Kun olitte lapsia, tarkoitan nyt vähän ikääntyneitä ihmisiä. Meillä oli hiukkasen köyhää 50-60 luvulla niin isä ja äiti sanoivat meille lapsille usein, että lähdetään kaupungille katsomaan näyteikkunoita. Siinä rauhassa käveleskeltiin ja katseltiin ihaillen uusia tavaroita. Kivijalkakauppoja oli joka paikassa kaupunkia. Ei näet ollut varaa kauheasti ostella. Katseleminen ei maksanut mitään.
Toinen harrastus oli käydä kyläilemässä. Siellä sai aina jotain tarjottavaa ja saatiin leikkiä perheen lasten kanssa ja saatiin jopa jotain herkkujakin. Vanhemmat joivat tietenkin kahvia ja söivät nisua. Hyvällä tuurilla sai jopa syödä ruokaakin.
Nykyään nämä kummatkaan harrastukset eivät ole in koska kaikilla on niin kiire ja kivijalkakaupat ovat vähentyneet ja netit on vallannut kyläilemiset. Ihmiset ovat sulkenee kotinsa totaalisesti, ei edes uskalla kysyä, voitaisko tulla kylään.
Toinen harrastus oli käydä kyläilemässä. Siellä sai aina jotain tarjottavaa ja saatiin leikkiä perheen lasten kanssa ja saatiin jopa jotain herkkujakin. Vanhemmat joivat tietenkin kahvia ja söivät nisua. Hyvällä tuurilla sai jopa syödä ruokaakin.
Nykyään nämä kummatkaan harrastukset eivät ole in koska kaikilla on niin kiire ja kivijalkakaupat ovat vähentyneet ja netit on vallannut kyläilemiset. Ihmiset ovat sulkenee kotinsa totaalisesti, ei edes uskalla kysyä, voitaisko tulla kylään.
Vastaukset 288
Vanhimmat
Kyläänhän voi pyytääkin, vaikka se voisi aiheuttaa paniikin.
Täytyy puolivuotta aijemmen sopia kännykällä kyläily aika, ettei tulisi aiheutettua sopimatonta häiriötä.
Työt,työt.puutyöt,käpytyöt ja toisista huolehtiminen sekä kierrätys.....
Pitihän kyläily sopia, kun ei ollut edes lankapuhelimia kaikilla.
Sali. Jalkapallo
"Mitä harrastuksia teillä oli perheessä."
Kesällä isompien lasten ja nuorten kanssa käytiin joella uimassa tai ongella. Pelattiin pesäpalloa ja pidettiin yleisurheilukilpailuja keskenämme, Leikittiin ulkoleikkejä isoilla porukoilla. pyöräiltiin monia tunteja ja oltiin poissa vanhempien jaloista. Talvisin hiihdeltiin ja laskettiin mäkeä kodin lähettyvillä,käytiin luistelemassa urheilukentän luistinkaukalossa.
Huonolla säällä oltiin sisällä, pelattiin mustaa pekkaa ja muita korttipelejä, luettiin sarjakuvalehtiä ja lainaston kirjoja. Joillakin oli kirjekavereita joille kirjoittivat kirjeitä.
Vanhemmat aina varottivat meitä muksuja satuttamasta itseämme koska ei ollut autoa eikä kellään vanhemmista ajokorttiakaan jotta olisivat voineet viedä kunnanlääkärille.
Samanlaista oli hyvin pitkälti meilläkin. Isommat huolehti pienimmistään ja riepoteltiin niitä vaahtosamuttimen kokoisia milloin minnekin. Kiipeiltiin puissa ja leikittiin apinaa vaihtamalla vauhdissa puusta puuhun, tehtiin majoja, kevättulvien aikaan tehtiin lauttoja ja ajelehdittiin niillä joskus pitkiäkin matkoja tulvavesien mukana, navetan ylisille tehtiin "nussimakoppeja", kerättiin kanalasta kananmunia ja heitettiin niillä sikoja, keskelle otsaa oli napakymppi ja siat tykkäsi nuolla toisiaan, joskus tehtiin metsään lekoset ja syttyikin maastopalo, rätkätettiin ohikulkijoille kaikkea hävytöntä lautataapelien päällä hyppiessä, jne. jne.... kaikkea mitä vaan keksittiin. Meillä kyllä vanhemmat ymmärsivät meidän vilkkauta ja tekemisen puutetta melkoisen hyvin, vaikka äiti usein sanoi, että noiden kanssa saa aina olla sydän syrjällään.
Ja todellakaan vanhemmilla ei ollut autoa. Kerran pikkuveljeni astui sellaiseen laudan pätkään missä oli iso naula pystyssä. Se huusi, kuin syötävä ja ei antanut vetäistä sitä lautaa pois jalastaan. Isä vei sen lautoineen päivineen pappatunturin kyydissä lääkäriin.
Voi kun kuulostaa tutulta 2025-11-12 17:15:49 kommentti ja 2025-11-12 17:43:14. Vielä lisäisin, että kotona oli maatila, jonka töihin oli osallistuttava, navetta, heinä, metsä, viljankorjuu ym. Silloin ei edes tunnettu vaihtoehtoa, että voi kieltäytyä töistä, mutta vanhempana olen todennut, että onneksi opin tekemään työtä, on elämän varrella huomannut, että kun tekee työnsä hyvin, siitä jää jotain sukanvarteenkin, ja ensisijaisesti oppi, mikä on elämässä tärkeää. Lisäksi sitä vapaa aikaakin jäi, että sai leikkiä ja touhata sisarusten ja kavereitten kanssa. Siinä oppi sosiaaliseksi.
Hyvin samanlainen oli minunkin lapsuus. Mutta kivaa aikaa se oli.
Meillä kyllä lauta vedettiin jalasta, vedellä huuhdottiin haava vaan. Jo lapsena ohjatyiin ratamonlehteä käyttämään laastarina, jos haavoja tulee. Ei niitä pieniä vanhemmille näytetty, ku vanhemmat oli peltotöissä ja navetalla.
Kyllä. Perunannostossa kaikki osallistu, myös rikkaruohojen kuokkimisessa pellolla.
Viljaa siirrettiin kärryyn kuivurista " Kierukalla". Kierukalle lapioitiin viljaa , ja siihen kierukkaan ei saanut astua, oli kiellettyä😅
Meillä oli koulusta perunnostoloma syksyisin. Maalla joutui lapset tekemään paljon maatilan töitä. Parhaimpia ja halutumpia töitä kesäisin oli heinän korjuu. Kun heinämiehet ja -naiset heitteli seipäiltä heinää hevosen tai traktorin kyytiin, niin saatiin hyppiä heinien päällä lavalla. Noin kuormaan mahtui enempi heiniä. Samoin jouduttiin hyppimään heinissä navetan yliselläkin, mutta se ei ollut niin mukavaa, kuin pellolla kuormissa hyppiminen. Pellolla oli paljon kavereita mukana, paljon hyvää mehua, hyvää syötävää ja joskus karkkiakin.
Kyllä olisi ollut vanhemmilla ihmettelemistä ja iso hätä, kun lapsi olisi saanut yhtäkkiä jäykkäkouristuksen, eikä mitään tietoa likaisista haavoista.
Kaupungissa kakaroitten ei ollut pakko tehdä mitään muuta kuin läksynsä koulussa.
Pihassa oli paljon kakaroita, leikittiin karttua, takaa-ajoa ja rosvoa ja poliisia.
Juostiin kortteli ympäri kilpaa, kadulla pelattiin kiekkoa autojen seassa ja jalkapalloa kauempana oikealla kentällä.
Oli keinut, jossa mentiin polttopalloa.
Lähistöllä oli metsä, jossa hiihtoladut ja kaempana oli puikkari. Seinää vasten killiä, jossa oli jo oikeat kolikot panoksena.
60 luvun alusta oli tv, jossa rintintin, lassie, tohtori Ben casey, vähän myöhemmin Kildare.
Nurmikoilla oli koiran paskaa, jota tarttui vaatteisiinkin, kun painittiin. Talvisin mahtavista lumikasoista laskettelua ja lumilinna, joissa poltettiin kynttilää.
Sattui ja tapahtui, nyt vanhuksen kirjoihin joutuneena joskus tulee muisteltua.
Jos oli talkkarin kakara, oli pakko tehdä muutakin kuin läksyt,
Pojat tekivät lumitöitä, lakaisivat pihaa. pesivät vesisuihkulla jalkakäytävää, lapioivat koksia pannuhuoneen luukusta sisään, leikkasivat nurmikkoa ja orapihlaja-aitaa, auttoivat roska-auton kuskia peruuttamaan kapeasta porttikongista takapihalle, kittasivat rikkinenneitä ikkunoita, kävivät taskulampun kanssa tarkastuskäynneillä klitsussa ja vintillä.
Itse olin 10-vuotiaana jopa pudottamassa lunta viisikerroksisen kerrostalon katolta ns. ylämiehenä.
Ei muuta kuin köysi vartalon ympäri ja toinen pää savupiippuun kiinni. Kyllä luonto karastui.
Tytöt auttoivat rappukäytävän pesussa ja tuuletuksessa, pyykkituvan puhdistuksessa jne.
Ei tainnut vastauskohta oikein onnistua.
Lisään vielä… talkkareiden asunnot pieniä yksiöitä pihan perällä ja kylppäri pieni koppero, joten peseytymässä käytiin kerran viikossa yleisessä saunassa. Tittelit pois ja duunarikin oli siellä ihminen.
Lauteet olivat täynnä ukkoja, osa vihtoi, puheensorina kova ja tunnelma korkealla. Poikaset kuuntelivat alalauteilla miesten juttuja: kuka oli ollut missäkin päin rintamaa ja oliko tullut ”kunniamerkkejä” eli arpia, joita sitten vertailtiin. Joku istui kädettömänä tai jalattomana ja heille tarjottiin paras paikka lauteilla ja apua jos tarvitsivat.
Sodassa olleet olivat silloin vielä nuoria miehiä, noin 35-40 vuotta. Nämä saunamuistot tulevat mieleen kun näen uutiskuvia samanikäisistä ukrainalaisista sotainvalideista.
Meilloli kaikkea mahdollista, ja yhä on samaa.
Teilläkö on jässähdetty 1950-luvulle?
Siinä mielessä et, kaikki on mahdollista, kun sen tajuaa.
Ei ollut edes niitä kaupungin näyteikkunoita kun asuttiin maalla.
Mutta pieni kyläkauppa tosin oli,jonne kerrankuussa iänikuisella polkupyörällä poljettiin ostamaan 5 pennin tikkareita,rahalla jotka oli puhdetöillä vaivalla hankittu.
Ei nykyajan lapset osaa enää edes leikkiä,kännykät nenän edessä kävellään päin tolppia😨
Entäsˋ ne pennin maksavat nallekarkit? Ne oli niin makeita ja ruhtinaallisen hyviä. Isä kulki hakkuilla talviset viikot ja tuli lauantaisin kotiin. Äiti ei päästänyt isää tupaan ennenkuin isä oli käynyt saunassa ja vaihtanut kaikki vaatteet. Metsäkämpillä oli äidin mukaan kaikki mahdolliset syöpäläiset, eikä halunnut niitä kotiin. Me ei aina oikein maltettu odottaa isää ja syytettiin äitiä, että äiti tahallaan kiusaa meitä pakottamalla isän saunomaan. Isä toi aina meille penskoille kotiin tullessaan Luopioisten tyttöjen karamelleja. Ne oli sellaisia soikeita valkoisia karkkeja.
Minä ja serkkulikka pelattiin papan kanssa tikkiä. Rahasta. Markalla sai yhden nallekarkin kioskilta. Kun oltiin voitolla 5-10 markkaa, lopetettiin peli ja korjattiin rahat! Jaettiin voitot!
Kylläpä on ollut kallis karamelli siihen aikaan ajatellen.
Me käytiin kattomassa Jouluikkunoita lähikaupungissa. Siellä joulupukki heilu ikkunassa😆
70- luvulla oli pennin karkkeja, ja 5 pennin tikkareita joko vaalean tai tumman ruskeita.
Ennen vuotta 1963 oli markka rahayksikkö.
Kas, kun tiedät. Sitten luulisi olevan myös selvää, että markan nallekarkki olisi ollut mahdoton ajatus sen ajan rahaa ajatellen. Silloin saattoi saada markalla koko pussin.
Markka oli valuuttamme siihen asti, kun muutuimme euromaaksi. Oliko se 2002 ?
Isällä oli viinapullo "piilossa" eteisen kaapissa, kävi aika ajoin ottamassa napanteria. Me lapset tarkkailimme kun äijä tluli aina enemmän hutikkaan.
En koskaan ymmärtänyt mitä tämä "salaa kaapilla" käyminen edusti.
Muistan lapsuudesta, kun viinapullo pidettiin pöydän jalan vieressä lattialla.
En minä tosin saanut huikkaa siitä.
Tämä 1960- 70 luvuilla.
Sittemmin alkoi vapaammat ajat.
Siihen aikaan harrastettiin myös huomaamattomia huikkia
Kotona kävimme vain sisällä syömässä ja nukkumassa 70 ja 80 luvuilla, usein ystävilläkin nukuimme ja söimme yhdessä kaiken ikäiset.
1980-luvulla Suomi oli parhaimmillaan , maailma muutenkin kaikki kohdillaan
Kaikilla oli töitä, Suomen taloudella meni muutenkin vahvasti. Maailma oli viaton, tai ainakin viattomampi kuin nyt. Arvot olivat monin tavoin terveemmät. Musiikki oli parempaa, oikealla tunteella tehtyä eikä sitä pinnallista muovipoppipaskaa, mitä nykyään tehdään vain isojen myyntilukujen toivossa.
Eikä ollut mitään helvetin somea, tosi-tv:tä ja muuta vastaavaa älytöntä PASSKAA! Lapset ja nuoret pelasivat ulkona jalkkista ja talvella puistojen jääkentillä jääkiekkoa, nykyään istutaan pelikoneiden tai tietokoneiden ääressä, toljotetaan älypuhelimia tai roikutaan siellä PRKLEEN somessa ja kirjoitellaan aivottomia mukahassuja onelinereita jonnekin ääliökeskustelupalstoille!
Ihmiset tyhmenevät silmissä, toisin kuin 80-luvulla, jolloin yhteiskunta meni eteenpäin joka elämänalueella!
Minulla oli 80 luvulla 36 työpaikkaa, vaihtelin niitä aivan huvikseni ja vain kokeillakseni.
Nyky-Suomi (eurooppa)on ihan perseeestä verrattuna 70-80-90-lukuihin.
Rahaakin oli että meinasi tulla ryhtivikoja.
Musiikki taivaallista ympäri eurooppaa.
Minun ei tarvinnut edes hakea uuteen duuniin kun headhunterit laukkasivat ovella kyselemässä työhaastatteluun. Eräskin pomo sanoi, että "ilmoita sihteerille palkkasi, minua se ei kiinnosta". Oli se sellaista aikaa.
Helsinki(kin) oli täynnä hyviä ravintoloita ja fiksuja ihmisiä.Narkomaaanejakaan ei näkynyt, mielipotilaita ja muita väkivaltaisia kasvattamattomia hörhöjä. pc zombeja ja älyluuri orjia.
Tappelut olivat tosi harvinaisia. Musa hyvää ja ihmiset kauniita. Naiset eivät olleet tuollaisia turbohuulia ja jumbotissejä. Pieni peppu oli tavoiteltava ja seksikäs.
80 luvulla usein pankista lähdettyäni juoksi pankinjohtaja perääni ja tunki setelinippuja takataskuihini. oli tunnin hieronta pankkitytöiltä meille rikkaille ja köyhille kakkukahvia konjakkiryypyt.
Meillä ei ollut monikulttuurista, monimuotoista kulttuuririkasta kehitysmaataustaista islampaskaa Suomessa! Miten ihmeessä me olemme pärjänneet ilman näitä holtittomasti lisääntyviä elättejä ja islampaskan mukaisia rinnakkaisyhteiskuntia Suomessa!
Silloin lainaa sai pankeista niin paljon kuin halusi. Riitti että puliukko takasi toista puliukkoa. Pankit suorastaan tyrkyttivät lainaa ilman rajoja. Tavallinen Jormakin saattoi ostaa urheiluauton.
Musiikki ei niin hyvää kuin 70-luvulla, mutta parempaa kuin nykyinen mustien monotoninen puhe musiikki ilman melodioita tai kunnon rytmiä.
Yökerhot kukoisti ja jupit antoi rahan palaa. Discot,antavaiset naiset ja upeat autot kukoisti ja drinkit elivät kulta-aikaa tyyliin sininen enkeli ja ampiainen. Miami Vice tyyliin miehet kääri pikkutakin hihat rullalle ja kenkiä pidettiin ilman sukkia.
Täysin samaa mieltä. Olin nuori 1980-luvulla. Helsinkiin meno ensimmäistä kertaa jännitti kovasti. Aseman seudulla oli iltaisin hiljaista, suomalainen taksikuski odotteli mersussaan asiakasta ja yksi suomalainen puliukko kulki muovikasseineen ohi. Siinä kaikki. Nyt meno on sekopäistä.
Lähes kaikki harrastivat perinteisiä harrastuksia ja oppivat monia taitoja. Urheilua ja postimerkkeilyä ja pienoisrautateiden rakentamista. Jotkut pääsivät kerhoon jossa ajettiin radio-ohjattavilla autoilla. Nyt ihmiset ovat kuin zombeja.
Puhuttiin 50-60-luvuista.
Vastasin edelliselle, en aloittajalle.
Tulihan se sieltä ,pakolaiset.
Laitetaanko hieman faktoja myös mukaan miten asiat oli 80-90 luvulla:
Mielenterveys ja hoito
- Psykoterapiaa ei juurikaan saanut
- Mielenterveysongelmia piilotettiin ja ihmiset jäivät yksin
- Itsemurhaluvut olivat korkeimmillaan vuonna 1990: yli 1 500 vuosittaista itsemurhaa. Nykyisin alle 800
Velat ja finanssikriisi
- 1990-luvun pankkikriisi vei yli 60 000 suomalaista velkavankeuteen
- Lainaa sai helposti, mutta moni menetti työnsä, kotinsa ja yrityksensä loppuelämäksi
- Työttömyys nousi 20 prosenttiin, mikä on Suomen kaikkien aikojen korkein lukema
Päihteet ja väkivalta
- Alkoholin kulutus kasvoi voimakkaasti 70–90-luvuilla
- Perheväkivaltaa oli enemmän, mutta siitä ei puhuttu tai tilastoitu
- Poliisin tilastojen mukaan väkivaltarikokset ovat vähentyneet viimeisen 20 vuoden aikana
Turvallisuus
- 70–80-luvuilla Helsingin lähiöissä oli jengitappeluita, mutta niistä ei uutisoitu samalla tavalla
- Nykyään poliisi, media ja tilastointi tekevät ongelmat näkyviksi – 80-luvulla moni asia lakaistiin maton alle
Naisten asema työelämässä
- Seksuaalinen häirintä ja työpaikkakiusaaminen olivat yleisiä, mutta laki ei suojellut
- Naiselle oli vaikea saada pankista lainaa ilman miespuolista takaajaa ennen 1990-lukua
- Pomon ulkonäkökommentit tai ”ehdotukset” olivat usein täysin normaaleja
Nosteltiin painoja, työnnettiin kuulaa, heitettiin keihästä, hypättiin pituutta, kolmiloikkaa, korkeutta ja seivästä. Juostiin kilpaa eripituisia matkoja Talvella vaan luisteltiin ja hiihdettiin. Näin niikuin aluksi.
Polkupyöräiltyäkkin on tullut entisestä ammatista johtuen. Varmaan parikertaa maapallo ympäri.
Ihan sama meilläkin. Stoccan jouluikkunat olivat jotain aivan käsittämätöntä. Oltiin piilosilla, piirreltiin leikittiin.
Rakenneltiin leikkimökkejä, käytiin metsässä tekemässä polttopuita, käytiin uimassa, soudeltiin, ongittiin, hiihdeltiin talvella, auteltiin heinätöissä ja kaikkea semmosta. Kasvimaan kitkeminen ei ollut kovin mukavaa.
Hyvä avaus! Kiitos!
Aloittajalle. Näyteikkunoiden katselu ei suinkaan ole loppunut harrastuksena, se vaan on muuttanut muotoaan. Nyt vietetään aikaa kauppakeskuksissa, usein ostamatta juuri mitään.
Kyläilyä harrastavat vanhemmat ihmiset edelleen. Nuoret eivät ymmärrä tälläista maalaistollejen tapaa, toiset ihmiset tavataan verkon kautta.
Omassa lapsuudessa maalla mentiin hetkeksi naapurin kanssa juttelemaan, jos kummallakaan ei ollut mitään erikoista niin oltiin pidempään ja juotiin kahvit. Tämä siis täysin ennakkoon sopimatta. Usein toki oli jokin pieni asia tekosyynä.
Nykyään pitää kyläilykin sopia ja tilata aika, niin kuin lääkärille. Hittolainen.
Nuorena rakenneltiin lumiukkoja, etsittiin kerrostalon lehtiroskiksesta kaverin kanssa seksilehtiä. Ja voi niitä kesiä maalla, kun pääsi heinäpellolla ajamaan ykkösellä pientä traktoria, kun tehtiin kuormaa. Ja laitetiin lääkeruiskuun navetassa vettä ja ammuttiin sonnien palleihin, ja aina ne sitten potkaisi, ja sekös oli hauskaa. Lehmiä ei härnätty koskaan.
Talvisin hiihdettiin ja siinä mä olin huono. Oli ne mukavia kesiä ja hiihtolomia.
Ennen oli kaikki paremmin🤗
Totta!!!!
Turvattomuus on nykypäivää!
Sekään ei pidä paikkaansa, jos oikein rehellisiä ollaan. Aika vain kultaa muistot, kun murheet, paineet, koettelemukset, vastoinkäymiset ... yms. painuvat unhon suohon.
Niin se on. Monet isät traumautuneet. Äiti ja lapset ainaisessa pelossa
No nii-in. Miksi maailmassa soditaan vieläkin / edelleen? Sota on ihmisoikeusrikos. Sotahullut suohon.
Me käännettiin josafatin galtseilla spurguja kun ne sliibas siellä umpijurrissa. Sitten käytiin slumppaa niillä rahoilla röökiä ja karkkia. Ei ollu ikärajoja. Sit käytii ottamassa matsia jossain toisessa stadinosassa esimerkiksi johanneksen kentällä rööperin jätkiä vastaan. Skraapattiin skolesta ja forattiin kamaa stoccalta.
Nasta homma. Me taas käännettiin tokan puistossa spurguja ja sit käytiin slumppaa niillä rahoilla röökiä ja karkkia. Sit ei tarvinnu förata pitkänsillan taakse kun se jengi kunnioitti niin paljon et ne tuli sieltä ottamaan matsia johanneksen kentälle ja tsiikaamaan rööperin pornodivareita.
Vanhemmat teki töitä ja mukulat painoi millon missäkin.
Kukaan ei ainakaan viennyt mihinkään harrastuksiin, kaikki tekeminen keksittiin itse. Kakarana, ennen Beatlesia värkättiin itse soittimia, jostain saatiin tynnyreitä, mitkä olivat kovaa pahvia, niistä tuli rummut, kalvot oli kenkälaatikosta. No kitarana oli faijan soittajaa suurempi Landola, tallessa vieläkin. Joulun lähestyessä kierreltiin tosiaan katselemassa näyteikkunoita, jotka oli laittettu viimeisen päälle. Kaikki kertomukset täällä ovat kovin tuttuja.
Sama täällä. Ei viety harrastuksiin. 50 ja 60 luvun vanhemmilla oli niin hitonmoiset sotatraumat päällä, että pelkkä perunavelli ja kesäkeitto ja ruisleipä oli jo osoitus siitä, että kaikki oli kunnossa. Lapset keksivät itse harrastuksensa. Täytyy tavallaan olla tyytyväinen tuosta elämästä, sillä ainakin minulla on sen seurauksena hyvät kädentaidot lähes lajissa kuin lajissa ja selviän arjesta helposti.
Mun nuoruudessa 50-60 luvulla, jotkut oli ihan samanlaisia vätyksiä, joita tänäpäivänäkin löytyy. Ainoana harrastuksenaan kiusata ikäisiään.
Oi, kuulostaa kaikki niin tutulta, mutta meillä oli myös kävelylenkeillä keräilyharrastus, joka alkoi kylläkin joskus 70-luvun alkupuolella. Etsimme maasta Jenkki-purukumin käärepapereita ja saimme niiden avulla monta Jenkki T-paitaa.
Harrastuksiin en voi kuitenkaan lukea marjojen ja sienten poimintaa, vaikka niillä sai mukavasti taskurahaa. Mieluummin olisi ollut vaikka ilman, koska rahat olisi aina pitänyt säästää!
Rikkaat maanomistajien lapset ja köyhät pienviljeliöiden kakarat.
Joo, maanomistajien kakaroilla oli aina nenä pystyssä kun meidät pienviljelijöiden penskat näkivät.
Landella käydessä sitä on vieläkin havaittavissa, tosin vain vanhojen ihmisten keskuudessa (jotka ovat juuri niitä 50-60 luvun maanomistajien silloisia kakaroita).
Missä raja, hehtaareissa?
Meillä oli +10+ kantturat😆
Heti kun otti eteen niin persleikit alkoi jo 13 vuotiaana. Silloin leuhkittiin sillä, että kuka oli päässyt jo pukille.
Ei ollut danishiksia ja ruotsalaisia muutenkaan. Kalsarit kului ihan kävellessä.
Itse olen hyvin iloinen että kyläilykulttuuri lopahtanut. Nuoruudesta muistan miten karmeaa oli kun yhtäkkiä puoli sukua pelmahti kylään ennalta ilmoittamatta, oltiin koko perhe äimänä. Meidän perhe ei ikinä kyläillyt ilmoittamatta/kutsumatta.
Meidän aikaan oltiin aina ulkona tekemässä mitä milloinkin. Jos jouduttiin olemaan sisällä, niin oltiin kipeinä tai kotiarestissa. Sisätiloissa oleminen oli ainakin minulle "tervan juontia" ja kova rangaistus. Nykyajan lapset ovat kotiarestissa vapaaehtoisesti. Maailma on muutamassa vuosikymmenessä mennyt päälaelleen. Voi mistä kaikesta ihanasta ja kehittävästä nykyajan lapset jäävätkään paitsi istuessaan kaiket päivät sisätiloissa näpräämässä älylaitteita.
Nykynuoriso on käsittämättömän tyhmää sakkia.
Samaa mieltä👍
Suomen nykynuorisosta ei ole koskaan ollut mihinkään!
Nykynuoriso on aina ollut ihan pilalla.
Ei pidä paikkaansa. Tämän ajan nuoret ovat paaaljon fiksumpia ja osaavampia kuin me aikanamme. Se, että joku pieni osa ei ole saanut ohjausta kotonaan, ei muuta asiaa miksikään.
Mokomatkin lättähatut!
Totta!
Tilastoista näkyy epäonnistujat. Rikostilastoista.
No eivät ne nyt sentään kaikki rikollisia ole, joilta jostain syystä uupuu mahikset ponnistaa itsensä oravanpyörään kierimään.
Minusta tuntuu että sinä olet.
Samaa mieltä.
Itse muistan lapsuudestani aika hassun harrastuksen jota kaveriporukassa harrastettiin. Katsottiin aina autojen nopeusmittareiden suurmpia lukemia. Sitten oli kuulemma kova rassi kun ylin lukema oli 200 tai enemmän. Ikäänkuin se mitä nopeusmittariin oli merkitty muka kertoisi siitä kuinka kovaa auto kulkee.
Ostettiin ja myyntiin kiinteistöjä.
Autoja vain vaihdettiin joka vuosi.
kiitos oli hyvä ja lämmin aihe...60 luvulla kaikki oli jännää.itse jo lapsena urheilu oli kaikki
arki...hiihto..juoksu..yms...mutta aina kun joulu lähesty...ystäväni kans käveltiin. iltaisin
kun adventti kynttilät sytytettiin ikkunoille...1.2.3.4. sitten oli se joulu..pakkanen isot kinokset ja happea ..tänään 2025 voi vain unelmoida tuosta puhtaasta ilmasta....voi..voi
Lukeminen, koulun lainakirjoja.Hiihtäminen, uinti, marjojen poimiminen ja myynti.
Me kokoomusnuoret käytiin potkimassa köyhien perheiden lapsia ja pilkattiin niiden rumia halpoja vaatteita.
me köyhien perheuden lapset otettiin kokoomuskakaroita kiinni ja porukalla "hieman" hivutettiin.
No tuon kyllä uskoo!
Ainakin entisajan kokoomusnuorista ja mikäpäs, ettei nykyisistäkin.
Sama öykkäröinti jatkuu edelleen ja kehuskellaan lapsilisät meni korkeakorkoiselle tilille kun rahhhhooo on
Meillä katottiin kyllä telkkarista urheilua 60-luvulla, silloin harvoin kun sitä tuli.
Itte lähdin urheiluseuraan katsatettavaksi, kun koulussa pärjäsin niin hyvin urheilussa.
Teini-ikä meni tiukasti kisoissa, enkä urheilemista ole koskaan lopettanutkaan.
Nyt 74v kuntosali talvella 3x viikossa, kesällä pyöräilyä ja ryskyhommia kunnon mukaan.
Ei meillä ollut mitään harrastuksia, käytiin tosin katselemassa kun muut harrasti ja osteli tavaroita.
Maalla ei ollut näyteikkunoita joita katsella, eikä ns. harrastusmahdollisuuksiakaan, kaikki oli kaukana kaupungissa. Ei siellä kylällä harrastuksista mitään puhuttu, mutta vapaa-ajalla lapsena leikittiin erilaisia leikkejä kavereiden kanssa niin sisällä kuin ulkonakin, talvella hiihdettiin ja luisteltiin koulun urheilukentälle jäädytetyllä jäällä. Kouluun oli matkaa 3 km, joten kyllä liikuntaa sai kun ensin kävi koulussa, matkat mennen-tullen yhteensä 6 km, sitten illalla kavereiden kanssa luistelemaan ja taas tuo 6 km kävellen ja vielä pari tuntia luistelua päälle. Uimaan oli pitkä matka, sinne poljettin pyörällä useampi kilometri, joten ei kesässä kovin usein uimassa käyty, eikä ongella. Kotitöitä tehtiin vanhempien valvonnassa, siivousta, puiden hakkuuta, kasvimaiden ylläpitoa, olihan sitä kaikenlaista, ei tullut aika pitkäksi vaikkei ollutkaan "ruutuaikaa".
Kun kauempana asuvalle kaverille lähetti kirjeen, vastauksen sai 2 viikon päästä, elämänrytmi oli sellaista, ei ollut näin järjetöntä hötkyilyä kun wats appien yms. kanssa nykyään on.
Ei ollut harrastuksia, tehtiin mitä huvitti eikä maksanut mitään. Tai no, legot maksoi ja koottavat ww2 koneet ym. Mustanaamio tuli jonkinaikaa kotiin, tex willerit ostettiin R kiskista tms. Puuaseet tehtiin ja sodittiin metsissä ja pelto ojissa, tehtiin bunkkeri maan alle, heinätöitä naapurissa, käveltiin ja pyöräiltiin.
Nykyisin ei voi tehdä mitään ellei maksa satoja jopa tuhansia euroja. Jotain vikaa nykyvanhemmissa ja lapsissa kun kaiken pitää maksaa ja riepotella harrastuksesta toiseen.
Helsingissä kun oli Olympialaiset 1952, kisojen osanottajat asuivat hienoissa uusissa taloissa Käpylän Koskelassa, alue oli aidattu mutta me mentiin aidan taakse kattelemaan jos näkisi vilauksen tummaihoisista (silloin sanottiin neekereiksi) kun ei oltu sellaisia nähty koskaan aiemmin.
Nuo talot ovat edelleenkin pystyssä ja täynnä vuokra-asukkaita, talot muutettiin kisojen jälkeen Helsingin kaupungin vuokra-asunnoiksi.
Olympialaisten soutukilpailut järjestettiin Taivallahdessa Soutustadionin edessä. Meillä ei ollut varaa kuin yhden kerran seisomapaikkoihin, jotka olivat vieressä olevalla ponttoonilaitureilla. Siellä seistiin isän ja vaarin kanssa ja huudettiin: ”Sylvi Sylvi Sylvi!” Ja pärjäsihän Sylvi Saimo oikein hyvin.
Hmm. Me oltiin aika paljon ulkona. Kesällä uimassa ja pihaleikkeinä oli Nurkka-Jussi,Tikkumaa, hypättiin ruutua ja oli sitten twist-nauhat. Siis meillä likoilla. Metsään tehtiin maja. Barbie-nukeille tehtiin vaatteita ja leikittiin niillä.
Talvisin oli koulun harrastuskerhoja, teatterikerho, musiikkikerho, voimistelua paikallisessa urheiluseurassa, pyhäkoulut ja seurakunnan lapsikuoro. Ja sitten lainakirjasto.
Talvella tehtiin lumilinna, kun oli keliä,luisteltiin, hiihdettiin ja tehtiin liukumäkiä niihin tiensivuihin aurattuihin lumikasoihin.
Olihan meillä kotona levysoitinkin. 50-luvun lopussa mulla oli vain muutama levy, Saku Sammakko kosiomatkallaan, Mikkihiiri Merihädässä ja Jänöjussin mäenlasku. 1965 oli kaupassa jo Beatlesin levyjä. Laulettiin mukana 'englanniksi'.
Kai se on aina että niillä mennään mitä on!
Mekin laulettiin sellaista kappaletta kuin Laasttaim.
Tisvil pippo laasttaim - tisvil pippo laasttaim
meipii tölaasttaim - aitoonnou
oujeee
priti voman valking doun to street
priti voman konna laik to mee...
Onneksi meillä ei dupattu Peyton Plecea! Opittiin ääntämään!
Viimeisenä vuonna n* keri sanoi "Oolrait zäk"
Meidän enkunope aina kehotti katsomaan Peyton Placea! Sääli niitä maita, joissa ulkomaiset ohjelmat on dupattu!
Se on dubattu, ja Peyton Place.
Iraliassa se on pakko dupata, koska lyhyestä lauseesta tulee italiaksi koko ruutu täyteen tekstiä.
15 vuotiaana alkoi 5-kympin villitys, joka jatkuu vieläkin, olen 81v.
Nykyisin kun menee kaupungille tai lähiöihin, niin tuijotetaan ensin murhaavasti ja käydään syyttä päälle sanaakaan vaihtamatta.
Asialla hörhöt huumeinensa ja maahanmuuttajat.
Jos on käytännöllinen kalju ja hiemankaan sinistä vaatteissa, iso ihminen, niin kuvittelevat automaattisesti pesuksi.
Varmaankin netin ja uutisten aivopesu tehnyt tehtävänsä.
Purkavat vihansa viattomiin ja ryöstävät, hakkaavat....
Persufanithan ovat pieiniksi kooltaan jääneitä, itseään sinisillä vaatteilla suurentavia kaljuja vähempiälyisiä uhoojia, jotka pelkäävät normaaleja suvaitsevaisia vassareita kuollakseen!
Asun lähiössä ja käyn kaupungilla, mutta koskaan ei ole tuijotettu murhaavasti tai käyty syyttä päälle, hyvin erilaisia ovat siis kaupungit Suomessa, minä asun Helsingissä.
Ei minuukaa, mut mä oonkin 200cm ja 150 kiloo
Meille 60-luvun nuorille oli ajanvietteenä tirkistellä lauantaiiltana naapurin saunaan. Meidän puuliiterin katolta oli oivallinen näköala naapurin saunan ikkunaan ja sieltä me pojanviikarit tiirailimme naapurin tyttärien muodot ja tyttöjen lähdettyä pirttiin seurasimme jännityksellä kun naapurin isäntä yhtyi emäntään saunassa takaapäin. Epäilen että arvasivat meidän tirkistelevän kun kääntyivät aina niin että emännän karvainen häpy vilkkui meille ikkunan lävitset.
Ei siis mitään häpyä
Sen verran häpyä. että vilkutti.
Puuhamaassa Tervakoskella 80 luvulla oli höyrysauna(kin).
Sinne piti mennä alasti kaikkien.
Uimavaatetus naulakkoon ja sisään.
tytöt,pojat.mummot.vaarit .kaikki!
Oli tungosta vaan ei minkäänlaista häiriökäyttäytymistä.
Se oli vain normaali ja kukaan ei ollut moksiskaan.
Itse synnyin 50-luvun puolivälissä. Ei ollut puutetta mistään! Naapurin täti ompeli koulu- ja juhlapuvut! Isä ja äiti kävi töissä tehtaalla. Isä kalasti ja äiti laittoi kampauksia harrastuksenaan.
Oli mökki saaressa ja vuokra-asunto.
Mulle haettiin isolta kirkolta junalla kaninkarvaa kolmannen luokan joulujuhlan punaisen samettiboleron hihoihin, äiti oli semmoinen vaatefriikki!
Sillä mentiin mitä oli!
Penis1
Aika kultaa muistot.
50-60-luvulla oli paljon sotatraumatisoituneita ukkoja, jotka ryyppäsi, kun eivät selvin päin kestäneet.
Nyt osa muistaa vain kukkien keruut ja mustikkamättäät.
köyhäähän se monilla, typerin juttu muisto että sanomalehtiä ja mainoksia piti käyttää vessa paperina jotta säästää muka mutta eihän niitä saa vetää alas viemäriin? paljon meni..
sitten köyhät joutuu kaikenlaista intiimiä näkemään eikö se vähän kuin sukurutsaa?
kaverin luonakin kerran kävin, sen äiti siellä alastomana istui keittiössä .. on sitä muillakin..
Harrastuksia kysyttiin. kesällä uintia, palloleikkejä, naruhyppelyä, piilosta jos oli kavereita, pyöräilyä jos oli pyörä. Muuten notkuttiin ulkona.
talvella hiihdettiin, mäenlaskut ym pehvamäkeä pahvinpalalla. Lumiukkojen tekemistä. Muuten notkuttiin talvetkin ulkona.
Sisälle mentiin kaikkina vuodenaikoina vasta illalla, syömään ja suoraan petiin.
Nuoruudessa kuunneltiin kahdeksan kärjessä, eli musiikkia, hittilista.
Siinä oli sen ajan harrastukset.
Olen syntynyt 50-luvun lopulla eikä tuolloin ollut maksullista harrastustoimintaa kuten nykyään eli kuvailit hyvin sitä mitä itsekin harrastin pienessä maaseutukunnassa asuessani lapsen ja nuorena.
Mulla oli tehtaantyöläisen kakarana sisävessa ja keskuslämmitys. Lämmintä vettä tuli vain vessaan. Keittiössä kylmävesihana. Saunassa käytiin torstaisin äidin kanssa yleisessä saunassa naisten vuorolla.
Se oli sitä. Oli kirjoja, oli radio ja 1960- luvulla mustavalkotelkkari. Oli Aku Ankka.
Ei mitään huonoa muistoa!
Vanhemmallasi oli kuitenkin varma työpaikka eli arki sujui.
Isä ja äiti oli sisällä ja lapset koko päivän ulkona, ennen kouluaikaa, tai kouluaikoina kesälomilla, välillä käytiin syömässä nopeasti. Ite piti keksi kaikki, usein istuttiin tien varrella penkalla ja kirjotettiin autojen rekkareita ylös, eikä ne ajanu sataakahtakymppiä, vaan korkeintaan 70-80 km.
Me mentiin kutsumatta kylään, eikä ystäväperhe ollut millänsäkään, ei haitannut yhtään vaikka oli talossa sotkua ja epäjärjestystä, se oli ihan luonnollista. Meillekin tultiin enimmäkseen kutsumatta, joskus voitiin soittaakin ja aina voitiin mennä, kas kun ei voinut valehdella kun puhelin oli aina kotona, eikä haluttukaan valehdella. Tulkaa vaan oli vastaus. Saipahan seuraa ja juttua riitti.
Lasten kekseliäisyyttä ei voinut kuin ihailla näin jälkikäteen.
Nykyään lapset kitisee, että mitä me nyt tehdään jos ottaa ipadin tai kännykän pois. Ollaan ihan
hukassa.
Ei puhettakaan, että keskityttäisiin vaan olemaan ja juttelemaan perheenä kun nykyvempeleet
pistetään hetkeksi pois huudon kanssa.
Aina pitää olla joku päällä, telkkari, ipadi, kännykkä, tai radio.
Ruoka-aikana sitten syötiin mitä pöytään laitettiin, tai sitten oltiin ilman seuraavaan ruokailuun.
Jos sattui olemaan auto, lähdettiin sunnuntai ajelulle perheenä.
Missä asuit lapsuudessasi?
Niin oli. Häätö saatiin, kun äiti rupesi odottamaan toista lasta! Mutta ei hätää! Muutama kuukausi elettiin hellahuoneessa puulämmityksellä, mutta sitten päästiin tehtaan asuntoon. Kaksioon, jossa oli kylpyamme! Ihan kuninkaitten asumista!
Keskipohjanmaalla.
Köyhää on.
Olemme menossa taas kohti 50-60 lukua
Ainakin vanhusten ja sairaiden hoidossa eli vuodeosastopaikkoja karsitaan koko ajan ja omaisille sanotaan että ruvetkaa omaishoitajiksi. Itsekin olen omaishoitaja koska hyvinvointialueen virkailija sanoi että laitospaikkaa ob vaikea saada jopa sänkypotilaalle kuten meidän tapauksessa.
Ei silloinkaan ollut vanhustenhoitoa juuri kenellekään. Maalla asuivat naimattomat vanhukset sukulaisten huoneissa usein omien sisarustensa kanssa, hyvin harvoin heillä oli omaa asuntoa.
Sairaat vanhukset hoidettiin kotiin omien sukulaisten avulla. Silloin tällöin kutsuttiin sairaanhoitaja tai lääkäri katsomaan ja vanhukset kuolivat usein miten omiin sänkyihinsä kotonaan. Silloin oli kuoleminen luontevaa eikä sitä pelätty kuten nyt jolloin kuolemaisillaan olevat vanhukset hoitopaikoistakin lähtään kuljettamaan ambulansseilla sairaalaan kuolemaan. Sitä en käsitä.
Miten niiin? Emme todellakaan.
Oma mummoni asui leskenä yksin pienessä mökissään, josta käveli vielä 80-vuotiaana päivittäin kirkonkylään, jonne oli 10 km. Matkalla tuli juotua monet kahvit samanlaisissa mummonmökeissä.
Perunat sai omasta pienestä perunamaasta. Itse haki tinkimaitoa ja voita parin kilometrin päästä. Samassa kylässä asunut pojan vaimo toi vastaleivottua leipää. Vesi oli haettava kaivosta. Peseytyi pienessä saunassa. Kunnalliskotiin suostui lähtemään 85-vuotiaana, kun pidemmät kävelymatkat ei enää onnistuneet.
Oli muttei kummempaa.
Aika aikansa kutakin.
Nyt on eri haasteet.
Ei syödä keitettyjä perunoita jauhelihakastikkeen ja puolukkasurvoksen kanssa porukalla kun isä tulee töistä!
Aamulla leipää ja maitoa. Kouluun evääksi leivät ja maitopullo.
Sieltä sai velliä , puuroa, keittoa, yleensä lauantaisin oli herkkua, makkarasoppaa!
Mulle oli joskus paistettu koulun eväsleipien väliin kananmuna ja joskus ihan siivumakkaraa kaupasta!
kaikellalailla 60 luku - 70 luvun alkuun oli hienoa paljon onnelisempaa aikaa verrattuna tähänpäivään, maaseudulla kun oltiin , niin kyllä just noita edel.mainittuja asioita harrastettiin ja ei ollut liikunnan puutetta olemassa , omia urheilukilpailuja kylän poikien ja tyttöjen kanssa pidettiin yleisurh, serkut ym, hauskaa riitti , jousipyssyjä tehtiin nuolineen , puupistooleita koteteloineen ja oltiin länkkäreitä ja innkareita . ja piilosilla ,kiva mennä tityn tytön kanssa samaan piiloon ,piiloskin keksi kaikenlaisa kivaa ? ja kyläkaupasta sai esim .50 pennillä hyvän pätkän erikois-suomi lenkkiä, aijai kun oli hyvaa. tikkareista puhumattakaan , ja uintireissut kesäpäivisin lähilammella jesss, no sitkun ns. teini-ikä kunnolla iski,niin alkoivat kiinnostus tyttäjä kohtaan erilailla ja eri leikit jännät .Hienoa aikaa kaikellalailla ja se oms aitas nukkuminen kesänajan mis roikalla sähkö ja illalla putkiradion kuuntelu ja valvominen myöhään ,varsinkin kun joku kaveri oli yötä.. Tänpäivän ns, nuoret eivät pysty käsittämään sitä ,miten kivaa ja kekseliästä aika oli joka suhteessa . näin v. 1955 syntynyt .aika entinen ei koskaan enää palaa..
Me käytiin faijan kanssa viikoittain Lintsillä tiputtamassa reheviä pimuja pesäpalloa heittämällä vesiammeeseen kunnes joku varhainen femakonalku sai senkin, loppumaan.
Kuinka vanha olet?
74 v, eikö nykykoulussa opeteta matematiikkaa.
Siihen aikaan faijat vei kehittäviin harrastuksiin ja opetti poikiaan arvostamaan naiskauneutta.
Kauneus(kin) on mukava juttu, mutta miltä naiseus ja naisihmisen asema näyttäytyy 'harrastuksessanne' ?
Ne naiset kiljuivat aina kun putosivat veteen osumasta.
Pallolla veteen heitettävät naiset tuli siihen lavetille aina kuivina.
Linnanmäen vedenneidot:
https://fb.watch/DoOvasX1Q2/
Päivä Linnanmäellä 1963:
https://fb.watch/DoOBF-AXFV/
Tottakai naiset kiljuivat kun vesi oli kylmää kraanavettä. Tirehtööri, jota sanottiin ”manageriksi”, oli pihi mies.
Kerronpa silminnäkijän kokemuksen. Käytiin katsomassa paikkaa faijan ja setieni kanssa. Olin alaikäinen, mutta vanhemman seurassa pääsi ja isäkin meni valehtelemaan ”onhan tämä poika nussinutkin jo”.
Paikka oli hutera lautahökkeli. Taisi olla kolea elokuun ilta, koska naiset olivat ihan kananlihalla kun olivat monta tuntia putoilleet kylmäaltaaseen. Sitten tuli stoppi. Kukaan ei ilmestynyt lavalle. Yleisö alkoi tömistellä jalkojaan.
Lopulta verhon takaa tuli tomera nainen pyyhkeeseen kääriytyneenä ja puhui suoraan yleisölle. He olivat tehneet lakon. Eivät suostu menemään lavalle, ellei vettä saada lämpimämmäksi.
Miesvaltainen yleisö, joka oli tässä naisten puolella, alkoi huutaa lämpimämpää vettä. ”Show must go on tai rahat takaisin.”
Manageri oli kahden tulen välissä. Selitti ettei paikkaan ole kuin yksi kylmä vesijohto, josta ”ei tule muuta kuin huberia”.
Parinkymmenen minuutin kiihkeiden neuvottelujen jälkeen tilanne ratkesi. Pari äijää ilmestyi ämpäreiden kanssa ja kantoi muutaman kerran jostakin ulkopuolelta lämmintä vettä, joka lorautettiin altaaseen yleisön riemuhuutojen saattelemana.
Vesi tuli ilmeisesti jonkun verran haaleammaksi, koska joku karaistuneempi nainen kömpi taas lauteille hytisemään ja show pääsi jatkumaan toistaiseksi.
Oma ”harrastuksia” koskenut kommenttini koetti olla sarkastinen.
Voi hyvin miettiä, miksi aikuiset miehet pallottelivat vähäpukeisia naisia. Naisten asemaa ei ajateltu samalla tavalla kuin nykyisin. Linnanmäen rouva Seiteräkin värväsi vedenneitotyöstä kiinnostuneita lehti-ilmoituksilla Helsingin Sanomissa vielä 1960-luvun lopulla.
Miehiä varmaan kiinnosti se, että neidot esiintyivät aluksi läpinäkyvissä uimapuvuissa. Nehän vaihdettiin sittemmin ”talviuimapukuihin, mustiin ja paksuihin, joista ei näy enää läpi”, kuten pakinoitsija Origo totesi 1965.
Linnanmäki luopui vedenneidoista 1980-luvun alussa. Tukholman Gröna Lundissa vedenneitoja oli lehtitietojen mukaan vielä 1990-luvulla.
Harrastuksia oli vaikka kuinka;
-Kuunneltiin radiota, radiosta tuli kuunnelmia ja ulkomaisilta kanavilta nuorison, sekä vanhempienkin suosimaa musiikkia.
-Luettiin paljon, kirjastoista sai lainattua kirjoja jokaiseen makuun. Isä osti myös kustantajalta suoraan II-laatuisia kirjoja kilokaupalla, ne oli todella edullisia ja niitä meiltä kävi lainaamassa monet kyläläiset, että meillä oli eräänlainen "sivukirjasto".
-Pelattiin erilaisia pallopelejä ja korteillakin pelattiin.
-Ammuttiin ilmakiväärillä, meillä oli talon ullakolla sopiva tila talvellakin ilmakiväärillä ampua tarkkuutta. Porukkaa tuli kylältä meille ampumaan kilpaa.
-Kalastettiin, minulla oli jo alle 10 vuotiaana omat katiskat ja käytiin myös ongella kavereiden kanssa.
-Marjastettiin ahkerasti, mustikoita, puolukoita ym. Läheisellä suolla oli karpaloita.
- Rakennettiin leijoja ja lennokkeja rimoista, sekä monenlaisesta kierrätysmateriaalista, kaupasta ostettiin vain Eri Keeper liimaa. Lennokkien piirustukset dyykattiin roskiksesta, kun joku oli ostanut kalliin rakennussarjan ja heittänyt piirustukset roskikseen.
-Rakennettiin kaverin kanssa jopa oikeaa liitokonetta, jolla piti lentää, piirustukset siihen yhdestä kirjasta. Se projekti meni pieleen, kun syysmyrsky rikkoi sen koneen ennen koelentoa. Vähänkö harmitti!
-Ajettiin polkupyörillä ja kerättiin tienvarsilta pulloja, pullot palautettiin kauppaan ja saatiin niistä "omaa" rahaa.
-Heitettiin tikkaa, siitä oikein kilpailtiin.
-Ajettiin kilpaa polkupyörillä kavereiden kanssa, oli sellainen 3 kilometrin tienpätkä, jossa oli sopivasti alamaa, 30 metriä korkeuseroa ja muutama pieni mäki siinä matkalla, kilpailtiin kuka vähimmillä polkaisuilla selviää tuon 3 kilometrin matkan.
-Soudettiin kilpaa, oli yhden saaren kiertämisessä liki 10 kilometrin matka, ei tarvittu omaa venettä, saatiin kilpavene muualta. Airot piti olla vain itseltä ja mela. Oltiin mukana kolmena vuotena. Tytöt pääsi jopa palkinnoille, me pojat jäätiin vähemmille, kun mukana oli kovia miehiä soutamaan. Mukana oltiin kuitenkin ja kivaa oli! Valokuvia on muistona!
-Tehtiin näytelmiä kavereiden kanssa ja esitettiin niitä, se oli mukavaa!
-Pelattiin pingistä, tehtiin pöytä itse jostain vanhasta levystä ja saatiin maalit lahjoituksena.
-Koronaa pelattiin, itse tehty oli sekin peli, kovalevystä oli hyvä liukas pohja pelille ja koivulaudasta laidat, nappulat ostettiin.
-Isä osti kaveriensa kanssa vanhan Opel romuauton ja ajoivat sillä jäällä kilpaa porukalla, me kakarat päästiin joskus sinne jäälle mukaan. Se auto maksoi 180 markkaa ja niitä oli neljä, joten 45 markkaa kukin siitä maksoi. Kyläkaupalta isä haki 92 oktaanista bensaa, se ei paljoa maksanut silloin.
Joo, köyhää oli, ei rahaa ollut, mutta keksittiin itse harrastukset ja aika ei tahtonut riittää kaikkeen, mutta tässä nyt hieman luetteloa, että mitä me harrastettiin silloin.
Jooooo kuunneltiin keskiaalloilta Radio Luxembourgia ja jotkut kommunisti kuunteli lyhytaalloilta Petroskoin propagandaa :D
Je t’aime... moi non plus, muistan!
Et oo sitte yhtään sivistyny niistä ajoista
Olin sirkussessa ja tivolissa töissä
Eläimiä hoidin ja laitteita ym ym.
Eläimiäkään ei saa enää sirkuksissa pitää, vaikka nauttivat ihmisistä ja toisinpäin.
Kyllä saa pitää, norsuja ei. Pelattiin pesistä, luisteltiin, uitiin, käveltiin ja pyörällä ajettiin. Kylässä käytiin, ei ollut puhelinta. Vanhemmat ei kyllä tiennyt missä ne tenavat milloinkin, ulkona oltiin tosi paljon.
1960-luvulla syntyneenä lapsuuden harrastuksia:
-leikkiminen pihalla tai lähimetsissä kavereiden kanssa (rosvo & poliisi, inkkari-länkkäri, piilosta, sun muuta)
-pikkuautoilla kotona leikkiminen sekä legoista rakentaminen
-lintukirjojen lukeminen ja lintujen seuraaminen
-fillarilla ajelu lähiseudulla kun pääsi apupyöristä eroon
-vähän isompana kadun reunan grillikioskilta sai ostaa harvakseltaan lihiksen tai uutuuden eli hampurilaisen
-kesällä uimarannalla
-vanhempien kanssa välillä vaatimattomalla vuokramökillä viikonloppuna, yleensä vain 1 yö
-muutamia automatkoja kotimaassa sukulaisissa tai huvimatka lähikaupungissa päiväseltään
-kyläilyä kavereiden luona ja toisinpäin
Mukavaa oli ja minustakin kehittyi aivan kunnollinen aikuinen työelämään ja muutama vuosi enää työuraa jäljellä. Eivät olleet kalliita harrastuksia eikä ulkomailla käyty koskaan, ei edes käynyt mielessä -ei kavereidenkaan perheissä.
jooooooopppppsss mutta aina jännitti mihin kohtaan se Moskoviitti tällä kertaa sammuu
Harvalla nykynuorella on enää kunnon terveitä harrastuksia. -60:luvulla oli maaseudulla tosi kivaa. -58 syntynyt
Olen syntynyt 1957. Asuin maaseeudulla pienessä kunnassa ja lainasin kirjastosta kirjoja eli lukeminen oli harrastukseni koulunkämisen ohella.
Lapsuus oli -50 luvulla, kuten kaikilla 80+ ikäisillä. Veli ja siskon mies olivat lentäjiä ja heidän kavereit myös ja minä pikkuveljennä pöyörin mukana ja rakentelin lennokkeja, moottorilla ja ilman moottoria. Siimalla ohjattuja. Vanhempani eivät osallistuneet harrastuksiin mitenkään, isä kuoli ja äiti pelkäsi kaikkia vieraita ihmisiä. Tiedä, vaikka olisivat olleet kommunisteja. Kaikki kokoomuksesta poikkeavat olivat. Siksipä minusta tuli vasemmistolainen. Minulla on vieläkin muistona isävainaan kirjoja, jotka ovat hyvin äärioikeistolaisia, IKL, suojeluskunnat Kosolat ym.
Lapsuus oli kivaa aikaa. Kavereita oli; ikätovereita kymmenittäin kaikkiin touhuihin.
Lauantaisauna, kiukaalle makkaraa ja vanhemmat katto lauantaitanssit mustavalkotelkkarista.
Me lapset kurkittiin makuuhuoneesta.
Se Lauantaitanssit oli ihan tylsin ohjelma. Sitä tuli alkuillasta, eli nykykäsityksen mukaan iltapäivällä.
Viiskytluvun alkupuolen saunomisesta muistan sen, kun meidän saunaa vasta rakenneltiin, niin kävimme naapurin saunassa. Ja kun olimme lapsia, olimme naapurin tytön kanssa yhtäaikaa saunomassa ja vanhempia oli myös. Olimme sitten saman tytön kanssa samalla luokalla koulussa ja kävimme saunassa ainakin muutaman kerran. Ei osattu ujostella saunassa.
Meilläpäin iltapäivä on edelleen iltapäivä ja alkuilta on edelleen alkuilta tai illansuu, ei ihan vielä oikea ilta.
Hietahousu kyllä soitteli jonkun rokahtavammankin kappaleen silloin tällöin
Ei kiinnostanut yhtään katsoa sitä keski-ikäisten hölmön näköistä tanssimista.
Se on totta, että katsellen tavallisten ihmisten tanssiminen on aika metkaa puuhaa. Mutta itse tanssiminen on kyllä ihan hemmetin mukavaa hommaa. Aikoinaan sitä tuli harrastettua melkomoisen paljon.
iiikollit oli aikansa persukaheleita joka aikakautena on omat vitsauksensa
Vihersosialistinen suuntaus on nyt ihmiskunnan riesana.
Tuli luettua paljon kirjoja, pelattua jääkiekkoa pallolla, kesällä kalastettiin ja katseltiin televisiosta Bonanzaa ja Payton Placea. En olisi uskonut päätyväni tekemään lähes samaa työttömänä 50 vuoden kuluttua. Ennen oli kavereita, ne jäivät pois heti lukion jälkeen. Kavereiden kanssa ei siis sen jälkeen ole harrastettu yhtään mitään.
Ei lapsuudesta mullakaan pahaa sanaa!
Toivoisin nykylapsille samaa!
Ryyppääminen ja lasten hakkaaminen.
Kun meillä ei ollut kesämökkiä, mentiin veneellä telttailemaan saareen. Äitin siskon perheen kanssa. Meillä oli yksi neljän hengen teltta. Siellä nukuimme: äiti ja sen sisko, minä ja kaksi serkkupoikaa. Isä ja lanko laittoivat itselleen laavun.
Ne kalasti. Nuotiolla keitettiin puuroa ja perunoita. Paistettiin kalaa ja makkaraa. Uitiin ja leikittiin kallioilla. Voileipäkeksin kanssa syötiin hilloa. Teetä ja mehua oli juotavaksi.
Hienoja kokemuksia monella on lapsuudesta. Ne ajat olivat lapsuudessa aivan erilaisia kuin nykyään. Uskallettiin tehdä enemmän kuin nykyään, tai oli erilaiset tavat. Lapset saivat tehdä enemmän keskenään.
Maalla meillä lapsia ei päivällä juuri kotona näkynyt. Olivat joko koulussa tai jossain omilka teillään. Metsässä lunuamassa keskenään.
Mutta tämä avaus on ollut erityisen hyvä.
Kiitokset siitä!
Keskiluokan nykyperheet ovat pääosin sairaita, kaikilla jonkunlainen digiriippuvuus, vanhemmilla ja lapsilla.
Perhekeskeisyys hukassa. jokaisella oma digielämä. Pistää vihaksi.
Seurustelu, perheen kanssa yhdessä olo, yhdessä syöminen, silmiin katsominen, läsnäolo lasten kanssa, tällaista ei ole enää.
Lohtuna on se, että tällaisesta voi jossakin määrin repäistä itsensä irti jos päättää tosissaan, mutta se on todella vaikeaa nykypäivänä.
Hyvä aihe, herättää vähän siihen mitä perheen elämä voisi olla parhaimmillaan. Mutta taitaa olla
myöhäistä. Lievittää kyllä voi tätä hulluutta jos halua on.
Säälittää minkälaisen sukupolven tämä hulluus kasvattaa.
Olipa kiva puheenavaus . Ei ollut aktiviteetteja samanlaisia kuin nyt. Työn tekoon opetettiin, piiskalla kuritettiin, nöyrä piti olla ja totella. Marjassa käytiin ja piti ämpäri täyttyä. Mattopyykillä apuna pienestä pitäen, siellä samalla sai uidakin kun iskä oli opettanut ja uimakoulussakin sain yksi kesä käydä. Ainoana tyttönä piikana oloa se oli. Yksi vanhempi veli ja kaksi nuorempaa. Ikäeroa nuorimpaan oli lähes 7-vuotta. Lapsenlikkana jouduin olemaan
Tai sain olla, äitini oli sitä mieltä että meillä on tyttö joka tekee työt. Inhottaa vieläkin se äidin suhtautuminen minuun vaikka olen jo lähellä 70-kymmentä. Oli riitaisaa pitää puoliaan, isä ymmärsi mutta äidin sana oli"laki" minun lapsuudenkodissa. Hyvällä ei aan voi mitenkään muistaa muuta, kuin sain sukset, luistimet ja iso.pana myös tennismailan. Isä kannusti urheiluun. No, se oli sitä aikaa. Nyt on nyt. Toki nyt on enemmän haasteita lasten kasvatuksessa.
Ihan kiva aloitus. Ja muutenkin hienoja kertomuksia. Yksi asia jäi eritoten mieleeni kotiarestista. Kun se ei olekaan enää rangaistus, eikä tunnu siltä lapsesta tai nuoresta. Onhan siihen kiltti lääke. Ottaa kännykän karanteeniin ja vetää tietokoneen piuhat seinästä. Se vaan pitää toteuttaa yksissä tuumin. Oli talossa sitten akkavalta tai ukkovalta. Suunnitteluahan se yksissä tuumin ainoastaan vaatii. Kuka niitä väijyy, kun puhelinta vahtaavat alvariinsa, mitä ne sieltä katsoo. Joutavan päiväinen keksintö koko älypuhelin. Ostaa läppärin tai perinteisen pöytäkoneen.
Hienosti oltiin pihoilla kaikesta demokratiasta 🌤❄☃️
Soh kekkosslovakiassa oli demokratiaa jossa kokoomus ei ollut hallituksissa
Kekkosen aikaan kokoomuslaisten ainoa oikeus oli samalla pakko eli veronmaksu.
Pelattiin korttipelejä ja meillä oli erilaisia lautapelejä. Saimme niitä äidin kirjeenvaihtokavereilta Saksasta ja Sveitsistä. Asuin pienessä kylässä Lapissa ja harrastimme monenlaista liikuntaa. Talvella hiihdettiin paljon ja kesällä uimme paljon, pyöräilimme ja liikuttiin luonnossa. Ihan lähellä oli urheilukenttä, jossa kävimme hyppäämässä pituutta ja juoksimme. Liikuntaa harrastimme paljon, koska usein myös hiihdin kouluun talvella kolmen kilometrin matakan. Kovilla pakkasilla enemmän sisäharrastuksia. Lukeminen oli myös yksi lempiharrastuksiani.
Minun nuoruudessani sitä piti itse keksiä huvitukset. Kuunneltiin "Lauantain toivotut" selkä suorana ja siinä kaikki. Ja sitten mentiin saunaan. Puhtaita olivat huvitukset siihen aikaan. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Työtä, työtä ja viikonloppuisin puhtaat alusvaatteet. Siinä ne oli huvit.
Kukaan ei ymmärrä tätä.
Hyvin ymmärrän. Työnteko on opittu maalaistalossa jo lapsena. Puhtaudesta ja vaatekerrasta huolehdittiin kuitenkin hieman useammin.
Mutta mistä tuo on?
Mikä "tuo" ?
Omassa lapsuudessa Neuvostoliitto teki yli 700 ydinkoetta, joista osan ilmakehässä Suomen rajojen lähettyvillä. Radioaktiiviset säteilypilvet tulivat tuulten mukana Suomenkin päälle. Nyt ollaan paniikissa jostain ilmastosta.
😂😂😂 just näin
Oli se kylmää sotaa. Ja Kekkonen yritti luovia, eikä aina niin huonollakaan menestyksellä, vaikka kaikki ei niin hänen metodejaan hyvällä katsoneetkaan. Kostamuksenkin sai sovittua itärajan taakse. Ja kaikkea muutakin "kamaa" käyttöön.
Ja Rauhanpuolustajat marssi Neuvostoliiton rauhanpommien puolesta
Jep tuosta saunomisesta tuli mieleen ajalta 1950 - 1970, että lauantaina lämmitettiin puilla saunan kiuas ja heitettiin häkälöylyt ja vartin päästä alettiin saunoa. Muuripadasta otettiin koussikalla vatiin kuumaa vettä ja raanasta laskettiin sekaan kylmää vettä.
Kaksi vadillista riitti pesuun, hiukset ja kroppa. Ei ollut mitään suihkuja. Seuraavana lauantaina taas saunottiin saman kaavan mukaan. Itsestä ei ainakaan tuntunut koko viikon aikana, että olisi ollut jotenkin likainen. Kädet tietenkin pestiin päivittäin tarpeen mukaan pesuvadissa.
Tää on paras aloitus pitkiin aikoihin. Tällainen hyvänmielenketju on hyvin poikkeuksellinen täällä. Keskusteluista huokuu positiivisyys ja sai ainakin minulla lapsuuden muistot heräämään lämpiminä mieleen.
Kiitos aloittajalle! 💕
Olen nauttinut näistä muistoista mitä tänne on kirjoitettu. Sellainen sisäinen naurun hyrinä kumpuaa kun näitä lueskelen ja oma lapsuus nousi elävästi kerrottujen muistojen kautta.Kiitos ystävät ,. Maija vuodelta-55
Olen syntynyt 1963. Asuimme korvessa. Lähimpään taajamaan 30km.
Ei ollut kavereita. Kesällä soutelin järvellä. Oleskelun järven rannoilla, samoilin metsissä, kalastin, uin. Talvella hiihdin, laskin mäkeä, kävin pilkillä..
Kiitos aloittajalle minunkin puolestani!
Toki aika kultaa muistot. Seura - tai Apu -lehdissä oli paperinukkeja prinsessoista, Margaret, Elisabet ja filmitähdistä ja pari asua samalla sivulla. Ne piti liimata kovemmalle paperille ja sitten leikata. Itsekin suunniteltiin niille vaatteita! Pidin niitä kenkälaatikossa. Aarteita!
Mua raahattiin piano-, baletti- ja luistelutunneille kunnes faija delas. Kyläiltiin joo, aikuiset pelas korttii ja veti röökii. Skidit pyöri mukana.
Konserteis ja teatteris käytiin joskus.
Landella lomat. Ne oli parhaita juttuja, kalastettiin (talvella ajettiin lainahevosella kirkkoreellä jäällä iskukoukulta toiselle), ravustettiin, saunottiin savusaunas.
Oi niitä aikoja, pääsispä hyppäämään takas.
Asuttiin ihan ydinkeskustassa. Marraskuisina pimeinä Iltoina käytiin kaupungilla kävelyllä ja katselemassa näyteikkunoita. Niissä kun oli valot. Yksi vakioreitti kulki Bulevardin kautta Kamppiin: Fredalta käännyttiin yleensä Eerikinkadun mäkeä ylös ja palattiin sitä kautta Annankatua pitkin Bulevardille Vanhan Kirkkopuiston ohi. Matkalla näki kymmeniä hienosti somistettuja ikkunoita. Toinen mahdollisuus oli kääntyä Kalevankatua alas keskustaan hotelli Tornin ohi. Samalla nähtiin Kino Elyseen mainosplakaatit. – Ei mutta siellähän menee ”Cherbourgin sateenvarjot”, kyllä meidän täytyy mennä se katsomaan!
Bulevardilla ja varsinkin Fredalla oli vanhahtavampia juutalaisten ja tataarien turkis- ja vaateliikkeitä. Jos poikettiin Kampintorin kulmalle, niin siellä oli jo värikäs Marimekko. Varmaan sieltä joulupukki oli hankkinut sen raidallisen jokapoika-paidan, jonka kanssa uskalsin lopulta mennä kouluun ja näytin siinä 12-vuotiaalta arkkitehdiltä.
Toinen kävelyreitti kulki enemmän keskustassa. Kun oli pienempi, käytiin Joulun alla ensin City-pasaasissa katsomassa lelukauppa Winterin ikkunat. Sitten seisottiin katsomassa Stockan jouluikkunaa ja Aleksin jouluvaloja, jotka tuntuivat jatkuvan ikuisuuteen. Kierrettiin Stockan ympäri Wulffin kulmalle, jossa oli toinen hieno jouluikkuna ja mekaaninen pelottava joulupukki.
Mannerheimintiellä poikettiin ehkä katsomaan halpakauppa Tempon ikkuna. Sekin oli koristeltu havuilla ja muutamalla sähkölampulla. Kierroksen päätti Sokoksen tavaratalon ikkunat ja silloisen matalan Forumin sisäpihan kautta kiertäminen. Sen jouluvalot kilpailivat Stockan kanssa ja kauppiaat olivat nähneet paljon vaivaa näyteikkunoidensa kanssa. – Niin meni pimeä marraskuu ja joulukuun alkupuoli.
Saatin kakarana piiskaa kun ei toteltu. Isä kuitenkin kertoi miksi sain, eikä jäänyt minkäänlaisia
traumoja ja vihoja, päinvastoin, isä oli todella rakastava isä. Eihän tämä nyt tietenkään mukavaa ollut mutta kun aiheesta sain niin kunnioitus vanhempia kohtaan pysyi. Ei isä vihassa piiskannut.
Tulitikkuaskien etikettejä keräiltiin.
Katseltiin kun isä joi naapurin miesten kanssa kahvia. Puolipää rommipullo oli lattialla pöydänjalan vieressä, sitä kaadettiin kahvin sekaan.
Kahvin loppuminen kesken ei haitannut.
70-luvulla ei päässyt jano yllättämään
Vaari soitti viulua, isä mandoliinia, mummo lusikoita ja minä huuliharppua alle kouluikäisenä. Oltiin eräänlainen korsuorkesteri. Osasin sota-ajan renkutukset Eldankajärven jäistä Emmaan.
Me 1960-luvun lapset leikimme hippaa, polttopalloa, kävimme ongella, uimassa, laskimme mäkeä, teimme ladut itse ja hiihdimme, luistelimme joen jäällä, ajoimme potkukelkalla, teimme lumilinnoja yms. Hyvin liikunnallisia asioita. Aikamoista, kun ottaa huomioon että talvella ei ollut talvikenkiä vaan kumpparit eivätkä ulkoiluvaatteet lainkaan olleet edes vettä hylkiviä. Kesällä juostiin joskus jopa paljasjaloin metsäpolkuja. Sähköt saatiin vasta 1972, joten lapsuus ei mennyt töllöttämisessä. Piirrettiin, tehtiin paljon käsitöitä, voimisteltiin. Aika ei käynyt pitkäksi. Lisäksi oli työvelvoite heti kun vaan osasi ja jaksoi jotain tehdä, koska asuttiin maalaistalossa.
Oltiin kesällä kesäsiirtolassa, eli kesäleirillä eli viikko pois kotoa, se tuntui todella pitkältä ajalta, onneksi isä ja äiti kävi puolivälissä vikkoa katsomassa.
Muutenkin käytiin retkellä eväät oli ja viltillä syötiin, joen rannalla.
Isä oli joskus aika ankara - niin että ei meillä mitään perkeleen koko perheen harrastuksia ollut saatana! Omillaan siinä vittu oltiin. Äiti vähän pehmitteli mutta teki sitten omiaan. Joskus kysyi että eikös teillä ole mitään harrastuksia.
Isäkö opetti kiroilemaan? Piiskaa olisit tarvinnut,
Kielenkäyttö oli joskus ankaraa mutta piiskaa tai muutakaan fyysistä väkivaltaa ei ollut koskaan.
Liekö siinä syy/seuraus/opetus etten ole koskaan itsekään väkivaltaa tehnyt.
Polteltiin naapurien latoja. 🔥 Kivaa oli. 😇👍
Oli vakituinen parhaiden kavereiden porukka, tyttöjä ja poikia. Ja paikallinen kuppila jossa levyautomaatti ja flipperi. Opeteltiin tupakoimaan. Ja kun jäätiin kiinni niin saatiin selkään, eli housut alas, ja keppiä. Jotkut saivat remmistä, tai avokämmentä äiteen polvella. Kaikilla sama juttu.
Tuon takia me 50-60 luvulla syntyneet emme riehukkaan kaduilla, emmekä säre paikkoja. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Silloin perheet liikku yhdessä, nykyään perhe hajoaa kuin varpusparvi vapaailtoina ja sitten kotiin vaan nukkumaan.
Nyt muistin. Olin jo koululainen ja asuttiin kerrostalossa viimeisessä rapussa kakkoskerroksessa. Meillä pelattiin perjantai-iltana sököä rahasta. Me asuttiin monissa asunnoissa vuokralla, eikä ollut omaa saunaa. Ja kun sököö he pelasivat miesporukalla, juovuksissa tottakai, niin oli aina jännää kuka kolikot kääräs puolelleen. Seteleitä ei käytetty. Varmasti yhteinen sääntö. Vitosen markka oli suurin kolikko. Äiti jo meni nukkumaan, eikä pakottanut vapaa-ajalla nukkumaan varemmin. Tajusin kyllä viikolla mennä itsekin. Rahasta ne pelas pikkujuovuksissa. Ja kuka bluffas ja kuka ei. Aina oli isokin kolikkoläjä pöydällä. Ja mä kakarana jännäsin, kuka sen potin käärii. Se oli kaikesta huolimatta hyvää aikaa. Ja mä ihmettelin suuresti, jotta mikä ihmeen mies on joku Kekkonen. Sitten se selvisi mulle myöhemmin. Olihan se aikaa. Sököineen ja tiskiviinakauppoineen. Ei ollut valintamyymälöitä.
Koskaan ei ollut meillä väkivaltaa, eikä niissä sököilloissa poliisia tarvittu. Eikä niitä muutenkaan paljon valot vilkkunu koko kerrostaloalueella, jos nyt joku ambulanssi. Ja eihän sitä riehua tarvi, vaikka vähän liemissä oliskin.
Eiköhän tuo mennyt jo ohi alkuperäisen aihetarkoituksen?
Urheilu, töllön katsominen, pihaleikit
Monenlaista oli, muistaisikin vain vielä kaiken..
Leikittiin mallinukkeja näyteikkunoilla.
Jähmetyttiin paikalleen ja pelästyteltiin ihmisiä sitten irvistäen ja liikkuen omituisesti.
70- luvun tyttölapsena maalla harrastin:
Urheilu: kuuluin seuraan, jossa kilpailin juoksu, keihäänheitto,hiihto ihan piimimmestaruus ja svul lin kisoissa. Harkat viikottain+ itsenäinen lenkkeily, venyttely , vedot jne.
Ratsastus: kylän hevosten hoitoa, tallitöitä, ja ratsastelua ratsastuskoululla talutus/ tallitöitä vastaan
Metsästys: metsästyskoiran juoksutus kesällä+ metsässä käyttämistä metsästysaikana+ metsästyksessä mukana olo.
Kerhot, 4h, seurakunnan kerhot.
Muut harrastukset: pyöräily kavereiden kanssa, pesäpallo,lentopallo, jääkiekko ,uintireissut
pyörällä kavereiden kanssa.
Hyvä lapsuus, vanhempi kuljetti joskus harrastuksiin/ kisoihin.
Perheenä kun matkusteltiin, niin autossa oli aika vapaa tunnelma kun ei ollut turvavöitä, me lapset tehtiin takapenkillä kaikenlaista, välillä seistiin etupenkkien välissä. Turvavöitähän ei takana ollut 60--70 luvulla. Etupenkille asennuspakko tuli 1.1.1971 ja käyttöpakko 1.7 1975.
Takapenkille käyttöpakko tuli 1.11.1987. Autossa oli niinsanotusti vapaa tunnelma eikä istuttu kuin sillit purkissa.Kasetti mankka pauhasi.
Ei ollut nopeusrajoituksia, joten usein mentiin kahtasataa kaksikaistaisilla teillä. Moottoritietä oli olemassa vain lyhyt pätkä.
Joo mut pakettiautoilla ja piilofarmareilla oli 90 km/h kattonopeus
Henkilöautoilla ei ollut mitään kattonopeutta vuoteen 1972 asti. Vuonna 1968 vain kokeiltiin 14 päivän ajan kattonopeutta.
Silloin auton huippunopeudella oli merkitystä, ja niistä puhuttiin ja vertailtiin. Erilaisten autojen huippunopeuksissa oli myös suuret erot.
Pakettiautoissa ja piilofarmareissa oli 90 km keltainen lätkä joka piti joskus 70-luvun paikkeilla vaihtaa 80 km lätkään
Stadissa ajettiin autoilla talvisin meren jäälläkin jossa oli jääratoja, ja niillä kisattiinkin karvalakkikisoja.
Stadissa pääsi 1960-luvulla autolla jään yli Suomenlinnaankin. Jää kesti kuorma-autonkin. Aurattu jäätie lähti kahvila Ursulan lähellä olevan laiturin vierestä, jossa kallio laskee loivasti mereen.
Autotien vieressä kulki jalkapolku. Aurinkoisina pyhäpäivinä tammi-, helmi- ja maaliskuussa monet kävelivät siitä Suomenlinnaan. Viime vuosina meri on ollut sillä kohdalla avoin tai enintään niin ohuessa riitteessä, että se kestää juuri ja juuri sorsan. Joutsen tippuu jo läpi.
Onneksi Mersu Se kulki vain 180 km/h
Että oikein kahtasataa?
Oli autoja jotka kulki yli 200 km/h, ja silloin niin yleisellä VW 1200 Kuplalla pääsi vain n. 110 km/h. Hitaat autot olikin kuin vastaantuljoita niille kovaa ajaville joissa silloin itsekin olin, enkä edes lapsena ymmärtänyt siinä mitään vaaraa.
Faijan kanssa käytiin Bolliksella eli Pallokentällä tsiigaamassa kaikki futismatsit. Faija keskittyi kentän tapahtumiin niin tiiviisti, ettei aina muistanut että olin mukana.
Yhteinen harrastus loppui kuin seinään kun faija sai vuoden porttarin huudettuaan kovaan ääneen rivouksia tuomarille.
70- luvulla telttailtiin kaverin kanssa kesäisin monen kilsan päässä kotoa. Käytiin lapsiporukassa uimassa.
Ja liftailtiin teineinä 80- luvulla lähikaupunkeihin täältä maalta.
Juhannusta lähettiin alaikäsenä viettämään teltta ja juomat mukana 50 kilometrin päähän telttailualueelle, jossa muitakin nuoria juhannusta vietti.
Sillon ei ollut näin turvatonta kuin nykyään.
Nykyään pedot ja murhamiehet vaanivat nuoria.
70-luvulla Enska ja Hanski piti liikenneiltoja On se niin kauheaaa
Vaanijat ovat alle 15 vuotiaita lapsia tikarit taskuissaan.
Tunkiouinti ja kaatopaikalla dyykkaus.
Meille kotiin,tuli väritelkkari vasta ku olin jo aikuinen😄isän mielestä mustavalkosesta näki ihan hyvin.
Mun mielestä se Kekkonen näytti ihan samalta kuin mustavalkoteesveestä
Värilähetyksiä tulikin aluksi vain parina iltana viikossa, Kekkonen sai aina välillä väriä.
Joooooo uutisetkin taisi muuttua kokonaan värillisiksi vasta 1976 paikkeilla
70-luvun lopussa tuli myös vhs videot ja äiti pakotti viemään itse omilla rahoilla ostetun vhs laitteen takaisin kauppaan
Miksi äitisi pakotti viemään vhs-laitteen takaisin kauppaan?
Silloin osattiin katsoa huonolaatuista kuvaa, ja pientä kuvaa. Videonauhurit kun tuli, niin kuvassa oli väri, mutta suttuinen kuva se oli verrattuna senaikaiseen lähetyskuvaankin.
Ei saanut olla mitään nykyaikaista ei stereoita eikä muutakaan olisi pitänyt olla vain sen 40-lukua
Tosin kuvaputki-teeveessä se vhs:n laatu ei häirinnyt lainkaan samalla tavalla kuin nykyvehkeissä
26 -tuumainen oli iso ja kallis. Useat tyytyivätkin vähän pienempään ja vähemmän kalliiseen.
TV oli silloin iso hankinta. Nykyään kuvaruudultaan paljon isompi taulu TV ei ole mikään suuri ostos.
Jotenkin se vhs "sulautui" siihen kuvaputken rasterinäyttöön
70 luvulla meillä oli poliisit jo päiväkodeissa opettamassa lapsia liikennekäyttäytymisestä sekä kouluissa nuoria.
Olivat virkahaalarit päällä opettamassa, oli pakko koska kuolemia tuli niin paljon silloin, JOKA PÄIVÄ!!
70 luvun alussa kuoli 2 lasta ja 2 aikuista vuoden jokaisena päivänä, siis päivittäin ...pelkästään liikenteessä.
Se oli niin tavallista että kaikkia ei edes uutisoitu.
Pieni ilmoitus oli vain lehden nurkassa lasten kuolemista.
Itsekin jäin auton alle 1976, mutta lensin kaaressa lumipenkkaan.Kengät lensivät kauas jaloista ja taju lähti kun paiskauduin kadun toiselle puolelle puun ohi aivan vastaantulevan bussin edestä.
2 ystäävääni kuolivat. nuoria poikia molemmat.
Muistakaa nyt ainakin katsella sivuille autoistanne ja pyöristänne.Olen nähnyt että ei paljoa ylimääräisiä sivuille katsella.Jotkut näpräävät kännykkääkin samalla.
Ystäväni kuoli soramontulla, jossa laskettiin soraiselta harjulta mäkeä farkut vaan jaloissa kesällä.
Upposi ja hukkui mutavelliin , Siitä vellistä hän ei päässyt pois,
Vajosi vain, olisimme muutkin auttajat vajonneet.
Kuplat vaan nousivat pintaan kun pää näkyi viimeisempänä apua huutaessaan .
Ei ollut nuoruudessani 70 luvun alussa keksitty maksullisia harrastuksia eli keksimme itse tekemistä koulu käymisen ohelle
Nykyläskiperseet käy istumalla netissä konsultin luona vaan kysymässä että mikä on mun sukupuoli?
Jääkiekkoa harrastettiin 70-80 luvuilla paljon, ulkojäillä.
Mäkin muistan 70-luvulla pelanneeni lätkää ulkokaukalossa joka talvisin jäädytettiin kaupungin toimesta aina sopivan kelin sattuesssa.
Jääkiekon mestaruussarjaa pelattiin Helsingissä ulkojäällä vuoteen 1965 asti. Samoin maaottelut. Pakkasta oli tammikuussa joskus 20 astetta. Pelaajilla ei ollut vielä sellaisia uutuuksia kuin kypäriä ja konkaripelaajat nauroivatkin pitkään ilman hampaita.
Katsomossa pompittiin ja hytkyttiin lämpimikseen niin, että lautarakenteiset katsomot notkuivat. Pelättiin, että ne romahtavat. Kovaäänistorvista kehitettiin arvoisaa yleisöä olemaan hytkymättä. Tauoilla syötiin kuumia nakkeja niin, että suuta poltti.
Ulkokaukalo sijaitsi samassa kohdassa kuin nykyinen jäähalli, johon mahtuu enemmän porukkaa, mutta tunnelmasta jäi jotain puuttumaan kun ei seistä enää karvahatut päässä ja tiiviisti kyynärpäät yhdessä ja huudeta hengitys pakkasilmassa höyryten.
*kehotettiin (eikä kehitettiin)
Eikä. Kovaäänistorvista kehitettiin yleisöä. Olemaan hytkymättä.
Kotona sisätiloissa kävimme vain välillä nukkumassa ja syömässä 70 luvulla.
Usein nukuttiin ja hengailtiin kavereillakin ja syötiin välipalaa,
että jaksoimme ulkona touhuta, töitäkin oli nuorille paljon+vastuuta,
c".)
Sunnuntaisin meillä oli tapana kävellä Helsingin keskustasta Seurasaareen. Kierrettiin saaren ympäri ja kun tultiin takaisinkin yleensä kävellen, niin matkaa tuli yhteensä yli 20 km. Näin jo 4-vuotiaana! Itse tosin olin liikkeellä potkulaudalla (ilman sähköä). Alamäet viiletin kovaa vauhtia, varsinkin Villa Toivolan jyrkän mutkan! Paluumatkalla vanhemmat työnsivät saman ylämäen selästä.
Taukopaikka oli Seurasaaren juhlakentän kioski (yhä olemassa) tai Humallahdessa kahvila Missisippi (kadonnut). Siinä istuttiin kalliolla naamat auringossa ja syötiin yksi tikkujäätelö, jos isä oli anteliaalla päällä.
70-luvulla oli aika härskiä musiikkia
https://m.youtube.com/watch?v=a2j4Fbckf0s
Erilaista oli autoilussa se, että ennen ajettiin kesäkuumalla ikkunat auki, eli "luu ulkona",ei nykyään kun on ilmastointilaite lähes kaikissa.
....Siis kyynärpää ulkona, ja hiljokseen kaupungilla ja katseltiin tyttöjä, näettekö enää sellaista. Otsasuoni pullollaan ajetaan kauhealla kiireellä.
Tosin tuo ”härski musiikki” on tehty tekoälyllä pelleilen.
70-luvulla oli aitoakin pers-musiikkia, nimittäin ”isojen poikien ja tyttöjen lauluja”.
Tosin tuo ”härski musiikki” on vuodelta 2025. Nykyisinhän ihmisiä huijataan uskomaan kaikenlaista valheellista.
Joooo kyllä meitä huijataan :D
Enää ei voi edes tuntea staattista sähköä kuvaputkiteeveestä
https://m.youtube.com/shorts/5tnb_QAWd0Q
Vaimoni kertoi, ett heillä puettiin parhaisiin vatteisiin sunnuntaisin ja saatettiin Pelastuarmeijan pyhäköuluun.
Ennen sunnuntai olikin kunnolla pyhä päivä, kaupungillakin oli hiljaisempaa, kaupatkin taisi olla
kiinni 60-70 luvulla sunnuntaisin. Rauhoituttiin ja levättiin kun isä oli lauantaisinkin töissä, vietettiin aikaa perheen kanssa, syötiin, luettiin, pelattiin pelejä, kuunneltiin Jumalan palvelusta radiosta, lapsiakaan ei helposti päästetty "häiritsemään" kavereiden perheitä, kun oli kova kuusipäiväinen työviikko takana kavereiden vanhemmilla ja omassa perheessä. Nukkumaan mentiin aikaisin kun piti isän olla töissä maanataina taas. Lauantaina sai kyläillä ja valvoa vähän pidempään.
Nykyään kaikki päivät on samanlaista rauhatonta hulinaa.
Olet oikeassa. Lauantait olivat työpäiviä (1/2) ja sunnuntaisin kaupat kiinni. Sunnuntaisin oli rauhallista eikä ollut samanlaista rauhatonta hulinaa kuin nykyisin, kun siitä on tehty koko perheen ostospäivä.
Meno ei ollut kuitenkaan noin jumalista etelän kaupungeissa. Viikonloppuisin käytiin tansseissa ja sunnuntaisinkin elokuvissa.
Musiikki oli hyvää 1960-luvulla. Oli vielä vanhaa melodista ja tunnelmallista tanssilavamusiikkia, mutta myös aivan uudenlaista ja tuoretta kansainvälisempää nuorisomusiikkia. Esiintyjät olivat siististi pukeutuneita ja hyväkäytöksisiä.
Pitäisi hakea varastooni jäänyt kuvaputki-TV, vain että saisi kokea jälleen niitä räpsähdyksiä.
Pelattiin sota-invalidien kanssa pikkupoikina baareissa biljardia 70 luvulla, heitettiin tikkaa, korttipelejä, nortit huulessa kuuneltiin sotatarinoita.
Monet heistä pelasivat vain yhdellä kädellä ja jalalla, sokeita talutimme, kuulokin oli monilta mennyt.
+ tuhatta muuta hommaa, ei enää muistakaan kaikkia,.
+ ei enää muistakaan kaikkia,.
= Olimme aika Tentussa silloin. hm Lasoil
työnteko ja opiskelu ennen. nykyään parempia harrastuksia jo
Lapset keksi tuolloin mitä erikoisempia leikkejä, Tarzania puissa, kymmentä tikkua laudalla, ritsasotaa ja tinniritsoilla, paksusta rautalangasta tehtiin ritsat ja niillä ammuttiin u muotoon väännettyjä kuparilangan pätkiä, tosi vaarallista touhua. En muista menikö kuitenkaan kellään silmät puhki, ei varmaan mennyt kun en muista.
Vanhempana pelattiin pelikorteilla "paskahousua".
Ilkivaltaakin harrastettiin, sytytin isän enon ladon palamaan, kokeilumielessä, saivat sammumaan ilman palokuntaa. Piiskaa taisin saada.Valtion omaisuutta ei säretty, niinkuin nykyään, ei uskallettu.
Heinätöissäkin oltiin, saatiin pomppia ladossa heiniä tiiviimmäksi, välillä ovelta roiskittiin karkeaa suolaa, sitä meni sitten joka paikkaan, housuihin silmiin hiuksiin.
Turpaan sai lyödä 50 ja 60 luvuilla.
Siihen jopa kehotettiin "lyö takasin, äläkä valita"
Piiskaa tai remmiä tuli paljaalle perseelle, jos oli ollut "tuhma".
Syytä ei välttämättä tiennyt.
Nyky"demokratia" on sanktioinut nämä kasvatustavat.
Meillä katseltiin männerheimin ja risto rytin ja zäkzäläizen vaimonzä gerdan kuvia ja oltiin menossa 1000 vuotiseen nazivaltakuntaan voitetulla sodalla.
Me olemmekin ylpeä kokoomusperhe, emmekä yhtään katkeria.
Joo mut silloin oli natZahtavia vähän joka puolella (myös itärajan takana) ei voinut paljoa valita
Kyllä täytyy tpdeta , et tänpäivän ns, lapset / nuoret ovat jääneet paitsi onnellisesta ilmaisia harrastuksia liikuntaa ja leikkejä olevasta elämästä ,miten inspiroivaa elämä olikaan silloin ,saimme elää hienoa aikaa nauttien! Ja elämänarvotkin ja kunnioutus oilivat viel voimissaan,,ei ollut varaa haistatella vanhemmille ja OPETTAJILLE VARSINKAAN , SENJÄLKEEN EI VARPAAT OTTANEET LATTIAAN ,KUN NURKAAN MENTIIN LUJAA,,SE OLI OIKEIN ,MUT RAUHOITTI KUMMASTA,NO LAKIKIN OLI PUOLELLA ONNEKSI OPEILLA SILLOIN , alaspäin on rajusti tultu ja pylly edellä puuhun nykyään .
Kesällä hoidettiin ryytimaata ja talvella hiihdettiin.
Kun meidän isä sai 60-luvulla hankittua ensimmäisen auton, joka oli kuplafolkkari, tehtiin perheen ensimmäinen yhteinen kesälomamatka Raatteen tielle. Siellä vietettiin koko päivä maastossa kierrellen, mikä isän mielestä oli loman ehdoton kohokohta.
Yö meni leirintäalueella teltassa ja aamulla jatkettiin Iisalmeen Koljonvirran taistelupaikalle, jossa katseltiin joukkojen ryhmitykset kartan avulla. Yö kului paikallisessa retkeilymajassa, jonka jälkeen olikin aika kääntää keula taas kohti etelää ja kotiapäin.
Malmilla asuneena muistuikin mieleen ne yleiset saunat. Voi hitsiläinen, jos ei menty niihin pieniin saunoihin, mentiin sinne isompaan pohjolankadulla.
Kaikkeen sitä ihminen on joutunut, vaikka kyllä se punainen limu oli hyvää. Isä ja veli meni miesten puolelle, äiti ja tytär naisten puolelle.
Isot pesuvadit siellä. Voih mitä muistoja, nyt on niin hyvä käydä omassa yksityisessä suihkussa ja saunassa.
Nyky nopeuksilla auton rekkareitakaan ei taida maantien laidalla ehdi kirjata ylös, se oli meidän harrastus poikasena.
Nykynopeuksillahan niitä ehtii nähdä paremmin, olet vaan itse hidastunut.
En minä enää rekkareita kirjaa tien penkareella. Siitä on jo 60 v aikaa.
Nyky nopeus on hidas nykytysnopeus. Sellainen on nykynopeus nopeusrajoitusten osalta, vaikka keskivertoautojen ajettavuus onkin kehittynyt niistä ajoista.
Paljon oli toimintaa perhe aikuiset ja kole poikaa. Koira ja isä olis työssä paperitehtaalla ja äiti kotona kuunes menimme kouluun.
Lapsuu oli hyvä paljon virikekitä, kesät oltiin maalla ja oli harratuksia ja uintia. Kalastusta ja kaikenlaista luontoon liittyvää.
Ajattelen näin jälkeenpäin oli siihen aikaan hyvä koti ja oli toimintaa, matkoja, luontoa ja vaikkain tavallista elämää niin hyvät eväät sai kasvuun.
Koulu kansakoulu ja siitä eteenpäin opiskelua jaktoin sitten myöhemmin, kotoa sai peruseväät lähes kaikkeen.
Kouluss oli jo siihen aikaan kiusaamista. Mutta kiusaamiseni loppui siihen kun annoin takaisin.
Olen tyytyväinne kasvatukseeni ja koulussakin mnestyin hyvin vaikka aina se ei niin jossain vaiheessa kiinnostanut.
Vanhemmat jo kuolleet ja iste jo eläköitynyt, asun lähekkä entistä kotiseutuani ja ne voi parempaa pyytää, olen tyytyväinen omaan elämääni.
Mutta tähän päivään yleisesti en ole tyytyväinen lasten kasvatukseen jne koska hieltä puuttuu paljon vanhempien läsnäoloa ja tukea ja tai ovat vain läsnä.
Esimerkiksi tällainen asia kun kotona äiti keipois, ja syötiin yhdessä oli minusta merkittävä asia ja oli puhtaat vaatteet vaikka muuten ei kauheasti materiaa ollut siihen aikaan. Mutta se riitti ja olen tyytyväinen. Kiitos ja kumarrus vanhemilleni ja veljilleni.
Tällainen tavallinen tarina joka on aito ja tosi yhdenlaisesta elämän kasvusta ja se on kantanut läpi elämän. Elämä ei tarvitse olla ruusuista siihen on mahtunnut säröjäkin, avioero mutta hyvin on selvitty ilman terapiaa. Amen.
Polkupyörällä ajeltiin sinne tänne, myöhemmin alettiin jahtaamaan likkoja, toiset jatkoi pyöräilyä.
Minä harrastin ratsastusta. Sitä pidettiin siihen aikaan kalliina harrastuksena, mutta yh-äitini halusi kuitenkin maksaa sen. Harrastin sitä neljä vuotta kunnes putosin ja pelästyin pahasti. Menin sitten Aira Samulinin tanssikouluun. Aikuisena aloin ratsastaa uudelleen.
Asuin kylällä jonka halki virtasi joki. Kylällä asui mustalaisia ja lapset samaa koulua kävivät. Kesäisin kävimme uimakoulua kivikkoisessa rannassa. Joskus mustalsiset tuli pyykille,miehet uittivat hevosia ja tummien laulut raikui että kylä kaikui. Talvisin pojat tekivät joelle luistelukaukalon jossa luisteltiin ja pelattiin sovussa. Oli erilaisia kerhoja joissa paljon lapsia. Lättähatulla ajeltiin naapurikylään kavereita tapaamaan. Elämä oli huoletonta. Radiosta kuunneltiin kuunnelmia. Ensimmäinen televisio oli tonfunk merkkinen. Kavereita oli eikä tiedetty adhd sta mitään........
Oli harrastuksia montaa...
Autojen merkitkin tunsi moottoreiden/pakoputkien äänestä kun pidimme kilpailuja katujen reunamilla omenavarkaista tulleina.
silmiä vain kiinni, kuka tunnistaa merkin sai palkinnoksi pusun tytöiltä.
Helsinkiin posottelimme satoja kertoja Ooppelilla 220 km h töihin ja naisiin, eikä kukaan pysäyttänyt ja kameroitakaan ei ollut, onneksi.
Minua sattui, kun rakastamani poikaystäväni jätti minut. Olin täysin murheen murtama, kunnes törmäsin blogiin, jossa ihmiset kertovat Solution Templestä, kuinka he saivat apua hänen jälleennäkemisrakkausloitsustaan hänen yhteydenottonsa kautta -- WhatsAppilla häneen tähän puhelinnumeroon ((➕ 𝟙-𝟞𝟝𝟫-𝟚𝟘𝟚-𝟟𝟚𝟙-𝟠)). Hän auttoi minua myös loihtimaan jälleennäkemisrakkausloitsun, joka toi takaisin poikaystäväni, joka jätti minut petettyään minua.
Hoosiannaa veisattiin yhdessä lauantaisin koko perhe. Harvoin lintsillä joskus ehkä leffassa ja mummolassa silloin tällöin ainakin osa perheestä.
Näin siis iloisella 1960-luvulla täällä Helsingissä. Sentään pari kertaa päästiin ihmettelemään koko perheen voimin uima-stadikalle tokkopa minnekään muualle yleensä.
Se oli erikoista, että joka paikassa saatiin poltella tupakkia. Se oli ihan normaalia, että kotonakin polteliin, oli tuhkikset pöydällä. Ja baareissa sankka savu aina ja levyautomaatti pauhasi. Autossakin oli kunnon tuhkakupit ja usein sankka savu autossa.En sano että tuo oli hyvä asia mutta ajat ovat muuttuneet, hyvä jos ulkona omalla pihallakaan saa vetää sauhuja. Ei ole EU kieltänyt, vielä.
Miten monet elokuvatkin tuli nähtyä Bostonissa ja Bristolissa!
Huvittavinta tässä on se että tämän täydellisen epäonnistumisen jälkeen kansan tyhmä enemmistö palvoo presidenttejään. Totuus on se että Halonen, Niinistö ja Stubb ovat presidentteinä ja johtajina päävastuullisia. Koko poliittinen eliittimme on aiheuttanut tämän katastrofin 2000-luvulla. Kaikki puolueet ovat olleet hallituksessa joten joko kansa tai eliitti tai molemmat ovat aiheuttaneet tuhon.
Ei ollut sähköpotkulautoja aiheuttamassa kauhun kokemuksia kaupungissa.
Joo totta talouskatastrofi alkoi v.2008 Schtuuppin kok hallituksesta