Olen surullinen, miksikö? Sain pitää esikoiseni viikon luonani. Hän lähti juuri ajamaan kohti Helsinkiä.
Ihanaa puuhastelua ja mökkielämää, saunakin lämpeni joka ilta. Uitiin ja maattiin lötköpötkyillä lämpimässä rantavedessä, Soudeltiin ja paistettiin vohveleita. Poimittiin metsämansikoita. Pilkottiin saunapuita ja siivottiin rojuvarasto sekä huollettiin polkupyörät. Vietettiin grilliiltaa ja käytiin kirkonkylän terassilla. Istuttiin aamuyöhön kuistilla ja parennettiin maailmaa.
Kaipaan aikoja kun lapseni olivat vielä kotona. Tämä surumielisyys lienee luopumisen tuskaa.
Kaipaatko vanhoja hyviä aikoja ja lapsiesi mukana oloa arjessa?
Luopumisen tuskaa
89
148
Vastaukset
- ______
Lainaa vain, lainaa vain, ovat lapset, kuin Maarit laulaa.
Iloitsisit, että poikasi tulee omillaan toimeen.Kävin ylisillä päikkärillä ; ) Jotenkin tämän aloituksen tekemisen jälkeen iski väsymys ja nukuin kaksi tuntia sikiunta. Aloituksella tyhjensin aivoni ja sain ikävän tuntee purettua ulos.
Sanotaan, että puhuminen auttaa, samoin kirjoittaminen ja kirjoittamalla olen saavuttanut monta helpottuneen onnen tilaa.
Esikoinen pärjää se tuli selväksi kun hän kolmevuotiaana sanoi mikä hänestä isona tulee ja hän nyt on siinä toive ammatissaan.- gdtt56hggjbn
korpikirjailija kirjoitti:
Kävin ylisillä päikkärillä ; ) Jotenkin tämän aloituksen tekemisen jälkeen iski väsymys ja nukuin kaksi tuntia sikiunta. Aloituksella tyhjensin aivoni ja sain ikävän tuntee purettua ulos.
Sanotaan, että puhuminen auttaa, samoin kirjoittaminen ja kirjoittamalla olen saavuttanut monta helpottuneen onnen tilaa.
Esikoinen pärjää se tuli selväksi kun hän kolmevuotiaana sanoi mikä hänestä isona tulee ja hän nyt on siinä toive ammatissaan.Kyllä en voi olla kysymättä, mikä oli tuo 3 vuotiaana tiedetty toiveammatti. On sen verran kypsä tietämys ollut lapsella. mutta tosi hienoa, ja onnnea hänelle, ja sinulle myös.
gdtt56hggjbn kirjoitti:
Kyllä en voi olla kysymättä, mikä oli tuo 3 vuotiaana tiedetty toiveammatti. On sen verran kypsä tietämys ollut lapsella. mutta tosi hienoa, ja onnnea hänelle, ja sinulle myös.
Älä vaan nyt naura, mutta hän sanoi kolmivuotiaana...minusta tulee xxxx tai kirjalija ; )
- eukko.
Jos olen rehellinen, en kaipaa. Joskus tietty tulee haikea hetki, mutta se menee ohitse aika pian. Ajattelen, että tämä kuuluu elämään; lapset lähtevät pesästä, kun on aika. Hyvä niin, että löytävät paikkansa maailmassa. Pahempaa olisi, jos aikuisinakin täällä nurkissa pyörisivät.
Omat lapseni asuvat täällä aika lähellä, toinen tosin eri kaupungissa, mutta näen heitä kyllä riittävän usein, ja näkeminen on aina riemullista.Kaipuu iski voimakkaana eilen illalla kun skannasimme esikoisen lapsuudenkuvia. Menimme läpi koko hänen elämänsä valokuvia selaillen ja muistellen.
Aika aikaansa kutakin, mutta ei se kaipauksen tunne ainakaan minulta minnekään häviä se haihtuu ja lasten poissa oloon tottuu, mutta yhteisten lomien aikana se muistot vahvistuu.
Yhdessä tekeminen on ihanaa terapiaa, tosin tunnustan selkä on levon tarpeessa sen verran miesten hommia tehtiin.
Ei kai se ikävä voimakkana koskettaisi jos tuossa lähellä asuisivat.
- kello vaan raksuttaa
Hyvä Korpikirjailija, sanoit aloituksessasi juuri asiasta, mitä minäkin olen aika ajoin ajatuksissani pyöritellyt. Varsinkin tänä kesänä, kun kaikki 3 lastani ovat saaneet perillisensä, 2 vielä jopa tämän vuoden puolella. Olen jotenkin haikaillut, ajatellut kaiholla ja sanonutkin lapsilleni, että nauttikaa nyt - vaikka joskus on liiankin hektisiä hetkiä. Sillä itse olen pitänyt elämäni onnellisimpana kautena sitä aikaa, jolloin lapset olivat kotona ja elettiin perheen arkea ja juhlaa. Muistuu mieleen monia tapahtumiakin ja kertaan niitä itsekseni tai kerron lapsilleni.
Mutta nyt olen siis mummo, ja nautin tästä olostani kovasti. Aika kuluu ja minulla on omat riennot, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Olemme paljon lapsieni perheiden kanssa kanssakäymisessä, joten en nyt ole jäänyt vanhoja asioita mitenkään hautomaan ja menneisyydessä elämään.
Mutta..... se kyllä täytyy sanoa, että vanhuutta ei ole kiva ajatella, mutta sen asian en anna pilata tätä ihanaa kesää ja tulevaa syksyä. Aina syksyisin olen innostunut ja näin upean kesän jälkeen on kiva aloittaa uusia juttuja. Ruskan väritkin siihen vaikuttavat ja kirpeät, viileät säät.
Nyt kuitenkin leppoisaa elokuun aikaa!Lienee ajan kysymys milloin saan mummun titteliä alkaa käyttämään. Tosin esikoinen morsiamineen ovat menevää sorttia rakastavat matkustamista jo heti huomenna lentävät Alpeille.
Kuopus palannee Korpeen miettimään jatkoa, työtä vai opiskelua. Toisaalta se olisi hyvä tilapäisratkaisu sillä tarvitsen kotimiehen kun lähdemme taas Hollantiin kuukaudeksi.
Jutustelimme paljon vanhemmuudesta esikoiseni kanssa ja ymmärrän hyvin, että heidän on vielä mentävä ja matkustettava, ennen kuin asettuvat perheeksi. Olinhan itsekin puolessa neljääkymmentä kun esikoiseni tein joten esikuvana olen rohkaiseva ja suuntaa antava ; )
Voi olla, että tulee kiirus elokuu, viinimarjat poimittava ja viini laitettava porisemaan ennen matkaamme ; ) Lisäksi Petterin lapset perheineen ovat matkalla Suomeen Lapin maatilalleen, jossa mekin piipahdamme vielä tässä alkukuussa.
Sellainen elämä on, ja kai kuuluu ollakin. Lapsillamme on oma oma elämänsä, omat lapsensa ja heidän eteen on uurastettava. Emme voi vaatia, että heidän aikansa kaikkeen riitä.
Iloa oli joitakin vuosia sitten, kun nuoremman poikani talon rakensin. Silloinen 3-vuotias lapsenlapsi halusi usein käydä työmaalla pappaa katsomassa. Harvoin heitä enää näen, mutta ovat yhä kuin taivaan tähdet.
Olen jo valmistautunut siihen, että kohta olen yksinäinen vanhus ja olen sen aatoksen itselleni myös hyväksynyt. Ennen sitä pyrin kuitenkin elämään täysillä, nyt kun ei enää ole velvoitteita mihinkään. Lapsiani olen auttanut jo riittävästi, ja nyt haluan ajatella vain itseäni. Kovinkaan järkeviä ne ajatukset eivät aina ole, mutta onko sillä enää merkitystä? Monessa mukana sanoin yhdessä ketjussa, ja pahinta mitä meille voisi tapahtua olisi se, että meistä tulisi katkeria luotaantyöntäviä vanhuksia.- ---------
Allekirjoitan ihan tuon viimeisen lauseesikin.
Lisäisin vain, ettei kannata elää lastensa kautta. Totta, kaikki elävät ja luovat oman tiensä, me jäämme taustatuiksi. Muistan itse kuinka ihana oli maailman lyödessä korville palata kotiin ja itkeä murheet isän ja äidin kainalossa. Kuin myös hyvinä vuosinakin istua ongella narraten ahvenia vanhempieni kanssa joen rannalla.
Koti, jonne voi palata ja jossa voi rentoutua on paras tressin laukaisija. Esikoinen tuumasi kun sahasimme koivupölkkyjä, että ruumiillinen työ on antoisaa sillä ainut ruumiillinen ponnistus hänen työssään on kun hän kantaa
kahvikupin työhuoneeseensa ; )
Elän aikalailla lennokasta elämää, eikä katkeruus nakerra enää pahemmin elämääni. olen saanut puhuttua sen pois sisältäni, mutta suru ja ikävä ne ovat onnen ja ilon vastakohtia joiden kanssa täällä tasapainottelen. Katkeruus on myös käytävä läpi, muuten se tekee pesän ja jää asumaan.
@korppari
Ruusupuskani?
Lejannalla on jo lapsi/ vanhemmat- aloitus. :)
H.- Kyllästynyt1
Sinullakin on joka vuotinen ralli-aloitus.
Pitäisit joskus turpasi kiinni. Kyllästynyt1 kirjoitti:
Sinullakin on joka vuotinen ralli-aloitus.
Pitäisit joskus turpasi kiinni.@Kyllästynyt1
Seuraavaan on kyllä vuosi aikaa.
Minulla on nyt uusikin aloitus, sitä on helpompi haukkua, se kun on ihan asiaakin.
Ts. asiaa heille joita palstan aiheuttama masennus ja kiukku kalvaa.
Hhunksz kirjoitti:
@Kyllästynyt1
Seuraavaan on kyllä vuosi aikaa.
Minulla on nyt uusikin aloitus, sitä on helpompi haukkua, se kun on ihan asiaakin.
Ts. asiaa heille joita palstan aiheuttama masennus ja kiukku kalvaa.
HOlen pahoillani jos tuotan sinulle päävaivaa omine henkilökohtaisine tapoineni purkaa sisäisiä tunnetilojani. Leijanna ja sinä teette sen omilla aloituksillanne, minä omillani.
Masennus, kiukku, ilo, onni, suru jne. jokainen tavallaan.
En aloita uutta keskustelua lukemalla läpi muiden juttuja ja ala kilpailemaan jonninjoutavasta. Sinun aloituksiin en juurikaan ota osaa, miksiköhän?
- 1943
Eteenpäin porskutan. Lapseni olivat luonani viikonlopun ja olen tyytyväinen, että kumpikin lähti. Toinen eilen Turkuun, toinen tänään Helsinkiin. Elämään kuuluvat erilaiset luopumiset ja melko luonnollista on, että lapset lähtevät elämään omaa elämäänsä. Hyvä, että on työtä. Lasteni ollessa luonani muistelen enemmän heidän isäänsä ja sitä tunnetta, kun tajusin, ettei häneen enää millään keinolla saa yhteyttä. Kun sen yli on päässyt, tajuaa todella, että luopuminen kuuluu elämään.
Itse asiassa tuo lauseesi herätti kun muistelit lasten isää.. "Kun tajusin, ettei häneen enää millään keinolla saa yhteyttä."
Minulle on tämä ongelma erilailla koskettava. Yhteys katkesi vuonna 2006 kun hän lopetti puhevälit kanssani.
Keskustelimme ongelmasta esikoiseni kanssa ja hän lupasi tehdä parhaansa, jotta puhevälit palaisivat.
Luopunut jo olen, mutta en heittänyt täysin toivoa, sillä jos tulossa on lähivuosina hääjuhlia, mielestäni aikuisten on osattava viedä velvollisuudet luonnollisesti läpi eikä näyttelemällä.
Kuolema on lopullinen ja sen hyväksyy, mutta jos suhde katkeaa muutoin se tuo ongelmia ja turhauttaa kun ei voi omista yhteisistä lapsista edes jutella.
- demeter
Ennenkuin lapsenlapset (puolison- ja nyt tämä pieni oma) syntyivät, kaipasin joskus aikaa, jolloin pojat olivat pieniä. Näitä isoja aikamiehiä en osaa arkeeni kaivata, mutta minullahan on tietoisuus siitä, että voin tavata heitä koska tahansa, kun asuvat parinkymmenen kilsan päässä kumpainenkin. Jos asuisivat kauempana, ikävä saattaisi kyllä yllättää.
Nyt kun vanhempi elää sinkkuna, hän taitaa kyllä jutella meille asioita, jotka hän muuten jakaisi puolisonsa kanssa.Moni vastaus on käsitellyt mummona tai ukkina koettua lasten tuomaa iloa arkeen, mutta minulla se on vielä lasteni läsnäolon tuomaa onnea.
Ison aikamiespojan hali on yhtä mussukainen kuin äidin hali kun poika oli vielä pieni.
Esikoinen niin ja kuopuskin jakaa avoimimmin ongelmansa kanssani kuin muiden läheisten esim. tyttöystävän tai isän kanssa sen olen tajunnut jo aikaisemminkin. Jos on joku ongelma tilanne päällä, soitto minulle on aina ensimmäinen jonka he tekevät.
Tällainen avoin keskusteluyhteys lienee perua yhteisiltä vuosiltamme kun olin yksinhuoltaja ja pieni epätavallinen tavallinen perhemme porskutti eteenpäin omillaan.
- Pirre*
Kaipaan, ja etenkin sen jälkeen kun käymme tervehtimässä sitä nuorimmaistamme, vauvat on iki ihania.., sain syöttää häntä tänään ja voi sitä naaman ilmettä kun ruoassa olikin hieman karkeampia mykyjä :)
Kirjoitin tuolla ylenpänä, että skannasimme valokuvia aina esikoisen syntymästä teinivuosiin. Hän oli hyvin kiinnostunut meidän avioliitostamme ja omasta lapsuudestaan ajasta joita hän ei muistanut. Hän skannasi kuvia hääjuhlistamme ja arjesta ja yhteisistä retkistämme.
Haukuli siinä puhkesi esiin ja kaipuu josko voisi alkaa kaiken uudelleen.
Onneksi muistot kultaantuvat.- mum.me.li
Usealla meistä varmaan on nyt haikea olo, kun lomat on loppuneet ja lapset ja lapsen lapset palaavat koteihinsa ja töihinsä.
Olen viettänyt virkistäviä päiviä heidän kanssaan ja saanut vähän apuakin.
Toisaalta tuntuu mukavalta palata omaan elämääni rauhoittumaan ,ennenkuin alkavat syksyn harrastukset.
Talven aikana tavataan vähemmän,mutta paljon soitellaan. Toinen lapsi on perheineen ison rapakon takana ja häntä ja perhettään näemme n.kerran vuodessa korkeintaan.Onneksi on tuo Skype ,että saa jutella ja nähdä heitä niin useinkun haluaa.
Huolet ja murheetkin hoidellaan yhdessä ja pysymme aikalailla ajantasalla koska on aina ollut hyvät ja avoimet välit. Minä yritän ja yritän luopua mutta noi mun murut ei ole niin vain luovutettavissa. Oma elämä ja oma koti molemmilla on, tyttärellä mies ja kaksi ihastuttavaa, villiä ja suloista pikkukundia, pojalla työnsä ja harrastuksensa mutta napanuora ei ole oikeesti poikki eikä ehkä tule koskaan olemaankaan.
Tytär soittaa lapsia katsomaan että pääsevät vähän tuulettumaan miehensä kanssa ja minä tietenkin suostun. Aina. En pysty sanomaan ei: minusta on onnellista olla asemassa jossa pystyn tulemaan ja helpottamaan hänen taakkaansa vaikkakin vain hetkeksi. Poika soittaa ja kysyy neuvoa ja kertoo huolistaan ja murheistaan: olen onnellinen siitä että välimme ovat niin lämpimät ja läheiset että hän voi tehdä niin. Omat välini vanhempiini olivat etäisemmät, varsinkin nuorena ja nuorena aikuisena.
Minulla on pieni valokuvakirja tekeillä jonka aion antaa heille joululahjaksi. Kuvia ja kertomuksia heidän lapsuudestaan ja taustastaan: sieltä minne jäljet johtavat.
Olisikohan se sittenkin niin päin että minä en haluakaan luovuttaa? Pidän kiinni kuumeisesti siitä mitä minulla on jäljellä entisestä elämästäni jota niin rakastin.Niin se taitaa olla, että napanuora on tiukka, en taida itsekään olla valmis sitä katkaisemaan ; ) niin ja miksi katkaisisinkaan ovathan he osa sirpaleista elämääni ja elämäni kauneimpia ja rakkaimpia helmiä.
Paloma: Minullakin on tekeillä, ollut jo toista vuotta!!!, valokuvakirjat kummankin tytön lapsuudesta. Toinen kerran pyysi tekemään ja menin lupaamaan. On vain edistynyt hitaasti, kun kuvat on mm. skannattava valokuvista, joita on paljon - ja sitä olen saanut tehdyksi sietämättömän laiskasti. Digikuvista olen sillä välin tehnyt matkakuvakirjoja reissuistani, kuvat kun ovat jo valmiina koneella. Lisäksi toisen tyttären lapsuuskuvia on paljon dioina ja oma skannerini ei dioja skannaa. En halua ostaa diaskanneria enkä ole saanut kysytyksi lainaksikaan, jostainhan niitä varmaan saa vuokrata.
Luopumisen tuska on tuttu juttu! Muistan myös taustasi tapahtumia ja ymmärrän tasan tarkkaan, mistä kirjoitat!tinat kirjoitti:
Paloma: Minullakin on tekeillä, ollut jo toista vuotta!!!, valokuvakirjat kummankin tytön lapsuudesta. Toinen kerran pyysi tekemään ja menin lupaamaan. On vain edistynyt hitaasti, kun kuvat on mm. skannattava valokuvista, joita on paljon - ja sitä olen saanut tehdyksi sietämättömän laiskasti. Digikuvista olen sillä välin tehnyt matkakuvakirjoja reissuistani, kuvat kun ovat jo valmiina koneella. Lisäksi toisen tyttären lapsuuskuvia on paljon dioina ja oma skannerini ei dioja skannaa. En halua ostaa diaskanneria enkä ole saanut kysytyksi lainaksikaan, jostainhan niitä varmaan saa vuokrata.
Luopumisen tuska on tuttu juttu! Muistan myös taustasi tapahtumia ja ymmärrän tasan tarkkaan, mistä kirjoitat!Tinat, sinusta sen inspiraation sainkin siihen valokuvakirjaan, mutta minunkin on ollut nyt vuoden tekeillä ja vaikka materiaali alkaa olla koossa en ole vielä saanut sitä sovitetuksi enkä ole valinnut minkä nettikirjafirman sen ottaisi painamaan. Sinulla on enemmän kokemusta alasta, laita vaikka meili jos viitsisit.
Ihanaa että olet täällä taas, tinat! (cucurrucucuu...jos olet facebookissa laita meilissä miten löydän sun sieltä:)Paloma.se.co kirjoitti:
Tinat, sinusta sen inspiraation sainkin siihen valokuvakirjaan, mutta minunkin on ollut nyt vuoden tekeillä ja vaikka materiaali alkaa olla koossa en ole vielä saanut sitä sovitetuksi enkä ole valinnut minkä nettikirjafirman sen ottaisi painamaan. Sinulla on enemmän kokemusta alasta, laita vaikka meili jos viitsisit.
Ihanaa että olet täällä taas, tinat! (cucurrucucuu...jos olet facebookissa laita meilissä miten löydän sun sieltä:)Minunkin sydämeni tuli oikein hellän lämpöiseksi, kun löysin Sinut taas!!! Laitan meilin totta kai!
Sinusta on tullut vallan siniverinen hiuksista päätellen. :)
- demeter
Minusta meidän ajassa on ollut vähän sellainen trendi, ettei aikuisten lasten elämässä saisi olla kovasti läsnä. Heidän pitäisi olla "itsenäisiä". Mutta mitä varten perhe ja läheiset sitten ovat, ellei niistä saisi hakea elämälleen sisältöä ja merkitystä ?
Eihän side siihen katkea, että lapset aikuistuvat, suhde vain muuttuu aikuisten väliseksi. - vain_elämää..
Vaikket sinä varmasti olekaan, niin sanonpa vain, että takertujavanhemmat/vanhempi on raskas taakka aikuiselle lapselleen.
Itselläni oli aikanaan sellainen. Oli tosi vaikeaa, kun hän eli elämäämme täysillä.
Tuli, oli, ja määräili mielensä mukaan.
Se oli asiassa hankalinta, kun hän ihan ääneenkin kertoi, ettei edes viitsi pitää muihin, kuin meihin yhteyttä.
Hän ei ilmeisesti tajunnut, että todellakin eli kauttamme.
Mutta, nythän sekin on ollutta ja mennyttä.- demeter
Tuskin tuokaan on harvinaista, vain-elämää, ja onhan esim. anoppi/miniä-suhde jo valmiiksi jännitteinen, ellei suorastaan kilpaileva. Vaatii todella paljon, että osaa vetää
rajan, ettei puutu asiohin, jotka eivät enää "kuulu" itselle. Joo, en minä sillä lailla ole takertuja, määrätietoinen tyttäreni ei kyllä päästäisikään minua komentelemaan heidän elämäänsä. Poikani ei päästä minua edes sisälle jos epäilee että tulen katsomaan missä kunnossa boheemipoikani asunto taas on:) Olemme "mukana" toistemme elämässä facebookissa, puhelimitse, tapaamme viikottain ainakin kerran. Jaamme ilot ja surut, kysymme neuvoa toisiltamme, kerromme kuulumisia, autamme jos joku tarvitsee apua jossain. Ei se sen pahempaa ole.
- demeter
Paloma.se.co kirjoitti:
Joo, en minä sillä lailla ole takertuja, määrätietoinen tyttäreni ei kyllä päästäisikään minua komentelemaan heidän elämäänsä. Poikani ei päästä minua edes sisälle jos epäilee että tulen katsomaan missä kunnossa boheemipoikani asunto taas on:) Olemme "mukana" toistemme elämässä facebookissa, puhelimitse, tapaamme viikottain ainakin kerran. Jaamme ilot ja surut, kysymme neuvoa toisiltamme, kerromme kuulumisia, autamme jos joku tarvitsee apua jossain. Ei se sen pahempaa ole.
Ai sullakin on boheemipoika, Paloma... Minun omani meni naimisiin ja ilmeisesti komento on nyt sellainen, että järjestys asumisessa pysyy. Mun oli vain aikanaan paha vaatia järjestyksen pitoa, kun en ole itsekään siinä kovin hyvä.
Samantyylistä on meidänkin yhteydenpito. Ellei miehistä kuulu, pistän vähintäin tekstiviestin liikenteeseen. Nyt kun toisella on perhe, tapaamme isommalla joukolla. - vain_elämää..
Paloma.se.co kirjoitti:
Joo, en minä sillä lailla ole takertuja, määrätietoinen tyttäreni ei kyllä päästäisikään minua komentelemaan heidän elämäänsä. Poikani ei päästä minua edes sisälle jos epäilee että tulen katsomaan missä kunnossa boheemipoikani asunto taas on:) Olemme "mukana" toistemme elämässä facebookissa, puhelimitse, tapaamme viikottain ainakin kerran. Jaamme ilot ja surut, kysymme neuvoa toisiltamme, kerromme kuulumisia, autamme jos joku tarvitsee apua jossain. Ei se sen pahempaa ole.
Samapa se minulle suurin piirtein oli, mutta miehelleni melkoinen koettelemus.
Appien ja anoppien kannattaisi aina huomioida, myös lastensa puolisoiden tunteet.
Ei minusta asiassa muuta niin pahaa ollut, kuin se, että vanhempani menetti halunsa sosiaaliseen kanssakäymiseen ystäviensä kanssa, ripustautuen meihin. demeter kirjoitti:
Ai sullakin on boheemipoika, Paloma... Minun omani meni naimisiin ja ilmeisesti komento on nyt sellainen, että järjestys asumisessa pysyy. Mun oli vain aikanaan paha vaatia järjestyksen pitoa, kun en ole itsekään siinä kovin hyvä.
Samantyylistä on meidänkin yhteydenpito. Ellei miehistä kuulu, pistän vähintäin tekstiviestin liikenteeseen. Nyt kun toisella on perhe, tapaamme isommalla joukolla.Huvitti lukea sinun ja paloman boheemipojista jotenkin tuttua minullekin. Sitä minä aina ihmettelen kun olen itse ollut aika jämpti siivousihminen, jotta miksi tämä luonteenpiirre ei ollut periytyvää ; ))
Kun soitan kuopukselle, että olen tulossa, opiskelijakämpässä alkaa luutu heilumaan. Ilmoitan etukäteen tulostani. Tiedän, että tuloni on hyvä motiivi aika ajottaisiin pölypallojen keräilyihin.
Esikoisen ja hänen morsmaikkunsa huushollissa olen käynyt vain kerran, mutta tiedän, että jos olisin tulossa alkaisi sielläkin hihat heilumaan.Paloma.se.co kirjoitti:
Joo, en minä sillä lailla ole takertuja, määrätietoinen tyttäreni ei kyllä päästäisikään minua komentelemaan heidän elämäänsä. Poikani ei päästä minua edes sisälle jos epäilee että tulen katsomaan missä kunnossa boheemipoikani asunto taas on:) Olemme "mukana" toistemme elämässä facebookissa, puhelimitse, tapaamme viikottain ainakin kerran. Jaamme ilot ja surut, kysymme neuvoa toisiltamme, kerromme kuulumisia, autamme jos joku tarvitsee apua jossain. Ei se sen pahempaa ole.
Paloma, minä en pääse kyllä sanelemaan mitään tyttärilleni, antavat ymmärtää, että ovat ihan isoja jo itse. :) Olen ehkä jossain määrin ymmärtänyt siis vähentääkin puuttumista heidän asioihinsa, olen vain tavoitettavissa, kun minua tarvitaan ja halutaan tavata. Joskus kyllä haluavatkin kuulla mielipiteeni jostain asiasta ja hyvä niin, en halua olla tuputtaja, kun en itsekään sellaisesta pitänyt.
- vain_elämää..
Olihan se ihmeellistä, kun tämä vanhempani oli antanut työkaverilleen luvan mennä tontillemme kaivamaan perennoja, kysymättä meiltä.
Että, aika pitkälle menevää voi takertuminen olla, kaipa ihan itse sitä tajuamatta. - demeter
Ensimmäisen puolison vanhemmat käyttäytyivät juuri noin. Eivät luopuneet vallastaan ja odottivat, että meidän täytyi olla kuuliaisia kaikessa. Lienee ollut kuitenkin yleistä
heidän aikanaan, kun oli vielä syytinkijärjestelmäkin käytössä - talokauppaan liitettiin usein velvollisuus huolehtia edellisestä sukupolvesta.- vain_elämää..
Oman vanhempani takertumisen ymmärrän, koska olin ainoansa, ja aikanaan kovankin huolenpidon tarvitsija.
Silti ajattelen, että pitäisi ottaa lapsensa puolisonkin ajatusten kulut huomioon.
Kuin myös sen, ettei jättäisi omaa elämäänsä lastensa varaan.
Kiitos kuitenkin hälle, ikuinen. - ikävän tunnen
Minun veljeni sai sen syytinkioikeuden turvin kotitilamme ja ei meistä tytöistä olisikaan ollut tilanhoitajiksi, kun taas nuorempi veljeni lähti maailmalle nuorena, kuten me siskotkin.
Kaikki lomamme vietimme pääsääntöisesti lapsuuskodissa, mitä nyt minun perheeni innostui omien lasten myötä Keski-Euroopan laskettelurinteistä.
Äidillä oli aina haikeus lähtiessämme, mutta isä kerran paljasti, että heillä menee viikkoja etsiessä tavaroita, kun meillä tytöillä oli aina tapana pistää tavarat uuteen järjestykseen, kun on ollut minunkin tyttärillä sitten meillä.
Omat lapseni jäivät ensin muutettuaan niin lähelle, että usein kävivät kotona, mutta sitten kun vanhin muutti ulkomaille asumaan, niin hänen lomansa jälkeen tunsin aina haikeutta, koska hän kävi niin harvoin Suomessa.
Nyt tunsin haikeutta, kun lapsenlapseni 6-v lähti tätinsä luokse yksin lentokoneella viikoksi ja hän ei osaa kuin suomea. Laiska äiti, kun ei alkanut opettaa edes ruotsia, englannista puhumattakaan, mutta tyttö tuli tänään kotiin ehjänä ja reippaana.
Itse en puutu lähellä asuvan tyttäreni talouteen ja menen heille vain kutsuttuna, joka tarkoittaa lastenhoitoa ja silitystä. Anopille "kuuluu" puutarhanhoito, koska se on heidän entinen koti, joten hän tuntee istutuksensa, mutta ei puutu muuten "nuorenparin" (40 ) talouteen.
Onneksi en itse joutunut oman anopin läheisyyteen asumaan, sillä hänen neljä poikaansa ei saanut kukaan kelvollista miniää ja kaksi sai tuta, mitä on anopin kanssa asuminen. Mieheni lomilla piipahti vain kotonaan ja oli minun vanhempien luona. Enempi hän jaksoi äitini kanssa jutella kuin minä ja isäni, niinkauan kuin eli, oli kalastus ja metsästys heidän hommeleita.
Valmistamista elämään.
Se ajatus oli taustalla lastemme ollessa vielä kotonamme.
Mielestäni onnistuimme koska kumpikin aloitti itsenäisen elämän muutaman sadan kilometrin päässä, toinen heti kirjoitusten jälkeen ja toinen vapaaehtoisen intin jälkeen.
Viimeisen lähdettyä oli vaimo muutaman kuukauden hieman omituinen mutta normalisoitui.
Ilan tuskaa lähtevät lapsemme meiltä muutaman kerran vuodessa.
Vaimo vierailee useamman kerran vuodessa toisen luona ja tekee ko. penskan kanssa matkoja.
Toinen käy meillä useammin kuin me hänen perheessään.
Tuskan asemesta olemme tyytyväisiä tenavien nuorena itsenäistyneeseen elämään.Heippa, korpikirjailija! Kirjoittelethan sinä vielä, kirjoitamme näköjään jo eri karsinassa nykyisin ja siksi en ollut huomannut. Olen pitänyt kirjoittelussa pitkää taukoa, joka taas koittaa, kun harrastukset alkavat.
Lasten kotoalähtö maailman tuuliin on ravisuttava juttu. Vanhempi tyttäreni kun lähti, piti täydentää "lapsiluku" koiralla, nuoremman lähtö tuntui sitten jo luonnollisemmalta.
Toki toivoo, että lapset osaisivat lähteä lentoon ja omille siivilleen, mutta kyllä se koskeekin. Mutta - onhan sekin hyvä merkki, että lapset uskaltavat lähteä, jotain on siis itsekin hyvin onnistunut tekemään. :)Moiks! Aika matkaa eteenpäin ja rajoja on ylitettävä. Minulla oli juuri lapsuuden ystävättäriä kylässä ja ei me oikein iän mukana pysytä sen huomasimme kun kehon vaivojen syitä etsimme, että pitäisi jo erottaa vanhuuden kolotukset jäsenten nyrjäytyksistä.
Kun luin mielipiteesi piti oikein kelata koska siitä on aikaa kun viimeksi keskustelimme, mutta jossain harmaissa aivosoluissa kilkatti..toihan on tuttu nikki ; )
- Viertoitus kesken
Mitähän luopumisen tuskaa tuossa nyt on, jos poika on kotona käymässä ja lähtee taas omaan elämäänsä? Joutavaa teeskentelyä koko luopumisen tuska.
Ihan normaalia elämäähän se on. Vai onko äiti vielä noin kypsymätön, ettei ole viellä oppinut "omillaan elämään"? Viertoitusvaihe päällä vai?Joskus perhesiteet ovat muodostuneet niin kiinteiksi, että siitä irtautuminen sattuu vanhempiin, mutta eihän se saisi estää lapsen lähtöä; oma elämä on jokaiselle tärkeä. Teeskentelyä? Tuskin.
- Korppis*
Nimimerkille vieroitus kesken.
Kirjoitin aamulla leijannan ketjuun.
Hei me lennetään ; ) Esikoinen Sveitsiin, kuopus soitti Schipholin lentokentältä matkallaan Manchesteriin. Itse lennän elokuun lopulla Amsterdamiin.
Aurinko paistaa korvessa, vieraita tulossa. Puutarhamarjatkin pitää poimia ja viini valmistaa ja vierailla Lapin salomailla, joten ei kerkiä koomaantumaan - Tukea..
tinat kirjoitti:
Joskus perhesiteet ovat muodostuneet niin kiinteiksi, että siitä irtautuminen sattuu vanhempiin, mutta eihän se saisi estää lapsen lähtöä; oma elämä on jokaiselle tärkeä. Teeskentelyä? Tuskin.
Kyllä lasta pitää tukea kotoalähtöön. Se on tervettä vastuuta.
- Korppis*
Tukea.. kirjoitti:
Kyllä lasta pitää tukea kotoalähtöön. Se on tervettä vastuuta.
Tästäpä tuli mieleeni Keski Eurooppalainen elämäntapa. Siellä lapset ovat kotona pitkälle kolmekymppisiksi. Peterin tyttären poika asuu vielä kotona vaikka on 23-vuotias ja asunnee siihen asti kun koulu on loppu ja työpaikka varma.
Kun kuopus muutti opiskelunsa aloittaessa omaan opiskelijakämppään, Peter sanoi, että ei puhuta siitä Hollannissa, ihmiset siellä eivät ymmärrä vaan miettivät, että mikä on vikana kun lapsen pitää kotoa pois muuttaa ; )
Sain pitää esikoiseni luonani tämän päivän, lähti miehineen juuri ajelemaan kohti Helsinkiä.
En ole surullinen, vaan iloinen, kun näin kuinka masu oli kasvanut, siellä se mummon kulta valmistautuu elämään.
Ja tyttären myötä olen saanut ihanan vävyn, en voisi parempaa hänelle toivoa.
Nyt on kaikki hyvin, en kaipaa vanhoja aikoja, eivät ne aina niin hyviä olleetkaan.
Toinen lapseni on mukana arjessani joka päivä.Kiitos, ensimmäistä odotellaan ja kyllä tämä on melkoisen jännää aikaa. Kunhan kaikki vaan sujuisi hyvin.
En ole tätä palstalla juurikaan julistanut.- Pirre*
Kyläl mieki olen hyvilläni kun lapset lähtevät omiin koteihinsa, kiva kun tulevat ja mukavaa kun menevät..mutta aina odotan heidän käyvän tai soittavan, ja jos ei ala kuulua niin soitan itse..en roiku heissä mutta pidän heihin yhteyttä, tai kumminkinpäin pidämme.
Vaikka joskus ajattelee haikeana niitä aikoja kun lapset olivat pieniä, niin aika aikaa kutakin, nyt on hyvä näin.
Ja, voi että sitä mummia siellä...jokos on töppöslankoja osteltu, ja potkupukuja jne, jne..Siulle ja perheellesi ihania odotuksen aikoja..:) - demeter
Anceli kirjoitti:
Kiitos, ensimmäistä odotellaan ja kyllä tämä on melkoisen jännää aikaa. Kunhan kaikki vaan sujuisi hyvin.
En ole tätä palstalla juurikaan julistanut.Onnellista odotusta minunkin puolestani, A. Varmasti kaikki menee hyvin. Mutta äidin/isoäidin sydän on sellainen, huolta kantaa.
Minäkään en ole paljon puhunut omasta onnestani, kun se on niin tuore ja
hauras vielä (vaikka kaikki meni hyvin ja on hyvin). Syvältä se koskettaa, uuden elämän alku... Pirre* kirjoitti:
Kyläl mieki olen hyvilläni kun lapset lähtevät omiin koteihinsa, kiva kun tulevat ja mukavaa kun menevät..mutta aina odotan heidän käyvän tai soittavan, ja jos ei ala kuulua niin soitan itse..en roiku heissä mutta pidän heihin yhteyttä, tai kumminkinpäin pidämme.
Vaikka joskus ajattelee haikeana niitä aikoja kun lapset olivat pieniä, niin aika aikaa kutakin, nyt on hyvä näin.
Ja, voi että sitä mummia siellä...jokos on töppöslankoja osteltu, ja potkupukuja jne, jne..Siulle ja perheellesi ihania odotuksen aikoja..:)Voi että tätä mummia täällä, tää vaan marjapuskissa peuhaa eikä yhtään ole töppöslankoja ostanut.
Potkareista puhumattakaan.
Odotellaan vaan ihan rauhassa, eiköhän noita vielä kerkiä ostelemaan. :)demeter kirjoitti:
Onnellista odotusta minunkin puolestani, A. Varmasti kaikki menee hyvin. Mutta äidin/isoäidin sydän on sellainen, huolta kantaa.
Minäkään en ole paljon puhunut omasta onnestani, kun se on niin tuore ja
hauras vielä (vaikka kaikki meni hyvin ja on hyvin). Syvältä se koskettaa, uuden elämän alku...Onnea sinulle, mukava että kaikki meni hyvin.
Siihenhän aina pyritään ja äitiysneuvolat pitävät kyllä huolen odottajista.
Kiitos. :)Anceli kirjoitti:
Onnea sinulle, mukava että kaikki meni hyvin.
Siihenhän aina pyritään ja äitiysneuvolat pitävät kyllä huolen odottajista.
Kiitos. :)Olen lukenut jo monesti kun näitä pikkuisia on odotettu yhteen sun toiseen palstan mummonmökkiin saman huokauksen... toivottavasti kaikki menee hyvin.
Niin, Suomessahan on hyvä neuvolajärjestelmä. Onko huoli tänä päivänä aiheellista vai vain hössötystä?korppis kirjoitti:
Olen lukenut jo monesti kun näitä pikkuisia on odotettu yhteen sun toiseen palstan mummonmökkiin saman huokauksen... toivottavasti kaikki menee hyvin.
Niin, Suomessahan on hyvä neuvolajärjestelmä. Onko huoli tänä päivänä aiheellista vai vain hössötystä?Mielestäni ei ole hössötystä kun toivoo, että kaikki menisi hyvin. Minulla on omat kokemukset siitä kuinka jotain meni pieleen, jopa kahdesti. Mitkään seulonnat eivät olisi paljastaneet mitään poikkeavaa.
Anceli kirjoitti:
Mielestäni ei ole hössötystä kun toivoo, että kaikki menisi hyvin. Minulla on omat kokemukset siitä kuinka jotain meni pieleen, jopa kahdesti. Mitkään seulonnat eivät olisi paljastaneet mitään poikkeavaa.
Minä ymmärsin, että äidin ja lapsen puolesta synnytyksen aiheuttamia riskejä.
Toivottavasti kaikki menee hyvin tai kaiketi hienotunteisesti, toivottavasti lapsi on terve onkin sanoman ydin.
Kun tein kuopuksen kypsällä iällä menein testeihin. Testi itessään on riski, mutta otin sen riskin kuullakseni, että geenipoikkeamia ei ole ja vain itsestäni riippuu nyt tästä eteen päin, että lapsi on terve syntyessään. Tutkimustulokset saatuani odotus aikani oli helppo kuten synnytyskin.
Tietenkään näitä testejä jos sukurasitteena on erilaisia uhkia. Mutta tutkimuksia ei tehdä synnytyikäisille kuin siis erikoistapauksissa Testaus on mahdollista yksityisellä sektorilla.
Kiinnostaa minkälaisia seulontoja kävit läpi koska ne eivät olleet tehokkaita? Minulta otettiin Oulussa lapsivedestä näyte joka antoi kokonaiskuvan sikiön terveydestä.korpikirjailija kirjoitti:
Minä ymmärsin, että äidin ja lapsen puolesta synnytyksen aiheuttamia riskejä.
Toivottavasti kaikki menee hyvin tai kaiketi hienotunteisesti, toivottavasti lapsi on terve onkin sanoman ydin.
Kun tein kuopuksen kypsällä iällä menein testeihin. Testi itessään on riski, mutta otin sen riskin kuullakseni, että geenipoikkeamia ei ole ja vain itsestäni riippuu nyt tästä eteen päin, että lapsi on terve syntyessään. Tutkimustulokset saatuani odotus aikani oli helppo kuten synnytyskin.
Tietenkään näitä testejä jos sukurasitteena on erilaisia uhkia. Mutta tutkimuksia ei tehdä synnytyikäisille kuin siis erikoistapauksissa Testaus on mahdollista yksityisellä sektorilla.
Kiinnostaa minkälaisia seulontoja kävit läpi koska ne eivät olleet tehokkaita? Minulta otettiin Oulussa lapsivedestä näyte joka antoi kokonaiskuvan sikiön terveydestä.En ala palstalla selostamaan henkilökohtaisia asioitani, siitä olen jo riittävästi saanut ikävääkin palautetta.
Silloin vuosina 1983 ja 1985 ei kovin kummoisia testejä edes tarjottu ikäisilleni, mutta nämä lasteni sairaudet eivät olisi mistään testeistä selvinneet.
Toisen sairaus ja kuolinsyy selvisi ruumiinavaustuloksista Englannissa tehtyjen tutkimusten jälkeen ja toisen vammaisuuden syy ei ole selvinnyt vieläkään.
Voit toki kysellä privaatisti mikäli asia kiinnostaa.
Illalla nukkumaan mennessäni mieleeni tuli kysymys, joka tässäkin ketjussa on mainittu ja haluaisin tietää vastauksen.
Mitä tarkoittaa ja miten ilmenee vanhempien eläminen lasten kautta?- bibimbap
Sellaiset vanhemmat toteuttavat unelmiaan lastensa kautta.
Intohimo oli lääkärin ammatti ja itse ei pystynyt kouluttautumaan, nyt paine lasta kohtaan kasvaa,hänen pitäsii hakeutua lääkärinuralle.
Äiti joka haluaa tietää jokaisen tapahtuman poikansa elämästä.Hän soittaa päivittäin 20 kertaa ja menee tolataan jollei poika vastaa.
Käsitykseni mukaan, vanhemmilla ei ole juuri laisinkaan omaa elämää, vaan sitä eletään lapsen kautta. - 1943
Vastaan vain oman tulkintani osalta. On henkilöitä, jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Eivät käy missään muualla kuin lastensa luona, hoitavat lapsenlapsiaan. Eli ikiomaa elämää ei ole. Eivät myöskään tajua, että seurassa voi olla henkilöitä, jotka olisivat joskus halunneet omia lapsia, mutta jostain syystä eivät ole saaneet. Näissä asioissa pitää olla hienotunteinen kuten muutenkin elämässä.
bibimbap kirjoitti:
Sellaiset vanhemmat toteuttavat unelmiaan lastensa kautta.
Intohimo oli lääkärin ammatti ja itse ei pystynyt kouluttautumaan, nyt paine lasta kohtaan kasvaa,hänen pitäsii hakeutua lääkärinuralle.
Äiti joka haluaa tietää jokaisen tapahtuman poikansa elämästä.Hän soittaa päivittäin 20 kertaa ja menee tolataan jollei poika vastaa.
Käsitykseni mukaan, vanhemmilla ei ole juuri laisinkaan omaa elämää, vaan sitä eletään lapsen kautta.Jaa, mutta entäpä kun on kysymys yli kuusikymppisistä, meistä joiden äidit ja isät joutuivat sodan jälkeen luopumaan unelmistaan kouluttautua.
Näkyykä se meissä sen jälkeisessä sukupolvessa vielä vanhempina ja isovanhempina?
Äitini olisi halunnut kouluttautua, mutta oli kuitenkin onnellinen osassaan. Me lapset saimme valita, mitään paineita ei vanhempien osalta ollut, mutta mielikuvani lapsuudesta oli, että pojat saivat enempi puskua opiskeluun kuin me tytöt silloin teininä ollessamme.
Useinhan sukupolvien välillä on yhteyksiä siten, että kasvatus kulkee edellisten sukupolvien totutuilla muoteilla. Niin, kaiketi jos lapsuus on ollut rankka voi esiintyä kapinaa vanhempia kohtaan. No, en osaa sanoa muuta kuin tunnen, että olen aika lailla ollut samanlainen kasvattajana kuin äitini ja isäni olivat. Minulle se kasvatus malli oli hyvä, pikkuveljeni voi olla eri mieltä sillä hän oli pahnan pienimmäinen ja eli ikääntyneiden vanhempieni kanssa nuoruuden kun taas me isommat olimme jo maailmalla.
Entäpä isovanhempien eläminen lastenlastensa kautta se taitaa olla yleisempää?
Petterin sisar esim. elää poikansa tyttärien kautta haaveitaan. Tuon tuosta hänen puheensa siirtyy tyttöihin, jotka ovat superälykkäitä ja jo yliopistotasolla vaikka ovat yläasteiässä.1943 kirjoitti:
Vastaan vain oman tulkintani osalta. On henkilöitä, jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Eivät käy missään muualla kuin lastensa luona, hoitavat lapsenlapsiaan. Eli ikiomaa elämää ei ole. Eivät myöskään tajua, että seurassa voi olla henkilöitä, jotka olisivat joskus halunneet omia lapsia, mutta jostain syystä eivät ole saaneet. Näissä asioissa pitää olla hienotunteinen kuten muutenkin elämässä.
Minulla oli ilo istua päiväkahveilla entisten naapurin "tyttöjen" kanssa. Keskustelumme oli aikuisten jutustelua, muisteluja ja tämän hetken toiveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Menimme toki läpi myös lastemme elämää, mutta vain sivujuonena asioissa.
Olen huomannut kuinka herkästi ketjuissa aletaan läpertelemään pikkuisten ihanuutta, en tiedä liekö se jonkinlaista itsensä korostusta, pikkuisen kautta elämistä?
Rakastelemalla niitä lapsia tehdään, jotku aikaisemmin jotkut myöhemmin.- Pirre*
korpikirjailija kirjoitti:
Minulla oli ilo istua päiväkahveilla entisten naapurin "tyttöjen" kanssa. Keskustelumme oli aikuisten jutustelua, muisteluja ja tämän hetken toiveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Menimme toki läpi myös lastemme elämää, mutta vain sivujuonena asioissa.
Olen huomannut kuinka herkästi ketjuissa aletaan läpertelemään pikkuisten ihanuutta, en tiedä liekö se jonkinlaista itsensä korostusta, pikkuisen kautta elämistä?
Rakastelemalla niitä lapsia tehdään, jotku aikaisemmin jotkut myöhemmin.Kyllä lepertelen, edelleenkin kun siltä tuntuu..enkä aio olle "hienotunteinen" tuntemattomia kohtaan, että ehkä jos jossain sattuu olemaan lapseton mummi tai äiti, eiköhän he jo ole sisäistäneet asian ja osaavat suhtautua omaan lapsettomuuteensa jo ilman sen kummempia tunne kuohuja, rakastan omia pikkuisiani ja he ovat ihania..ovat..usko pois :) Kaksi alahammastakin, kuin kaksi pikkukirvestä..
Sitäpaitsi..mummittomia lapsia on vaikka kuin paljon pääkaupunkiseudullakin, ja onhan jo organisataiokin jonka kautta pääsee teko isovanhemmaksi.
Johan on kumma kun suitsitaan joka asiassa, ainakin yritetään..pah. - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
Kyllä lepertelen, edelleenkin kun siltä tuntuu..enkä aio olle "hienotunteinen" tuntemattomia kohtaan, että ehkä jos jossain sattuu olemaan lapseton mummi tai äiti, eiköhän he jo ole sisäistäneet asian ja osaavat suhtautua omaan lapsettomuuteensa jo ilman sen kummempia tunne kuohuja, rakastan omia pikkuisiani ja he ovat ihania..ovat..usko pois :) Kaksi alahammastakin, kuin kaksi pikkukirvestä..
Sitäpaitsi..mummittomia lapsia on vaikka kuin paljon pääkaupunkiseudullakin, ja onhan jo organisataiokin jonka kautta pääsee teko isovanhemmaksi.
Johan on kumma kun suitsitaan joka asiassa, ainakin yritetään..pah...siis organisaatioituja isovanhempien "välityksiä"..
- Pirre*
Pirre* kirjoitti:
..siis organisaatioituja isovanhempien "välityksiä"..
.no niin olkoon vaikka mikä org..misaatio. :))
Pirre* kirjoitti:
Kyllä lepertelen, edelleenkin kun siltä tuntuu..enkä aio olle "hienotunteinen" tuntemattomia kohtaan, että ehkä jos jossain sattuu olemaan lapseton mummi tai äiti, eiköhän he jo ole sisäistäneet asian ja osaavat suhtautua omaan lapsettomuuteensa jo ilman sen kummempia tunne kuohuja, rakastan omia pikkuisiani ja he ovat ihania..ovat..usko pois :) Kaksi alahammastakin, kuin kaksi pikkukirvestä..
Sitäpaitsi..mummittomia lapsia on vaikka kuin paljon pääkaupunkiseudullakin, ja onhan jo organisataiokin jonka kautta pääsee teko isovanhemmaksi.
Johan on kumma kun suitsitaan joka asiassa, ainakin yritetään..pah.@pirre*
@korppis
Tämä valitusvirsi alkaa vaivaamaan minua.
Kauheaa paatosta koko ajan.
Miten te naiset jaksatte tällaista?
Minä olin viikonloppuna maalla, ja pappa-autostani katosi pölykapseli.
Lapseni katosivat vuosia aiemmin.
Pölykapseli oli jo isona kaunis ja kiiltävä.
Ne maksavat 25€ kappale.
Vanhemman tyttäreni kanssa nautitut kahvit ja hänen leivoksensa melkein saman verran.
En haluaisi menettää pölykapseleita samaan tahtiin kuin leivoskahveja juon neitoseni kanssa.
Tyttäreni nauraa pölykapseleilleni. Ja hänen naurunsa lievittää kirpaisua siitä että autoni ei ole yhtä kaunis kuin ennen.
H.Pirre* kirjoitti:
Kyllä lepertelen, edelleenkin kun siltä tuntuu..enkä aio olle "hienotunteinen" tuntemattomia kohtaan, että ehkä jos jossain sattuu olemaan lapseton mummi tai äiti, eiköhän he jo ole sisäistäneet asian ja osaavat suhtautua omaan lapsettomuuteensa jo ilman sen kummempia tunne kuohuja, rakastan omia pikkuisiani ja he ovat ihania..ovat..usko pois :) Kaksi alahammastakin, kuin kaksi pikkukirvestä..
Sitäpaitsi..mummittomia lapsia on vaikka kuin paljon pääkaupunkiseudullakin, ja onhan jo organisataiokin jonka kautta pääsee teko isovanhemmaksi.
Johan on kumma kun suitsitaan joka asiassa, ainakin yritetään..pah.Minun kuopus on vasta 21-vuotias ja muistan kun hänelle tuli somat pienet etuhampaat ; )
hunksz kirjoitti:
@pirre*
@korppis
Tämä valitusvirsi alkaa vaivaamaan minua.
Kauheaa paatosta koko ajan.
Miten te naiset jaksatte tällaista?
Minä olin viikonloppuna maalla, ja pappa-autostani katosi pölykapseli.
Lapseni katosivat vuosia aiemmin.
Pölykapseli oli jo isona kaunis ja kiiltävä.
Ne maksavat 25€ kappale.
Vanhemman tyttäreni kanssa nautitut kahvit ja hänen leivoksensa melkein saman verran.
En haluaisi menettää pölykapseleita samaan tahtiin kuin leivoskahveja juon neitoseni kanssa.
Tyttäreni nauraa pölykapseleilleni. Ja hänen naurunsa lievittää kirpaisua siitä että autoni ei ole yhtä kaunis kuin ennen.
H.Hauskaahan tämä on, pesen alakerran tehokoneella pyykkiä, mankeloin juuri eka lakanat ja kirjopyykki pyörii koneessa. Kun saan viimeiset ulos koneesta palaan mökille pistän märät pyykit naruille ja lämmitän saunan, on kaunis kuuma päivä, joten voi olla, että na....mme ja uimme siinä sivussa.
- 1943
Pirre* kirjoitti:
Kyllä lepertelen, edelleenkin kun siltä tuntuu..enkä aio olle "hienotunteinen" tuntemattomia kohtaan, että ehkä jos jossain sattuu olemaan lapseton mummi tai äiti, eiköhän he jo ole sisäistäneet asian ja osaavat suhtautua omaan lapsettomuuteensa jo ilman sen kummempia tunne kuohuja, rakastan omia pikkuisiani ja he ovat ihania..ovat..usko pois :) Kaksi alahammastakin, kuin kaksi pikkukirvestä..
Sitäpaitsi..mummittomia lapsia on vaikka kuin paljon pääkaupunkiseudullakin, ja onhan jo organisataiokin jonka kautta pääsee teko isovanhemmaksi.
Johan on kumma kun suitsitaan joka asiassa, ainakin yritetään..pah.Eikös täällä tuoda esille kunkin mielipiteitä, eriäviäkin? Itse en ole kellekään henkilökohtaisesti osoittanut viestiäni. Ihan noin vaan yleisesti. Hienotunteisuutta on myös se, ettei parisuhteensa hienoutta hehkuttele, jos seurassa on eronneita, leskiä, sinkkuja. Voi jutella neutraaleista asioista, aiheita riittää. Omassa tuttavapiirissäni on monia kanssani samoin ajattelevia. Toivottavasti en tapaa muutamia tuttuja vanhoilta ajoilta. Hehkuttelisivat vain omien lastensa menestymistä, eivät kyselisi lainkaan kuulumisia. Ei taida omassakaan elämässä olla mitään kerrottavaa.
- 1943
hunksz kirjoitti:
@pirre*
@korppis
Tämä valitusvirsi alkaa vaivaamaan minua.
Kauheaa paatosta koko ajan.
Miten te naiset jaksatte tällaista?
Minä olin viikonloppuna maalla, ja pappa-autostani katosi pölykapseli.
Lapseni katosivat vuosia aiemmin.
Pölykapseli oli jo isona kaunis ja kiiltävä.
Ne maksavat 25€ kappale.
Vanhemman tyttäreni kanssa nautitut kahvit ja hänen leivoksensa melkein saman verran.
En haluaisi menettää pölykapseleita samaan tahtiin kuin leivoskahveja juon neitoseni kanssa.
Tyttäreni nauraa pölykapseleilleni. Ja hänen naurunsa lievittää kirpaisua siitä että autoni ei ole yhtä kaunis kuin ennen.
H.Kadotin jo toisen kerran vetokoukun suojan. Samalla uusin kumin takalasin pyyhkijään. Noin 10 euroa maksoivat yhteensä eli katso tarkemmin, mitä kadottelet.
1943 kirjoitti:
Kadotin jo toisen kerran vetokoukun suojan. Samalla uusin kumin takalasin pyyhkijään. Noin 10 euroa maksoivat yhteensä eli katso tarkemmin, mitä kadottelet.
@1943
Ei kai voi olla niin että sieluni näkee sinut pirre*: nä?
H.- bibimbap
korpikirjailija kirjoitti:
Jaa, mutta entäpä kun on kysymys yli kuusikymppisistä, meistä joiden äidit ja isät joutuivat sodan jälkeen luopumaan unelmistaan kouluttautua.
Näkyykä se meissä sen jälkeisessä sukupolvessa vielä vanhempina ja isovanhempina?
Äitini olisi halunnut kouluttautua, mutta oli kuitenkin onnellinen osassaan. Me lapset saimme valita, mitään paineita ei vanhempien osalta ollut, mutta mielikuvani lapsuudesta oli, että pojat saivat enempi puskua opiskeluun kuin me tytöt silloin teininä ollessamme.
Useinhan sukupolvien välillä on yhteyksiä siten, että kasvatus kulkee edellisten sukupolvien totutuilla muoteilla. Niin, kaiketi jos lapsuus on ollut rankka voi esiintyä kapinaa vanhempia kohtaan. No, en osaa sanoa muuta kuin tunnen, että olen aika lailla ollut samanlainen kasvattajana kuin äitini ja isäni olivat. Minulle se kasvatus malli oli hyvä, pikkuveljeni voi olla eri mieltä sillä hän oli pahnan pienimmäinen ja eli ikääntyneiden vanhempieni kanssa nuoruuden kun taas me isommat olimme jo maailmalla.
Entäpä isovanhempien eläminen lastenlastensa kautta se taitaa olla yleisempää?
Petterin sisar esim. elää poikansa tyttärien kautta haaveitaan. Tuon tuosta hänen puheensa siirtyy tyttöihin, jotka ovat superälykkäitä ja jo yliopistotasolla vaikka ovat yläasteiässä.Halusinkin vain kertoa, mitä itse ymmärrän lapsien kautta elämisellä.
Siinä ei ollut viitteitä kenenkään henkilöllisyyteen tai kirjoituksiin.
Yleisellä tasolla puhuttuna, käsitän heidät vanhemmiksi jotka tarrautuvat lapsiinsa muutenkin tiukasti.
Vanhempine ja isovanhempien opit tarttuvat.
Vanhempana sen itsekin tajuaa, että käyttäytymismallit periytyvät. - musta sydän
1943 kirjoitti:
Eikös täällä tuoda esille kunkin mielipiteitä, eriäviäkin? Itse en ole kellekään henkilökohtaisesti osoittanut viestiäni. Ihan noin vaan yleisesti. Hienotunteisuutta on myös se, ettei parisuhteensa hienoutta hehkuttele, jos seurassa on eronneita, leskiä, sinkkuja. Voi jutella neutraaleista asioista, aiheita riittää. Omassa tuttavapiirissäni on monia kanssani samoin ajattelevia. Toivottavasti en tapaa muutamia tuttuja vanhoilta ajoilta. Hehkuttelisivat vain omien lastensa menestymistä, eivät kyselisi lainkaan kuulumisia. Ei taida omassakaan elämässä olla mitään kerrottavaa.
Voi voi,just niin,meitä on moneksi.Itse jäin lapsettomaksi minusta riippumattomista syistä,kaksi olisi ollut tulossa mutta toisin kävi.
En osaa surra asiaa,silloin se oli kipeä asia,käänsin lehteä ja jatkoin surun laskeutumisen jälkeen normaalia elämää.
Sisareni lapsia olen saanut rakastaa,nyt jo isoja ja ei muisteta tätiä,se vähän kalvaa.Veljeni tytärtä olen auttanut kaikella tavalla hoitaen lopulta alkoholistiparantolaan saakka.Nyt ei mitään kontaktia hänen puoleltaan,vaikka lähetän silloin tällöin kuulumisia.
Ja jos näen suloisen muksun vaikka kulkuneuvossa,menen lepertelemään,eivätkä vanhemmat pane pahakseen.
Jotenkin toisaalta tuntuu helpottavalta,kun katselee nykyajan nuorisoa,millaista porukkaa ovat.Omistani en olisi halunnut sellaisia.
Onko se sitten kasvatuksen tulos,kuka tietää. - Pirre*
1943 kirjoitti:
Eikös täällä tuoda esille kunkin mielipiteitä, eriäviäkin? Itse en ole kellekään henkilökohtaisesti osoittanut viestiäni. Ihan noin vaan yleisesti. Hienotunteisuutta on myös se, ettei parisuhteensa hienoutta hehkuttele, jos seurassa on eronneita, leskiä, sinkkuja. Voi jutella neutraaleista asioista, aiheita riittää. Omassa tuttavapiirissäni on monia kanssani samoin ajattelevia. Toivottavasti en tapaa muutamia tuttuja vanhoilta ajoilta. Hehkuttelisivat vain omien lastensa menestymistä, eivät kyselisi lainkaan kuulumisia. Ei taida omassakaan elämässä olla mitään kerrottavaa.
Ei kai täälläkään kukaan toista loukatakseen hehkuttele lapsenlapsi asioillaan, tai hyvällä liitollaan, tai muilla omaa hyvää mieltä tuottavilla asioilla..en mie ainakaan halua loukata lapsettomia..enkä siinä tarkoituksessa pikkuisistani kirjoita, ja elänkin ja elämme ihan ikiomaa elämää, siihen vaan kun meijjän elämään kuuluu lapseni ja heidän perheensä..emme silti kummiskaan roiku toistemme elämässä..
- .
Pirre* kirjoitti:
Ei kai täälläkään kukaan toista loukatakseen hehkuttele lapsenlapsi asioillaan, tai hyvällä liitollaan, tai muilla omaa hyvää mieltä tuottavilla asioilla..en mie ainakaan halua loukata lapsettomia..enkä siinä tarkoituksessa pikkuisistani kirjoita, ja elänkin ja elämme ihan ikiomaa elämää, siihen vaan kun meijjän elämään kuuluu lapseni ja heidän perheensä..emme silti kummiskaan roiku toistemme elämässä..
Vaikka minäkin olen lapseton, en todellakaan osaa paheksua toisten iloa lapsistaan ja lastenlapsistaan.
Minusta se olisi äärimmäistä itsekkyyttä ja typeryyttä.
Jokaisella meillä on omat ilonaiheensa omassa elämässään, ja jokaisella on oikeus niistä puhua.
Iloitse sinä Pirre ihan täysillä ja ääneenkin jälkikasvustasi, sen sinulle suon täydestä sydämestäni.
Etkä siihen tosin muiden lupia tarvitse.
Kuka täällä on asemassa, jossa voi suitsia muiden puheita?
Ei ainakaan minulle ole avaimia siihen annettu. . kirjoitti:
Vaikka minäkin olen lapseton, en todellakaan osaa paheksua toisten iloa lapsistaan ja lastenlapsistaan.
Minusta se olisi äärimmäistä itsekkyyttä ja typeryyttä.
Jokaisella meillä on omat ilonaiheensa omassa elämässään, ja jokaisella on oikeus niistä puhua.
Iloitse sinä Pirre ihan täysillä ja ääneenkin jälkikasvustasi, sen sinulle suon täydestä sydämestäni.
Etkä siihen tosin muiden lupia tarvitse.
Kuka täällä on asemassa, jossa voi suitsia muiden puheita?
Ei ainakaan minulle ole avaimia siihen annettu.@.
Kunhan nyt Pirre muistat tämän:
@pirre*
@korppis
Tämä valitusvirsi alkaa vaivaamaan minua.
Kauheaa paatosta koko ajan.
Miten te naiset jaksatte tällaista?
Minä olin viikonloppuna maalla, ja pappa-autostani katosi pölykapseli.
Lapseni katosivat vuosia aiemmin.
Pölykapseli oli jo isona kaunis ja kiiltävä.
Ne maksavat 25€ kappale.
Vanhemman tyttäreni kanssa nautitut kahvit ja hänen leivoksensa melkein saman verran.
En haluaisi menettää pölykapseleita samaan tahtiin kuin leivoskahveja juon neitoseni kanssa.
Tyttäreni nauraa pölykapseleilleni. Ja hänen naurunsa lievittää kirpaisua siitä että autoni ei ole yhtä kaunis kuin ennen.
H.- .
hunksz kirjoitti:
@.
Kunhan nyt Pirre muistat tämän:
@pirre*
@korppis
Tämä valitusvirsi alkaa vaivaamaan minua.
Kauheaa paatosta koko ajan.
Miten te naiset jaksatte tällaista?
Minä olin viikonloppuna maalla, ja pappa-autostani katosi pölykapseli.
Lapseni katosivat vuosia aiemmin.
Pölykapseli oli jo isona kaunis ja kiiltävä.
Ne maksavat 25€ kappale.
Vanhemman tyttäreni kanssa nautitut kahvit ja hänen leivoksensa melkein saman verran.
En haluaisi menettää pölykapseleita samaan tahtiin kuin leivoskahveja juon neitoseni kanssa.
Tyttäreni nauraa pölykapseleilleni. Ja hänen naurunsa lievittää kirpaisua siitä että autoni ei ole yhtä kaunis kuin ennen.
H.Mikä helvetan Pirre minä olen.
Etkö osaa lukea?
Vai oletko kyvytön kohdentamaan kirjoitustasi oikeaan osoitteeseen?
Miksi tautofonisoit itseäsi, vai onko koittanut muistinmenetys? . kirjoitti:
Mikä helvetan Pirre minä olen.
Etkö osaa lukea?
Vai oletko kyvytön kohdentamaan kirjoitustasi oikeaan osoitteeseen?
Miksi tautofonisoit itseäsi, vai onko koittanut muistinmenetys?@.
No, ei kun, kaikki te kuulostatte Pirreltä.
1943, Korppis jne.
Ainakin miehen silmin.
H.- .
hunksz kirjoitti:
@.
No, ei kun, kaikki te kuulostatte Pirreltä.
1943, Korppis jne.
Ainakin miehen silmin.
H.Lue värisilmälläsi!
- 1943
musta sydän kirjoitti:
Voi voi,just niin,meitä on moneksi.Itse jäin lapsettomaksi minusta riippumattomista syistä,kaksi olisi ollut tulossa mutta toisin kävi.
En osaa surra asiaa,silloin se oli kipeä asia,käänsin lehteä ja jatkoin surun laskeutumisen jälkeen normaalia elämää.
Sisareni lapsia olen saanut rakastaa,nyt jo isoja ja ei muisteta tätiä,se vähän kalvaa.Veljeni tytärtä olen auttanut kaikella tavalla hoitaen lopulta alkoholistiparantolaan saakka.Nyt ei mitään kontaktia hänen puoleltaan,vaikka lähetän silloin tällöin kuulumisia.
Ja jos näen suloisen muksun vaikka kulkuneuvossa,menen lepertelemään,eivätkä vanhemmat pane pahakseen.
Jotenkin toisaalta tuntuu helpottavalta,kun katselee nykyajan nuorisoa,millaista porukkaa ovat.Omistani en olisi halunnut sellaisia.
Onko se sitten kasvatuksen tulos,kuka tietää.Tästä lastenlapsettomuudesta on hyötyäkin. Suunnistuksen jälkeen kaksi ikäluokkani naista kertoi olevansa aivan uupuneita, kun lapsenlapset ovat huollettavina. Isoäidit olivat poimineet myös miniöille mustikoita, mistä nämä eivät olleet erityisen ilahtuneita. Pidän lapsista ja lapsetkin viihtyvät seurassani. Juuri nyt ei ole lähipiirissä eikä naapureilla lapsia ja elän melko lapsetonta aikaa.
1943 kirjoitti:
Tästä lastenlapsettomuudesta on hyötyäkin. Suunnistuksen jälkeen kaksi ikäluokkani naista kertoi olevansa aivan uupuneita, kun lapsenlapset ovat huollettavina. Isoäidit olivat poimineet myös miniöille mustikoita, mistä nämä eivät olleet erityisen ilahtuneita. Pidän lapsista ja lapsetkin viihtyvät seurassani. Juuri nyt ei ole lähipiirissä eikä naapureilla lapsia ja elän melko lapsetonta aikaa.
Täytyy myöntää, että hymy lipsahtaa usein huulilleni lukiessani viestejäsi.
Minäkin olen oikeä kärpäspaperi kun lähden kummipoikani perheen pariin ison lapsikatraan keskelle ; )- Ihminen vain
1943 kirjoitti:
Eikös täällä tuoda esille kunkin mielipiteitä, eriäviäkin? Itse en ole kellekään henkilökohtaisesti osoittanut viestiäni. Ihan noin vaan yleisesti. Hienotunteisuutta on myös se, ettei parisuhteensa hienoutta hehkuttele, jos seurassa on eronneita, leskiä, sinkkuja. Voi jutella neutraaleista asioista, aiheita riittää. Omassa tuttavapiirissäni on monia kanssani samoin ajattelevia. Toivottavasti en tapaa muutamia tuttuja vanhoilta ajoilta. Hehkuttelisivat vain omien lastensa menestymistä, eivät kyselisi lainkaan kuulumisia. Ei taida omassakaan elämässä olla mitään kerrottavaa.
Osasitpa hienotunteisesti sanoa ettei saa hehkuttaa jos parisuhde on onnistunut
mies ei hakkaa eikä juo ja lapsetkaan eivät ole linnakundeja.Lopetan osallistumiseni alan neutraaliksi.
- 1943
Joissain asioissa olen ollut muita lapsellisempi, joissain taas ikäisiäni kypsempi. Lapsuuskodissani elin kehitysvammaisen sisareni rinnalla. Kaksi saman perheen tytärtä ja miten erilaiset elämät? Toisella mahdollisuus mihin vain, toinen koko ikänsä sidottuna lähiympäristöön. Nyt kuusikymppisenä rullatuoliin ja sänkyyn. Oletko koskaan ajatellut, miltä tuntuisi, kun lapsesi ei koskaan voisi elää itsenäisesti? Asia tuli mieleen, kun eilen kävin sisartani tervehtimässä.Sisarestani olen saanut vertailukohteen, pienistä asioista en nurise En luultavasti siitäkään, jos olen joskus sidottuna sisareni lailla. Olenhan saanut niin paljon hyvää elämältä.
- lejanna*
Tuo minulla tuli jo alkuaan mieleen.
Moni lapsi ei ikinä itsenäisty sairauden tai vamman takia.
Suurempi murhe se luullakseni läheisille on, kuin nähdä terveen, työkykyisen lapsen varttumista ja itsenäistymistä.
Jollain lailla siitä herneen vetäminen nenäänsä on itsekästä.
Ei tietenkään ihminen voi tunteilleen mitään.
Murheitten aiheet ovat hyvin erilaisia, sinulla on aina ollut vertailupohjaa sisaresi takia.
.
- Korppis*
Jos kysyit minulta niin läheltä seuraan itsenäisen aikuisen elämää, johon toisen vielä elossa olevan vanhemman on pakko koko ajan puuttua, halusipa vanhempi sitä tai ei.
En toivo sellaista osaa itselleni, mutta kaikki on herrassaan mitä tuleman pitää. - .....
Aloittajalle.
Et tiedä luopumisen tuskasta mitään, lapseni ei palaa koskaan, hän on haudassa.Tiedät todellla sinä tiedät luopumisen tuskan.
Tuttavani vieraili luonani viikolla, hän menetti poikansa, pojan ollessa kolmekymppinen kahden lapsen isä. Poika ei jaksanut elää vaan lähti omaehtoisesti.
Tuttavani tuumasi yhtä äkkiä, siitä on jo yhdeksäntoista vuotta kun Mikko kuoli.
Kysyin on varmaan kaikkein vaikeinta elämässä viedä oma lapsi hautaan. Hän vastasi, niin on en pääse sen yli koskaan, joka päivä kun herään hän on mielessäni ensimmäisenä.
Luopumisia on erilaisia oma aloitukseni koski yhdenlaista vaihetta elämässämme, kaipuuta menneseen kaipuuta aikaan kun lapset olivat pieniä. Lasten itsenäistymistä ja irtaantumista omille teilleen. Luovuttamisen tuskaa, tuskaa siitä, että keho ei enää ole yhtä vetreä kuin nuorena jne.
Mutta nyt syöksyn marjapuskiin ; )
Hyvää päivän jatkoa, joskus vain tuntuu, kuten nyt, että sitä energiaa riittä, mutta viimeistään huomenna lonkkia kolottaa......:lle
Tuo on ollut pahin pelkoni aina, asia, josta en voisi toipua koskaan. Myötätuntoni!, sanoja ei ole, vain kysymyksiä "miksi?".
- |
Ongelmia voi luoda, jos niitä ei muuten ole.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400006171035124h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?102488Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy2192034Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja231853- 721110
Sun ulkonäkö on
Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.491084Olen niin haaveillut
Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo59919Oletko koskaan
Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?76918En voi ottaa
Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.43862Tuo yksi tampio vielä ilmeisesti kuvittelee
Että joku itkee peräänsä täällä vinkuen jotain utopistista kadonnutta rakkauttaan kaksoisliekit silmissä leiskuen. Pyhä88843