rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Yks (van Gogh)pottulaulu lisää... laula tutulla sävelellä...

    Oi, jos oisit kultaseni siemen kevään tään
    van Gogh pottu komea ja vertaas en mä nää
    lähtösuukon antaisin ja multaan kätkisin
    enkä sua unohtaisi hetkeksikään en.
    ’
    Luomuna sun kasvattaisin hellin huomioin
    höpöhöpöjutuillani lannoittaisin sun
    joka ilta liiruminkin saisit multa sen.
    enkä sua unohtaisi hetkeksikään en.
    .
    Syksyn tullen kurkistan mä pyttyyn saviseen
    sieltä varmaan pilkistelee pienet pottupäät
    taiteellisen värikkäät ja herkulliset nää
    ette koskaan milloinkaan te mielestäni jää.

    https://youtu.be/CZzbBeT4lEY
  2. Alle lämpimän siiven voimakkaan
    kun päänsä hetkeksi kallistaa saa.
    Paikassa tuossa tunne läheisyyden
    ei ole lainaa vaan hellyyttä valtavaa.
    Siinä sitä tuhlata saa mielin määrin
    ei loppua näy ei tehdä voi väärin.
    Sydän sykkeestä rakkaansa tunnistaa
    katseissaan silmät kaiken paljastaa.
    https://youtu.be/Y6f7xFjHmPo
  3. Omaishoitajan osa on todella rankka kuvio, tietysti panee miettimään, mutta eihän elämää voi koskaan varman päälle pelata. Voihan käydä, en tietenkään toivo tai edes ajattele, vaan ihan esimerkin vuoksi, että sinusta tuleekin hoidettava ja puolisostasi hoitaja. Ei se ikä kaikkea ratkaise.
    Onnea vaan rohkeille askeleillesi.
  4. Ennen puhuttiin, että ei esimerkiksi kannattanut arimpia istutuksia ulos ennen kesäkuun kymmenettä päivää tai halla vie. Taitaa tuo suvi nyt niin aikaistunut... ja moni on amppelinsa hankkinut... Terminen kesäkin jo lie alkanut. Vaan kyllä minäkin vielä niitä kylmiä jaksoja odottelen, en nyt sentään lunta...
  5. Koko päivän ovat ovet ja ikkunat olleet auki ja linnunlaulua on puskenut sisään.
    Aamulla virittelin kesäkuppilani kukkivien omenapuiden alle. Siellä on helteillä vilpoista juoda päiväkahveja, (siihen asti melkein kun raakileet alkavat tippua)
    Toivottavasti ei ollut kesän ainoa hellepäivä tänään. Huomiseksi jo odottelen sadekuuroja.
  6. Voihan tuohon asiaan ottaa myös semmoisen näkökulman, että yksin elävä vanhus on aina riskiryhmässä. Todennäköisesti hän sairastaa enemmän, naukkailee alkoholia enemmän, liikkuu vähemmän, potee suurempaa yksinäisyyttä, ja kun kuitenkin pikku hiljaa ystäväpiiri ympärillä vähennee, masennus iskee helposti, unohtuu neljän seinän sisälle, syö huonommin kun ei viitsi laittaa vain itselleen ruokaa, yksin ei tule lähdettyä kulttuuri yms rientoihin. Jos haluaa ajatella kustannustekijöitä, ei tarvitse kuin yksi siivoja palkata ja yhdellä taksilla liikutaan, yksi yhteinen asunto, puolittaahan se jo kummasti kustannuksia, eli monia tekijöitä löytyy.
    Ennen kaikkea se, että toki ikäihminen tarvitsee läheisyyttä, hellyyttä, kunnon rutistus päivässä pitää lääkärin kauempana, iso onnihan se on löytää lähelleen toinen ihminen oli sitten ikä mikä tahansa. Ikäihmisille suo mielellään yhteisen elämänmenon.Tosi kivalta tuntuu kun näkee vanhan kumaran pariskunnan käsikädessä tai käsikynkkää hiljaa köpöttelemässä toinen toistaan tukien keskellä kauppakatua muun menon ja meiningin seassa.
  7. Pihalla olen vallan pihalla
    pihalla kun kukkivat omenapuut.
    Vallan pihalla ovat kun nyt ihan hulluina kukkivat.
    Omenankukan tuoksu lumoaa kun niiden helmoissa kuljeskelee
    Mikä niitä vaivaa, lämpökö valoko niitä huimaa.
    Pörriäiset siellä lempipuuhissaan
    kukasta kukkaan vauhdissaan.
    https://youtu.be/M9h3Q3F-hp8
  8. Viisas nainen olet, ehkäpä olet oikeassa, en ole moista tullut ajatelleeksikaan.
    Se oli vain ahaa elämyksen hetki, jolloin ajattelin, että ei tätä elämää kannata pienillä pensseleillä maalata, tuntuu ihanalta kun voi räiskiä isoilla 'siveltimillä'.
    Silloin mittailin päivät pitkät millimetreillä asioita, ajattelin, että pitääkös kaikki muukin olla semmoista sihrutusta ja pilkun ja pisteen nipotusta, että tulee hyviä kopioita. Ei ja Ei, Elämän pitää antaa viedä. Sen jälkeen kaikki oli paremmin. Mutta niinhän se on, että yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta, voi pikkupikkusiveltimellä maalaamisestakin nauttia.
    Aurinkoista päivä sinulle sinne.
  9. Riimejä sinulle kirjoittelen
    lippusille lappusille sydämen muotoon taitetuille
    kaipausta kaihoa ikävää hellää tunnetta polttavaa.
    Tänään taidankin sinulle riimuja naarmuttaa.
    Puukolla hellästi vuoleskelen sauvan muotoon oikeaan
    kolmio sydäntä muistuttaa käteen tunteen lämpimän antaa
    se saa aamuni armaat aatoksein luoksesi nyt kuljettaa.
    Riimuni suoria selkeitä on vaan hennoimmat naarmut
    kutsuvat sinua koodausta purkamaan,
    koodit nuo kätkevät paljaana verhotta aivan
    herkimmät arimmat tunteeni.
    Sinulle ainoastaan.

    https://youtu.be/x_a5SM6OpeQ
  10. Vaikea sanoa kun en tiedä millaisesta yhteisöstä puhut, mutta eihän se jos on esimerkkinä lapsilleen siitä, että avuntarvitsijoita on hyvä auttaa voi lapsellekaan tehdä pahaa.
  11. Omassa elämässäni olen kokenut, ettei elämän samanlaisena jatkuvaan varmuuteen kannata tuudittautua, se on vain silmänräpäys ja koko paletti voi mennä uusiksi. Toisaalta ennakkoon ei voi elämäänsä elää tai pelätä tulevaisuutta, päivä kerrallaan se tulee niin kolmekymppiselle kuin kuusikymppisellekin se elämä eteen.
    Vertaistukea olen täältä netistä monesti saanut, ja se on metka juttu, että se vahvistaa niin saajaa kuin antajaakin, itse olen useasti ollut sillä avun tarvitsijan paikalla ja saanut juuri oikeaa tukea juuri siihen hetkeen, josta ei ole voinut olla kuin vain kiitollinen. Täällä netissäkin voi saada osakseen pyyteetöntä apua ja se on jotenkin tuntunut niin lohdulliselta kun kuitenkin kyseessä on tuntemattomat ihmiset nimimerkkien takana.
  12. Hyvä juttu, on seuraa toinen toisilleen. Onhan se aina helpompaa ja mukavampaa kun saa jakaa ja kun ovat melkein saman ikäisiä niin on hauskaa muistella vanhoja hyviä aikoja. Niin ja omaisillekin se on helpompaa kun ei tarvitse niin huolehtia, että kui se meidän mummeli tai papparainen nyt siellä oikein jaksaa.
  13. Ai niin, kyllä voin ilmoittautua tunarikerhoon.
    kun tekevälle aina sattuu ja tapahtuu...
  14. Oikeassa olet, jotain tosiaan tarttis tehdä,
    on toi nukkuminen viime aikoina ollut vähän niin ja näin.
    Mutta kyllä se tästä kun kuu taas kutistuu ja laskeutuu kohtuullisiin asemiin.
  15. Ei kasva mulla sydänperunaa
    yksi armas sydäntomaatti terassilla rehottaa
    Sydänystäviä vai ihan sukulaisia lie
    perintö yhteinenkö pottusi ja tomaattini tie
    Aurinkoa molemmat tietty rakastaa
    kun Solana.... sukunimi kumpaakin koristaa.
    '
    sydänystävää sydän aina kaipaa...
    https://youtu.be/XhV3IILAiBU
  16. Mitä tuota nyt muilta kyselemään varsinkaan kuuntelemaan, elä, elä ja vielä kerran elä ja elä just niin kuin itse parhaaksi katsot.
  17. Kuppiloissa kahvilla on kiva käydä, syömässä joskus kun tulee vieraita ja ei kehtaa ruveta ruokaa laittamaan, yleensä aika mielijohteesta. Uusissa paikoissa on mukava käydä tutustumassa paikkaan ja ruokaan.
    Tutustumistarkoituksessa en yksin mene kuppilaan tai ravintolaan mutta jos joku tulee samaan pöytään niin toki on mukavaa rupatella.
    Terasseilla en ole kotimaassa varmaan käynyt koskaan, mutta ulkomailla tulee istuttua katselemassa ohikulkevia.
  18. Siellä se on jyväskyläläinen perus ja pysyy, puolet on tullut äidiltä ja puolet isältä. Vanhemmat ne arvoja yrittivät ja jotkut osuivat ja upposivat ja jotkut valuivat kuin hanhen selästä. Siinä elämänpiirissä vaikutti yrittäminen, kannustaminen ja kädentaidot ja toisen auttaminen, koskaan ei apua kielletty jos vaan pystyttiin auttamaan. Muutamassa yhteisössäkin oltiin mukana, lähinnä kaikenmoisessa urheiluissa. Ei se lapsuudessa ollut mitään kasvattamista, lähinnä porukassa kasvamista, yhtä pihalla silloin sodasta palanneet vanhemmat olivat kuin nykyään nuoret parit saattavat olla.
    Eri mieltä olen tuosta kysymyksestäsi, että joku leimakirves olisi jo nuoruudessa leimannut tulevan elämäni, sitten alkoi ympäristön vaikutus tuntua, joutui tekemään omia valintojaan ja aina sai kaikesta töpeksimistään itse maksaa. Viisaana otti opikseen tai sitten iski uudestaan päänsä seinään. Koko elämän niin polku kuin kaikki muukin on ollut hakusessa mutta ei tuuliajolla ja sitten vain oikeat ratkaisut ovat tulleet eteen, näin jälkikäteen ajatellen. En edes voinut kaksikymppisenä kuvitella miten mukavaa tämä kuusikymppisen elämä voi olla, onhan se monesti vaatinut rohkeutta ja hulluutta, polku ei ole ollut koskaan suoraviivainen ja selkeä, joskus on varsin pimeitten mutkien kautta kierretty, toisaalta ei ole jäänyt katumista ei ole koskaan tullut mieleen, että pahus kun en tehnyt silloin niin tai näin aina on mennyt loppujen lopuksi oikein päin.
    Elämänkokemus ja -koulu on sitten loput särmät hionut ja vuosien päästä surkeinkin räpiköinti saattaa paljastua loppujen lopuksi hienoksi liidoksi kun elämäänsä saa etäisyyttä. Näin minulle on käynyt, että eri mieltä. Muutamia muutoksia esimerkiksi ihan persoonallisuudessani voin jopa muistaa sen hetken kun muutos tapahtui. Se oli silloin tietty sisuuntuminen ja havainto, että perkules, ei se näin voi jatkua ja suunta vaihtui. Oikeastaan on aika jännää huomata, että mulla on käsissäni tämmöinen persoonallisuus ja voin sille tehdä jotain, no ei tietenkään ominaisuuksille, äänelle sun muille, mutta tahtotila on vielä hyvin hallussa.
    tulipas pirun pitkä höpinä, sori vaan
  19. Hellyydellään. Kaikkea.
    Niin. Rakastettava.

    https://youtu.be/uWtj3V_LFi8
  20. Täysikuu, niin täynnä kuuta...
    Ystävän rinnalla raskain saappain kun raahustan
    hänen mustat riimunsa pastelliväreillä maalaisin
    näkymättömiin lennättäisin, upottaisin meren syvänteisiin
    kepeän onnen hänelle toivoisin, omastani antaisin
    jos vain hetkisen vallan sivellintä heiluttaa saisin.
    https://youtu.be/Z6UCLtYLLF0
    21. 101 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt