, eikös ne tinaten yhdistellä?

    Uskon, että ampulanssi tulee jostakin aikaa hakemaan, ellei näin mene ainakin voi valituksen esittää, voi olla, että yhtäaikaisia tapauksia ja ei ihan heti joudu.
    En millään voisi katsoa vierestä, kun joku joutuisi kuolemaa tekemään ilman minkäänlaista apua, olkoon kysymyksessä vaikka omasta tahdostaan matkalle lähtenyt.

    Tuo rokotus minullakin lähestyy, vaikka aikaa vielä runsaasti, ehtii koronakin ennen, aika on 15.12. luvassa siis kuitenkin.
    Valojani en ole tarvinnut uusia, muuta kuin lamppuja vaihtaen, avioliiton alkuajoista on valaisimeni.
    Siitäkin tapahtumasta jo 67 vuotta.

    Pitää ennen kauppareissua roskat viedä omiin laatikoihinsa, miksihän se homma ei miellytä, mutta ei ole miestä jota komentaisi viemään roskapussit;)
    Kauppaan lähdenkin heti kohta, lumisateita voi iltapäiväksi joutua, näin tuo säätiedotus lupaili.
    Viikonlopun alkuja kaikille;)
  10. Huomenta lumisateesta, koko yön lunta on tullut ja nyt vasta aura-autot tuntuvat jyrräävän.
    Lunta satelee hissukseen lisää, siksi kai eivät kiirettä pidä aurauksen suhteen, säälittää nuo kävelijät jotka kahlaavat lumihangessa.
    Onnekseni voin tänään vain ikkunasta katsella, ei mihinkään menoa ole.

    Tuohan se on aina tarkistettava asia onko avaimet ja rahapussi mukana, jos uuden reissun joutuisi tekemään unohdusten vuoksi, verenpaine nousuun kipuaisi.

    Totta tuo mistä puhuit mkr, pienetkin huomioinnit tuntuvat mukavilta, kohdallani lenkkisaunakaveri aina pesuvatiani kantaa ovelleni, pidän oman vadin saunassa, tykkään pestä istualtani, suihkussa sitten lopuksi, pidempi seisominen on vaikeaa.
    Ei niin monta rappua nousua ole asuntooni, mutta hän on huomannut huonon liikkumiseni rapuissa ja haluaa kulkua helpottaa, menee itse kolmanteen kerrokseen.
    Muutenkin mukava tapaaminen tämän lenkkisaunan tiimoilta, siellä käydään läpi tapahtumia, sairauksia ja ruokien laittoa, siis samaa mitä täälläkin.
    Puolitoista tuntia hujahtaa nopsaan, eilenkin sanoin, että kohta saamme mies seuraa, jos emme älyä pois lähteä.
    Apua on aina tarjoamassa tämä pariskunta muissakin asioissa.

    Kiitos neuvosta ano 18,22, kävin asian tutkimassa, voimistelen kyllä joka aamu, mutta ehkä en ihan oikein tuota pään heilautusta ole tehnyt.

    Olen kai huonosti lukenut viestejäsi demeter, kun en ole ymmärtänyt huoliesi ja harmisesi määrää, mutta nyt toivon, että voimia riittää haasteet selvittämään.
    Aika on se, sen kuluminen harmit saa unohtumaan, kaikki ei välttämättä unholaan kokonaan siirry, mutta helpottaa kuitenkin.
    Omaa kuntoakin pitäisi hoitaa, jaksaminen helpottuu, minulta se useinkin jää tekemättä.
    Omatekemiä tauluja korjailen, kun niitä katselee jatkuvasti virheitä löytyy, opettajani opistolla sanoi näin myös tekevänä , ajattelin miksi en minäkin;)

    Nuo tumpeluudet joista mkr aina kertoilee tunnen omakseni, silti itse yritän asioista selvitä näiden tietolähteiden osalta, joskus sujuu hyvin, joskus sotken ja sitten selvittely jo apua tarvitsee.
    Ihmiset joilla on helppoa ymmärtää noita virkakieleksi sanottua tekstejä, helposti asiat hoitaa, mutta näin tyhmempi saa miettiä, että mitähän tuokin tarkoittaa.
    Ajatus ei aina jaksa mukana kulkea, ei täten ymmärrä lukemaansa.

    Ramoona jaksaa niin moneen innostua, tulee takavuodet minullekin mieleen, niin sitä jaksoi ennen itsekin.
    Nyt ei meinaa haluja oikein mihinkään, inhoan vaateiden ostamistakin, se kai yleensä naisille on mieleistä.
    Onnekseni tarve uusintaan on myös vähentynyt, enhän missään juuri käy, en uutta tarvitse.
    En ole koskaan oikein vahvasti pukeutumisesta ollut kiinnostunut, mukavat päälle, se on mottoni.
    Joskus oli teatteriin menokin tapaus ja se vaati uuden vaatteen, nyt sinnekin voi mennä melkoisen tavalliseen pukeutuneena.
    Kiva kuitenkin nyt lukea toisten intoa elämän suhteen ja todeta, että aika entinen ei palaa.

    Ano 11,36 mukava kuulla, että vaatimattomuus saa myös huomiota, en osaa muuta olla kuin se mikä olen.
    Kiinnostusta tunnen kyllä monenlaisesta, toteuttaminen ei onnistu, maailman tuska pysäyttää.
    En vartta vasten uutisia istu kuuntelemaan, mutta kyllä media pitää huolen, että ihmisten hädältä ei voi suojautua.
    Kauhulla ajattelen heitä jotka tänne pakkaseen joutuvat, henkensä uhalla tuntemattomaan, olkoon syyt siten mitä tahansa.

    Enpä nyt pohdi tämän enempää, kyllä ketjuja löytyy, mihin voi tuskaansa ja ihmettelyään viestiä
    Lumisade lakkasi ja voi laulaa, lunta tulvillaan, on raikas talvisää.....hyvää vointia kanssaihmiset;)
  11. Huomenta, pimeyttä nyt riittää, mutta lohduttavaa on tietää, että jo parin kuukauden kuluttua alamme ihmetellä päivän jatkumista.
    Tätähän se elämä on ihmettelyä milloin mitäkin.

    Olen saanut nuhteet politiikan puhumisesta ja saman asian jauhamisesta, noinhan olen tehnyt.
    Politiikan puhuminen lähinnä päivän politiikasta ja saman jauhaminen siitä, että en aina uutta keksi.
    Joskus olen itsekin sanonut, että varmaan moneen kertaan tulee asioita ilmennettyä, muisti ei pelaaja niinkin kauan mukana olleena uutta asian tynkää ei aina keksi.
    Sinulle joka tämä ärsytystä tuo, kirjoitan melkein aina rekatulla, voit hypätä jaaritusteni yli;)

    Sitten tuo politiikka, olen pitäytynyt puhumasta politiikasta joka saa mittasuhteillaan kiistelyn aikaan.
    Arjesta olen kehottanut kirjoittajia kertoilemaan, mutta, mutta, kun tuo politiikka tuo osan myös tätä arjen elämään liittyvää.
    Kuuntelen puuhaillessa paljon radiota ja siellä media hehkuttaa milloin mitäkin meihin ja meidän elämään liittyvää.
    Eilen Lapsenpäivään liittyviä asioita keskustelivat tutkijat ja asiantuntijat ja siellä lasten pahoinvointia jo alakoulusta asti pohdittiin.
    Lapsen elämään liittyy huoli elämän kulusta, jos kotona puutetta kaikesta koetaan, on sairautta, tai työttömyyttä ja muuta sen kaltaista, lapsi aistii huolen ja se heijastuu hänen elämänsä kehitykseen.
    Media hoitaa myös lapsien korviin sitä epävarmuutta mistä jää pysyvät arvet, lasten synnyttäminen tästäkin syystä on pienentynyt, verojen kerääjiä ei synny.
    Kaikenlaiset pelot ja uhkat esiin tuodaan.

    Työttömyydestä puhuttiin myös ja sen seurauksista, miten saa tekijät taitojaan vastaavan homman. myös kyseltiin mistä sitä työtä saa.
    Työttömyysturvaa karsitaan ja sillä työpaikkoja pyritään aikaan saamaan, miten.
    Kaikki työttömät eivät luusereita ole, kaikkia kuitenkin näin kohdellaan.
    Työkykyä ei tutkita, luin esimerkin sängystä ei jaksa mies 34 vuotias nousta, äiti pyörätuolilla VC:n vie, lääkärin lausunta on, työkykyinen mies.
    Juurikin tätä työkuvan tekemistä kaivattiin ja näin todellinen työttömyys kasvonsa näyttää.
    Asiantuntijat näitä pohti, heidän totuuttaan kerron.
    Eilen myös kunnanjohtajat kauhistuivat, juuri alijäämäinen budjetti tehty, kun tuli tieto, että kuntien määrärahoja karsitaan, no onneksi tänä aamuna kuulin, että asia uuteen harkintaan, kai siirretään myöhempään ajankohtaan, verokiristys kyllä kaikilla odotettavissa.

    Tätä kaikkea tulee tiedotusvälineistä joka päivä, se työntyy ja koskee meidän arkea joka aikaisesti, olkoon politiikka tai mitä, arkea se on ihmisille.
    Hallitus näitä madon lukuja esiin tuo, olkoon minkä värinen milloinkin, nyt näin.
    Huolta aiheuttaa ja jos siitä haluaa keskustella voisi jotain purkautumista ja elämän helpotusta antaa.
    Kertarysäyksellä ei taloutta kuntoon saada, liian isoihin saappaisiin on astuttu.
    Viisautta olemme ehkä pyrkineet valintoja tehtäessä tapahtuvan, mutta kaikessa ei näin ole käynyt, olkoon sitten kenen syy tahansa.
    Nyt olisi lusikka kauniisti käteen otettava, ja malttia ajatteluun ja toimiin.

    Jos tuntuu minun puheeni harmia tuottavan, voi sitä muutosta odottaa, ei mikään pysyväksi ole tarkoitettu palstallakaan.
    Itsekkäästi vaan näitä viestejä laitan, omia aatoksiani esitän, koska koen sen hyväksi pääkoppani toimimiseen.
    Tähän jääköön tämä selittely.
  12. Sananvapautta en pysty kieltämään en sinulta en toisiltakaan, sitä en edes pyri niin tekemään.
    Minullakin on mielipide oikeus hallituksen kuin muidenkin päättäjien tekemisiin, silti en ala politikoimaan.
    Joka hallitus joutuu arvostelun kohteeksi, mistään ei kaikkien mukaista löydy.
  13. Huomenia viikon alkuun, taas tuo joulu lähempänä ja siitä puhuminen on saanut tilaa, hyvä niin.
    Joulu on minulle mieluinen asia, ollut aina, lapsesta lähtien se on kohonnut suurimmaksi juhlapyhän ajaksi.
    Politiikasta taas en tykkää ketjussa puhua, se on varma kiistelyn kohde, kokemani mukaan, mutta mielipiteiden sanominen ei ole politiikasta puhumista.
    Oman näkemyksensä asioiden hoidosta voi ilmaista, menemättä kuitenkaan arvostelun tielle.
    Pohdintaa joutuu elämässä tekemään jokainen joskus, myös hallitukset.

    Tuo jouluruoka ja perinteet, itse olen tinkimätön perinteiden kannattaja, vaikka olenkin monessa joutunut periksi antamaan, tilan puutteesta ja asumisen hajaantumisissa.
    Lapsesta lähtien kotonani joulua vietettiin sota-ajan sallimissa puitteissa, perheiden perustuksen jälkeenkin kokoonnuttiin aina äidin laittaman joulupöydän ääreen.
    Muistan viimeisen yhteisen joulun, mikä vietettiin minun kotona, silloin jo sukua oli kertynyt ja ahdasta oli, siihen sitten loppui yhdessä suvun kanssa pidetyt joulut.
    Oman perheen joulua vietettiin muistaakseni muutaman kerran mieheni kuoleman jälkeen, mutta sitten jokainen kotonaan, oman perheensä kanssa on joulua viettänyt, minä useimmiten poikani kotona.
    Viime jouluna olin kotona ja nyt aion myös jouluni kotonani viettää.
    Parina jouluna olen ollut kylpylässä, mutta se ei houkuta.

    Se että vietän joulua kotonani yksin, ei perinteitä ole kaatanut, teen kaikki jouluun liittyvät puuhat, leivon kaiken jouluisen itse, teen ruokia pakkaseen laittamistani jo syksyllä pakastetuista tuotteista.
    Perunat pakkasesta juhlistavat ja tuovat kesän toisen juhlan mieleen, tillikoristeineen,
    Kraavilohen teen itse, savulohta saan joskus poikani laittamana, jos haluan.
    Laatikot teen myös ja ne säilyvät hyvin pakkasessa valmistuksen jälkeen ja maistuvat myöhemminkin.
    Lasimestarinsillistä olen luopunut, samoin lipeäkalaa en koskaan tykännyt syödä, myös riisipuuro jää tekemättä, teen luumukiisselin kermavaahdon kanssa maistuu jouluiselta.
    Koristeita olen vähentänyt, vaikka ne itse tehdyt mieltä ilahduttavat, ennen lapsien vuoksi niitä rakentelin, nyt ovat komeron ylimmällä hyllyllä.
    Joulukyntteliköt ikkunoille ja valoja parvekkeelle, ne kuuluvat asiaan.
    Ensimmäinen adventti joulun alkuun laittaa valoineen.

    Aloitan uuden ketjun, kun alkaa paljon yli 200 vastauksen mennä, sekin eräs perinne, niin piti alkuaikoina tehdä, punainen "tiplu" ilmaantui ja sitten ei voinut ketjuun enää viestiä laittaa.
    Minusta se oli hyvä, samoin oli oksapuu millä voi vastaukset kohdistaa, väärinkäsityksiä ei niin herkästi syntynyt.
    Nyt näissäkin on uudistuttu, mielestäni ei parempaan suuntaan, tämä minun mielipide.
    Pakko on uudistuksiin tyytyä, tai sitten voi poistua, jos ei nykyinen sovi.
    Eläkäämme kaikki omine mielipiteinämme, hyväksyen asioita oman ymmärryksen mukaisesti, jokaista ei voi miellyttää;)

    Silityshommat odottavat, voisi osoitteet kirjekuoriin kirjoittaa, sekin iso urakka osoitekirjaa selaillen, jokusen viikon perästä postiin kortit pitää laittaa.
    Olen aina hyvissä ajoin valmiina, suunnitelmat sanotaan olevan puolet tehtävää.
    Hyvänpäivän toivotuksiin jälleen lopetan.
  14. Lukaisin tämän aamun kirjoitukset ja pyydän anteeksi jos liian synkän kuvan maalailin, mutta en mahda mitään, kun kuuntelen ihmisiä ja tuota mediaa, mikä työntää joka mutkassa noita karsimisia.
    Hallitukseen en hyvällä tahdollanikaan voi luottavalla mielellä olla, hyvinvointialueet rahaa vailla, miten käy saavatko, jäämmekö ilman perusturvaa terveydenhoitoa?
    Veroja maksamme jokainen, kaikki läheskään ei niistä toivomaansa apua saa, uhkakuvat on aika todellisia niin rajoilla kuin omassa taloudessamme.

    Makriina sanot, että hallitus uhkailee vain meitä eläkeläisiä, köyhiä, niin ei ole, kysymyksiä esittävät opiskelijat, yksinhuoltajat, omaishoitajat, vammaiset, kuin koko työssä käypä väki.
    Masennuksen aiheista et voi välttyä, vaikka näin toivoisin minäkin, asioihin malttia ja järkeä, toivottavasti löytyy.
    Ano 9,31 kiitos sanoistasi,.
    Tein joulukortteja niiden tekeminen on terapeuttista, jotain kivaa voi itsekukin harrastaa.
    Ollaan hyvillä mielin vaikka ei tuo media mitään hyvää sekään lupaa.
  15. Harmaus jatkuu, mutta taas lauantai ja saunapäivä:)
    Minulla ei noita kohokohtia liikaa ole ja siksi saunakin tuntuu juhlalta, kohokohtia sanon, itse olen näin elämäni järjestänyt.
    Melkoinen erakko alan olla, mihinkään ei mieli tee, tässä vaan odotan tietämättä mitä ja milloin.
    Vielä kuitenkin hyvillä mielin olen, enimmäkseen, aina jotain kivaa keksin, joka päivälle joku homma ja olen tyytyväinen.
    Ystävätär soitti eilen ja kertoi viikon kovassa koronataudissa olleen, jossakin suuremmassa tapahtumassa oli ollut ja sieltä taudin ilmeisesti sai.
    Syytäkin on välttää kokoontumisia, hyvä vain kotosalla viihtyä kuunnella ja katsella maailman myllerryksiä ja niitähän riittää.

    Lapsista ja lapsettomuudesta on keskustelu kulkenut, kaikille ei sitäkään onnea ole suotu, että äidiksi pääsee, mutta on heitäkin joille asia ei paineita tee.
    Tämäkin asia on henkilökohtainen päätös tai kohtalon määräys, suruakin tuottaa, mutta nykyisen maailman aikaan on heitäkin, jotka ei lapsia halua maailman kurjuuteen.
    Pojan tyttäret vasta 30;sinä lapset tekivät, ja nyt on kuulemma kiintiö heidän osalta tehty.
    Opiskelu kummallakin vielä mielessä, jos elämä niin kuljettaa tohtorin hattua ainakin toinen haluaa, voi olla että lapsien etu kuitenkin voiton vie.
    Liiketalous toisella koko ajan vireillä, opiskelu kaksosten kanssa ja vielä vilkas kolme vuotias ehkä jarruna kuitenkin.
    Aika näyttää, minusta ei apua kummallekaan, onneksi on näitä mummeja ja ukkeja joilla voimia apua antaa sitä tarvittaissa.
    Tyttären lapsenlapset myös kouluja jatkaa, poliisikoulussa vanhin heistä ja nuorimmalla valtion harmaisiin meneminen, siinä välillä olevat hotelli alalla etenee, työn ohessa opiskelee ja toiseksi nuorin yliopistossa kouluttautuu.
    Minä vain sivusta seurailen miten kukin paikkaansa hakee ja elämän koulua ohessa opettelevat.

    Sukututkimus on meidänkin suvussa ollut aluillaan, mutta on tainnut tyrehtyä alkuunsa.
    Minulla olisi aikaa siihenkin hommaan, mutta ajatuskin jo pelottaa, en jaksa keskittyä moiseen.
    Mieheni suku kuivuu melkein kokonaan, nyt nuorin tyttö otti isänsä sukunimen ja lapset kastettu hänen mukaansa, mutta tyttöjä ovat, jos naimisiin joskus menevät nimi muuttuu, niin halutessa.
    Vanhimmalla tytöllä kaksi sukunimeä, joten vasta syntyneen pojankontolle jää, ottaako äitinsä vai isänsä nimen käyttöön.
    Paineita varmaan isän sukuun, kun ainoa suvun jatkaja olisi, Englanti isän kotimaa.
    Minun mielipidettä ei tarvita menipä minne tahansa ja suku ei tänä päivänä ei niin arvostettu ole, kuin ennen.

    Demeter sinäkin Kauriin merkkinen, no sitten ei horoskooppi merkit yhtään "natsaa" kuten Ramoonakin sanoi, pomojakin on monenlaisia.
    Ajattelin kun kirjoista puhut, kyllä ne poltettavaksi menee minunkin kirjat, joita kalliitakin jos tilailin, numeroituja teoksia.
    Oikein vanhoja kirjoja toivoisin talteen otettavan, luotan poikaani siinä asiassa, vanhat valokuvakansiotkin jo varasi;)
    Uskon että sinä pystyisit kaunista aikaan saamaan, jos halua olisi, tai kiinnostus syttyisi, vävy toi tärpättipullon eilen ja heti otin taulun seinältä ja aloin korjaamaan.
    Kunhan kaikki tauluni uudelleen läpi käy, puuhaa riittää toisillekin, ei muuten onnistu tuokaan.
    Voi olla, että lopputulos vain huononee.

    Nyt arkeen ja kaupalle, jääkaappi tyhjenee uhkaavasti, täyttöä on haettava, kivaa viikonlopun alkua teille kirjoittajaystävät!
  16. Huomenta pikkupakkaseen, varmaan sopiva sää ulkoiluun, mutta ei innosta.
    Taidan kohta muistuttaa karhua, joka talveksi suojan etsii ja siellä nukkuu.
    Noin se taitaa olla, että mummot ja isomummutkin vain nuortuu, vaikka jälkeläisiä monessa polvessa, jos peilit ja vaivat sivuutan mielestäni olen ikuinen nuori;)D

    Noita vanhojen muisteloita en pidä tärkeänä kirjoituksissa, virheitä sattuu, mutta katse eteenpäin ja uusiin tapahtumiin, vaikka välillä muistot vanhoinakin esiin tulee.
    Siis elämän muistelot, ei ikävät tokaisut, joita varmaan niiden tekijätkin harmittelee.
    Haluan uskoa, että myös virheen tehneet katuvat, toisaalta sanottu sana ja kirjoitus on vaikea unohtaa, jos se on kipeää tehnyt.
    Olen onnistunut nämä sanomiset unohtamaan ja toki varoen uusintaa, yritän jättää sikseen.
    Tokaisut mitkä vastaanottaja varmasti huomaa, ei hevillä unohdu, mutta silti jatkuvuuden kannalta on pakko jättää siihen.
    Jokaisen on tietenkin vastattava viesteistään, mutta aika täyttyy niidenkin kohdalta, unohduskin on hyvä asia.
    Tämäpä tästä ,jatketaan hyvillä mielin.

    Hyvinvointialueiden tehtävät ovat huonolla tolalla, valituiksi tuli henkilöitä joilta puuttuu tietoa ja taitoa ohjailla asioita oikein.
    Koronarokotukset ensimmäisellä kerralla sujui melko hyvin ja muutkin varotoimenpiteet, nyt meni toisin.
    Päättäjät eivät arvioineet tilanteita oikein, rokotus aineiden ja aikojen kanssa nyt pulassa, määrärahat ei riittäneet ja nyt sekaisin koko systeemi.
    Maanhallitus ei rokotuksia järjestä ei muitakaan toimenpiteitä sen suhteen, ainoastaan eurojen jakamisessa on pääosassa.
    Karsimista tällä alueella ei ole vara tehdä,, ei monessa muussakaan kohteessa ja siinä hallitus on vastuullinen tekijä.
    Asia ei korjaannu syyttelyllä vaan maltilla asioihin puuttumalla, hyvinvointialueiden aikaan saamista pohdittiin monta vuotta, on kerrottu, että ainakin seitsemän vuotta, mutta silti se ei ollut tehokkaalla tavalla tehty.
    Nyt voimia tarvitaan asian korjaamiseen, ei syyttely auta, yhteistyötä eritahojen kanssa ja siitä homma hoidetaan.
    Hanke on mahtava toteuttaa ja siinä saa viisaatkin päätään pyörittää, mutta aina korjauskeinot löytyy tavalla tai toisella.
    Ehkä mietteeni ei ole oikeita, mutta näin olen asian ymmärtänyt, ehkä maatiaisjärkeä on hyvä käyttää.

    Vielä tuohon eipäs, juupas keskusteluun, en jaksaisi kauan olla pelkän moittimisen kohde, koen ettei panokseni niin tärkeä ole, että viitsisin ilkeyksiä lukea, saati niihin vastata. mukavaa tämän jutun pitää olla, ei väittelyä.
    Olen sanonut ennenkin, että aivojeni toiminnan vuoksi tätä harrastan ja mukavat viestit mielen piristää, kiitos niistä.
    Miellyttävää päivää teille kirjoittajat!
  17. Pistäydyin katsomassa ja taas olen saanut huomiota, vaikka en sitä kaipaa.

    Sanoin, että poistun jos minuun alkaa tulla vain ikäviä huomautuksia, jokainen tekee niin kuin haluaa.
    En sano kenestäkään kirjoittajasta mitään kielteistä, tämä olisi oma päätökseni.
    Ikävä on, että olette korppis ja Paloma kohteina, mutta sillekään en mitään voi, olen monta kertaa pyydellyt sopuisaa kirjoittelua.
    Koetan aina tähdentää, että nämä on minun mielipiteitä ja pyrin olemaan niin, että en ketään loukkaisi.
    Nyt pikavisiitti, lähden saunanlauteille, siellä unohtuu pienet harmit, hyvää yötä, nukkukaa hyvin.
  18. Huomenta ja kuivan näköistä säätä, lunta sen verran, että valoisalta näyttää.
    Nyt ihan oikeasti jätetään tuo "kirjailijaksi" rupeaminen, tokaisin aivan ajattelematta tuon kirjan kirjoittamisen.
    Koulussakin sain aineen kirjoittamisesta kiitosta, mutta paljon tarvitsee taustatietoa jos kirjaa aikoo ja kärsivällisyyttä jota minulla ei ole.
    Onhan noita kirjoja useampaan makuun, joten unohdetaan tämä aihe.

    Nuo lasten ja eläinten hoidot sai mkr kimpaantumaan, no aiheesta kyllä, molempien elämänehdot riippuvat aikuisista.
    Lainsäätäjien armoilla kummatkin, lastensuojelu, eläinten hyvinvointi on lainturvaama, siis pitäisi ainakin olla.
    Lapsista huolehtiminen kuin myös eläinten hyvinvointi on aikuisten ihmisten toteuttava, en milloinkaan hyväksy ihmisiä joilla jompikumpi jää hoitamatta.
    Miksi ihmiset ottaa eläimiä, jos niiden hyvä elämä ei tule toteutumaan.
    Sama lastenkin kohdalla, jos vanhemmat eivät kykene lapsista huolehtimaan, on viisainta jättää heidän hankkiminen.
    Kaikissa asioissa löytyy poikkeamia ja silloin on yhteiskunnan tultava apuun.
    En koulukiusattu ollut, ehkä kuitenkin paikkani sain tietää, mutta sopeuduin ja lopuksi kaikki hyvin.
    Minä ja jälkeläiseni ovat kaikki eläinrakkaita, hoito varmasti hyvää, sama pätee lastenkin suhteen, rakkautta riittää.

    Nuo rokotukset puhuttaa, minä sain lokakuun lopulla ajan joulukuulle netistä.
    Voihan korona jo iskeä ennen sitä, mutta se on sen ajan murhe, ainakin toivossa on rokote saada.
    Nyt odottelen soittoa sairaanhoitajalta, kolestroli lääkkeen vaihtamisesta kyse, lupasi lääkärin kanssa keskustella aiheesta.

    Eliaana, hyvä että vahvistit tuota aivojen "huuhtelu" juttua, jäi itseänikin vaivaamaan, kun en tarkkaan asiaan tutustunut, ei siis unta ollut;)
    Demeter, aina sinua kaipaan, mutta olet itsekin todennut, että nuoleskeluksi mainitaan, jos kutsuja lähettää.
    Rivien väliin yritän opetella kaipuuni laittaa;)
    Mukava että elosi kohentunut, siitä se alkaa sujumaan, kun lääkitys löytyy, vaivat eivät kyllä lopu, lisää aina jotakin löytyy, mutta on niitäkin mitkä suuremmitta suruitta ohi menee.

    Kiva kuulla, että hakusi lopulta onnistui Mira, en minäkään tiedä onko vain korona rokotus, asia selviää paikanpäällä.
    Tuos syntyvyydestä, ei suomessa ainakaan maapalloa täytetä, lapsia syntyy vähän ja nyt huoli jo veronmaksajista.
    Joku syytti edellistä hallitusta tämän rokotuskaaoksen syntymisestä. tuskin syyllisiä ovat, koska rokotuslääkkeet kuin aikojen saaminen on tämän hetken päättäjien käsissä.

    Unohdetaan nuo vanhat jutut, ei ne muistutuksilla parane, pahaa mieltä vaan aikaan saavat.
    Sana on tietenkin vapaa, mutta ei ole mukava tuota kinakiistelyä lukea, vaikka en kohde olisikaan.
    Jos olisin jättäisin siihen.

    Iloista ilmettä naamaan ja päivän touhuja tekemään;)
  19. Lumisateesta huomenet, nyt taas maa valkeana ja valoisammalta näyttää elämäkin.
    Noita valolamppuja en koskaan ole käyttänyt, masennus tulee ja menee sen suuremitta keinoin.
    Joulukortteja rupean tekemään tänään, kun neulominen on tauolla., niskojen vaivan vuoksi.
    Käsivarsia juimii ja sormetkin kenkkuilee, mutta kyllä jotain aikaan saan kumminkin.
    Luin lehdestä miten aivoja huuhdellaan, auttaen muistisairaita, onko mitenkä totta, en jaksanut loppuun lukea.
    Sen sain selville, että uni puhdistaa aivoja, kysymys oli muistisairauksista, miten sitten jos unissaankin elää täyttä elämää?

    Niin tuo Kahvipirtti, meinaa unohtua ne kaikki kivat siellä, yöllä heräsin ja eikös vaan muisteluksi meni ainakin tunnin verran, kun kirjoittajien nimimerkkejä muistelin.
    Marke mainitsit ylikypsän ja oli myös rouva ylikypsä, vaki kirjoittajia olivat.
    Joitakin muistin, maalaismies upea ihminen, teki kirjahyllyn minne sitten arvokirjoja tuotiin, oli Venlastiina aina hauska ja miehensä Late, joka nurkkakaapin täytti.
    Klara, ellu, Hintriikka, pääsky, tulenlieskat (runoketjua hoiti), Lokari. muori38, mdk-mdk, meri-kukka, Simpatti, veeti-severi, Perttu, Ramoona,, nämä nyt suuremmitta vaikeutta muistin, lisätkää jos muistatte, no Kristiina 23 ja Katleija Turusta. Ynnämuu meinasi unohtua ja ville- vallatonkin seuraan kuului.
    Tapaamisia oli kolme, risteilyjä kaksi ja Lappajärvellä kolmas kerta.
    Risteilyllä oli Ruuneperi mukana, hän ei juurikaan pirttiin kirjoittanut, toinen sen aikainen kirjoittaja ei pirttiä arvostanut oli hajupoika monine muine nikkeineen.
    Lappajärvellä meitä oli 10 kirjoittajaa, ja hauskaa tietysti oli, risteilyillä vähemmän muistini mukaan viisi-kuusi kummassakin.
    Ylikypsien kanssa tapasimme useammin ja meri-kukka ja muori luonani kävivät.
    Pieni luettelo Kahvipirtin kävijöistä varmaan useakin jäi muistista.

    Kirjoittele vaan halusi mukaisesti Kristiina23, kukapa pystyy estämään;)
    Makriina minä aika usein ikääni vetoan, kun joku ei suju täydellisesti.

    Yrittäjät maksavat itse eläkkeensä sen suuruuden määräten, näin olen ymmärtänyt, maanviljelijät kuuluvat yrittäjiin, kai heillä oma järjestö pitämässä huolta asioiden hoidosta.
    Nykyään ei enää suuremmin nuo asiat kiinnosta, sananvaltaa ei mihinkään, luin lehdestä, että puolen prosentin veronousu odotettavissa.
    Olen vähän ihmetellyt veroprosenttiani, kun aina sen 20% tavoittaa, tyttäreni prosentti paljon kevyempi.
    Kai se on oikein laskettu, yritin koneelta tarkistaakin, eikun maksetaan.
    Onnekseni velaton olen, pankin kanssa pidän yhteyttä koneella, kun konttoria ei harmikseni ole.
    Tuo 1300 euroa nyt se raja mikä pitäisi riittää, näin ainakin esitystä sorvataan, että tämä sopiva summa.
    Sopii kysyä mikä on oikein, ei mieltä ilahduta nuo työtä vieroksuvat jos kyse on todellisesta työn teosta kieltäytyminen, taitaa kuitenkin pieni prosentti vapaaherroina ratsastaa.
    Yksin tuolla eläkemäärällä elävä kyllä niukkuutta kokee, jos vielä paljon lääkkeitä (joiden hinta aina vaan nousee) iso vuokrameno, eipä taida paljon hurvittelurahaa jäädä.

    Tulipa nyt pohdittua asiaa, josta heikot tiedot.
    Pärjätään miten onnen kantamoiset sallii.
  20. Huomenta, edelleen harmaata, lumisadetta odotetaan, pieni pakkanen kuitenkin enteilee säänmuutosta.
    Kiitos uskosta kirjailijan tittelistä, ihan piloillani tuon tokaisi, eipä taida olla kirjailijaksi, hyvä jos tänne selkeästi osaan viestin laittaa.
    Blogia en ole koskaan ajatellut, minulle hyväksi on tämä palsta kirjoittelu, kivoja kirjoittajia seuraani olen saanut.
    Vajavaisuuteni tiedän ja ihanasti olen saanut hyväksyntää, joskin ärtymistä myös aiheutan.

    Minua on lehmä potkaissut ja siksi kierrän kaukaa, ei tykännyt kun lypsyä seurasin, kukapa ei moisesta tuijottelusta suuttuisi;)
    Uimaan mentiin ja tultiin isollakin porukalla, aikaa oli, uimapukua pyöriteltiin matkalla ja narulle heitimme melkein kuivan puhun, kohta uusi matka tehtiin, voi sitä harmitonta lapsuusaikaa.
    Suojelusenkelit oli aina matkassamme, kuten Eliaanakin varmasti voi todeta.
    Minulla on myös polvituet, erilaiset kuin Eliaanan, pidän ulkona kulkiessa.

    Olisipa ihana kerrata Kahvipirtti ketjuja, varmaan moni yllättyisi, oli se niin toden ja mielikuvitusten sekamelskaa, mikä mukavinta kaikki kirjoittajat leikkiin ryhtyi.
    Muistoissa rekiretkelle nimimerkki Simpatin kanssa menimme ja joukolla Amerikkaan Lokarin luo isolla porukalla seilattiin.
    Veetiseveri rannalla odotti paluutamme ja itse tekemänsä ruusut minulle ojensi, Venlastiina huumori pläjäyksineen ja Late nurkkakaappeineen, aina uuden ketjun alkuun katoin kahvipöydän ja musiikin sopivaksi tilanteeseen.
    Ei kai tuo enää onnistuisikaan, vanhuus on vienyt iloa elämästä.

    Olen hyvin otettu noista "innostamisista" ja samaa mieltä kanssani lukija b, ketju on tavoittanut tavoitteensa, mielipide vaihtoa ja kanssa elämistä, se on alun peräinen tarkoituskin ja lukija määrä ilahduttaa.
    Pieni hetki muistiaan virkistää ja lukea toisten samaa tarkoitusta ja myötäelämistä.
    Muistitesti antoi hyvän maininnan muististani ja tämä yksi keino sitä virkeänä pitää, kiitos tästä mahdollisuudesta.
    Yhdessä tätä ketjua yllä pidämme Makriina ja kaikilla osuutensa, minä vaan ehkä sitkeänä rohkenen aina vaan uutta ketjua aloitan, olen kai saanut vastaanväittäjät kyllästymään.

    Eilen olin poikani luona ruokailemassa, siellä oli pienet kaksosetkin ja pian kasvavat, nyt jo seurailivat kovasti ja nauru oli herkässä
    Isomman auton joutuivat ostamaan, kun istuimia lapsille jo kolme, pyörrytti jo heidän kertomansa kyläilemään lähdöstä.
    Vajaa kolme vuotias neiti on tehopakkaus, kun äiti sai kassin pakattua, hän jo tyhjensi sen kaappiin.
    Teho pakkaus on, itsepäinen , siitäkin käytiin keskustelu, kehen onkaan tullut, vanhempien ei toistaan tarvitse syytellä, kummaltakin muistoja samankaltaisuudesta löytyi, ukki ammensi jäätelöä kuppiin ja se maistui.
    Välillä kävi hoitamassa siskoja minä sydänsykkyrällä hellyyden osoituksia seurasin.
    Elämää on siinä perheessä.

    No jospa viikon alkuun saisi jotain tehokastakin aikaan, jääköön nyt tähän, hyvää viikkoa kaikin puolin toivottelen.
    21. 1 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt