rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Mittaamattoman nauhan ympärillesi kiedon,
    kevätaamun kaste hohtaa hehkuissa helmien.
    Sydämen syke sen kierteille saa katveessa kainalon.
    Hellät hennot sanat kuulet taas kuiskeissa solmujen.
    Kuunsillalla tumman yön nauhasi sitoutuu yhteen
    hetken ikuisen rakkauden.

    https://youtu.be/B2Nb2YLhR8w
  2. Koko päivän jokin salaa palaa
    kasvaa uutta kasvua kasvattaa.
    Illalla käperryn jonnekin kuin hiilen palanen
    jotenkin halattu jotenkin onnellinen.
    *
    https://youtu.be/y4rrZnLa2lo
    *
    j-kirjaimella alkavat sanat on kätketty,
    ne voi tunteensa mielensä mukaan muuttaa tai olla muuttamatta.
  3. Menee nyt niin överiksi kun tämä ketju poukkoilee somasti, etten tiedä mihin oikein vastaan, mutta lusikka pitää tähänkin soppaan laittaa. Taidankin kohta ruveta omaa hoitotahtoani rustaamaan.
    Aloitan vaikkapa näin, ehdottomasti sänky ja petivaatteet pitää olla sävysävyyn, Iltaisen punaviinin vaihdankin kahdeksan senttiseen renaulttiin. Huoneessa pitää olla ehdottomasti ikkunat katosta lattiaan, että näen kuinka lemmikit kukkivat ja kuinka harakat lentelevät koska pidän linnunlaulusta...
    Totuus sitten kerran, kunhan jostain sen sängyn laitoineen omaiseni onnistuvat minulle löytämään, siinä haluan kenenkään häiritsemättä viettää yksin viimeiset päiväni rauhassa ja rauhallisena, vielä hetken unelmoiden ja haaveillen...
  4. Voi, kun eivät ihan pohjamutia myöden mylläisi. Pian kaikki juttuihini kyllästyneet ja ikävystyneet nakkaavat tämän ruusun tunkiolle, ja siitä en yhtään tykkäisi.
    Tuotaisiin vaan uutta kompostia ja virkisteitä ja kevennystä.
    Annettaisiin kaikkien kukkien kukkia.
    Ammuttaisiin sillä sanaisella jousipyssyllä vain sanoja ei kenenkään ominaisuuksia tai henkilökohtaisuuksia.
    Jokainen rohkeasti tekisi uuden aloituksen kun siltä tuntuisi. olisi iloa ja valoa mistä valita.
  5. Mieti, mitä ihmettä pelkäät.
    Elä jätä elämääsi elämättä. Arkipäivän iloa ja seuraakin joskus me jokainen kaivataan, vai mitä. Kokeile, miltä se tuntuu, käydä jonkun uuden tuttavuuden kanssa kahvilla, ei se maailmaa kaada. Sitten tiedät. Tilanne voi antaa elämääsi ihan uudenlaista iloa ja valoa. Rohkeasti vaan. Elämä jatkuu.
  6. Meillä on aina jokin remontti meneillään tai ainakin suunnitelmissa. Olen haaveillut että kun kerran jään eläkkeelle niin sitten ei tarvitsisi remppailla isompia, kaikki olisi kunnossa. Vaikka voihan sitä aina yllätyksiä tulla.
  7. Itse ikkunani pesen, helppo homma kaikki aukeaa sisäänpäin ja yleensä jaksotan. Koskaan en pese kaikkia samalla kertaa, siivoan huoneen kerrallaan ja aloitan kevätsiivouksen ikkunanpesulla. Yleensä kahdesti pesen, keväällä ja syksyllä, joskus jos on jotain kekkereitä, niitä ennen niitä ehkä myös.
    Joskus kun sisälasi näyttää likaisilta niin teen pikapesuja. Jos polttelee takkaa, niin ihan selvästi nokeentuu enemmän.
  8. Eipä ole parketin laitto sen vaikeampaa, ihan omin naputuksin selviää, metrin pätkistä joissa oli pontit joka suuntaan, ne sujahtaa toinen toistensa lomaan, pitkät sivut uppoaa helposti mutta jatkoon jää helposti rako jos ei pidä varaansa.
  9. Tuo viimeinen lauseesi on kauniisti sanottu, niin minustakin on lohdullista tietää...
  10. Jos tekisin vain sitä missä olen hyvä, saisin vain peukaloitani pyöritellen istua ja ihmetellä.
  11. Viivastona vallattomana
    pyykkinaru poikineen...
    *
    Kevään raikkaus tanssii auringossa.
    Satiinit pyykkinaruilla päivätansseissa
    yön rytmit ruttuina muistoissa vain.
    Tuulen tahtiin lie keveiden lakanoitten tie,
    hempeään hiljaiseen huojuntaan tyyni virekin vie.

    https://youtu.be/YTjPPYRAalc
  12. Unikuvin unten maille
    https://youtu.be/vxsjv6LtRz0
  13. Hei kuulepas Rossu Riepu,
    olkoon vaan runopalstat missä vaan, kun nämä höpinäni eivät ole runoja, Huom!, siis eivät, kökköjä kyhäelmiä vaan. Niitä raapustelen ja laittelen mihin itse haluan, tuskin tulen koskaan sinulta lupaa kyselemään.
    Kiva juttu yhdistää tekstiä ja musiikkia, eikö sinustakin.
    Aloittajaa tietysti kunnioitan, kunnes hän sanoo go to hell, sitten kokoan paperini ja häivyn.
    Onhan se tietysti kovin ikävää kun teitä niin kauheasti ärsyttää ja vaivaa yhden tämmöisen hepsankeikan liirumlaarumit, mutta hyppikää ylitseni. Laitan uuden värikkään kuvanikin kun kamerani jostain löydän, ettei tarvitse edes nikkiä lukea, helpottaa hyppelyä.
    Kysynpäs sinulta Rossu Riepu vielä, kun satut olemaan noin periaatteen ihminen, niin mikä ero on sillä, jos kirjoitan rakkaushöpinän tunteen tuskalla ja tulella ja joku toinen kertoo kuinka ajaa pyörällä kolmekymmentä km ja takapuoli on tulessa, no ainakin puutunut. Onko toinen viesti arvokkaampi, mikä toisessa ärsyttää enemmän, vai onko se kirjoittaja joka ärsyttää, minäkin kun näin vähäinen ja harmaa kirjoittaja, vaikeaa ymmärtää. Kokonaisuuden kannalta kuitenkin on mukavaa jos kaikki erilaisuuksineen mahtuisivat yhden ja saman otsikon alle esimerkiksi.
    Pahus, huomenna täysikuu, tiedä miten palavaa rakkautta taas tämä näppäimistöni syytää tai sitten ei.
  14. Joo, syrjäytynyt ja pallo jalassa ehkä oon kun niin puhuttelee. Mutta...
    Sitoutunut olen kymmeniin eri asioihin.
    Koen, että kahleet ovat jotain, jotka sitovat ihmistä raskaasti tahdosta riippumatta. Joskus saattaa lapsuudessa saatu kahle rasittaa ihmistä koko loppu elämän ja aiheuttaa surua ja vaatia monenmoista terapiaa.
    Hitsi vie, mikä lie kun tahdon, että tahto vie.
  15. Hyvyys riippuu lukijasta.
    valinnan vapaus meillä on, kirjoittele vaan sinne vihkoosi kultaiset säkeesi.
    Minusta on hauskaa heitellä raakileet ja risuriimitkin milloin minnekin. Joskus joku voi antaa pienen kommentin ja se on aina mukavaa luettavaa. Tavallaan jaettu ilo tai suru.
  16. Höh, mä kävin just, oikein murheen murtamaa kirjotin. Lues vaan.
  17. Jäät järvestäni liikahtivat eilen,
    kaksi viikkoa etuajassa.
    Sula kylmä vesi keinuttaa vielä lohkareitani.
    Löydänkö jo pienen hetken lämpöä läheltäsi.
    Kaukovalojeni kiila halkoo valon nälkäistä yöasfalttia luoksesi.
    Järvesi jää yhä mustana horisontissa hohtaa.

    https://youtu.be/Q1gcTmyfJ4Y
  18. Just juu, mutta eikös se ole kaiken tekstin raastava kaipuu päästä jonkun lukemaksi ja jotenkin kokemaksi, siitä jotain löytää tai sitten se ei puhuttele lainkaan, ohiliipisevat tyhjät sanat. Kaikki tekstit päätyvät runojen taivaaseen, vai miten on päätyvätkö kaikki taivaaseen vai sinne toiseen päähän putkea.
    Usein se riippuu lukijan omastakin elämäntilanteesta ja tuntemuksista mitä tekstistä löytää.
    Se voi olla vain kirjoittajan omaa sen hetkistä elämää ja paatosta, jonka purkaa ja ei piiruakaan ajattele mitä ehkä lukijat siitä ajattelevat eikä sekuntiakaan ajattele tai odota että joku sen edes lukisi. Onni itse aktissa.
  19. Niin,
    oli jännää ottaa just noi kolme riimiä, koska niissä tavallaan kootaan yhteen sen säkeistössä sanotut sanat ja jokaisen kaksoispisteen jälkeen puhutaan kuoleman portista, se on vain portti, ei välttämättä itse kuolema.

    En kokenut runoa mitenkään mustana tai surullisena vaikka siinä kuolemasta puhutaankin.
    Eihän kuolemaa koko ajan ajatella , paitsi just jos se on vieressä ja lähellä.
    Kaikki elävä kuolee, kaikella elävällä on oma elämän mittansa ja sitten maadutaan.
  20. Voi olla, en tiedä, ei asuntovelallisenkaan kannata menneissä myllätä, vaan eteenpäin katsoa, toisen kohdan voisi tulkita vaikka niin, että asuntovelallinen ja pienten lasten vanhempien tarvitse seurata mitä muut perheet tekevät, vaan rohkeasti omien toiveiden ja ajatustensa mukaan valitsee polkunsa, no kolmas kohta ehkä vaikein, asuntovelallinen ja pienten lasten vanhemmilla on usein pelko puserossa, veloista ja lapsista ja terveydestä ja ajan riittämisestä.
    21. 109 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt