korpikirjailija

korpikirjailija profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Auringonlasu 12.08.26

Liittynyt 11v sitten
105 aloitusta · 7450 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Olet joutunut kokemaan sen tosiasian, että kyllä meitä vanhuksiakin hoidetaan.

Ei tehdä siitä numeroa ; ) lienee ikäisiemme reaktio kun emme halua huolestuttaa läheisiämme vaikka usein on niin, että läheiset tietävät, mutta eivät hekään halua huolestuttaa meitä ; )
Korjaus;) Teen kanafileitä ja kimchinuudeleita.
Kirjoitin olen saanut elää rikkaan elämän....piste.

Lähdin työn perässä Ruotsiin suklaatehtaalle 17-vuotiaana. Palasin parikymppisenä Suomeen. Aloitin ammattiopinnot, elätin itseni yli kymmenen vuotta tarjoilijana. Opiskelin työni ohella ja suoritin ravintola alan tutkintoja ja yo-tutkinnon. Menin naimisiin 35-vuotiaana, Opiskelin vielä aikuiskasvatusta tavoitteena ammattiopettajan tutkinto. Opettajan tutkinnon tavoite jäi. Tulin raskaaksi ja sain kuopuksen 42-vuotiaana. Avioeron jälkeen kahden lapsen yksinhuoltajuus esti opinnot toisena paikkakunnalla, josta olin saanut opiskelupaikan.

Perustin oman ravintola alan yrityksen. Olimme onnellinen pieni perhe, matkustelin jo tuolloin lasten ehdoilla. Suomen vesi- huvipuistot tuli koluttua ja Kanarian- ja Kreikan saarten lapsiystävälliset rannat tutkittua.

Vuodet vierivät lapset aikuistuivat. Olin tehnyt työtä yksinyrittäjänä, oli aika lopettaa. Jäin eläkkeelle, aloin tapailla ihmisiä, kohtasin nykyisen mieheni.

Viimeiset 20-vuotta olen elänyt mieheni rinnalla. Hän on mahdollistanut meidän eläkeläisten unelmat elää vapaana, kesät mökeillämme ja keväisin ja syksyisin matkustimme mielihalujemme mukaan milloin minnekin.

Onnellisen elämän pohjana on ollut kokemusten kokonaisuus.

Istun nyt parvekkeella, Aurinko paistaa ja lämmittää. Pian siirryn keittiöön päivällisen tekoon. Kalafileitä ja nuudeleita.

Olen onnellinen kevään edistymisestä, en ole lainkaan talven lapsi.

Joten onnellisuus on muutakin kuin golfaaminen ja sikiäminen.
Muistot, silloin kun olin voimissani, ovat lohtuna nyt kun fyysiset rajoitteet eivät enää anna mahdollisuutta mennä kuin ennen.

Olen saanut elää rikkaan elämän. Olen saanut matkustella, kierrellä maailman metropoleissa ja tutustua merkittäviin maamerkkeihin, kuuluisiin museoihin ja upeisiin ihmisiin.

Mdk kertoi taiteilijayhteisöita Skoonessa. Mieleeni tuli muisto hollantilaisesta "taiteidenyöstä". Kiertelimme Heemsteden katuja piipahtaen avoimina olevien taiteilijakotijen ovista sisään. Tarjolla oli maalaustaidetta, krafiikkaa, keramiikkaa, veistoksia, keskusteluja, kirjallisuutta jne. sekä viiniä ja pientä naposteltavaa.
Valloittavia ihmisiä ja vieraanvaraisuutta..

Suomi on taas "onnellisin maa elää".

Hollanti oli onnellisten ihmisten maa, silloinkin kun siirtomaalaiset saivat muuttaa emämaahan. He sulautuivat kantaväestöön.

Marokkolaisten ja turkkilaisten myöhäisempi maahanmuutto on muuttanut kantaväestöä varauksellisemmaksi.

Erilaisuuteen mukautumisen jälkeenkin kantaväestö on pysynyt ystävällisinä ja vieraanvaraisina. Olla onnellinen omien keskellä tai olla onnellinen outouden keskellä, sitä eroa tämä tutkimus ei kerro.

Kaikkeen tottuu, vai tottuuko. Luonnonvaroista taistellaan, erilaisia kulttuureja ei hyväksytä. Uskonasioista soditaan. On siis onni olla hyväksytty omien keskellä, sitähän ei voi aina sanoa vieraitten, toisinajattelijoiden keskellä, mutta voiko hyväksymistä oppia?

Olen huomannut itsestäni, että ytimessä vanhempana kun liikuntakykyni on rajoittunut, henkisten kykyjen hyödyntäminen on lisääntynyt.

Taiteen kanssa työskentely on auttanut minua hyväksymään paikalleen asettumisen.
Mieheni on myös opettanut minua hyväksymään ikääntymisen tuomat muutokset. Hän on onnellinen "suomalainen" Suomessa. Paljon nähnyt ja kokenut toteaa, että on onni elää Suomessa .

Tähän sopii tyyneysrukous.

God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.

Hyvää Tasa-arvon päivän iltaa.
Myöhäisiltaa@


Jos ehdin vierailen Eero Nelimarkkan näyttelyssä Ateneumin taidemuseossa.
Sunnuntai ehtoota@

En voi kehua tekemisistäni, mutta suunnittelijana olen puuhakas. Niin, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tässä puolimakuuasennossa suunnitelmat jalostuu.

Minulla on ollut tällä viikolla suuri innostus ruuanlaittoon. Se, jos mikä on mielenkiintoista. Vaikka olen tehnyt aikoinaan työni puolesta ruokaa, uusia ideoita syntyy. Uusia tai vanhoja, mutta unohtuneita kuitenkin.

Päivälliseksi tein seesamöljy-maustesekoituksella voudeltuja paahdettuja kasviksia ja broileripihvit. Että oli hyvää, kevyttä, mutta täyttävää. Mausteiden käyttöä olen lisännyt ja eri mausteet tuntuivat kivoina makupiikkeinä kasvisten joukossa.

Olette painottaneet historianne tuntemuksen tärkeyttä jälkipolville. Kiinnostus vanhempieni menneisyyteen heräsi aikuisiässä. Olin tosin kiinnostunut kaupunkimme historiasta ja osallistuin. tietojen keruuseen kansakouluikäisenä. Mummola ja sen ullakko oli tietopankkini.

Itse olen pitänyt kuten olen kirjoittanut päiväkirjoja ennen nettiä ja valokuvablogia heti internetiin tutustumisen jälkeen. Sieltä löytyy tarinoita lasteni lapsuudesta.

Liekö harrastukseni tietämättäni periytynyt jälkikasvulle, toiselle kirjoittaminen ja sisällön tuottaminen ja toiselle taiteen eri muodot.

Jos mieheni elämäntarina päätyisi kirjaan se olisi lukemisen arvoinen. Toivonkin, että yksi hänen lapsenlapsensa, joka on ollut kiinnostunut Opan elämästä kokoaisi historian palaset ja kirjoittaisi isoisäsänsä muistelmat.

Kukkarumpastakin on ollut juttua. Kun aamulla nostin rullaverhot hieraisen silmiäni, lumi on lähes sulanut takapihaltamme. Pitänee hakea trimmeri mökiltä ja alkaa siistimään pihaa. Yläkerran valtava peikonlehti tarvitsisi mullan vaihtoa, mutta se voisi olla liian raskas urakka. Olkoon.

Nousuviikkoa kohti.
Huomenta@

Heräsin, muistin uneni. Olin lähdössä Hotellista linja autolla prinsessän ristiäisiin veljeni kanssa kun huomasin matkalaukusta puuttuvan villatakkin, se jäi hotelliin ajattelin, no lähdin ilman, tiesin, että linja auto lähtee kello 9.00, etsin autoa, kello oli 8.50. Veljeni lähti etsimään rakennuksen toiselta puolen. Heräsin ; ))

Herättyäni katselin facesta vauvavideoita.
Kävin eilen ostamassa puseron jonka puen päälleni juhliin parin viikon päästä ; )
Terkut Korvesta@

Kävin ostoksilla, illanistujaisten naposteluun.
Friteerattuja kanapalleroita, -jättikatkarapuja, kevätkääryleitä ja juustotikkuja.

Nyt pistin saunan lämpiämään ja huilaan.

Noista sanonnoista, "ei kannata tehdä numeroa." Nytkin joku närkästyy "heitinkö helmiä sijoille" kertoessani naposteluistamme. Se nyt vain on viikonlopun hupaa,, ei siitä jää yli.
Perjantaita@

Viikonloppu ei enää odotuta, takana odotukset, alkuviikko taas on aina toivoa täynnä.

No, eilen touhuilin ruuanvalmistus kokeiluissa, jatkan tänään. Olen lukenut ja yrittänyt pähkätä päähäni /mykyjen/dumplings reseptejä.

Nyt kun olen kerran niitä jo tehnyt voin keskittyä hienosäätöön kuten blenterin/ tehosekoittimen käyttöön.

No, tästä aassinsilta sanaleikkeihin.

Lukihäiriöisenä sanoilla leikkiminen ei ole vahvuuksiani, ymmärrykseni vaatii usein wikiä, luettun selkeyttämiseen.

No, oivaltamiseen ei lukihäiriö suinkaan vaikuta.

Olen seuraillut tätä "helmiä sioille" keskustelua mielenkiinnolla, mutta en ole varma onko tutkiskeluni mennyt päin brinkkalaa.
Illan päätteeksi Korvesta@

Ketju on muodostunut tylsäksi ja riitely olisi ketjun sujuvan etenemisen pelastus, kivet kengässä hiertää. Näin olen tämän päivän keskustelun sisäistänyt. Halu kirjoittaa on latistettu, mieli tekisi sanailla, heittää helmiä sijoille. Olla esillä, osata vastata osuvasti, heittää piikki.

Onhan tämänpäivän maailmantilanne haastava, en usko, että kukaan jaksaa kaikkiaikaisesti näytellä positiivista. Iloita vaikka sydän itkisi.

Kuitenkin tässä maailmantilanteessa kaivattaisiin pieniä hyviä hetkiä.
Pieniä ilon tapahtumia, joista saa uskoa elämäänsä.

Aloituksia lukiessa havahtuu pahaan oloon. Päivittäin pelätään, että leikkauksilla ollaan tekemässä vanhuksille armomurhaa.

Ei mieltä ylennä, ei.

Mitä negatiivinen mieli aiheuttaa, mitä siitä saa, mielestäni siinä olotilassa häviää vain itse, tiedän sen tunteen omasta kokemuksestani.

Itse saan voimaa puuhastellessani harrastusteni parissa, tykkään myös ruuanlaitosta. Tämän päivän nyyttientekokokeilu oli kivaa, onnistuin sain hyvän mielen.
Kirjoittaminenkin on henkireikä, sillä puran "tympeää" arkea, pistän pääni tyynyyn ja nukahdan

Hyvää yötä!
Kirjoituksestasi käy hyvin ilmi ne tärkeät asiat mitkä meitä mielipiteissä yhdistää.

Läheisten vilpitön kannustus ja oma tyytyväisyys tekemisiin.

Itse olen harrastanut piirtämistä ja maalausta, lapsesta saakka. Nuorempana olin epävarma vaikka sain kiitosta töistäni. Mieheni rinnalla kulkiessa ja hänen taiteilijasukuaan seuratessa itsevarmuuteni on vahvistunut. Olen oppinut arvostamaan hyvät puoleni ja hyväksymään heikkouteni.

Jopa tuli syvällistä ; ))
Huomenta@

Eilen sain päähäni tehdä tänään dumplingeja/taikinanyyttejä. Taidepiiriin mennessäni kävin ostamassa joitakin raaka-aineita, mutta tänään täydennän puutteet.

MasterChef Suomi on taas alkanut ja kuuluu lempiohjelmiini. Innostun ja kokeilen uusia reseptejä. Tosin sooloilen omiani ideoita toteuttaessani.

Kuten mummot ikään jännitin eilen miniän kotimatkaa. Lähetin viestin pojalleni puoli kahdeksan maissa illalla ja sain kuulla että olivat juuri saapuneet kotiin. Poika oli seurannut matkaa autossa olevan paikantimen kautta. Hyvin oli matka sujunut. Faceen miniä oli pistänyt kuvan JariPekan huoltoasemalta tekstillä "Lastenvaunun yläosaan vauvalle maitoa ja -alaosaan koiralle hampurilainen ilman mausteita."

No, nyt lähden kahvin keittoon. Hyvää kevätpäivää ; ))
Mämmistä en välitä, putkasta en oo herännyt, mutta tiedän minkälainen on tampuriini Rapula.

No, viimeiset parikymmentävuotta olen viiniä lipitellyt, väkevä ei enää maistu.; ))
Päivää aurinkoisesta Korvesta@

Parveke valmiina odottamassa auringonpalvojia.

Prinsessa tarkkaili mielenkiinnolla ympäristöä, kuunteli silmiin katsoen puhetta. Miniä kysyikin mahtaako muistaa isän äänen nyt kun on ollut muutaman päivän erossa isän työmatkojen vuoksi. Siitäpä syntyi keskustelu mitä itse muistamme varhaislapsuudestamme.

Tapahtumia, jotka olivat itsellemme merkittäviä, mutta joita ei esimerkiksi sisaremme muistaneet. Tai päinvastoin sisaremme muisti, mutta me emme.

Mietin pukeutumistani, olin vaativa pikku neiti, vaatteiden materiaalit ja värit piti olla mieluisiani. Se aiheutti joskus äidilleni päänvaivaa, mutta hän tiesi, että en käyttäisi vaatetta josta en pitänyt.

Tätini ompeli joka vuosi kauniit kukkakesämekot. Talvipukeutumista en niinkään muista, mutta yksi talvitakki ja turkislakki olivat mieleisiäni.

Näin ne muistot herää henkiin kun katsoo elämänsä aloittavaa uutta ihmistainta.

Kerroin jo makuupussista joka prinsessalla on käytössä, on niin lämmin ja käytännöllinen, että lasta ei tarvitse ylipukea.

Mitähän tänään, luin mainoksen, että city-marketissa on torstaista alkaen kahvitarjous. Pitää käydä hamstraamassa, sillä kun viimeksi hamstrasin oli joulukuun alku nyt alkaa hylly olla täydennystä vaille.

Näitä tässä mietiskelen.
Niin ei kannata vertailla koska se mitä täällä kerromme on aina siivilöityä. Se aika, jonka miniä täällä viettää on myös hänen vanhemmilleen tärkeää. Me tapaamme vielä ennen kuin hän palaa kotiinsa.

Kesä tulee ja prinsessä on silloin jo puolivuotias, ehkäpä sitten voimme makoilla yhdessä vaikkapa mökin riippukeinussa.

Oikeesti, olen todellakin jo mummuiässä, en uskalla luontevasti enää käsitellä pienokaista.
Jotenkin se luonnollinen vahvuus, joka vastasyntyneen äitinä on joskus ollut, on heikentynyt.

Opetteluahan tämä elämä on ja ne asiat joita on opittu voi unohtua ja niitä pitää uudelleen opetella ; ))
Sunnuntai iltaa Korvesta@

Sinun jutut ne junnaa tilanteesta riippumatta.
Mahdatko itse ymmärtää.

Kaunis ja aurinkoinen on Korven päivä ollut.
Siivosin parveketta, asettelin karvataljat penkkeihin, istahdin ihastelemaan puiston hiihtoladuilla etenevi, aivan kuin mökin terassilla hiihtäjiä jäällä.

Mökillä olen käynyt, mutta lunta on vielä, joten kotiparveke on helppo auringon otto paikka.

Lauantai oli jalanpäällä juoksentelua, yöllä sain muutaman suonenvedon, ei kiva. Tänään olen ottanut rennosti.

Ehtoon rauhaa.
Sunnuntaiaamua ja naistenpäivää@

Kiireinen oli viikonloppuni. Kajaani täytti 375-vuotta, olin mukana juhlakulkueessa Taidekatu Toivon ryhmässä. Olihan se marssiminen voimia vievää, mutta kiva oli mukana olla.

Lauantai ilta meni pikku prinsessaan tutustuen. Kyllä siinä sanattomanakin istui lapsi sylissä, oli hän niin kaunis ja suloinen.

Kuun lopulla saa neiti nimen, mutta se vasta ristiäisissä julkaistaan. Miniä on upea nainen ja äiti. Ajoi vauvan ja koiran kanssa Helsingistä Korpeen, syöttäen pikkuista noin kahden tunnin välein. Perjantai meni häneltä voimien keräämisern ja lepäämiseen vanhempiensa luona.

No, nämä nykyajan vauvaverneet ovat käytännöllisiä, auton turvaistuimen saa napsauttamalla rattaisiin. Turvaistuimessa oli lämmin makuupussi, joten vauvaa ei tarvinnut kiusata pukemisella. Pipo ja hanskat ja menoksi.

Miniä viipyy täällä ensi viikon puoleen väliin, joten saan viettää vielä aikaa heidän kanssaan.
Terveiset korvesta@

Kaveria ei jätetä, eikös ne niin mene. En osaa antaa neuvoja miten näitä tekstien siirtoja pöytätietokoneellasi tekisit koska kännykkä on minun työkone.

Turvarannekkeesta kerroit, minulla oli turvanneke kun pääsin kotiin sairaalasta. Mieheni oli silloin Hollannissa. Jouduin pari kertaa ikävään tilanteeseen taitamattoman henkilökunnan kanssa. Tulivat kerran väärillä avaimilla eivätkä päässeet sisään. Jouduin odottamaan.

Toisella kerralla auttaja yritti nostaa minua ylös sängystä, eikä pystynyt olin tuskainen koska tekolonkkanivel oli pompannut pois paikoiltaan. Soitti jonnee ja sanoi, en saa mummua ylös sängystä, jolloin suutun ja pyysin soittamaan ambulanssin.

Tästä tuli mieleen äitini, joka vastaavassa apua tarvittavassa tilanteessa kuuli auttajan kutsuneen häntä mummiksi, suuttuneena sanonut, en ole sinun mummosi.

Minäkin tarvitsisin kynsien leikkauksen, mieheni kyllä tykkää hieroa jalkateriäni säännöllisesti, mutta kynnet jää kontolleni.

Tänään on jännittävä päivä. Miniä ajaa autolla pikkuisen ja koiran kanssa Korpeen. Onneksi ajokeli on suotuisa, mutta jännitän aina kun läheiset ovat liikenteessä. Esikoinenkin työnsä puolesta ajaa tällä viikolla koeajoja uusilla sähköautoilla Lappiin ja takas Hesaan.

Mieheni tytärkin on käymässä, tulee kohta piipahtamaan ennen lähtöä Tampereelle.

Tekoäly kokeiluakin harjoittelin. Ihan on ollut
mielenkiintoista. Lähinnä kokeilin kuvankäsittelyä.

Sain eilen iltapäivällä epämääräistä sähköpostia pankistani. Hälytyskellot soittivat deletoin viestin ja tsekkasin tilini, ei mitään viestiä ongelmista.

Poistan jokaisen sähköpostin, jota en tunnista enkä availe linkkejä. No, tällaista tänä aamuna.

Tällaisin miettein kohti viikonloppua.
Illan korvaa@

Kevätmyrsky juuri sellainen joka inspiroi minut suunnitteluhommiin.

Olen etsinyt agryylirasioita, joihin pistäisin oma tekemiäni nukkeja ja huonekaluja tulevaan näyttelyyn myyntäväksi. Teemusta saisi edullisia, katsotaan sorrunko kiinalaisiin.

Lisäksi suunnittelin valoja taulujen yläpuolelle valo- ja varjokohtien esilletuloa luomaan..
Sain idean siitä, hankeen pistämästäni taulusta.

Jaa olette vielä lavatanssitunnelmissa. No, tapasin mieheni pubissa ja samana iltana tanssimme useamman kappaleen.
Kesäiltoina tanssimme Naapurivaaran ja Jormuanlavoilla. Veljeni pojan häissä rokattiin niin, että mieheni iskiasvaivat loppuivat kuin aisaan.

Olette nähneet minut myös anona, taitaa olla niin, että olette nähneet väärin.

No, taidan käydä vielä Lidlissä, siellä oli jotain lamppuja edullisesti josko löytyis sopivia tauluille.
Päiväpuolta@

Asiointi netissä voi olla vaikeaa tai älyttömän
helppoa.

Kiiruhdin Korven verotoimistoon heti aamusta. Ei ollut enää virastotalolla vaan oli siirretty jonnee ja oli kuulemma auki vain perjantaisin ja tilauksesta.

Jatkoin pankkiin, jossa oli noin 20 hlö.n jono ja yksi virkailija jonka vastaanottoaika oli välillä 9.00 - 12.00.

Tarkoitukseni oli irtisanoa pankkitili. No, avasin kännykän siinä istuessani ja kirjauduin tililleni.

Siellä oli ohje mene shattiin ja kysyä miten teet tilin irtisanominen. Menin ja irtisanoin tilini, automaatti kiitti ja pyysi odottamaan pankin virallista ilmoitusta irtisanomisesta.
Siis tosi helppoa. Lähdin asioille jono jäi pankiin.

Palasin kaupan kautta kotiin ja kirjauduin vero.fi sivustolle tuhersin ja tuhersin, enkä onnistunut kirjaamaan kotitalousvähennystä.

Lopetin, luin ohjeen, maaliskuussa tulee veroilmoituskaavake, jossa voin tehdä kotitalousvähennyksen.

Opin ainakin yhden asian uuden pankin käyttäjätunnuksen ulkoa ; )

Huomenna on aika uuteen pankkiin. Teen e-laskusopimukset ja keskustelen sijoitussäästämisestä.

Sää on tuhruinen joten parvekkeen kuntoon laitto jää viikonloppuun.

Taas tätä touhua ja tyrkkyä ja kehumista ;)
9 / 373
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt