Hiusten repiminen

minulla on sama vaiva...olen reilu parikymppinen...mielialalääkkeillä tämä hiusten repiminen pysyy jotenkin kasassa....mutta kalju kohta löytyy jossa kasvaa uusia hiuksia.ja monet illat revin hiuksia vaikkalääkkeitä syönkin...että ei siihen mikään auta ..lääkkeet pitää oireet jotenki kurissa ettei nyt ihan koko päivää nypi hiuksia...

Mulla on muös trikotillomania. Nuorempana se kohdistui ripsiin, mutta nyt revin hulluna kaksihaaraisia. Sain tietää tästä vaivasta vasta muutama viikko sitten, vaikka trikotillomania on vaivannut mua reilut kymmenen vuotta.

Asiaan enemmän perehtyneet; tiedättekö liittyykö trikotillomaniaan "pakko-oireista" hiusten pyörittelyä isoiksi takuiksi, pakkomiellettä kasvojen "ylimääräisiin" karvoihin (esim. viiksihaituvat), ihohuokosten puristelua, nivelten naksauttelua, omia operaatioita, joilla saan epäpuhtauden ihon alta pois ja peräti jalkapohjien leikkaamista?
Mulla on itselläni pakkomielle tehdä noita kaikkia asioita ja saatan uppoutua niihin vaikka miten pitkäksi aikaa.

saako tähän apua jos menee ihan lääkärinvastaanotolle tms? jos joku viittis vastata nopsaa, maanantaiks minulle olisi lääkäriin aika sillä nyppiminen menee koko ajan vain pahempaan suuntaan, onneksi on sen verran paksut hiukset että saan kaljuläikän peitettyä, vaan kuinkahan kauan enään... Voiko lääkäriä siis pyytää laittamaan lähetteen terapeutilel tms? tuskin tohtori heti mitään reseptejä kirjottaa enkä heti mielelläni lääkkeisiin koskisi... ja mitä oln lukenut trikotillomaniasta sehän on ahdistuneisuus häiriöksi luokiteltava oire? ahdistuvatko muut helpolla? itsellä tämä nimittäin on totta ja ahdistelen peräti ihan pikkuriikkisistä asioista... :/

Kyllä pitäisi lääkäristä apua tulla. Jotakin lääkkeitäkin tähän tietääkseni on..? en ole aivan varma.
En tiedä liittyykö se tähän, mutta itse olen ainakin tosi herkkä ihminen ja saatan ottaa jotkut asiat yllättävänkin raskaasti.

Voiko hiusten repiminen aiheuttaa kipeän päänahan? 2 vuotta sitten hiuksistani tuli yhtäkkiä hirveän kuivat ja samaan aikaan rasvaiset(päänahka myös) ja aloin " repimään " niitä. Siinä meni puoli vuotta ja sitten päänahassa alkoi tuntua kipua, mistä en ole vieläkään päässyt eroon, ja nykyään revin hiuksiani vielä enemmän..joskus revin jopa huomaamattani. Siitä on tullut jonkinlainen pakko-oire.
Huomasin että päälaella ja jakaus- kohdassa hiukseni ovat harventuneet, ja pääni sattuu niin paljon että haluaisin repiä kaikki irti. En kestä enää! En ole vielä edes aikuinen. Ja kun olen aikuinen, jatkuuko tämä edelleen? Tulenko kaljuksi? :( Neuvoja!
Miten pääsen eroon hiusten nyppimisestä? Mistä päänahka kipu johtuu?

Samaa täällä pohdin. Nuori aikuistuva nainen ja revin hiuksiani joka päivä.. :( haluaisin apua, mutta en uskalla hakea..... jos en revi hiuksia niin puren kynsiä.

täällä myös nuori mutta aikuinen nainen. 10vuotta jo trikotillomaniaa takana.. huoh..

on ollut jaksoja kun on mennyt hyvin, mutta ne on aika harvassa. 10 vuotta menee todella nopeasti..

Olen joskus nuorempana ihan listaa pitänyt miten monta hiusta/kaksi haaraista revin päivässä. se lista todella auttoi. mutta nyt ei ole motivaatiota siihen. ennen siis revin hiuksia mutta nykyään kaksihaaraisia vaan. Ja hiukset on keskipitkät mutta noh.. huonokuntoiset.

Olen alkanut pitää trikotillomanii.. hmm. osana minua. olen jollain tapaa hyväksynyt sen, mutta nyt on taas alkanut ahdistaa. ehkä kun on taas vähän pahempi vaihe..
ihan jokapäivä olen hiusteni kimpussa. vaikka haluaisin tehdä jotain muuta ja kuluttaa aikani parempaann..

Jollain tapaa tuntuu kuitenkin että tämä on PARASTA tekemistä. Saa etsiä erilaisia ja vialllisia hiuksia ja poistaa ne. ihana tunne. Äsken kuitenkin tuijotin haaraisia latvoja ja vastustin kiusausta. siitä tulee myös ihana tunne. mutta se tuntuu niin vaikealta jättää ne haarat sinne päähän. kun ne pitäisi ottaa pois!!!

puolisoni on mun tukena ja kieltää aina kun näkee mut repimässä. mutta miten kauan tätä voi jatkua ja miten kauaa hänkin jaksaa.tuleeko joskus se päivä kun kyllästyy tähän. uskon kuitenkin että yhdessä tullaan aina olemaan, ja tästä ongelmasta olisi päästävä eroon.


En ole vahva, enkä tiedä miten tästä selviän.
Tulevaisuudessa en halua että tulevat lapseni joutuvat kestämään tämän.
Haluaisin olla vahva ennen kuin uskallan perustaa perheen. Voi olla ettei niin käy, mutta se olisi se mitä eniten haluan.

minulle saa kirjoittaa, ehkä vertaistuki on se mitä haen.. [email protected]

Hei,
oon sinua vanhempi.
Noin 20-30 viimeistä vuotta olen repinyt hiuksia vain niin, että olen herännyt yöllä tähän toimintaani.
"Lääkkeenä" käytän näihin aikoihin ohutta pipoa öisin. Tämä on kuitenkin ollut ajottaista ja liittyy stressitilanteisiin.
Kovasti olen joutunut ponnistelemaan, että hiukset pysyvät välillä päässä.
Elämässä on kuitenkin pahempiakin asioita. On parempi olla nöyrä ja kärsivä, kuin narsisti joka kiusaa toisia.

Hei!
Olen tekemässä trikotillomaniasta juttua Kauneus&Terveys-lehteen. Jos olet valmis kertomaan hieman omista oireistasi anonyymisti, ota pian yhteyttä, jo 11.10. mennessä! Yst. Emmi Oksanen, toimittaja, [email protected]

Olen 16 vuotias ja muutaman kuukauden oon jo repiny hiuksia ja en pysty lopettamaan. ): Mulla on mielialalääkitys myös, mitä teen mun päänahkaan sattuu paljon...

Tuohon on helppo konsti leikkaat vaan kaikki pois ja pidät pään sileänä.

Luin yhtä kirjaa, mikä ei mitenkään liity trikoon, mutta se antoi minulle uutta ajateltavaa. Nyt on ollut trikon kanssa paha vaihe menossa: en ole saanut mitään kontrollia itseeni kuukauteen..

Kirjassa puhuttiin että pitää "lopettaa lopettaminen", eli ei enää yrittää lopettaa vaan loppu on tehtävä.. Pitää ottaa vastuu omasta itsestään, elämästään, kukaan muu ei sitä muutosta tee. Ei miettiä milloin on sopiva aika, tai että seuraavana päivänä lopetan kun tänään jo revin. Vaan siis lopettaa pitää heti!
Ihminen ei usko itseensä ja omiin voiimiin, sitä epäilee ettei lopetus koskaan onnistu..

Kun miettii tulevaisuutta, ei osaa kuvitellakaan millaista elämä ilman trikoa on. Se voi jopa pelottaa, tuntus tyhjältä.. Ehkä itsellä triko on jonkin laista pakenemista tyhjyydestä, siitä saa jotain.

10 vuotta trikoa sairastaneena tein sen. Toissapäivänä olin trikoillut jo heti aamusta monta tuntia.. Myöhemmin samanapäivänä lopetin trikon! Ei se hetki ollut "oikea" vaan kaikkea muuta, miten voisin onnistua kun olen aina epäonnistunut yrityksissäni.. Mutta kun se kerta ei ollut yritys, vaan päätös että nyt se loppuu.

Eilinen päivä oli vaikea, puhuin ikäänkuin itsekseen että "nyt tekee tosi tiukkaa ja että tuntuu etten selviä ja enkä kestä, mutta yritän todella ja minähän en revi" ym mitä tunteita on ollut.

Selvisin eilisestä, tänään on taas uusi taistelu (mietin miten ihmeessä selviän päivästä ilman trikoa, nyt aamusta jo voisin repiä).. Toivon että tämä taiselu jatkuu ja ajan kanssa helpottaa, ehkä se trikokin unohtuu ajan kanssa..

Odotan iltaa että saan taas huomata että triko on todellakin poissa. Epäilen itseäni enemmän kuin koskaan.


Yritän tulla kertomaan kuulumisia taas joku päivä.

Teksi, Kaikki Selviää kolahti muhun täysin.. tässä minun tarinani..
Olen itse sairastanut trikoa jo n. 7 vuotta. Se alkoi olessani opiskelemassa.. itse en aluksi tiedostanut että nypin niin paljon mutta kaverini töni minua usein oppitunneilla ja sanoi että lopeta nyhtäminen..myöhemmin huomasin että usein pulpetin vierus oli täynnä hiuksia.
Moniin vuosiin en tiennyt että se on sairaus enkä kiinnittänyt huomiota vaan nypin hiuksia jos mieli teki.. ei se ollut niin iso juttu.
Kerran satuimme katsomaan tv:stä avokkini kanssa ohjelmaa jossa etsivät apua naiselle joka nyhti hiuksia päästänsä.. silloin havahduin että hei sehän on niin kuin minäkin.. en tiennyt itkisikö vai nauraisko asialle.
No tavalleni oli ainakin nimi.. ihan kiva se oli tietää.. mutta silloin havahduin siihen että prkl.. tätä ei ehkä saa loppumaan ihan vaan tuosta.
En ole koskaan trikoa pahemmin salannut lähipiiriltäni vaan kertonut avoimesti että minulla on tälläinen sairaus mutta se on toinen asia että kuin moni minua ymmärtää.. enhän ymmärrä itsekään että mitenkä joku hiusten repiminen, juurten syöminen ja hiuksien vetäminen hampaiden välissä voi tuntua ihmisestä niin hyvälle.. järjetöntä.. mutta silti niin ihanaa ja rentouttavaa.. prkl.. hullua hommaa.. =D
Ennen kuin aloin repiä hiuksiani, hiukseni olivat kadehdittavan pitkät ja paksut.. kaikki ihailivat niitä.
Vuodet kuluivat ja päähän alkoi muodostua todella harvoja kohtia, melkein kaljuja laikkuja.. vedin usein hiukset tiukalle ponihännälle jahiuslakkaa niin paljon että hiukset eivät päässeet liikkumaan siltä paikalta johon ne kammalla vedin.
Nyppiminen jatkui ja hiustyyli vaihtui todella kerrostettuun malliin jotta harvenemista ei näkyis niin helpolla.
Jossain vaiheessa minun tavaramerkki oli isot kolmiohuivit jotka oli kiedottu merimiestyyppisesti päähän.
Sen jälkeen tukka lyheni radikaalisti takaa ihan lyhyeksi ja päältä hieman pitemmäksi, vuoden sitä jaksoin mutta nyppiminen vain jatkui.
Sitten viimein marraskuussa 2011 riitti ja otin avokkini hiustrimmerin ja vedin itselleni 2 cm siilin.
Se oli sellainen teko jota olin uhkaillut jo monta vuotta tuskissani. Ja kyllä.. se auttoi.. minun ei tehnyt mieli yhtään nyppiä koska kaikki hiukseni tuntui samalle, mikään ei ollut erilainen, ei paksu tai röpeläinen eikä ohuempi kuin muut.. niin lyhyessä tukassa hiukset näyttivät todella tuuheille eikä laikkuja ollut.
Ei ollut sitä ongelmaa että jonkut hiukset olivat 15 cm toiset, 7 cm ja toiset 3 cm.. kun kaikki oli 2 cm.. =P
Noooh.. kuhan hiukset alkoivat kasvaa.. eikös sieltä taas ruennut löytymään "erilaisia" hiuksia jotka oli pakko repiä pois.
Nyt hiukset on kasvaneet leikkaamatta 1 v ja 2 kk.. ja pisimmät ovat jo olkapäille.. hiuksia olen nyhtänyt taas paljon.. ihan liikaa.. paikoitellen on todella monen pituista hiusta.. ahistaa.. =(
Viime yönä kun katsoin elokuvaa ja homma karkasi taas aivan käsistä.. tajusin että ei hemmetti.. tää ei voi jatkua näin ja mieleeni tuli avokkini kanssa käyty keskustelu nyppimisestäni kun sanoin että ei se oli niin vaan helppoa lopettaa tämmöinen sairaus (avokkiani ahistaa triko hyvin paljon) Silloin avokkini sanoi sellaisen asian mikä sai minut miettimään asiaa..
Hän vertasi sairauttani alkoholismiin ja siitä pois pääsyyn..
Enoni on ollut kuivilla nyt vuoden pelkällä tahdon voimalla.. ja olen siitä niin sairaan ylpee ja hän on itse huomannut miten paljon parempi olo hänellä on olla.
Aloin taas viime yönä miettimään että jumaliste.. nyt loppuu.. kaikki on vaan minusta kiinni.
Nyt olen ollut nyppimättä (yhtä hiusta lukuun ottamatta) viime yöstä n. klo 3.30 lähtiin eli melkein 19 h.. ja voin sanoa että ei ole ollut helppoa..
Olemme katsoneet tänään pari elokuvaa ja olen surffaillut netissä.. eli tehnyt juuri sellaista milloin olen yleensä nyhtänyt hiuksiani vähän väliä.. nyt en ole nyhtänyt.. paitsi yhden vetäisin ajatuksissani kun löytyi suoraan sellainen todella karhea hius.. mutta ei antanut itseni lannistua siitä.. ennen olisin miettinyt että no niin se meni siinä se päätös sama repiä, lopetan huomenna.. mutta nyt päätin että ei.. se oli se yksi.. ja se oli vahinko.. annoin itselleni anteeksi ja en ole nyt nyppinyt.
Äskettäin löysin tämän keskustelun ja toi edellinen teksi kolahti niin suoraan muhun.. ja mä toivon että multa löytyis sitä samaa tahdon voimaa kun enostani ja minäkin onnistuisin.. ja että itsekin huomaisin joku ilta että triko on jäänyt pois ilman että että sitä ajattelen koko ajan.. :)

Mä revin kulmakarvoja, kyllä niitä aina jonkun verran lähtee mutta eipä nyt varmaan nähtävästikään.

Minä pyöritän hiuksia ja välillä varsinkin sivulta sen takun harjaus sattuu (ja sitä ei vaan saa pois) niin se pitää leikata ja sit mun tukka näyttää hirveeltä. Ja oon poika