päivän lehdessä. Ei ole ihme, sillä paikoissa, joissa olen viime aikoina käynyt uimassa, moni ui pitkälle ulapalle. Itse uin aina rannan suuntaisesti kuten Järvi-Suomesta syntyisin ollut äitini opetti. Hyvällekin uimarille voi tulla kehossa tilapäinen häiriö. Muuten on huvittava havainto, että eri ketjuihin toivotetaan sisäpiirin lisäksi muitakin kommentteja, mutta järjestelmällisesti vakikirjoittajat jättävät tällaisen tunkeilijan väliin. Mutta ei sillä väliä, olen tottunut siihen, että minulla on massasta eriäviä mielipiteitä ja syrjinnästäkin on kertynyt kokemuksia. Täällä on pari, kolme vakikirjoittajaa, joilla on minullekin jotain vastattavaa. Se on ilahduttavaa. Live-elämässä on vipinää, aika pitää jakaa läheisten henkilöiden kesken.Tämä viikonloppu on omistettu omille lapsille.
Hukkuneita taas liuta
57
117
Vastaukset
- bessie*
Tilastoihin en ole perehtynyt, mutta kuvittelen vähän iäkkäämpien hukkuvan usein ihan omissa mökkirannoissaan, ei aina edes kaukana rannasta.
Noissa mökkirannoissa ei aina se rannan suuntaisesti uiminen taida muutenkaan onnistua, menemättä ensin vähän kauemmaksi.
Alkoholilla taitaa aika usein olla osuutta asiaan, silloin kun vähän nuoremmat miehet hukkuvat.
Lapsena sain yleisen uimarannan vilinässä todella voimakkaan potkun päähäni, kun yritin kellumista. Varmaan liian lähellä uinut aikuinen, potkun voimasta päätellen. Kukaan ei olisi varmaankaan huomannut, jos olisin hukkunut siihen, läheltä piti. Kukaan ei myöskään katsonut mihin tuli osuneeksi, tai ollut huolissaan vettä nielaisseen lapsen kuivalle maalle pääsemisestä.
Kun käyn lapsenlasten kanssa uimassa, hakeudumme aina vähän sivummalle, väljemmille vesille, vaikka pohja siellä ei aina ole niin hyvä.- 1943
Täällä kotona uin yleensä urheiluseuran saunalla. Sielläkin uin rannan suuntaisesti, vaikka pitää kääntyillä usein. Yleisillä uimarannoilla jotkut olettavat, että esim. lapsista huolehtii joku, ei välitetä katsoa perään. Tällä viikolla olin saunaillassa ja yksi isä oli pois lähdössä. Kyseli onko joku nähnyt poikaansa. Rannassa oli laituri ja sen päässä oli syvä ranta. Ihan hyvin olisi poika voinut hukkua kenenkään huomaamatta. Kyllä lasten liikkeistä on oltava koko ajan selvillä. Lasteni ollessa pieniä meillä oli usein mukana myös kavereita ja yritin opettaa yleisiä käyttäytymissääntöjä kuten sitä, että muutkin on otettava huomioon eikä hypitä minne sattuu.
- bessie*
1943 kirjoitti:
Täällä kotona uin yleensä urheiluseuran saunalla. Sielläkin uin rannan suuntaisesti, vaikka pitää kääntyillä usein. Yleisillä uimarannoilla jotkut olettavat, että esim. lapsista huolehtii joku, ei välitetä katsoa perään. Tällä viikolla olin saunaillassa ja yksi isä oli pois lähdössä. Kyseli onko joku nähnyt poikaansa. Rannassa oli laituri ja sen päässä oli syvä ranta. Ihan hyvin olisi poika voinut hukkua kenenkään huomaamatta. Kyllä lasten liikkeistä on oltava koko ajan selvillä. Lasteni ollessa pieniä meillä oli usein mukana myös kavereita ja yritin opettaa yleisiä käyttäytymissääntöjä kuten sitä, että muutkin on otettava huomioon eikä hypitä minne sattuu.
Luulen kyllä, että useimmat vanhemmat eivät päästä lastaan hetkeksikään silmistään veden äärellä. Paitsi että se on käytännössä mahdotonta, yksi silmänräpäys riittää. Eikä aina edes tajuta, mitä silmien edessä tapahtuu.
Hukkuva ei enää pysty apua huutamaan. Sen olen lapsille opettanut, ettei koskaan saa leikillään kiljua apua.
Itse syyllistyin siihen, että kun poika osasi uida oikein hyvin, päästin valvovan otteen herpaantumaan. Tänä päivänäkin voihkaisen varmaan ääneen kauhusta ja häpeästä kun muistan, miten annoin pojan sukellella aina uudestaan ja uudestaan, yksinään keskellä järveä. Oli hänellä vene tukikohtana. Ja siinä vähän liian pitkä ankkurin naru... - 1943
bessie* kirjoitti:
Luulen kyllä, että useimmat vanhemmat eivät päästä lastaan hetkeksikään silmistään veden äärellä. Paitsi että se on käytännössä mahdotonta, yksi silmänräpäys riittää. Eikä aina edes tajuta, mitä silmien edessä tapahtuu.
Hukkuva ei enää pysty apua huutamaan. Sen olen lapsille opettanut, ettei koskaan saa leikillään kiljua apua.
Itse syyllistyin siihen, että kun poika osasi uida oikein hyvin, päästin valvovan otteen herpaantumaan. Tänä päivänäkin voihkaisen varmaan ääneen kauhusta ja häpeästä kun muistan, miten annoin pojan sukellella aina uudestaan ja uudestaan, yksinään keskellä järveä. Oli hänellä vene tukikohtana. Ja siinä vähän liian pitkä ankkurin naru...Niin useimmat, mutta kyllä monella on ollut hyvää onnea. Äitini yksi ohje oli, ettei koskaan yksin uimaan. Sitä olen kyllä noudattanut, mutta poikkeuksia on tullut pakostakin. Enkä huolehdi, vaikka ystäväni asuu kesäkauden pitkiä aikoja yksin mökillä ja ui paljon. Hänellä on tosi hyvä sopivan matala ranta.
- demeter
Tuon saman olen huomannut: lasten uimista ja ennenkaikkea uintikäyttäytymistä ei valvota. Joku uimavalvoja sanoikin, että joillakin vanhemmilla on sellainen käsitys
että lasten valvominen kuuluu uimavalvojallle, ei heille.
Täällä lapsuudenmaisemissa minulla on tutut rannat ja uin aina rannansuuntaisesti.
Minulla ei ole sellaisia vaivoja, joiden vuoksi pitäisi olla erityisen varovainen uidessa,
mutta uimalautureilta hyppiviä koulupoikia pitää kyllä varoa jos sattuu uintireissulle silloin, kun he ovat paikalla. He itse eivät muita varo.
Alkoholi, sairaskohtaukset ja uho taitavat hukuttaa väkeä eniten. Onneksi juhannussää oli sellainen kuin oli. Hukkuneita oli vähän.- 1943
Juhannus oli tosiaan niin viileä, että emme edes yöpyneet mökillä. Saunomassa ja uimassa kyllä kävimme. Ystäväni vaimolla oli ollut tapana ottaa koira mukaan soutuveneeseen ja kerran koira oli hyppinyt niin, että vene oli kaatunut. Ranta oli melko lähellä, mutta vaimo oli niin lamautunut, ettei alkanut uida. Onneksi ystäväni oli rannalla, onneksi toinen vene oli rannassa ja siinä airot paikallaan. viime tipassa ehti auttamaan, mutta koiraa ei sen koommin otettu veneeseen. Mullakaan ei ole mitään vaivoja, mutta yllättäähän sairaskohtaus kenet tahansa.
- veden äärellä
Minä vietän usein kesiäni saaressa läheisteni kanssa. Joskus sakkiin kuuluu omien lastenlasten lisäksi serkkuja tai lasten ystäviä. Siinä on aikuisten valvottava silmä kovana, ettei yksikään lapsi juokse porukasta pois veden äärelle. Onneksi he kaikki kyllä ovat tähän asti noudattaneet määräyksiä pienimmästä suurimpaan. Ja aina varmistamme, että lapsilla on uinti- ja veneretkellä aikuinen mukana.
Tuosta aikuisten uimakäyttäytymisestä sen verran myös, että minustakin on aika outoa, kun joku lähtee uimaan yksikseen ulapalle - oli nuori tai vanha. Siinä voi tulla joku kramppikin tai muu sairaskohtaus puhumattakaan, jos on alkoholia veressä (myös krapula). - Itse rakastin ennen yksinäisiä uintiretkiä ihan omassa rauhassa, mutta olen alkanut vähän välttelemään niitä - kas kun kännykkä rannalla ei paljon auta hätätapauksessa, jos jotain kohtalokasta sattuu vedessä.- 1943
Onpa tuossa hukkumisessa se hyvä puoli, että nopeasti varmaan käy. Saaristoretkellä minua kauhistuttivat kallioiset korkeat rannat, ei olisi minun kesäympäristöni. Olen järvien ystävä.
- meeriamanda
Uimassa kävimme jossain vaiheessa tuossa lähellä olevassa hallissa vaan vähennettävä oli, kuivaihoni suorastaan korppuuntui, liekö klooratusta vedestä johtuen?
Järvessä uimisesta on pitkäaika. On muutaman selkäsaunan ansiota et yleensä osaan uida :)) Jokemme oli usein uintikiellossa, vaan mentiinhän me penskat sinne....kotona ootti sitten koivuniemen herra :)
Ei minulla sellaista hinkua ole , vaan jos kohdalle sattuu, käynhän uimassa.- 1943
Lapsuuskotini vierellä oli savinen puro, jossa me lapset ynnä naapurin lapset polskimme kesäisin päivät pitkät iilimatojen seassa. Jostain syystä hallissa uiminen on supistunut keväisiin Viron kylpyläreissuihin, vaikka kotikaupungissani eläkeläiset pääsevät halvalla.
Lapseni kaikki ovat hyviä uimareita, mutta sitä ei minusta voi sanoa. Pinnalla pysyn, mutta eteenpäin pääsen todella hitaasti. Mutta onhan lapsillani ollut aivan toiset mahdollisuudet oppia, kun kaikki kesäviikonloput vietimme veden ääressä. Omassa lapsuudessani oli lähin uimapaikka joki, jonne oli matkaa pari kilometriä. Ristiriitaista on, että olen veneillyt yli 30 vuotta, mutten kunnolla osaa uida. Mutta liekö silläkään merkitystä jos aallokossa joutuu veden varaan ja matkaa rantaan on kilometrejä. Hyvät kelluntavälineet matkassa mukana ja liikkeelle selvin päin. Sen opin silloin kun promillen humalassa pimeässä ajoin yhden veneen kivikkoon. Siihen aikaan ei nykyisiä GPS-laitteita ollut.
Kuinka em. lapset nyt omia lapsiaan valvovat, ei kuulu minulle. Uskon että ainakin tytär. Ehkä muistaa kun hän 4-vuotiaana putosi laiturilta veteen. Olin silloin lähistöllä ja nostin hänet heti kuiville.
Vähän toisinajattelija 1943 sanoo olevansa, mutta toteaa myös, että palstalla on muutama joka häntä haluaa kuunnella ja myös vastata hänen ajatuksiinsa. Ehkä olen yksi heistä, vaikken vakiokirjoittaja olekaan. Aika-ajoin käyn palstalla ja joskus jotakin myös kommentoin, mutta läheskään kaikkia ketjuja en avaa. Otsikko ratkaisee, mutta usein myös kirjoittajan nimimerkki. Minulle mieluisat kirjoittajat ovat mm. tämän ketjun kommentoijat.
Ehkä myös metsä yhdistää. Itse olen nyt heinäkuussa kulkenut siellä vain vähän marjaa etsimässä, mutta kun ilma viilenee otan kirveen ja moottorisahan kainaloon ja lähden polttopuupinoja suurentamaan. En lisää itse tarvitse kun liiteri on jo täynnä, mutta harmittaa että jäävät sinne lahoamaan. Harmitta myös se, etteivät terveet puut saa tilaa, kun ryteikkö kasvaa niiden ympärille.
Palstalla on usein väitelty, että ollaanko vanhuksia vai ei. Myönnän että itse kohta olen, mutta en enää olekaan 60 vaan -70. Askel on hidastunut, voima ehtynyt, enkä saa päivässä aikaiseksi samaa kuin kolmekymppisenä.
Toivotan jaksamista teille kaikille!- 1943
Moottoriveneellä olen ajellut vain kesällä 1967, jolloin kauppamatkaakin vesitse kertyi 10 km yhteen suuntaan.Nykyisin olisi mahdollisuus soudella melko usein, mutta on ollut muutakin puuhaa luultavasti, pitänee aloittaa. Tuosta metsästä tuli mieleen, että raivaus hommat pitäisi pian taas aloittaa Mulla on tuota taimikonhoitoa, joten kaikki jää metsään. Marjastus lienee ensisijalla juuri nyt. Polttopuita mullakin riittää. Itse emme tarvitse, mutta mökin vuokraan kuuluvat polttopuut.
En tunne itseäni vanhukseksi. Tänään piti mennä pyörällä järven suojeluseuran kokoukseen, mutta kumi tyhjeni ja kävelin. Puolivälissä mökin vuokralainen ajoi ohi ja otti kyytiin. Paluumatkan kävelin ja se kannatti: poimin monta litraa kantarelleja. Hyvää loppukesää Sinullekin, et kai yritäkään samaa kuin kolmekymppisenä?
Pelkään uida selälle päin, ja onneksi ei tarviakaan koska meillä on taas tänä kesänä veden pinta niin alhaalla että jalat yltävät pohjaan varmaan sadan metrin päässäkin, mutta vettä kummiskin sopivasti uida, jopa kuperkeikkakin onnistui, - se oli vain näytösluointeinen esitys lapsenlapsillemme, kun mummia lapsettaa joskus :)
Ja olen samaa mieltä, lapsia ei voi/saa heittää yksin veden äärelle, mutta sitä ihmettelen kuinka me itse olemme sisarusteni kanssa elossa, harvoin meitä kukaan valvoi, siellä vaan ryvettiin keskenämme, mutapohjaisessa lammessa..- 1943
Kuperkeikkaa en vedessä ole koskaan yrittänytkään, onnistuisikohan edes maalla enää ?
- Pirre*
1943 kirjoitti:
Kuperkeikkaa en vedessä ole koskaan yrittänytkään, onnistuisikohan edes maalla enää ?
Onnistuu, mutta vaatii ehkä niitä pikkuisia innoittajia, tai onhan sekin, hupsuttelu, persoonakysymys.. :)
- bessie*
Pirre* kirjoitti:
Onnistuu, mutta vaatii ehkä niitä pikkuisia innoittajia, tai onhan sekin, hupsuttelu, persoonakysymys.. :)
En ihan hevin yleensä laita päätäni veden alle. Lapsenlasten kanssa olen "esimerkin" vuoksi nyt vähän sitäkin tehnyt. Kuperkeikka saa jäädä väliin kuitenkin, muistelen että minulle menee sitä tehdessä ikävästi vettä nenään.
Olisiko tästä 2 vuotta ja rapiat, kun lapsenlasten innoittamana yllyin tekemään spagaatin, viimeiset sentit väkisin. Vieläkin on "takajalan" polvi vähän kipeä sen näytöksen jäljiltä. Ei onneksi koko ajan, mutta en oikein voi sille varata. - Pirre*
bessie* kirjoitti:
En ihan hevin yleensä laita päätäni veden alle. Lapsenlasten kanssa olen "esimerkin" vuoksi nyt vähän sitäkin tehnyt. Kuperkeikka saa jäädä väliin kuitenkin, muistelen että minulle menee sitä tehdessä ikävästi vettä nenään.
Olisiko tästä 2 vuotta ja rapiat, kun lapsenlasten innoittamana yllyin tekemään spagaatin, viimeiset sentit väkisin. Vieläkin on "takajalan" polvi vähän kipeä sen näytöksen jäljiltä. Ei onneksi koko ajan, mutta en oikein voi sille varata.Semmoista se, sitä helposti ylittää itsensä..:))
Mie pitelen nenästä kinni kun teen kuperruskeikan, - vanahasta muistista menee helposti, - olen omasta mielestäni hyvä uimari..kai se tuo horoskooppimerkkikin velvoittaa.. :))
Meijjän lapsenlapsetkin ovat myös vedessä kuin kotonaan, liekö uintigeeni..:)
- lejanna
Jeps, aina olen itse pelännyt uidessa vaikkapa suonenvetoa, enkä ole liikaa urheillut hengelläni.
Mutta, eivätkö kovin monet itsensä hukinneista ole sepalus auki-tapauksia, veneestä pongahtaneita?
Minä en oikein tiedä sisä- tai ulkopiireistä. En kuulune niihin, niin en niistä mitään tajuakaan. Sen olen huomannut, että useinkin samat nikit iloittelevat keskenään, muttei se ole minua muuten haitannut, kuin että olen ajatellut, josko on vanhuutta, etten useinkaan itse jaksa mukaan ryhtyä. Taidanko tulla kovinkin vakaaksi vanhukseksi?
Minä olen aina tykännyt tyylistäsi. Sanot suoraan ja selvästi, mitä on sinulla sanottavaakin.
.- saimander*
Kun sen edellisen viestini olin laittanut, jäin istumaan ja ajattelemaan. Muistin ketjun jossa suvenkorento ja saimaantakaa uutterasti pyöräilevät. Mielessäni oli yhä metsä, josta ketjussa puhuin. Otin fillarin alleni ja lähdin maalle polkemaan. Matkaa kohteeseen on vain vajaat 30 km ja mitään minun ei tarvinnut mukaan otta, kun kaikki on siellä valmiina, kaljaakin.
Kun rupesin siellä hosumaan, kirves vähän lipsui ja osui sormeen. Laitoin sen pakettiin, mutta pian lähdin polkemaan kotiin. Kuinka rikki se sormi meni tiedän vasta kun paketin avaan, mutta täysin hyödytön sormi on. Vasemman käden nimetön, joka ei mitään osaa tehdä ja jossa ei renkaita vuosiin ole ollut.
Kulkiessa tulee usein tuttuja vastaan ja vaihdetaan muutama sana. Joskus myös täysin tuntemattomienkin kanssa. Tällä polulla kohdataan virtuaalituttavia ilman sisäpiiriajatuksia. Sinut muistan aiemmasta, mutta kuinka kauan aiot täällä viihtyä, on jo eri juttu. Mukavat kirjoittajat, mm. nimimerkit salomaansaarni, optimist-o ja muutama muu ovat tyystin poistuneet. Myös uudempi aktiivikirjoittaja meirikki.
Aloittajan kanssa siirrymme pian ylempään ikäryhmään ja jätämme tämän palstan nuorempien areenaksi. - lejanna
saimander* kirjoitti:
Kun sen edellisen viestini olin laittanut, jäin istumaan ja ajattelemaan. Muistin ketjun jossa suvenkorento ja saimaantakaa uutterasti pyöräilevät. Mielessäni oli yhä metsä, josta ketjussa puhuin. Otin fillarin alleni ja lähdin maalle polkemaan. Matkaa kohteeseen on vain vajaat 30 km ja mitään minun ei tarvinnut mukaan otta, kun kaikki on siellä valmiina, kaljaakin.
Kun rupesin siellä hosumaan, kirves vähän lipsui ja osui sormeen. Laitoin sen pakettiin, mutta pian lähdin polkemaan kotiin. Kuinka rikki se sormi meni tiedän vasta kun paketin avaan, mutta täysin hyödytön sormi on. Vasemman käden nimetön, joka ei mitään osaa tehdä ja jossa ei renkaita vuosiin ole ollut.
Kulkiessa tulee usein tuttuja vastaan ja vaihdetaan muutama sana. Joskus myös täysin tuntemattomienkin kanssa. Tällä polulla kohdataan virtuaalituttavia ilman sisäpiiriajatuksia. Sinut muistan aiemmasta, mutta kuinka kauan aiot täällä viihtyä, on jo eri juttu. Mukavat kirjoittajat, mm. nimimerkit salomaansaarni, optimist-o ja muutama muu ovat tyystin poistuneet. Myös uudempi aktiivikirjoittaja meirikki.
Aloittajan kanssa siirrymme pian ylempään ikäryhmään ja jätämme tämän palstan nuorempien areenaksi.Varma en ole, että sanasi saatoit juuri minulle?
Mukavaa on minusta, moni ketju, iloinen ja kettuilematon, vaikken itse siihen yhdykään.
Elämä on, ja kirves osuu, milloin mihinkin.
Sahakin saa pahaa aikaan, jos käyttäjä ei sitä osaa ohjata.
Odotan aikaa, jolloin saan täällä olla ihan laillisesti.
Tosin, minusta nuo ikärajat ovat vain viitteellisiä?
. - 1943
Nuo keskenään iloittelevat kirjoittavat usein, että mukaan vaan, mutta mitenkään ei reagoida, jos yrittää. Ehkä minua ärsyttää asia siksi, että jossain vaiheessa työelämässä oli näitä piirejä. Kuulut nikkeihin, jotka minullekin vastailevat, vaikka en niin muistakaan eri nikkien mielipiteitä. Yleensä asia ratkaisee. Näin keskiyön aikaan olin äitinä välillä, kun koko triomme on pitkästä aikaa koolla. Toiselle lapselle paistoin pannullisen kantarelleja, toisen jalkoja hieroin- kuin silloin ennen.
- 1943
saimander* kirjoitti:
Kun sen edellisen viestini olin laittanut, jäin istumaan ja ajattelemaan. Muistin ketjun jossa suvenkorento ja saimaantakaa uutterasti pyöräilevät. Mielessäni oli yhä metsä, josta ketjussa puhuin. Otin fillarin alleni ja lähdin maalle polkemaan. Matkaa kohteeseen on vain vajaat 30 km ja mitään minun ei tarvinnut mukaan otta, kun kaikki on siellä valmiina, kaljaakin.
Kun rupesin siellä hosumaan, kirves vähän lipsui ja osui sormeen. Laitoin sen pakettiin, mutta pian lähdin polkemaan kotiin. Kuinka rikki se sormi meni tiedän vasta kun paketin avaan, mutta täysin hyödytön sormi on. Vasemman käden nimetön, joka ei mitään osaa tehdä ja jossa ei renkaita vuosiin ole ollut.
Kulkiessa tulee usein tuttuja vastaan ja vaihdetaan muutama sana. Joskus myös täysin tuntemattomienkin kanssa. Tällä polulla kohdataan virtuaalituttavia ilman sisäpiiriajatuksia. Sinut muistan aiemmasta, mutta kuinka kauan aiot täällä viihtyä, on jo eri juttu. Mukavat kirjoittajat, mm. nimimerkit salomaansaarni, optimist-o ja muutama muu ovat tyystin poistuneet. Myös uudempi aktiivikirjoittaja meirikki.
Aloittajan kanssa siirrymme pian ylempään ikäryhmään ja jätämme tämän palstan nuorempien areenaksi.Minulle kävi hassusti tuon pyöräilyn suhteen kuten ylempänä kirjoitin. Tuli aviomies taas kerran mieleen. Ei tarvinnut ajoneuvoista huolehtia, hän osasi korjata. Päivällä kävellessäni mietin pitääkö koko pyörä panna autoon ja lähteä keskustaan korjaamoon. Sitten tuli mieleen, että yritän katsoa onko venttiilikumi kunnossa, uuden osaan kyllä vaihtaa. Missä lienee a-woman? Ja kukahan meistä yleensä kirjoittelee tänne parin vuoden päästä?
- lejanna
1943 kirjoitti:
Nuo keskenään iloittelevat kirjoittavat usein, että mukaan vaan, mutta mitenkään ei reagoida, jos yrittää. Ehkä minua ärsyttää asia siksi, että jossain vaiheessa työelämässä oli näitä piirejä. Kuulut nikkeihin, jotka minullekin vastailevat, vaikka en niin muistakaan eri nikkien mielipiteitä. Yleensä asia ratkaisee. Näin keskiyön aikaan olin äitinä välillä, kun koko triomme on pitkästä aikaa koolla. Toiselle lapselle paistoin pannullisen kantarelleja, toisen jalkoja hieroin- kuin silloin ennen.
Enpä tiedä, minulleko sanasi sanailit. Tämä nykysysteemi on vähän pas.., ei kun huono.
Minen muuta osaa sanoa, kuin, että olet kuin minä. Sinä sanot sanasi, ja olet sen takana, niin uskon. Et liperrä ja löperrä, et liehu, et kiehu, olet todella asiallinen, se on miun maun mukaista.
En tiedä, mutta silmissäni olet ihminen, vakaa, ja varma.
Anteeksi, jos olen tolloileva.
. - 1943
lejanna kirjoitti:
Enpä tiedä, minulleko sanasi sanailit. Tämä nykysysteemi on vähän pas.., ei kun huono.
Minen muuta osaa sanoa, kuin, että olet kuin minä. Sinä sanot sanasi, ja olet sen takana, niin uskon. Et liperrä ja löperrä, et liehu, et kiehu, olet todella asiallinen, se on miun maun mukaista.
En tiedä, mutta silmissäni olet ihminen, vakaa, ja varma.
Anteeksi, jos olen tolloileva.
.Tämä nykysysteemi on kyllä sekava, pitää olla tosi tarkkana. Yksi vastaus oli kyllä Sinulle, sillä tässä ketjussa haluan vastata jokaiselle. En ole lähdössä vähään aikaan minnekään, joten käyn netissä silloin tällöin. Oikeassa olet siinä, että olen luotettava. Ja Sinä et ainakaan ole tolloileva - hauska sana muuten.
- demeter
saimander* kirjoitti:
Kun sen edellisen viestini olin laittanut, jäin istumaan ja ajattelemaan. Muistin ketjun jossa suvenkorento ja saimaantakaa uutterasti pyöräilevät. Mielessäni oli yhä metsä, josta ketjussa puhuin. Otin fillarin alleni ja lähdin maalle polkemaan. Matkaa kohteeseen on vain vajaat 30 km ja mitään minun ei tarvinnut mukaan otta, kun kaikki on siellä valmiina, kaljaakin.
Kun rupesin siellä hosumaan, kirves vähän lipsui ja osui sormeen. Laitoin sen pakettiin, mutta pian lähdin polkemaan kotiin. Kuinka rikki se sormi meni tiedän vasta kun paketin avaan, mutta täysin hyödytön sormi on. Vasemman käden nimetön, joka ei mitään osaa tehdä ja jossa ei renkaita vuosiin ole ollut.
Kulkiessa tulee usein tuttuja vastaan ja vaihdetaan muutama sana. Joskus myös täysin tuntemattomienkin kanssa. Tällä polulla kohdataan virtuaalituttavia ilman sisäpiiriajatuksia. Sinut muistan aiemmasta, mutta kuinka kauan aiot täällä viihtyä, on jo eri juttu. Mukavat kirjoittajat, mm. nimimerkit salomaansaarni, optimist-o ja muutama muu ovat tyystin poistuneet. Myös uudempi aktiivikirjoittaja meirikki.
Aloittajan kanssa siirrymme pian ylempään ikäryhmään ja jätämme tämän palstan nuorempien areenaksi.Saan kai pikkuisen juoruilla kun kaipasit meirikkiä, saimaner. "Hän on täällä tänään(kin)", yhtä reippaana kuin ennenkin. Ehkä hän antaa sinulle jonkun vinkin.
Jäin sinulle vähän velkaa, kun kerroit, minne non-rec oli kadonnut.
Olin näet jo ehtinyt häntä kaipailla.
Tuosta vastailusta vielä (1943) sen verran, että olen itsestäni huomannut sellaisen piirteen, että jätän joskus vastaamatta, jos olen asiasta samaa mieltä. Näin on käynyt monesti juuri 1943 kohdalla. Sitä ajattelee, ettei toisen mielipiteeseen yhtyminen tuo keskusteluun mitään lisäarvoa. Pelkkä palautteen antaminen ei oikein tunnu kuuluvan talon tapoihin. Sitä pidetään mielistelynä ja joku kokee sen jopa loukkaavan tasa-arvoa. Niin että asettele täällä nyt sitten sanasi.
Mitä uusiin kirjoittajiin tulee, heillä on yhteistä taustaa ja ehkä he senvuoksi alkuun "pitävät yhtä", mutta kyllä he minusta vastailevat muillekin. Ihan kivoja kirjoittajia ovat nämäkin, jotka käyvät täällä naapuriosastoilta. - 1943
demeter kirjoitti:
Saan kai pikkuisen juoruilla kun kaipasit meirikkiä, saimaner. "Hän on täällä tänään(kin)", yhtä reippaana kuin ennenkin. Ehkä hän antaa sinulle jonkun vinkin.
Jäin sinulle vähän velkaa, kun kerroit, minne non-rec oli kadonnut.
Olin näet jo ehtinyt häntä kaipailla.
Tuosta vastailusta vielä (1943) sen verran, että olen itsestäni huomannut sellaisen piirteen, että jätän joskus vastaamatta, jos olen asiasta samaa mieltä. Näin on käynyt monesti juuri 1943 kohdalla. Sitä ajattelee, ettei toisen mielipiteeseen yhtyminen tuo keskusteluun mitään lisäarvoa. Pelkkä palautteen antaminen ei oikein tunnu kuuluvan talon tapoihin. Sitä pidetään mielistelynä ja joku kokee sen jopa loukkaavan tasa-arvoa. Niin että asettele täällä nyt sitten sanasi.
Mitä uusiin kirjoittajiin tulee, heillä on yhteistä taustaa ja ehkä he senvuoksi alkuun "pitävät yhtä", mutta kyllä he minusta vastailevat muillekin. Ihan kivoja kirjoittajia ovat nämäkin, jotka käyvät täällä naapuriosastoilta.En minäkään hirveästi myötäile jotakuta, luulisin ainakin niin. Ja mielistely ei kuulu tapoihini. Ennen vanhaan opettajana uskalsin pitää tiukan, asiallisen linjani enkä yrittänyt olla opiskelijoiden keskuudessa suosittu, en pyrkinyt kaveriksi.
- saimander*
demeter kirjoitti:
Saan kai pikkuisen juoruilla kun kaipasit meirikkiä, saimaner. "Hän on täällä tänään(kin)", yhtä reippaana kuin ennenkin. Ehkä hän antaa sinulle jonkun vinkin.
Jäin sinulle vähän velkaa, kun kerroit, minne non-rec oli kadonnut.
Olin näet jo ehtinyt häntä kaipailla.
Tuosta vastailusta vielä (1943) sen verran, että olen itsestäni huomannut sellaisen piirteen, että jätän joskus vastaamatta, jos olen asiasta samaa mieltä. Näin on käynyt monesti juuri 1943 kohdalla. Sitä ajattelee, ettei toisen mielipiteeseen yhtyminen tuo keskusteluun mitään lisäarvoa. Pelkkä palautteen antaminen ei oikein tunnu kuuluvan talon tapoihin. Sitä pidetään mielistelynä ja joku kokee sen jopa loukkaavan tasa-arvoa. Niin että asettele täällä nyt sitten sanasi.
Mitä uusiin kirjoittajiin tulee, heillä on yhteistä taustaa ja ehkä he senvuoksi alkuun "pitävät yhtä", mutta kyllä he minusta vastailevat muillekin. Ihan kivoja kirjoittajia ovat nämäkin, jotka käyvät täällä naapuriosastoilta.Selasin ketjun uudelleen ja näin viestisi. Luin sen monesti ja yritin ymmärtää mitä tarkoitit.´"Hän on täällä tänään(kin)". En Meirikkiä suoranaisesti kaipaa, mutta on iskostunut mieleeni mukavana tyttönä. Et kai itse ole Meirikki?
Kun puhuttiin vuosien takaisista kirjoittajista, eräs nimimerkki jäi maintsematta, Fridanna. Mutta kuten aloittaja sanoi, moniko meistä kirjoittelee palstalle enää parin vuoden päästä. Itsekin laiskasti täällä kuljen, vaikka toisinaan myös innostun. Varsinkin silloin kun ei reaalista juttuseuraa ole. - demeter
saimander* kirjoitti:
Selasin ketjun uudelleen ja näin viestisi. Luin sen monesti ja yritin ymmärtää mitä tarkoitit.´"Hän on täällä tänään(kin)". En Meirikkiä suoranaisesti kaipaa, mutta on iskostunut mieleeni mukavana tyttönä. Et kai itse ole Meirikki?
Kun puhuttiin vuosien takaisista kirjoittajista, eräs nimimerkki jäi maintsematta, Fridanna. Mutta kuten aloittaja sanoi, moniko meistä kirjoittelee palstalle enää parin vuoden päästä. Itsekin laiskasti täällä kuljen, vaikka toisinaan myös innostun. Varsinkin silloin kun ei reaalista juttuseuraa ole.No voi. Olin arvoituksellinen sen vuoksi, etten halunnut paljastaa sellaista, mitä puheena ollut nimimerkki ei ehkä tahtoisi paljastaa. Nyt asia näyttää kuitenkin olevan reilassa, kun sait m:ltä viestin.
Minä olen kirjoittanut tällä samalla nimimerkillä tämän puolitoista vuotta, jotka olen palstalla ollut. Ei ole tullut tarvetta muuttua muuksi, vaikka läheltä on pitänyt. Pari kertaa minunkin nimimerkkiäni on "lainattu" silloin kun nuo nikkivarkaat olivat liikkeellä.
Netti on kyllä houkuttelevan helppo yhteydenpitoväline - juttuseuraa löytyy aina,
eikä tänne tuleminen vaadi mitään: ei esivalmisteluja, ei aikataulujen yhteensovittamista, ei peräänkysymistä, onko vastapuoli maalla, ilmassa vai
vesillä...
Nimimerkistäni voi jo päätellä että veden äärellä asun, ja synnyinkin. Välielämässä on ollut muitakin maisemia. Tietysti kotona oli kova komento ettei (tosi pienenä siis) laiturille saa mennä. Tietysti menin, ja kun vilkaisin rantatielle ja näin sieltä äidin tulevan niin säikähdin koska olin luvattomassa paikassa - ja tietysti putosin ;-) niinkuin jokainen rannalla asuva joskus. Veneestäkin joskus putosin ja silloinkin olin vielä niin pieni etten osannut uida. Muistan sen kauhun kun yritin räpeltää pintaan, serkkupojat sitten avittivat takaisin veneeseen. Ja sitä rataa.
Hoitelepa Saimander se sormesi kuntoon, mitenkäs sinä nyt niin innostuit sen kirveen kanssa...? Onneksi ei taida pyöräilyä haitata. Yritän huomenna vielä muutaman kilometrin, ja eikö sitten lie heinä-elokuun vaihteen välitilinpäätöksen aika?
Tähän loppuun yksi ei-urbaani juttu, marjankerääjiä kun ollaan: Naapuritalon tytär oli lapsensa kanssa mennyt kotimetsään, arvattavasti marjaan. Näkivät puussa karhunpennun - arvatkaas tuliko kiire kotiin! Vattupaikkani on vajaan kahden kilometrin päässä ko. karhunpentuhavainnosta. Jutun kuultuani muistin että siinä "minun" vatturaiviolla näkyi kolme painaumaa, yksi isompi ja kaksi pienempää pyöreää. Jäin miettimään... ;-/
Turvallisia marjaretkiä kaikille kivoille palstalaisille!- 1943
Meillä oli vain tuo puropahanen, mutta äiti kertoi, että siellä asuu näkki, joka nappaa pienet lapset. Kuvittelin näkin isoksi koppakuoriaiseksi. Kun äiti ja isä olivat aamulla navetassa, meille oli luultavasti sanottu, ettei saa nousta ylös ennen kuin he tulevat. Jos joku uskalsi, toiset huusivat kuorossa "nuake tullee", jolloin ylösnoussut pelästyi ja painui kiireesti petiin. Eipä taida karhuja sentään minun marjamaillani olla, vatukkokin antanee hyvin vähän satoa.Kai Sinä kilistelet ja kolistelet metsään mennessäsi?
1943 kirjoitti:
Meillä oli vain tuo puropahanen, mutta äiti kertoi, että siellä asuu näkki, joka nappaa pienet lapset. Kuvittelin näkin isoksi koppakuoriaiseksi. Kun äiti ja isä olivat aamulla navetassa, meille oli luultavasti sanottu, ettei saa nousta ylös ennen kuin he tulevat. Jos joku uskalsi, toiset huusivat kuorossa "nuake tullee", jolloin ylösnoussut pelästyi ja painui kiireesti petiin. Eipä taida karhuja sentään minun marjamaillani olla, vatukkokin antanee hyvin vähän satoa.Kai Sinä kilistelet ja kolistelet metsään mennessäsi?
Koetan laulella ja haastelen myös itsekseni. Kelloa minulla ei ole, ja olen jostain lukenut ettei karhu pienen kellon kilinästä mitään piittaa. Tuon karhupuussa-jutun kuulin vasta eilen, niitä painaumia maassa ihmettelin ja huvikseni karhuperheen makuupaikaksi kuvittelin jo alkuviikosta. Olisipa pelottanut jos olisin nallukanpojasta puussa kuullut jo ennen marjareissuja, olisi voineet jäädä vadelmat vähiin ;-) sillä varmaan säikähtäisin kuoliaaksi jos karhun metsässä näkisin.
Kyllä järven näkistä meitäkin peloteltiin, mutta enemmän taisi pelottaa isän vitsa. Siitä saimme silloin tällöin vaikka aina ei olisi (jos olisi tarkemmin tutkittu tai ajateltu) ollut aihettakaan. Luulen että vanhemmat pakenivat omia pelkojaan vitsaan, ja lapsi oli aina "syyllinen" jos vahinkoja sattui.- bessie*
saimaantaka kirjoitti:
Koetan laulella ja haastelen myös itsekseni. Kelloa minulla ei ole, ja olen jostain lukenut ettei karhu pienen kellon kilinästä mitään piittaa. Tuon karhupuussa-jutun kuulin vasta eilen, niitä painaumia maassa ihmettelin ja huvikseni karhuperheen makuupaikaksi kuvittelin jo alkuviikosta. Olisipa pelottanut jos olisin nallukanpojasta puussa kuullut jo ennen marjareissuja, olisi voineet jäädä vadelmat vähiin ;-) sillä varmaan säikähtäisin kuoliaaksi jos karhun metsässä näkisin.
Kyllä järven näkistä meitäkin peloteltiin, mutta enemmän taisi pelottaa isän vitsa. Siitä saimme silloin tällöin vaikka aina ei olisi (jos olisi tarkemmin tutkittu tai ajateltu) ollut aihettakaan. Luulen että vanhemmat pakenivat omia pelkojaan vitsaan, ja lapsi oli aina "syyllinen" jos vahinkoja sattui.Olen ottanut tonttulakeista tiukuja ja kiinnittänyt maastohousuihini. Kuvittelen, että karhun kuulo on aika hyvä ja tuollainen tiu un ääni niin muista metsän äänistä poikkeava, että esim. tuulen yläpuolella oleva karhu touhuiltaan havahtuu, emmekä vahingossa törmää toisiimme. Tietysti ihmisen äänikin saa karhun väistämään, mutta minulle yksin haasteleminen on vähän työlästä, laulaminenkin oikeastaan.
- demeter
saimaantaka kirjoitti:
Koetan laulella ja haastelen myös itsekseni. Kelloa minulla ei ole, ja olen jostain lukenut ettei karhu pienen kellon kilinästä mitään piittaa. Tuon karhupuussa-jutun kuulin vasta eilen, niitä painaumia maassa ihmettelin ja huvikseni karhuperheen makuupaikaksi kuvittelin jo alkuviikosta. Olisipa pelottanut jos olisin nallukanpojasta puussa kuullut jo ennen marjareissuja, olisi voineet jäädä vadelmat vähiin ;-) sillä varmaan säikähtäisin kuoliaaksi jos karhun metsässä näkisin.
Kyllä järven näkistä meitäkin peloteltiin, mutta enemmän taisi pelottaa isän vitsa. Siitä saimme silloin tällöin vaikka aina ei olisi (jos olisi tarkemmin tutkittu tai ajateltu) ollut aihettakaan. Luulen että vanhemmat pakenivat omia pelkojaan vitsaan, ja lapsi oli aina "syyllinen" jos vahinkoja sattui.Minunkin marjamaillani on tehty karhuhavaintoja joka vuosi. Kun kyseessä on kotoiset metsät en kyllä osaa pelätä, vaikka olen ulosteitakin nähnyt. Viisaat kertovat että ne ovat saman näköisiä kuin ihmisten, vain paperi puuttuu..))
Minusta nämä metsänelävät ovat tulleet rohkeimmiksi viime vuosina. Ovatkohan saaneet tartunnan meidän helposta elämästä, kun tulevat etsimään apetta ihmisasutuksen läheltä ?
Maalla meidän naapurin pihalla yöpyi ilves, yllätettiin aamulla talon puutarhasta. Naapuri sai kuvankin napattua... - 1943
saimaantaka kirjoitti:
Koetan laulella ja haastelen myös itsekseni. Kelloa minulla ei ole, ja olen jostain lukenut ettei karhu pienen kellon kilinästä mitään piittaa. Tuon karhupuussa-jutun kuulin vasta eilen, niitä painaumia maassa ihmettelin ja huvikseni karhuperheen makuupaikaksi kuvittelin jo alkuviikosta. Olisipa pelottanut jos olisin nallukanpojasta puussa kuullut jo ennen marjareissuja, olisi voineet jäädä vadelmat vähiin ;-) sillä varmaan säikähtäisin kuoliaaksi jos karhun metsässä näkisin.
Kyllä järven näkistä meitäkin peloteltiin, mutta enemmän taisi pelottaa isän vitsa. Siitä saimme silloin tällöin vaikka aina ei olisi (jos olisi tarkemmin tutkittu tai ajateltu) ollut aihettakaan. Luulen että vanhemmat pakenivat omia pelkojaan vitsaan, ja lapsi oli aina "syyllinen" jos vahinkoja sattui.Meillä äiti tarttui useammin koivuniemen herraan, isä huiski pyyheliinalla ympäriinsä. Ei ole jäänyt traumoja, koska yleensä tutkittiin ennen kuin hutkittiin.
- 1943
bessie* kirjoitti:
Olen ottanut tonttulakeista tiukuja ja kiinnittänyt maastohousuihini. Kuvittelen, että karhun kuulo on aika hyvä ja tuollainen tiu un ääni niin muista metsän äänistä poikkeava, että esim. tuulen yläpuolella oleva karhu touhuiltaan havahtuu, emmekä vahingossa törmää toisiimme. Tietysti ihmisen äänikin saa karhun väistämään, mutta minulle yksin haasteleminen on vähän työlästä, laulaminenkin oikeastaan.
Olet ollut tosi viitseliäs, taitavat karhut olla yleisiä sielläpäin. Kuljen melko paljon metsissä yksin, mutta melko hiljaa olen. Minne lie vihellyspillinikin kadonnut muuttojen tiimellyksessä. Sen hankin, kun vein ryhmiä sieniretkille.
- Pirre*
bessie* kirjoitti:
Olen ottanut tonttulakeista tiukuja ja kiinnittänyt maastohousuihini. Kuvittelen, että karhun kuulo on aika hyvä ja tuollainen tiu un ääni niin muista metsän äänistä poikkeava, että esim. tuulen yläpuolella oleva karhu touhuiltaan havahtuu, emmekä vahingossa törmää toisiimme. Tietysti ihmisen äänikin saa karhun väistämään, mutta minulle yksin haasteleminen on vähän työlästä, laulaminenkin oikeastaan.
Tuota tiukuideaa pitääkin kokeilla, vaikken mie karhuja koskaan ole tavannut, mutta tiedän että niitä täällä on, - tassun jälkiä oli keväällä aivan tässä muutaman sadan metrin päässä kotiamme.
Nykyään ajan autolla marikon reunaan, että on mihin juosta jos näen miusta kiinostuneen nallen :/ - kunhan tuo ruoka on valmista menen taas sen sangollisen mustikoita nyhtämään.., nyt otan kahvia ja pullaa mukaani ja nautiskelen keruun välillä..
Lastenlasten puolesta mie pelkään kun heijjän kulmilla on laajoja esim. kaurapeltoja, ja niissähän ne karhuperheet tykkää käydä syksyisin syömässä. - 1943
demeter kirjoitti:
Minunkin marjamaillani on tehty karhuhavaintoja joka vuosi. Kun kyseessä on kotoiset metsät en kyllä osaa pelätä, vaikka olen ulosteitakin nähnyt. Viisaat kertovat että ne ovat saman näköisiä kuin ihmisten, vain paperi puuttuu..))
Minusta nämä metsänelävät ovat tulleet rohkeimmiksi viime vuosina. Ovatkohan saaneet tartunnan meidän helposta elämästä, kun tulevat etsimään apetta ihmisasutuksen läheltä ?
Maalla meidän naapurin pihalla yöpyi ilves, yllätettiin aamulla talon puutarhasta. Naapuri sai kuvankin napattua...Ilvekset ovat yleistyneet. Olen nähnyt talven lumessa jälkiä ja naapuri oli nähnyt melkein pihapiirissä tiellä. Ystäväni oli ollut illansuussa tulossa jostain ja pihan tuntumassa oli kävellyt ilves pentuineen. Oli ollut kaunis näky. Siellä on mökkien tuntumassa liikuskellut susikin, joten emme päästä koiraa yksin pitkälle. Tosin se oli ukonilmalla lähtenyt talosta mökille peloissaan. Varmaan oli juossut 600 m vauhdilla, vaikka sydänlääkitys onkin. Joskus menneinä vuosina hirviä näkyi marjamaillani, menivät maa tömisten pakoon.
- bessie*
1943 kirjoitti:
Olet ollut tosi viitseliäs, taitavat karhut olla yleisiä sielläpäin. Kuljen melko paljon metsissä yksin, mutta melko hiljaa olen. Minne lie vihellyspillinikin kadonnut muuttojen tiimellyksessä. Sen hankin, kun vein ryhmiä sieniretkille.
Ei niitä nyt riesaksi asti täällä Espoossa ole. Nuuksiossa taitaa jokunen asustaa.
Tapaan joskus vapaapäivinä tai lomasillani autoilla ilman erityisempää päämäärää ja kuljeskella metsissä. Aiemmin, kun minulla oli farmari jossa mahduin nukkumaan, olin joskus useamman päivänkin poissa ihmisten ilmoilta, mutta en silloinkaan hellepäivinä.
Tiukujen ompelu piti laittaa kerran uusiksi, siirtää liikkuvampaan paikkaan, mutta ei siinä iso työ ollut vieläkään. En minä karhuja erityisemmin pelkää, enemmänkin säikähtämistä. Olen kerran saanut melkein hjärttaslaagin, kun säikähdin hiljaa paikallaan seissyttä valtavan isoa hirveä.
. - 1943
Pirre* kirjoitti:
Tuota tiukuideaa pitääkin kokeilla, vaikken mie karhuja koskaan ole tavannut, mutta tiedän että niitä täällä on, - tassun jälkiä oli keväällä aivan tässä muutaman sadan metrin päässä kotiamme.
Nykyään ajan autolla marikon reunaan, että on mihin juosta jos näen miusta kiinostuneen nallen :/ - kunhan tuo ruoka on valmista menen taas sen sangollisen mustikoita nyhtämään.., nyt otan kahvia ja pullaa mukaani ja nautiskelen keruun välillä..
Lastenlasten puolesta mie pelkään kun heijjän kulmilla on laajoja esim. kaurapeltoja, ja niissähän ne karhuperheet tykkää käydä syksyisin syömässä.Marjastaminen jäi tältä viikonlopulta. Osallistuin yhteislaulutilaisuuteen ja touhusin tuossa äidin roolissa. Käväisin myös Turussa eli ajoa noin 160 km. Huomenna on Helsingin vuoro, joten on enemmän ihmisten ilmoilla olemista kuin metsässä vaeltelua. Pitäisiköhän huomenna juhlia sitä, että olen ollut 5 vuotta eläkkeellä. Mieheni ei ehtinyt olla kuin 4,5 vuotta. Eikös tuo nalle juokse melko lujaa eli melko vikkelä lienet kintuistasi.
- piipiloo
Hyvä kirjoitus,mekin penskana veljeni kans painuttiin aina yksin järvelle uimaan.
Ei äiti ja isä maatöiltään ehtinyt vahtimaan.
Sitten iltaisin kokoonnuttiin lähellä olevalle joelle koko kylän kakarat,siellä melske kävi,se oli oikein kokoontumispaikka kaikille,myös aikuisillekkin.
Pyöräilystä senverran että olen intohomoinen pyöräilijä.Em osaisi olla edes ilman punaista maastopyörääni.,kuljen kaikki matkat pyörällä,nyt kun mökkikin on 10 km päässä.
Myöskin talvella,riippuen lumen määrästä.
Metsässä samoilu,sienillä tai ilman,on terapiaa ja tässä iässä voi tuijotella illan hiljaisuudessa omaa parvekettaan,josta ei kohta näe ulos,köynnökset
peittävät kaiken,mut vielä laitoin vähän lisää
Mukavaa loppukesää samanhenkisille kirjoittajille : )))- 1943
Tuo metsässä samoilu on tosiaan rentouduttavaa. Mulla ei ole parveketta, mutta pikkupuutarha on. Järjestelmällisen ystäväni mielestä siellä on ihan liikaa tavaraa, mutta se sopii tällaiselle sielultaan boheemille. Aina jokin kukkii. Juuri nyt harmaamalvikit, kosmoskukat, kehäkukat, krassit, suopayrtit, kuunliljat ja pari ruusuakin. Humala on erityisen komea. Ystävälläni on jokin villiviini, joka on tosi rehevä ja tekee versonsa samana vuonna. Otan siitä alun, kiipeääköhän mäntyä pitkin? Toisen männyn viereen olen istuttanut köynnöshortensian.
- Kuin kissan henki
Piipilo!
Tuollaista se oli lapsena. Ei siiihen aikaan aikuiset joutaneet lasten perään katsomaan. Meilläkin koko kyläkunnan kakarat keskenään kävimme päivät päästään järven rannalla uimassa. Sinne oli matkaa ehkä n. 2 km. Synkän metsän sisällä mutapohjainen kylmävetinen järvi. Huono polku mättäiden välistä, mistä kuljettiin.
Käärmeitä kamalsti. Siinäkin missä uitiiin, lähti usein käärmeitä mättäiden alta uimaan samaan rantaa, kuin missä me lapset melskattiin. Pienimmät meistä oli semmosia 5 vuoitisia ja vanhemmat n. 10-12 vuotiaita, jotka olivat pitävinään silmällä meitä nuorempia.
Minä meinasin hukkua, kun pojat sen ruuhen työnsi päälleni. Mutta onni onnettomuudessa, kukaan kylän lapsista ei hukkunut. Eikä kylän historiassakaan tunneta ainuttakaan hukkumatapausta. - 1943
Kuin kissan henki kirjoitti:
Piipilo!
Tuollaista se oli lapsena. Ei siiihen aikaan aikuiset joutaneet lasten perään katsomaan. Meilläkin koko kyläkunnan kakarat keskenään kävimme päivät päästään järven rannalla uimassa. Sinne oli matkaa ehkä n. 2 km. Synkän metsän sisällä mutapohjainen kylmävetinen järvi. Huono polku mättäiden välistä, mistä kuljettiin.
Käärmeitä kamalsti. Siinäkin missä uitiiin, lähti usein käärmeitä mättäiden alta uimaan samaan rantaa, kuin missä me lapset melskattiin. Pienimmät meistä oli semmosia 5 vuoitisia ja vanhemmat n. 10-12 vuotiaita, jotka olivat pitävinään silmällä meitä nuorempia.
Minä meinasin hukkua, kun pojat sen ruuhen työnsi päälleni. Mutta onni onnettomuudessa, kukaan kylän lapsista ei hukkunut. Eikä kylän historiassakaan tunneta ainuttakaan hukkumatapausta.Lapsuuskotini liepeillä ei ollut käärmeitä. Paljain jaloin hain metsämansikoita. Lapsuuskodin vieressä olevaan puroon ei kukaan hukkunut, mutta 37 vuotta asuin melko suuren joen rannalla. Jokeen oli moni hukkunut. En koskaan vienyt lapsia jokirantaan ihan kodin vieressä. Siinä oli jyrkkä kallio.
1943 kirjoitti:
Lapsuuskotini liepeillä ei ollut käärmeitä. Paljain jaloin hain metsämansikoita. Lapsuuskodin vieressä olevaan puroon ei kukaan hukkunut, mutta 37 vuotta asuin melko suuren joen rannalla. Jokeen oli moni hukkunut. En koskaan vienyt lapsia jokirantaan ihan kodin vieressä. Siinä oli jyrkkä kallio.
Huips! Meinasin tänään ajaa kyykäärmeen päälle pyörätiellä. Hoikkanen se oli mutta aika pitkä. Taisin saada väistettyä, ja ajattelin että koska olen toisessa kinkeripiirissä niin hoidelkoot omat kyynsä. Kotinurkilla olisin ehdottomasti etsinyt karahkan ja tappanut sen niinkuin olin äidiltä oppinut, äiti isältään. Ihan ilman sääliä! Myrkytöntä tarhakäärmettä en ole koskaan edes nähnyt.
- Pirre*
Pitää kysyä, että minkä puolen lehissä niitä hukkuneita, kun täällä en huomannut kuin yhen.., mutta veneistä pudonneita kalastajia on tänä kesänä ollut useita, ympäri maata tosin..en ymmärrä miksi miehet nousevat seisomaan veneessä verkkoja kokiessaan, kun se onnistuu istuenkin aivan hyvin, - ja liivit, ne on tämän ikäluokan miehistä ihan humpuuki keksintö..tai jos ovat päällä ne on auki, tai veneen pohjalla matkassa.... - ne rohkeimmathan on tietenkin hautuumaalla.utta,
- 1943
Tässä yhtenä päivänä oli useampi täällä varsinaisessa Suomessa. Eikös joskus uutisissakin todettu, että kylmähkönä juhannuksena hukkui tavallista harvempi, mutta helteillä sitä enemmän. Itse en lähde edes soutamaan ilman liivejä, sen verran pidän itsestäni. Uidessa en sentään pue liivejä ylleni.
- 1943
Olen minäkin yhtenä kesänä ollut soutamassa, kun koettiin verkkoja. Myös tuulastamassa olin samana kesänä.
- vedenäärellä tuumaus
Minusta on hyvä asia, kun minun läheiseni ja olen huomannut muidenkin vesilläliikkujien tunnollisesti laittavan pelastusliivit ylleen mennessään veneeseen.
Vaikka on kuinka lyhyt onkimatka, niin kaikilla pienistä isoimpaan omaa kokoaan vastaavat liivit. Ennen sitä vaan soudeltiin ja mentiin keskelle vedenselkää ihan lapsiporukoissa ja hosuttiin onkien kanssa. Täytyy näin mummona nyt sanoa, että on ollut lapsilla omat suojelusenkelit. Tänään ei tiedä niistä suojelusenkeleistä - näyttää josku tuo maailmanmeno turvattomalta.- Kuin kissan henki
Lahjuska!
Niin, tuossapa miettimistä, onko meille määrätty kuolemamme hetki?
Lapsena meinasin hukkua, kun uimarannalla pojat työnsi alaspäin olevan ruuhen päälleni, kun sukelsin, enkä sitten meinennut päästä sieltä posi. Aina käänsivät ruuhea sen mukaan, mistä yritin pois.
Ruuhi oli katettu, niin että vain istuma-aukoissa ei ollut kantta. Vasta sitten, kun pojat huomaisvat, aloin vetää vettä henkeeni, niille tuli hätä saada pois ruuhi päältäni. Mitähän silloin lie ikää ollut joku 6-7 vuotta.
Sitten olen kohdannut tappavan lääkemyrkytyksen, lääkärit eivät osanneet ynnätä yhteen eri lääkevalmisteita, ja kirjoittivat hengenvaarallisesti ristireagoivia lääkkeitä. Vasta sitten kun pääsin alan erikoissairaalaan, siellä selvisi kaamea tosiasia. Ylilääkäri huusi ja kiljui, kuinka voitte olla hengissä, näillä lääkeyhdisteillä on raportoity yleensä kuolemantapauksilla.
No kun siihenkään en kuollut, sain sitten tappavan verenmyrkytyksen. Siitä koomasta ei pitänyt pystyä enää henkiin herämään, mutta heräsin vaan.
Kun sekään ei vielä henkeä riistänyt, sitten sain sytostaattia, joka oli viedä hengen. Viimetipassa se sytostaatti keskeytettiin, ettei sydän enää jaksa toimia. Olin saanut kotiin jo kahdet erlaiset happilaiteetkin, vaan kun ei jaksanut hengittää... Oli hiuskarvan varassa, ettei sydän ehtinyt pysähtyä. Sydämen toiminta oli jo hiipunut, niin että pissantulo loppui, olin turvonnut kuin ilmapallo, joka puolella mieletön määrä nestettä, kun sydän ei enää toiminut.
Siitäkin selvisin. No sydän on vielä rempallaan, saa nähdä, palaako se enää ennalleen ollenkaan. - Kuin kissan henki
"veden ääreelä tuumaus"
Oli meillä ennenvanhaankin uimaliivit. Ne olivat sellaiet, että kaksi parrunpätkää ja siinä välissä joku housun remmi tai vyö jolla nuo parrunpätkät oli sidottu yhteen, ja lapsi mahtui siihen keskelle. Parrun patiskat sitten selkäpuolella kannattelivat, jos ei jaksanut uida.
Sitten myöhemmin, kun polkupyörän sisärenkaita alko olla jo enemmän, että niistä liikeni jo uintitrkoituksiinkin, niin sitten käytettiin niitä.
Minusta tuli kova uimari, ja uin aina pitkiä matkoja. Mun mies menin aina paniikkiin, kun hänellä taas uimataito on kovin heikko, ja minä uin ana lahden toiselle puolelle. - 1943
Kyllä aikuisen pitäisi olla esimerkkinä. Pyöräilijöissä on monia, jotka eivät käytä kypärää. Usein lapsilla on kypärä, aikuisilla ei. Olen onkinut pienestä soutuveneestä. Meitä oli kolme ja seisoakin piti. Onneksi mitään ei sattunut.
- 1943
Asuin lapsena 2,5 km:n päässä maantiestä, joten autoja ei kulkenut. Turvallista oli laskea mäkitörmiltä esim. parireen toisella osalla. Lumi oli kertynyt rinteeseen tuulen tuomana ja reki hyppäsi vauhdilla. Meidän purolla mummo oli pyykillä kevättulvien aikaan ja virta alkoi viedä häntä. Mummo huusi ja isoveljeni pelasti hänet, lie leveä hame hidastanut veteen vaipumista.
- 1943
Kuin kissan henki kirjoitti:
"veden ääreelä tuumaus"
Oli meillä ennenvanhaankin uimaliivit. Ne olivat sellaiet, että kaksi parrunpätkää ja siinä välissä joku housun remmi tai vyö jolla nuo parrunpätkät oli sidottu yhteen, ja lapsi mahtui siihen keskelle. Parrun patiskat sitten selkäpuolella kannattelivat, jos ei jaksanut uida.
Sitten myöhemmin, kun polkupyörän sisärenkaita alko olla jo enemmän, että niistä liikeni jo uintitrkoituksiinkin, niin sitten käytettiin niitä.
Minusta tuli kova uimari, ja uin aina pitkiä matkoja. Mun mies menin aina paniikkiin, kun hänellä taas uimataito on kovin heikko, ja minä uin ana lahden toiselle puolelle.Moisista apuvälineistä en ole ennen kuullutkaan.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400006101004424h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?102458Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy2111862Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja231663- 721050
Sun ulkonäkö on
Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.43993Oletko koskaan
Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?75875Olen niin haaveillut
Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo57862En voi ottaa
Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.43832Tuo yksi tampio vielä ilmeisesti kuvittelee
Että joku itkee peräänsä täällä vinkuen jotain utopistista kadonnutta rakkauttaan kaksoisliekit silmissä leiskuen. Pyhä82792