wanha_lieksalainen

Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. Sarkala oli väritykseltään punaruskea, vaikka silloin vielä elettiin mustavalkoista aikakautta.

    file:///E:/KUVAT/Ilmakuvat/Hakutulokset - 'Lieksa' - Finna 2.html

    Ilmakuvassa Sarkala on ylhäällä vasemmassa laidassa oleva punaruskea rakennus. Parhaiten kuvassa näkyy rakennuksen takasiipi ikkunoineen. Siipiosassa oli luokkahuoneita lyseon kahdelle lisäluokalle vuosina 1960 – 1963. Pielisjärven yhteislyseo aloitti toimintansa vuonna 1963, jolloin Sarkalan luokkahuoneet vapautuivat muuhun käyttöön.

    Kauppaopiston perustamislupa oli saanut lainvoiman 28.7.1966 ja merkonomien koulutus alkoi Sarkalassa 1.9.1967 ja sitä jatkui 31.5.1970 saakka. Syksyllä 1970 opetus jatkui uudessa kauppaoppilaitoksessa Kuhmonkadulla. Silloin alkoi myös kauppakoulun toiminta kauppaopiston lisäksi.
  2. Olivat hyvinkin. Muistelen, että Eero oli sähköasentaja. Toisen nimi ei juuri nyt tule mieleeni.
  3. Oikaisen hieman. Hilkka ei ollut Saivolan vaimo. Vaimon nimi oli Aili ja hän työskenteli Sarkalan huoltotehtävien lisäksi myös siivoojana yhteislyseolla. Hilkka oli Saivoloiden tuttavia ja hän oli todella hintelä nainen.
  4. Valitettavasti Sorsalan vanha lastenkoti tuhoutui tulipalossa vajaa 10 vuotta sitten. Lieneekö ollut tuhopoltto? Mainitsemiesi rakennusten toivon minäkin säilyvän.
  5. Historiakirja kertoo edelleen, että vuonna 1935 asennettiin Sarkalan katolle neonvalokirjaimet SARKALA. Olisiko peräti Lieksan ensimmäinen "valomainos"? Vanhoissa valokuvissa teksti näkyy olevan katolla, mutta uudemmissa ei ole enää ja niissä nimi on pääoven yläpuolella.

    https://museot.finna.fi/Search/Results?lookfor="Sarkala"&type=Subject
  6. Tukkilautat muuttuivat Lieksanjoella nippulautoiksi Metelin niputuslaitoksen valmistuttua. Pankakosken voimalaitos valmistui vuonna 1964 ja sen kylkeen tuli nipunsiirtonosturi, joka mahdollisti nippujen siirron voimalaitoksen ohi. Lieksankosken voimalaitos oli valmistunut jo vuonna 1960, mutta tukit laskettiin ensin laitoksen ohi tukkiränniä pitkin. Lieksankosken laitos sai myös nippunosturin, joten tukkinippujen aikakausi alkoi Lieksanjoella.
  7. Laivalaiturilta venevajoista Havukkaniemen suuntaan otettu kuva:

    http://www.suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Pielisen+museo/28:618?pathId=1.42.323.&itemIndex=7181
  8. On hyvä, että Lieksassa opaskerho järjestää opastuskierroksia, joilla oppaat kertovat matkailijoille tai paikkakuntalaisille esimerkiksi vanhojen tai jo purettujen rakennusten historiasta. Monet oppaista näyttävät ”junantuomilta nuorukaisilta”, jotka ovat saaneet ainoat tietonsa opaskurssilla eikä heillä ole Lieksaan minkäänlaista historiallista sidettä. Opaskurssilainen voi ymmärtää kurssilla kuulemansa asian hyvin monella eri tavalla ja matkan varrella asia voi vielä muuttuakin.

    Sain äskettäin havaita, että kierroksella käytetään epätäsmällisiä nimityksiä muiden muassa rakennuksista. Kuulija omaksuu väärän nimen ja näin väärä tieto leviää. Äskettäin ilmestyneessä Lieksan Lehdessä oli mainittu eräs rakennus nimeltä, mutta nimi oli sinne päin, mutta väärä. Voi tietenkin olla, että toimittaja on tulkinnut pikakirjoitustaan väärin. Vaikka sen nimistä rakennusta Lieksassa ei ole koskaan ollut, voi joku pitää väärän tiedon arvokkaana mielessään.

    Lieksan palstalla on monia kirjoittajia, jotka voisivat kokeneina peruslieksalaisina ryhtyä oppaaksi vaikka kylmiltään. Täsmätietoa kyllä löytyisi jokaiseen lähtöön viimeisimmän sadan vuoden ajalta ja kauempaakin enkä nyt kerro itsestäni.
  9. Lieksanjoen varrella Havukkaniemessä, nykyisen hotelli Puustellin kohdalla oli kesäisin hinaaja tai kaksi tauolla. Varsinaista laituria siinä kohti ei ollut, oli vain laatongit laivoista rantaan. Havukkaniemen ja Varasjoensuun välissä oli useita erikokoisia, punaisia ja harmaita venevajoja, jotka olivat kallellaan mikä mihinkin suuntaan. Rannan puolella vajoihin johtivat kapeat ja horjakat siltarakenteet, joiden alla vesi virtasi. 50-luvun alussa nuorukaisena alueella tuli seikkailtua.

    Kirkkorannan laituri (ryki) oli puurakenteinen ainakin kannen osalta. Laiturilla katsottiin Tolkin Jussin ”Tuulan” lähtöä tai odoteltiin sen saapumista. Joskus seurattiin hinaajien toimintaa joella, niiden järjestellessä tukkilauttoja hinauskuntoon Vasikkaniemen kohdalla. Rautatiesilta piti avata laivojen tai suurempien veneiden kulkiessa sillan ali. Siltavahti Kokko hoiti kääntyvän osan veivaamisen käsikammella aina tarpeen tullen.
  10. Kauppayhtiön kauppaliikkeet sijaitsivat Pielisentien ja Simo Hurtankadun varrella ja takapihalla sijaitsivat rautatukku ja elintarviketukku suuressa varastorakennuksessa.
  11. Muistat ihan oikein. Varasjoki täytettiin umpeen parkkipaikaksi noin sadan metrin matkalta ja Varasjoen ylittävä kivisilta tuhottiin.
  12. Muotitietoisia oltiin. Muistuupa mieleeni tuolta ajalta Sarkalasta yläkylälle päin kadun varrella sijainnut pienikokoinen ja matala kauppaliike, jossa oli Fanny Lönnqvistin Muotiaitta. Lääkäri Paavo Vilkalan vastaanotto ja apteekki olivat koivikossa taempana.

    Muotiaitan talossa on ollut viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä apteekkari Eino Setälän perustama "Kemikaalikeskus". Mainittakoon, että Eino Setälän pojan kenraaliluutnantti Erkki Setälän tyttären Christel Riitta Mariannen poika on Alexander Stubb.

    https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-50530
  13. Junamatkat olivat tasaisempia eikä niiden kyydissä matkapahoinvointia podettu. Ensimmäisen pitemmän junamatkan tein vasta vuonna 1956 Helsinkiin ja sieltä muutaman päivän päästä Ouluun, josta jatkoin matkaa linja-autolla Haukiputaalle ja Martinniemeen. Vierailin paikkakunnalla myöhemmin toisenkin kerran kylän toisen kaupan myymälänhoitajan Nevalaisen Olavin luona. Jotkut saattavat muistaa Olavin 50-luvun alkuvuosina Hatunkylältä, jossa hän oli kauppiaana seuraten isänsä Paavon jälkiä.

    Junat olivat höyryveturivetoisia eivätkä mitenkään nopeitakaan, mutta silloin ei käsitettä kiire tunnettu. Hyvin ehdittiin siirtyä paikasta toiseen. Monet kerrat matkustin pitkiäkin matkoja myös postiauton kyydissä. Keltaisen linja-auton takaosan osasto oli pyhitetty postilähetyksille.
  14. Lieneekö Putkosen paja ollut perua sota-ajalta, jolloin Havukkaniemessä harjoitettiin autokaluston huoltoa ja korjaustoimintaa?
  15. Mainitsemasi lääkkeet olivat tehokkaita eivätkä mitään lumelääkkeitä kuten esimerkiksi nykyiset särkylääkkeet. Hota-pulveri tehosi särkyyn kuin särkyy ja sitä solautettiin suuhun vanhasta tottumuksesta vaikkei juuri silloin olisi mitään paikkaa kolottanutkaan. Hota-pulverin käytöstä tuli monille miehille tapa. Joka kodissa oli Hota-pulveria ja noita tippoja. Punaista mikstuuraan otettiin sokeripalaan imeytettynä ja kamferttitippoja nesteeseen laimennettuna..
  16. Ennen varsinaista perämoottoria, hankin 1950-luvulla sivulaitamoottorin, joka todella kiinnitettiin veneen sivulaitaan ikäänkuin ruuvipuristimilla. Moottorisssa oli pitkä akseli, joka ulottui viistottain veteen veneen suuntaisesti. Siinä ei ollut minkäänlaista suojakoppaa ja polttoainesäiliö oli pienen kaljatölkin kokoinen astia moottorin päällä. Hevosvoimia lienee ollut yhden verran ja vauhti oli hiljaista soutuvauhtia, eli juuri sopivaa uisteluun. Merkkiä en enää muista. Kirjallisuudesta saattaisi kyseisen keksinnön kuvakin löytyä.
  17. Muistan vanhan Kirjakaupan talon. Se oli Pielisenkadun varrella Kustaa Surakan huonekalukaupan ja nykyisen kirjakaupan välissä jos nyt en ihan väärin muista. Tuosta valokuvaamosta tuli mieleeni, että Hartikaisen kuvaamo oli Osulan talon Korpi-Jaakon kadun puoleisessa kulmassa. Ostin Hartikaisen rouvalta koiranpennun 60-luvun alussa Koski-Jaakonkadulta.
  18. Ainakin jo 50-luvulla oli matkapahoinvointiin ostettavissa lääkettä pienten kovien pillereiden muodossa. Niitä oli pienessä pyöreässä peltirasiassa, jonka kannessa oli auton kuva ja teksti "Autotabletteja". En tiedä, oliko niistä apua. Tiet olivat tosiaankin mutkaisia ja mäkisiä, jotta paras apu lienee ollut noista mainitsemistasi pusseista.
  19. Saattoi olla juuri tuo Otto Turusen sekatavarakuappa. Siirtomaatavarahan tarkoittaa kaikkea mahdollista hyödyllistä tavaraa paitsi elintarvikkeita ja kasveja. Jos mitä ei Oton kaupasta löytynyt, sitä ei tarvittu! Kyseinen teksti ei oikein sovi muille Siltakadun liikkeille.
  20. Vielä 40- ja 50-luvuilla moottoriveneet oli varustettu luotettavilla keskimoottoreilla, vaikka perämoottoreitakin alkoi ilmestyä markkinoilla. Meidän perheen keskimoottori oli Olympia-merkkinen. Se käynnistettiin bensiinillä ja moottorin jonkin aikaa patsuteltua, polttoaine vaihdettiin petrooliksi. Bensiiniä varten oli pieni tankki ja petrollille suurempi. Käynnistettäessä piti moottorille antaa ryyppy, moottori päällä olevaan pieneen kuppiin. Vauhtipyörää pyöräytettiin sen verran, että bensiini katosi kupista. Sen jälkeen pyöräytettiin rivakasti vauhtipyörän kapulasta ja varottiin jättämästä kättä kapulan tielle. Moottori käynnistyi aina heti ja matka alkoi. Silloin tällöin lisättiin vaseliinia akselitunnelin päällä messinkiseen olevaan kuppiin, jossa oli kierrekorkki.
    21. 102 / 108
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt