Mitäpä mieltä olette siitä, että uuden lain mukaan lapset tulisi jatkossa ensisijaisesti sijoittaa perheisiin eikä laitoksiin?
Itse olemme olleet sijaisvanhempiena 8 vuotta ja hoitaneet useita lapsia, joista on kotiinkin palannut. Meillä on tällä hetkellä hoidossa pari lasta jotka on todettu suurin ongelmien vuoksi laitoslapsiksi. Olemme muuttaneet omaa tapaamme toimia, saaneet tukea ja ohjausta ja kouluttautuneet lisää. Yritämme kovasti tehdä parhaamme näiden lasten kanssa.
Perheessämme on kuitenkin tavallisia sijaisperhelapsia omine pienempine ongelmineen. Näiden parin lapsen hoitaminen perheessämme on tuonut mm. vaaratilanteita muille lapsille, koska nämä pari lasta ovat erittäin räjähdysalttiita ja aggressiivisia ja raivot tulevat aivan hetkestä repäisten.
Olemme kokeneet tämän työn erittäin haasteelliseksi. Olemme kiintyneet näihin lapsiin ja heidän paluunsa biologiseen perheen on erittäin epätodennäköinen. Luopuminen näistä lapsista on hirveä ajatus, mutta joudumme kuitenkin pohtimaan, että mikä on perheen muiden lasten etu.
Olisikin mielenkiintoista kuulla minkälaisia ajatuksia muilla sijaisperheillä sekä ammattillisenperhehoidon ihmisillä on siitä, että näitä haasteellisia lapsia sijoitetaan sijaisperheisiin, joilla ei ole resursseja eikä tilojaan tms. vaadittavaa hoitaa näitä lapsia?
Onko tämä sijaisvanhemmuus nyt sit muuttumassa ammattilliseksi perhehoidoksi? Jos on niin suostummeko me vuoden vaihteessa tulevalla palkkioiden korotuksella hoitamaan lapsia joista maksetaan ammatillisissa kodeissa enemmän mahdollistaen mm. useamman henkilön palkkaamisen lasten hoitoon?
Mikä on teidän mielipiteenne siitä onko tässä yritys todellakin saada lapsille parempaa kodinomaisempaa hoitoa vai onko kyseessä pelkkä raha kysymys vai mikä?
Mielenkiinnolla rakentavaa keskustelua odotellen :)
Mitä mieltä -lapset laitoksista sijaisperheisiin?
31
1436
Vastaukset
- 3+3
Lasten sijoittaminen ensisijaisesti perheisiin on mielestäni hyvä asia. On kuitenkin niin vakavasti vaurioituneita lapsia, että heidän paikkansa ei ole lainkaan sijaishuollon parissa, vaan psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Jos sijaisperhe ryhtyy hoitamaan hyvin vaativaa lasta, niin perheen tulee saada kaikki tarvittava tuki ja apu, eikä tällaista lasta pitäisi sijoittaa perheeseen, jossa asuu muita hoidettavia (omia tai sijoitettuja) - mm. Oulussa on hyviä käytäntöjä, joista voi ottaa esimerkkiä.
- äiti vain
Meidän tilanteessamme kun lapset ovat tulleet perheeseen ei ole vielä tiedetty kuinka haasteellisia he ovat. Väistämättähän jos tarkoitus on sijoittaa perheisiin yhä enempi, ovat lapset jotka aiemmin ovat olleet laitoksissa, jatkossa sijaisperheissä.
Olen siitä kyllä aivan samaa mieltä, että sijoittaminen perheisiin ensisijaisesti on hyvä asia, mutta toivon, että sijoittavat tahot ottavat todellakin huomioon tuon, että haasteellisia lapsia ei sijoiteta perheeseen missä on muista lapsia.- sijoituksista jne
Haasteellisemmaksikin lapsen voi saada myös halutessaan. Enenevässä määrin haasteeseen on hyvä koettaa vastata. Jos on vaikkapa monta kättä auttamassa niin silloin on aina parempi.
Olisi hyvä tietää enemmän sijoittavan tahon sijoituksista muilla aloilla myös. Kustannustehokas ratkaisu on aina se ykönen. Kädet yhteen vain mammat;)
- äiti vain
"Haasteellisemmaksikin lapsen voi saada myös halutessaan"?????? nyt en ymmärtänyt tätä lausetta... Ethän tarkoita, että ihmiset tietoisesti tekisivät lapsista haasteellisia? Meillä ainakin on täysi työ näissä lapsissa ja heidän pahassa olossaan, enkä missään nimessä haluaisi, että lasten on noin paha olla... Ei ole kunnankaan vika tässä tapauksessa, että sijoittivat tämänlaiset lapset tänne, kun eiväthän hekään tienneet, että miten paha tilanne on. Vasta turvallisessa ympäristössä alkoi muutaman kuukauden päästä näkyä lasten ongelmat ja varsinkin koulu alkoi kokea ongelmat todella vaikeiksi.
Haluan kuitenkin, että kaikki ymmärtävät ettei lapset ole ongelmia vaan lapsilla on ongelmia ja se ei ole heidän vikansa.
Mutta se mikä minua lähinnä kiinnostaa.. niin kuinka kuvitellaan, että normaali perheet pystyvät vastaamaan laitostasoisten lasten tuomiin haasteisiin? Meillä on sentään koulutustaustaa sekä kokemusta takana ja koemme, että meillekin tämä on haasteellista. Minun mielestäsi on lapsen elämällä leikkimistä se, että lapset sijoitetaan sellaisiin paikkoihin, joissa ei ole varmuuttaa perheen jaksamisesta ja osaamisesta. Tai sitten sijaisvanhempien koulutusta ja palkkioita tulee nostaa ammattitasolle, sekä tarjota koteihin myös lisätyövoimaa eli puhutaan jo puoliammattillisista sijaisperheistä.
Ja vielä muistutan, että niinkuin meidän tapauksessamme, ei aina voi tietää millaisia lapsia tulee ja mitä ongelmia nousee ajan myötä esiin. Mutta se, että jos tiedostetaan taustojen perusteella jo ja aiemmin olisi ajateltu, että lapsen paikka on ehdottomasti ammattillinen, niin nyt sit sijoitetaankin normaali perheisin... tämä minua hieman ihmetyttää ja epäilyttääkin. Lapsen etuahan tässä pitäisi kuitenkin ajatella... Enkä tarkoita sitä, että laitoshoito todellakaan olisi monellekaan lapselle se oikea vaihtoehto, mutta ei se näilläkään vanhoilla tavoilla toimia kyllä kanna.- Sukulaissijoitus
Mielestäni kumpikin malli syrjäyttää lapsen lähipiirin. Uskon että lapsen kannalta edullisin ja inhimillisin vaihtoehto on sukulaissijoitus. Ihmiset ovat lapselle ennestään tuttuja eikä hoito menetelmiä, käytännön asioita tarvitse opetella ennestään kirjojen kautta. Toki jokainen voi lisäkouluttautua halutessaan, mutta peruslähtökohdat ovat jo olemassa samoin kuin tunneside olemassa olevaan lapseen.
Sijaisperheen kohdalla pelkään juuri tunnepuolen menevän sekaisin. Yhtäkkiä ei halutakkaan luopua lapsesta (luopuminen lapsista on hirveä ajatus) vaikka tavoitteena on yleensä väliaikainen sijoitus ja perheen jälleen yhdistäminen. Silloin voisi miettiä onko oikealla alalla. Päinvastoin, senhän pitäisi olla iloinen asia jos lapsi pääsee omaan kotiinsa ja hänen vanhempansa ovat kuntoutuneet ja siellä on asiat hyvin. Monet hakevat kuitenkin myös sijaisvanhemmiksi jos omia lapsia ei voi saada. Silloin on mahd.että voidaan katsoa asioita enemmän omista kuin lapsen näkökulmasta ajateltuna. Oikeudenmukaisuus?
Toinen mitä en ymmärrä on perhehoitajien hoitopalkkion korotus. Suomessa asuu köyhyysrajan alapuolella asuvia lapsiperheitä joilla olisi todellinen tarve ja käyttöä rahalle. Asuminen, ruoka ja yleensä elämisen peruskustannukset ovat kallistuneet. Miksei apua suoda heille? En ymmärrä järjestelmää joka "tuhoaa" pitkällä aikavälillä perheet ja puoltaa sen jälkeen yksityisiä yrityksiä, laitoksia ja sijaisperheitä. Voimme lukea lehdistä sijaisperheiden pulasta ja näämme haku ilmoituksia, mutta todellisuudessa on tilanteita ettei lapsen lähipiiriltä edes kysytä tai mukamas "ehditä" tekemään sukukartoitusta, kuka olisi valmis ryhtymään tilapäiseen vanhemmuuteen jos huostaanotto tehdään ja tarjoamaan lapselle kodin. Tämä kaikki aiheuttaa jopa vuosiksi turhaa ja inhimillistä kärsimystä lapselle, lapsen perheelle ja läheisille. Sen jälkeen kaikki yhteydenpito asiat on tarkasti mitoitettua ja toisten ihmisten päätettävissä.
Onko oikea paikka asua esim.laitoksessa tai sijaisperheessä jos sinulla olisi ollut ihmisiä jotka olisivat tarjonneet kodin ja parhaan mahdollisen huolenpidon jos se olisi heille suotu. Eri asia jos ympäröivää verkostoa ei ole. Toisaalta laitoksissa on selvät pelisäännöt ja enemmän valvontaa. Toki riippuu paikasta. On eri työntekijöitä ja enpä ole kuullut että siellä kutsuttaisiin hoitajia "Äiti" ja "Isä" nimellä.
Herkälle ja vilkkaalle lapselle nään parempana vaihtoehtona jos hän saa kasvaa pienessä ja rauhallisessa perhehoidossa. - Meillä on
Sukulaissijoitus kirjoitti:
Mielestäni kumpikin malli syrjäyttää lapsen lähipiirin. Uskon että lapsen kannalta edullisin ja inhimillisin vaihtoehto on sukulaissijoitus. Ihmiset ovat lapselle ennestään tuttuja eikä hoito menetelmiä, käytännön asioita tarvitse opetella ennestään kirjojen kautta. Toki jokainen voi lisäkouluttautua halutessaan, mutta peruslähtökohdat ovat jo olemassa samoin kuin tunneside olemassa olevaan lapseen.
Sijaisperheen kohdalla pelkään juuri tunnepuolen menevän sekaisin. Yhtäkkiä ei halutakkaan luopua lapsesta (luopuminen lapsista on hirveä ajatus) vaikka tavoitteena on yleensä väliaikainen sijoitus ja perheen jälleen yhdistäminen. Silloin voisi miettiä onko oikealla alalla. Päinvastoin, senhän pitäisi olla iloinen asia jos lapsi pääsee omaan kotiinsa ja hänen vanhempansa ovat kuntoutuneet ja siellä on asiat hyvin. Monet hakevat kuitenkin myös sijaisvanhemmiksi jos omia lapsia ei voi saada. Silloin on mahd.että voidaan katsoa asioita enemmän omista kuin lapsen näkökulmasta ajateltuna. Oikeudenmukaisuus?
Toinen mitä en ymmärrä on perhehoitajien hoitopalkkion korotus. Suomessa asuu köyhyysrajan alapuolella asuvia lapsiperheitä joilla olisi todellinen tarve ja käyttöä rahalle. Asuminen, ruoka ja yleensä elämisen peruskustannukset ovat kallistuneet. Miksei apua suoda heille? En ymmärrä järjestelmää joka "tuhoaa" pitkällä aikavälillä perheet ja puoltaa sen jälkeen yksityisiä yrityksiä, laitoksia ja sijaisperheitä. Voimme lukea lehdistä sijaisperheiden pulasta ja näämme haku ilmoituksia, mutta todellisuudessa on tilanteita ettei lapsen lähipiiriltä edes kysytä tai mukamas "ehditä" tekemään sukukartoitusta, kuka olisi valmis ryhtymään tilapäiseen vanhemmuuteen jos huostaanotto tehdään ja tarjoamaan lapselle kodin. Tämä kaikki aiheuttaa jopa vuosiksi turhaa ja inhimillistä kärsimystä lapselle, lapsen perheelle ja läheisille. Sen jälkeen kaikki yhteydenpito asiat on tarkasti mitoitettua ja toisten ihmisten päätettävissä.
Onko oikea paikka asua esim.laitoksessa tai sijaisperheessä jos sinulla olisi ollut ihmisiä jotka olisivat tarjonneet kodin ja parhaan mahdollisen huolenpidon jos se olisi heille suotu. Eri asia jos ympäröivää verkostoa ei ole. Toisaalta laitoksissa on selvät pelisäännöt ja enemmän valvontaa. Toki riippuu paikasta. On eri työntekijöitä ja enpä ole kuullut että siellä kutsuttaisiin hoitajia "Äiti" ja "Isä" nimellä.
Herkälle ja vilkkaalle lapselle nään parempana vaihtoehtona jos hän saa kasvaa pienessä ja rauhallisessa perhehoidossa.ollut yhteensä 4 sijoitettua, joista 2 on kotiutettu aikoinaan. Kaikki lapset ovat eri perheistä eivätkä siis sisaruksia.
JOKAISEN kohdalla on etsitty ensin sukulaissijoituspaikkaa ennenkuin lapset ovat tulleet meille. Suvut ovat kyllä olleet melko isoja (yhtä lukuun ottamatta), mutta silti lapset ovat päätyneet vieraalle sijoitukseen. Tahdon vain sanoa, ettei ole selviö, että suvusta löytyisi halukasta sijaisperhettä.
Ei siitä kuitenkaan saa sukulaisia syyllistää, koska teoriassa esim. sisaruksen lapsien ottaminen kotiinsa ASUMAAN on hiukan eri juttu kuin käytännössä.
Mitä tulee perhehoitajien palkkioihin niin teemme tätä TYÖNÄ. Tottakai työstä pitää saada palkkaa varsinkin kun moni on jättänyt "normaalin" työnsä ja jäänyt kotiin sijoitettujen kanssa. Itse en ainakaan pystyisi tekemään tällä hetkellä niin laajamittaista hyväntekeväisyyttä, että tekisin tätä ilman palkkiota. Tällä hetkellä meillä on 2 sijoitettua ja omasta ammatistani saisin parempaa palkkaa kuin nyt palkkiota näistä lapsista. Ja työaikakin olisi vain 8h/pvä... - ketterät lapsoset
"Tai sitten sijaisvanhempien koulutusta ja palkkioita tulee nostaa ammattitasolle, sekä tarjota koteihin myös lisätyövoimaa eli puhutaan jo puoliammattillisista sijaisperheistä."
Mistä tollaseen otetaan rahaa? - äiti vain
ketterät lapsoset kirjoitti:
"Tai sitten sijaisvanhempien koulutusta ja palkkioita tulee nostaa ammattitasolle, sekä tarjota koteihin myös lisätyövoimaa eli puhutaan jo puoliammattillisista sijaisperheistä."
Mistä tollaseen otetaan rahaa?no kun laitoksiin ei sijoiteta, niin sieltähän säästyy rahaa... no joo, en edelleenkään usko, että lapsia jotka tarvitsevat laitoshoitoa voi ja kannattaa sijoittaa perheisiin...
- äiti vain
Itse ainakin teen tätä hommaa sydämestä, mutta ymmärrän varsin hyvin, jos lapsi palaa biologiseen kotiinsa, joka onkin aina paras vaihtoehto. Kun aiemmin tuolla mainitsin, että emme haluaisi lapsesta luopua, tarkoitin sitä, että emme haluaisi lapsen vaihtavan taas kotia. Minusta on surullista, jos lapsi joutuu kodinvaihto kierteeseen vain sen vuoksi, että hänen ongelmansa ovat niin suuria, että häntä ei voida pitää toisten lasten kanssa.
Sukulaissijoitus on toki joskus hyväkin vaihtoehto, aina ei ja aina se ei ole mahdollista. Kaikilla lapsilla ei ole sukulaisia, jotka ovat valmiita tähän.
Palkkioiden korotus on minusta hyvä asia, koska tällä hetkellä usein ne vanhemmat jotka ovat kotona hoitamassa näitä lapsia, tekevät ensinnäkin tätä kädestä suuhun. Minusta tämä on sen verran arvokasta hommaa, että soisi, ettei rahasta tarvitsisi stressata koko ajan.
Usein perheissä vähintää toisen on jätettävä päivätyönsä ja sitouduttava kotiin, koska lasten hoito on niin vaateliasta. Jotta perheiden jonkin näköinen toimeen tulo on turvattu on perheissä oltava hoidossa useita lapsia. Palkkioiden korotuksella uskon, että saamme lasten hoitotasoa nostettua, kun lapsia ei tarvitse olla niin paljon perheissä, jotta toisen vanhemman kotiin jääminen mahdollistuu.
Olen myös iloinen siitä, että meidän työtämme jopa saatetaan arvostaa niin paljon, että olemme ansainneet palkkion korotuksen. Todellisuus on kuitenkin se, että ne jotka tätä tekee rahasta, ei tee kauan. Tämä vaatii täyden sitoutumisen 24/7 useita vuosia. Lapsista täytyy aidosti välittää sekä heidän asioistaan ja edustaan.
Pahinta lapselle oikeastaan voi olla se, että hän ei tiedä mihin kuuluu. Silloin, kun lapsi on sijaishoidossa niin hänen kotinsa on siellä. Paras palvelus minkä vanhemmat voivat lapselleen tehdä, on antaa heidän kiintyä sijaisperheeseen. Tämä ei ole keneltäkään pois sillä luonnollisesti sijaisperheen tulee tukea biologisen vanhemman ja lapsen suhdetta antaen heidän tunneyhteyden säilyä ja kannustaa lasta rakastamaan vanhempiaan sellaisina kuin he ovat. Ymmärrystä voi tilanteeseen lisätä keskustelemalla lapsen kanssa ja hyvä yhteistyö sijaisperheen ja biologisen vanhemman kanssa on parasta mitä lapselle voi tehdä.
Valitettavasti suurimpia ongelmia tulee juuri silloin, kun jompi kumpi taho ei ole yhteistyökykyinen. Harmillista on, jos sijaisvanhemmat pyrkivät omimaan lapsen, eivätkä kykene jakamaan tätä. Kyseessähän on jaettu vanhemmuus johon jouduttu tiettyjen asioiden vuoksi.
Ymmärrettävästi biologisen vanhemman kanta on aina se, että lapsi on minun ja onkin valtavan iso työ vanhemmalle antaa lapselle mahdollisuus tasoittua sijaisperheeseen siihen saakka, että tilanne muuttuu niin, että lapsi voi palata biologiselle vanhemmalleen. Arvostan suuresti vanhempia, jotka voivat antaa lapselleen luvan rakastaa sijaisperheenkin vanhempia ja muita lapsia ja luottavat silti siihen, että lapset ovat heidän ja rakastavat heitä. Olen aivan varma, että kun lapset kasvavat niin he osaavat arvostaa tätä vanhemman tekoa ja jos paluu biologisen vanhemman luokse mahdollistuu niin lapsi on saanut elää turvallista tasaista rakastavaa elämää ja on ehjä jatkamaan elämää biovanhemman kanssa ja osaa rakastaa.
Minusta suomessa voitaisiin tehdä vielä enemmän ennakoivaan lastensuojelutyöhön. Perheille voitaisiin antaa monenlaista tukea niin, että puututtaisiin perheen ongelmiin, eikä vain hyssyteltäisi niitä. Asioista pitäisi keskustella niinkuin ne ovat ja lyödä faktat pöytään ajoissa ja antaa vanhemmille mahdollisuus antaen esim. kädestä pitäen ohjausta miten lasten kanssa toimitaan. Jaksamista tulisi tukea ja taloudellinen tuki on varmasti tarpeen, mutta ei se riitä, että kerrotaan, että siellä ja siellä perheneuvolassa ja psykiatrilla voit käydä ja että rahaa annetaan tuosta vaan.
Mikäli ongelmia on rahan käytössä, tulee siinä ohjata ennenkuin ongelmat on liian suuria. Myös kun ongelmia on jaksamisen puolella tulee vanhemmalle turvata oikeita rentoutumistapoja eikä mahdollisuutta joka kerta kantakapakkaan.
Menee ohi aiheen ja aihe on valtavan laaja, mutta meidän yhteiskunnassamme voisi moni asia muuttua. Itse mietin aina tätä elämää siltä kantilta, että millaista olisi jos minun lapseni huostaanotettaisiin ja mitä voisi tehdä siinä ja siinä tilanteessa, ettei niin kävisi. Enempi kotiin henkilöitä opastamaan ja faktat pöytään eikä hyssytellä, niinkuin meidän yhteiskunnassamme on tapana. Jos ei sitten ota apua vastaan niin minkäs teet... se on sit huostaanotto. Vanhanaikainen perhehoidon malli ei toimi, että käydään kerran pari viikossa tiskaamassa astiat tai viedään lapset päiväkotiin.- Sijaisäiditön
Olisiko mahdollista että lapsen jatkuva paha olo ja räjähdysherkkyys johtuisi narsistisesta vanhemmasta sekä sijaisäidistä. Lukiessani pitkän kirjoituksesi lähestyt biologisia vanhempia mielestäni hyvin mustavalkoisella asenteella. Ja sinulla olisi ammatillisuus hakusessa vaikka hyvää tarkoitat. Väsytätkö itsesi kaikenmaailman pätemisellä ja kaikessa mukana olemisella.
Näet biologisten vanhempien ongelmia mutta et ongelmaa omassa käytöksessäsi. Luepas joutessasi mielenkiinnon vuoksi omassa rauhassasi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä niin löytänet sieltä sijoitettusi biologisen vanhemman ja itsesi. Äläkä nyt ensimmäisenä ala itseäsi puolustamaan ja hyökkäämään minun kimppuuni.
Minullakin oli paha olla kunnes lueskelin narsistivanhemmista niin saatan nyt jaksaa ymmärtää oman ja miehen suvun outoa käytöstä kun tiedän mikä suunnilleen on. Heillä ei ole mitään otetta enää eikä tarvitse laittaa välejä kokonaan poikki. Olen ottanut omien lasteni kanssa puheeksi sukujen mahdollisen ongelman, sekä sen mahdollisen "periytyvyyden". Soisin omien lasteni välttelevän meidän kummankin sukuja parhaansa mukaan, koska suvut eivät kykene muuhun kuin sivullisten ja toistensa syyttelyyn. Hirveästi huutavat ja noituvat jos joku on heille jotain huomauttanut. Tällaisia tuli mieleeni jos niistä olisi apua. Kuhan tutkit jos mielestäsi on tutkimisen arvoista. - äiti vain
Sijaisäiditön kirjoitti:
Olisiko mahdollista että lapsen jatkuva paha olo ja räjähdysherkkyys johtuisi narsistisesta vanhemmasta sekä sijaisäidistä. Lukiessani pitkän kirjoituksesi lähestyt biologisia vanhempia mielestäni hyvin mustavalkoisella asenteella. Ja sinulla olisi ammatillisuus hakusessa vaikka hyvää tarkoitat. Väsytätkö itsesi kaikenmaailman pätemisellä ja kaikessa mukana olemisella.
Näet biologisten vanhempien ongelmia mutta et ongelmaa omassa käytöksessäsi. Luepas joutessasi mielenkiinnon vuoksi omassa rauhassasi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä niin löytänet sieltä sijoitettusi biologisen vanhemman ja itsesi. Äläkä nyt ensimmäisenä ala itseäsi puolustamaan ja hyökkäämään minun kimppuuni.
Minullakin oli paha olla kunnes lueskelin narsistivanhemmista niin saatan nyt jaksaa ymmärtää oman ja miehen suvun outoa käytöstä kun tiedän mikä suunnilleen on. Heillä ei ole mitään otetta enää eikä tarvitse laittaa välejä kokonaan poikki. Olen ottanut omien lasteni kanssa puheeksi sukujen mahdollisen ongelman, sekä sen mahdollisen "periytyvyyden". Soisin omien lasteni välttelevän meidän kummankin sukuja parhaansa mukaan, koska suvut eivät kykene muuhun kuin sivullisten ja toistensa syyttelyyn. Hirveästi huutavat ja noituvat jos joku on heille jotain huomauttanut. Tällaisia tuli mieleeni jos niistä olisi apua. Kuhan tutkit jos mielestäsi on tutkimisen arvoista.sijaisäiditön; Narsistinen persoonallisuushäiriö on minulle tämän työn kautta erittäin tuttu ilmiö, valitettavasti. Harmillista, että sinäkin olet joutunut sen kokemaan raadollisesti.
Nartsistinen ihminenkin tarvitsee apua ja hän ei voi sairaudelleen mitään, mutta ymmärrettävästi ympäristö väsyy tämän ihmisen lähellä.
Keskustelupalstoissa on se huonopuoli, että niissä ei voi kertoa kaikkiin asioihin omaa kantaansa niin, että toinen osapuoli joka tekstiä lukee voisi oppia sinut tuntemaan riittävän hyvin. Minä en ainakaan voi sinun kirjoituksesi perusteella sanoa tuntevani sinua ja otankin mieluiten kantaa mielipide asioihin enkä henkilökohtaisiin asioihin ;)
Hulluhan sitä pitää tieten olla, että tätä hommaa tekee ;)
- jk
hyvä iin
- toisenlainen elämä
Kuka muuten määrittelee milloin lapsi on laitoshoidon tarpeessa? Millaiset ovat perusteet että lapsi sijoitetaan mielummin laitokseen kuin sijaisperheeseen? Olen itse pohtinut mm. melutason määrää ja sen kuormittavuutta lapsen kehitykselle. Entä minkä verran lastenkodeissa on lapsia ja henkilökuntaa. Ovatko ne oikeassa mittasuhteessa toisiinsa nähden?
Erityisesti olen huolissani laitostumisesta ja ulkopuolisten ihmissuhteiden puutteesta. Ihmiset voivat olla ainoastaan se henkilökunta joka lapsen asioita hoitaa. Asioita tehdään paljon valmiiksi jonka seurauksena lapsi ei opi välttämättä koskaan itsenäiseksi. On mahdollista että koulua käydään sijoituspaikassa eikä ulos pääse yksin. Ulkoileminen tapahtuu rajatulla alueella muiden samassa laitos paikassa olevien lasten kanssa ja henkilökunnan ohjauksella. Näen itse sellaisen elämän kovin kapeaksi ja rajoittuneeksi. Tietynlainen vapaus puuttuu sekä elämään kuuluvat elämykset ja kokemukset. Isomman lapsi ryhmän kanssa ei niin vain lähdetäkkään matkoille, kesä-mökille, teatteri esityksiin, eläintarhaan, tivoliin yms. Ainakin harvemmin. Samoin käy harrastusten. Lapsi ei voi valita eikä kokeilla monista eri vaihtoehdoista kaikkein mieluisinta vaihtoehtoa. On vaan tyydyttävä niihin puitteisiin mitä laitos paikka tarjoaa.
Jos ajatellaan tunnepuolta niin voihan se olla että vanha sanonta "Seura tekee kaltaisekseen" pitää paikkansa. Sijoitetut lapset ja nuoret ovat kokeneet elämänsä aikana kovia ja nähneet rankkojakin asioita. Laitoksessa ollessa he joutuvat jakamaan myös nämä jos joku niistä puhuu tai selvästi "oireilee" eli tilanteita ei pääse pakoon.
Uskon että kenelle tahansa meistä tekee hyvää olla myös terveiden ihmisten seurassa ja kokea tavallisia asioita, elää normaalia arkea. Rakastettavassa ja kunnioittavassa ilmapiirissä.- ei eiii yäk!!
"Sijoitetut lapset ja nuoret ovat kokeneet elämänsä aikana kovia ja nähneet rankkojakin asioita."
Voi herranpieksut kun se ei juuri usein OLE noin!!!
Esim jos oma äiti ei satu olemaan juuri sellanen trendikäs kasvatusoppaiden kumartaja ja haluaa lapselleen sitä kaikkein parasta...keskustelun kykyä ja empatian oppimista ja haluaa että lapsi osaa kritisoida yhteiskuntaa ja ylipäänsä erottaa mikä on oikein ja mikä väärin!!! Tää äiti (tai isä) ei anna lapsen katsoa aivopesevää mainostv:tä (ja myös perustelee asian).
Tällanen vanhempi on sitten lähtenyt hakemaan sinisilmäsenä apua julkiselta taholta, pyytänyt kotiapua ja saanut perhetyöläisen sinne kotiin.
Kun siivous on ollut rempallaan ja kodissa kivikeräilyn satoa ja vanhempi tarvitsis apua suursiivoukseen, niin miten helkutissa tällasen perheen muksu sitten saa päätyä "huolen" takia sijoitukseen??? Julkisen avun käyttäjiä on lupa repiä ja nöyryyttää ihmisarvoa alentavasti, "lapsen parasta" vain muka ajatellen.
Siinä menee ihmiseltä pohja alta jo lapsena kun saa tollasen maineenkin, että kuuluisi johonkin "rankkoja kokeneeseen" porukkaan.
-Tajuaako sijoitusväki yhtään ja ollenkaan miten tää maa hankkii kusettamalla lapsia kodeistaan veke? - äiti vain
ei eiii yäk!! kirjoitti:
"Sijoitetut lapset ja nuoret ovat kokeneet elämänsä aikana kovia ja nähneet rankkojakin asioita."
Voi herranpieksut kun se ei juuri usein OLE noin!!!
Esim jos oma äiti ei satu olemaan juuri sellanen trendikäs kasvatusoppaiden kumartaja ja haluaa lapselleen sitä kaikkein parasta...keskustelun kykyä ja empatian oppimista ja haluaa että lapsi osaa kritisoida yhteiskuntaa ja ylipäänsä erottaa mikä on oikein ja mikä väärin!!! Tää äiti (tai isä) ei anna lapsen katsoa aivopesevää mainostv:tä (ja myös perustelee asian).
Tällanen vanhempi on sitten lähtenyt hakemaan sinisilmäsenä apua julkiselta taholta, pyytänyt kotiapua ja saanut perhetyöläisen sinne kotiin.
Kun siivous on ollut rempallaan ja kodissa kivikeräilyn satoa ja vanhempi tarvitsis apua suursiivoukseen, niin miten helkutissa tällasen perheen muksu sitten saa päätyä "huolen" takia sijoitukseen??? Julkisen avun käyttäjiä on lupa repiä ja nöyryyttää ihmisarvoa alentavasti, "lapsen parasta" vain muka ajatellen.
Siinä menee ihmiseltä pohja alta jo lapsena kun saa tollasen maineenkin, että kuuluisi johonkin "rankkoja kokeneeseen" porukkaan.
-Tajuaako sijoitusväki yhtään ja ollenkaan miten tää maa hankkii kusettamalla lapsia kodeistaan veke?ei eiii yäk!; minä ainakin tajuan. Uskon, että ns. tarpeettomia huostaanottoja tehdään, kun ei ole resursseja tukea perhettä muuten ja että yhteistyön perheen kanssa pitäis olla intensiivisempää, jotta huostaanotoista päättävät tahot saisivat riittävästi tietoa siitä, että mikä oikeasti on perheen tilanne.
Olen myös sitä mieltä niinkuin tuolla aiemmin sanoin, että ehdottomasti pitäisi saada parempia avohuollon tukitoimia kuin mitä tällä hetkellä on ja rahoitusta sinne puolelle.
Haluan kuitenkin sanoa tähän, ettei nyt ihan vääristy tämä viesti, että on myös niitä joiden kohdalla huostaanotto on ollut varmasti tarpeen ja se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin ennenkuin lapset olisivat menneet niin valtavan rikki.
Niin ja tiedän valtavan hyvin senkin, että kun lapselle hakee apua, niin sitä ei välttämäti saakaan niin helposti. Liian usein asia kääntyy niin päin, että perhe onkin se ongelma, eikä muisteta perheen hakeneen apua lapselleen koska olivat huolissaan. Tästä on valitettavan omakohtaisia kokemuksia :(
Perheet jäävät liian usein yksin ongelmien kanssa ja kukapa sitä apua uskaltaa etsiä jos perheestä etsitään syyllistä... - Miten kuvittelet,
äiti vain kirjoitti:
ei eiii yäk!; minä ainakin tajuan. Uskon, että ns. tarpeettomia huostaanottoja tehdään, kun ei ole resursseja tukea perhettä muuten ja että yhteistyön perheen kanssa pitäis olla intensiivisempää, jotta huostaanotoista päättävät tahot saisivat riittävästi tietoa siitä, että mikä oikeasti on perheen tilanne.
Olen myös sitä mieltä niinkuin tuolla aiemmin sanoin, että ehdottomasti pitäisi saada parempia avohuollon tukitoimia kuin mitä tällä hetkellä on ja rahoitusta sinne puolelle.
Haluan kuitenkin sanoa tähän, ettei nyt ihan vääristy tämä viesti, että on myös niitä joiden kohdalla huostaanotto on ollut varmasti tarpeen ja se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin ennenkuin lapset olisivat menneet niin valtavan rikki.
Niin ja tiedän valtavan hyvin senkin, että kun lapselle hakee apua, niin sitä ei välttämäti saakaan niin helposti. Liian usein asia kääntyy niin päin, että perhe onkin se ongelma, eikä muisteta perheen hakeneen apua lapselleen koska olivat huolissaan. Tästä on valitettavan omakohtaisia kokemuksia :(
Perheet jäävät liian usein yksin ongelmien kanssa ja kukapa sitä apua uskaltaa etsiä jos perheestä etsitään syyllistä...että perheitä autettaisiin tasa-arvoisesti rahallisesti?
Eikö se ole hyvä, että on luotu normit niin aikuiselle kuin lapsellekin. Jos jotkut perheet saisivat pari sataa ylimääräistä niin kohta sitä vaatisivat muutkin perheet.
Ihmetyttää, että miksi jotkut tulevat kohtuullisesti toimeen esim.toimeentulotuella ja toiset "näkevät nälkää" samalla summalla. - pienituloinen
Miten kuvittelet, kirjoitti:
että perheitä autettaisiin tasa-arvoisesti rahallisesti?
Eikö se ole hyvä, että on luotu normit niin aikuiselle kuin lapsellekin. Jos jotkut perheet saisivat pari sataa ylimääräistä niin kohta sitä vaatisivat muutkin perheet.
Ihmetyttää, että miksi jotkut tulevat kohtuullisesti toimeen esim.toimeentulotuella ja toiset "näkevät nälkää" samalla summalla.Perheiden auttaminen rahallisesti tasa-arvoisena on pelkkä järjestely kysymys. Ei tarvitse ihmetellä miksi jotkut tulevat toimeen toimeentulotuella ja toiset "näkevät nälkää" samalla summalla. Kaikki ihmiset ei vaan valita ja mitä se hyödyttäisikään kun käsittelyajat muutenkin myöhästyy. Osa tyytyy kohtaloonsa. Pienituloisena voin sanoa että syön ruuan ainoastaan kerran päivässä koska enempään ei ole mahdollisuutta. Mielestäni toimentulotuen laskelmat ovat vanhan aikaiset. Myönnän, että tänä päivänä tekee tiukkaa rahallisesti. Nyt kun laitokset ja sijaisperheet ovat saaneet toimeentulonsa vauhdikkaaseen nousuun niin suosittelen että perheet tekevät kaikkensa lastensa eteen ettei kumpaakaan vaihtoehtoa tarvitse edes ajatella.
- No jaa...
pienituloinen kirjoitti:
Perheiden auttaminen rahallisesti tasa-arvoisena on pelkkä järjestely kysymys. Ei tarvitse ihmetellä miksi jotkut tulevat toimeen toimeentulotuella ja toiset "näkevät nälkää" samalla summalla. Kaikki ihmiset ei vaan valita ja mitä se hyödyttäisikään kun käsittelyajat muutenkin myöhästyy. Osa tyytyy kohtaloonsa. Pienituloisena voin sanoa että syön ruuan ainoastaan kerran päivässä koska enempään ei ole mahdollisuutta. Mielestäni toimentulotuen laskelmat ovat vanhan aikaiset. Myönnän, että tänä päivänä tekee tiukkaa rahallisesti. Nyt kun laitokset ja sijaisperheet ovat saaneet toimeentulonsa vauhdikkaaseen nousuun niin suosittelen että perheet tekevät kaikkensa lastensa eteen ettei kumpaakaan vaihtoehtoa tarvitse edes ajatella.
"...sijaisperheet ovat saaneet toimeentulonsa vauhdikkaaseen nousuun..."
Minä jäin töistä pois kun ensimmäinen sijoitettu tuli meille.
Palkkioni oli alle puolet siitä mitä sain palkkaa, joten minulle on ainakin ihan turha höpistä moista. Nykyään meillä on 2 sijoitettua, eikä palkkioni ole vieläkään sitä mitä saisin "oikeissa" töissä. Palkkion päälle en ole saanut mitään ylimääräistä menetetystä palkasta.
Silti koemme tämän tärkeämmäksi työksi ja siksi olen toistaiseksi kotona.
Biologiset lapsemme olivat kaikki koulussa kun 1.sijoitettu tuli, etteivät syymme olleet senkään puolesta itsekkäät.
Teille, jotka pidätte palkkioita kovinkin isoina niin sopii laskea myös tuntipalkka meille sijaisvanhemmille. Ja se ei ole paljoa se.
- määpä
Joskus myös ns. hyvät sukulaissijoitukset päättyvät sijoituksen purkuun kun ei olekaan resursseja hoitaa vaikeasti oireilevaa lasta. Eli sukulaissijoituksissakin on puntaroitava tarkkaan perheen taidot ja voimavarat, pelkkä sukulaisuus ei aina riitä. Olen kasvattanut lasta jolla on iso arpi sisällä siitä että ensin omat vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan ja sitten sukulaissijoitus katkesi ja yhteydenpito kattkesi kokonaan. Kova pala lapselle.
- Julius_
Suurin osa sijoituksista katkeaa perhehoidossa. Suurin syy on sijaisperheen muuttunut elämän tilanne kuten avioero tai väsymys. Tästä on tehty tutkimuskin jonka tulos yllätti ja järkytti.
Sukulaiset saavat halutessaan koututusta jos lapsi on vaikeasti oireileva. - Mietteitä...
Julius_ kirjoitti:
Suurin osa sijoituksista katkeaa perhehoidossa. Suurin syy on sijaisperheen muuttunut elämän tilanne kuten avioero tai väsymys. Tästä on tehty tutkimuskin jonka tulos yllätti ja järkytti.
Sukulaiset saavat halutessaan koututusta jos lapsi on vaikeasti oireileva.En kannata sijaisperhe vaihtoehtoa enkä laitosta. Ensisijaisesti toivon, että apua annettaisiin kotiin tarvittaessa jo hyvissä ajoin sekä lisättäisiin kunnille mahdollisuus palkata enemmän kodinhoitajia. Ilmoittamis kynnys lastensuojelun tarpeesta on lisääntynyt, mutta kannatan myös suoraa avoimuutta ja rehellisyyttä puolin ja toisin eli hyvä jos asioista voisi jutella perheen kanssa suoraan kuin että aina tehdään joku ilmoitus jos ilmenee jotain "hälyttävää." Esim.murrosiässä jotkut nuoret kokeilevat välillä rajojaan ja kotona voi olla silti asiat hyvin. En tiedä onko oikein että lähes "jokaisesta liikkeestä" tai kerta juopottelusta raportoidaan heti viranomaisille ja tehdään lastensuojelu-ilmoitus.
Joskus muuttuneeseen käytökseen voi löytyä syy esim.neurologisesta sairaudesta joka vaatii vaan oikeanlaista hoitoa, ilman että lasta tarvitsee ottaa huostaan. Tai perheen sisällä sattunut jotain ikävää (esim.läheisen ihmisen kuolema) johon lapsi tai nuori reagoi.
Toiv.huostaanottojen lukumäärä ei aikakaan enempää nouse tulevaisuudessa. - helouhelou-.-
Mietteitä... kirjoitti:
En kannata sijaisperhe vaihtoehtoa enkä laitosta. Ensisijaisesti toivon, että apua annettaisiin kotiin tarvittaessa jo hyvissä ajoin sekä lisättäisiin kunnille mahdollisuus palkata enemmän kodinhoitajia. Ilmoittamis kynnys lastensuojelun tarpeesta on lisääntynyt, mutta kannatan myös suoraa avoimuutta ja rehellisyyttä puolin ja toisin eli hyvä jos asioista voisi jutella perheen kanssa suoraan kuin että aina tehdään joku ilmoitus jos ilmenee jotain "hälyttävää." Esim.murrosiässä jotkut nuoret kokeilevat välillä rajojaan ja kotona voi olla silti asiat hyvin. En tiedä onko oikein että lähes "jokaisesta liikkeestä" tai kerta juopottelusta raportoidaan heti viranomaisille ja tehdään lastensuojelu-ilmoitus.
Joskus muuttuneeseen käytökseen voi löytyä syy esim.neurologisesta sairaudesta joka vaatii vaan oikeanlaista hoitoa, ilman että lasta tarvitsee ottaa huostaan. Tai perheen sisällä sattunut jotain ikävää (esim.läheisen ihmisen kuolema) johon lapsi tai nuori reagoi.
Toiv.huostaanottojen lukumäärä ei aikakaan enempää nouse tulevaisuudessa.Tuo kuolemantapaus perheessä onkin yksi "huoliaihe". Kuten kriisitilanteet ylipäänsä.
- 3+3
Julius_ kirjoitti:
Suurin osa sijoituksista katkeaa perhehoidossa. Suurin syy on sijaisperheen muuttunut elämän tilanne kuten avioero tai väsymys. Tästä on tehty tutkimuskin jonka tulos yllätti ja järkytti.
Sukulaiset saavat halutessaan koututusta jos lapsi on vaikeasti oireileva.Mistä löysit tutkimuksen, jossa sanotaan suurimman osan perhehoidon sijoituksista purkautuvan ?
Äkkiä ei tule mieleen kuin Tarja Janhusen (2007) selvitys Helsingin kaupungin purkautuneista perhehoidon sijoituksista. Selvityksen mukaan Helsingin kaupunginsijoittamien lasten vuosina 2004 ja 2005 purkautuneita sijoituksia oli 61 (46 perheessä). Kun helsingin kaupugilla oli perhesijoituksessa vuosina 2004-2005 n. 590 lasta, niin ei 61 purkautunutta sijoitusta ole kuin 11%, mitä ei voine sanoa suurimmaksi osaksi.
Purkautuneista sijoituksista 20% oli sukulaisperheissä.
Purkautuneiden sijoitusten taustalta löytyy mm. se, että näillä lapsilla oli takanaan keskimäärin 5,6 sijoitusta ja he olivat tulleet sijaisperheeseen keskimäärin 61/2 vuoden iässä. Sijoituksen pysyvyyttä tutkittaessa on todettu mm., että mitä pienempi lapsi on sijaisperheeseen tullessaan ja mitä vähemmän hänellä on aiempia sijoituksia takanaan, sitä parempi on sijoituksen pysyvyysennuste. - äiti vain
Mietteitä... kirjoitti:
En kannata sijaisperhe vaihtoehtoa enkä laitosta. Ensisijaisesti toivon, että apua annettaisiin kotiin tarvittaessa jo hyvissä ajoin sekä lisättäisiin kunnille mahdollisuus palkata enemmän kodinhoitajia. Ilmoittamis kynnys lastensuojelun tarpeesta on lisääntynyt, mutta kannatan myös suoraa avoimuutta ja rehellisyyttä puolin ja toisin eli hyvä jos asioista voisi jutella perheen kanssa suoraan kuin että aina tehdään joku ilmoitus jos ilmenee jotain "hälyttävää." Esim.murrosiässä jotkut nuoret kokeilevat välillä rajojaan ja kotona voi olla silti asiat hyvin. En tiedä onko oikein että lähes "jokaisesta liikkeestä" tai kerta juopottelusta raportoidaan heti viranomaisille ja tehdään lastensuojelu-ilmoitus.
Joskus muuttuneeseen käytökseen voi löytyä syy esim.neurologisesta sairaudesta joka vaatii vaan oikeanlaista hoitoa, ilman että lasta tarvitsee ottaa huostaan. Tai perheen sisällä sattunut jotain ikävää (esim.läheisen ihmisen kuolema) johon lapsi tai nuori reagoi.
Toiv.huostaanottojen lukumäärä ei aikakaan enempää nouse tulevaisuudessa.Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä. Välillä tulee sellainen tunne, että onko kaikki huostaanotot tarpeellisia? Onko perheelle annettu tuki ollut riittävää ja oikeanlaista?
Vaikka olemme sijaisperhe, niin olemme myös aivan tavallinen perhe ja olemme mekin olleet tekemisissä lastensuojelun ja lastensuojeluilmoitusten kanssa, juuri biologisten murrosikäisten kohdalla... Itse olen sitä mieltä, että yhteistyö sosiaalitoimen kanssa tuossa tilanteessa oli hyvin yksipuolista eikä vanhempia kuunneltu riittävästi. Minä itse vaadin, että lapseni asia käsitellään kuin muidenkin asiat. Kun lapsi teki väärin, niin hänen asioihinsa puuttuivat siis viranomaistahot. Itse otin yhteyttä sosiaalitoimeen ja halusin, että nuoren kanssa keskustellaan ja selitetään hänelle faktat, kuinka asia etenee ja kuinka hän voi omaan elämäänsä vaikuttaa. Minusta nuoren kanssa keskustelut lopetettiin liian nopeasti ja meidän kanssa ei tehty yhteistyötä, kaikki oli varsin salamyhkäistä.
Joskus nykyään unohtuu sellainen asia monelta viranomaistaholta, että nuoret ovat vielä lapsia ja tekevät virheitä hekin. Ensisijaisesti pitäisi ottaa yhteys perheeseen ja sopia keskustelua yhdessä, eikä niin, että asia hoidetaan kaikessa hiljaisuudessa ja antaen vielä ymmärtää, että perhe on se ongelma. Tämä yhteiskunta on... en viitsi edes sanoa mistä.
Minäkin toivon, että huostaanottojen määrä ei nousisi enempää ja että yksikään lapsi ei joutuisi kokemaan niin kamalia kun jotkut meillä sijoituksessa olevista lapsista. Kaikki näistä lapsista ei kuitenkaan ole yhtä rankoista oloista.
- Kaltoinkohtelu yms.
En ole kuullut vastaavasta tutkimuksesta. Epäilen kyllä kohtaa että 20% sijoituksista katkeaisi sukulaisperheessä. Itse en tähän usko. Luin tutkimus tuloksen erään lehden netti sivuilta ja siinä todettiin että 10% sijoituksista perhehoidossa katkeaa. Sosiaaliviranomaisten tuki on ollut riittämätöntä jolloin sijaisvanhempi väsyy. Viranomaisten tietoon on tullut myös erillaista lasten kaltoinkohtelua (henkistä tai ruumiillista kaltoinkohtelua) joita on tapahtunut sekä sijaisperheessä että laitoksissa.
Maaliskuussa puolestaan saimme lukea lehdistä kuinka Suomessa eräs lastenkoti eristi lapsia lainvastaisesti viikoiksi yhteen huoneeseen ja kuvasi heitä. Kyseisen paikan johtaja sai vakavan huomautuksen. Myös lasten liikkumista rajoitettiin.
Aijemmilta vuosilta 2006 muistan lukeneeni jutun, jossa lastenkodin johtaja oli erotettu tehtävästään. Käräjäoikeus oli antanut tuomion kuuden lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämä tapahtui myös Suomessa.
Kyllä näitä lastensuojelun epäkohtia valitettavasti toisinaan vaan paljastuu ja hyvä niin että laittomuuksiin puututaan. - Hyviä ajatuksia
Olipa hyvä ketju luettavaksi näin iltalukemiseksi - kerrankin.
Kiitos kirjoittajille!- Muutoksen tarve?
Yhteiskunta muuttuu yhä monomuotoisemmaksi, lääketiede-, tutkimus-, psykiatria-, ja lääketiede kehittyvät kaiken aikaa.
Ovatko päättäjät ajan tasalla, vai uskovatko he esimerkiksi psykoanalyytikko Sigmun Freudin 150 vuotta sitten luomiin käsityksiin ja teoroihin, jotka on julistettu ja todettu "huuhaaksi".
Voidaanko käsityksiä, asenteita ja suhatutumistapoija muuttaa?
Awen Oy on kouluttanut vuodesta 2008 alkaen lastensuojelun parissa työskenteleviä.
Kouluttajina ovat maamme huippuammattilaiset.
Tutustu luentoaiheeseen, kouluttajiin ja kohderyhmään, joille koulutus on suunnattu.
Awen luento 22.3.2012.
Luennon aiheena. Nuori kodin, vai koulun kasvatti?
http://www.awen.fi/ohjelmat/Nuori-kodin vai kadun kasvatti_22.3.2012..pdf
---
- monta mutkaa
Lasten sijoitusten painopisteen siirtäminen laitoshoidosta ( josta YK:kin varoittaa) perhehoitoon on hyvä asia mutta vain tietyin ehdoin, jotka eivät nyt täyty:
-Lastensuojelu varhaisine puuttumisineen mieltää virheellisesti valvonnan ja sijoitukset ( ensisijaiseksi) auttamiseksi. Myös biologisten perheiden pitäisi saada lakisääteiset peruspalvelut ja tarvitsemansa tuet kotiin.
- Läheisneuvonpito ja sukulaissijoitus pitäisi ottaa tehokkaammin käyttöön. Lakisääteisyydestä huolimatta ne jäävät usein harkitsematta ja tekemättä.
- Sijaisperheiden tulisi saada enemmän valmennusta ja tukea tehtäviinsä.
- Perhe- ja laitoshoitoa ei kannattaisi nähdä toisensa poissulkevina vaan laitoshoito voisi täydentää perhehoitoa tai toimia myös ensisijaisena hoitopaikkana tarvittaessa.
- Haasteellisen erityislapsen sijoittaminen lapsettomaan sijaisperheeseen on siltä osin hyvä, että lapsi saa enemmän tarvitsemaansa huomiota eivätkä muut lapset joudu kärsimään oireilusta. Ongelmia syntyy tilanteessa, jossa valvontaa ei ole ja sijaisvanhempien jaksaminen, tuki tai valmiudet eivät riitä. Lapset tarjoavat toisilleen riskien lisäksi myös vertaistukea ja oppimisen mahdollisuuksia.
-Sekä bio- että sijaisperheiden asumiseen ja läheis(tuki)verkkoihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ydinperheen sijasta voitaisiin tukea useamman perheen yhteisöjä, jotka mahdollistaisivat kunnon tilat ja työtehtävissä vuorottelun.
- Nuorille voisi nykyistä useammin tarjota tulevaisuutta- itsenäisen asumisen ja työllistymisen ja "itsenäisen kansalaisen identiteetin"mahdollisuutta menneisyyden- ikuisesti ongelmaisen , kuntoutettavan ja tukityöllistetyn sijaan.- Noitavainot.
Olisiko aika pohtia, onko suomalainen lastensuojelu hallinnassa?
Awen Oy järjestää 4.5.2012 luentotilaisuuden, joka on kohdistettu lastensuojelun parissa työskenteleville.
Luennon aihe. Vainoaminen ja kohdistettu väkivalta.
Luennoitsija Helinä Häkkinen Nyholm etsii haastateltavia valmisteilla olevaa uutta kirjaa varten.
Olin tänään puhelinyhteydessä häneen ja keskustelimme aiheesta päällisin puolin. Hänellä oli tiukka aikataulu, jotenka emme kerinneet keskustelemaan aiheesta, kuin pinnallisesti. Hän lupasi palata asiaan ja halusi haastatella minua myöhemmin.
Lupasin antaa haastettelun anonyyminä, koska en halua lasteni vuoksi esiintyä julkisuudessa omalla nimelläni.
Luennon aiheena Vainoaminen ja kohdistettu väkivalta.
Kysymyksessä on ilmeisesti 80-luvulla levinnyt muotivillitys.
Perättömät väkivalta-, raiskaus- ja insestisyyttökset erityisesti huoltajuusriidoissa.
Olettaisin, että viranomaiset, psykologit, psykiatrit ovat huolissaan kymmenien tuhansien huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten ja nuorten tulevaisuudesta.
Yhteystiedot, luennon aihe, sekä kohderyhmät, joilleka tilaisuus järjestetään.
http://www.awen.fi/ohjelmat/Vainoaminen ja kohdistettu vakivalta_4.5.2012..pdf
---
- Kysyn vain
"Ymmärrettävästi biologisen vanhemman kanta on aina se, että lapsi on minun ja onkin valtavan iso työ vanhemmalle antaa lapselle mahdollisuus tasoittua sijaisperheeseen siihen saakka, että tilanne muuttuu niin, että lapsi voi palata biologiselle vanhemmalleen."
Entä ne tilanteet, joissa ydinperheesä ei ole mitään muutettavaa?
Ei meilläkään YHTÄÄN MIKÄÄN muuttunut huostaanotto- ja kotiuttamistilanteen välillä. Siis kodin olosuhteissa ei tapahtunut mitään muutosta, lapsen voinnissa kyllä tapahtui valtavasti heikkenemistä laittoman huostaanoton aikana. - Anonyymi
Moi sijan äiti minäkin olen katsonut Hirveä Henri ohjelmia ja nää on niin hyviä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305245- 323277
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161857Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221830Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191675Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711521Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111395Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111306Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161297Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191277