wanha_lieksalainen

Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. Asiasta on varmaankin muotoutunut erilaisia versioita kansalaisten kertoessa niitä toisilleen ja jälkeläisilleen.
  2. Poron panka, jossa panka on saamelainen sana. Tietosanakirjan mukaan panka on poron kaulan ympäri laitettu nahkahihna, jonka molemmat sivut yhdistää otsan yli menevä hihna. Punaisilla ja keltaisilla verkatilkkuhapsuilla ja tupsuilla koristetut. Lautjepoallu-kiinnitin, jolla päitset kiinnitetään sarvien ja korvien taakse on poron sarvista tehty.

    Pankakoskella Lieksanjoki kulki molemmin puolin tehdassaarta, toisella puolella Pankakoski eli Kaatrakoski ja toisella puolella Sahakoski. Ehkä nämä nähtiin muinoin Pankana.
  3. Lainatakseni Pielisjärven historiaa, aloituksen paikkakunnat esiintyvät asiakirjoissa seuraavasti:
    Vuonislahti 1651, Ruunaa (Struna) 1618, Kylänlahti 1631, Vieki 1589, Viensuu /Vedensuu 1500, Koriseva 1680, Kuora 1683, Sokojärvi 1672, Kontiovaara 1680, Hattuvaara 1683 ja Höntönvaara 1600-luvulla.

    Nimien alkuperästä ei ole mainintoja kyseisessä teoksessa.
  4. Olen kuullut seuraavan tarinan Lapalien lähellä asuneelta, nyt jo kuolleelta vuonna 1906 syntyneeltä henkilöltä. Hänen suusta suuhun kulkeutuneen kertomuksen mukaan alueelta oli löytynyt ilmeisesti karhun tappaman eläimen ruhon osa. Ihmiset päivittelivät toistellen "lapako lie". Osa oli osoittautunut myöhemmin hevosen lavaksi. Paikkaa ryhdyttiin kutsumaan Lapalieksi. Tässä on yksi esimerkki paikkakunnan nimen synnystä. Nimelle voi olla muitakin selityksiä, joten useimmiten mitään varmuutta paikkakuntien nimien alkuperästä ei ole.
  5. Suomen väestökirjanpito tuli kirkon tehtäväksi 1500-luvun lopulla ja jo tuolloin monet kirkonkirjoissa nykyisinkin esiintyvät paikannimet ovat tunnistettavissa. Myös vanhempia asiakirjoja, kuten laki- ja asetustekstejä on säilynyt ja esimerkiksi Lieksa on vuoden 1500 asiakirjoissa kirjoitettu muodossa Leksa. Vuonna 1590 se on joissakin asiakirjoissa kirjoitettu ”ruotsalaisittain” muotoon Lexa By ja vuonna 1631 Leexa By. Ruotsin vallan aika oli 1543 – 1809. Sanana ”lieksa” on kuitenkin saamelaisperäinen sana leakša, joka tarkoittaa soista laaksoa tuntureiden välissä. Saamelaiskielistä tulleet lainasanat liittyvät juuri usein luontoon, kuten tunturi ja ruska.

    http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_raisanen.pdf

    Suuri osa suomen kielen sanoista on kuitenkin venäläisiä ja ruotsalaisia lainasanoja, jotka ovat mukautuneet suomen kielen äännerakenteeseen niin, ettei niiden vierasperäisyyttä enää edes huomata. Kieliolot, joissa paikannimiä on kauan sitten annettu, voivat erota hyvinkin paljon nykyisestä, minkä johdosta monen nimen alkuperäinen merkitys on hämärtynyt eikä nimen sisältöjä enää tunnisteta.

    Monet paikannimet ovat syntyneet paikan muodoista tai paikalla tavatuista eläimistä. Eri puolilta Suomea löytyy samannimisiä paikkoja, kuten vaaroja ja järviä tai lampia. Kuitenkin hyvin useiden paikkakuntien nimen alkuperä jää nimentutkijoiltakin hämärän peittoon ja monen nimen kohdalla voidaan nimen vain olettaa tarkoittavan jotakin. Esimerkiksi sana Murtoranta voi poikia monenlaisia tulkintoja. Höntönvaara vivahtaa Savon Pöljä-nimiseen paikkakuntaan.

    Vanha vitsi, mutta kirjoitan sen silti: junaan noussut savolainen kysyi konnarilta, ”paljonko maksaa lippu Pöljältä Kuopioon”, johon konnari vastasi jotta ”saman verran kuin muiltakkii!”

    Tästä voimme alkaa pohtia aloittajan mainitsemien ja muidenkin Lieksan alueen paikannimien alkuperää.
  6. Mukavaa, että ehdit mukaan keskusteluun. Minäkin kävin lyseota kahdella paikkakunnalla. Lieksassa aloitin 50-luvulla ja"majanmuuton" takia loppuosan lukiota suoritin Joensuussa, jossa myös kirjoitin ylioppilaaksi 60-luvulla.

    Netistä lainattua:
    Kanttori-urkuri, director cantus Erkki Muukkonen kuoli vaikeaan sairauteen 8. toukokuuta 2004 Helsingissä. Hän oli 58-vuotias, syntynyt Pielisjärvellä 15. elokuuta 1945.
  7. 80 kasvia piti kerätä, prässätä ja nimetä kolmen kesän aikana sekä opetella heimot, latinankieliset nimet ja suomalaiset nimet. Niitä sitten tentittiin Lapin Eskolle. Minun herbaario on säilynyt jo 55 vuotta, mutta kasvit ovat melko kuivat. Muistan vieläkin useiden kasvien heimon ja latinankielisen nimen ja tietenkin myös suomenkielisen.
  8. Kotitalousopettaja "Mehumaija" oli oikealta nimeltään Maija Kokkonen ja hän asusteli koirineen Moisionkadun varrella Korpi-Jaakon kadun risteyksessä.
  9. Olisiko ollut Makkosten sisarusparvesta Matti tai Antti?
  10. 1960-luvun alkuvuosina musiikin opettajina olivat lyseolla mm. kanttori Kauko Korhonen, Anja Yli-Kovero, Liisa Turvanen ja kanttori Juhani Karppinen.
  11. Martta ”Amalia” Mäenpää opetti minulle uskontoa ja ylemmillä luokilla kirkkohistoriaa. Tutkittiin eri uskontojen syvintä olemusta ja tutkittiin karttojen kanssa apostoli Paavalin lähetysmatkoja Välimeren silloisiin kaupunkeihin. Se oli myös kiinnostavaa maantiedettä ja aikuisena matkustellessani Kreikassa, Turkissa, Kyproksella ja Italiassa, ovat Amalian opettamat aiheet ja paikat palautuneet mieleen. Esimerkiksi käynti Efesoksessa, nykyisen Turkin rannikolla on hyvin unohtumaton kokemus, jossa Amalian kertomukset ”kuuluvat” taustalla. Mäenpää oli mielestäni asiallinen, ankara, mutta oikeudenmukainen ja hyvä opettaja.
  12. Kinnarin Matti oli vuonna 1960 jo lukiossa. Hämäläisen Vilhon ja pastori Eino Häyrisen muistan pitäneen usein aamuhartauksia. Häyrisellä oli todella kalsean metallinen virranveisuuääni. Useimmiten Hämäläinen soitti pianoa kuin puhui. Hänen sanottavansa oli lyhyt ja se lienee sen takia jäänyt mieleeni. Muistan vieläkin kun hän kerran hieman sekosi sanoissaan aloittaessaan, että "valheella on pitkät jäljet" ja huomattuaan virheen, hän jatkoi hetken kuluttua "mutta ne pääättyvät lyhyeen". Jotain hyödyllistä on minullekin jäänyt mieleen noista hartauksista!
  13. Joillakin opettajilla ole erikoisia tapoja. Kerron niistä yhden. Jorma Kontturi opetti minulle 50-luvun loppupuolella puukäsitöitä ja äidinkieltä. Hän pureskeli tunneilla taululiituja. Varmaan joku muistaa hänen tapansa. Lieneekö opettajaa vaivannut kalkin puute? Jorma oli pienikokoinen, hoikka, jo silloin ikämiehen oloinen. Itse olimme vielä lapsia, joten monet opettajat vaikuttivat olevan silloin hyvin vanhoja.
  14. Kaija Toivanen elää ja asuu Lieksassa. En ollut hänen oppilaanaan, mutta olen tavannut hänet silloin tällöin paikallisessa marketissa.

    Jouko Kotilainen kirjoitti ylioppilaaksi Lieksan yhteislyseosta vuonna 1960 ja oli samassa koulussa ensimmäisen kerran opiskeluaikanaan vt. nuorempana lehtorina opettaen matematiikkaa lukuvuonna 1961 - 1962. Valmistuttuaan hän jatkoi opetustyötään lýseossa ilmeisesti vuonna 1965 tai sen jälkeen, mutta minä olin jo silloin suorittanut lukion loppuun.
  15. Näin on varmaankin ollut. Minä muistelen melkein 10 vuotta aikaisempaa ajankohtaa, jolloin aulassa ei ollut sähköurkuja. Silloin soittimena oli tavallinen piano, jota useimmiten Hämäläisen Vilho soitteli. Markku Turunen aloitti oppikoulun vuonna 1960 ja on ollut vuonna 1967 jo lukiossa.
  16. Minä muistelen, että lyseon uuden puolen ala-aulassa, jossa joka-aamuinen aamuhartaus pidettiin oli soittimena piano, jota myös soitti usein Vilho Hämäläinen. Vilho piti myös vararehtorina usein aamunavauksen soitantansa jälkeen.
  17. Helojoki teki pitkän, yli 35 vuotta kestäneen elämäntyö Lieksassa. Hän tuli jo vuonna 1936 saksan- ja ruotsinkielen opettajaksi Lieksan yhteiskouluun, joka oli silloin koulun nimi. Yhteiskoulun rehtorina hän toimi vuosina 1950 – 1956 ja kun koulu muuttui yhteislyseoksi vuonna 1956, Helojoki jatkoi lyseon rehtorina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1970-luvulle.

    Minulle Helojoki opetti ruotsia ja saksaa 50- ja 60-luvuilla. Muistan hänet vaativana, ankarana, mutta myös huumorintajuisena opettajana.
  18. Antti Siimes oli hyvin ”laajakatseinen” mies. Eräällä latinan tunnilla Antti pyysi etupulpetin tyttöä vastaamaan kysymykseensä nyökäten ”sinä siinä”. Tyttö nousi vastaamaan ja hänen lisäkseen nousivat myös viereiset tytöt ylös.

    Kerrottiin, että Antti näkee laajakatseisuudessaan silmälasiensa kautta taaksepäinkin peruutuspeilien tavoin, joten lunttaamaan ei kukaan uskaltautunut.

    Antilla oli erikoisia ruokatottumuksia, joita moni ”lyskalainen” varmaankin muistaa. Ne kuulunevat paremmin kulinaristien palstalle.
  19. Kävin Lieksan yhteislyseon läpi 50- ja 60-luvuilla. Ainoa elossa oleva ja Lieksassa asuva minua opettanut henkilö lienee Esko Lappi. Jouko Kotilainen 60-luvun opettajista asuu Lieksassa, mutta hän ei opettanut minua. Samoin Viktor Riissanen.

    Joitakin vuosia sitten kuoli Antti Siimes yli 90 vuoden ikäisenä. Helojokikin olisi jo 105 vuotias! Ehkä joitakin yhden tai muutaman lukuvuoden Lieksassa vierailleita nuoria lukion opettajia on vielä elossa jossakin päin Suomea.

    50-luvun lopulta tulevat heti mieleeni myös Jorma Kontturi, Vilho Hämäläinen, Martta Mäenpää, Rauha Tuupainen, Veikko Pehkonen ja 60-luvun puolelta Kai Öhmann, Airi Stenberg ja hiihtovalmentana kuuluisaksi tullut Sulo Repo, 85 v.
  20. Palvelin 11 kuukautta 60-luvun loppupuolella Kontiorannan jääkäripataljoonan sissikomppaniassa, jossa harjoitusmatkat suoritimme polkupyörillä tai suksilla - joskus olivat molemmat kulkuneuvot samalla reissulla käytössä.

    Olin silloin opiskelusta johtuneen lykkäyksen takia joitakin vuosia vanhempi kuin muut, mutta pärjäsin nuorempien jääkärien kanssa hyvin ja pääsin sekä Kontiorannan aliupseerikouluun että upseerikouluun Haminaan. Kurssin numeroa en mainitse, jotta en paljastu, mutta päälle sadan se on. Lieksasta oli samalla kurssilla lisäkseni kaksi upseerioppilasta, mutta eri komppanioissa.

    Pataljoonan komentajana Kontiorannassa oli "Uhu" eli eversti Unto Huuhtanen, joka muisti esitelmissään mainita haavoittumisestaan. Toisesta kädestä häneltä puuttui yksi sormi.

    Sissiharjoitukset olivat rankkoja, mutta ei hyväkuntoiselle mitenkään ylivoimaisia. Näin jälkeenpäin muisteltuna "Rukin" aika tuntui helpolta, samoin kuin kokelasaika Kontiorannassa, joka oli välillä jopa pitkästyttävää kokelastuvassa oleilua.
    21. 105 / 108
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt