riippuvainen koira + nuoleminen

Jos koira "pesee" kuin kissa.. lähtisin hakemaan syytä esille, mahdollisesti jokin yliherkkyys ruoka-aineelle.. Silloin usein varvasvälit ärtyvät/kutiavat samoin silmät ja muutkin limakalvot reagoivat, ja koira toki yrittää oloaan helpottaa.

Tuttavillani on myös erittäin "läheisriippuvainen" kääpiövillis, pelkäsi myös lapsia..

heillä on nyt 4v. lapsi, ja niin koira vain omaan lapseen tottui, ja sen hyväksyi..
Vieraita lapsia pelkää edelleen kuollakseen.

Uskon että teilläkin menee hyvin kun vain muistat että koiraa ja lasta ei jätetä valvomatta samaan huoneeseen, ja kun lapsi alkaa liikkumaan, koiralla täytyy olla paikka mihin saa mennä ihan omaan rauhaan.

Onnittelut tulevasta uudesta perheenjäsenestä ja valtavasti tsemppiä koiran kanssa :)

Koiralla ei ole allergioita, tutkittu pari vuotta sitten. Tassut on muutenkin hyvässä kunnossa, eikä turkki hilseile tms. Koira nuolee enemmänkin sääriään kuin tassujaan kun tarkemmin miettii..

Alkaa vaan hermot olla riekaleina, vuorotyö ja muutaman tunnin yöunet koiran takia.. Epätoivoa ilmassa :D

Nuoleminen on sijaistoimintoa stressille, kivuille, tylsyydelle, nälälle, yms. Poista siis nuo tekijät koiran elämästä, niin sen olo helpottuu suunnattomasti.

Koiraa ei väkisin totuteta lapsiin. Opetat siis lapsen käyttäytymään asiallisesti koiran kanssa. Lapsi ei mene rikki, jos siltä vaatii. Ja nekin oppivat, jos vanhemmat kouluttavat.

Koiran elämässä ei ole tapahtunut mitään muutoksia, joten tuskin on stressiä. Kivut on poissuljettu eläinlääkärillä, koiralla on säännölliset ruoka-ajat ja lenkille pääsee 3-4 kertaa päivässä, joista kaksi lenkkiä on vähintään 45 min. Lisäksi käymme koirapuistossa kaksi kertaa viikossa, ja kotonakin koiralla on aktiviteettia.

Ajan käytöstä tässä nyt ei ole ongelma, vaan yöunista ja koiran itsenäistämisestä.

Lapsiin olen koittanut totutella kummityttöni avulla, ja vaikka lapsi ei lähestyisi koiraa, koira kyllä menee lapsen luo ja koittaa näykkäistä. Koskaan ei koira ole joutunut lapsen "uhriksi", eli lasten kanssa ei ole koskaan käynyt mitään pahaa. En vain pentuna totuttanut sitä lapsiin koska niitä ei lähipiirissäni tuolloin ollut.

Ja vielä, asiallisia vastauksia kiitos.

Tarvitsisit nyt sen toisen ihmisen, joka pitkäjänteisesti sitoutuisi koirasi kaveriksi, ottaisi hoitoonsa vaikkapa säännöllisesti. Alku vaikeaa koirallakin, mutta pikkuhiljaa se tottuisi ja osaisi rentoutua muussakin seurassa. Tuon ikäinen koira on varmaan hitaampi oppimisessa, kun on jo sinuun "jämähtänyt". Mutta jokainen koira pystyy iloitsemaan muidenkin seurasta kuin omistajansa. Harjoitusta vaan, eikä pidä luovuttaa, vaikka koira aluksi parkuisi kuinka.
Nuolemisesta on varmaan syntynyt noidankehä: liiallinen nuoleminen on sijaistoiminto, joka saa ihon tulehtumaan ja kutiamaan ja nuoleminen jatkuu. Siihen en kyllä osaa antaa neuvoja. Kauluri yöksi päähän? Korvatulpat omistajalle?

"Jos lähden kotoa pois, koira kököttää vaikka sen 12 h ( ei tietenkään ole näin pitkiä aikoja yksin kotona) eteisessä ulko-oven edessä ja odottaa minua. Tuona aikana ei syö eikä juo, ei leiki tai mitään muutakaan."

Mistä tiedät tämän, onko joku toinen ihminen ollut asunnossa paikalla ja nähnyt, että koira toimii näin?

Onko asuuko samassa asunnossa muita, kuten poikaystävä? Jos ei niin paha keksiä tilalle jotain, koska tuossa on kyse liiasta kiintymyksestä ja sen vierottamisesta. Se tarvitsee rakentaa hieman uudestaan ja siihen tarvitaan muita ihmisiä.

Kannattaa tehdä ajoissa pohjatyö sille tosiasialle, että kun menet aikanaan laitokselle, koira tarvitsee muiden antamaa hoitoa, jos sen opettaminen jätetään liian myöhäiseksi, niin veikkaan lisäongelmia. Ne lisäongelmat tulee siitä, että koira aistii/tuntee muutoksen totuttuun, kun lapsi tulee kotiin. Se voi kokea, että joutuu jakamaan jo totuttuja etuisuuksia, kuten huomio, ajankäyttö jnejne uuden tulokkaan kanssa. (syy ja seuraus)

Koska muutos on kuitenkin väistämätön, niin kannattaa aloittaa yövierailut hyviksi todetuissa paikoissa/ihmisillä. Se hieman horjuttaa koiran nykyistä itseluottamusta ja joutuu myös välillä näin tukeutumaan vieraaseen ihmiseen.
Toisinaan se on hyväksi koirille. Yksi vaihtoehto on viedä se koirahoitolaan, esim viikoksi, silloin, kun lähtö on. Se joutuu silloin palaamaan uuteen tilanteeseen ja sopeutumaan siihen. Hoitolassa koira ainakin on hyvässä hoidossa.

Agressiivisen koiran paikka ei ole lapsen luona varsinkaan vauvan. (agressiivisesti mahdollisesti suhtautuvan koiran)

Tuo nuolemis juttu ei ole ihan normaalia, jos se on korostunutta. Aamuyöstä koirat usein "hoitaa itseään", mutta jos tuo nuoleminen on korostunut yhteen alueeseen, niin tarkastaisin ell.asian. (voi olla vitamiini vajetta jne).

Jos koiralla on kaiki hyvin, niin ei varmasti ole stressistä tai sijaistoiminnasta kyse, ellei se sijoitu esim. ajallisesti sinun ylösnousemiseen/töihin lähtöön. (ennakoi sitä)

Koiralla on ollut pennusta saakka vaikituinen hoitajapariskunta, jossa se oli säännöllisesti hoidossa vähintään kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Yleensä etenkin kesäisin, he pyysivät koiraa mökille, metsäretkille tms. Sielläkin otti ihmisekseen naispuoleisen henkilön, eikä meinannut miehen kanssa lähteä ulos millään. He saivat vauvan muutama kuukausi sitten, ja koira ei ole siellä vieraillut vauvan tulon jälkeen. Sovittiin että kun miehen isyysloma alkaa, niin koira pääsee tutustumaan tulokkaaseen.
Eli siis on kyllä tottunut muihin hoitajiin.

Ja poikaystävälläni on "toimistotyöaika", ja paljon vapaa-aikaa, joten hän näkee kun koirani istuu eteisessä oven edessä. Samoin vielä sinkkuaikoinani, kun siskoni hoiti koiraa luonani työreissujeni ajan, koira teki samaa ensimmäisen vuorokauden kunnes tajusi etten ole ovesta hetkeen tulossa.

Vanhempani ja muut sukulaiseni asuvat monen sadan kilometrin päässä, ja paikkakunnalla jossa asun, ei yksinkertaisesti ole tuttavia tai sukulaisia jotka pystyisivät koiraa hoitamaan. Isovanhempani ovat koiraa hoitaneet maksimissaan viikon ajan, kun olen ollut sukuloimassa ja samalla paikkakunnalla. Ongelmia hoitopaikoissa ei ole ollut.. Joten siis, koira on ollut säännöllisesti tekemisissä myös muiden ihmisten kanssa.

Samat säännöt on hoidossa kuin kotonakin. Eli ruoka-/ja lenkitysajat tms..

Mitä koira tykkää tehdä? Mistä se innostuu ulkona. Voisiko miehesi päivittäin tehdä jotain yhteistä koiran kanssa. Se saattaisi lähentää. Joka tapauksessa tuohon käytökseen pitää saada kiila ja ohjattua oikeille urille.

Miten sisä käytös. Onko "takiainen" kainalossa jne..Voisi olla aika tarkastella annettua huomiota ainakin ajallisesti jne.

Koira tykkää juosta vapaana, ja käydäänki usein metsässä ja koirapuistoissa. Usein myös piilotan ulos ja sisälle makupaloja joita koira tykkää etsiskellä.

Mieheni käy päivittäin koiran kanssa tunnin lenkin ulkona, antaa ruuan tms. Joskus koira syö mutta useimmiten ei. Ulos lähtee mielellään mutta kun tulevat takaisin sisälle niin sama istuminen eteisessä jatkuu.

Koira harvoin hakee itse huomiota sisällä. Joskus saattaa hypätä sohvalla makoillessani jalkopäähän tms. Toisinaan tulee oma-aloitteisesti nojailemaan kainaloon. Mielestäni koira saa suhteellisesti huomiota. Jos työpäiväni kestää nomaalin kahdeksan tuntia, niin menen koiran kanssa samantien ulos, sen jälkeen ruokaa ja leikkiä ja iltaa kohden rauhoitutaan.
Nyt kun on näitä pidempiä vuoroja, mieheni tekee nämä asiat koiran kanssa kun en itse ole kotona. Tosin kun nyt illalla menen kotiin, niin koira on entistä "hysteerisempi", ja seuraa kahta kauheammin. En ymmärrä koska en ole koskaan sitä "hyljännyt" ja hoitoonkin se on aina jäänyt / lähtenyt mielellään. Sen käytöksestä välillä voisi päätellä että olen jättänyt sen ja se pelkää että hylkään.

Kuulostaa ihan täyspäiseltä koiralta ja asialliselta omistajalta...huh Voi olla että ainoita lääkkeitä tässä tilanteessa on pitempiaikainen vierottaminen. 3-5vko ilman yhteyttä. Paha sanoa..

Kiitos kuitenkin kun koitit auttaa.. Ehkä se vaan pitää ottaa soittoa johonkin kouluttajaan.

No ei sitä tarvitse niin tehdä. Ota se tuttavasi mukaan koiran koulutustilanteeseen vaikka olkkariin, opeta tuttavallesi se, millä tavalla koirasi tottelee eri käskyt. Anna tuttavasi harjoitella koirasi kanssa tietysti itse olet samassa huoneessa. Vähitellen voit poistua ihan muutamaksi sekunniksi toiseen huoneeseen ja uskonpa näin, että jos tuttavasi ahkerasti koiraasi käskyttää ja vaikkapa namittaa vielä joka oikeasta suorituksesta, ei koirasi kerkiä huomatakaan että olet välillä pois ollut. Ja poissaoloaikaa voit näin pikkuhiljaa pidentää. Sama tilanne siellä ulkona. Anna tuttavallesi koira talutettavaksi, sano hänelle, että käskyttää koiraa ja antaa sille erilaisia tehtäviä. Niin vähitellen talutuksen aikana sinua ei tarvitse ollakaan mukana.
ANNA MAHDOLLISUUS TUTTAVALLESI LUODA HYVÄ KONTAKTI KOIRAASI, tämä tapahtuu ainoastaan siten, että hän saa sinun koiraasi kouluttaa.

Nimenomaan tämä kontaktin luominen koiraasi mahdollistaa sen, että tuttavasi voi hoitaa koiraa aina silloin kun itse et sitä voi tehdä, esim. pienosen kanssa tullessasi kotiin, sinulla on kyllä yllin kyllin siinä tekemistä ja HYVÄ YSTÄVÄ on tarpeen joka hoitaa koiraasi ilomielellä.

Tähän yksinoloon ja oven takana nököttämiseen sanoisin näin. Kun päivittäin kun olet kotona, opetat koiralle kaikkia virikemahdollisuuksia kuten gongi jossa on namit/ruoka niin koirasi oppii hakemaan niitä myös yksin ollessaan. Puruluut, erilaiset lelut. Jos ei halua rahaa tärvätä niin ota tyhjä talouspaperirulla piilota sisälle herkkuja, saapi koirasi sitten etsiä sen päivän aikana yksin ollessaan. Näin saa purkaa turhautumia, kun saa ns. "raadella" paketista kaikki syötävän ulos.
Eihän koirasi muuten tiedä mitä tehdä päiväaikana jos sinä et sille ole mitään opettanut mitä voi yksinkin tehdä.