Nojatuoli !

Omien huolieni keskellä en ole ymmärtänyt Demeterin murheita. Tsemppiä sulle!
Jokainen varmaan vuorollaan joutuu tähän mankeliin, ja selviytyminen on onnenkauppaa. jos palstan kirjoitelmiin on uskominen. Minä olen ollut terveenä pitemmän aikaa, sillä nykyisin syön omenan päivässä, pitää lääkärin loitolla, kuten perimätieto kertoo.
Rokotuksen kyllä ottaisin jos saisin ajan.

Moni teistä saa tietojaan Maisasta. Minä olen niin tumpelo, että en löydä sieltä mitään. Minulla ei ole sitä rivien välistä lukemisen taitoa, kuten olen ennenkin sanonut..
Maisan lukija sitä taitoa tarvitsee. Tai sitten minun Maisani ei näytä kaikkea mitä pitäisi. Valitin kerran terkkarille, joka sanoi, että minun pitää tuoda läppärini mukana, niin sitten hän voisi opettaa minua Maisan seuraamisessa, Mutta en minä lähde sitä raahaamaan, olkoon.

Minulla on veli, joka krooniseen tautiin sairastuttuaan päätti, että hän ei jää yhteiskunnan vaivoiksi, vaan hoitaa itsensä palvelutaloon, jossa asukkaat hoidetaan ja valvotaan. Hän neuvotteli monenkin senioriasuntolan kanssa, valitsi lopulta yhden ja muutti. Kahden kuukauden kuluttua sai sairaskohtauksen, joka vei häneltä voimat, ja toipuminen on jatkunut kuukausia. Jos olisi vielä asunut omissa oloissaan, olisi yhteiskunnan palvelujärjestelmä joutunut huoltamaan häntä monta kertaa päivässä, nyt hän on hoivakodissa tutun henkilökunnan käsissä. Olen niin onnellinen hänen puolestaan.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Omien huolieni keskellä en ole ymmärtänyt Demeterin murheita. Tsemppiä sulle!
Jokainen varmaan vuorollaan joutuu tähän mankeliin, ja selviytyminen on onnenkauppaa. jos palstan kirjoitelmiin on uskominen. Minä olen ollut terveenä pitemmän aikaa, sillä nykyisin syön omenan päivässä, pitää lääkärin loitolla, kuten perimätieto kertoo.
Rokotuksen kyllä ottaisin jos saisin ajan.

Moni teistä saa tietojaan Maisasta. Minä olen niin tumpelo, että en löydä sieltä mitään. Minulla ei ole sitä rivien välistä lukemisen taitoa, kuten olen ennenkin sanonut..
Maisan lukija sitä taitoa tarvitsee. Tai sitten minun Maisani ei näytä kaikkea mitä pitäisi. Valitin kerran terkkarille, joka sanoi, että minun pitää tuoda läppärini mukana, niin sitten hän voisi opettaa minua Maisan seuraamisessa, Mutta en minä lähde sitä raahaamaan, olkoon.

Minulla on veli, joka krooniseen tautiin sairastuttuaan päätti, että hän ei jää yhteiskunnan vaivoiksi, vaan hoitaa itsensä palvelutaloon, jossa asukkaat hoidetaan ja valvotaan. Hän neuvotteli monenkin senioriasuntolan kanssa, valitsi lopulta yhden ja muutti. Kahden kuukauden kuluttua sai sairaskohtauksen, joka vei häneltä voimat, ja toipuminen on jatkunut kuukausia. Jos olisi vielä asunut omissa oloissaan, olisi yhteiskunnan palvelujärjestelmä joutunut huoltamaan häntä monta kertaa päivässä, nyt hän on hoivakodissa tutun henkilökunnan käsissä. Olen niin onnellinen hänen puolestaan.
Mkr.

Lue lisää

Kiitos Makriina. Tuskin nämä minun murheeni isompia ovat kuin muidenkaan, minä vaan teen niistä aina numeron ! ..)) Kerron niistä siinä kuin muistakin kuulumisista ja jo se kertominen tunnetusti helpottaa, ainakin tulee hahmottaneeksi oman tilanteensa.
Näin sitä kirjoittamisen tärkeyttä on meille perusteltu.

Maisaa on moitittu paljon, ammatti-ihmisetkään eivät ole siihen tyytyväisiä. Itse olen oppinut noita tutkimustuloksia katselemaan ja joskus kyselemään tarkennusta sen merkintöihin. Palautetta siitä olen kyllä antanut ainakin kahdesti. Tuohon valikkoviidakkoon eksyy nuoremmatkin saati me, joilla ei ole samaa digiosaamista kuin nuoremmilla, eikä meiltä mielestäni edes sovi odottaa näiden uusien palvelukäytäntöjen omaksumista.
Aina on myötäilty kun olen niistä sanallisesti valittanut, mutta eipä siitä mitään muutoksia seuraa.

Hyvä kuulla veljestäsi ja hänen valinnastaan. Ja tietysti siitä, että löytyi hyvä hoitopaikka hänelle. Kotihoito ei tosiaan sovi kaikille ja muistaakseni nuo viisi kertaa päivässä käynnit ovatkin se raja, jossa suositellaan palveluasumiseen siirtymistä. Jos vain paikkoja löytyy...

Outoa, ettet ole vielä saanut rokotusta. Minä sain molemmat viime sunnuntaina, ehdin varata ajan, ennenkuin se kävi hankalaksi. Olehan varovainen asioidessasi, vaikka näitä tervaskantoja oletkin...
Omena päivässä kuulostaa hyvältä !..)) Olen tainnut syödä jo kaksi - varmuuden vuoksi..))
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Omien huolieni keskellä en ole ymmärtänyt Demeterin murheita. Tsemppiä sulle!
Jokainen varmaan vuorollaan joutuu tähän mankeliin, ja selviytyminen on onnenkauppaa. jos palstan kirjoitelmiin on uskominen. Minä olen ollut terveenä pitemmän aikaa, sillä nykyisin syön omenan päivässä, pitää lääkärin loitolla, kuten perimätieto kertoo.
Rokotuksen kyllä ottaisin jos saisin ajan.

Moni teistä saa tietojaan Maisasta. Minä olen niin tumpelo, että en löydä sieltä mitään. Minulla ei ole sitä rivien välistä lukemisen taitoa, kuten olen ennenkin sanonut..
Maisan lukija sitä taitoa tarvitsee. Tai sitten minun Maisani ei näytä kaikkea mitä pitäisi. Valitin kerran terkkarille, joka sanoi, että minun pitää tuoda läppärini mukana, niin sitten hän voisi opettaa minua Maisan seuraamisessa, Mutta en minä lähde sitä raahaamaan, olkoon.

Minulla on veli, joka krooniseen tautiin sairastuttuaan päätti, että hän ei jää yhteiskunnan vaivoiksi, vaan hoitaa itsensä palvelutaloon, jossa asukkaat hoidetaan ja valvotaan. Hän neuvotteli monenkin senioriasuntolan kanssa, valitsi lopulta yhden ja muutti. Kahden kuukauden kuluttua sai sairaskohtauksen, joka vei häneltä voimat, ja toipuminen on jatkunut kuukausia. Jos olisi vielä asunut omissa oloissaan, olisi yhteiskunnan palvelujärjestelmä joutunut huoltamaan häntä monta kertaa päivässä, nyt hän on hoivakodissa tutun henkilökunnan käsissä. Olen niin onnellinen hänen puolestaan.
Mkr.

Lue lisää

Siitähän onkin ollutmonet palaverit miten kotihoito muka maksaa enemmän kun hoito paikka äkyllä luulen että hoitopaikka tulee vaan halvemmaksi sekin autoilla ajelevat kodinhoitajat jotka käyvät monet kerrat saman ihmisen luona päivän aikaan.
Ihminen tuntee olonsa turvallisemmaksi diellä missä hoito on lähellä ja nappia painamalla saadaan apu ehto eikä tuntee; päästä
Kun katson naapurin dementiaa potevaa miestä niin hön saa kosin avustajat neljä kertaa päivässä jokainen ajokerta on 20 km ja miten paljon maksaa aiihen polttoaine. Ja hoito ei ole edes varmaa.Ka tämä ihminen on vaan yksi monien joukossa .äen saa päähäni mahtumaan mitenkään että koti hoito yksinäiselle ihmiselle olisi jotenkin parempaa kun aitä asuis vanhusten hoitokodissa , niin ei niitä pako kaasuja menis ilmaan kodinhoitajien autoista .Päättäjät ne vaan päättää hoito asioista ilman mitään tietoa ja joku laskunisse on muka tehnyt arvion hoidin tarpeesta, siis ae joku ei tiedä edes mitä hoito on. Ovat korkeintaan 10 minuuttia hoidettavan luona sen jälkee dementiaa sairastava pärjäilee yksin ,( jos pärjäilee)

Kiitos hyvälle ihmiselle, joka kirjoitti Eplyn manooveristä.
Luulin jo menettäneeni tuon ohjeen. Olen kärsinyt hyväluonteisesta asentohuimauksesta jo vuosia putkeen.
Elämä kuin parin %- otoksissa.
.ikämieselelijä.

Ongelmissa saatu hyvä palvelu kohottaa mielialaa moneksi päiväksi ja pysyy kauan muistissa. Minulle kävi kerran niin, että menin bussilla ostoksille, ja aikaa vierähti niin kauan, että sama bussi jo tuli takaisin päin, kun astuin ulos kaupasta. Kuski huomasi minut ja huiskautti; tule pian, ja seisoi pysäkillä, kun kasseineni kipitin kahden suojatien yli bussiin.
Toisen kerran paikkakunnan pikkubussi, joka kulkee kirjastolta kauas sivupoluille, asuinpaikkani ohi, otti minut kurjalla säällä kyytiin ja vei minut kotiovelle saakka, kun ei ollut muita matkustajia, ja aika riitti pieneen sivuheittoon.
Ne tapaukset eivät unohdu ja tulee aina hyvälle tuulelle, kun ne muistaa.
Säätiedotus ennustaa lumimyräkkää. Tuulee kovasti, mutta toistaiseksi ei lunta sada.
Hyvää yötä.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmissa saatu hyvä palvelu kohottaa mielialaa moneksi päiväksi ja pysyy kauan muistissa. Minulle kävi kerran niin, että menin bussilla ostoksille, ja aikaa vierähti niin kauan, että sama bussi jo tuli takaisin päin, kun astuin ulos kaupasta. Kuski huomasi minut ja huiskautti; tule pian, ja seisoi pysäkillä, kun kasseineni kipitin kahden suojatien yli bussiin.
Toisen kerran paikkakunnan pikkubussi, joka kulkee kirjastolta kauas sivupoluille, asuinpaikkani ohi, otti minut kurjalla säällä kyytiin ja vei minut kotiovelle saakka, kun ei ollut muita matkustajia, ja aika riitti pieneen sivuheittoon.
Ne tapaukset eivät unohdu ja tulee aina hyvälle tuulelle, kun ne muistaa.
Säätiedotus ennustaa lumimyräkkää. Tuulee kovasti, mutta toistaiseksi ei lunta sada.
Hyvää yötä.
Mkr.

Lue lisää

Huomenta lumisateesta, koko yön lunta on tullut ja nyt vasta aura-autot tuntuvat jyrräävän.
Lunta satelee hissukseen lisää, siksi kai eivät kiirettä pidä aurauksen suhteen, säälittää nuo kävelijät jotka kahlaavat lumihangessa.
Onnekseni voin tänään vain ikkunasta katsella, ei mihinkään menoa ole.

Tuohan se on aina tarkistettava asia onko avaimet ja rahapussi mukana, jos uuden reissun joutuisi tekemään unohdusten vuoksi, verenpaine nousuun kipuaisi.

Totta tuo mistä puhuit mkr, pienetkin huomioinnit tuntuvat mukavilta, kohdallani lenkkisaunakaveri aina pesuvatiani kantaa ovelleni, pidän oman vadin saunassa, tykkään pestä istualtani, suihkussa sitten lopuksi, pidempi seisominen on vaikeaa.
Ei niin monta rappua nousua ole asuntooni, mutta hän on huomannut huonon liikkumiseni rapuissa ja haluaa kulkua helpottaa, menee itse kolmanteen kerrokseen.
Muutenkin mukava tapaaminen tämän lenkkisaunan tiimoilta, siellä käydään läpi tapahtumia, sairauksia ja ruokien laittoa, siis samaa mitä täälläkin.
Puolitoista tuntia hujahtaa nopsaan, eilenkin sanoin, että kohta saamme mies seuraa, jos emme älyä pois lähteä.
Apua on aina tarjoamassa tämä pariskunta muissakin asioissa.

Kiitos neuvosta ano 18,22, kävin asian tutkimassa, voimistelen kyllä joka aamu, mutta ehkä en ihan oikein tuota pään heilautusta ole tehnyt.

Olen kai huonosti lukenut viestejäsi demeter, kun en ole ymmärtänyt huoliesi ja harmisesi määrää, mutta nyt toivon, että voimia riittää haasteet selvittämään.
Aika on se, sen kuluminen harmit saa unohtumaan, kaikki ei välttämättä unholaan kokonaan siirry, mutta helpottaa kuitenkin.
Omaa kuntoakin pitäisi hoitaa, jaksaminen helpottuu, minulta se useinkin jää tekemättä.
Omatekemiä tauluja korjailen, kun niitä katselee jatkuvasti virheitä löytyy, opettajani opistolla sanoi näin myös tekevänä , ajattelin miksi en minäkin;)

Nuo tumpeluudet joista mkr aina kertoilee tunnen omakseni, silti itse yritän asioista selvitä näiden tietolähteiden osalta, joskus sujuu hyvin, joskus sotken ja sitten selvittely jo apua tarvitsee.
Ihmiset joilla on helppoa ymmärtää noita virkakieleksi sanottua tekstejä, helposti asiat hoitaa, mutta näin tyhmempi saa miettiä, että mitähän tuokin tarkoittaa.
Ajatus ei aina jaksa mukana kulkea, ei täten ymmärrä lukemaansa.

Ramoona jaksaa niin moneen innostua, tulee takavuodet minullekin mieleen, niin sitä jaksoi ennen itsekin.
Nyt ei meinaa haluja oikein mihinkään, inhoan vaateiden ostamistakin, se kai yleensä naisille on mieleistä.
Onnekseni tarve uusintaan on myös vähentynyt, enhän missään juuri käy, en uutta tarvitse.
En ole koskaan oikein vahvasti pukeutumisesta ollut kiinnostunut, mukavat päälle, se on mottoni.
Joskus oli teatteriin menokin tapaus ja se vaati uuden vaatteen, nyt sinnekin voi mennä melkoisen tavalliseen pukeutuneena.
Kiva kuitenkin nyt lukea toisten intoa elämän suhteen ja todeta, että aika entinen ei palaa.

Ano 11,36 mukava kuulla, että vaatimattomuus saa myös huomiota, en osaa muuta olla kuin se mikä olen.
Kiinnostusta tunnen kyllä monenlaisesta, toteuttaminen ei onnistu, maailman tuska pysäyttää.
En vartta vasten uutisia istu kuuntelemaan, mutta kyllä media pitää huolen, että ihmisten hädältä ei voi suojautua.
Kauhulla ajattelen heitä jotka tänne pakkaseen joutuvat, henkensä uhalla tuntemattomaan, olkoon syyt siten mitä tahansa.

Enpä nyt pohdi tämän enempää, kyllä ketjuja löytyy, mihin voi tuskaansa ja ihmettelyään viestiä
Lumisade lakkasi ja voi laulaa, lunta tulvillaan, on raikas talvisää.....hyvää vointia kanssaihmiset;)

SkillaN kirjoitti:

Huomenta lumisateesta, koko yön lunta on tullut ja nyt vasta aura-autot tuntuvat jyrräävän.
Lunta satelee hissukseen lisää, siksi kai eivät kiirettä pidä aurauksen suhteen, säälittää nuo kävelijät jotka kahlaavat lumihangessa.
Onnekseni voin tänään vain ikkunasta katsella, ei mihinkään menoa ole.

Tuohan se on aina tarkistettava asia onko avaimet ja rahapussi mukana, jos uuden reissun joutuisi tekemään unohdusten vuoksi, verenpaine nousuun kipuaisi.

Totta tuo mistä puhuit mkr, pienetkin huomioinnit tuntuvat mukavilta, kohdallani lenkkisaunakaveri aina pesuvatiani kantaa ovelleni, pidän oman vadin saunassa, tykkään pestä istualtani, suihkussa sitten lopuksi, pidempi seisominen on vaikeaa.
Ei niin monta rappua nousua ole asuntooni, mutta hän on huomannut huonon liikkumiseni rapuissa ja haluaa kulkua helpottaa, menee itse kolmanteen kerrokseen.
Muutenkin mukava tapaaminen tämän lenkkisaunan tiimoilta, siellä käydään läpi tapahtumia, sairauksia ja ruokien laittoa, siis samaa mitä täälläkin.
Puolitoista tuntia hujahtaa nopsaan, eilenkin sanoin, että kohta saamme mies seuraa, jos emme älyä pois lähteä.
Apua on aina tarjoamassa tämä pariskunta muissakin asioissa.

Kiitos neuvosta ano 18,22, kävin asian tutkimassa, voimistelen kyllä joka aamu, mutta ehkä en ihan oikein tuota pään heilautusta ole tehnyt.

Olen kai huonosti lukenut viestejäsi demeter, kun en ole ymmärtänyt huoliesi ja harmisesi määrää, mutta nyt toivon, että voimia riittää haasteet selvittämään.
Aika on se, sen kuluminen harmit saa unohtumaan, kaikki ei välttämättä unholaan kokonaan siirry, mutta helpottaa kuitenkin.
Omaa kuntoakin pitäisi hoitaa, jaksaminen helpottuu, minulta se useinkin jää tekemättä.
Omatekemiä tauluja korjailen, kun niitä katselee jatkuvasti virheitä löytyy, opettajani opistolla sanoi näin myös tekevänä , ajattelin miksi en minäkin;)

Nuo tumpeluudet joista mkr aina kertoilee tunnen omakseni, silti itse yritän asioista selvitä näiden tietolähteiden osalta, joskus sujuu hyvin, joskus sotken ja sitten selvittely jo apua tarvitsee.
Ihmiset joilla on helppoa ymmärtää noita virkakieleksi sanottua tekstejä, helposti asiat hoitaa, mutta näin tyhmempi saa miettiä, että mitähän tuokin tarkoittaa.
Ajatus ei aina jaksa mukana kulkea, ei täten ymmärrä lukemaansa.

Ramoona jaksaa niin moneen innostua, tulee takavuodet minullekin mieleen, niin sitä jaksoi ennen itsekin.
Nyt ei meinaa haluja oikein mihinkään, inhoan vaateiden ostamistakin, se kai yleensä naisille on mieleistä.
Onnekseni tarve uusintaan on myös vähentynyt, enhän missään juuri käy, en uutta tarvitse.
En ole koskaan oikein vahvasti pukeutumisesta ollut kiinnostunut, mukavat päälle, se on mottoni.
Joskus oli teatteriin menokin tapaus ja se vaati uuden vaatteen, nyt sinnekin voi mennä melkoisen tavalliseen pukeutuneena.
Kiva kuitenkin nyt lukea toisten intoa elämän suhteen ja todeta, että aika entinen ei palaa.

Ano 11,36 mukava kuulla, että vaatimattomuus saa myös huomiota, en osaa muuta olla kuin se mikä olen.
Kiinnostusta tunnen kyllä monenlaisesta, toteuttaminen ei onnistu, maailman tuska pysäyttää.
En vartta vasten uutisia istu kuuntelemaan, mutta kyllä media pitää huolen, että ihmisten hädältä ei voi suojautua.
Kauhulla ajattelen heitä jotka tänne pakkaseen joutuvat, henkensä uhalla tuntemattomaan, olkoon syyt siten mitä tahansa.

Enpä nyt pohdi tämän enempää, kyllä ketjuja löytyy, mihin voi tuskaansa ja ihmettelyään viestiä
Lumisade lakkasi ja voi laulaa, lunta tulvillaan, on raikas talvisää.....hyvää vointia kanssaihmiset;)

Lue lisää

Ei tullut lunta etelärannikolla, sekin vähä, mikä saatiin, sulaa pois. Tähän on jo saanut tottua.
Täällä valitetaan koronatartunnoista. Veljeni, josta juuri eilen kerroin, on saanut tartunnan ja joutunut sairaalaan.
Minä tuskailin rokotusaikojen kanssa, mutta tänä aamuna rokotusvastaava soitti ja antoi ajan, sunnuntaille, jolloin ei ohitseni mene bussia, joten taksireissuun pitää turvautua. Ei se mitään, kun aikakin on aamunkoitossa, ihan helpottava ratkaisu taksi on.
On lepposaa istua sohvannurkassa, kun valot palaa. Piti sähkömies saada vaihtamaan valaisimet, kun ne eivät jaksaneet valaista enää, vaan piti ostaa uudet. Nyt kelpaa. ;)

Taideharrastuksistanne olette puhuneet, pitää ihan minunkin mainita, että ikkunani ovat täynnä tiffanytöitä, joita tein viime vuosituhannella lahjoiksi sukulaisille ja omiin ikkunoihin. Harrastus oli muodissa niihin aikoihin, ja harrastuspiirejä oli minunkin asuinalueellani useampia. Pari kertaa paikallinen kirjasto piti töistämme näyttelynkin. Mutta nyt on innostus hiipunut, ei ole enää myyjäisissäkään tiffanypöytiä, kuten joskus aikaisemmin. Lasit ovat kalliita, Jos haluaa näyttävän lopputuloksen, on satsattava hinnakkaaseen erityislasiin. Onhan minulla tarvikkeet vielä käden ulottuvilla, ans kattoo, vaikka innostuisin . . . Aikaansa kutakin.

Ei vain jää mielestä ne maahanpyrkijät, joita rajoillemme tungeksii. Kuulemma somessa heille annetaan ohjeita monilla kielillä, joten vaellus tulee jatkumaan. Jättäisivät edes naiset ja lapset kotiin, eihän heille kuitenkaan anneta lämpimiä vaatteita. Sandaalit vaan jalkoihin ja menoksi! Nuoret miehet paremmin selviävät, sotaahan he ovat paossa, silloin mikä tahansa on parempi kuin juoksuhauta. Ja täällä on lämmin vastaanotto ja nuudelisoppaa heti rajalla.
Mkr.

SkillaN kirjoitti:

Huomenta lumisateesta, koko yön lunta on tullut ja nyt vasta aura-autot tuntuvat jyrräävän.
Lunta satelee hissukseen lisää, siksi kai eivät kiirettä pidä aurauksen suhteen, säälittää nuo kävelijät jotka kahlaavat lumihangessa.
Onnekseni voin tänään vain ikkunasta katsella, ei mihinkään menoa ole.

Tuohan se on aina tarkistettava asia onko avaimet ja rahapussi mukana, jos uuden reissun joutuisi tekemään unohdusten vuoksi, verenpaine nousuun kipuaisi.

Totta tuo mistä puhuit mkr, pienetkin huomioinnit tuntuvat mukavilta, kohdallani lenkkisaunakaveri aina pesuvatiani kantaa ovelleni, pidän oman vadin saunassa, tykkään pestä istualtani, suihkussa sitten lopuksi, pidempi seisominen on vaikeaa.
Ei niin monta rappua nousua ole asuntooni, mutta hän on huomannut huonon liikkumiseni rapuissa ja haluaa kulkua helpottaa, menee itse kolmanteen kerrokseen.
Muutenkin mukava tapaaminen tämän lenkkisaunan tiimoilta, siellä käydään läpi tapahtumia, sairauksia ja ruokien laittoa, siis samaa mitä täälläkin.
Puolitoista tuntia hujahtaa nopsaan, eilenkin sanoin, että kohta saamme mies seuraa, jos emme älyä pois lähteä.
Apua on aina tarjoamassa tämä pariskunta muissakin asioissa.

Kiitos neuvosta ano 18,22, kävin asian tutkimassa, voimistelen kyllä joka aamu, mutta ehkä en ihan oikein tuota pään heilautusta ole tehnyt.

Olen kai huonosti lukenut viestejäsi demeter, kun en ole ymmärtänyt huoliesi ja harmisesi määrää, mutta nyt toivon, että voimia riittää haasteet selvittämään.
Aika on se, sen kuluminen harmit saa unohtumaan, kaikki ei välttämättä unholaan kokonaan siirry, mutta helpottaa kuitenkin.
Omaa kuntoakin pitäisi hoitaa, jaksaminen helpottuu, minulta se useinkin jää tekemättä.
Omatekemiä tauluja korjailen, kun niitä katselee jatkuvasti virheitä löytyy, opettajani opistolla sanoi näin myös tekevänä , ajattelin miksi en minäkin;)

Nuo tumpeluudet joista mkr aina kertoilee tunnen omakseni, silti itse yritän asioista selvitä näiden tietolähteiden osalta, joskus sujuu hyvin, joskus sotken ja sitten selvittely jo apua tarvitsee.
Ihmiset joilla on helppoa ymmärtää noita virkakieleksi sanottua tekstejä, helposti asiat hoitaa, mutta näin tyhmempi saa miettiä, että mitähän tuokin tarkoittaa.
Ajatus ei aina jaksa mukana kulkea, ei täten ymmärrä lukemaansa.

Ramoona jaksaa niin moneen innostua, tulee takavuodet minullekin mieleen, niin sitä jaksoi ennen itsekin.
Nyt ei meinaa haluja oikein mihinkään, inhoan vaateiden ostamistakin, se kai yleensä naisille on mieleistä.
Onnekseni tarve uusintaan on myös vähentynyt, enhän missään juuri käy, en uutta tarvitse.
En ole koskaan oikein vahvasti pukeutumisesta ollut kiinnostunut, mukavat päälle, se on mottoni.
Joskus oli teatteriin menokin tapaus ja se vaati uuden vaatteen, nyt sinnekin voi mennä melkoisen tavalliseen pukeutuneena.
Kiva kuitenkin nyt lukea toisten intoa elämän suhteen ja todeta, että aika entinen ei palaa.

Ano 11,36 mukava kuulla, että vaatimattomuus saa myös huomiota, en osaa muuta olla kuin se mikä olen.
Kiinnostusta tunnen kyllä monenlaisesta, toteuttaminen ei onnistu, maailman tuska pysäyttää.
En vartta vasten uutisia istu kuuntelemaan, mutta kyllä media pitää huolen, että ihmisten hädältä ei voi suojautua.
Kauhulla ajattelen heitä jotka tänne pakkaseen joutuvat, henkensä uhalla tuntemattomaan, olkoon syyt siten mitä tahansa.

Enpä nyt pohdi tämän enempää, kyllä ketjuja löytyy, mihin voi tuskaansa ja ihmettelyään viestiä
Lumisade lakkasi ja voi laulaa, lunta tulvillaan, on raikas talvisää.....hyvää vointia kanssaihmiset;)

Lue lisää

Kyllä sinne ambulanssikin tilattiin kylmettynyttä virmään sairaalaan. Suomalainen ei sellaista palvelua saa, vaikka paleltuisi mökkiinsä kun ei ole vara maksaa sähkölaskuja. Suellä on myös hypothermisteltat ja ruokaa ja kaikkea. Mikään pakko ei ole lähteä tuollaiselle reissulle, mutta Suomen sosiaaliturva on niin hyvä houkutin että voi vähän viluakin kärsiö.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sinne ambulanssikin tilattiin kylmettynyttä virmään sairaalaan. Suomalainen ei sellaista palvelua saa, vaikka paleltuisi mökkiinsä kun ei ole vara maksaa sähkölaskuja. Suellä on myös hypothermisteltat ja ruokaa ja kaikkea. Mikään pakko ei ole lähteä tuollaiselle reissulle, mutta Suomen sosiaaliturva on niin hyvä houkutin että voi vähän viluakin kärsiö.

Lue lisää

Ei suomalaisen tarvitse paleltua mökkiinsä ja ambulanssi tulee kenelle vaan,
kun on tarve.

Annoin kodin avaimeni alueemme työmiehelle. Hän joko itse, tai myi avaimeni "alan" kaveereilleen. Monen sadan euronn arvosta veivät irtaimistoani ollessani pitempään poissa kotoani.
Mm. telkkarin ja lompakot, rahakukkarot ym ym. lähtivät varkaiden mukaan. Lukkoseppä kävi vaihtamassa lukon.

Hyväuskoinen vanhamies.

Hyvää iltaa! Minulle on tullut tavaksi, että viimeistään illalla kurkkaan vielä tänne.
Skillan on taas hienoksi puhdistanut alustan, kiitos siitä!
Laulu on mukavaa ja kun on kuoro, tulee sinne aina lähdettyä. Minulla tulee usein nukkumaan mennessä vuoteessani joitain lauluja mieleen, joita täytyy laulaa.
Onneksi saan vapaasti ilman, että joku harmistuisi, naapurit ovat sen verran kaukana.
Perjantaisin tulee "Vain elämää", jossa usein hienoja esityksiä, silloin ääni suuremmalle!

Kiitos Ramoona terveisistä! Niin, nyt ne puutarhahommelit on lumitöitä. Onneksi naapuri traktorillaan oli nyt kin aukaisemassa pihan ja tien.
Meillä on kait samanlainen "maku" moniin asioihin, musiikki, myös ruoka-asiat tuntuu minulekin hyvin tutuilta.
Marjoja on runsaasti pakastimessa, kiitos kesälomalaisten. Kun hieman sokeria lisää,
antaa se niin hyvän säväyksen.

Toivon demeter, että paranet taas hyvään kuntoon! Otatko vitamiineja, ja runsaasti hyviä mehuja. Minä otan osteoporoosi lääkkeen, koska sain selkääni pienen murtuman kaatuessani. Se ei ole kipeä ,mutta on siinä "raskaantyön varoitus"!
Monivitamiini kuuluu myös asiaan, vaikka en ole siitä niin varma, syön aika terveellisesti.
Voidaan hyvin,
Neeasa

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää iltaa! Minulle on tullut tavaksi, että viimeistään illalla kurkkaan vielä tänne.
Skillan on taas hienoksi puhdistanut alustan, kiitos siitä!
Laulu on mukavaa ja kun on kuoro, tulee sinne aina lähdettyä. Minulla tulee usein nukkumaan mennessä vuoteessani joitain lauluja mieleen, joita täytyy laulaa.
Onneksi saan vapaasti ilman, että joku harmistuisi, naapurit ovat sen verran kaukana.
Perjantaisin tulee "Vain elämää", jossa usein hienoja esityksiä, silloin ääni suuremmalle!

Kiitos Ramoona terveisistä! Niin, nyt ne puutarhahommelit on lumitöitä. Onneksi naapuri traktorillaan oli nyt kin aukaisemassa pihan ja tien.
Meillä on kait samanlainen "maku" moniin asioihin, musiikki, myös ruoka-asiat tuntuu minulekin hyvin tutuilta.
Marjoja on runsaasti pakastimessa, kiitos kesälomalaisten. Kun hieman sokeria lisää,
antaa se niin hyvän säväyksen.

Toivon demeter, että paranet taas hyvään kuntoon! Otatko vitamiineja, ja runsaasti hyviä mehuja. Minä otan osteoporoosi lääkkeen, koska sain selkääni pienen murtuman kaatuessani. Se ei ole kipeä ,mutta on siinä "raskaantyön varoitus"!
Monivitamiini kuuluu myös asiaan, vaikka en ole siitä niin varma, syön aika terveellisesti.
Voidaan hyvin,
Neeasa

Lue lisää

Pimeys ympäröi vielä, miten pimeneekin, kun tuo ikkunani kohdalla oleva katuvalo sammuu.
Huomenet tähän viikonlopun alkuun, katselin, että auraajat liikkeellä, uskaltaa kauppaan suunnata.
Olen kaikki lankani neulonut, mietin ostaisiko lisää, vai jäisikö siltä osin laiskottelemaan.
Tiedossa on kyllä joka päivälle joku tekeminen, varmaan jouluun asti, piparkakkujen paistolla aion aloittaa, aina ne teen, vaikka en niin paljon niitä söisikään, maustettujenjuustojen kanssa ihan hyvin välillä maistuu.
Valmiina en jouluisia ruokiakaan osta, miksipä niin tekisinkään, kun aika riittää tekemiseen ja intoakin löytyy.

Tuosta laulamisesta, on se myös yksi syy kokoontumiseen, voi tavata tuttujaan ja jonkun sanasen vaihtaa.
Minulla radio keittiössä koko päivän melkein äänessä, musiikin kuulen joka huoneeseen, puhe jää heikommalle, mutta aina jotain maailman menosta saan tietää.
Musiikin kuuntelua olisi mahdollista äänilevyjen soittelulla, mutta jääpä vähäiseksi sekin, kun radio aika paljon musiikkia väliin työntää.
Mietin usein, että otan albumit, laitan levyt soimaan ja katselen kuvia, vielä sekin on jäänyt tekemättä, aina jotain muuta väliin tulee.

Minulla on parvekkeen ovessa koko lasin peittävä tiffany työ, edellinen asukas jätti, kun sitä ei rikkoontumatta olisi pois saanut, värit ei miellytä, mutta siinä se on ja pysyy.
Tiffany töissä on kai aika kirkkaat värit yleensä, on vihreää, turkoosia ja punaista, eri sävyin.
Tiffany työ ei minulta onnistuisi, eikös ne tinaten yhdistellä?

Uskon, että ampulanssi tulee jostakin aikaa hakemaan, ellei näin mene ainakin voi valituksen esittää, voi olla, että yhtäaikaisia tapauksia ja ei ihan heti joudu.
En millään voisi katsoa vierestä, kun joku joutuisi kuolemaa tekemään ilman minkäänlaista apua, olkoon kysymyksessä vaikka omasta tahdostaan matkalle lähtenyt.

Tuo rokotus minullakin lähestyy, vaikka aikaa vielä runsaasti, ehtii koronakin ennen, aika on 15.12. luvassa siis kuitenkin.
Valojani en ole tarvinnut uusia, muuta kuin lamppuja vaihtaen, avioliiton alkuajoista on valaisimeni.
Siitäkin tapahtumasta jo 67 vuotta.

Pitää ennen kauppareissua roskat viedä omiin laatikoihinsa, miksihän se homma ei miellytä, mutta ei ole miestä jota komentaisi viemään roskapussit;)
Kauppaan lähdenkin heti kohta, lumisateita voi iltapäiväksi joutua, näin tuo säätiedotus lupaili.
Viikonlopun alkuja kaikille;)

SkillaN kirjoitti:

Pimeys ympäröi vielä, miten pimeneekin, kun tuo ikkunani kohdalla oleva katuvalo sammuu.
Huomenet tähän viikonlopun alkuun, katselin, että auraajat liikkeellä, uskaltaa kauppaan suunnata.
Olen kaikki lankani neulonut, mietin ostaisiko lisää, vai jäisikö siltä osin laiskottelemaan.
Tiedossa on kyllä joka päivälle joku tekeminen, varmaan jouluun asti, piparkakkujen paistolla aion aloittaa, aina ne teen, vaikka en niin paljon niitä söisikään, maustettujenjuustojen kanssa ihan hyvin välillä maistuu.
Valmiina en jouluisia ruokiakaan osta, miksipä niin tekisinkään, kun aika riittää tekemiseen ja intoakin löytyy.

Tuosta laulamisesta, on se myös yksi syy kokoontumiseen, voi tavata tuttujaan ja jonkun sanasen vaihtaa.
Minulla radio keittiössä koko päivän melkein äänessä, musiikin kuulen joka huoneeseen, puhe jää heikommalle, mutta aina jotain maailman menosta saan tietää.
Musiikin kuuntelua olisi mahdollista äänilevyjen soittelulla, mutta jääpä vähäiseksi sekin, kun radio aika paljon musiikkia väliin työntää.
Mietin usein, että otan albumit, laitan levyt soimaan ja katselen kuvia, vielä sekin on jäänyt tekemättä, aina jotain muuta väliin tulee.

Minulla on parvekkeen ovessa koko lasin peittävä tiffany työ, edellinen asukas jätti, kun sitä ei rikkoontumatta olisi pois saanut, värit ei miellytä, mutta siinä se on ja pysyy.
Tiffany töissä on kai aika kirkkaat värit yleensä, on vihreää, turkoosia ja punaista, eri sävyin.
Tiffany työ ei minulta onnistuisi, eikös ne tinaten yhdistellä?

Uskon, että ampulanssi tulee jostakin aikaa hakemaan, ellei näin mene ainakin voi valituksen esittää, voi olla, että yhtäaikaisia tapauksia ja ei ihan heti joudu.
En millään voisi katsoa vierestä, kun joku joutuisi kuolemaa tekemään ilman minkäänlaista apua, olkoon kysymyksessä vaikka omasta tahdostaan matkalle lähtenyt.

Tuo rokotus minullakin lähestyy, vaikka aikaa vielä runsaasti, ehtii koronakin ennen, aika on 15.12. luvassa siis kuitenkin.
Valojani en ole tarvinnut uusia, muuta kuin lamppuja vaihtaen, avioliiton alkuajoista on valaisimeni.
Siitäkin tapahtumasta jo 67 vuotta.

Pitää ennen kauppareissua roskat viedä omiin laatikoihinsa, miksihän se homma ei miellytä, mutta ei ole miestä jota komentaisi viemään roskapussit;)
Kauppaan lähdenkin heti kohta, lumisateita voi iltapäiväksi joutua, näin tuo säätiedotus lupaili.
Viikonlopun alkuja kaikille;)

Lue lisää

Huoh.
Kirjoittelin niitä näitä Nojatuoliin, ja sitten ällistyksekseni huomasin, että olinkin napauttanut sen presidenttikeskusteluun.
No pantakoon se dementian piikkiin.
Suojasää vallitsee, lumet sulavat, eikä siitä myrskystä ole mitään havaintoa.
Kauppaan pitäisi käydä, mutta olen sitä mieltä, että näillä on tultava toimeen, mitä kaapista löytyy.
Tänä vuonna olen päättänyt, että en ihmettele päivän lyhyyttä, sillä olen vihdoin oppinut, että se kuuluu asiaan näin marraskuussa.
Kunnioittavasti totean, että te käsityön harrastajat olette käyttäneet lankanne loppuun, ja kudelmat ovat menossa lahjapaketteihin. Voisin kuvitella kutovani pannulapun, mutta en voi kuvitella ketään, jolle sen antaisin lahjaksi.
Kerran sain kympin koulun ainekirjoituksessa , kun aiheena oli "Miten sukka syntyy". Kysyin sitä itsekin aineessani ja aloitin lammaspoloisesta, jonka joutuu luopumaan turkistaan meidän sukkiemme takia.
Nukuin hienot 8 h viime yönä, ja nyt olen täynnä energiaa. Kulutan sen adventin valmisteluun. Siitä kyllä seuraa pelkkää epäjärjestystä, kun kaivelen kaapeista joulukoristeita. Yritän panna pattereita led-kynttilöihin, enkä onnistu tietenkään.
Panen kaiken hajamielisyyteni piikkiin, siitä on ollut minulle paljon hyötyä ennenkin.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Huoh.
Kirjoittelin niitä näitä Nojatuoliin, ja sitten ällistyksekseni huomasin, että olinkin napauttanut sen presidenttikeskusteluun.
No pantakoon se dementian piikkiin.
Suojasää vallitsee, lumet sulavat, eikä siitä myrskystä ole mitään havaintoa.
Kauppaan pitäisi käydä, mutta olen sitä mieltä, että näillä on tultava toimeen, mitä kaapista löytyy.
Tänä vuonna olen päättänyt, että en ihmettele päivän lyhyyttä, sillä olen vihdoin oppinut, että se kuuluu asiaan näin marraskuussa.
Kunnioittavasti totean, että te käsityön harrastajat olette käyttäneet lankanne loppuun, ja kudelmat ovat menossa lahjapaketteihin. Voisin kuvitella kutovani pannulapun, mutta en voi kuvitella ketään, jolle sen antaisin lahjaksi.
Kerran sain kympin koulun ainekirjoituksessa , kun aiheena oli "Miten sukka syntyy". Kysyin sitä itsekin aineessani ja aloitin lammaspoloisesta, jonka joutuu luopumaan turkistaan meidän sukkiemme takia.
Nukuin hienot 8 h viime yönä, ja nyt olen täynnä energiaa. Kulutan sen adventin valmisteluun. Siitä kyllä seuraa pelkkää epäjärjestystä, kun kaivelen kaapeista joulukoristeita. Yritän panna pattereita led-kynttilöihin, enkä onnistu tietenkään.
Panen kaiken hajamielisyyteni piikkiin, siitä on ollut minulle paljon hyötyä ennenkin.
Mkr.

Lue lisää

Hajamielisyyttäkö vai mitä. Illalla päätäni vaivasi muistikuva, että minulla on jossain täällä kotona savea.

Niinpä aloitin aamusta savipussin etsinnän, samalla tutkin askartelulaatikkoja ja tein löytöjä joulukoristeluun.

Luovutin, menin yläkertaan ja avasin eteisen kaapin. Siellä oli tutunnäköinen muumikassi, jess, tunnistin heti sen etsimäkseni.

Ei ihme, että oli jäänyt unholaan. Lähes täysi pakkaus, vain pieni pala yläreunasta oli otettu käyttöön. Eli jäljet johtivat alkuvuoteen 2022, jolloin sairastuin.

Ihana tunne, että vielä on toivoa muistin palautumiseen entiselleen.

Kiersin saven märkiin pyyhkeisiin ja aloitan työstää savea illenpana.

Taululevyt ovat mielenkiintoinen projekti, miten ne yhdistän toisiinsa aika näyttää.
Valmiita on kuusi kpl. Teen lisää ehkä 3 kpm

Perjantai, pientä kevyttä lunta satanut. No, kohta kauppaan täydennystä hankkimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Huoh.
Kirjoittelin niitä näitä Nojatuoliin, ja sitten ällistyksekseni huomasin, että olinkin napauttanut sen presidenttikeskusteluun.
No pantakoon se dementian piikkiin.
Suojasää vallitsee, lumet sulavat, eikä siitä myrskystä ole mitään havaintoa.
Kauppaan pitäisi käydä, mutta olen sitä mieltä, että näillä on tultava toimeen, mitä kaapista löytyy.
Tänä vuonna olen päättänyt, että en ihmettele päivän lyhyyttä, sillä olen vihdoin oppinut, että se kuuluu asiaan näin marraskuussa.
Kunnioittavasti totean, että te käsityön harrastajat olette käyttäneet lankanne loppuun, ja kudelmat ovat menossa lahjapaketteihin. Voisin kuvitella kutovani pannulapun, mutta en voi kuvitella ketään, jolle sen antaisin lahjaksi.
Kerran sain kympin koulun ainekirjoituksessa , kun aiheena oli "Miten sukka syntyy". Kysyin sitä itsekin aineessani ja aloitin lammaspoloisesta, jonka joutuu luopumaan turkistaan meidän sukkiemme takia.
Nukuin hienot 8 h viime yönä, ja nyt olen täynnä energiaa. Kulutan sen adventin valmisteluun. Siitä kyllä seuraa pelkkää epäjärjestystä, kun kaivelen kaapeista joulukoristeita. Yritän panna pattereita led-kynttilöihin, enkä onnistu tietenkään.
Panen kaiken hajamielisyyteni piikkiin, siitä on ollut minulle paljon hyötyä ennenkin.
Mkr.

Lue lisää

Adventti on vasta tätä seuraavana sunnuntaina 3.12. Hyvähän se että jää aikaa sitä valmistella ja hienoa kun nukuit hyvin!

Anonyymi kirjoitti:

Adventti on vasta tätä seuraavana sunnuntaina 3.12. Hyvähän se että jää aikaa sitä valmistella ja hienoa kun nukuit hyvin!

Oho, niinkö onkin!
No hyvä kun tuli puheeksi, en edes allakasta tarkistanut, kun pidin ilmiselvänä, että se on aina marraskuun puolella.
No vahinkoa ei tullut. :) Wanhat tontut, eivät ne pahastu.
Mkr.

SkillaN kirjoitti:

Pimeys ympäröi vielä, miten pimeneekin, kun tuo ikkunani kohdalla oleva katuvalo sammuu.
Huomenet tähän viikonlopun alkuun, katselin, että auraajat liikkeellä, uskaltaa kauppaan suunnata.
Olen kaikki lankani neulonut, mietin ostaisiko lisää, vai jäisikö siltä osin laiskottelemaan.
Tiedossa on kyllä joka päivälle joku tekeminen, varmaan jouluun asti, piparkakkujen paistolla aion aloittaa, aina ne teen, vaikka en niin paljon niitä söisikään, maustettujenjuustojen kanssa ihan hyvin välillä maistuu.
Valmiina en jouluisia ruokiakaan osta, miksipä niin tekisinkään, kun aika riittää tekemiseen ja intoakin löytyy.

Tuosta laulamisesta, on se myös yksi syy kokoontumiseen, voi tavata tuttujaan ja jonkun sanasen vaihtaa.
Minulla radio keittiössä koko päivän melkein äänessä, musiikin kuulen joka huoneeseen, puhe jää heikommalle, mutta aina jotain maailman menosta saan tietää.
Musiikin kuuntelua olisi mahdollista äänilevyjen soittelulla, mutta jääpä vähäiseksi sekin, kun radio aika paljon musiikkia väliin työntää.
Mietin usein, että otan albumit, laitan levyt soimaan ja katselen kuvia, vielä sekin on jäänyt tekemättä, aina jotain muuta väliin tulee.

Minulla on parvekkeen ovessa koko lasin peittävä tiffany työ, edellinen asukas jätti, kun sitä ei rikkoontumatta olisi pois saanut, värit ei miellytä, mutta siinä se on ja pysyy.
Tiffany töissä on kai aika kirkkaat värit yleensä, on vihreää, turkoosia ja punaista, eri sävyin.
Tiffany työ ei minulta onnistuisi, eikös ne tinaten yhdistellä?

Uskon, että ampulanssi tulee jostakin aikaa hakemaan, ellei näin mene ainakin voi valituksen esittää, voi olla, että yhtäaikaisia tapauksia ja ei ihan heti joudu.
En millään voisi katsoa vierestä, kun joku joutuisi kuolemaa tekemään ilman minkäänlaista apua, olkoon kysymyksessä vaikka omasta tahdostaan matkalle lähtenyt.

Tuo rokotus minullakin lähestyy, vaikka aikaa vielä runsaasti, ehtii koronakin ennen, aika on 15.12. luvassa siis kuitenkin.
Valojani en ole tarvinnut uusia, muuta kuin lamppuja vaihtaen, avioliiton alkuajoista on valaisimeni.
Siitäkin tapahtumasta jo 67 vuotta.

Pitää ennen kauppareissua roskat viedä omiin laatikoihinsa, miksihän se homma ei miellytä, mutta ei ole miestä jota komentaisi viemään roskapussit;)
Kauppaan lähdenkin heti kohta, lumisateita voi iltapäiväksi joutua, näin tuo säätiedotus lupaili.
Viikonlopun alkuja kaikille;)

Lue lisää

Skillam. Olit varmaan kovin nuori hehkeä morsian😊
Varmasti sinulle olisi ollut roskapussin viejiä ollut tulossa, jos olisit huolinut. Kun on saanut olla pitkässä liitossa hyvän puolison kanssa, ei sille paikalle kukaan enää hevin pääse .
Laita maski kauppaan , suojaa koronalta. Pitäkää kuorossa välejä, se laulu on puhaltamista tavallaan,

Sinulla onkin miehekkäät herkut , kun on häkään kuollutta kalaa ja lihaa. Ei mitäänhiilari sokerihöttöjä ja rasva terveellistä. Plussaa myös puurosta👍

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla onkin miehekkäät herkut , kun on häkään kuollutta kalaa ja lihaa. Ei mitäänhiilari sokerihöttöjä ja rasva terveellistä. Plussaa myös puurosta👍

Lauantaiaamu ja ensimmäinen kunnonpakkasaamu, mittarissa 14 astetta, vuodevaatteet kiikutin kiireesti parvekkeelle ja jo valkenevalla taivaalla kirkas tähti loisti,
Mieli ilahtui pitkän pimeän ajan jälkeen tulee varmaan kaunis päivä.

Tyttärenpoika soitti Ruotsin puolelta, kertoili jouluksi tulevansa suomeen perheineen.
Muisteli lapsuuttaan ja sitä miten paljon oli luonamme, minä en muistanut näin olleen, mutta vakuutti monet ateriat nauttineensa.
Olen joskus kertonutkin, miten vähän muistankaan tapahtumia jälkeläisteni elämästä, mukava oli kuulla.
Tämä poika ensimmäinen lapsenlapsi, vilkas oli sen muistan:)

Minä luulen mkr, että se lammaspolo oli mielissään, kun turkistaan pääsi, ainakin kesäaikaan, katsellen mietin keritsemistä, kunhan ei ihoa myös leikkaannu.
Nykyisin sähkökoneet ehkä mukavampia villaa pois otettaessa.
Nuo villat on minunkin käsissä muotoa muuttaneet ja lämmintä monelle antanut.
Kyllä minullakin nuo adventtiin kuuluvat valot ja kyntteliköt on valmiina ensi lauantaita varten, minusta yksi jouluun laskeutumisen tapahtuma.
Kaikki nimi ja syntymänikin sattuvat joulukuulle, ehkä siksi ihastelen aina joulunaikaa.

Savitöitäkään en ole koskaan tehnyt, ihmeteltävän paljon ihmiset saavat käsillään aikaan, minä vähän myös jotain yritän näpräillä, tuotokset ei aina edes itseäni tyytyväiseksi tee, minkäs sille mahtaa, kun taitoa puuttuu.

Ano 14,33 kiitos "kehusta" ainahan nuorena kaikki kauniiltakin näyttää, en sieltä parhaasta päästä kuitenkaan ollut.
Myöskään en tungosta ole seuralaisten suhteen huomannut, olinko jo silloin jollain tapaa pelottava.
Käypäläisiä on toki mieheni jälkeen ollut, mutta ei roskapussin juoksuttamiseen kukaan pitkäksi aikaa ole suostunut, vika minussa.
En osaa olla miellyttävä varmaan, nyt yritän tuon roskahomman itse loppuun hoitaa.

Onpa ruokatapasi hyvin terveellisen tuntuista" vanhajäärä" (Hurskainen kaiketi), minulla ei ateriani noin terveellisiä ole koskaan, tänäänkin aion laittaa kunnon perunalaatikon uuniin, pannukakkuakin aion paistaa.
Ostin pizzatarpeet niistä myös kehittelen jotain kielen makuista, kunnon kerroslihalla päällystän perunalaatikon, ihan vesi kielelle tulee, kun ajattelen.
Lääkkeen sain kolestrolia kurissa pitämään, hiukan on koholla, mutta joskus on mielitekojaan tyydytettävä, ei näitä kohokohtia kovin paljon olekaan.

Nyt liikkumaan näissä sisätiloissa, ehkä iltaan mennessä olen väsynyt, mutta tyytyväinen;)
Talvista päivää toivottelen;)

SkillaN kirjoitti:

Lauantaiaamu ja ensimmäinen kunnonpakkasaamu, mittarissa 14 astetta, vuodevaatteet kiikutin kiireesti parvekkeelle ja jo valkenevalla taivaalla kirkas tähti loisti,
Mieli ilahtui pitkän pimeän ajan jälkeen tulee varmaan kaunis päivä.

Tyttärenpoika soitti Ruotsin puolelta, kertoili jouluksi tulevansa suomeen perheineen.
Muisteli lapsuuttaan ja sitä miten paljon oli luonamme, minä en muistanut näin olleen, mutta vakuutti monet ateriat nauttineensa.
Olen joskus kertonutkin, miten vähän muistankaan tapahtumia jälkeläisteni elämästä, mukava oli kuulla.
Tämä poika ensimmäinen lapsenlapsi, vilkas oli sen muistan:)

Minä luulen mkr, että se lammaspolo oli mielissään, kun turkistaan pääsi, ainakin kesäaikaan, katsellen mietin keritsemistä, kunhan ei ihoa myös leikkaannu.
Nykyisin sähkökoneet ehkä mukavampia villaa pois otettaessa.
Nuo villat on minunkin käsissä muotoa muuttaneet ja lämmintä monelle antanut.
Kyllä minullakin nuo adventtiin kuuluvat valot ja kyntteliköt on valmiina ensi lauantaita varten, minusta yksi jouluun laskeutumisen tapahtuma.
Kaikki nimi ja syntymänikin sattuvat joulukuulle, ehkä siksi ihastelen aina joulunaikaa.

Savitöitäkään en ole koskaan tehnyt, ihmeteltävän paljon ihmiset saavat käsillään aikaan, minä vähän myös jotain yritän näpräillä, tuotokset ei aina edes itseäni tyytyväiseksi tee, minkäs sille mahtaa, kun taitoa puuttuu.

Ano 14,33 kiitos "kehusta" ainahan nuorena kaikki kauniiltakin näyttää, en sieltä parhaasta päästä kuitenkaan ollut.
Myöskään en tungosta ole seuralaisten suhteen huomannut, olinko jo silloin jollain tapaa pelottava.
Käypäläisiä on toki mieheni jälkeen ollut, mutta ei roskapussin juoksuttamiseen kukaan pitkäksi aikaa ole suostunut, vika minussa.
En osaa olla miellyttävä varmaan, nyt yritän tuon roskahomman itse loppuun hoitaa.

Onpa ruokatapasi hyvin terveellisen tuntuista" vanhajäärä" (Hurskainen kaiketi), minulla ei ateriani noin terveellisiä ole koskaan, tänäänkin aion laittaa kunnon perunalaatikon uuniin, pannukakkuakin aion paistaa.
Ostin pizzatarpeet niistä myös kehittelen jotain kielen makuista, kunnon kerroslihalla päällystän perunalaatikon, ihan vesi kielelle tulee, kun ajattelen.
Lääkkeen sain kolestrolia kurissa pitämään, hiukan on koholla, mutta joskus on mielitekojaan tyydytettävä, ei näitä kohokohtia kovin paljon olekaan.

Nyt liikkumaan näissä sisätiloissa, ehkä iltaan mennessä olen väsynyt, mutta tyytyväinen;)
Talvista päivää toivottelen;)

Lue lisää

Lauantai puolessa päivin.

Päässäni on suunnitelmia kunhan saisi aikaseksi. Savityötä ja viimeisin hurahdukseni on joulukalenterin luominen faceen ja instaan ehkäpä tarinoiden muodossa.

Selailin blogiani, katsellen kuvia vuosien varrelta, ihania muistoja. Aika rientää, voimat vähenee, mutta vielä on haluja kokea jotain uutta. Löysin erilaisia kuvia joulun odotteluista ja vietoista niin Suomessa kuin maailmalla.

Mitenkähän ne meidän kotikissat ja koirat ennen sairastelivat, luin näet henkilöstä Maria Nordin, jota syytetään eläinsuojelurikkomuksesta, eli laiminlyönneistä eläimiään kohtaan koska ei vienyt lemmikkejään lääkäriin, vaan hoiti itse ne terveiksi.

Tyyni päivä korvessa, ennusteessa jopa aurinkoa.

korpikirjailija kirjoitti:

Lauantai puolessa päivin.

Päässäni on suunnitelmia kunhan saisi aikaseksi. Savityötä ja viimeisin hurahdukseni on joulukalenterin luominen faceen ja instaan ehkäpä tarinoiden muodossa.

Selailin blogiani, katsellen kuvia vuosien varrelta, ihania muistoja. Aika rientää, voimat vähenee, mutta vielä on haluja kokea jotain uutta. Löysin erilaisia kuvia joulun odotteluista ja vietoista niin Suomessa kuin maailmalla.

Mitenkähän ne meidän kotikissat ja koirat ennen sairastelivat, luin näet henkilöstä Maria Nordin, jota syytetään eläinsuojelurikkomuksesta, eli laiminlyönneistä eläimiään kohtaan koska ei vienyt lemmikkejään lääkäriin, vaan hoiti itse ne terveiksi.

Tyyni päivä korvessa, ennusteessa jopa aurinkoa.

Lue lisää

Kyy oli purrut kissaa ja silloin on vietävä kiireellisesti eläinlääkärille saamaan asiamukaista hoitoa . Jos kissa ei kuole, se saattaa omia aikojaankin lopulta toipua. Mutta kyyn purema aiheuttaa ilman eläinlääkärin hoitoa valtavia tuskia ja tarvitsee reseptilääkitystä. Kyse on siis pitempiaikaisesta kidutuksesta. Kanan haavaa omistaja hoiti pihkasslvalla. Se ei ole riittävä hoito. Hyvä että sai rangaistuksen ja menettää kissa ja joutuu vuosiksi eläinten pitokieltoon.

Anonyymi kirjoitti:

Kyy oli purrut kissaa ja silloin on vietävä kiireellisesti eläinlääkärille saamaan asiamukaista hoitoa . Jos kissa ei kuole, se saattaa omia aikojaankin lopulta toipua. Mutta kyyn purema aiheuttaa ilman eläinlääkärin hoitoa valtavia tuskia ja tarvitsee reseptilääkitystä. Kyse on siis pitempiaikaisesta kidutuksesta. Kanan haavaa omistaja hoiti pihkasslvalla. Se ei ole riittävä hoito. Hyvä että sai rangaistuksen ja menettää kissa ja joutuu vuosiksi eläinten pitokieltoon.

Lue lisää

Luin koko artikkelin ja ymmärsin, että huostaanottopäätös oli käräjäoikeuden päätös.
Maria jatkaa, ei aijo luopua kissastan. Hyvä Maia.

Hullua touhua vaikka olisi tärkeämpääkin tekemistä. Rajoillamme velloo Suomea uhkaava kaos.

korpikirjailija kirjoitti:

Luin koko artikkelin ja ymmärsin, että huostaanottopäätös oli käräjäoikeuden päätös.
Maria jatkaa, ei aijo luopua kissastan. Hyvä Maia.

Hullua touhua vaikka olisi tärkeämpääkin tekemistä. Rajoillamme velloo Suomea uhkaava kaos.

Lue lisää

Kyllä se kaaos velloo jo rajojen sisällä, jokainen tänne pääsee.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se kaaos velloo jo rajojen sisällä, jokainen tänne pääsee.

Asiaan, kysyin oikeastaan miten sitä ennen pärjättiin kotieläinten kanssa jos esim. kana satutti koipensa tai kissa sai ripulin?

korpikirjailija kirjoitti:

Asiaan, kysyin oikeastaan miten sitä ennen pärjättiin kotieläinten kanssa jos esim. kana satutti koipensa tai kissa sai ripulin?

Ne lopetettiin eikä ruvettu puoskaroimaan. Ripuli menee ohi kyllä yleensä itsestään. Nyt oli kyyn purema, joka ilman asianmukaista hoitoa aiheuttaapitkällistä tuskaa. Sinä toteat että Hyvä Maria.

Anonyymi kirjoitti:

Ne lopetettiin eikä ruvettu puoskaroimaan. Ripuli menee ohi kyllä yleensä itsestään. Nyt oli kyyn purema, joka ilman asianmukaista hoitoa aiheuttaapitkällistä tuskaa. Sinä toteat että Hyvä Maria.

Lue lisää

Eläinrääkkäystä tuo on. Ihan oikein, että tuomittiin.
Kehitys kehittyy. Ei pidä sallia eläinrääkkäystä vetoamalla siihen, että ennen ei ollut varaa viedä kotieläimiä lääkärille.
Puoskarointia nuo Marian touhut.

SkillaN kirjoitti:

Lauantaiaamu ja ensimmäinen kunnonpakkasaamu, mittarissa 14 astetta, vuodevaatteet kiikutin kiireesti parvekkeelle ja jo valkenevalla taivaalla kirkas tähti loisti,
Mieli ilahtui pitkän pimeän ajan jälkeen tulee varmaan kaunis päivä.

Tyttärenpoika soitti Ruotsin puolelta, kertoili jouluksi tulevansa suomeen perheineen.
Muisteli lapsuuttaan ja sitä miten paljon oli luonamme, minä en muistanut näin olleen, mutta vakuutti monet ateriat nauttineensa.
Olen joskus kertonutkin, miten vähän muistankaan tapahtumia jälkeläisteni elämästä, mukava oli kuulla.
Tämä poika ensimmäinen lapsenlapsi, vilkas oli sen muistan:)

Minä luulen mkr, että se lammaspolo oli mielissään, kun turkistaan pääsi, ainakin kesäaikaan, katsellen mietin keritsemistä, kunhan ei ihoa myös leikkaannu.
Nykyisin sähkökoneet ehkä mukavampia villaa pois otettaessa.
Nuo villat on minunkin käsissä muotoa muuttaneet ja lämmintä monelle antanut.
Kyllä minullakin nuo adventtiin kuuluvat valot ja kyntteliköt on valmiina ensi lauantaita varten, minusta yksi jouluun laskeutumisen tapahtuma.
Kaikki nimi ja syntymänikin sattuvat joulukuulle, ehkä siksi ihastelen aina joulunaikaa.

Savitöitäkään en ole koskaan tehnyt, ihmeteltävän paljon ihmiset saavat käsillään aikaan, minä vähän myös jotain yritän näpräillä, tuotokset ei aina edes itseäni tyytyväiseksi tee, minkäs sille mahtaa, kun taitoa puuttuu.

Ano 14,33 kiitos "kehusta" ainahan nuorena kaikki kauniiltakin näyttää, en sieltä parhaasta päästä kuitenkaan ollut.
Myöskään en tungosta ole seuralaisten suhteen huomannut, olinko jo silloin jollain tapaa pelottava.
Käypäläisiä on toki mieheni jälkeen ollut, mutta ei roskapussin juoksuttamiseen kukaan pitkäksi aikaa ole suostunut, vika minussa.
En osaa olla miellyttävä varmaan, nyt yritän tuon roskahomman itse loppuun hoitaa.

Onpa ruokatapasi hyvin terveellisen tuntuista" vanhajäärä" (Hurskainen kaiketi), minulla ei ateriani noin terveellisiä ole koskaan, tänäänkin aion laittaa kunnon perunalaatikon uuniin, pannukakkuakin aion paistaa.
Ostin pizzatarpeet niistä myös kehittelen jotain kielen makuista, kunnon kerroslihalla päällystän perunalaatikon, ihan vesi kielelle tulee, kun ajattelen.
Lääkkeen sain kolestrolia kurissa pitämään, hiukan on koholla, mutta joskus on mielitekojaan tyydytettävä, ei näitä kohokohtia kovin paljon olekaan.

Nyt liikkumaan näissä sisätiloissa, ehkä iltaan mennessä olen väsynyt, mutta tyytyväinen;)
Talvista päivää toivottelen;)

Lue lisää

Iltapäivää ! Voi että ! Taas on SkillaN herkkuja laittamassa ! MInulle teki tiukkaa bataattikeiton keittämminen - sekin vain meidän sairastavaa varten, ei muuta pysty syömään kuin vihanneskeittoja.

Surkeinta tässä omassa sairastelussa on ollut toimintakyvyn heikkeneminen. Sitkeästi - ihan kuntoutumisen vuoksi - olen näitä kotitöitä tehnyt, mutta onhan se tylsää, kun tutut taidot, vaikka kyykkyyn meno on tullut työlääksi. Pitemmät kävelylenkit on ollut pakko jättää, ottavat hengen päälle. Jalkojen turvotus on myös tallella ja pojat jo tekivät pikadiagnoosin: sydämen vajaatoiminta, kun vielä matala lepopsykekin on muuttunut korkeaksi .
Äidillä se vaiva oli ja parilla tutulla myös. Ovat kaikki olleet minua nuorempia vaivan saadessaan.

Kauppareissulla tapasin uuden naapurimme, kerran olen aikaisemmin hänen kanssaan jutellut, ja selvitin hänelle syytä varovaiseen ja verkkaiseen liikkumiseeni. Muutamasta repliikistä päättelin, että hän oli "alan väkeä". Hyvää infoa häneltä sain - ihan ilmaiseksi..))
Ja tietysti muistutuksen juomisen tärkeydestä, olikin kyllä tarpeen sillä minulta on taas unohtunut se vesikannu pöydältä. Sen kun täyttää ja juo päivän mittaan ei pääse kuivumaan, ne tärkeät elektrolyytit pysyvät tasapainossa..))

Neeasa muistutti vitamiinien tärkeydestä, kiitos vain ! Tarpeeseen tuli sekin muistutus,
sillä monivitamiinit olivat sopivasti lopullaan..))

Vaikka terveille tuntuu tietysti tylsältä lukea vieraan ihmisen sairauskertomusta,
lähden siitä, että se on minun elämänsisältöäni tällä hetkellä ja omasta elämästämmehän me täällä raportoimme, vai emmekö ?

Kun tuttujen kanssa puimme näitä kremppojamme, totesimme jo pelkän raportonnin voimaannuttavan meitä ja auttavan näkemään asiat oikeissa suhteissa - vertaistukea sekin.

Nämä asiontireissut erilaisiin tutkimuksiin ovat muodostuneet minulle eräänlaisiksi "elämysmatkoiksi": viimeksi minulla oli antoisa keskustelu muslimitaksin kanssa. Totesimme että Islam ja kaikki muutkin maailmanuskonnot painottavat rakkauden tärkeyttä, miksi kiinnitetään huomiota vain uskontojen eroihin, kiistellään niistä ?
Rakkaudesta kannattaa tietysti puhua "hiljaa", kuten laulussa kehotetaan, mutta ainakin minulle se voisi tarkoittaa "vain" hyvää tahtoa...

Toinen kiva tapaaminen oli asemalla kun odottelin junaa. Meidän entinen diakonissa bongasi minut ja meillä jäi kyllä juttu pahasti kesken kun juna tuli ja hänelläkin oli vieras matkassa ! Tämä tuttu on kulkenut jo pitkään rollaattorilla, aivohalvauksen jäljiltä, mutta se ei ole estänyt häntä osallistumasta seurakunnan tapahtumiin eikä siihen lähimmäistyöhön mitä hän on jatkanut myös virkakautensa jälkeen: nytkin oli matkalla tapaamaan erästä omaishoitajaa, joka hoitaa dementoitunutta puolisoaan.
Kyllä tallaisten ihmisten olemassaolo lämmittää mieltä.

SkillaN kertoi lapsenlapsestaan ja miten sai häneltä palautetta. Se ettei itse edes muista noita toisen mieleen jääneitä asioita, kertoo minusta siitä "oikeasta" lähimmäisrakkaudesta
"oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee"...))
Olisimmepa saaneet lukea tuon Makriinan aineen "Miten sukka syntyy"..)) Jos/kun emme saa lukea sitä, paljon muuta saamme Makriinalta lukea, verraton tarinankertoja(kin) hän on.

Muistelen äidin kertoneen, että viimeisinä vuosinaan, kun hän ei enää jaksanut kirjoittaa, hän "kirjoitti" tarinoita päässään. Taidan muistuttaa äitiäni siinäkin. Minäkin olen monesti "kirjoittanut" viestejä tänne ja muuallekin. Kai se on vähän kuin yksinpuhelua, mikä on kai meille yksinasuville jonkinlaista ajanvietettä sekin. Minähän en "osaa" edes kuunnella radiota, joten hiljaisuus on minulle se luonnollinen olotila.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille,
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Iltapäivää ! Voi että ! Taas on SkillaN herkkuja laittamassa ! MInulle teki tiukkaa bataattikeiton keittämminen - sekin vain meidän sairastavaa varten, ei muuta pysty syömään kuin vihanneskeittoja.

Surkeinta tässä omassa sairastelussa on ollut toimintakyvyn heikkeneminen. Sitkeästi - ihan kuntoutumisen vuoksi - olen näitä kotitöitä tehnyt, mutta onhan se tylsää, kun tutut taidot, vaikka kyykkyyn meno on tullut työlääksi. Pitemmät kävelylenkit on ollut pakko jättää, ottavat hengen päälle. Jalkojen turvotus on myös tallella ja pojat jo tekivät pikadiagnoosin: sydämen vajaatoiminta, kun vielä matala lepopsykekin on muuttunut korkeaksi .
Äidillä se vaiva oli ja parilla tutulla myös. Ovat kaikki olleet minua nuorempia vaivan saadessaan.

Kauppareissulla tapasin uuden naapurimme, kerran olen aikaisemmin hänen kanssaan jutellut, ja selvitin hänelle syytä varovaiseen ja verkkaiseen liikkumiseeni. Muutamasta repliikistä päättelin, että hän oli "alan väkeä". Hyvää infoa häneltä sain - ihan ilmaiseksi..))
Ja tietysti muistutuksen juomisen tärkeydestä, olikin kyllä tarpeen sillä minulta on taas unohtunut se vesikannu pöydältä. Sen kun täyttää ja juo päivän mittaan ei pääse kuivumaan, ne tärkeät elektrolyytit pysyvät tasapainossa..))

Neeasa muistutti vitamiinien tärkeydestä, kiitos vain ! Tarpeeseen tuli sekin muistutus,
sillä monivitamiinit olivat sopivasti lopullaan..))

Vaikka terveille tuntuu tietysti tylsältä lukea vieraan ihmisen sairauskertomusta,
lähden siitä, että se on minun elämänsisältöäni tällä hetkellä ja omasta elämästämmehän me täällä raportoimme, vai emmekö ?

Kun tuttujen kanssa puimme näitä kremppojamme, totesimme jo pelkän raportonnin voimaannuttavan meitä ja auttavan näkemään asiat oikeissa suhteissa - vertaistukea sekin.

Nämä asiontireissut erilaisiin tutkimuksiin ovat muodostuneet minulle eräänlaisiksi "elämysmatkoiksi": viimeksi minulla oli antoisa keskustelu muslimitaksin kanssa. Totesimme että Islam ja kaikki muutkin maailmanuskonnot painottavat rakkauden tärkeyttä, miksi kiinnitetään huomiota vain uskontojen eroihin, kiistellään niistä ?
Rakkaudesta kannattaa tietysti puhua "hiljaa", kuten laulussa kehotetaan, mutta ainakin minulle se voisi tarkoittaa "vain" hyvää tahtoa...

Toinen kiva tapaaminen oli asemalla kun odottelin junaa. Meidän entinen diakonissa bongasi minut ja meillä jäi kyllä juttu pahasti kesken kun juna tuli ja hänelläkin oli vieras matkassa ! Tämä tuttu on kulkenut jo pitkään rollaattorilla, aivohalvauksen jäljiltä, mutta se ei ole estänyt häntä osallistumasta seurakunnan tapahtumiin eikä siihen lähimmäistyöhön mitä hän on jatkanut myös virkakautensa jälkeen: nytkin oli matkalla tapaamaan erästä omaishoitajaa, joka hoitaa dementoitunutta puolisoaan.
Kyllä tallaisten ihmisten olemassaolo lämmittää mieltä.

SkillaN kertoi lapsenlapsestaan ja miten sai häneltä palautetta. Se ettei itse edes muista noita toisen mieleen jääneitä asioita, kertoo minusta siitä "oikeasta" lähimmäisrakkaudesta
"oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee"...))
Olisimmepa saaneet lukea tuon Makriinan aineen "Miten sukka syntyy"..)) Jos/kun emme saa lukea sitä, paljon muuta saamme Makriinalta lukea, verraton tarinankertoja(kin) hän on.

Muistelen äidin kertoneen, että viimeisinä vuosinaan, kun hän ei enää jaksanut kirjoittaa, hän "kirjoitti" tarinoita päässään. Taidan muistuttaa äitiäni siinäkin. Minäkin olen monesti "kirjoittanut" viestejä tänne ja muuallekin. Kai se on vähän kuin yksinpuhelua, mikä on kai meille yksinasuville jonkinlaista ajanvietettä sekin. Minähän en "osaa" edes kuunnella radiota, joten hiljaisuus on minulle se luonnollinen olotila.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille,
demeter1

Lue lisää

Tuli tuossa mieleen, kun 60+lla kirjoiteltiin, vuosien myötä on Sinulle noita terveyden riesoja kertynyt.
Itse olen päässyt vähemmällä (ainakin tähän asti).
Kyllä Sinun kannattaisi ottaa tuo poikien pikadiagnoosi ihan niinkuin todesta.
Varmaankin tiedätkin, että vajaatoimintaakin voidaan helpottaa lääkehoidolla.
Jaksamista päiville tuleville.

Eliaana kirjoitti:

Tuli tuossa mieleen, kun 60 lla kirjoiteltiin, vuosien myötä on Sinulle noita terveyden riesoja kertynyt.
Itse olen päässyt vähemmällä (ainakin tähän asti).
Kyllä Sinun kannattaisi ottaa tuo poikien pikadiagnoosi ihan niinkuin todesta.
Varmaankin tiedätkin, että vajaatoimintaakin voidaan helpottaa lääkehoidolla.
Jaksamista päiville tuleville.

Lue lisää

Kiitos Eliaana ! Pitkään ollaan "tunnettu" ja paljon tietämystä kertynyt matkan varrella!
Kyllä taidan olla tällainen tavallinen tapaus: 75-vuotiaana alkoivat minunkin vaivani ja nyt lähellä 80 näköjään yltyvät. Ei siis mitään tavatonta.
Olen siis tälläkin hetkellä "seurannassa" ja pojat seuraavat myös..))
Mutta hyvä jos sinäkin sanot, että kannattaa ottaa vakavasti nuo oireet.

On aina kiva lukea sinun viestejäsi ja kissatarinoita. Uskomattomia olentoja kissat ovat.
Meidän kylätalkkari kertoo omistaan, jotka ovat 15-vuotiaina alkaneet sairastella: kun toinen selvisi kasvaimesta sai diabeteksen - piikittää pitää...

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos Eliaana ! Pitkään ollaan "tunnettu" ja paljon tietämystä kertynyt matkan varrella!
Kyllä taidan olla tällainen tavallinen tapaus: 75-vuotiaana alkoivat minunkin vaivani ja nyt lähellä 80 näköjään yltyvät. Ei siis mitään tavatonta.
Olen siis tälläkin hetkellä "seurannassa" ja pojat seuraavat myös..))
Mutta hyvä jos sinäkin sanot, että kannattaa ottaa vakavasti nuo oireet.

On aina kiva lukea sinun viestejäsi ja kissatarinoita. Uskomattomia olentoja kissat ovat.
Meidän kylätalkkari kertoo omistaan, jotka ovat 15-vuotiaina alkaneet sairastella: kun toinen selvisi kasvaimesta sai diabeteksen - piikittää pitää...

Lue lisää

Niin. Tuo edellinen oli siis minun - kuten arvata saattoi...

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos Eliaana ! Pitkään ollaan "tunnettu" ja paljon tietämystä kertynyt matkan varrella!
Kyllä taidan olla tällainen tavallinen tapaus: 75-vuotiaana alkoivat minunkin vaivani ja nyt lähellä 80 näköjään yltyvät. Ei siis mitään tavatonta.
Olen siis tälläkin hetkellä "seurannassa" ja pojat seuraavat myös..))
Mutta hyvä jos sinäkin sanot, että kannattaa ottaa vakavasti nuo oireet.

On aina kiva lukea sinun viestejäsi ja kissatarinoita. Uskomattomia olentoja kissat ovat.
Meidän kylätalkkari kertoo omistaan, jotka ovat 15-vuotiaina alkaneet sairastella: kun toinen selvisi kasvaimesta sai diabeteksen - piikittää pitää...

Lue lisää

Tsemppiä, Deme. Hyvä, että poikasikin ovat lähellä ja kiinnostuneita voinnistasi. Uskon, että meidän iässämme on tärkeää, että lähipiirissä on joku, joka muistaa kysyä vointia ja antaa apua, vaikka emme edes aina huomaa itse pyytää. Turva kelkassa!
Vaikka asia vakava onkin, en voi kuin ällistyä kun kerrot, että kissallakin voi olla diabetes!
Eipä ole meikäläiselle tullut mieleen, kuinka laajasti eläintenkin sairauksien tutkimiseen ja terveydenhoitoon satsataan. :)
Samaa mieltä olen, että jos lemmikin ottaa, on sen sairaudet lääkärin hoidettava, vaikka se kukkaroa rasittaakin.
Ennen vanhaan kipeä lemmikki vain lopetettiin ja tuli uusi tilalle. Aika kylmä asenne.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Tsemppiä, Deme. Hyvä, että poikasikin ovat lähellä ja kiinnostuneita voinnistasi. Uskon, että meidän iässämme on tärkeää, että lähipiirissä on joku, joka muistaa kysyä vointia ja antaa apua, vaikka emme edes aina huomaa itse pyytää. Turva kelkassa!
Vaikka asia vakava onkin, en voi kuin ällistyä kun kerrot, että kissallakin voi olla diabetes!
Eipä ole meikäläiselle tullut mieleen, kuinka laajasti eläintenkin sairauksien tutkimiseen ja terveydenhoitoon satsataan. :)
Samaa mieltä olen, että jos lemmikin ottaa, on sen sairaudet lääkärin hoidettava, vaikka se kukkaroa rasittaakin.
Ennen vanhaan kipeä lemmikki vain lopetettiin ja tuli uusi tilalle. Aika kylmä asenne.
Mkr.

Lue lisää

Ensi kertaa minäkin kuulin kissan diabeteksesta, Makriina. Ei kuulemma vierasta piikittelyä ja on selvästi hyötynyt insuliinihoidosta...
Kiva että lopulta saat rokotuksen, Makriina, huomennahan se oli ?
Sunnuntaina minäkin omani sain.

Anonyymi kirjoitti:

Eläinrääkkäystä tuo on. Ihan oikein, että tuomittiin.
Kehitys kehittyy. Ei pidä sallia eläinrääkkäystä vetoamalla siihen, että ennen ei ollut varaa viedä kotieläimiä lääkärille.
Puoskarointia nuo Marian touhut.

Lue lisää

Hesarin pääkirjoitus.

Oikeuden mukaan Maria Nordinin kana kärsi kipua. - entä 80 miljoonaa muuta kanaa.

kannattaa lukea ; ))

korppis kirjoitti:

Hesarin pääkirjoitus.

Oikeuden mukaan Maria Nordinin kana kärsi kipua. - entä 80 miljoonaa muuta kanaa.

kannattaa lukea ; ))

Justjoo. Maailmassa on miljardeja lapsia jotka kärsivät nälästä ja sairauksista. Se ei ole mikään syy jättää omiamme hoitamatta.

Anonyymi kirjoitti:

Justjoo. Maailmassa on miljardeja lapsia jotka kärsivät nälästä ja sairauksista. Se ei ole mikään syy jättää omiamme hoitamatta.

Mitä mieltä olet kotimaisista tuotanto kanaloista. Onko kanojen kohtelu erilaista kuin muulla maailmassa.

Lue artikkeli ; )

Korppis

Anonyymi kirjoitti:

Mitä mieltä olet kotimaisista tuotanto kanaloista. Onko kanojen kohtelu erilaista kuin muulla maailmassa.

Lue artikkeli ; )

Korppis

Lemmikin pito tässä Nordinin tapauksessa on kyseessä, ei tuotantoeläimen, Itse kerroit että miniän koiran hampaiden hoidosta tuli ido lasku eläinlääkäriltä. Eikö jokainen turkiseläin ole samaan oikeutettu? Yleensä ne vaan lopetetaan jos sairastuvat tai hoidetaan penisilliinillä mutta niidenkään ei lain mukaan saa antaa kärsiä kipua. Nordin puoskaroi ja antoi eläinten kärsiä pitkään, vaikka niihin tapauksiin on tehokas hoito saatavilla. Se tosin maksaa.

Jos minulta kysyit, aina on ollut jälkipolvea joulunvietossamme.

Lopetin juuri saven väännön. Sain aikaiseksi kattoja taloprojektiini. Nyt ovat kuivumassa jatkokäsittelyyn.

Olkaa iloisia, että miehenne ovat elävien kirjoissa, kaikki. Minulla ja monella muulla palstalaisella ei ole kuin muistot jäljellä.
Mkr.

Hyvää joulua vaan, sinulle ja miehellesi.

Kyllä nuo videot on ihania ollut ja on saada lastenlapsista, kun ei niin usein näe ja koko ajan kasvavat ja oppivat uutta. Varsinkin vauvat ja taaperot, minulla on jo 3 lastenlastenlastakin. Siitä ainakin huomaa, että on jo vanhus, kun omat lapset on mummoja ja vaareja. Mutta ei tässä jouda sammaloitumaan, jun on niin kiva seurata uusien sukupolvien syntymistä ja elämää. 🩷

Eliaana on järjen ääni monessa, niin tässä eläinsuojeluasiassakin. Eikös Liekollakin ole kissa, varmaan vie eläinlääkärille tarvittaessa eikä muistele miten ennen vanhaan oli asiat.

Anonyymi kirjoitti:

Eliaana on järjen ääni monessa, niin tässä eläinsuojeluasiassakin. Eikös Liekollakin ole kissa, varmaan vie eläinlääkärille tarvittaessa eikä muistele miten ennen vanhaan oli asiat.

Lue lisää

Kiitos.
Kyllä Liekkokin välillä kissastaan mainitsee,
Sellaisia me kissaihmiset olemme ja koiraihmiset taas koirastaan.
Oli minulla lapsena nimikkokanakin.
Se oli sellainen kana, joka oli kanojen hierarkiassa alimmaisena. Nokkivat peijakkaat siltä sulkia.
Niinpä minä monta kertaa päivässä sitä kanniskelin sylissäni. Ei pyrkinyt sylistä pois.
Annoin sille nimen ´´kesyylä´´ hassu nimi, en tiedä mistä sen keksin.

Eliaana kirjoitti:

Kiitos.
Kyllä Liekkokin välillä kissastaan mainitsee,
Sellaisia me kissaihmiset olemme ja koiraihmiset taas koirastaan.
Oli minulla lapsena nimikkokanakin.
Se oli sellainen kana, joka oli kanojen hierarkiassa alimmaisena. Nokkivat peijakkaat siltä sulkia.
Niinpä minä monta kertaa päivässä sitä kanniskelin sylissäni. Ei pyrkinyt sylistä pois.
Annoin sille nimen ´´kesyylä´´ hassu nimi, en tiedä mistä sen keksin.

Lue lisää

Minulla taas oli oma karitsa. En osannut sille muuta nimeä keksiä kuin "karu". Se oli musta lammas (kuten ehkä minäkin meidän perheessä) ja hassua oli se, että myös sen kieli oli musta...

demeter1 kirjoitti:

Minulla taas oli oma karitsa. En osannut sille muuta nimeä keksiä kuin "karu". Se oli musta lammas (kuten ehkä minäkin meidän perheessä) ja hassua oli se, että myös sen kieli oli musta...

Lue lisää

En ikinä usko että olisit ollut musta lammas.

demeter1 kirjoitti:

Minulla taas oli oma karitsa. En osannut sille muuta nimeä keksiä kuin "karu". Se oli musta lammas (kuten ehkä minäkin meidän perheessä) ja hassua oli se, että myös sen kieli oli musta...

Lue lisää

Hassua tuo sanonta "suvun musta lammas". Olisipa mielenkiintoista tietää tuonkin sanonnan alku. Kaikkihan tiedämme mitä sillä tarkoitetaan, mutta musta lammas on oikeasti söpöin. En voi kuvitella, että olisi mitään pahaa tehnyt. Tietysti, jos laumansa ainoa, niin erottui joukosta ja ne "pahat teot" myös.
Kukaan meistä ei puhdas pulmunen ole ;)

Anonyymi kirjoitti:

Hassua tuo sanonta "suvun musta lammas". Olisipa mielenkiintoista tietää tuonkin sanonnan alku. Kaikkihan tiedämme mitä sillä tarkoitetaan, mutta musta lammas on oikeasti söpöin. En voi kuvitella, että olisi mitään pahaa tehnyt. Tietysti, jos laumansa ainoa, niin erottui joukosta ja ne "pahat teot" myös.
Kukaan meistä ei puhdas pulmunen ole ;)

Lue lisää

Musta on kuitenkin erilainen. Erilaisuutta ei aina siedetä.

Anonyymi kirjoitti:

En ikinä usko että olisit ollut musta lammas.

No, minä olin perheen nuorin ja lahjattomin, Ano 18.43..)) Muut pärjäsivät koulussa, minä en. Tai olinhan minä keskitasoa, sisarukset olivat parempia.
Tässä elämänvaiheessa tilit ovat jo tasoittuneet ja olen varmasti saanut heiltä sen arvostuksen, jonka olen ansainnut, enemmänkin.
Aika armollinen Elämä sittenkin on - täältä "finaalista" katsoen..))

Anonyymi kirjoitti:

Musta on kuitenkin erilainen. Erilaisuutta ei aina siedetä.

Sitähän se tietenkin on. Mutta, että viaton lammas on otettu vertauskuvaksi.
Mistä se musta lammas sanonnan alkuperän päähän pälkähti. Oliko kokemus ja näkemys 🤔

Anonyymi kirjoitti:

Musta on kuitenkin erilainen. Erilaisuutta ei aina siedetä.

Aivan Anot, noin minäkin sen miellän: erilainen. Ja nykyisin kun jokainen tahtoo olla erilainen, erottua muista..))

demeter1 kirjoitti:

Aivan Anot, noin minäkin sen miellän: erilainen. Ja nykyisin kun jokainen tahtoo olla erilainen, erottua muista..))

Olet Demeter hyvällä tavalla Erilainen Muori🩷

Anonyymi kirjoitti:

Olet Demeter hyvällä tavalla Erilainen Muori🩷

Kiitos Ano ! Otan kehut vastaan, vaikka en ollenkaan tiedä ovatko ne ansaitut..))

Mutta eikös me kaikki jo tässä iässä olla erilaisia ?

Anonyymi kirjoitti:

Sitähän se tietenkin on. Mutta, että viaton lammas on otettu vertauskuvaksi.
Mistä se musta lammas sanonnan alkuperän päähän pälkähti. Oliko kokemus ja näkemys 🤔

Wiki kertoo:
"Taustalla on lampaankasvatus: valkoisen lampaan villaa pidetään arvokkaampana kuin mustaa tai ruskeaa villaa, koska valkoista villaa on helpompi värjätä. Mustat lampaat pyritään poistamaan laumasta. Tällaista erottelua kuvataan jo Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa: "Minä tarkastan tänään kaiken laumasi; erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset".

Anonyymi kirjoitti:

Wiki kertoo:
"Taustalla on lampaankasvatus: valkoisen lampaan villaa pidetään arvokkaampana kuin mustaa tai ruskeaa villaa, koska valkoista villaa on helpompi värjätä. Mustat lampaat pyritään poistamaan laumasta. Tällaista erottelua kuvataan jo Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa: "Minä tarkastan tänään kaiken laumasi; erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset".

Lue lisää

Minun anoppini kutoi meille olohuoneen maton harmaasta ja mustasta villasta. Minulla oli se monta vuotta, kamalan painava, mutta siihen aikaan matot piti tampata ulkona. Nyt on tehokkaammat imurit. Annoin maton kälylleni kun muutimme hissittömään taloon, jossa ei ollut tuuletusparvekkeita.
Se oli kaunis matto, kadun, että annoin sen pois.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Wiki kertoo:
"Taustalla on lampaankasvatus: valkoisen lampaan villaa pidetään arvokkaampana kuin mustaa tai ruskeaa villaa, koska valkoista villaa on helpompi värjätä. Mustat lampaat pyritään poistamaan laumasta. Tällaista erottelua kuvataan jo Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa: "Minä tarkastan tänään kaiken laumasi; erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset".

Lue lisää

Noin arkipäiväinen asia kuin villan värjättävyys sai aikaan mustan lampaan syrjimisen. Markkinatalous.
Vaan eipä tiennyt lammaspolo, että hänestä tuli maailmankuulu. Monen kansan vertauskuva sananlaskuun.
Loppujen lopuksi, mustan lampaan villa sai pysyä omana itsenään. Valkoisten lampaiden villoja muokattiin värjäämällä.
Kaiken lisäksi näemmä villa on kestävä kuin mikä.
Lampaita laskiessani illalla sekoan aina valkoisen lampaan kohdalla luvuissani, en mustan lampaan.

Anonyymi kirjoitti:

Noin arkipäiväinen asia kuin villan värjättävyys sai aikaan mustan lampaan syrjimisen. Markkinatalous.
Vaan eipä tiennyt lammaspolo, että hänestä tuli maailmankuulu. Monen kansan vertauskuva sananlaskuun.
Loppujen lopuksi, mustan lampaan villa sai pysyä omana itsenään. Valkoisten lampaiden villoja muokattiin värjäämällä.
Kaiken lisäksi näemmä villa on kestävä kuin mikä.
Lampaita laskiessani illalla sekoan aina valkoisen lampaan kohdalla luvuissani, en mustan lampaan.

Lue lisää

Sunnuntaiaamua ja oi että voikin olla kaunista, huurteiset koivut ikkunani takana ja puisto on kuin taulu toisella puolen taloa.
Pakkasta 18, sekään ei hirvitä, jos ulos lähtee vaatetta niskaan, villa pitää pakkasenkin pois varpaista.
Kuuntelin puuhieni rattona eilen kansalaisen kahvituntia ja siellä keskusteltiin pitääkö puhua suoraan, vai voiko valkoisen valheen päästää suustaan, ettei loukkaa toista.
Suoraan puhumisen puolesta oli suurin osa, mutta tapa ja eleet saavat lievennystä aikaan.
Mietteitä tuli paljon, raamatun lauseitakin tulkittiin, minusta hyvin mielenkiintoinen ohjelma.
Ajattelin miten sopiva olisikaan tuo miettiminen ensin ja sitten vasta ulosanti täällä palstallakin.
Muutenkin lauantain ohjelmat ovat mieleisiäni, oppikoulu ja musiikin tietämyksestä kilpailu, missä testihenkilöt antavat pisteitä kuulemilleen kappaleille.
Siinä puuhastelun yhteydessä mielikin saa osansa.

Tyttärenpoika heitti soittaessaan kysymyksen mitä rakkaus on, hänen mielestä se on toisen huomioon ottaminen, aina toisen parhaaksi tekemistä, olen samaa mieltä, kahden ihmisen välillä tuo on juuri rakkautta parhaimmillaan.

Olette lampaita jaotelleet ja eläimistä ja niiden hoidosta puhuneet.
Minulle eläimet on yksi kohde, heille myös sopii rakkaudesta puhuminen, eläin on ihmisen armoilla ja niitä on kohdeltava rakkaudella.
Hiukan särähtää tämä nykyinen eläinten palvominen, puetaan koirat ja kissat ihmisenkaltaiseksi, leikataan ja värjätään turkit, se ei kuulu huolehtimiseen vaan ihmisen oman egon nostoon.
Sairastuneet eläimet on totta kai hoidettava ja hyvillä mielin seuraan Facessa miten eläimiä pelastetaan milloin mistäkin ahdingosta, luonnossa oleva eläin on myös tunteva eläin.
Jälkeläisten koirat ovat perheen jäseniä, poikani jopa hemmottelee koiriaan miniän mukaan.
Ulkomaan matkakin meinasi jäädä, kun ei hoitajaa kotiin meinannut löytyä, tarhaan eivät halua koiria viedä, nyt onnistuu matka.

Arvokas mattosi olikin, minkä anoppisi kutoi ja kestävä, minä tykkään edelleen mattoni ulos kiikuttaa, tuntuu kuin koko huusholli raikastuisi siivouksen jälkeen, kun tuulettuneet matot lattialle levitän.
Äitini osasi villan langaksi kehrätä ja olikin hyvin kierteet tiukkoja, nykyiset langat jakoilee kiusallisesti, aina osa silmästä meinaa puikolta pudota.
Harmittaa, että en tuotakaan oppia opetellut kuin niin monia muitakin.

Kyllä se tuo ikä niitä vaivoja lisää, tämän olen huomannut, joka vuosi aina vaan kehnommaksi elo menee, mutta se kuuluu asiaan ja siihen on suhtauduttava hyväksyvästi.
Kyllä sairaudet ja niiden oireet on todesta otettava ja hoitoa saatava, usko vaan poikiasi demeter ja kuten Eliaankin mainitsi, ei koskaan voi olla tietoinen mikä missäkin piilee.
Tuo sydämenvajaatoiminta on minunkin kohdalla mainittu.

Tänään niin pyhä kun onkin, piparin teko odottaa ja maustekakun tarpeet esille otin, se säilyy ja paranee vain ajan kanssa.
Eilisen päivän tekemisiin olin kovasti tyytyväinen, nyt omatekemää pizzaa iltapalaksi.
Tykkään touhuta aamupäivästä, samalla radio ohjelmiaan työntää joskus onnistuen ahaa elämyksen saantiin.
Nauttikaa luonnosta ja sen ihanuudesta, missä vaan suinkin tätä kauneutta löytyy.

SkillaN kirjoitti:

Sunnuntaiaamua ja oi että voikin olla kaunista, huurteiset koivut ikkunani takana ja puisto on kuin taulu toisella puolen taloa.
Pakkasta 18, sekään ei hirvitä, jos ulos lähtee vaatetta niskaan, villa pitää pakkasenkin pois varpaista.
Kuuntelin puuhieni rattona eilen kansalaisen kahvituntia ja siellä keskusteltiin pitääkö puhua suoraan, vai voiko valkoisen valheen päästää suustaan, ettei loukkaa toista.
Suoraan puhumisen puolesta oli suurin osa, mutta tapa ja eleet saavat lievennystä aikaan.
Mietteitä tuli paljon, raamatun lauseitakin tulkittiin, minusta hyvin mielenkiintoinen ohjelma.
Ajattelin miten sopiva olisikaan tuo miettiminen ensin ja sitten vasta ulosanti täällä palstallakin.
Muutenkin lauantain ohjelmat ovat mieleisiäni, oppikoulu ja musiikin tietämyksestä kilpailu, missä testihenkilöt antavat pisteitä kuulemilleen kappaleille.
Siinä puuhastelun yhteydessä mielikin saa osansa.

Tyttärenpoika heitti soittaessaan kysymyksen mitä rakkaus on, hänen mielestä se on toisen huomioon ottaminen, aina toisen parhaaksi tekemistä, olen samaa mieltä, kahden ihmisen välillä tuo on juuri rakkautta parhaimmillaan.

Olette lampaita jaotelleet ja eläimistä ja niiden hoidosta puhuneet.
Minulle eläimet on yksi kohde, heille myös sopii rakkaudesta puhuminen, eläin on ihmisen armoilla ja niitä on kohdeltava rakkaudella.
Hiukan särähtää tämä nykyinen eläinten palvominen, puetaan koirat ja kissat ihmisenkaltaiseksi, leikataan ja värjätään turkit, se ei kuulu huolehtimiseen vaan ihmisen oman egon nostoon.
Sairastuneet eläimet on totta kai hoidettava ja hyvillä mielin seuraan Facessa miten eläimiä pelastetaan milloin mistäkin ahdingosta, luonnossa oleva eläin on myös tunteva eläin.
Jälkeläisten koirat ovat perheen jäseniä, poikani jopa hemmottelee koiriaan miniän mukaan.
Ulkomaan matkakin meinasi jäädä, kun ei hoitajaa kotiin meinannut löytyä, tarhaan eivät halua koiria viedä, nyt onnistuu matka.

Arvokas mattosi olikin, minkä anoppisi kutoi ja kestävä, minä tykkään edelleen mattoni ulos kiikuttaa, tuntuu kuin koko huusholli raikastuisi siivouksen jälkeen, kun tuulettuneet matot lattialle levitän.
Äitini osasi villan langaksi kehrätä ja olikin hyvin kierteet tiukkoja, nykyiset langat jakoilee kiusallisesti, aina osa silmästä meinaa puikolta pudota.
Harmittaa, että en tuotakaan oppia opetellut kuin niin monia muitakin.

Kyllä se tuo ikä niitä vaivoja lisää, tämän olen huomannut, joka vuosi aina vaan kehnommaksi elo menee, mutta se kuuluu asiaan ja siihen on suhtauduttava hyväksyvästi.
Kyllä sairaudet ja niiden oireet on todesta otettava ja hoitoa saatava, usko vaan poikiasi demeter ja kuten Eliaankin mainitsi, ei koskaan voi olla tietoinen mikä missäkin piilee.
Tuo sydämenvajaatoiminta on minunkin kohdalla mainittu.

Tänään niin pyhä kun onkin, piparin teko odottaa ja maustekakun tarpeet esille otin, se säilyy ja paranee vain ajan kanssa.
Eilisen päivän tekemisiin olin kovasti tyytyväinen, nyt omatekemää pizzaa iltapalaksi.
Tykkään touhuta aamupäivästä, samalla radio ohjelmiaan työntää joskus onnistuen ahaa elämyksen saantiin.
Nauttikaa luonnosta ja sen ihanuudesta, missä vaan suinkin tätä kauneutta löytyy.

Lue lisää

Terveisiä rokotuspisteestä. Aamutuimaan kävin keskustan terv.keskuksessa ihan sovitun ajan mukaan. Hyvin piti aikataulu. Takaisin tulo oli pitkällistä,kun jouduin odottelemaan bussia iät ajat,ja pysäkiltä on vielä 700 m kotiin huonosti hoidetuilla jalkakäytävillä. Onneksi oli kävelykeppi tukena, ja kun takaraivossa kaiken aikaa kaikui Narvan marssi, niin selvisin kotiin luitani katkomatta. Taitaa sää vähän nyt lauhtua, kun on ruvennut satamaan nättiä postikorttilunta.
Nättiä sunnuntaipäivää kaikille
tv. Mkr.

Meillä on mökillä tyttären aitan seinällä isokokoinen 30-luvun ryijy, joka on peräisin mieheni lapsuudenkodista. Siinä on useampi reikä, jotka syntyivät Helsingin suurpommituksissa, kun hänen kotitalonsa sai osumia sirpaleista, kaikki ikkunat hajosivat ja sisäseiniin iskeytyi rappausta ja tiiliskivien kappaleita. Sattui ryijy olemaan juuri sillä seinällä. Ryijy on sellaisenaan säilytetty muistona.
Mkr.

TTK sitten tanssittiin päätökseen ja Pernilla voitti pienimmillä mahdollisilla äänillä. Mutta ihan oikein voitto hänelle kuului. Mutta kyllä menivät esitykset tunteisiin!
Enpä olisi uskonut, että seuraan salonkitansseja kyynelsilmin. Niin nyt vain kävi, sanokaa mitä sanotte. 🙂🙃
Hermoja lepuuttaakseni rupean seuraamaan snookeria. Hyvää illanjatkoa.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

TTK sitten tanssittiin päätökseen ja Pernilla voitti pienimmillä mahdollisilla äänillä. Mutta ihan oikein voitto hänelle kuului. Mutta kyllä menivät esitykset tunteisiin!
Enpä olisi uskonut, että seuraan salonkitansseja kyynelsilmin. Niin nyt vain kävi, sanokaa mitä sanotte. 🙂🙃
Hermoja lepuuttaakseni rupean seuraamaan snookeria. Hyvää illanjatkoa.
Mkr.

Lue lisää

Samat sanat makriina, kyyneliä pukkasi, oli tunteisiin menevä finaali.

Kaikki kolme kilpailijaparia olivat upeita.

Nautinnollinen tv.ilta

Korppis

Anonyymi kirjoitti:

Samat sanat makriina, kyyneliä pukkasi, oli tunteisiin menevä finaali.

Kaikki kolme kilpailijaparia olivat upeita.

Nautinnollinen tv.ilta

Korppis

Lue lisää

Huomenta nyt jo kunnon pakkassäästä23 mittarissa.
Kaunis päivä tästä kehittyi, täysikuu tervehti aamukahvilla istuessani.
Illalla toisella puolen taloa täytenä hyvän yön toivotti ja hyvinpä nukuinkin, liki kahdeksan tuntia, uniakaan ei mieleen jäänyt.
Kaunista myös herätessä, tuo huurteinen koivuryhmä hyvän mielen saa aikaan.

Piparit ja maustekakku tuli valmiiksi, vähän töitä teetti piparitaikina, huomasin jo aineita yhdistäessäni, että siirappia meni liika, niinpä sitten jouduin kaulitessa jauhoja käyttämään, no syötäviä ehkä kuitenkin.
Ei niin vanhaksi elä, etteikö virheitä tee, vai johtuneeko juuri iästä?

Äitini kertoi noista vuosisadan (1800 lopun ja 1900 alun) alkuaikoina tapahtuneista asioista.
Silloin piiat yleensä talon nurkissa saivat yöpuun ja että työnsä saivat pitää, piti suostua kaikenlaiseen, nykyään sanottaisiin raiskauksiinkin isännän taholta.
Sitten lapset kainalossa uuteen paikkaan missä sama kohtelu saattoi jatkua, jos huonosti kävi lapsia lisää tuli.
Onneksi on naisilla ollut sisua kohottaa tasa-arvoa, joka tänä päivänäkin on jossain tapauksessa on saavuttamatta.
Miran kertoma johti näihin kommentteihin.

Tanssit tanssittu ja hyvä lopputulos oli, niin pieni ero voittajapareilla, että molemmat olisi voittajiksi voinut laittaa, on hatun noston paikka Matille, että tekojalalla pääsi läpi tämän urakan ja niin vaatimattomana jaksoi olla.
Kysymys oli näyttämisestä mihin vammautunutkin yltää, kun sisua riittää, ehkä ei kunnianhimo ollut päällimmäisenä.
Lähtökohdat aivan toiset voittajaparilla, tuo tanssi oli taidetta mihin vain koulaantunut voimistelija pystyy, molemmat hienoja esityksiä.
Anssin käsissä minäkin saattaisin jopa onnistua, on hän vakuuttava tanssija. vahva ja varma;)

Minulla on ryijy, jonka nimeä en varmana muista, ehkä oli Tulenliekki, punasävyinen on.
Seinävaatteeksi voisi nimetä tuo omakutoma ja merkkaama tekele Apila nimeltään, siihen suruani aikoinaan purin.
Kotini tekstiilit olen melkein kaiken itse tehnyt, matot on vaihtunut teolliseen muotoon, muutama kutomani on jäljellä, niitä on lapsetkin halunneet.
Liinat olen virkannut ja joka pöydälle ja kaappien päälle niitä riittää, olen todella mummo, jos liinojen pidolla mitataan, näin ole kuullut sanottavan.
Isot sängynpeitot, verhot ja pöytäliinat olen aikaan saanut, ilmankos peukalot voivat huonosti.
Tulipas nyt kehumisen makua, mutta kukapa se hännän nostaa jos ei itse sitä tee;)

Ramoona kerroit kranssien teosta, minä tein kuusenoksista, sinulla runsaampi aine valikoima ja kauniita aikaan saat sen uskon.
Haudoille ne tein, toivottavasti pääsen itse ne viemään. kävyillä hiukan ilmettä yritin saada.
Yllätyin tuon lapsenlapseni kysymyksestä samalla tuli hyvä mieli, että noitakin asioita miettii ja yrittää elää mietteidensä mukaisesti.

Kyllä nuo harrastamiset ovat rikkautta elämän kirjossa, niin monenlaiseen ihmiset pystyvät, vähäistä on minun tekemiset, kun vertaa kaikkien muiden taitoja, mutta tässä mukana rokassa kehujeni kanssa ;D

Nyt tuli hieman minulle epämukava viesti, en yleensä tykkää kehumismielessä tekemisiäni esiin tuoda, kertoillen vain, mutta sallittakoon poikkeus.
Nyt voi jossain puolin maata varpaat käpristellä pakkasen kynsissä, mutta ulos on minunkin rohjettava ja asioita hoidettava, ehkä kuitenkin palentumiselta vältyn, näin toivon teidänkin eka pakkasen kestävän.

SkillaN kirjoitti:

Huomenta nyt jo kunnon pakkassäästä23 mittarissa.
Kaunis päivä tästä kehittyi, täysikuu tervehti aamukahvilla istuessani.
Illalla toisella puolen taloa täytenä hyvän yön toivotti ja hyvinpä nukuinkin, liki kahdeksan tuntia, uniakaan ei mieleen jäänyt.
Kaunista myös herätessä, tuo huurteinen koivuryhmä hyvän mielen saa aikaan.

Piparit ja maustekakku tuli valmiiksi, vähän töitä teetti piparitaikina, huomasin jo aineita yhdistäessäni, että siirappia meni liika, niinpä sitten jouduin kaulitessa jauhoja käyttämään, no syötäviä ehkä kuitenkin.
Ei niin vanhaksi elä, etteikö virheitä tee, vai johtuneeko juuri iästä?

Äitini kertoi noista vuosisadan (1800 lopun ja 1900 alun) alkuaikoina tapahtuneista asioista.
Silloin piiat yleensä talon nurkissa saivat yöpuun ja että työnsä saivat pitää, piti suostua kaikenlaiseen, nykyään sanottaisiin raiskauksiinkin isännän taholta.
Sitten lapset kainalossa uuteen paikkaan missä sama kohtelu saattoi jatkua, jos huonosti kävi lapsia lisää tuli.
Onneksi on naisilla ollut sisua kohottaa tasa-arvoa, joka tänä päivänäkin on jossain tapauksessa on saavuttamatta.
Miran kertoma johti näihin kommentteihin.

Tanssit tanssittu ja hyvä lopputulos oli, niin pieni ero voittajapareilla, että molemmat olisi voittajiksi voinut laittaa, on hatun noston paikka Matille, että tekojalalla pääsi läpi tämän urakan ja niin vaatimattomana jaksoi olla.
Kysymys oli näyttämisestä mihin vammautunutkin yltää, kun sisua riittää, ehkä ei kunnianhimo ollut päällimmäisenä.
Lähtökohdat aivan toiset voittajaparilla, tuo tanssi oli taidetta mihin vain koulaantunut voimistelija pystyy, molemmat hienoja esityksiä.
Anssin käsissä minäkin saattaisin jopa onnistua, on hän vakuuttava tanssija. vahva ja varma;)

Minulla on ryijy, jonka nimeä en varmana muista, ehkä oli Tulenliekki, punasävyinen on.
Seinävaatteeksi voisi nimetä tuo omakutoma ja merkkaama tekele Apila nimeltään, siihen suruani aikoinaan purin.
Kotini tekstiilit olen melkein kaiken itse tehnyt, matot on vaihtunut teolliseen muotoon, muutama kutomani on jäljellä, niitä on lapsetkin halunneet.
Liinat olen virkannut ja joka pöydälle ja kaappien päälle niitä riittää, olen todella mummo, jos liinojen pidolla mitataan, näin ole kuullut sanottavan.
Isot sängynpeitot, verhot ja pöytäliinat olen aikaan saanut, ilmankos peukalot voivat huonosti.
Tulipas nyt kehumisen makua, mutta kukapa se hännän nostaa jos ei itse sitä tee;)

Ramoona kerroit kranssien teosta, minä tein kuusenoksista, sinulla runsaampi aine valikoima ja kauniita aikaan saat sen uskon.
Haudoille ne tein, toivottavasti pääsen itse ne viemään. kävyillä hiukan ilmettä yritin saada.
Yllätyin tuon lapsenlapseni kysymyksestä samalla tuli hyvä mieli, että noitakin asioita miettii ja yrittää elää mietteidensä mukaisesti.

Kyllä nuo harrastamiset ovat rikkautta elämän kirjossa, niin monenlaiseen ihmiset pystyvät, vähäistä on minun tekemiset, kun vertaa kaikkien muiden taitoja, mutta tässä mukana rokassa kehujeni kanssa ;D

Nyt tuli hieman minulle epämukava viesti, en yleensä tykkää kehumismielessä tekemisiäni esiin tuoda, kertoillen vain, mutta sallittakoon poikkeus.
Nyt voi jossain puolin maata varpaat käpristellä pakkasen kynsissä, mutta ulos on minunkin rohjettava ja asioita hoidettava, ehkä kuitenkin palentumiselta vältyn, näin toivon teidänkin eka pakkasen kestävän.

Lue lisää

Kyllä renkejäkin ja kulkijoita yöpyi talvella tuvan nurkissa ja kesällä piiat asuivat aitoissa. Eiköhän ne aitan ovet auenneet muillekkin kuin isännille.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä renkejäkin ja kulkijoita yöpyi talvella tuvan nurkissa ja kesällä piiat asuivat aitoissa. Eiköhän ne aitan ovet auenneet muillekkin kuin isännille.

Ehkä ne muut kulkijat ja rengit luvan perästä aittoihin tuli, oletan.
Kysymys oli siitä, että isännät nurkkiinsa ottaessa sanelivat säännöt. pakon edessä oli taivuttava, poikkeuksia tietysti oli.
Asiasta en tiedä muuta kuin mitä äitini kertoi ja mitä suomalaiset elokuvat ovat tarjonneet.

SkillaN kirjoitti:

Huomenta nyt jo kunnon pakkassäästä23 mittarissa.
Kaunis päivä tästä kehittyi, täysikuu tervehti aamukahvilla istuessani.
Illalla toisella puolen taloa täytenä hyvän yön toivotti ja hyvinpä nukuinkin, liki kahdeksan tuntia, uniakaan ei mieleen jäänyt.
Kaunista myös herätessä, tuo huurteinen koivuryhmä hyvän mielen saa aikaan.

Piparit ja maustekakku tuli valmiiksi, vähän töitä teetti piparitaikina, huomasin jo aineita yhdistäessäni, että siirappia meni liika, niinpä sitten jouduin kaulitessa jauhoja käyttämään, no syötäviä ehkä kuitenkin.
Ei niin vanhaksi elä, etteikö virheitä tee, vai johtuneeko juuri iästä?

Äitini kertoi noista vuosisadan (1800 lopun ja 1900 alun) alkuaikoina tapahtuneista asioista.
Silloin piiat yleensä talon nurkissa saivat yöpuun ja että työnsä saivat pitää, piti suostua kaikenlaiseen, nykyään sanottaisiin raiskauksiinkin isännän taholta.
Sitten lapset kainalossa uuteen paikkaan missä sama kohtelu saattoi jatkua, jos huonosti kävi lapsia lisää tuli.
Onneksi on naisilla ollut sisua kohottaa tasa-arvoa, joka tänä päivänäkin on jossain tapauksessa on saavuttamatta.
Miran kertoma johti näihin kommentteihin.

Tanssit tanssittu ja hyvä lopputulos oli, niin pieni ero voittajapareilla, että molemmat olisi voittajiksi voinut laittaa, on hatun noston paikka Matille, että tekojalalla pääsi läpi tämän urakan ja niin vaatimattomana jaksoi olla.
Kysymys oli näyttämisestä mihin vammautunutkin yltää, kun sisua riittää, ehkä ei kunnianhimo ollut päällimmäisenä.
Lähtökohdat aivan toiset voittajaparilla, tuo tanssi oli taidetta mihin vain koulaantunut voimistelija pystyy, molemmat hienoja esityksiä.
Anssin käsissä minäkin saattaisin jopa onnistua, on hän vakuuttava tanssija. vahva ja varma;)

Minulla on ryijy, jonka nimeä en varmana muista, ehkä oli Tulenliekki, punasävyinen on.
Seinävaatteeksi voisi nimetä tuo omakutoma ja merkkaama tekele Apila nimeltään, siihen suruani aikoinaan purin.
Kotini tekstiilit olen melkein kaiken itse tehnyt, matot on vaihtunut teolliseen muotoon, muutama kutomani on jäljellä, niitä on lapsetkin halunneet.
Liinat olen virkannut ja joka pöydälle ja kaappien päälle niitä riittää, olen todella mummo, jos liinojen pidolla mitataan, näin ole kuullut sanottavan.
Isot sängynpeitot, verhot ja pöytäliinat olen aikaan saanut, ilmankos peukalot voivat huonosti.
Tulipas nyt kehumisen makua, mutta kukapa se hännän nostaa jos ei itse sitä tee;)

Ramoona kerroit kranssien teosta, minä tein kuusenoksista, sinulla runsaampi aine valikoima ja kauniita aikaan saat sen uskon.
Haudoille ne tein, toivottavasti pääsen itse ne viemään. kävyillä hiukan ilmettä yritin saada.
Yllätyin tuon lapsenlapseni kysymyksestä samalla tuli hyvä mieli, että noitakin asioita miettii ja yrittää elää mietteidensä mukaisesti.

Kyllä nuo harrastamiset ovat rikkautta elämän kirjossa, niin monenlaiseen ihmiset pystyvät, vähäistä on minun tekemiset, kun vertaa kaikkien muiden taitoja, mutta tässä mukana rokassa kehujeni kanssa ;D

Nyt tuli hieman minulle epämukava viesti, en yleensä tykkää kehumismielessä tekemisiäni esiin tuoda, kertoillen vain, mutta sallittakoon poikkeus.
Nyt voi jossain puolin maata varpaat käpristellä pakkasen kynsissä, mutta ulos on minunkin rohjettava ja asioita hoidettava, ehkä kuitenkin palentumiselta vältyn, näin toivon teidänkin eka pakkasen kestävän.

Lue lisää

Kun aloin toipumaan sairaudestani en osannut tehdä edes kakkupohjaa, vaikka olin ikäni tehnyt juhlaruokia ja leivonnaisia.

Nyt jo onnistuu mutta virheitä toki sattuu. Eli tekevälle sattuu.

Olet Skillan osaava, kirjoitit kissan hännän nostosta, niin, on osattava olla ylpeä kättensä taidoista, kun itse on iloinen ja tyytyväinen töihinsä se on tarkeintä.

Vähättelyä, miksi?

Sitten toisiin ilon aiheeseen, puolisoiden, lasten ja lastenlasten ilahduttaviin sanoihin.
Minä rakastan sinua, on meille suomalaisille ehkä kankea ilmaus, mutta kun sen kuulee se on aitoa rakkautta.

Pakkanen paukkuu Korvessa. Kävin laittamassa auton lämmitykseen. Pitää lähteä etsimään uutta "hellaa" vanhan isoin keittolevy sanoi itsensä irti.

SkillaN kirjoitti:

Ehkä ne muut kulkijat ja rengit luvan perästä aittoihin tuli, oletan.
Kysymys oli siitä, että isännät nurkkiinsa ottaessa sanelivat säännöt. pakon edessä oli taivuttava, poikkeuksia tietysti oli.
Asiasta en tiedä muuta kuin mitä äitini kertoi ja mitä suomalaiset elokuvat ovat tarjonneet.

Lue lisää

Enimmäkseen kotimaisissa elokuvissa piiat ja rengit jeskenään teki lapsia ja avioituivatkin. Ei isännät halunneet myöskään vaimojaan noin loukata, en ole kuullut ainakaan omasta enkä tuttujen suvuista tuollaista.

korppis kirjoitti:

Kun aloin toipumaan sairaudestani en osannut tehdä edes kakkupohjaa, vaikka olin ikäni tehnyt juhlaruokia ja leivonnaisia.

Nyt jo onnistuu mutta virheitä toki sattuu. Eli tekevälle sattuu.

Olet Skillan osaava, kirjoitit kissan hännän nostosta, niin, on osattava olla ylpeä kättensä taidoista, kun itse on iloinen ja tyytyväinen töihinsä se on tarkeintä.

Vähättelyä, miksi?

Sitten toisiin ilon aiheeseen, puolisoiden, lasten ja lastenlasten ilahduttaviin sanoihin.
Minä rakastan sinua, on meille suomalaisille ehkä kankea ilmaus, mutta kun sen kuulee se on aitoa rakkautta.

Pakkanen paukkuu Korvessa. Kävin laittamassa auton lämmitykseen. Pitää lähteä etsimään uutta "hellaa" vanhan isoin keittolevy sanoi itsensä irti.

Lue lisää

Ailaavjuu lipsahtaa niin herkästi, jopa kissalle ja koiralle ja pizzalle ja kokikselle.

korppis kirjoitti:

Kun aloin toipumaan sairaudestani en osannut tehdä edes kakkupohjaa, vaikka olin ikäni tehnyt juhlaruokia ja leivonnaisia.

Nyt jo onnistuu mutta virheitä toki sattuu. Eli tekevälle sattuu.

Olet Skillan osaava, kirjoitit kissan hännän nostosta, niin, on osattava olla ylpeä kättensä taidoista, kun itse on iloinen ja tyytyväinen töihinsä se on tarkeintä.

Vähättelyä, miksi?

Sitten toisiin ilon aiheeseen, puolisoiden, lasten ja lastenlasten ilahduttaviin sanoihin.
Minä rakastan sinua, on meille suomalaisille ehkä kankea ilmaus, mutta kun sen kuulee se on aitoa rakkautta.

Pakkanen paukkuu Korvessa. Kävin laittamassa auton lämmitykseen. Pitää lähteä etsimään uutta "hellaa" vanhan isoin keittolevy sanoi itsensä irti.

Lue lisää

Pakkanen se paukkuu täälläkin, vieläkin ön 18 astetta, mitä lie yöllä ollutkaan.
Kun katselee noita amerikkalaisia elokuvia, ne hokevat joka käänteessä ´´lavjuuta´´, suolmalaiselle luonteenlaadulle tuo ei ole ollenkaan ominaista.

Kyllä olet pitkän tien noiden sairauksiesi kanssa taivaltanut, mutta suomalaista sisua näyttää Sinulla riittävän.
Sillä auttaa jo paljon itseään.
Aurinkoinen näyttäytyy pitkästä aikaa, pitänee iltapäivällä vähän nokkaansa ulos pistää.
No vaatteita päälle vaan ja menoksi.

Eliaana kirjoitti:

Pakkanen se paukkuu täälläkin, vieläkin ön 18 astetta, mitä lie yöllä ollutkaan.
Kun katselee noita amerikkalaisia elokuvia, ne hokevat joka käänteessä ´´lavjuuta´´, suolmalaiselle luonteenlaadulle tuo ei ole ollenkaan ominaista.

Kyllä olet pitkän tien noiden sairauksiesi kanssa taivaltanut, mutta suomalaista sisua näyttää Sinulla riittävän.
Sillä auttaa jo paljon itseään.
Aurinkoinen näyttäytyy pitkästä aikaa, pitänee iltapäivällä vähän nokkaansa ulos pistää.
No vaatteita päälle vaan ja menoksi.

Lue lisää

Kiitos Eliaana, en valita herkästi vaikka olisi syytäkin. Olen oppinu, että positiivisuus pitää "hengissä" ; ))

korppis kirjoitti:

Kiitos Eliaana, en valita herkästi vaikka olisi syytäkin. Olen oppinu, että positiivisuus pitää "hengissä" ; ))

Mikä erottaa sairauksistaan tarkasti yleiselle pastalle raportoimisen valittamisesta? Miten se positiivisuus onnistuu vaikkapa teholla tai saattohoidossa? Ja kun kuolee, onko se positiivisuuden puutetta?
Mikäs siinä on erona, että kun toinen kertoo ssirauksistaan, se on säälipisteiden keruuta mutta toisella pisitiivisuutta?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä erottaa sairauksistaan tarkasti yleiselle pastalle raportoimisen valittamisesta? Miten se positiivisuus onnistuu vaikkapa teholla tai saattohoidossa? Ja kun kuolee, onko se positiivisuuden puutetta?
Mikäs siinä on erona, että kun toinen kertoo ssirauksistaan, se on säälipisteiden keruuta mutta toisella pisitiivisuutta?

Lue lisää

Sairaalan henkilökunnan positiivisyys piti minut hengissä, siis kysymys on hyvän voimasta.
Kun minut siirrettiin teholta osastolle, tunsin kiitollisuutta, olin osaston suosikki, selvityjä ennen tuntemattomasta sairaudesta. Lääkäri tunsi onnistuneensa oli ylpeä omasta ammattitaidostaan. Minua paapottiin, olin keskipiste, olin iloinen. Sain positiivista energiaa ja annoin sitä takaisin. Opin positiivisen vuorovaikutuksen ihmisten välisissä tilanteissa voimaksi, joka kantaa.

korppis kirjoitti:

Sairaalan henkilökunnan positiivisyys piti minut hengissä, siis kysymys on hyvän voimasta.
Kun minut siirrettiin teholta osastolle, tunsin kiitollisuutta, olin osaston suosikki, selvityjä ennen tuntemattomasta sairaudesta. Lääkäri tunsi onnistuneensa oli ylpeä omasta ammattitaidostaan. Minua paapottiin, olin keskipiste, olin iloinen. Sain positiivista energiaa ja annoin sitä takaisin. Opin positiivisen vuorovaikutuksen ihmisten välisissä tilanteissa voimaksi, joka kantaa.

Lue lisää

Minä kun olen luottanut, että Suomessa lääkärit ja hoitajat kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Se on lääkärivalassakin. Kyse oli yhteiskunnan ylläpitämästä sairaalasta joussa on henkilökunnalla kiire . Jossain kalliissa yksityissairaalassa voi tuollaiseen olla aikaa.
Tuo yhden paapominen osaston lemmikkinä ei tainnut olla positiivisena voimana muille jotka aivan yhtä paljon tarvitsivat hoitoa. Se oli jonkun muun hoitoajasta pois.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kun olen luottanut, että Suomessa lääkärit ja hoitajat kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Se on lääkärivalassakin. Kyse oli yhteiskunnan ylläpitämästä sairaalasta joussa on henkilökunnalla kiire . Jossain kalliissa yksityissairaalassa voi tuollaiseen olla aikaa.
Tuo yhden paapominen osaston lemmikkinä ei tainnut olla positiivisena voimana muille jotka aivan yhtä paljon tarvitsivat hoitoa. Se oli jonkun muun hoitoajasta pois.

Lue lisää

Positiivinen ympäristö on hyvä työntekijöille ja potilaille. Ei kokemani ollut pois muilta potilailta. Nämä olivat henkilökohtaisia positiivisia kolemuksiani.

korppis kirjoitti:

Sairaalan henkilökunnan positiivisyys piti minut hengissä, siis kysymys on hyvän voimasta.
Kun minut siirrettiin teholta osastolle, tunsin kiitollisuutta, olin osaston suosikki, selvityjä ennen tuntemattomasta sairaudesta. Lääkäri tunsi onnistuneensa oli ylpeä omasta ammattitaidostaan. Minua paapottiin, olin keskipiste, olin iloinen. Sain positiivista energiaa ja annoin sitä takaisin. Opin positiivisen vuorovaikutuksen ihmisten välisissä tilanteissa voimaksi, joka kantaa.

Lue lisää

"Olin osaston suosikki"

Mikähän laitos mahtaa olla kysymyksessä...

korppis kirjoitti:

Sairaalan henkilökunnan positiivisyys piti minut hengissä, siis kysymys on hyvän voimasta.
Kun minut siirrettiin teholta osastolle, tunsin kiitollisuutta, olin osaston suosikki, selvityjä ennen tuntemattomasta sairaudesta. Lääkäri tunsi onnistuneensa oli ylpeä omasta ammattitaidostaan. Minua paapottiin, olin keskipiste, olin iloinen. Sain positiivista energiaa ja annoin sitä takaisin. Opin positiivisen vuorovaikutuksen ihmisten välisissä tilanteissa voimaksi, joka kantaa.

Lue lisää

Tuollainen kohtelu "osaston keskipisteenä" on kyllä muiden potilaiden kannalta epätoivottavaa syrjimistä. Tasa-arvoinen kohtelu kuuluu lääkäri ja hoitohenkilökunnan etiikkaan ja sivistykseen.
Onhan ymmärrettävää, jos lääkäri tekee diagnollisen läpimurron, että onnistumisesta iloitaan, mutta ei toisten potilaiden kustannuksella.

SkillaN kirjoitti:

Huomenta nyt jo kunnon pakkassäästä23 mittarissa.
Kaunis päivä tästä kehittyi, täysikuu tervehti aamukahvilla istuessani.
Illalla toisella puolen taloa täytenä hyvän yön toivotti ja hyvinpä nukuinkin, liki kahdeksan tuntia, uniakaan ei mieleen jäänyt.
Kaunista myös herätessä, tuo huurteinen koivuryhmä hyvän mielen saa aikaan.

Piparit ja maustekakku tuli valmiiksi, vähän töitä teetti piparitaikina, huomasin jo aineita yhdistäessäni, että siirappia meni liika, niinpä sitten jouduin kaulitessa jauhoja käyttämään, no syötäviä ehkä kuitenkin.
Ei niin vanhaksi elä, etteikö virheitä tee, vai johtuneeko juuri iästä?

Äitini kertoi noista vuosisadan (1800 lopun ja 1900 alun) alkuaikoina tapahtuneista asioista.
Silloin piiat yleensä talon nurkissa saivat yöpuun ja että työnsä saivat pitää, piti suostua kaikenlaiseen, nykyään sanottaisiin raiskauksiinkin isännän taholta.
Sitten lapset kainalossa uuteen paikkaan missä sama kohtelu saattoi jatkua, jos huonosti kävi lapsia lisää tuli.
Onneksi on naisilla ollut sisua kohottaa tasa-arvoa, joka tänä päivänäkin on jossain tapauksessa on saavuttamatta.
Miran kertoma johti näihin kommentteihin.

Tanssit tanssittu ja hyvä lopputulos oli, niin pieni ero voittajapareilla, että molemmat olisi voittajiksi voinut laittaa, on hatun noston paikka Matille, että tekojalalla pääsi läpi tämän urakan ja niin vaatimattomana jaksoi olla.
Kysymys oli näyttämisestä mihin vammautunutkin yltää, kun sisua riittää, ehkä ei kunnianhimo ollut päällimmäisenä.
Lähtökohdat aivan toiset voittajaparilla, tuo tanssi oli taidetta mihin vain koulaantunut voimistelija pystyy, molemmat hienoja esityksiä.
Anssin käsissä minäkin saattaisin jopa onnistua, on hän vakuuttava tanssija. vahva ja varma;)

Minulla on ryijy, jonka nimeä en varmana muista, ehkä oli Tulenliekki, punasävyinen on.
Seinävaatteeksi voisi nimetä tuo omakutoma ja merkkaama tekele Apila nimeltään, siihen suruani aikoinaan purin.
Kotini tekstiilit olen melkein kaiken itse tehnyt, matot on vaihtunut teolliseen muotoon, muutama kutomani on jäljellä, niitä on lapsetkin halunneet.
Liinat olen virkannut ja joka pöydälle ja kaappien päälle niitä riittää, olen todella mummo, jos liinojen pidolla mitataan, näin ole kuullut sanottavan.
Isot sängynpeitot, verhot ja pöytäliinat olen aikaan saanut, ilmankos peukalot voivat huonosti.
Tulipas nyt kehumisen makua, mutta kukapa se hännän nostaa jos ei itse sitä tee;)

Ramoona kerroit kranssien teosta, minä tein kuusenoksista, sinulla runsaampi aine valikoima ja kauniita aikaan saat sen uskon.
Haudoille ne tein, toivottavasti pääsen itse ne viemään. kävyillä hiukan ilmettä yritin saada.
Yllätyin tuon lapsenlapseni kysymyksestä samalla tuli hyvä mieli, että noitakin asioita miettii ja yrittää elää mietteidensä mukaisesti.

Kyllä nuo harrastamiset ovat rikkautta elämän kirjossa, niin monenlaiseen ihmiset pystyvät, vähäistä on minun tekemiset, kun vertaa kaikkien muiden taitoja, mutta tässä mukana rokassa kehujeni kanssa ;D

Nyt tuli hieman minulle epämukava viesti, en yleensä tykkää kehumismielessä tekemisiäni esiin tuoda, kertoillen vain, mutta sallittakoon poikkeus.
Nyt voi jossain puolin maata varpaat käpristellä pakkasen kynsissä, mutta ulos on minunkin rohjettava ja asioita hoidettava, ehkä kuitenkin palentumiselta vältyn, näin toivon teidänkin eka pakkasen kestävän.

Lue lisää

Ihan tekee pahaa ajatellakin "piikojen" kohtelua. Isännän auktoriteetilla on ollut pakko alistua. Suomen paukkupakkaset porstuan ulkopuolella, ei mierontielle houkuttava vaihtoehto.
Siinä miellessä teollistuminen antoi vähän itsenäistymistä vaikka "tehtaan patruunoiden" kurin ja silmien alla liukuhihnalla työtä tehtiin. Usein kuitenkin oli tehtaan asuntolat ja enemmän ihmisiä ympärillä.
Eihän vieläkään Suomessa tasa-arvoisia olla, mutta paremmin ja asioita tuodaan julki.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan tekee pahaa ajatellakin "piikojen" kohtelua. Isännän auktoriteetilla on ollut pakko alistua. Suomen paukkupakkaset porstuan ulkopuolella, ei mierontielle houkuttava vaihtoehto.
Siinä miellessä teollistuminen antoi vähän itsenäistymistä vaikka "tehtaan patruunoiden" kurin ja silmien alla liukuhihnalla työtä tehtiin. Usein kuitenkin oli tehtaan asuntolat ja enemmän ihmisiä ympärillä.
Eihän vieläkään Suomessa tasa-arvoisia olla, mutta paremmin ja asioita tuodaan julki.

Lue lisää

Kylläpä maalaat ikävän kuvan Suomen maaseudun manvilhelijöistä muutaman tapauksen varjolla.

Anonyymi kirjoitti:

Kylläpä maalaat ikävän kuvan Suomen maaseudun manvilhelijöistä muutaman tapauksen varjolla.

Yksikin tapaus on liikaa. Vanhat Suomi-filmit ovat usein tuoneet piikojen aliarvoista kohtelua julki. Kyllä myöskin renkien, mutta harvemmin. Usein rengit esitettiin paidattomina hauista pullistelevina heinäpelloilla. Tai raikulipoikina heinänkorsi suussa kulkemassa talosta toiseen vapaana kuin taivaan lintu.
Kyllähän kaupunkioloissakin piikoja oli, kotiapulaisiksi tituleerattu. Paikkansa heidänkin piti tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Yksikin tapaus on liikaa. Vanhat Suomi-filmit ovat usein tuoneet piikojen aliarvoista kohtelua julki. Kyllä myöskin renkien, mutta harvemmin. Usein rengit esitettiin paidattomina hauista pullistelevina heinäpelloilla. Tai raikulipoikina heinänkorsi suussa kulkemassa talosta toiseen vapaana kuin taivaan lintu.
Kyllähän kaupunkioloissakin piikoja oli, kotiapulaisiksi tituleerattu. Paikkansa heidänkin piti tietää.

Lue lisää

Suomessa sentään on edistytty ja naisten asema tasa-arvoinen. Raiskauksista ja hyväksikäytöistä saa kovat rangaustukset. Avioliitossakin vaaditaan nausen syostumus intiimiin kanssakäymiseen, väkisin ei saa ottaa. . Samaa ei voi sanoa kaikista kulttuureista. Muslimimaissa vieläkin nainen on miehen alistama, nyös varakkaassa perheessä vaimo ja tytöt. Miksi ainasuomalaiset mollaavat omaa kansaa?

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa sentään on edistytty ja naisten asema tasa-arvoinen. Raiskauksista ja hyväksikäytöistä saa kovat rangaustukset. Avioliitossakin vaaditaan nausen syostumus intiimiin kanssakäymiseen, väkisin ei saa ottaa. . Samaa ei voi sanoa kaikista kulttuureista. Muslimimaissa vieläkin nainen on miehen alistama, nyös varakkaassa perheessä vaimo ja tytöt. Miksi ainasuomalaiset mollaavat omaa kansaa?

Lue lisää

Onko se mollaamista, jos tiedostetaan omaa historiaa. Eivät tapahtumat pyyhkiydy olemattomiin sillä, että niistä vaietaan. Huomioimalla historia ja se missä ollaan nyt, muistuttaa, että asiat voivat muuttua ja antaa uskoa, että muuttuvat edelleen. Ollaan esimerkkeinä niille, jotka vielä ovat sorretussa asemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollainen kohtelu "osaston keskipisteenä" on kyllä muiden potilaiden kannalta epätoivottavaa syrjimistä. Tasa-arvoinen kohtelu kuuluu lääkäri ja hoitohenkilökunnan etiikkaan ja sivistykseen.
Onhan ymmärrettävää, jos lääkäri tekee diagnollisen läpimurron, että onnistumisesta iloitaan, mutta ei toisten potilaiden kustannuksella.

Lue lisää

Vastasin kysymykseen jonka esitti Ano 27.11 13.00.

"Miten se positiivisuus onnistuu vaikkapa teholla?"

Kerroin tunteitani herättyäni koomasta. Eivät muut potilaat tienneet, mitä huoneessani tapahtui. Suurimmalla osalla potilaista oli oma huone.

Eikö olekin hyvä joskus lukea positiivista palautetta terveydenhoidostamme.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kun olen luottanut, että Suomessa lääkärit ja hoitajat kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Se on lääkärivalassakin. Kyse oli yhteiskunnan ylläpitämästä sairaalasta joussa on henkilökunnalla kiire . Jossain kalliissa yksityissairaalassa voi tuollaiseen olla aikaa.
Tuo yhden paapominen osaston lemmikkinä ei tainnut olla positiivisena voimana muille jotka aivan yhtä paljon tarvitsivat hoitoa. Se oli jonkun muun hoitoajasta pois.

Lue lisää

Tässä lueskelen vanhoja kirjoituksia ja taas ihmettelen tätä ärsyyntymisen kulttuuria. Miksi ihmeessä et sallisi potilaalle hyvää kohtelua? Kadehditko jopa sairaalassa makaavaa ihmistä?
Kummallista.

Anonyymi kirjoitti:

Enimmäkseen kotimaisissa elokuvissa piiat ja rengit jeskenään teki lapsia ja avioituivatkin. Ei isännät halunneet myöskään vaimojaan noin loukata, en ole kuullut ainakaan omasta enkä tuttujen suvuista tuollaista.

Lue lisää

Samoin ajattelen minäkin, ei isännät piikojaan lähennellyt, keksittyä nuo skillanin jutut ja tarkoitushakuisia.
Tietenkin asia riippui myös piiasta, jos oli halukas lemmenseikkailuun.
Pitää nähdä asia aina kokonaan,.

Anonyymi kirjoitti:

Yksikin tapaus on liikaa. Vanhat Suomi-filmit ovat usein tuoneet piikojen aliarvoista kohtelua julki. Kyllä myöskin renkien, mutta harvemmin. Usein rengit esitettiin paidattomina hauista pullistelevina heinäpelloilla. Tai raikulipoikina heinänkorsi suussa kulkemassa talosta toiseen vapaana kuin taivaan lintu.
Kyllähän kaupunkioloissakin piikoja oli, kotiapulaisiksi tituleerattu. Paikkansa heidänkin piti tietää.

Lue lisää

Kovin on heppoista historiantulkintaa, jos ottaa oppinsa vanhoista Suomi-filmeistä!
Ne on miesten käsikirjoittamat ja miesten ohjaamat, miesten päiväunien jatkeita.

Kyllä ennen vanhaan työn teko karsi lihasten pullistelun vähiin, kun aamuvarhaisesta tehtiin työtä, ajettiin mutaa pelloille, kaadettiin ruista viikatteella, noustiin aamuyöstä verkkoja kokemaan. Naiset lypsämässä isoa karjaa, leipomassa ja kokkaamassa, lapsia liekuttamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se mollaamista, jos tiedostetaan omaa historiaa. Eivät tapahtumat pyyhkiydy olemattomiin sillä, että niistä vaietaan. Huomioimalla historia ja se missä ollaan nyt, muistuttaa, että asiat voivat muuttua ja antaa uskoa, että muuttuvat edelleen. Ollaan esimerkkeinä niille, jotka vielä ovat sorretussa asemassa.

Lue lisää

Seurakunnilla oli kuudennusmiehet, joiden velvollisuus oli seurata pitäjäläisten siveellistä elämää.
Turha esittää, että suomalainen yhteiskunta olisi suosinut irtosuhteita ja palkollisten hyväksikäyttöä. Suomalaiset olivat jumalaapelkääviä puurtajia, jotka olivat säntillisiä ja kovaan työhön tottuneita, Katekismuksensa muistavia.
Kerran vuodessa oli velvollisuus käydä Herran ehtoollisella, ja rippikoulu oli kova oppilaitos, joka oli jokaisen käytävä. Suomalaisilla on ollut lukutaito jo 1700-luvulta saakka.
En voi hyväksyä esivanhempieni moraalin tärvelemistä ja suostua siihen, että heidän maineensa pilataan vetoamalla Tulion ja Särkän elokuvien antiin!
Mkr.

Miksi muitten paitsi korppiksen pitäisi puhua sairauksistaan anonyyminä? Onko sairaus tai vaiva jokin häpeä? esim Skillan ja korppis jatkuvasti kertoo niistä, ja krempat ja vakavatkin sairaudet on valitettavasti meidän ikäisten arkipäivää. Onko niin että ne OMAT vaivat on kiinnostavia, muiden ei?
Milloin kertominen muuttuu valittamiseksi? Taitaa riippua henkilöstä eräillä,

Moni on elänyt lapsuuden ja nuoruuden vanhojen ihmisten keskellä, jotka vähättelivät nuoren ongelmia. Monia on vähätelty sanomalla, että hän on nuori ja vaivat paranevat kärsimällä. Kuolleitten sureminen on synti, sillä he ovat taivaan ilossa. Kun on käsketty odottaa "minun ikääni", ennen kuin on oikeus valittaa, niin oppii pitämään asiat omana tietonaan.
Jo sotien aikana lapsien surua ja murhetta ei saanut noteerata, koska "lapsi unohtaa". Vasta viime vuosina on alettu ymmärtää, kuinka raskasta lapsilla sodan keskellä oli pelätä ja surra ilman aikuisten ymmärtämystä. Monien vanhempien kasvatusmenetelmät tänäkin päivänä on vähättely ja kiellot.
Tässä valossa voi ymmärtää niitä ikääntyneitä ihmisiä, jotka pelkäävät ottaa osaa kanssakulkijoittensa murheisiin ja sairauksiin, vaan vähättelevät ja latistavat. He suhtautuvat oppimallaan tavalla.
Mke.

Anonyymi kirjoitti:

Moni on elänyt lapsuuden ja nuoruuden vanhojen ihmisten keskellä, jotka vähättelivät nuoren ongelmia. Monia on vähätelty sanomalla, että hän on nuori ja vaivat paranevat kärsimällä. Kuolleitten sureminen on synti, sillä he ovat taivaan ilossa. Kun on käsketty odottaa "minun ikääni", ennen kuin on oikeus valittaa, niin oppii pitämään asiat omana tietonaan.
Jo sotien aikana lapsien surua ja murhetta ei saanut noteerata, koska "lapsi unohtaa". Vasta viime vuosina on alettu ymmärtää, kuinka raskasta lapsilla sodan keskellä oli pelätä ja surra ilman aikuisten ymmärtämystä. Monien vanhempien kasvatusmenetelmät tänäkin päivänä on vähättely ja kiellot.
Tässä valossa voi ymmärtää niitä ikääntyneitä ihmisiä, jotka pelkäävät ottaa osaa kanssakulkijoittensa murheisiin ja sairauksiin, vaan vähättelevät ja latistavat. He suhtautuvat oppimallaan tavalla.
Mke.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus Mke!
Tuosta juontaa positiivisuuden höpötys ja tuputus.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi muitten paitsi korppiksen pitäisi puhua sairauksistaan anonyyminä? Onko sairaus tai vaiva jokin häpeä? esim Skillan ja korppis jatkuvasti kertoo niistä, ja krempat ja vakavatkin sairaudet on valitettavasti meidän ikäisten arkipäivää. Onko niin että ne OMAT vaivat on kiinnostavia, muiden ei?
Milloin kertominen muuttuu valittamiseksi? Taitaa riippua henkilöstä eräillä,

Lue lisää

Me ollaan KAIKKI anonyymejä. Yleisesti ottaen, siis vaikka kirjoittaisimme nimimerkillä. Täällä on muutama henkilö jotka eivät ole minulle henkilökohtaisesti anonyymejä, mutta suurin osa rekisteröidyistä ja kirjautuneista kirjoittaa anonyymiteetin suojassa. Ainoastaan jos kirjoittaa omalla nimellään ei ole anonyymi, kuten esim. Facebookissa

Et ole tippaakaan positiivinen, vaivoista kertomatta jättäminen ei siihen liity. Sinä aina valitat palstan tasoa, suomalaisten miesten juoppoutta ja väkivaltaisuutta, suomalaisten suvaitsemattomuutta ymym.
Ja hyvin tänne olet kroonisen sairautesikin selostanut. Etkö yhtään ajatelkut että joku voi siitä tulla masentuneeksi, ehkä häntäkin uhkaa tuo sairaus. Kunhan nyt ensin itse oppisit että olemme erilaisia.

Paloma.se01 kirjoitti:

Me ollaan KAIKKI anonyymejä. Yleisesti ottaen, siis vaikka kirjoittaisimme nimimerkillä. Täällä on muutama henkilö jotka eivät ole minulle henkilökohtaisesti anonyymejä, mutta suurin osa rekisteröidyistä ja kirjautuneista kirjoittaa anonyymiteetin suojassa. Ainoastaan jos kirjoittaa omalla nimellään ei ole anonyymi, kuten esim. Facebookissa

Lue lisää

Pysy Facebookissasi ja seuroissasi sinua ei täällä kaivata.
Olet varoitusmerkki riidoista ja halveksimisesta ja karkoitat pois monia.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole tippaakaan positiivinen, vaivoista kertomatta jättäminen ei siihen liity. Sinä aina valitat palstan tasoa, suomalaisten miesten juoppoutta ja väkivaltaisuutta, suomalaisten suvaitsemattomuutta ymym.
Ja hyvin tänne olet kroonisen sairautesikin selostanut. Etkö yhtään ajatelkut että joku voi siitä tulla masentuneeksi, ehkä häntäkin uhkaa tuo sairaus. Kunhan nyt ensin itse oppisit että olemme erilaisia.

Lue lisää

Masentua voi monestakin asiasta.
Jatkuvan negatiivisuuden korostamisesta esimerkiksi.
Toisten arvosteluun juututaan.

Huomenta ja mukavaa tiistaipäivää, aika rientää, kuukauden perästä jo juhlitaan itsenäisyyspäivää.
Luin jostakin, että 1700 vierasta on kutsuttu tähän viimeiseen Niinistön kauteen päättyvään juhlaan, ensi vuonna valittujen keskuudesta uusi johtaja maalle syntyy.

Edellisen ketjun viestiäni on tulkittu kovasti, ehkä ei tarkoituksena ollut mollata ketään ja usein nuo ",ehkä, oletan " tai muut siihen liittyvät epävarmuuksia todentaminen kannattaisi myös lukea.
Asia mistä kerroin oli äitini kertomaa, hänellä mahdollisesti joku tuttava tämän kokenut, en usko äitini omiaan keksineen.
Tämä yksi esimerkki yksinhuoltajien elämästä siihen aikaan., ei tämä kaikkia koske.

Sairauksista kertominenkin on haasteita antanut, kyllä mielestäni voi vointiaan kuvailla, jos siitä saa mielelleen hyvän olon ja aika yleistä on, että sairaudet puhuttavat, ehkä myös apua jonkun asian suhteen voi saada.
Hyvänmielen ylläpitäminen on haaste kaikille, pakko on yrittää jotain kivaa kirjoituksistakin löytää, harmiksemme nuo sairaudet vaan yleistyvät iän myötä.
Toivoisin, että emme pahaa mieltä tuntisi toisen hyvästä olosta, mutta myös myötäelämisellä vaivojen kanssa painivia osaisimme lohduttaa.
Hyvä tuo Eliaanan "perhosen siiven isku" pieni lämmin aatos vaikeuksien keskellä painivien tueksi.

Tuosta sairaala olemisesta tuli oma , ainut tähän mennessä (kahden synnytyksen lisäksi)muisto mieleen.
Olin 15- vuotisena silmäsairaalassa Helsingissä ja ikävä oli kova kotiin.
Itkin lohduttomasti jatkuvasti, kunnes hoitajat keksivät laittaa minut "töihin" siihen aikaan potilaiden kukat siirrettiin suihkuhuoneeseen yön ajaksi ja tämän homman sain tehtäväksi.
Ammuin illoin niitä kuskailin edestakaisin ja ikävä osin katosi.
Myös se että joka aamuinen lääkärin tarkastus toi iloa, sillä tämä lääkäri taisi olla musiikki ihmisiä, koska hän lauloi minulle aina laulua, "sinun kanssasi tanssin mä taivaisihin ja lemmen seitsemäs taivas on meidän", se antoi hymyä naaman koko päiväksi.
Osasikaan mitään muuta laulua, mutta eipä tuolla väliä ollut, itkut unohtui.
Sairaala oloakin voidaan helpottaa, tai voitiin, nykyisin kai kiire tämänkin yrittämisen on tuhonnut, viimeinen ystävällinen teko hoitajilta oli, kun eräs hoitaja saattoi minut yöjunaan ja matka sujui hyvin, kotiinpaluu oli ihana.
Mukava muisto siitä jäi ja silmätkin on hyvä kuntoiset edelleen, lie lääkärin laulu siinäkin auttanut.

En ole nähnyt Koiviston muistomerkkiä, mutta jos siinä hiuskiehkura on kuvattu, uskon, että Koivisto olisi siitä iloinen.
Kansanmies ja huumorimies hän oli.

Luin aamulla laulamisen ilosta Kotiliedestä, miten kuorossa laulaminen iloa ja hyvää oloa saa aikaan, sitä tänään taas kokemaan minäkin.
Toivottavasti pitkään jaksaisin ja korona pysyisi kaukana, näin tänään, heippa!

SkillaN kirjoitti:

Huomenta ja mukavaa tiistaipäivää, aika rientää, kuukauden perästä jo juhlitaan itsenäisyyspäivää.
Luin jostakin, että 1700 vierasta on kutsuttu tähän viimeiseen Niinistön kauteen päättyvään juhlaan, ensi vuonna valittujen keskuudesta uusi johtaja maalle syntyy.

Edellisen ketjun viestiäni on tulkittu kovasti, ehkä ei tarkoituksena ollut mollata ketään ja usein nuo ",ehkä, oletan " tai muut siihen liittyvät epävarmuuksia todentaminen kannattaisi myös lukea.
Asia mistä kerroin oli äitini kertomaa, hänellä mahdollisesti joku tuttava tämän kokenut, en usko äitini omiaan keksineen.
Tämä yksi esimerkki yksinhuoltajien elämästä siihen aikaan., ei tämä kaikkia koske.

Sairauksista kertominenkin on haasteita antanut, kyllä mielestäni voi vointiaan kuvailla, jos siitä saa mielelleen hyvän olon ja aika yleistä on, että sairaudet puhuttavat, ehkä myös apua jonkun asian suhteen voi saada.
Hyvänmielen ylläpitäminen on haaste kaikille, pakko on yrittää jotain kivaa kirjoituksistakin löytää, harmiksemme nuo sairaudet vaan yleistyvät iän myötä.
Toivoisin, että emme pahaa mieltä tuntisi toisen hyvästä olosta, mutta myös myötäelämisellä vaivojen kanssa painivia osaisimme lohduttaa.
Hyvä tuo Eliaanan "perhosen siiven isku" pieni lämmin aatos vaikeuksien keskellä painivien tueksi.

Tuosta sairaala olemisesta tuli oma , ainut tähän mennessä (kahden synnytyksen lisäksi)muisto mieleen.
Olin 15- vuotisena silmäsairaalassa Helsingissä ja ikävä oli kova kotiin.
Itkin lohduttomasti jatkuvasti, kunnes hoitajat keksivät laittaa minut "töihin" siihen aikaan potilaiden kukat siirrettiin suihkuhuoneeseen yön ajaksi ja tämän homman sain tehtäväksi.
Ammuin illoin niitä kuskailin edestakaisin ja ikävä osin katosi.
Myös se että joka aamuinen lääkärin tarkastus toi iloa, sillä tämä lääkäri taisi olla musiikki ihmisiä, koska hän lauloi minulle aina laulua, "sinun kanssasi tanssin mä taivaisihin ja lemmen seitsemäs taivas on meidän", se antoi hymyä naaman koko päiväksi.
Osasikaan mitään muuta laulua, mutta eipä tuolla väliä ollut, itkut unohtui.
Sairaala oloakin voidaan helpottaa, tai voitiin, nykyisin kai kiire tämänkin yrittämisen on tuhonnut, viimeinen ystävällinen teko hoitajilta oli, kun eräs hoitaja saattoi minut yöjunaan ja matka sujui hyvin, kotiinpaluu oli ihana.
Mukava muisto siitä jäi ja silmätkin on hyvä kuntoiset edelleen, lie lääkärin laulu siinäkin auttanut.

En ole nähnyt Koiviston muistomerkkiä, mutta jos siinä hiuskiehkura on kuvattu, uskon, että Koivisto olisi siitä iloinen.
Kansanmies ja huumorimies hän oli.

Luin aamulla laulamisen ilosta Kotiliedestä, miten kuorossa laulaminen iloa ja hyvää oloa saa aikaan, sitä tänään taas kokemaan minäkin.
Toivottavasti pitkään jaksaisin ja korona pysyisi kaukana, näin tänään, heippa!

Lue lisää

Kyllä kuukauden perästä joulukin on jo ohi!!!

Sinulla on ollut todella hyvää palvelua siellä Kymsotessa.

Meilläkin on täällä Helsingissä todella talvinen sää. Lunta on tullut lisää. Lasten hiekkalaatikotkin ovat pihalla peittyneet lumen alle. Saa nähdä, onko tämä nyt pysyvä lumi. Harvoin täällä marraskuun lopulla pysyvä lumi on tullut. Pakkasta on neljän asteen verran.

Mira

Miten ihanaa lukea noin hyviä kuulumisia 👍

Minulla liesi on kerran vetänyt viimeisiään juuri joulun alla. Siinä ja siinä, etten ollut jouluna ilman hellaa. Ja suku tulossa, kinkku sulamassa.
Tänä päivänä se ei ehkä olisi katastrofi, kun en tee jouluruokia enkä leivo.
Saan kutsun joulupöytään, ja kotiloissa syödään normaalia sapuskaa, josta joulusörsselit puuttuvat kokonaan. Voisin ihan tyytyä Kotipizzan tuomisiin.
Koko joulun vietto on minulla vain muistoissa. Vuosikymmenet joulu oli minulle vuoden kohokohta, ostin joululahjoja tammikuusta alkaen, rakensin joulutervehdyksiksi piparkakkutaloja, leivoin ja hääräsin, siivosin, mutta stoppi tuli, kun jäin yksikseni omiin oloihini. Nyt olen vaan tumput suorana.
Suosittelen muillekin hyvillä mielin
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla liesi on kerran vetänyt viimeisiään juuri joulun alla. Siinä ja siinä, etten ollut jouluna ilman hellaa. Ja suku tulossa, kinkku sulamassa.
Tänä päivänä se ei ehkä olisi katastrofi, kun en tee jouluruokia enkä leivo.
Saan kutsun joulupöytään, ja kotiloissa syödään normaalia sapuskaa, josta joulusörsselit puuttuvat kokonaan. Voisin ihan tyytyä Kotipizzan tuomisiin.
Koko joulun vietto on minulla vain muistoissa. Vuosikymmenet joulu oli minulle vuoden kohokohta, ostin joululahjoja tammikuusta alkaen, rakensin joulutervehdyksiksi piparkakkutaloja, leivoin ja hääräsin, siivosin, mutta stoppi tuli, kun jäin yksikseni omiin oloihini. Nyt olen vaan tumput suorana.
Suosittelen muillekin hyvillä mielin
Mkr.

Lue lisää

Ihanaa, että täällä on toinenkin, joka ei leivo eikä tee laatikoita itse. Minullakin on hella tällä hetkellä sellainen, että kunnossa se muuten on mutta asteikot ovat häipyneet uunin nappulasta, näkyvissä on vain 200, joten kun kinkun paistoon pitäisi saada 125 astetta, niin en tiedä, missä kohtaa nappulaa tuo uunini lämpötila on. Hiljattain paistoin kaslerpaistin ja siitä tuli kuiva, kun lämpötila oli liian korkea. Hellani on varmaan yhtä vanha kuin tämä talo, eli 29 v, joten siinä ei ole sitä nykyaikaisuutta että saisi mittarin näyttämään uunin lämpötilan ulkopuolelta päin.

Pojanpoikani vaimon vanhemmat viettävät joulun pizzaa syöden. Heillä ei joulua ruokien osalta vietetä.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Minulla liesi on kerran vetänyt viimeisiään juuri joulun alla. Siinä ja siinä, etten ollut jouluna ilman hellaa. Ja suku tulossa, kinkku sulamassa.
Tänä päivänä se ei ehkä olisi katastrofi, kun en tee jouluruokia enkä leivo.
Saan kutsun joulupöytään, ja kotiloissa syödään normaalia sapuskaa, josta joulusörsselit puuttuvat kokonaan. Voisin ihan tyytyä Kotipizzan tuomisiin.
Koko joulun vietto on minulla vain muistoissa. Vuosikymmenet joulu oli minulle vuoden kohokohta, ostin joululahjoja tammikuusta alkaen, rakensin joulutervehdyksiksi piparkakkutaloja, leivoin ja hääräsin, siivosin, mutta stoppi tuli, kun jäin yksikseni omiin oloihini. Nyt olen vaan tumput suorana.
Suosittelen muillekin hyvillä mielin
Mkr.

Lue lisää

En minäkään hössää. Opin viimejoulusta, että mitä se hyvejää. Miniän koti on täällä korvessa ja tietty siellä tehdään joulu viimeisen päälle. Esikoinen yrittää syödä ja miellyttää äiskää, vaikka maha on täynnä anoppilan herkuista. Kuopus tulee ja syä mielellään äidin jouluruokia. viettää aaton luonani ja rientää joulupäivänä nuorten karkeloihin. P.n nuorimmat tulivat joulupäivänä kylään, olin kattanut tarjoilut pöytään. Ei kiitos, ei ole nälkä, tulimme juuri ravintolasta.

Joten voi ymmärtää, että porkkanalaatikko ja kinkku menee parempiin suihin, minun ja P.n.

Huomenta lumisesta Savosta ja tänään aloitan kiitoksilla, "ukko vaan" sait hymyn heräämään heti aamutuimaan;)
Puna ei luonnollista kautta enää poskille tule, vaikka ennen useinkin punastuin, kärsimykseen asti, lienenkö niin paatunut jo, että puna ei poskille tule.
Noista tuoksuistakin, kai ne nykyaikana jo tuoksutkin purkkiin saa, minä en;)
Joulunodotusta myös sinulle ukko vaan.

Korpikirjailija, mkr ja Mira niin ne tekemiset jouluisista ruuista voi unohtaa, jos niin asian kokee, eihän se ole kuin samanlainen viikko kuin muutkin.
Puolustelen taas kerran näitä touhujani, joita aina vaan esille tuon, joulu on minulle perinne ja siihen kuuluvat tekemiset.
Ruokia laitan omaksi ilokseni ja kokeilen taitojani, joskus onnistuenkin.
Pitkin vuottahan minä näitä perinteitä jokaisen juhlapyhän nimikkeelle yritän tehdä, ne jotenkin muistuttaa siitä, että juhlatkin on tärkeitä.
Arjesta puhumme ja mukava on niitä tapahtumia lukeakin, mutta kohokohtien voimalla nekin värittyy.
Olette varmaan kyllästymiseen asti lukeneet tekemisiänne, koska olen niin vanhanaikainen mummo, että varastoin ruokaa pakkaseen, kuin myös valmistan ihan itselleni.
Nykyisin päivän ohjelmaa on keksittävä, yksi sen kuluttamisessa on iso tekijä, ruokailun aikaan saaminen.
Ymmärrän oikein hyvin, että toisinkin asiat voi hoitaa ja työtähän se lisää kaupan tiskiltä ostaminen valmiina, Saarioisten äidit valmistaa maukasta ja ne tuotteet on kaikille tarjolla, hyvä niin.
Joululahja miettimisestä olen viimein luopunut, kirjekuori ja euroja sisään, sekin tuntui alkuun vaikealta, mutta nyt helpottunut olen, kun lahjojen miettiminen on jäänyt.
Sukkakorejani näytän ja jokainen niin haluava voi mieleisensä ottaa, lahjoituksiin loput.
Toivon, että en pilaa kenenkään joulun valmisteluja ja yleensäkin, en siksi kertoile näitä juttuja, omia ajatuksiani ja tekemisiäni vaan , jokaisella on joulukin oman näköinen.
Lueskelen innolla teidän toisten tekemisiä ja jouluun laskeutumisia, minulle joulu on lapsuuden aikaa, elän muistoissa, olenhan jo toisen kerran lapsi;)

Hellan uusin joku vuosi taaksepäin ja huoltomies totesi, että kolmisen vuotta on hyvä ikä hellalle, kysyin uudestaan onko noin, kun itse ajattelin, että loppuelämäni kestää.
Miten ennen nuo hellatkin oli vahvoja, levyineen, nyt melkein kertakäyttöisiki mennyt.
Voinee sitä yrittää ajatella, että näin työtä riittää, kaikilla tuotteilla lyhyempi elinkaari.

Kyllä tuo onkin hyvä homma, kun vain yleistyisi, että kotona voisivat käydä rokotukset hoitamassa, on niin paljon vanhoja, jaloistaan jo huonoja ihmisiä, ettei liikkuminen ja jonotus varsinkaan hyvää tee.
Vähän nuo palvelujen karsimiset pelottaa, mistä saa aina kuulla, milloin kohdalle joku menetys tulee.
Tulevaa tuskaa on turha miettiä, vaikuttamista on enää vähän, jos ollenkaan meikä mummolla.

Niin joulu jo kuukauden perästä muisto vaan, uutta vuotta jo kuukauden kuluttua alamme elämään.
Tänään kerhoon, pakkanen pudonnut neljään asteeseen, tarkenee hyvin tallustella , jalkaa vaan toisen eteen, niin hyvin kuin vain sujuu;)

SkillaN kirjoitti:

Huomenta lumisesta Savosta ja tänään aloitan kiitoksilla, "ukko vaan" sait hymyn heräämään heti aamutuimaan;)
Puna ei luonnollista kautta enää poskille tule, vaikka ennen useinkin punastuin, kärsimykseen asti, lienenkö niin paatunut jo, että puna ei poskille tule.
Noista tuoksuistakin, kai ne nykyaikana jo tuoksutkin purkkiin saa, minä en;)
Joulunodotusta myös sinulle ukko vaan.

Korpikirjailija, mkr ja Mira niin ne tekemiset jouluisista ruuista voi unohtaa, jos niin asian kokee, eihän se ole kuin samanlainen viikko kuin muutkin.
Puolustelen taas kerran näitä touhujani, joita aina vaan esille tuon, joulu on minulle perinne ja siihen kuuluvat tekemiset.
Ruokia laitan omaksi ilokseni ja kokeilen taitojani, joskus onnistuenkin.
Pitkin vuottahan minä näitä perinteitä jokaisen juhlapyhän nimikkeelle yritän tehdä, ne jotenkin muistuttaa siitä, että juhlatkin on tärkeitä.
Arjesta puhumme ja mukava on niitä tapahtumia lukeakin, mutta kohokohtien voimalla nekin värittyy.
Olette varmaan kyllästymiseen asti lukeneet tekemisiänne, koska olen niin vanhanaikainen mummo, että varastoin ruokaa pakkaseen, kuin myös valmistan ihan itselleni.
Nykyisin päivän ohjelmaa on keksittävä, yksi sen kuluttamisessa on iso tekijä, ruokailun aikaan saaminen.
Ymmärrän oikein hyvin, että toisinkin asiat voi hoitaa ja työtähän se lisää kaupan tiskiltä ostaminen valmiina, Saarioisten äidit valmistaa maukasta ja ne tuotteet on kaikille tarjolla, hyvä niin.
Joululahja miettimisestä olen viimein luopunut, kirjekuori ja euroja sisään, sekin tuntui alkuun vaikealta, mutta nyt helpottunut olen, kun lahjojen miettiminen on jäänyt.
Sukkakorejani näytän ja jokainen niin haluava voi mieleisensä ottaa, lahjoituksiin loput.
Toivon, että en pilaa kenenkään joulun valmisteluja ja yleensäkin, en siksi kertoile näitä juttuja, omia ajatuksiani ja tekemisiäni vaan , jokaisella on joulukin oman näköinen.
Lueskelen innolla teidän toisten tekemisiä ja jouluun laskeutumisia, minulle joulu on lapsuuden aikaa, elän muistoissa, olenhan jo toisen kerran lapsi;)

Hellan uusin joku vuosi taaksepäin ja huoltomies totesi, että kolmisen vuotta on hyvä ikä hellalle, kysyin uudestaan onko noin, kun itse ajattelin, että loppuelämäni kestää.
Miten ennen nuo hellatkin oli vahvoja, levyineen, nyt melkein kertakäyttöisiki mennyt.
Voinee sitä yrittää ajatella, että näin työtä riittää, kaikilla tuotteilla lyhyempi elinkaari.

Kyllä tuo onkin hyvä homma, kun vain yleistyisi, että kotona voisivat käydä rokotukset hoitamassa, on niin paljon vanhoja, jaloistaan jo huonoja ihmisiä, ettei liikkuminen ja jonotus varsinkaan hyvää tee.
Vähän nuo palvelujen karsimiset pelottaa, mistä saa aina kuulla, milloin kohdalle joku menetys tulee.
Tulevaa tuskaa on turha miettiä, vaikuttamista on enää vähän, jos ollenkaan meikä mummolla.

Niin joulu jo kuukauden perästä muisto vaan, uutta vuotta jo kuukauden kuluttua alamme elämään.
Tänään kerhoon, pakkanen pudonnut neljään asteeseen, tarkenee hyvin tallustella , jalkaa vaan toisen eteen, niin hyvin kuin vain sujuu;)

Lue lisää

Siitä joulun valmistelusta jokaisen pitää nauttia. Ei ole vain yhtä tapaa valmistaa juhlapäiviä, sillä niiden viettokin on jokaisella omansa.
"Jokainen taaplaa tyylillään". 😀
Minulla on mietinnässä pienen sukuni jäsenet. Haluavatko he kokoontua yhteiseen joulun viettoon, vai onko kokoontuminen vain tapa ja perinne. Tartummeko entisiin tapoihimme, teemmekö joulunvietosta velvollisuuden viettää sitä kuin oman lapsuuden aikana 80 v. sitten?
No tällaista filosofointia tänä aamuna.
Iloista päivää kaikille, pakkanen tuntuu lauhtuvan.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Siitä joulun valmistelusta jokaisen pitää nauttia. Ei ole vain yhtä tapaa valmistaa juhlapäiviä, sillä niiden viettokin on jokaisella omansa.
"Jokainen taaplaa tyylillään". 😀
Minulla on mietinnässä pienen sukuni jäsenet. Haluavatko he kokoontua yhteiseen joulun viettoon, vai onko kokoontuminen vain tapa ja perinne. Tartummeko entisiin tapoihimme, teemmekö joulunvietosta velvollisuuden viettää sitä kuin oman lapsuuden aikana 80 v. sitten?
No tällaista filosofointia tänä aamuna.
Iloista päivää kaikille, pakkanen tuntuu lauhtuvan.
Mkr.

Lue lisää

Minä kirjoitin oikeastaan viime joulun kokemuksia siitä kuinka petyin. Hössötys on vähentynyt, mutta aina se joulumieli yllättää ja touhuilu alkaa.

Nukketalot pitää koristella joulun teemaan. En ole vielä päättänyt teenkö piparkakkutaloja.
Porkkanalaatikkoa teen tänään. Lanttulaatikko on mietinnässä. Viime jouluna oli kalkkuna nyt paistan kinkun.

Joten kyllä se joulu alkaa pian tuoksumaan täälläkin.

Eilinen meni harakoille, korona-influessa-ja jäykkäkouristuspiikit aiheuttivat erilaisia kiputiloja kehossani. Jospa tämä tästä taas lutviutuisi.

SkillaN kirjoitti:

Huomenta lumisesta Savosta ja tänään aloitan kiitoksilla, "ukko vaan" sait hymyn heräämään heti aamutuimaan;)
Puna ei luonnollista kautta enää poskille tule, vaikka ennen useinkin punastuin, kärsimykseen asti, lienenkö niin paatunut jo, että puna ei poskille tule.
Noista tuoksuistakin, kai ne nykyaikana jo tuoksutkin purkkiin saa, minä en;)
Joulunodotusta myös sinulle ukko vaan.

Korpikirjailija, mkr ja Mira niin ne tekemiset jouluisista ruuista voi unohtaa, jos niin asian kokee, eihän se ole kuin samanlainen viikko kuin muutkin.
Puolustelen taas kerran näitä touhujani, joita aina vaan esille tuon, joulu on minulle perinne ja siihen kuuluvat tekemiset.
Ruokia laitan omaksi ilokseni ja kokeilen taitojani, joskus onnistuenkin.
Pitkin vuottahan minä näitä perinteitä jokaisen juhlapyhän nimikkeelle yritän tehdä, ne jotenkin muistuttaa siitä, että juhlatkin on tärkeitä.
Arjesta puhumme ja mukava on niitä tapahtumia lukeakin, mutta kohokohtien voimalla nekin värittyy.
Olette varmaan kyllästymiseen asti lukeneet tekemisiänne, koska olen niin vanhanaikainen mummo, että varastoin ruokaa pakkaseen, kuin myös valmistan ihan itselleni.
Nykyisin päivän ohjelmaa on keksittävä, yksi sen kuluttamisessa on iso tekijä, ruokailun aikaan saaminen.
Ymmärrän oikein hyvin, että toisinkin asiat voi hoitaa ja työtähän se lisää kaupan tiskiltä ostaminen valmiina, Saarioisten äidit valmistaa maukasta ja ne tuotteet on kaikille tarjolla, hyvä niin.
Joululahja miettimisestä olen viimein luopunut, kirjekuori ja euroja sisään, sekin tuntui alkuun vaikealta, mutta nyt helpottunut olen, kun lahjojen miettiminen on jäänyt.
Sukkakorejani näytän ja jokainen niin haluava voi mieleisensä ottaa, lahjoituksiin loput.
Toivon, että en pilaa kenenkään joulun valmisteluja ja yleensäkin, en siksi kertoile näitä juttuja, omia ajatuksiani ja tekemisiäni vaan , jokaisella on joulukin oman näköinen.
Lueskelen innolla teidän toisten tekemisiä ja jouluun laskeutumisia, minulle joulu on lapsuuden aikaa, elän muistoissa, olenhan jo toisen kerran lapsi;)

Hellan uusin joku vuosi taaksepäin ja huoltomies totesi, että kolmisen vuotta on hyvä ikä hellalle, kysyin uudestaan onko noin, kun itse ajattelin, että loppuelämäni kestää.
Miten ennen nuo hellatkin oli vahvoja, levyineen, nyt melkein kertakäyttöisiki mennyt.
Voinee sitä yrittää ajatella, että näin työtä riittää, kaikilla tuotteilla lyhyempi elinkaari.

Kyllä tuo onkin hyvä homma, kun vain yleistyisi, että kotona voisivat käydä rokotukset hoitamassa, on niin paljon vanhoja, jaloistaan jo huonoja ihmisiä, ettei liikkuminen ja jonotus varsinkaan hyvää tee.
Vähän nuo palvelujen karsimiset pelottaa, mistä saa aina kuulla, milloin kohdalle joku menetys tulee.
Tulevaa tuskaa on turha miettiä, vaikuttamista on enää vähän, jos ollenkaan meikä mummolla.

Niin joulu jo kuukauden perästä muisto vaan, uutta vuotta jo kuukauden kuluttua alamme elämään.
Tänään kerhoon, pakkanen pudonnut neljään asteeseen, tarkenee hyvin tallustella , jalkaa vaan toisen eteen, niin hyvin kuin vain sujuu;)

Lue lisää

Hyvä SkillaN, minä luen oikein mielelläni sinun ja kaikkien muidenkin kirjoitukset ruuanlaitosta ja leipomuksistanne, oikein tulee vesi kielelle monesti niitä lukiessa. Vaikka en itse enää nauti ruuanlaitosta mieheni kuoleman jälkeen, ei se vie haluja lukea muiden tekemisistä. Ihailen tarmokkuuttanne ja tekemisen haluanne, kaikki olette varsinaisia master chefejä, jollainen itsekin olin mieheni mielestä.

Yksi ruokalaji, josta nuorena sain mieheltäni moitteen, oli vatkuli. Hassu nimi muuten. Sen kastike oli liian luirua hänen mielestään. Viime vuosina hän pyysi monesti että tekisin sitä uudestaan, mutta en koskaan tehnyt. Hän olisi halunnut kokea, oliko makunsa muuttunut sen suhteen. Mutta en enää itsekään muistanut miten sen tein. Ohje oli varmaan pula-ajan keittokirjasta;-) Koulun köksän tunneilla meillä oli kirjana Maija keittää.

Mira

Tämähän on kuin Kahvipirtin meinikiä!

Anonyymi kirjoitti:

Tämähän on kuin Kahvipirtin meinikiä!

Jos vaikka ynnämuu tulisi skillania ja muita daameja tanssittamaan! Huhuuuuu, missä oot! Jos ei omaa ukkoa enää ole, niin voi ottaa aikuiset pojat mukaan, kyllä nekin jo 60kymppisiä ukkoja on.

No niin , sinne se minunkin höpötykseni meni, kun ei tullut mieleenkään tarkistaa, kun aloin vaan kirjoittaa siihen, mikä tuli ensin esiin.

Kannatan nojatuolin pikkujoulua, mutta en kahvipirtin matkimista, koska niitä ihmisiä ei enää ole montaa.

Ehkä hänen kertomuksiaan sairaudesta on pidetty uuvuttavana.

Sitä vastoin rokotusten oireista voi kertoa useampaankin ketjuun.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä hänen kertomuksiaan sairaudesta on pidetty uuvuttavana.

Sitä vastoin rokotusten oireista voi kertoa useampaankin ketjuun.

Se on ruosun hybridivaikutusta Nojatuoliin. Vihjailemalla häädetään ja kaveria kehutaan.

Selasin otsikot, no nyt se on tullut takaisin, siinä on nyt282 kommenttia ja se 301 on hävinnyt.
Sekaista on.

Eliaana kirjoitti:

Selasin otsikot, no nyt se on tullut takaisin, siinä on nyt282 kommenttia ja se 301 on hävinnyt.
Sekaista on.

Niitä Nojatuoleja oli kerralla kolme tässä iltapäivällä, tuorein, toistasataa kommenttia, , se 283 . sekä se 301 kommenttia sisältänyt.
On meitillä paljon asiaa kun niin moneen ketjuun kirjottelemme, onneksi nojatuolit riittävät kaikille halukkaille.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä Nojatuoleja oli kerralla kolme tässä iltapäivällä, tuorein, toistasataa kommenttia, , se 283 . sekä se 301 kommenttia sisältänyt.
On meitillä paljon asiaa kun niin moneen ketjuun kirjottelemme, onneksi nojatuolit riittävät kaikille halukkaille.
Mkr.

Lue lisää

Huomenta melkoisen pimeästä aamusta, no marraskuutahan elämme ja kuukauden perästä jo valoisuutta alamme seurailemaan.
Ikävää tuo monen Nojatuolin palstalla oleminen, ehkä jollakin on ilo nostaa niitä vanhempia näkyviin, mutta mitäpä siitä, pitää kurkata jokaiseen.
Voisihan sitä ketjua aina vaan jatkaa, mutta minusta se hankaloittaa viestien lukemista, varsinkin jos väliin joku viesti tulee, sen etsiminen on työlästä.
Miksihän ylläpito ei sitä oksapuuta laita, tekisi helpoksi viestit löytää ja väärinkäsityksetkin vähenisi.

Perinneuskolliseksi kirjottaudun ja joulun aika on se, jolloin perinteitä voi jakaa, tulevat siten tutuksi jälkeläisillekin.
Joku asia tulisi toistuvaksi sukupolvelta toiselle ja olisihan siinä historian havinaakin luvassa.
Nuorilla on hyvin heikot tiedot miten ennen jouluja vietettiin, ruokien kuin muiden tapojen tekemisissä.
Eipä nuo kovin hyvin ole minullakaan tiedossa, mutta sen vähän minkä kodin jouluista muistan, sitä yritän tai ainakin aiemmin yritin siirtää lapsien mieleen.
Ramoonan tapaan, jouluihminen olen, vaikka yksinkin haluan sen nyt viettää.
Onhan aika muuttunut ja lapset haluavat uudet perinteet luoda, mutta uskon, että joku asia aina mukana vanhoista jouluista mukana kulkee.
Ihana asia joka tapauksessa on se, että tyylinsä mukaisesti jokainen toimii.

Nyt pitää sanoa, että vatkulia en ole tehnyt, tuskin maistanutkaan, ei ole ohjekaan esiin putkahtanut, kertokaa nyt, en jaksa itse etsiä, liittyykö se vasikanlihaan?
Varmaan vanha ja tuttukin monelle, nimen olen kyllä kuullut aiemmin.

Pikku-joulua joku kaipaili, ei taida onnistua, ei kahvipirtin veroista ainakaan, väki on niin kovasti vaihtunut ja leikkimieli kadonnut.
Voi " ukko vaan " parkaa, jos minua joutuisi kannattelemaan Tulipunaruusujen menossa ja sen muistan, että ynnämuu ei tanssimaan suostunut kahvipirtin kekkereissäkään.
Siitä vaan pikku-joulu tunnelmiin jos joku jaksaa intoutua.
Luulen, että itse olen muuttumassa tosikoksi," järkeväksi", vaikka hassuttelu toisikin hauskuutta elämään.
Kyöpeliin lentoon silloin Ramoonan kanssa kilpaa pukeuduttiin ja luudat ohjaili kissan ja kahvipannun perille, taisi nykyaikakin joillekin miehille tuoda tekniikan mukaan.
Taisi joku Kyöpelin maastoihin hävitäkin, sitten aikojen perästä huhuilun kuulleena palasi pirtin suojiin.
Muistelen, että hauskaa oli ja mielikuvitukseen kaikki yhtyivät.

Nyt eletään tätä aikaa ja huomenissa joulukuu alkaa, tänään menen taas hiuksien leikkaukseen, aina sekin homma vaan nopeammin eteen tulee.
Katselkaa nyt oikea nojatuolin osoite, vaikka harmia ei jos vääräänkin menee, ylös ne nousee ja näkee, että viesti on saapunut.
Onnellista päivää toivotan kaikille, tai ainakin pieniä onnenhippuja;)

SkillaN kirjoitti:

Huomenta melkoisen pimeästä aamusta, no marraskuutahan elämme ja kuukauden perästä jo valoisuutta alamme seurailemaan.
Ikävää tuo monen Nojatuolin palstalla oleminen, ehkä jollakin on ilo nostaa niitä vanhempia näkyviin, mutta mitäpä siitä, pitää kurkata jokaiseen.
Voisihan sitä ketjua aina vaan jatkaa, mutta minusta se hankaloittaa viestien lukemista, varsinkin jos väliin joku viesti tulee, sen etsiminen on työlästä.
Miksihän ylläpito ei sitä oksapuuta laita, tekisi helpoksi viestit löytää ja väärinkäsityksetkin vähenisi.

Perinneuskolliseksi kirjottaudun ja joulun aika on se, jolloin perinteitä voi jakaa, tulevat siten tutuksi jälkeläisillekin.
Joku asia tulisi toistuvaksi sukupolvelta toiselle ja olisihan siinä historian havinaakin luvassa.
Nuorilla on hyvin heikot tiedot miten ennen jouluja vietettiin, ruokien kuin muiden tapojen tekemisissä.
Eipä nuo kovin hyvin ole minullakaan tiedossa, mutta sen vähän minkä kodin jouluista muistan, sitä yritän tai ainakin aiemmin yritin siirtää lapsien mieleen.
Ramoonan tapaan, jouluihminen olen, vaikka yksinkin haluan sen nyt viettää.
Onhan aika muuttunut ja lapset haluavat uudet perinteet luoda, mutta uskon, että joku asia aina mukana vanhoista jouluista mukana kulkee.
Ihana asia joka tapauksessa on se, että tyylinsä mukaisesti jokainen toimii.

Nyt pitää sanoa, että vatkulia en ole tehnyt, tuskin maistanutkaan, ei ole ohjekaan esiin putkahtanut, kertokaa nyt, en jaksa itse etsiä, liittyykö se vasikanlihaan?
Varmaan vanha ja tuttukin monelle, nimen olen kyllä kuullut aiemmin.

Pikku-joulua joku kaipaili, ei taida onnistua, ei kahvipirtin veroista ainakaan, väki on niin kovasti vaihtunut ja leikkimieli kadonnut.
Voi " ukko vaan " parkaa, jos minua joutuisi kannattelemaan Tulipunaruusujen menossa ja sen muistan, että ynnämuu ei tanssimaan suostunut kahvipirtin kekkereissäkään.
Siitä vaan pikku-joulu tunnelmiin jos joku jaksaa intoutua.
Luulen, että itse olen muuttumassa tosikoksi," järkeväksi", vaikka hassuttelu toisikin hauskuutta elämään.
Kyöpeliin lentoon silloin Ramoonan kanssa kilpaa pukeuduttiin ja luudat ohjaili kissan ja kahvipannun perille, taisi nykyaikakin joillekin miehille tuoda tekniikan mukaan.
Taisi joku Kyöpelin maastoihin hävitäkin, sitten aikojen perästä huhuilun kuulleena palasi pirtin suojiin.
Muistelen, että hauskaa oli ja mielikuvitukseen kaikki yhtyivät.

Nyt eletään tätä aikaa ja huomenissa joulukuu alkaa, tänään menen taas hiuksien leikkaukseen, aina sekin homma vaan nopeammin eteen tulee.
Katselkaa nyt oikea nojatuolin osoite, vaikka harmia ei jos vääräänkin menee, ylös ne nousee ja näkee, että viesti on saapunut.
Onnellista päivää toivotan kaikille, tai ainakin pieniä onnenhippuja;)

Lue lisää

Katsoin tuon vatkulin reseptejä, niin se on yhtäkuin kalopsi ja/tai palapaisti. Tehdään naudanlihakuutioista, voi olla vasikkaa tai hirveä, luita voi olla mukana makua antamassa. Oleellista tuntuu olevan että ruskistettujen lihapalojen päälle laitetaan vehnäjauhot ja sitten lihoja ja kastiketta keitetään/haudutetaan niin kauan, että lihat ovat mureita. Jauhoja ei siis ruskisteta ollenkaan ja siitä mieheni ei tykännyt vaan mielsi kastikkeen luiruksi. Mieheni oli kotonaan tottunut rasvaiseen, paksuun kastikkeeseen.

Palapaistiin kyllä aina ruskistan jauhot. Minun myötäni mieheni oppi myös tykkäämään esim porilaisista raa´an sipulin kanssa sekä tuoreesta paprikasta. Nykyään hesan "nakkikioskeista" ei saa enää porilaisia, harmillinen asia. Saakohan niitä Porissa? Siinä oli parilan välissä käytetty kaksi paahtoleivän palaa, paksu viipale jahtimakkaraa, mausteena sinappia, ketsuppia, raakaa sipulihakkelusta ja kurkkusalaattia. Ja oli hyvää.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Katsoin tuon vatkulin reseptejä, niin se on yhtäkuin kalopsi ja/tai palapaisti. Tehdään naudanlihakuutioista, voi olla vasikkaa tai hirveä, luita voi olla mukana makua antamassa. Oleellista tuntuu olevan että ruskistettujen lihapalojen päälle laitetaan vehnäjauhot ja sitten lihoja ja kastiketta keitetään/haudutetaan niin kauan, että lihat ovat mureita. Jauhoja ei siis ruskisteta ollenkaan ja siitä mieheni ei tykännyt vaan mielsi kastikkeen luiruksi. Mieheni oli kotonaan tottunut rasvaiseen, paksuun kastikkeeseen.

Palapaistiin kyllä aina ruskistan jauhot. Minun myötäni mieheni oppi myös tykkäämään esim porilaisista raa´an sipulin kanssa sekä tuoreesta paprikasta. Nykyään hesan "nakkikioskeista" ei saa enää porilaisia, harmillinen asia. Saakohan niitä Porissa? Siinä oli parilan välissä käytetty kaksi paahtoleivän palaa, paksu viipale jahtimakkaraa, mausteena sinappia, ketsuppia, raakaa sipulihakkelusta ja kurkkusalaattia. Ja oli hyvää.

Mira

Lue lisää

Minähän innostuin tutkimaan tuota "porilaista". En edes muista, että jahtimakkara oli ensin nimellä metsästäjänmakkara.

Linkissä on "porilaisen historia.

https://kotiliesi.fi/ruoka/porilainen/

Anonyymi kirjoitti:

Minähän innostuin tutkimaan tuota "porilaista". En edes muista, että jahtimakkara oli ensin nimellä metsästäjänmakkara.

Linkissä on "porilaisen historia.

https://kotiliesi.fi/ruoka/porilainen/

Lue lisää

Kiitos tuosta tiedosta! 60-luvun alusta alkaen tuota herkkua söimme silloin tällöin ja se oli aina kuin juhlahetki kun sitä sai. Toinen mahtava ja paras tuote oli Hgin päärautatieseman lihikset. Parempia lihapiirakoita ei mistään muualta saanut.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tuosta tiedosta! 60-luvun alusta alkaen tuota herkkua söimme silloin tällöin ja se oli aina kuin juhlahetki kun sitä sai. Toinen mahtava ja paras tuote oli Hgin päärautatieseman lihikset. Parempia lihapiirakoita ei mistään muualta saanut.

Mira

Lue lisää

Luin myös tuon Kauppatorin lihapiirakkatarinan. Olen silloin tällöin Snellmannin kahvikojussa kahvit juonut, mutta en muista lihapiirakkaa syöneeni. Saattoivat ne lihapiirakat olla parempiakin kuin rautatieaseman, koska mainostivat että Suomen parhaat heillä.

Onkohan kainuulainen korppis tutustunut rönttösiin. Olen sellaisen syönyt kuhmolaisen leipomon tuotteena. On puolukkapiirakka.

Anonyymi kirjoitti:

Katsoin tuon vatkulin reseptejä, niin se on yhtäkuin kalopsi ja/tai palapaisti. Tehdään naudanlihakuutioista, voi olla vasikkaa tai hirveä, luita voi olla mukana makua antamassa. Oleellista tuntuu olevan että ruskistettujen lihapalojen päälle laitetaan vehnäjauhot ja sitten lihoja ja kastiketta keitetään/haudutetaan niin kauan, että lihat ovat mureita. Jauhoja ei siis ruskisteta ollenkaan ja siitä mieheni ei tykännyt vaan mielsi kastikkeen luiruksi. Mieheni oli kotonaan tottunut rasvaiseen, paksuun kastikkeeseen.

Palapaistiin kyllä aina ruskistan jauhot. Minun myötäni mieheni oppi myös tykkäämään esim porilaisista raa´an sipulin kanssa sekä tuoreesta paprikasta. Nykyään hesan "nakkikioskeista" ei saa enää porilaisia, harmillinen asia. Saakohan niitä Porissa? Siinä oli parilan välissä käytetty kaksi paahtoleivän palaa, paksu viipale jahtimakkaraa, mausteena sinappia, ketsuppia, raakaa sipulihakkelusta ja kurkkusalaattia. Ja oli hyvää.

Mira

Lue lisää

Minulla on pataresepti, joka juuri nyt muistui mieleeni. Sain sen joskus 60-luvulla.
Naudanpaistia pieninä kuutioina, esim. 500 g, sipulia yhtä paljon (500 g) silputtuna , suolaa, ruskistetaan ja kuullotetaan voissa. siirretään pataan, + purkillinen jauhettua paprikaa, haudutetaan uunissa. matalassa lämpötilassa kauan. Sipuli hautuu kastikkeeksi, mitään muuta nestettä ei tarvita. Syödään riisin ja salaatin kera.
Voisin ehkä lisätä myös valkosipulia pataan. Sitä ei ole reseptissä mainittu.
Siitä on vuosia, kun tätä tein, mutta nyt alkoi tehdä mieli. Mitä isomman määrän tekee, sen maukkaampi ruuasta tulee.
Nyt menen kylläkin unten maille, hyvää yötä kaikki.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on pataresepti, joka juuri nyt muistui mieleeni. Sain sen joskus 60-luvulla.
Naudanpaistia pieninä kuutioina, esim. 500 g, sipulia yhtä paljon (500 g) silputtuna , suolaa, ruskistetaan ja kuullotetaan voissa. siirretään pataan, purkillinen jauhettua paprikaa, haudutetaan uunissa. matalassa lämpötilassa kauan. Sipuli hautuu kastikkeeksi, mitään muuta nestettä ei tarvita. Syödään riisin ja salaatin kera.
Voisin ehkä lisätä myös valkosipulia pataan. Sitä ei ole reseptissä mainittu.
Siitä on vuosia, kun tätä tein, mutta nyt alkoi tehdä mieli. Mitä isomman määrän tekee, sen maukkaampi ruuasta tulee.
Nyt menen kylläkin unten maille, hyvää yötä kaikki.
Mkr.

Lue lisää

Purkillinen paprikajauhetta puoleen kiloon lihaa, siinä on jo ambulanssi tilattava.

Anonyymi kirjoitti:

Purkillinen paprikajauhetta puoleen kiloon lihaa, siinä on jo ambulanssi tilattava.

Huomenet aikaiseen aamuun, lunta hieman heittelee ja pakkasta9 astetta, ei paha;)
Viime yö meni levottomasti, melkein tunnin välein heräilin, mutta kai unta kuitenkin ehdin saamaan.
Aamusta lähden asialle apteekkiin, ainakin uuden kolestroli lääkkeen saan ja astma lääkekin uusittu, viimeinen tämän vuoden apteekki reissu.

Olipa mukava kuulla, että mieliteko mkr:lle tuli muisteloista, nyt vaan lihat muhimaan.
Minulla ei paprikan käyttö oikein sovi, närästämään rupeaa.
Minulla on sellainen kanteen vettä laitettava pata ja pienellä lämmöllä liha hyvin kypsyy.

Kiva kun kerroit tuon vatkulin selosteen Mira, näin sitä taas viisastui, rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Minä en tykkää paksusta kastikkeesta lainkaan, on jauhomössöä vaan.
Rönttönenkin tuttu nimi, nyt sitten senkin tiedän kuullessani, että puolukkapiirakka on.
Onko joka kaupungilla omat nimikkopiirakat, lörtsy on Savonlinnasta alkuisin.
Minä muistelen herkkua jota joskus iltaisin kioskilta haettiin, iltapala nimeltään, sämppylä halkaistu, lauantaimakkara siivu, kurkkusalaattia, sipulia, tomaattikastiketta ja sinappia hipaisu, maistui herkulta.
Tuskin myyvät ainakaan tällä nimellä, kuulosti samanlaiselta kuin porilainen, makkarassa vaan ero.
Muistelen myös semmoisesta makkarasta kuin sipulimakkara, siitä en tykännyt, lienee myynnissä vieläkin.
Lihapiirakoita innostun joskus itsekin tekemään.

Hiukset tuli lyhennettyä ja joskus ensi vuoden puolella sitten uusiksi taas.
Ostin shampoon ja hoitoaineen samalla reissulla ja yli viisikymppiä niihin meni, kyllä on tyydyttävä kaupan tarjouksiin, onko edes sen parempiakaan.
Onhan ne kalliin näköiset pullot, mutta ei useasti ainakaan minun pussille sovi, kokeilen nyt, tekevätkö hiuksille mitä hyvää.
Ostinpa joululahjan ja siinä menee nimipäivä ja synttärilahja samalla, lohduttelen itseäni;)

Nyt sitten on joulukuu ja voi puhua jo jouluun liittyviä asioita, adventti alkaa huomisesta, aatto juhlista jaloin, sanotaan.
Hoosiannastahan se alkaa ja sen kuuntelen aina, jos muistan.
Minulla jouluvalot lauantai iltana syttyy, kyntteliköt ikkunoilla ja säleeseen ripustettu pitkä jouluvaloketju parvekkeella, vielä lisänä puunoksa roikkuvana valoja lisää.
Joulukuusesta luovun, kotinikin koristelussa karsintaa tapahtuu, kaikki jouluun kuuluvat ruuat teen, paitsi kinkkua en paista.
En tykkää niistä verkkoihin laitetuista juhlakinkuista ja potkakinkkuja ei pieniä löydy.
Laitan kraavilohen ja siinä kalapuolikin kaiketi on, olen luopunut lasimestarin sillistä, silakkarullista ja sinappisilleistä, niiden syöminen hidasta meininkiä, piankin vanhalta rupeavat maistamaan.
Yksin ei kulutus kaiken suhteen kovin suurta., muutaman siivua jotakin hyvää valmiskinkkua se riittää.
Minusta oli ennen niin mukava pöytään nostaa kaikenlaista ja niitä sitten maisteltiin ja kun isompi porukka oli, aika hyvin purkit tyhjentyi.
Perinteisiä kuitenkin vielä pöydästä löytyy ja makea puoli hyvin tarkkaan entisen tyylinen.

Taidanpa jättää tähän, tulkaa kertoilemaan omista touhuistanne, kiva niitä on lueskella;)

Anonyymi kirjoitti:

Purkillinen paprikajauhetta puoleen kiloon lihaa, siinä on jo ambulanssi tilattava.

On unkarilainen resepti. Paprika on siellä tunnettu mauste!
"Oi Juliska, oi paprika ja Buda-Budapest!"
Mkr.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa
siis tuon lukemisen. Lapsi kiinnostuu itse lukemaan oppimisesta kun hänelle luetaan rauhaisassa ilmapiirissä lämpimässä sylissä. Kirjojen ihmemaa aukeaa.

Eilen pingoin bingoon eläkeläiskerhoon. Siellä oli myös myyjäiset ja ostin parit joululahjat, kauniisti kudotut sukat ja vuorilliset kintaat.
Sitten kävin kahvilla ikätoverin luona, joka oli ripustanut uudet verhot olohuoneeseen. Tikapuilla 4 tuntia, pitihän mennä ihailemaan tulosta. Koko seinän pituinen ikkuna, ja verhot ja kappa nyt todella nätisti. Verhotanko on jonkun insinöörin suunnittelema, näppärästi joka nipsu erikseen pujotettava otsalaudan alle. Ei insinööri varmasti ikinä itse verhoja ripustele. HAH.
Kokemuksesta tiedän, että tässä iässä joutuu kiipeilemään tikkailla enemmän kun koskaan ennen, kun ei ole enää sitä pitempää kaveria, jolta voisi apua pyytää.
Minä en verhoja rupea vaihtamaan, niin uhkarohkeaksi en rupea.

Harmaa päivä, joulukuu alkoi. Lunta. Kylmä.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Eilen pingoin bingoon eläkeläiskerhoon. Siellä oli myös myyjäiset ja ostin parit joululahjat, kauniisti kudotut sukat ja vuorilliset kintaat.
Sitten kävin kahvilla ikätoverin luona, joka oli ripustanut uudet verhot olohuoneeseen. Tikapuilla 4 tuntia, pitihän mennä ihailemaan tulosta. Koko seinän pituinen ikkuna, ja verhot ja kappa nyt todella nätisti. Verhotanko on jonkun insinöörin suunnittelema, näppärästi joka nipsu erikseen pujotettava otsalaudan alle. Ei insinööri varmasti ikinä itse verhoja ripustele. HAH.
Kokemuksesta tiedän, että tässä iässä joutuu kiipeilemään tikkailla enemmän kun koskaan ennen, kun ei ole enää sitä pitempää kaveria, jolta voisi apua pyytää.
Minä en verhoja rupea vaihtamaan, niin uhkarohkeaksi en rupea.

Harmaa päivä, joulukuu alkoi. Lunta. Kylmä.
Mkr.

Lue lisää

Sama minulla verhojen kanssa. Niiden saaminen sinne seinän ja otsalaudan väliin on niin tuskaisa homma, että hermot meni niin mieheltä kuin minulta. Liian pieni rako mihin miehen ison käden piti mahtua tikapuilla seisten, vaikka pitkä hän oli, mutta kun verhotanko, mitkä lie U vai I -palkit olivat katon rajassa. Ja se otsalauta kiinteä, ei saa siirrettyä kattoa vasten pujotusta helpottamaan.
Eli samat verhot jo pian katossa 18 vuotta roikkuneet. Kun pois tästä muutan, eivät mukaan lähde vaan roskikseen. Ovat onneksi huomaamattoman näköiset verhot, eivät ainakaan kuviot kyllästytä kun ovat vaaleat harsomaiset valoverhoja muistuttavat ilman mitään kuvioita. Kalliit mokomat olivat, Anttilasta olisi saanut kymmenet näiden hinnalla.

Meillä on sälekaihtimet ikkunoiden välissä, että muita verhoja emme tarvitsisi ollenkaan.

Mira

Voisitko laittaa ne joulukalenterikuvasi aina tänne, koska en ole instassa enkä facessa. Olisi kiva nähdä.
Aina sen kerran kun käyn ravintolassa, minäkin tilaan häränpihvin tai vastaavan esim pippuripihvin. Niitä en osaa kotona hyvin valmistaa, vaan aina ovat liian kuivia tai sitkeitä, niin ravintolassa saan sellaisia kuin niiden olla pitää.

Kerran tilasin häränpihvin suomenlinnalaisessa ravintolassa ja pihvi oli juuri oikeanlainen sisältä punainen mutta se veitsi, sillä en saanut leikattua pihvistä paloja reumasormillani ja kysyin tarjoilijailta, eikö teillä ole pihviveitsiä, niin ei ollut! Käsittämätön ravintola, ettei ole pihviveitsiä. Työkaverini jonka kanssa siellä olin syömässä, sitten paloitteli lihaa minulle. Tunsin olevani aivan lapsi sillä hetkellä.

Mahdolliseen seuraavaan asuntooni ei verhoja tule, ellei siellä ole kunnon verhotangot joihin suitsait hetkessä vaihtaa verhot mielialan ja vuodenajan mukaan, kuten siskoni tekee. Hänellä on sellaiset puiset pyöreät tangot, joihin verhot pujotetaan suurien lenkkien tai renkaiden
avulla ja tankojen päissä on koristeelliset topparit. Mitään pieniä klipsuttimia hänellä ei ole eikä mitään otsalautoja ikkunoissaan.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Voisitko laittaa ne joulukalenterikuvasi aina tänne, koska en ole instassa enkä facessa. Olisi kiva nähdä.
Aina sen kerran kun käyn ravintolassa, minäkin tilaan häränpihvin tai vastaavan esim pippuripihvin. Niitä en osaa kotona hyvin valmistaa, vaan aina ovat liian kuivia tai sitkeitä, niin ravintolassa saan sellaisia kuin niiden olla pitää.

Kerran tilasin häränpihvin suomenlinnalaisessa ravintolassa ja pihvi oli juuri oikeanlainen sisältä punainen mutta se veitsi, sillä en saanut leikattua pihvistä paloja reumasormillani ja kysyin tarjoilijailta, eikö teillä ole pihviveitsiä, niin ei ollut! Käsittämätön ravintola, ettei ole pihviveitsiä. Työkaverini jonka kanssa siellä olin syömässä, sitten paloitteli lihaa minulle. Tunsin olevani aivan lapsi sillä hetkellä.

Mahdolliseen seuraavaan asuntooni ei verhoja tule, ellei siellä ole kunnon verhotangot joihin suitsait hetkessä vaihtaa verhot mielialan ja vuodenajan mukaan, kuten siskoni tekee. Hänellä on sellaiset puiset pyöreät tangot, joihin verhot pujotetaan suurien lenkkien tai renkaiden
avulla ja tankojen päissä on koristeelliset topparit. Mitään pieniä klipsuttimia hänellä ei ole eikä mitään otsalautoja ikkunoissaan.

Mira

Lue lisää

Laitoin tämänpäivän kalenterikuvan profiiliini. Tosin se ei ole yhtä suuri kuin alkuperäinen. Suomi24 hyväksyy vain tietyn kokoiset kuvat joten jouduin pienentämään alkuperäisen, lisäksi videon liikkuvia elementtejä ei voi siirtää, eikä musiikkia.

korpikirjailija kirjoitti:

Laitoin tämänpäivän kalenterikuvan profiiliini. Tosin se ei ole yhtä suuri kuin alkuperäinen. Suomi24 hyväksyy vain tietyn kokoiset kuvat joten jouduin pienentämään alkuperäisen, lisäksi videon liikkuvia elementtejä ei voi siirtää, eikä musiikkia.

Lue lisää

Nätti kuva on joulukranssista. Kiitos.

Mira

On hyvä, että asiat kiinnostavat. Miestäni kiinnosti kovasti tähtitiede. Hän opetteli mm monien tähdistöjen kaikkien tähtien nimet ja tutki usein iltaisin tähtitaivasta, jos ne näkyivät. Kaupungin valot kyllä usein niiden näkymisen estivät. Vuonna 1986 hän näki Halleyn komeetan ollessaan eräällä Helsingin edustan pimeällä ulkosaarella. Minulla on hupikortti omasta tähtimerkistäni, jonka mukaan onnenplaneettani on Halleyn komeetta, joka ilmaantuu maan läheisyyteen 76 vuoden välein.

Mira

Onko siellä pappojakin? Olen kyllä pyörätuolitanssia nähnyt, onko niissä nojatuoleissakin pyörät alla?

Vai disco - rockki soi ja kamala meteli.
Tuskin sopii meikäläisten ikäluokalle.

Jos tarkoitat Helsingin keskustan "mummotunnelia", niin en ole niissä ravintoloissa käynyt. Yksi viisikymppinen työkaverini kävi, eli siellä on ikäluokka nuorentunut.

Selkänojallinen rullilla varustettu konttorituoli käy hyvin nojatuoli- ja sylitanssiin:-))

Anonyymi kirjoitti:

Vai disco - rockki soi ja kamala meteli.
Tuskin sopii meikäläisten ikäluokalle.

Olemme jo yleensä isomummoja.
Meille sopii paremmin Hoosiannalla sävytetyt pikkujoulut.

Anonyymi kirjoitti:

Olemme jo yleensä isomummoja.
Meille sopii paremmin Hoosiannalla sävytetyt pikkujoulut.

Mummoksi päästään tosiaan 50-60 vuotiaina, joten me 80 kymppiset kuulutaan jo isomummotunneliin. Mutta on meissä vielä tanssikykyisiä ihan omin jaloin.

Anonyymi kirjoitti:

Olemme jo yleensä isomummoja.
Meille sopii paremmin Hoosiannalla sävytetyt pikkujoulut.

Hoosianna kirkossa ja rokkia diskossa ja tangoa lavatansseissa. Ollaan monipuolisia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos tarkoitat Helsingin keskustan "mummotunnelia", niin en ole niissä ravintoloissa käynyt. Yksi viisikymppinen työkaverini kävi, eli siellä on ikäluokka nuorentunut.

Selkänojallinen rullilla varustettu konttorituoli käy hyvin nojatuoli- ja sylitanssiin:-))

Lue lisää

Huomenta hämärän hyssyä vielä katsellen viestiä laitan, yksi aloitus jo karkasi, loppusuoralla jo olin.
Sotkin koneeni eilen totaalisesti ja monta tuntia yritin palata entiseen, salasanoja, koodeja kirjoittaen, palautus jonnekin tuli olikohan 2021 vuosi, ja kaikki muuttui.
Nyt en pysty kirjautumaankaan, sanovat, että nimimerkki on jo käytössä, onpa niinkin, kun tässä kirjoitan, hohhoijaa;)D
Huomasin , että aika ei riitä mihinkään jos tämän koneen touhuja yrittää ymmärtää, Gigantin pojille vien, kun arki koittaa.

Verhojen laitto ollut puheenvuorossa, en laita minäkään enää itse verhoja, ne samat ongelmat kuin teilläkin, näpit eivät niitä pieniä näpistimiä meinaa verhoihin saada tarttumaan, olen jo vuosia niitä paheksunut.
Olisipa miehet asialla, ei kauan korjaushommat viipyisi, eivät varmaan suostuisi niin hankalaa hommaa tekemään.

Tansseistakin olette puhuneet, ei enää tunnu haluja olevan siihenkään, kai näitä nykyisiä tansseja nytkyttelisi vieläkin.
Olin kova tanssimaan ja sain paljon tanssiakin, mieheni oli rytmistä selvillä ja tanssi mukavasti.

Tuo Kähkösen palkinto on kuin kotiin tullut, kun Kuopioon meni, vähän alle 80 kilometriä vaan väliä.
Jospa saisin minäkin lukemisen taidon takaisin siis kirjojen osalta, lapsesta lähtien olen lukenut kirjoja, nyt vaan ei onnistu, ajatus karkaa.
Lukutaitoni on toki hyvä, keskittyminen puuttuu.

Nyt on pakko näihin kodin puuhiin ryhtyä, päivä valkenee, siivousta ja leipomista tiedossa.
Aion leipoa Suomi leipoo ohjelmasta pikkupiirakoita pullataikinasta, mustikoita täytteenä, saapa nähdä saisiko tekeleeni hyvän tuomion.
Taateleita ostin, kai se on kakkukin aikaan saatava.
Rahkaakin jo ostin, aion rahkavoitaikinan torttuihin tehdä, joskus vähän myöhemmin sitten.

Tänään syttyvät minun kyntteliköt ja muut jouluvalot, kunhan pimeys tavoittaa uudelleen.
Huomenna sitten Hoosiannan kuuntelu, mukana laulaen, hyvää päivää jokaiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta hämärän hyssyä vielä katsellen viestiä laitan, yksi aloitus jo karkasi, loppusuoralla jo olin.
Sotkin koneeni eilen totaalisesti ja monta tuntia yritin palata entiseen, salasanoja, koodeja kirjoittaen, palautus jonnekin tuli olikohan 2021 vuosi, ja kaikki muuttui.
Nyt en pysty kirjautumaankaan, sanovat, että nimimerkki on jo käytössä, onpa niinkin, kun tässä kirjoitan, hohhoijaa;)D
Huomasin , että aika ei riitä mihinkään jos tämän koneen touhuja yrittää ymmärtää, Gigantin pojille vien, kun arki koittaa.

Verhojen laitto ollut puheenvuorossa, en laita minäkään enää itse verhoja, ne samat ongelmat kuin teilläkin, näpit eivät niitä pieniä näpistimiä meinaa verhoihin saada tarttumaan, olen jo vuosia niitä paheksunut.
Olisipa miehet asialla, ei kauan korjaushommat viipyisi, eivät varmaan suostuisi niin hankalaa hommaa tekemään.

Tansseistakin olette puhuneet, ei enää tunnu haluja olevan siihenkään, kai näitä nykyisiä tansseja nytkyttelisi vieläkin.
Olin kova tanssimaan ja sain paljon tanssiakin, mieheni oli rytmistä selvillä ja tanssi mukavasti.

Tuo Kähkösen palkinto on kuin kotiin tullut, kun Kuopioon meni, vähän alle 80 kilometriä vaan väliä.
Jospa saisin minäkin lukemisen taidon takaisin siis kirjojen osalta, lapsesta lähtien olen lukenut kirjoja, nyt vaan ei onnistu, ajatus karkaa.
Lukutaitoni on toki hyvä, keskittyminen puuttuu.

Nyt on pakko näihin kodin puuhiin ryhtyä, päivä valkenee, siivousta ja leipomista tiedossa.
Aion leipoa Suomi leipoo ohjelmasta pikkupiirakoita pullataikinasta, mustikoita täytteenä, saapa nähdä saisiko tekeleeni hyvän tuomion.
Taateleita ostin, kai se on kakkukin aikaan saatava.
Rahkaakin jo ostin, aion rahkavoitaikinan torttuihin tehdä, joskus vähän myöhemmin sitten.

Tänään syttyvät minun kyntteliköt ja muut jouluvalot, kunhan pimeys tavoittaa uudelleen.
Huomenna sitten Hoosiannan kuuntelu, mukana laulaen, hyvää päivää jokaiselle.

Lue lisää

Siis itse teet torttutaikinankin!

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta hämärän hyssyä vielä katsellen viestiä laitan, yksi aloitus jo karkasi, loppusuoralla jo olin.
Sotkin koneeni eilen totaalisesti ja monta tuntia yritin palata entiseen, salasanoja, koodeja kirjoittaen, palautus jonnekin tuli olikohan 2021 vuosi, ja kaikki muuttui.
Nyt en pysty kirjautumaankaan, sanovat, että nimimerkki on jo käytössä, onpa niinkin, kun tässä kirjoitan, hohhoijaa;)D
Huomasin , että aika ei riitä mihinkään jos tämän koneen touhuja yrittää ymmärtää, Gigantin pojille vien, kun arki koittaa.

Verhojen laitto ollut puheenvuorossa, en laita minäkään enää itse verhoja, ne samat ongelmat kuin teilläkin, näpit eivät niitä pieniä näpistimiä meinaa verhoihin saada tarttumaan, olen jo vuosia niitä paheksunut.
Olisipa miehet asialla, ei kauan korjaushommat viipyisi, eivät varmaan suostuisi niin hankalaa hommaa tekemään.

Tansseistakin olette puhuneet, ei enää tunnu haluja olevan siihenkään, kai näitä nykyisiä tansseja nytkyttelisi vieläkin.
Olin kova tanssimaan ja sain paljon tanssiakin, mieheni oli rytmistä selvillä ja tanssi mukavasti.

Tuo Kähkösen palkinto on kuin kotiin tullut, kun Kuopioon meni, vähän alle 80 kilometriä vaan väliä.
Jospa saisin minäkin lukemisen taidon takaisin siis kirjojen osalta, lapsesta lähtien olen lukenut kirjoja, nyt vaan ei onnistu, ajatus karkaa.
Lukutaitoni on toki hyvä, keskittyminen puuttuu.

Nyt on pakko näihin kodin puuhiin ryhtyä, päivä valkenee, siivousta ja leipomista tiedossa.
Aion leipoa Suomi leipoo ohjelmasta pikkupiirakoita pullataikinasta, mustikoita täytteenä, saapa nähdä saisiko tekeleeni hyvän tuomion.
Taateleita ostin, kai se on kakkukin aikaan saatava.
Rahkaakin jo ostin, aion rahkavoitaikinan torttuihin tehdä, joskus vähän myöhemmin sitten.

Tänään syttyvät minun kyntteliköt ja muut jouluvalot, kunhan pimeys tavoittaa uudelleen.
Huomenna sitten Hoosiannan kuuntelu, mukana laulaen, hyvää päivää jokaiselle.

Lue lisää

Laulaako kuoronne Hoosiannan! Kateeksi käy se on niin upea kuoroteos.
Osaan alton vieläkin.

Anonyymi kirjoitti:

Laulaako kuoronne Hoosiannan! Kateeksi käy se on niin upea kuoroteos.
Osaan alton vieläkin.

. . . sanoo hajamielinen Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

. . . sanoo hajamielinen Mkr.

Makriina, kuoromme ei ole oikeastaan kuoro, vaan lauluryhmä, emme laula Hoosiannaa, itsekseni laulelen.

Olen aina tehnyt torttutaikinan itse, milloin kermasta tai vedestä, nyt rahkasta.

Marjapiirakkani onnistui ainakin koostumukseltaan, kauneus ei ehkä kympin arvoinen, mutta en kisasta olisi pudonnut;)
Taatelikakku onnistui ja nyt pakastan siitä puolet ja samoin maustekakusta, kakut odottaa joulunaikaa.

Nikitön SkillaN.

Anonyymi kirjoitti:

Makriina, kuoromme ei ole oikeastaan kuoro, vaan lauluryhmä, emme laula Hoosiannaa, itsekseni laulelen.

Olen aina tehnyt torttutaikinan itse, milloin kermasta tai vedestä, nyt rahkasta.

Marjapiirakkani onnistui ainakin koostumukseltaan, kauneus ei ehkä kympin arvoinen, mutta en kisasta olisi pudonnut;)
Taatelikakku onnistui ja nyt pakastan siitä puolet ja samoin maustekakusta, kakut odottaa joulunaikaa.

Nikitön SkillaN.

Lue lisää

Varmasti pärjäisit Suomen paras leipuri kisassa . Mutta kuka nuo kaikki ehtii syödä? Minäkin tein ennen taatelikakun jouluksi, mutta vain pieni osa tuli söryä kun on niin paljon muutakin leivottua. Ei ihmiset enää niinkään makean perään ole.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti pärjäisit Suomen paras leipuri kisassa . Mutta kuka nuo kaikki ehtii syödä? Minäkin tein ennen taatelikakun jouluksi, mutta vain pieni osa tuli söryä kun on niin paljon muutakin leivottua. Ei ihmiset enää niinkään makean perään ole.

Lue lisää

Hyvää Adventin alkua, tänään kynttilät loistaa ja Hoosianna kaikuu.
Katsoin eilen saunasta kotiin kivutessa kimaltelevaa lumimaisemaa, näytti niin jouluiselta, pakkasta nyt 11 astetta.
Kyllä pieni pakkanen on hyvä, lumityötkin sujuu köykäisin kolin, jos lunta lisää tulee.

Hiljaista on nojatuolissa ollut, kai ne jouluasiat alkaa jokaisen mieltä jollakin tapaa painamaan.
Minulla ei huolta, kakut pakastin ja siellä ne säilyy minulta, jos ei vieraita käy, ei maistu makea minulle, mutta vieraiden tullen aika nolo olisi ruisleipä tarjolle laittaa, vaikka voisi ihan hyvin maistuakin;)
Suolaiseksi leivon pasteijoita jauhelihatäytteellä, mutta sitten torttujen teon yhteydessä, lähellä joulua.
Ajatus tuli yrittäisinkö tehdä riisipiirakat itse, kaupassa on edullisia, mutta eivät pakkasesta tykkää, murenevat käsiin, omatekemät voisi pakastaa.
En ole aikoihin piirakoita tehnyt, olisi aiheellista kokeilla vieläkö onnistuisi.
Ruotsista tulee kuusi henkilöä kylään neljä heistä miespuolisia ja heille kaikki omatekemä maistuu, tyttärenpojan perhe.
Nyt sitten taas nuo tekemiset tulikin lueteltua;)

Maailman tilanteesta ei juurikaan viitsi puhetta pitää, sitä jokainen kuulee kyllästymiseen asti median tuottamana ja mitään hyvää ei nimeksikään.

Pitänee pukeutua, saattaa olla, että joku vieras piipahtaa, näin odotan.
Pitänee noita valoja päiväajaksi sammutella, sähkö ei halpaa ole.

Tulkaa kertomaan joulutouhuistanne ja mietteistänne, toivoo pannassa oleva Skillan.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää Adventin alkua, tänään kynttilät loistaa ja Hoosianna kaikuu.
Katsoin eilen saunasta kotiin kivutessa kimaltelevaa lumimaisemaa, näytti niin jouluiselta, pakkasta nyt 11 astetta.
Kyllä pieni pakkanen on hyvä, lumityötkin sujuu köykäisin kolin, jos lunta lisää tulee.

Hiljaista on nojatuolissa ollut, kai ne jouluasiat alkaa jokaisen mieltä jollakin tapaa painamaan.
Minulla ei huolta, kakut pakastin ja siellä ne säilyy minulta, jos ei vieraita käy, ei maistu makea minulle, mutta vieraiden tullen aika nolo olisi ruisleipä tarjolle laittaa, vaikka voisi ihan hyvin maistuakin;)
Suolaiseksi leivon pasteijoita jauhelihatäytteellä, mutta sitten torttujen teon yhteydessä, lähellä joulua.
Ajatus tuli yrittäisinkö tehdä riisipiirakat itse, kaupassa on edullisia, mutta eivät pakkasesta tykkää, murenevat käsiin, omatekemät voisi pakastaa.
En ole aikoihin piirakoita tehnyt, olisi aiheellista kokeilla vieläkö onnistuisi.
Ruotsista tulee kuusi henkilöä kylään neljä heistä miespuolisia ja heille kaikki omatekemä maistuu, tyttärenpojan perhe.
Nyt sitten taas nuo tekemiset tulikin lueteltua;)

Maailman tilanteesta ei juurikaan viitsi puhetta pitää, sitä jokainen kuulee kyllästymiseen asti median tuottamana ja mitään hyvää ei nimeksikään.

Pitänee pukeutua, saattaa olla, että joku vieras piipahtaa, näin odotan.
Pitänee noita valoja päiväajaksi sammutella, sähkö ei halpaa ole.

Tulkaa kertomaan joulutouhuistanne ja mietteistänne, toivoo pannassa oleva Skillan.

Lue lisää

Mihin pannaan olet joutunut!? Olen ulalla.
Minä vetoan hyvillä mielin ikääni ja osallistun jouluun lukemalla teidän leipomuksistanne ja valmistumisestanne. Minä meinaan mennä ossuuskauppaan pyöräkassin kanssa ja hoitaa valmistelut sillä tavalla. Tai jos innostun menemään Tuomaan markkinoille, niin kakut ja paistokset saa sieltä mukavasti.
Kuuntelin Hoosiannan tänään ja olin esitykseen tyytyväinen, vaikka sitä ei moniäänisesti esitettykään. Oli kuoro kuitenkin mukana.
Pikkuveli pääsi sairaalasta ja on valjussa kunnossa. Ihmettelin itsekin, miksei jaksa muistaa, mitä on tapahtunut. Vähän alakuloisella mielellä tässä ollaan.
Mkr.

Murheellista kuulla, että Demeterillä on noin raskas aika meneillään.
Läheisen poismenon seuraaminen on elämän raskaimpia koettelemuksia. Tsemppiä sinulle, toivottavasti voimasi kuitenkin palaavat ja terveys kohenee.
Olet kuitenkin jaksanut lukea ja tutustunut Katriinaan. Hänen elämänkohtalonsa vaikuttivat minùun vahvasti, kun luin sen ensi kerran teini-iässä. Hän maksoi koko ikänsä ratkaisustaan, eikä koskaan ottanut yhteyttä ja pyytänyt apua varakkailta vanhemmiltaan. Pohjalaista ylpeyttä!
Veljeni tilanne on huolestuttava. Onneksi hän on turvassa hoivakodissaan, jossa on ympärivuorokautinen päivystys. Kun mietit vanhusten hoidon tasoa, nìin ajattelen, että sekin asia on sattuman kauppaa. Arvelisin, että jos itse menettäisin elämänhallintani, tuskin niin hyvään hoitoon pääsisin.
Joulu minua askarruttaa siinä mielessä, että voimani ja taitoni eivät riitä kutsua häntä luokseni joulun viettoon, ja hänen läheisensä menee matkoille,
Miettimistä nämä joulun ajat aina tuottavat. Tarmokkaita olette, kun teette joulua ja valmistauduttu viikkokaupalla. Minusta ei saa noin puuhakasta millään!
Mutta - etiäpäin, sano mummo lumessa.
Mkr.

Näin minäkin olen ymmärtänyt Ano 14.36, että siihen on lääkkeet eikä sen tarvitse kovasti elämää rajoittaa. Vähän harmittaa, ettei minulla ole sitä..)) Kun jotakin vaivaa kuitenkin tulee tai on jo.

Onko joku kuollut?

Anonyymi kirjoitti:

Onko joku kuollut?

Mietin kävikö niin, että kirjoitin yhden tehokkaan lääkepiikin nimen. Se kun on tosi kallis ja olisihan se synti, että eläkeläiset alkaisivat sitä vastia. No, voin kirjoittaa viestini uudelleen ottamalla pois lääkkeiden nimet. Katsotaan säilyykö poistolta.

voimia... jäi pois ; ))

korpikirjailija kirjoitti:

voimia... jäi pois ; ))

Emme aina tiedosta toistennevaikeuksia vaan mitätöimme niitä säälipisteiden keruuksi. Hyi MEITÄ !

korpikirjailija kirjoitti:

voimia... jäi pois ; ))

Kiitos Neeasa ja korppis. Kaikilla meillä on omat vaivamme. Ehkä yhteinen toive voisi olla että kivut pysyisivät kohtuuden rajoissa. Teillä molemmilla on kuitenkin parempaa odotettavissa, polvet ja lonkat voidaan uusia..))

Lääkäri oli tarjoamassa minulle lääkettä käsien vapinaan, mutta ajattelin vielä sinnitellä ja katsoa jospa se asettuisi itsestään.

Kiitos sinullekin Eliaana. Laihtuminen on huono merkki plus matala Hb. Yhden verikokeen tulos puuttuu vielä. Ehkä se selvittää jotakin.
Vai on Eppu ruvennut häiriköimään..)) ilmeikäs kaveri ! Eikös kaihileikkaus oli nykyisin läpihuutojuttu. Minulla leikattiin molemmat silmät yhtäaikaa, kymmenen minuuttia per silmä ja kyllä maisema kirkastui kummasti. Vieläkään en tarvitse kuin lukulasit.

demeter1 kirjoitti:

Kiitos sinullekin Eliaana. Laihtuminen on huono merkki plus matala Hb. Yhden verikokeen tulos puuttuu vielä. Ehkä se selvittää jotakin.
Vai on Eppu ruvennut häiriköimään..)) ilmeikäs kaveri ! Eikös kaihileikkaus oli nykyisin läpihuutojuttu. Minulla leikattiin molemmat silmät yhtäaikaa, kymmenen minuuttia per silmä ja kyllä maisema kirkastui kummasti. Vieläkään en tarvitse kuin lukulasit.

Lue lisää

Eppu-kissa on jo monta vuotta ollut paremmilla metsästysmailla.
Tämä nykyinen kaverini on ihan saman näköinen, sen nimi on Niilo.
3-5 tuntia ohjeistettu aikaa varata leikkaukseen. Jos kaikki hyvin menee, niin eiköhän se aika nopeasti mene.

Eliaana kirjoitti:

Eppu-kissa on jo monta vuotta ollut paremmilla metsästysmailla.
Tämä nykyinen kaverini on ihan saman näköinen, sen nimi on Niilo.
3-5 tuntia ohjeistettu aikaa varata leikkaukseen. Jos kaikki hyvin menee, niin eiköhän se aika nopeasti mene.

Lue lisää

Vai niin, että Eppu on jo "kissojen taivaassa". Minkäs ikäinen Niilo on ? Kiva kun kertoilet hänestä. Kissaihminen olen itsekin.

demeter1 kirjoitti:

Vai niin, että Eppu on jo "kissojen taivaassa". Minkäs ikäinen Niilo on ? Kiva kun kertoilet hänestä. Kissaihminen olen itsekin.

Se oli lokakuussa 2015 toimitettu sinne hoitolaan. Löydetty metsästä aika kurjan näkösenä.
Silloin eläinlääkäri oli arvioinut iäksi noin 5 vuotta.
Ei se ollut kenellekään kelvannut, kunnes minä sen otin heinäkuussa 2016.
Oli alkuun kovin pelokas. Ensimmäiset päivät vietti sängyn alla, ruokakupilla ja vessalaatikolla vaan kävi.
Siitä sitten se yhteiselo alkoi ja kun pääsi mökillä ulos, niin se oli kivaa.
Kyllä niin kiltin ja mukavan kissan sain.
Eppuhan sairastui, kasvaimia tuli mm. keuhkoihin. Surullistahan se luopuminen aina on.

Eliaana kirjoitti:

Se oli lokakuussa 2015 toimitettu sinne hoitolaan. Löydetty metsästä aika kurjan näkösenä.
Silloin eläinlääkäri oli arvioinut iäksi noin 5 vuotta.
Ei se ollut kenellekään kelvannut, kunnes minä sen otin heinäkuussa 2016.
Oli alkuun kovin pelokas. Ensimmäiset päivät vietti sängyn alla, ruokakupilla ja vessalaatikolla vaan kävi.
Siitä sitten se yhteiselo alkoi ja kun pääsi mökillä ulos, niin se oli kivaa.
Kyllä niin kiltin ja mukavan kissan sain.
Eppuhan sairastui, kasvaimia tuli mm. keuhkoihin. Surullistahan se luopuminen aina on.

Lue lisää

Minua nauratti tänään Huvila ja Huussi- ohjelmassa, kun isäntä sanoi, että noiden kivien kohdalle on haudattu meidän koira. Kertoi sitten, että perheen toiset koirat olivat sen kerran kyllä kaivaneet esille, niin että se on kyllä haudattu huolellisesti.

Eliaana kirjoitti:

Se oli lokakuussa 2015 toimitettu sinne hoitolaan. Löydetty metsästä aika kurjan näkösenä.
Silloin eläinlääkäri oli arvioinut iäksi noin 5 vuotta.
Ei se ollut kenellekään kelvannut, kunnes minä sen otin heinäkuussa 2016.
Oli alkuun kovin pelokas. Ensimmäiset päivät vietti sängyn alla, ruokakupilla ja vessalaatikolla vaan kävi.
Siitä sitten se yhteiselo alkoi ja kun pääsi mökillä ulos, niin se oli kivaa.
Kyllä niin kiltin ja mukavan kissan sain.
Eppuhan sairastui, kasvaimia tuli mm. keuhkoihin. Surullistahan se luopuminen aina on.

Lue lisää

Pitäisi olla enemmän Eliaanan kaltaisia hylättyjen kissojen pelastajia.

Anonyymi kirjoitti:

Minua nauratti tänään Huvila ja Huussi- ohjelmassa, kun isäntä sanoi, että noiden kivien kohdalle on haudattu meidän koira. Kertoi sitten, että perheen toiset koirat olivat sen kerran kyllä kaivaneet esille, niin että se on kyllä haudattu huolellisesti.

Lue lisää

Huomenta ja taas uusi viikko alkanut.
Pitää vähän korjailla, tuo panna ei kai tullut oikein, olen siis toheluuteni kanssa estynyt kirjautumisesta, pitäisi uusi nimimerkki keksiä, mutta mietin vielä jospa saisin palautettua Skillanin.
Ylläpidollekin kirjoitin katsotaan miten käy.

Harmillinen tuo demeterin kohtalo, kaikki yhtä aikaa päälle kaatuu, ei tuo taudin kuva ihan oikein ole, jos laihtumista tapahtuu.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, ja kyllä se tuppaa painoa nostamaan.
Eipä joulun tulo varmasti mieltä nostata tuon taakan alla mistä kerroit, ristin käteni sinua ajatellen, voimia jaksamiseen.

Kyllä nuo läheisten vaivat mielen huolestuttaa, mutta on hyvä kuitenkin, että veljesi hyvässä hoidossa, kaikilla ei sekään itsestään selvää tunnu olevan.
Minusta itsekukin voi luoda oman mielen joulunkin suhteen, joulua ei ole pakko laittaa, päiviä ovat vaan, oma mielenrauha on oltava kaiken suhteen.

Paljon jaksat korppis, minun kärsivällisyys juurikin noihin pienen tekemiseen ei riitä, sormetkin aivan jäykät, jopa puikkojakin saan jatkuvasti lattialta nostaa.
Sormista suonta vetää, mikä sekin uusi ilmiö.

Eliaana kissoista kertoili, minulla on ollut kolme kissaa, nyt tekisi kovasti mieli ottaa, mutta hoitaminen laittaa miettimään, kun kohta en itseänikään jaksa hoitaa.
Verenpainettani mittailen, alapaine pyrkii liian matalana toimimaan, voihan olla mittarissa vikaakin. tarkkailen nyt kuitenkin.
Katselen Facebookista laulavaa kissaa, ihana pieni punakirjava, matkii taidokkaasti ihmisen laulua, luulen näin, onko sitten todellista, suloista kumminkin,.
Keloilta näitä tulee, paljon muutakin Englannin hovin pihatapahtumia, ratsukoineen ja yleisön kuvaus haluja, jotakin elokuvaakin silloin tällöin vilautetaan.

Tänään odotan vieraita, ehkä kakkuni ja muutkin leivonnaiset hieman vähenee.
Neeassan tapaan pakkasesta löytyy kahvileivät, jos tilanne sen vaatii.

Kaikille teille surujen seurassa elävien, jaksamista toivottelen, kuin myös heille joille ei elämä aina hymyile.
Huominen voi paremmalta näyttää, tähänkin haluan uskoa.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta ja taas uusi viikko alkanut.
Pitää vähän korjailla, tuo panna ei kai tullut oikein, olen siis toheluuteni kanssa estynyt kirjautumisesta, pitäisi uusi nimimerkki keksiä, mutta mietin vielä jospa saisin palautettua Skillanin.
Ylläpidollekin kirjoitin katsotaan miten käy.

Harmillinen tuo demeterin kohtalo, kaikki yhtä aikaa päälle kaatuu, ei tuo taudin kuva ihan oikein ole, jos laihtumista tapahtuu.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, ja kyllä se tuppaa painoa nostamaan.
Eipä joulun tulo varmasti mieltä nostata tuon taakan alla mistä kerroit, ristin käteni sinua ajatellen, voimia jaksamiseen.

Kyllä nuo läheisten vaivat mielen huolestuttaa, mutta on hyvä kuitenkin, että veljesi hyvässä hoidossa, kaikilla ei sekään itsestään selvää tunnu olevan.
Minusta itsekukin voi luoda oman mielen joulunkin suhteen, joulua ei ole pakko laittaa, päiviä ovat vaan, oma mielenrauha on oltava kaiken suhteen.

Paljon jaksat korppis, minun kärsivällisyys juurikin noihin pienen tekemiseen ei riitä, sormetkin aivan jäykät, jopa puikkojakin saan jatkuvasti lattialta nostaa.
Sormista suonta vetää, mikä sekin uusi ilmiö.

Eliaana kissoista kertoili, minulla on ollut kolme kissaa, nyt tekisi kovasti mieli ottaa, mutta hoitaminen laittaa miettimään, kun kohta en itseänikään jaksa hoitaa.
Verenpainettani mittailen, alapaine pyrkii liian matalana toimimaan, voihan olla mittarissa vikaakin. tarkkailen nyt kuitenkin.
Katselen Facebookista laulavaa kissaa, ihana pieni punakirjava, matkii taidokkaasti ihmisen laulua, luulen näin, onko sitten todellista, suloista kumminkin,.
Keloilta näitä tulee, paljon muutakin Englannin hovin pihatapahtumia, ratsukoineen ja yleisön kuvaus haluja, jotakin elokuvaakin silloin tällöin vilautetaan.

Tänään odotan vieraita, ehkä kakkuni ja muutkin leivonnaiset hieman vähenee.
Neeassan tapaan pakkasesta löytyy kahvileivät, jos tilanne sen vaatii.

Kaikille teille surujen seurassa elävien, jaksamista toivottelen, kuin myös heille joille ei elämä aina hymyile.
Huominen voi paremmalta näyttää, tähänkin haluan uskoa.

Lue lisää

Uutinen väitti, että Uudellamaalla on ollut -20 viime yönä. Ei meidän mittarissa sentään niin kovaa lukemaa ollut Nyt on -12.
Muistin mieheni ohjeen vuosien takaa: Juokseva vesi ei jäädy.
Meidän puurakenteisissa taloissamme putkien jäätyminen voi yllättää. Naapurissa väki eräänä vuonna matkusti Teneriffan lämpöön juuri kovien pakkasten osuessa, ja talo oli täysin jäässä, kun palasivat. Se oli kamala tapaus, Ja muutama muukin asunto on jouduttu remontoimaan vuosien varrella putkien jäädyttyä. Mieheni oli aina talkooporukoissa näitä remppoja tekemässä, joten muistan kyllä pitää varani.

Meni yöunet vähän myöhälle illalla, kun seurasin snookeria kahden maailmanmestarin ottaessa yhteen finaalissa. Voiton vei Sullivan, joka oli eka kerran voittanut saman kilpailun 18-vuotiaana 1993, eli 30 v. on jo mennyt biljardia huipputasolla pelatessa. Aika monilla tavoilla sitä ihminen voi itsensä elättää. Pelissä kulkee hurjat rahat, ja nämä pelaajat ovat upporikkaita.

Muuta Skillan hiukan nimmarisi kirjoitusasua, tai lisää piste nimen perään. Aivan samaa nimmaria eivät kai ota takaisin, jos se on jotenkin joutunut pois käytöstä.
Hyvää alkavaa viikkoa.
Mkr.

Eliaana kirjoitti:

Eppu-kissa on jo monta vuotta ollut paremmilla metsästysmailla.
Tämä nykyinen kaverini on ihan saman näköinen, sen nimi on Niilo.
3-5 tuntia ohjeistettu aikaa varata leikkaukseen. Jos kaikki hyvin menee, niin eiköhän se aika nopeasti mene.

Lue lisää

Kyllä lemmikistä luopuminen on raskasta. On ollut vuosien varrella monta kissaa, kaikki ovat olleet omanlaisiaan persoonia.
Muistelen niitä usein, kuvia on kaikista.
Tämä nykyinen kissani, hemmoteltu tyttö on paras kaverini.
Ei ihan tyttö kissan iässä, 12-vuotta tuli täyteen.
Toivon meille molemmille monia onnellisia vuosia yhdessä. Kissa ymmärtää puhettani enemmän kuin mikään aikaisempi. On hyvin itsenäinen, mutta haluaa joka päivä kainaloon saamaan hellyysannoksensa.
Pakkasta on, nyt olisi hyvä sauma sulattaa pakastin. Huomenna se taphtuu jos pakkanen jatkuu.
Käytiin Joensuussa viikonloppuna, kaikenlaista tuli ostettua, ei tarvitse lähteä ulos ainakaan viikkoon, korkeintaan roskapussit viemään.
Tyttären perhe ei taida päästä jouluksi, kaverikaan ei pääse.
Soitin Joensuun Kimmeliin siellä olisi hemmottelupaketti jouluksi, kissakin pääsisi mukaan. On ohjelmaa jopa joulukirkkoon kyyti ja kylpylä, ruokaa monenlaista.
Jos pysyn terveenä niin sinne taidan mennä.

Lopetin juuri kaksipäivää kestäneen minimaailmani joulusiivouksen. Onhan niissä homma, mutta lapsenmielisenä tykkään touhuilla niiden parissa. Selkä tosin kiukuttelee, mutta antaa kiukutella.

Minulla on 10 showroomia ja 3-puodin liikehuoneisto, yksi iso nukketalokokonaisuus, jossa on 10-huonetta ja iso parveke. Lisäksi tein kaukoidän matkan inspiroimana kaksi maisemalaatikkoa.

Keramiikassa on valmistumassa eksoottisten talojen osia erillisinä laattoina. Yhdistän ne isommaksi kokonaisuudeksi ja asettelen ne mökin saunakamarin seinälle.

Tein tänään elokuvan nukkekotiharrastajien ryhmään. Samoin facessa ja instassa julkaisen joulukalenteria. Siellä leikin kuvilla, videoklipeillä ja musiikilla.

Ikävä, että suomi24 muutti galleriat yksitoikkoisiksi. Ennen pystyi täälläkin toteuttamaan fantasialeikkejä valokuvien kanssa.

No, joulu on kivaa aikaa hupajahtaa.

korppis kirjoitti:

Lopetin juuri kaksipäivää kestäneen minimaailmani joulusiivouksen. Onhan niissä homma, mutta lapsenmielisenä tykkään touhuilla niiden parissa. Selkä tosin kiukuttelee, mutta antaa kiukutella.

Minulla on 10 showroomia ja 3-puodin liikehuoneisto, yksi iso nukketalokokonaisuus, jossa on 10-huonetta ja iso parveke. Lisäksi tein kaukoidän matkan inspiroimana kaksi maisemalaatikkoa.

Keramiikassa on valmistumassa eksoottisten talojen osia erillisinä laattoina. Yhdistän ne isommaksi kokonaisuudeksi ja asettelen ne mökin saunakamarin seinälle.

Tein tänään elokuvan nukkekotiharrastajien ryhmään. Samoin facessa ja instassa julkaisen joulukalenteria. Siellä leikin kuvilla, videoklipeillä ja musiikilla.

Ikävä, että suomi24 muutti galleriat yksitoikkoisiksi. Ennen pystyi täälläkin toteuttamaan fantasialeikkejä valokuvien kanssa.

No, joulu on kivaa aikaa hupajahtaa.

Lue lisää

Mahtaa pikkutytöt olla ihastuneita nukketaloosi.

Minullakin on nyt selkä niin kipeä, ettei mikään asento ole hyvä. En saa syödä tulehduskipulääkkeitä, joten gramman panadoleihin tyydyttävä ja ne ei auta näköjään yhtään.

Mira

Tulin vaan ilmoittamaan, että Skillan ei enää esiinny, uusi nikkini on Sel-la, entinen naama kuitenkin.

Työn takana oli vaihdos, merkit entisen perään ei kelvanutyt, mutta nyt olen siten vielä uusi kirjoittaja, vanhana kyllä tunnistettava;)

Sel-la kirjoitti:

Tulin vaan ilmoittamaan, että Skillan ei enää esiinny, uusi nikkini on Sel-la, entinen naama kuitenkin.

Työn takana oli vaihdos, merkit entisen perään ei kelvanutyt, mutta nyt olen siten vielä uusi kirjoittaja, vanhana kyllä tunnistettava;)

Lue lisää

Kaikeksi onneksi sait naamasi pitää!
Muistan, että olen itsekin joutunut uusimaan nimmariani jonkun kömmähdykseni takia.
Aikojen kuluessa minulla on ollut niitä useampia, ja alkuvuosina eräs raivostunut kirjoittaja vaati, että muuttaisin nimmarini, koska hänellä on sama, ja hän saa minun sähköpostini.
Vaihdoin, mutta en ikinä nähnyt kenenkään käyttävän vanhaa nimmariani. Luulen, että menin halpaan.
Mkr.

Sel-la kirjoitti:

Tulin vaan ilmoittamaan, että Skillan ei enää esiinny, uusi nikkini on Sel-la, entinen naama kuitenkin.

Työn takana oli vaihdos, merkit entisen perään ei kelvanutyt, mutta nyt olen siten vielä uusi kirjoittaja, vanhana kyllä tunnistettava;)

Lue lisää

Seela Sella???

Sel-la kirjoitti:

Tulin vaan ilmoittamaan, että Skillan ei enää esiinny, uusi nikkini on Sel-la, entinen naama kuitenkin.

Työn takana oli vaihdos, merkit entisen perään ei kelvanutyt, mutta nyt olen siten vielä uusi kirjoittaja, vanhana kyllä tunnistettava;)

Lue lisää

Kokeilitko isoja kirjaimia tai tavumerkkejä sekaan Skillaniin ? Tai jos tuo nikkisi vielä avautuukin, on vain tilapäinen häiriö. Ei sitä ylläpito voi poistaa!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Kaikeksi onneksi sait naamasi pitää!
Muistan, että olen itsekin joutunut uusimaan nimmariani jonkun kömmähdykseni takia.
Aikojen kuluessa minulla on ollut niitä useampia, ja alkuvuosina eräs raivostunut kirjoittaja vaati, että muuttaisin nimmarini, koska hänellä on sama, ja hän saa minun sähköpostini.
Vaihdoin, mutta en ikinä nähnyt kenenkään käyttävän vanhaa nimmariani. Luulen, että menin halpaan.
Mkr.

Lue lisää

Minulla oli aikoinaan Hesarissa monta vuotta nimmari, jolla kirjoitin rekisteröitymättä. Sitten joku rekisteröi sen itselleen ja menetin sen. Sillä nimmarilla tämä vohkija ei kuitenkaan kirjoitellut sen koommin.

Minäkin seurasin koko viikon snookeria, eilinen peli oli tosi jännittävä ja O´Sullivanhan sen voitti.

Minäkin eilen ehdotin Skillanille että muuttaa jotain nimmarissaan, vaikka loppu N:n pieneen n:ään, mutta sitä ei näkynyt julkaistuna.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan Hesarissa monta vuotta nimmari, jolla kirjoitin rekisteröitymättä. Sitten joku rekisteröi sen itselleen ja menetin sen. Sillä nimmarilla tämä vohkija ei kuitenkaan kirjoitellut sen koommin.

Minäkin seurasin koko viikon snookeria, eilinen peli oli tosi jännittävä ja O´Sullivanhan sen voitti.

Minäkin eilen ehdotin Skillanille että muuttaa jotain nimmarissaan, vaikka loppu N:n pieneen n:ään, mutta sitä ei näkynyt julkaistuna.

Mira

Lue lisää

Minä poistin nimmarini kokonaan, niin että en jää kummittelemaan, jos siirryn äkkipäätä tuonilmaisiin!
Tässä iässä on viisainta ennakoida tulevaa. :))))
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minä poistin nimmarini kokonaan, niin että en jää kummittelemaan, jos siirryn äkkipäätä tuonilmaisiin!
Tässä iässä on viisainta ennakoida tulevaa. :))))
Mkr.

Kyllä ne sinun kirjoitukset nikilläsi jäävät!

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan Hesarissa monta vuotta nimmari, jolla kirjoitin rekisteröitymättä. Sitten joku rekisteröi sen itselleen ja menetin sen. Sillä nimmarilla tämä vohkija ei kuitenkaan kirjoitellut sen koommin.

Minäkin seurasin koko viikon snookeria, eilinen peli oli tosi jännittävä ja O´Sullivanhan sen voitti.

Minäkin eilen ehdotin Skillanille että muuttaa jotain nimmarissaan, vaikka loppu N:n pieneen n:ään, mutta sitä ei näkynyt julkaistuna.

Mira

Lue lisää

Kannattais vielä yrittää ja ottaa yhteyttä ylläpitoon jos ei onnistu.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattais vielä yrittää ja ottaa yhteyttä ylläpitoon jos ei onnistu.

Otin yhteyttä ja ei onnistunut. Tästä on jo monta vuotta. KIrjoitan sinne eri nimmarilla, jos yleensä kirjoitan. Siellä harvoin nykyään sallitaan nimmarilla kirjoittelu, omalla nimelläkin kirjoitetut monesti moderointi hävittää. Siellä voi vain kommentoida toimituksen esiin nostamia kirjoitsuaiheita. Samoin kävi IltaSanomilla. Siellä oli hauskaa monta vuotta kun sai kirjoittajat avata omia ketjuja.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Kannattais vielä yrittää ja ottaa yhteyttä ylläpitoon jos ei onnistu.

Otin yhteyttä ja ei onnistunut. Vastasin pitkästi mutta on hävinnyt.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Otin yhteyttä ja ei onnistunut. Vastasin pitkästi mutta on hävinnyt.

Mira

Huomenet 20 asteen pakkasesta , kaupalle aioin, mutta pojan vanhin tyttö lapsineen soitti ja tulevat käymään.
No voittaahan se yli hypäten kauppareissun, pieni neiti ja puolitoistakuukautinen sukuhaaran poika vierailee.
Aika on muuttunut noiden vauvojenkin kohdalla, ennen ei pieniä vauvoja kuljeteltu vauvaiässä, nyt matkustavat pitkiäkin matkoja.
Varusteet on hyviä, lämpöhaalareista alkaen, ukki osti kaksosille semmoiset, ei paljon villaisia alle tarvitse.

Nyt tuntuu haikealta katsella tuota hätäpäissäni tarjoamaani nimeä, yritin vaikka mitä, aina vastaus on jo käytössä, sitten tämä ei niin ajattelemani kelpasi.
Ylläpidostakin koettivat ohjeita laittaa, mutta eivät sieltä voineet korjata.
No nyt on totuttava tähän ja eihän nimi naista pahenna, ellei nainen itsekkään.
Yli kaksikymmentä vuotta tuota entistä mukana kannoin.
En usko että samaa nimmaria voisi kaksi käyttää, väärää tietoa olet saanut Mkr, ainakin minulle näin vakuutettiin.
Alkuun olin Pioni ja sitten tuli toinen Pionit nikillä ja sovimme vaihtavamme kumpikin ja minusta tuli SkillaN.

Pankkiin piti soittaa myös tänään, kun sielläkin nuo asiat menee tähtitieteeksi, luottokortilta menee lasku, mutta näkyy talletustilittä otetun sittenkin.
Hätäilin yhtä toistuvaa laskua, kun en nähnyt erääntyvissä, pankista vakuutti, että kyllä se menee kohteeseen, miten sitä meikä mummo ymmärtäisi näitä aavelaskuja.
Nyt ymmärrän, kun aktiivisena on luottokortti, silloin asiat hoituu.
Mitähän sitä vielä joutuu ihmettelemään, kun tekoäly yleistyy?

Liekko aika lähellä asustat tai vain noin vähän toistasataa kilometriä on meiltä Joensuuhun.
Kyllä kissa puheen ymmärtää, sen minäkin voin todistaa, tuota joulun viettoa kylpylässä olen minäin miettinyt.

Ramoonalla aina noita ihania leivonnaisien tekemisiä, minäkin kuulin eilen aivan uuden pulla leivonnan ohjeen.
Pullataikina kaulitaan, päälle raastetaan suklaata ja ne peitetään piparkakkutaikinalla. pyöritetään ja otetaan pikkupullia vuokiin, varmaan hyvää.

Korpikirjailija jaksaa vaan näperrellä ja Paloma laatikon tekoon ryhtyy.
Laatikoiden teon jätän viimeiselle viikolle ,samoin tortut ja pasteijat teen joulu viikolla.

Nyt rupean katselemaan ikkunasta, koska näkyy äiti kahden lapsen kanssa luokseni tulemassa.
Muuten joka aamu, siis pakkasaamu, kun vuoteesta nousen on mitä ihanin näkymä, koivut valkeine harsoineen.
Hyvillä mielin voin päiväni aloittaa, mikä teitä ilahduttaa?

Onnea siis mummillekin. Kyllä on juhlimisen aika!
Mkr.

Lapsuutemme aikoina asenteet olivat toiset. Uskonto liittyi "tavalliseen" elämään, ja valtiomme päämiehetkin elivät uskonnon antamassa turvassa, kuten Neeasan kirjoituksesta voimme lukea.
En oikein näe, että meidän tämän hetkinen hallituksemme näin julistaisi.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsuutemme aikoina asenteet olivat toiset. Uskonto liittyi "tavalliseen" elämään, ja valtiomme päämiehetkin elivät uskonnon antamassa turvassa, kuten Neeasan kirjoituksesta voimme lukea.
En oikein näe, että meidän tämän hetkinen hallituksemme näin julistaisi.
Mkr.

Lue lisää

Uskonto on tavallista elämää vieläkin! Kyösti Kallio oli presidentti, ei hallituksen jäsen.

Anonyymi kirjoitti:

Uskonto on tavallista elämää vieläkin! Kyösti Kallio oli presidentti, ei hallituksen jäsen.

Kyllä henkinen ja hengellinen arvomaailma saisi näkyä enemmän kaikkialla. Kova minä-pyrkyryys ja aineellisen maksimaallisuuden tavoittelu polkevat alleen inhimillisyyden.
Kovia, jopa jäisiä lausuntoja antavat poliitikot heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta ja leikkauksista.
Arvokasta itsenäisyyspäivää! 🇫🇮

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
t. Mkr.

Itsenäisyyspäivä terveiseni myös täältä korvesta.

Olen valmistellut makuelämyksiä illanistujaisiimme. Jääkaapissa tekeytyy kasviskaviaari, smetanan ja mausteiden kera.
Graavilohi on siivutettu valmiiksi.

Torttuja leivoin eilen illalla kun testasin uutta uuniani, hyviä tuli, joten laitoin samoille lämpimille karjalanpaistia muhimaan. Sitä syödään tänään päivälliseksi omenaperunasoseen kera.

Koristelin keittiönpöydän seimiasetelmalla ja tuikuilla. Laitoin joulutähtivaloriipuksen ikkunaan roikkumaan.

Kyllä nyt passaa ; ))

Olihan Talvisota tietenkin Suomen kansan elämässä suurin trauma, jonka he yhdessä kestivät ja kokivat.
Vuosia katsoin minäkin Tuntemattoman joka itsenäisyyspäivä, mutta nyt olen siirtänyt sen elettyjen aikojen joukkoon.
Koetan nähdä eteenpäin, jo ihan sen vuoksi, että uudet sukupolvet ovat tekemässä uusia tekoja, viemässä maata eteen päin uusin voimin. Ei heidän enää tarvitse kantaa mukanaan sotaa, kuten ikäpolveni ovat joutuneet tekemään lapsuudestaan asti.
Mkr.

Hyvää itsenäisyyspäivää, liekko!
Olet ollut tänään mielessäni. Kävin paikallisessa kirkossa ja siellä oli perinteisen jouluseimen lisäksi muitakin jouluaiheisia asetelmia. Aika kookas joulukuusi tehty isoäidin neliöistä. Martat asialla kuusenteossa. Lasten pienen seimen talleineen olivat rakennelleet päiväkodin lapset ja eskarilaiset. Talliin oli piiloitettu 11 hiirtä. Minä löysin vain 9.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää itsenäisyyspäivää, liekko!
Olet ollut tänään mielessäni. Kävin paikallisessa kirkossa ja siellä oli perinteisen jouluseimen lisäksi muitakin jouluaiheisia asetelmia. Aika kookas joulukuusi tehty isoäidin neliöistä. Martat asialla kuusenteossa. Lasten pienen seimen talleineen olivat rakennelleet päiväkodin lapset ja eskarilaiset. Talliin oli piiloitettu 11 hiirtä. Minä löysin vain 9.

Lue lisää

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa. liput vielä saloissa liehuu.
Linnanjuhlat odotuksissa, kai sitä tulee ainakin osin katsottua.

Laitoin aamulla uuden aloituksen, mihin menikään, , joku sekapalsta se oli 60,70 ja 80 samassa kasassa.

Olen sekoillut tämän koneen kanssa niin taitavasti, että pakko on turvata ammattiapuun.
Pojanopettajatyttäreltäkin meni sormi suuhun , sanoi ettei mikään toimi, kai se minun on uskottava.

Kokeilen nyt vielä tässä ja katson minne menee, tosi tunari olen, on myönnettävä ja pojantytärkin sanoi olevansa voimaton, vaikka hallitsee nämä tietokoneet tavallisesti.
Katsotaan mityen mummon käy;)

Sel-la kirjoitti:

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa. liput vielä saloissa liehuu.
Linnanjuhlat odotuksissa, kai sitä tulee ainakin osin katsottua.

Laitoin aamulla uuden aloituksen, mihin menikään, , joku sekapalsta se oli 60,70 ja 80 samassa kasassa.

Olen sekoillut tämän koneen kanssa niin taitavasti, että pakko on turvata ammattiapuun.
Pojanopettajatyttäreltäkin meni sormi suuhun , sanoi ettei mikään toimi, kai se minun on uskottava.

Kokeilen nyt vielä tässä ja katson minne menee, tosi tunari olen, on myönnettävä ja pojantytärkin sanoi olevansa voimaton, vaikka hallitsee nämä tietokoneet tavallisesti.
Katsotaan mityen mummon käy;)

Lue lisää

Hyvin kävi. Ompas ihana iloinen kuva sinusta. Olet selvästi Miss 80 plus!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kävi. Ompas ihana iloinen kuva sinusta. Olet selvästi Miss 80 plus!

Ihana kuva SkillaNista🌹

Jutta Urpilaisen SDP presidenttikisan vaaliteema on
Ketään ei jätetä. Kai sinäkin luotat Juttaan?

Välillä' tuntuu, että hoitoon pääsy on onnesta kiinni. Ikääntynyt veljeni on nyt maaliskuusta asti ollut hoidettavana moneen otteeseen ja tuntuu, että häntä ei todellakaan ole jätetty oman onnensa nojaan.
Sai vielä koronankin jostain kaikkien muitten vaivojensa lisäksi. Hyvin hoidettiin, otettiin sairaalaan eristykseen ja nyt on päässyt pois, siitä taudista toipuneena.
Surulliselta kuulostaa, kun Skillanin kuvaamia tapauksia tulee eteen. Onkohan kysymyksessä ollut ambulanssihenkilökunnan virheellinen tulkinta, vai oliko ohjeet annettu muualta?
Kun tässä se viimeinen ovi lähestyy, mietiskelee kyllä välillä, joutuuko joku valitsemaan minun ja jonkun nuoremman välillä tiukassa tilanteessa. En haluaisi tietää. Haluaisin uskoa, että ainakin halutaan olla kaverin mukana viimeiseen asti, kaikesta huolimatta.
Voimia teille kaikille surussa.
Mkr.

Huomenet ja kiitokset kuvani johdosta tulleista kiitoksista, tätä kuvaa kai yrittelin profiiliin laittaa, kun sekoitin kaiken muun.
Kuva on 85- vuotis juhlasta viime vuonna, ystävä oli ottanut minulle tuodun tontun syleilyssä, mukava kuva minustakin, ainakin hymyä koko naaman voimalla.

Heti aamusta lähden tietokonetohtoreiden puheelle, katsotaan saavatko he aikaan mitään, voi olla, että aikaa menee.

Kiitos myös viestini nostaneelle, noin sitä tehdään, kun osataan.
Vieraalta tuntuu tuo uusi nikki, SkillaNilla puhuminen kyllä kelpaa, vaikka hätäpäissäni tuon uuden otin.
Olen joskus liian nopea käännöksissäni.

Itsenäisyyspäivään huipentumaa katselin, mutta hohto siitäkin on kulunut, mietin miten jaksetaankin aina tuota samaa näyttää, kai se jotenkin saa tuntemaan itsensäkin arvokkaaksi, kun kättelyä katselee.
Olihan tämä päätös Niinistön ajalta, uudet ehdokkaat odottavat vuoroaan, onnea pyrkijöille.
Itsenäisyys on asia mitä ei milloinkaan voi tarpeeksi arvostaa.

Jätän nyt tähän tällä kertaa, jospa seuraava viesti jo paremmin sujuu.

Sel-la kirjoitti:

Huomenet ja kiitokset kuvani johdosta tulleista kiitoksista, tätä kuvaa kai yrittelin profiiliin laittaa, kun sekoitin kaiken muun.
Kuva on 85- vuotis juhlasta viime vuonna, ystävä oli ottanut minulle tuodun tontun syleilyssä, mukava kuva minustakin, ainakin hymyä koko naaman voimalla.

Heti aamusta lähden tietokonetohtoreiden puheelle, katsotaan saavatko he aikaan mitään, voi olla, että aikaa menee.

Kiitos myös viestini nostaneelle, noin sitä tehdään, kun osataan.
Vieraalta tuntuu tuo uusi nikki, SkillaNilla puhuminen kyllä kelpaa, vaikka hätäpäissäni tuon uuden otin.
Olen joskus liian nopea käännöksissäni.

Itsenäisyyspäivään huipentumaa katselin, mutta hohto siitäkin on kulunut, mietin miten jaksetaankin aina tuota samaa näyttää, kai se jotenkin saa tuntemaan itsensäkin arvokkaaksi, kun kättelyä katselee.
Olihan tämä päätös Niinistön ajalta, uudet ehdokkaat odottavat vuoroaan, onnea pyrkijöille.
Itsenäisyys on asia mitä ei milloinkaan voi tarpeeksi arvostaa.

Jätän nyt tähän tällä kertaa, jospa seuraava viesti jo paremmin sujuu.

Lue lisää

Hei SkillaN ja Nojatuolin kävijät ja lukijat.
Hyvälle mielelle saa kuvasi SkillaN, kiitos sen jakamisesta.
Harmi, että koneesi temppuilee, toivotaan konetohtorien saavan sen kuntoon. Eihän elämästä mitään tule ilman tietotekniikkaa.
Minäkään en päässyt Linnan juhlien tunnelmaan, olivat vaisut mielestäni. Katsojassa lie vika. Laahuksia oli useilla naisilla eikä päälle astumisilta vältytty. Seela Sellan laahuksen päälle esim., mutta onneksi kevyesti. Toinen mikä pisti silmääni oli joidenkin naisten hiukset, jotka näyttivät kampaamattomilta ja roikkuvilta. Kauniit puvut ja asusteet olisivat vaatineet kauniin kampauksen tai napakan leikkauksen. Heh, helppohan se oli ruudun takaa arvostella, myssyn alla ulkoillessa littaantunein hiuksin. En myssy päässä sentään katsellut ;)
Extra-voimia ex-naapurilleni. Surun keskellä ja läheisiä tukien voimavarat ovat koetuksella. Toivottavasti saat diagnoosin pian ja täsmähoitoa.
Tsemppiä myös kaikille omien tai läheisten vointien ja voimien ollessa koetuksella.
Minä lähden vesijumppaan, että ehdin alta pois koululaisten iltapäivävuorojen alta. Pakkoliikuntaa, mutta ei nuo liukkaat kadut houkuta.
Hyvää jatkoa!
brinkkala

Jännittää aina siitä presidenttiparin kättelystä poistuessa, jos joku astuu päälle ja koko puku repeää 😏

Niin... ja Ladakalle tuo lumimäärä ei ol viä mitää. Joiltakin on ehkä jo unohtunu, että Ladan kone tehtiin alunperin Italiassa.