Hei!
Mitä meiltä olette, kannattaako uhrata kaksi vuotta elämästä, ja opiskella amk-insinööristä di:ksi? Onko di-tutkinnosta saatu "lisäarvo" kahden vuoden panostuksen arvoinen?
Entä, onko kaksinkertainen insinööri (AMK DI) selkeästi parempi ja kilpailukykyisempi, kuin pelkän amk-insinöörin, tai pelkän di-tutkinnon suorittanut?
Asiallisia, hyvin perusteltuja kommentteja odottaen, kiitos!
Mitä meiltä olette, kannattaako uhrata kaksi vuotta elämästä, ja opiskella amk-insinööristä di:ksi? Onko di-tutkinnosta saatu "lisäarvo" kahden vuoden panostuksen arvoinen?
Entä, onko kaksinkertainen insinööri (AMK DI) selkeästi parempi ja kilpailukykyisempi, kuin pelkän amk-insinöörin, tai pelkän di-tutkinnon suorittanut?
Asiallisia, hyvin perusteltuja kommentteja odottaen, kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saa siinä pätevyyttä tiettyihin hommiin, missä vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa. Sen lisäksi, oppien päivittäminen kyllä kannattaa. jos voit tehdä sen työn ohessa, aina parempi. jos muuten olisit työttömänä, ehdottomasti työttömyyttä parempi vaihtoehto. Tilanne, jossa itse en tuota tekisi, olisi se, että olisin hyvässä työpaikassa ja työn ohessa opiskelu ei onnistu. Itse aion tuon tehdä, jos paikkakuntani vaihtuu sellaiseen, missä työn ohessa opiskelu on mahdollista. Voithan aloittaa avoimessa yliopistossa, jos sopivaa alan tarjontaa löytyy.
Samoin olen ajatellut, että työttömyyttä parempi vaihtoehto on opiskella lisää.
Jos itse en saa töitä valmistuttuani, niin ehkä voisi hakea jatko-opiskeluihin DI:ksi.
jos olet yksinkertaisesti valinnut sellaisen alan missä työllisyystilanne on heikko niin kannattaako lähteä lukemaan lisää kyseistä alaa ?
Eihän se ole pakko täsmälleen samaa alaa opiskella, vaan insinöörialoillakin toisilla on paremmin töitä kuin toisilla. Eikä sitä opiskeluja aloittaessa oikein koskaan tiedä alan työllisyyttä, se vaihtelee ja nuorille kouluja esitellessä ei kukaan kerro, että on työttömyyttä alalla, vaan yleensä valehdellaan kuinka työllistäviä alat ovat, jotta saataisiin opiskelijiota. Itsellänikin on teknikon tutkinto ja amk-insinöörin tutkinto eri aloilta, jälkimmäisen avulla sain töitä. Kyllä meillekin työllisyyttä hehkutettiin aloitusvaiheessa, mutta tosiasia on, että alani insinöörejä on työttömänä. Itsekin työskentelen vähän sivussa omasta suuntautumisvaihtoehdostani.
t. kakkosvastaaja
No tietääpäs tyhmät vaan lähtevät lukemaan sellasta millä ei ole töitä esim. niin kun nämä kaikki nykyiset tradenomit. 95% näistä tradenomeista ovat työttömiä valmistuessa. Ite lähin raksalle ja eikä se ole kusetusta raksalla työllistyminen! Kaiken voi myydä kiinalaisille ja melkein kaiken voi teettääkin siellä mut nää talot ne vaan ei pysy kasassa ittestään kovin pitkään ja uutta pitää tehä. Virolaista, venäläistä, puolalaista ukkoo näkyy työmailla mut eipä se inssi tasolla vaikuta.
Tuolla sama kysymys ja eri vastaukset
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10081666
"Mitä meiltä olette, kannattaako uhrata kaksi vuotta elämästä, ja opiskella amk-insinööristä di:ksi? Onko di-tutkinnosta saatu "lisäarvo" kahden vuoden panostuksen arvoinen?"
Mikäli sinulla on jo valmiiksi hyvä vakityöpaikka, kannattaa punnita asiaa. Riippuu, mitä haluat tehdä työksesi. DI-tutkinto parantaa etupäässä sijoittumista vaativiin asiantuntijatehtäviin, esimieheksi tai tutkijaksi.
DI-tutkinto mahdollistaa jatko-opinnot tekniikan lisensiaatiksi ja tekniikan tohtoriksi.
"Entä, onko kaksinkertainen insinööri (AMK DI) selkeästi parempi ja kilpailukykyisempi, kuin pelkän amk-insinöörin, tai pelkän di-tutkinnon suorittanut?"
I. Pelkkä insinööritutkinto
DI on selvästi halutumpi esimiestehtäviin. Keskipalkoissa ero on noin 1 000 euroa kuukaudessa. Tutkijanvalmiuksia AMK-insinööreillä ei koulutuksen puolesta ole. DI-tutkinto mahdollistaa jatko-opinnot lisensiaatiksi/tohtoriksi.
II. Pelkkä DI-tutkinto
Pelkkä DI-tutkinto on nimenomaan PAREMPI kuin ins. DI -opinnot, koska
a) DI-tutkinnon pohjalla oleva tekniikan kandidaatin tutkinto on erityisesti matematiikan ja fysiikan osalta selvästi insinööritutkintoa teoreettisempi ja antaa siten paremmat valmiudet DI-vaiheen kursseihin.
b) DI on viettänyt opiskeluaikansa haastavammassa ympäristössä
Täydennystä edelliseen:
Ins. DI -kombo herättää myös ihmetystä, miksei ko. henkilö ole hakeutunut suoraan DI:ksi.
Nimimerkille: Doktorandi
On totta, että di-tutkinto mahdollistaa jatko-opinnot lisensiaatiksi/tohtoriksi. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä huomata, että lähellekään kaikista ei ole jatko-opiskelijoiksi ja oikeiksi akateemisiksi, vaikka sitä haluaisivatkin.
DI-opinnot kun eivät sitä tietenkään takaa.
"Tutkijanvalmiuksia AMK-insinööreillä ei koulutuksen puolesta ole. "
Mielestäni kommenttisi on virheellinen ja edustaa vanhoillista "yliopistollista ajattelua", missä kuvitellaan, että muualla ei voitaisi tai osattaisi tehdä tutkimusta. Näin oli ehkä ennen, mutta ajat ovat muuttuneet!
Tiedämme, että tutkimus käsitteenä on laajempi kokonaisuus siihen liittyvine alakohtineen ja tutkija on kyseisen tutkimuksen tekijä, mutta ei mennä siihen teroriaan sen enempää!
Korkeatasoista teoreettista tietoa ja opetusta annetaan nykyään muuallakin kuin yliopistoissa. Tarkentaa voisi kai sen verran, että yliopistoissa tehdään "tieteellistä tutkimusta" ja amk:ssa "sovellettua tutkimusta".
Molemmissa tehdään siis tutkimusta, johon tarvitaan tutkijan valmiuksia ja ominaisuuksia.
Näin ollen, voisitko nyt hieman tarkentaa niitä asioita, mitkä di-opinnoissa erityisesti antavat niitä "tutkijan valmiuksia"?
" Pelkkä DI-tutkinto on nimenomaan PAREMPI kuin ins. DI -opinnot, koska
a) DI-tutkinnon pohjalla oleva tekniikan kandidaatin tutkinto on erityisesti matematiikan ja fysiikan osalta selvästi insinööritutkintoa teoreettisempi ja antaa siten paremmat valmiudet DI-vaiheen kursseihin."
Tässäkin kohdassa rohkenen olla eri mieltä, enkä lähtisi korostamaan kyseistä eroa näiden välillä, koska ero on (jos sitä edes on?!) varsin marginaalinen! Tosiasia on, että insinööriksi (AMK) valmistuneet ovat suorittaneet pitkät opinnot matematiikassa ja fysiikassa. Molemmat ymmärtävät luonnonilmiöitä ja osaavat mallintaa niitä matemaattisesti. Ja jos nyt ollaan tarkkoja, niin aika moni on käynyt myös lukion pitkän matikan ja fysiikan ennen insinööriopintoja.
Toki, jos kyseistä "eroa" jostain syystä halutaan korostaa, niin ei kai siinä mitään. Kyseinen marginaaliero kuitenkin poistuu sillä, että insinööristä (AMK) di-ksi opinnoissa suoritetaan täydentäviä opintoja, jotka siis ovat hyvin pitkälle kertausta jo aikaisemmin käydyistä ja opituista asioista!
Näin ollen, mielestäni insinöörillä (AMK) on selkeästi paremmat lähtökohdat teknillisten syventävien aineiden opiskeluun verrattuna pelkkään kandiin, koska hän omaa syvällisten teoriaopintojen ja teknisten aineiden lisäksi kolme vuotta työkokemusta omalta alalta. Käytännössä taitaa olla usein niin, että myös se juuri valmistunut di:kin menee sinne töihin vasta opetteleman niitä hommia!
"Ins. DI -kombo herättää myös ihmetystä, miksei ko. henkilö ole hakeutunut suoraan DI:ksi?"
Syitä voi olla ja varmasti on monia, miksi erilaisia opinteitä valitaan. Nykymaailmassa taitaa olla niin, että yhdellä tutkinnolla ei oikein pärjää!
Mitenkään loukkaamatta, ei edes sillä pelkällä DI-tutkinnolla.
Ei kai se sen kummempaa tarvitse olla!?
Opiskelemalla useamman tutkinnon, saa monipuolisemman, kilpailukykyisemmän, laaja-alaisemman koulutuksen ja osaamisen, jota on erittäin helppo hyödyntää monipuolisesti ja tehokkaasti työmarkkinoilla, jos niin haluaa.
"Mielestäni kommenttisi on virheellinen ja edustaa vanhoillista "yliopistollista ajattelua", missä kuvitellaan, että muualla ei voitaisi tai osattaisi tehdä tutkimusta. Näin oli ehkä ennen, mutta ajat ovat muuttuneet!
Tiedämme, että tutkimus käsitteenä on laajempi kokonaisuus siihen liittyvine alakohtineen ja tutkija on kyseisen tutkimuksen tekijä, mutta ei mennä siihen teroriaan sen enempää!"
Tutkimusta voi tehdä muuallakin, mutta tulokselliseen tutkimukseen tarvitaan käytännössä aina yliopistokoulutus. Teoreettisen osaamisen lisäksi pitää ymmärtää erityisesti tieteellisestä kirjoittamisesta (johon esim. diplomityö osaltaaan valmentaa) sekä julkaisemisesta ja julkaisutoimintaan liittyvistä tekijänoikeuksista. DI on suurella todennäköisyydellä kahlannut melkoisesti lähdekirjallisuutta jo opiskeluaikanaan. Itselläni oli valmistuessani tietokoneella ja kirjahyllyssä satoja alani tieteellisiä artikkeleita ja nippu muita teoksia.
"Toki, jos kyseistä "eroa" jostain syystä halutaan korostaa, niin ei kai siinä mitään. Kyseinen marginaaliero kuitenkin poistuu sillä, että insinööristä (AMK) di-ksi opinnoissa suoritetaan täydentäviä opintoja, jotka siis ovat hyvin pitkälle kertausta jo aikaisemmin käydyistä ja opituista asioista!"
Tämä ero ei todellakaan ole marginaalinen. Tunnen aika montakin kaveria, jotka ovat menneet AMK:n insinöörilinjalle ilman pitkää matematiikkaa ja/tai fysiikkaa ja ovat pärjänneet kursseilla vallan loistavasti. Olen ratkaissut AMK-kaverieni fysiikan tehtäviä, kun he ovat olleet aivan pihalla jopa perusmekaniikasta. Siis asioita, jotka ovat valtaosalle teekkareita tuttuja jo lukiosta!
Yliopistopuolella myös ammattikoulutaustalla olevia on erittäin vähän. Vastaavasti yliopistopuolella käytännössä kaikille paitsi L:n pitkästä matikasta kirjoittaneille matikat tuottavat ainakin jotain haastetta. Omalla alallani käytännössä kaikilla on takana pitkä matematiikka ja pitkä fysiikka.
Vertailun vuoksi DI-tutkinnoissa matiikkaa ja fysiikkaa (joka on siis haastavampaa kuin AMK:ssa) on opintoalasta riippuen 40-60 op. Esim. eräässä suuressa AMK:ssa näitä opintoja on vain noin 25 op. Näitä opintoja kuitenkin harvemmin vaaditaan AMK:sta DI-ohjelmaan tulevilta, joten taidot jäävät tältä osin AMK-tasolle.
En todellakaan yhdy mielipiteeseesi siitä, että perus-AMK-insinööri osaa mallintaa matemaattisesti luonnonilmiöitä, kun perus-DI:lläkin se on hapuilevaa. Kunnon mallinnushommiin tarvitaan lisäopintoja ja työkokemusta.
"Syitä voi olla ja varmasti on monia, miksi erilaisia opinteitä valitaan. Nykymaailmassa taitaa olla niin, että yhdellä tutkinnolla ei oikein pärjää!
Mitenkään loukkaamatta, ei edes sillä pelkällä DI-tutkinnolla.
Ei kai se sen kummempaa tarvitse olla!?
Opiskelemalla useamman tutkinnon, saa monipuolisemman, kilpailukykyisemmän, laaja-alaisemman koulutuksen ja osaamisen, jota on erittäin helppo hyödyntää monipuolisesti ja tehokkaasti työmarkkinoilla, jos niin haluaa. "
Suoraan DI:ksi opiskellut voi jatkaa em. jatkotutkintoihin lisensiaatiksi tai tohtoriksi. Näkisin, että tällainen koulutustausta osoittaa jo jonkinlaista insinööritieteiden teoriapuolen ymmärtämistä (jota siis koulusta nimenomaan haetaan). Jos esim. kaupallinen puoli kiinnostaa, on mahdollista suorittaa vaikkapa kaupallisia opintoja KTM:ksi.
"Näin ollen, voisitko nyt hieman tarkentaa niitä asioita, mitkä di-opinnoissa erityisesti antavat niitä "tutkijan valmiuksia"? "
Diplomityön tekeminen ja syventävät opinnot. Kirjoitin oman diplomityön pohjalta tieteellisen artikkelin.
Ja tämä ei nyt ole mitään kerskumista vaan tosiasioiden myöntämistä. En minäkään luule parin kaupallisen kurssin perusteella niistä ymmärtäväni.
Mä olin työharjoittelussa yliopistolla ja jälkeenpäin kuulin, että se oli DI-tason tutkimushommaa. Ei se minusta ollut kyllä, ihan tavallista asioden selvittämistä ja ohjeiden väsäämistä.
Tutkimustoiminta on artikkelien kirjoittamista, tulosten raportointia ja koesuunnittelua. Harjoittelut on sitten asia erikseen. Montako artikkelia kirjoitit harjoittelussasi?
Yhden. Mutta siis nuori DI sanoi, että hyvinhän sä pärjäsit, vaikka tämä oli tällaista yliopistotason hommaa. Harjoittelu oli kyllä tavallaan tutkimustyötä, pioneerihommaa uuden kehitetyn laitteen tiimoilta ja piti kirjata, mitä tapahtuu kun antaa tietyn signaalin, onko se sitten tulosten raportointia. Ei niin hyvään harjoitteluun pääsekään kuin harva. Tuon mitä tapahtuu olisi kyllä voinut ylös kirjata vaikka joku tettiläinen, mutta sallitun signaalin antaminen oli vähän haastavampaa hommaa.