Tarkastelkaamme kätkettyä vihaa, jota joku ihminen on osoittanut teille tai mitä olette itse käyttäneet. Ilmiötä jossa viha on kätkettyä, salattua tai piilotettu jonkun toisen ilmiön alle.
Milloin ymmärsitte saaneenne vihaa osaksenne tai olitte itse vihanneet?
Miten vertaisitte kätketyn vihan merkitystä itsellenne, kun vastakohtana on suoran vihan ilmentymä?
Naamioitunut viha
47
425
Vastaukset
- Nolona
Mitä jos se kaikki "todellinen" onkin kolmen kerroksen alla piilossa? Saadaanko lisää vatvottua omaa pönttöä sekaisin?
Vatvomisen sietokyky on erilaista eri aikoina ja tunnetiloissa. Kerroksia on hidas suikaloida, koska yksittäiset lukot jo saattaa olla suuri este vatuloinnille. Ennen kaikkea, antaa aikaa. Ja levätä välillä. Jokaisella on varmaan oma tapansa purkaa kätkettyjä tunteita itsestään.
Jos viha on kovin syvällä, sen ilmentymää on ehkä vaikeampi havaita. Mutta moni elämässään on tätä aluetta itsessään käsitellyt ja havainnut sitä myös toisissa. Minä halusin tuoda tämän esille siksi, koska kätkettyä vihaa on paljon. Jokainen päätelköön itse, minkä vihaksi tunteena kokee, en tarkoita erotella tiukasti termejä toisistaan tämän kohdalla.
Vihaan tätä näppäimistöä, kun sinne on joidenkin näppäimien alle päässyt pullanmuruja ja toisinaan osa kuvitttelemistani näppäilyistä katoaa jonnekin ... pitäsköhän vihata itseäni, kun mutustan pullaa näppiksen äärellä?
Viha on normaali tunne, jonka voi kääntää myös itseään hyödyttäväksi. Ei sen käsittely edellytä muuta, kuin sen tunnistamisen - jonka jälkeen tuon vapaan energian voi sitten käyttää miten haluaa.T: "Viha on normaali tunne, jonka voi kääntää myös itseään hyödyttäväksi. "
Esimerkistäisitkö temppuilija?elisakettu kirjoitti:
T: "Viha on normaali tunne, jonka voi kääntää myös itseään hyödyttäväksi. "
Esimerkistäisitkö temppuilija?Masennus on sisäänpäin käännettyä vihaa.
Yksi masennuksesta toipumiseen johtavista oivalluksistani oli, että viha, jota tunsin, oli käytännössä itseäni kohtaan käännettyä vihaa. Ja tuossa itseäni kohtaan käännetyssä vihassa on paljon vapaata energiaa, jonka voin käyttää miten haluan. Suurimman osan siitä purin tiedon etsimiseen ja kirjoittamiseen.
Mielenkiintoisen maailman löysin sisältäni.temppuilija kirjoitti:
Masennus on sisäänpäin käännettyä vihaa.
Yksi masennuksesta toipumiseen johtavista oivalluksistani oli, että viha, jota tunsin, oli käytännössä itseäni kohtaan käännettyä vihaa. Ja tuossa itseäni kohtaan käännetyssä vihassa on paljon vapaata energiaa, jonka voin käyttää miten haluan. Suurimman osan siitä purin tiedon etsimiseen ja kirjoittamiseen.
Mielenkiintoisen maailman löysin sisältäni.Kiitos. Nyt ymmärrän. Masennuksesta olen kärsinyt itsekin. Nyt meni moni nappula paikoilleen taas. Luulin että itse käyttämäni tiedostamaton viha oli jostain muusta (voi silti olla eri syistä johtuvia) peräisin, mutta tajusin yhteyden myös niiden kohddalla, jotka vihaa (kätkettyä tai avointa) ovat myös osoittaneet. Masennus on aina ollut yhteinen tekijä.
- yxex (ei kirj)
temppuilija kirjoitti:
Masennus on sisäänpäin käännettyä vihaa.
Yksi masennuksesta toipumiseen johtavista oivalluksistani oli, että viha, jota tunsin, oli käytännössä itseäni kohtaan käännettyä vihaa. Ja tuossa itseäni kohtaan käännetyssä vihassa on paljon vapaata energiaa, jonka voin käyttää miten haluan. Suurimman osan siitä purin tiedon etsimiseen ja kirjoittamiseen.
Mielenkiintoisen maailman löysin sisältäni.Itsenvihaan auttaa itserakkaus. Eli narsismi ;)
temppuilija kirjoitti:
Masennus on sisäänpäin käännettyä vihaa.
Yksi masennuksesta toipumiseen johtavista oivalluksistani oli, että viha, jota tunsin, oli käytännössä itseäni kohtaan käännettyä vihaa. Ja tuossa itseäni kohtaan käännetyssä vihassa on paljon vapaata energiaa, jonka voin käyttää miten haluan. Suurimman osan siitä purin tiedon etsimiseen ja kirjoittamiseen.
Mielenkiintoisen maailman löysin sisältäni.Sen vapaan energian täyttäminen: tässäkö on vastaus tai mahdollisuus myös luovuudelle?
Eläkä syö pullaa näppiksen päällä, hus! *näpsäyttää pullapoikaa sormille'yxex (ei kirj) kirjoitti:
Itsenvihaan auttaa itserakkaus. Eli narsismi ;)
Minä rakastan sinua. Sinä olet minulle tärkeä. En tule koskaan hylkäämään sinua.
;)temppuilija kirjoitti:
Minä rakastan sinua. Sinä olet minulle tärkeä. En tule koskaan hylkäämään sinua.
;)Helevetti, minä pönttö meinasin jo joutua homofobian valtaan kommentistasi, ennen kuin tajusin... ;-D
Nuo sanathan täytyy todella osata sanoa itselleen!yxex kirjoitti:
Helevetti, minä pönttö meinasin jo joutua homofobian valtaan kommentistasi, ennen kuin tajusin... ;-D
Nuo sanathan täytyy todella osata sanoa itselleen!...sen jälkeen...itsenrakkauden jälkeen...nuo sanat voi sydämestään myös lausua rakastamalleen ihmiselle!
'Minä rakastan sinua. Sinä olet minulle tärkeä. En tule koskaan hylkäämään sinua. '
- A
Itse olen kokenut kätkettyä vihaa itseeni kohdistettuna lähinnä siinä muodossa, että minua on lähestytty pyrkien herättämään minussa vihaa ja käyttämään minua sijaissubjektina vihan kokemuksen mahdollistamiseksi.
Viha on suunnatonta.A : tunnistan tuon saman nyt reaaliajassa, näin on ollut.
Onneksi se vihan tunne minussa, vaikka kaivettunakin, on enää vain "väliaikaista" lipsahtelua tai taantumista joka menee pian ohi =)
Viha todellakin on suunnatonta ja poukkoilee miten sattuu.- xcch
"Itse olen kokenut kätkettyä vihaa itseeni kohdistettuna lähinnä siinä muodossa, että minua on lähestytty pyrkien herättämään minussa vihaa ja käyttämään minua sijaissubjektina vihan kokemuksen mahdollistamiseksi."
Kiitos A, tässäpä se on, mitäpä minä tätä uudelleen kirjoittamaan :) A: Sijaissubjektiivisuutta vihan käytössä käytetään paljon. Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen - ei minulle kuuluvana - vai tulitko enmmän vihaiseksi juuri siksi koska se ei ollut oikeutettua?
xcch kirjoitti:
"Itse olen kokenut kätkettyä vihaa itseeni kohdistettuna lähinnä siinä muodossa, että minua on lähestytty pyrkien herättämään minussa vihaa ja käyttämään minua sijaissubjektina vihan kokemuksen mahdollistamiseksi."
Kiitos A, tässäpä se on, mitäpä minä tätä uudelleen kirjoittamaan :)xcch: sama kysymys kuin A:lle tuossa edellisessä.
- A
elisakettu kirjoitti:
A: Sijaissubjektiivisuutta vihan käytössä käytetään paljon. Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen - ei minulle kuuluvana - vai tulitko enmmän vihaiseksi juuri siksi koska se ei ollut oikeutettua?
> Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen - ei minulle kuuluvana - vai tulitko enmmän vihaiseksi juuri siksi koska se ei ollut oikeutettua?
- Ei sitä nyt enää tässä iässä.
http://www.youtube.com/watch?v=2wKZChzs7yI A kirjoitti:
> Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen - ei minulle kuuluvana - vai tulitko enmmän vihaiseksi juuri siksi koska se ei ollut oikeutettua?
- Ei sitä nyt enää tässä iässä.
http://www.youtube.com/watch?v=2wKZChzs7yIKiitos Hortoista.
*tuo mukillisen teetä, sanomalehden ja lämpöiset villasukat ja halaa valmentajaa tästä(-kin) päivästä*A kirjoitti:
> Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen - ei minulle kuuluvana - vai tulitko enmmän vihaiseksi juuri siksi koska se ei ollut oikeutettua?
- Ei sitä nyt enää tässä iässä.
http://www.youtube.com/watch?v=2wKZChzs7yI"Ei sitä nyt enää tässä iässä."
Eikös 'ikä' ja 'maailman parhaat pullakahvit' ole näkökulmasta kiinni..? ;)- xcch
elisakettu kirjoitti:
A: Sijaissubjektiivisuutta vihan käytössä käytetään paljon. Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen - ei minulle kuuluvana - vai tulitko enmmän vihaiseksi juuri siksi koska se ei ollut oikeutettua?
"Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen"
En suutu, siitä tulee lisää ongelmia. Siis ei enää tässä iässä :) xcch kirjoitti:
"Siis tulitko sinä vihaiseksi vai pystyitkö skippaamaan sen"
En suutu, siitä tulee lisää ongelmia. Siis ei enää tässä iässä :)Reipas poika :)
Kuule X, en voi olla utelematta: miten sinä osoitat vihasi? Vai pystytkö hallitsemaan mahdollisen raivostumisen tunteen ja kanavoimaan sen niin, ettet osoita sen paremmin avointa kuin kavalaakaan vihaa? Oot vaan cool tai jotain...- A
elisakettu kirjoitti:
Kiitos Hortoista.
*tuo mukillisen teetä, sanomalehden ja lämpöiset villasukat ja halaa valmentajaa tästä(-kin) päivästä**Hyvänyönsuukko*
Minulla on tässä vielä paperitöitä. Nukkukaa kiltisti. - A
yxex kirjoitti:
"Ei sitä nyt enää tässä iässä."
Eikös 'ikä' ja 'maailman parhaat pullakahvit' ole näkökulmasta kiinni..? ;)Vanhenin 15-vuotiaana. Kenties kuitenkin palaan lapseksi jälleen.
Kohtasin menneisyydessä ihmisen jonka suu hymyili mutta silmät ei. Tällainen naamiokäyttäytyminen ei herättänyt luottamusta vaan varuillaanolotunteen.
Aito ihminen, vihassaankin, on luotettava. Inhimillinen.
Kätketyn vihan merkitys itselle..hmm..joskus kannattaa diplomaattisista syistä pitää mölyt mahassaan? Suoran vihan koin viimeksi katsoessani The Passion leffan...tunsin suunnatonta* vihaa niitä Jeesuksen ruoskijoita kohtaan, halusin hetkellisesti lopettaa epäoikeudenmukaisuuden ampumalla jokaiselle kuulan kalloon. :)
*subjektiivinen näkemys
Kun koen vihaa, olen (viimeaikoina) koettanut pöyhiä mieltäni löytääkseni sille syyn; peloistaniko se johtuu vai mistä..
Jos vithuttaa on reilumpaa sanoa se suoraan kuin naamioida se.Omasta vihasta puhuminen ei helppoa.
Y: "Jos vithuttaa on reilumpaa sanoa se suoraan kuin naamioida se."
Reilu peli. Rehellisyys on joskus h*tin kipeää, parisuhteessa etenkin.
- M.B.
Avoin vihamielisyys on helpompi kohdata mutta aina sen mahdollisia syitä ei tule pohdituksi riittävän perusteellisesti, vaan siinä kimpaantuu itsekin. Sanat:"Olen vihainen koska...." toiselta auttavat asiaa ja asian ymmärtämistä aina.
Pinnan alla kytevää vihamielisyyttä pyrin välttelemään. Se ikäänkuin kohdistuu aina itseen ja sitä on vaikea käsitellä. Ensimmäinen ajatus poikkeuksetta jonkun toisen peiteltyyn vihamielisyyteen on:"Nyt olen tehnyt jotakin" mutta sitä on vaikea käsitellä kun taivun ajattelemaan niinpäin, että jos toinen kytee eikä sano mitään hän haluaa pitää sen itsellään, yksityisenä asiana. Enkä aina osaa kysyä suoraan sellaisessa tilanteessa. Pitäisi varmaan opetella.M: "Enkä aina osaa kysyä suoraan sellaisessa tilanteessa"
Mistä se johtuu mää? Luulisin että tässä on tekemistä itse kenelläkin. Onko se pelkoa?- M.B.
elisakettu kirjoitti:
M: "Enkä aina osaa kysyä suoraan sellaisessa tilanteessa"
Mistä se johtuu mää? Luulisin että tässä on tekemistä itse kenelläkin. Onko se pelkoa?Varmaankin enemmän sellaista opittua pelkoa tai "mukatietoa" sellaisen suoraan kysymisen vaikutuksista. Se kun usein tuppaa olemaan sille kätkettyä vihamielisyyttä huokuvalle usein se lähtölaukaus taivaan kansia hipovaan monologiin siitä, kuinka itsekeskeinen olen kysyessäni jotakin sellaista..
Mutta enhän aina itsekään jaksa sellaista seuraa, jossa joku ottaa kaiken aina itseensä kohdistuvana kritiikkinä tai piiloveemäisyytenä, joten sellainen pelko varmaan, että olen toisen mielestä sitten sellainen.. :DD
Joten usein ajattelen, että aika tekee tehtävänsä. Asia tulee uudelleen esille mikäli on todella tärkeä ja unohtuu mikäli ei ole niin tärkeä. Ja sen huomaaminen, että itsekin saatan kimmahtaa ihan yleistason vääryyksistä sillä tavalla, että naama näyttää kurtulta mutta en sen kummemmin selittele, että mikä pisti vihaksi, kun pohdiskelen sitä ihan itsekseni vain. Joten olen pyrkinyt ottamaan huomioon sellaisenkin asian, että toisilla ihmisillä saattaa olla samanlaisia taipumuksia.
Jaa-a... mä olen vissiin tuollaisen kätketyn vihan mestari ainakin parisuhderintamalla ; ivailija, sanavalmis piikittelijä, passiivis-aggressiivinenkin välillä, ylimielinen, tunteettoman oloinen hymyilevien kasvojen takaa, siitä jotain energiaakin saava.
Saatan esim suoran vihan alla vain olla hiljaa, hymyillä "kun mikään ei tunnu miltään" ja sitten kostaa hiljaa takavasemmalta. MIelestäni suora raivoaminen on "heikkoutta ja noloa" ja siksipä en saa vihaani suoraan tai rakentavasti juuri ollenkaan ilmaistua.
Outoa mutta totta.
Se on jännä juttu, ärsyttää mutta toisaalta sitä "tarvitsee".
Viha oli yksi niistä tunteista jota en edes tiedostanut käytökseni takaa piiiiitkiiiin aikoihin. Sama häpeän kanssa jonka sekotin syyllisyyteen.
Ja itse olen samalla tavalla varsinkin tämän viimeisimmän suhteen kanssa (ja sitä edeltävän "normaalin") ollut samantyyppisen käytöksen kohteena.
Varsinkin nuo passiivis-aggressiiviset tavat ovat vaikeasti havaittavia ensin.
Jotkut luokittelevat sen jopa persoonallisuushäiriöksi ja toisaalla sitä tarkastellaankin sitten (usein tiedostamattomana) defenssinä.
Varsinkin tämä "normaalimies" (ainakin mun mittakaavassa, mun elämässä oli sitä) käytti paljon PA-lähestymistapaa mutta toisaalta eipä hällä ollut kykyjä eikä ehkä "uskallustakaan" muuhun.
Hän oli myös osaltaan narsistisesti vammautunut, oli elänyt siinä toisessa vaihtoehdossa eli maailmannapana ja oli sitä vielä aikuisenakin mutta kehityskelpoinen varmaan kuitenkin ;)L: "Saatan esim suoran vihan alla vain olla hiljaa, hymyillä "kun mikään ei tunnu miltään" ja sitten kostaa hiljaa takavasemmalta. MIelestäni suora raivoaminen on "heikkoutta ja noloa" ja siksipä en saa vihaani suoraan tai rakentavasti juuri ollenkaan ilmaistua." ...ja..."Viha oli yksi niistä tunteista jota en edes tiedostanut käytökseni takaa piiiiitkiiiin aikoihin. Sama häpeän kanssa jonka sekotin syyllisyyteen."
Oon itte paininnut samojen kätkettyjen tunteiden viidakossa ja käyttänyt salakavalaa vihaa naamioituneena johonkin muuhun toimintaan tai toimimattomuuteen. Sen tajuaminen vei vain paljon aikaa. Syyllisyyttä ja häpeää se nosti kuohuten pintaan. Mitä olin todella tehnyt tietoisesti tai tiedostamattakin.
Minä vain haluaisin poisoppia salakavalista toimintamalleista. Vaikka ne tiedostaisi itsessään, niin miten varmistaa sen, ettei niitä ala taas rinkastaan itselleen aseeksi tai kilveksi kaivamaan?elisakettu kirjoitti:
L: "Saatan esim suoran vihan alla vain olla hiljaa, hymyillä "kun mikään ei tunnu miltään" ja sitten kostaa hiljaa takavasemmalta. MIelestäni suora raivoaminen on "heikkoutta ja noloa" ja siksipä en saa vihaani suoraan tai rakentavasti juuri ollenkaan ilmaistua." ...ja..."Viha oli yksi niistä tunteista jota en edes tiedostanut käytökseni takaa piiiiitkiiiin aikoihin. Sama häpeän kanssa jonka sekotin syyllisyyteen."
Oon itte paininnut samojen kätkettyjen tunteiden viidakossa ja käyttänyt salakavalaa vihaa naamioituneena johonkin muuhun toimintaan tai toimimattomuuteen. Sen tajuaminen vei vain paljon aikaa. Syyllisyyttä ja häpeää se nosti kuohuten pintaan. Mitä olin todella tehnyt tietoisesti tai tiedostamattakin.
Minä vain haluaisin poisoppia salakavalista toimintamalleista. Vaikka ne tiedostaisi itsessään, niin miten varmistaa sen, ettei niitä ala taas rinkastaan itselleen aseeksi tai kilveksi kaivamaan?Miten varmistaa... huoh... who knows.
Kai se lähtee vaan reenaamalla =)
Toistoja toistoja ja hyvää seuraa. Ikää ja kokemusta, eli sitä ototellessa...
Mut nyt lähen reenaa jotain muuta ja kattelee poikien pyllyjä ;)
See ya later.lynett kirjoitti:
Miten varmistaa... huoh... who knows.
Kai se lähtee vaan reenaamalla =)
Toistoja toistoja ja hyvää seuraa. Ikää ja kokemusta, eli sitä ototellessa...
Mut nyt lähen reenaa jotain muuta ja kattelee poikien pyllyjä ;)
See ya later.Napitakkin kunnolla :)
- ....................
Moni tuntuu tyytyvän viha-rakkaussuhteisiin, joissa on juuri tuota jatkuvaa piiloaggression ilmenemistä puolin ja toisin (ja sitten ollaan muille vähintäänkin happamia). Mä en ainakaan jaksais, mieluummin yksin kuin ongelmasuhteessa. Kai siinäkin kasvua tapahtuu, jos jaksaa odottaa. Toiset loukkaantuu kauheasti sanoista, mä en, vaan juuri siitä raukkamaisesta piilovihasta, joka vaikuttaa myös raukkamaisia tekoja. Jos on pakko olla epäsuora, niin olkoon sitä sitten yksinään. Ei ansaitse minun seuraani. Monesti tässä on kyse myös siitä, että yhdelle uskaltaa olla hattumainen toistenkin edestä. Ei kannata olla tällaisen ihmisen käytettävissä.
Vastauksesi vahvistaa käsitystä siitä, että piilotettu viha on halveksittavampaa ja tuomittavampaa kuin avoin kommunikaatio.
pistekommentoija: "Monesti tässä on kyse myös siitä, että yhdelle uskaltaa olla hattumainen toistenkin edestä."
Mistä tämä mielestäsi sitten johtuu? Onko voimasuhteilla merkitystä (vihattava tavallista heikompi vai voimakkaampi) ?- A
elisakettu kirjoitti:
Vastauksesi vahvistaa käsitystä siitä, että piilotettu viha on halveksittavampaa ja tuomittavampaa kuin avoin kommunikaatio.
pistekommentoija: "Monesti tässä on kyse myös siitä, että yhdelle uskaltaa olla hattumainen toistenkin edestä."
Mistä tämä mielestäsi sitten johtuu? Onko voimasuhteilla merkitystä (vihattava tavallista heikompi vai voimakkaampi) ?> piilotettu viha on halveksittavampaa ja tuomittavampaa kuin avoin kommunikaatio.
Itse asiassa ei ole, vaikka yhteisöllisesti olisi. Ne ovat vain erisuuntaisia, mutta samaa vihaa, joka ilmenee tilanteen tasolla.
Miehet ovat fyysisesti voimakkaampia ja patriarkaalisessa yhteiskunnassamme on paljon naisvihaa. Tämä ilmenee usein juuri "neutraalin" (usein juuri miehisen) arvostamisessa ja naisellisen väheksymisessä. Fyysinen väkivalta sankarillistetaan patriarkaalista hierarkiaa uusintavassa viihdemediassa ja muussa indoktrinaatiossa juuri sen vuoksi, että se on enimmäkseen ollut miehinen vihan muoto.
Tulikohan nyt tarpeeksi vai liikaa lainasanoja? A kirjoitti:
> piilotettu viha on halveksittavampaa ja tuomittavampaa kuin avoin kommunikaatio.
Itse asiassa ei ole, vaikka yhteisöllisesti olisi. Ne ovat vain erisuuntaisia, mutta samaa vihaa, joka ilmenee tilanteen tasolla.
Miehet ovat fyysisesti voimakkaampia ja patriarkaalisessa yhteiskunnassamme on paljon naisvihaa. Tämä ilmenee usein juuri "neutraalin" (usein juuri miehisen) arvostamisessa ja naisellisen väheksymisessä. Fyysinen väkivalta sankarillistetaan patriarkaalista hierarkiaa uusintavassa viihdemediassa ja muussa indoktrinaatiossa juuri sen vuoksi, että se on enimmäkseen ollut miehinen vihan muoto.
Tulikohan nyt tarpeeksi vai liikaa lainasanoja?Tuo miehisen vihan/naisellisuuden väheksyminen on suorastaan kulttuuriperinnettä, mutta muuallakin kuin meillä.
Avoin maskuliininen viha on monasti juurta myös pitkään jatkuneelle hiljaiselle vihalle. Vihan voi koteloittaa vuosikausiksi. Sen alla saattaa olla lukemattomat syyt. Luemme jatkuvasti väkivaltatapahtumista, joiden syylle ei keksitä järjellistä näyttöä. Vihaajalla itselläänkin saattaa olla ongelmia tunnistaa tunteitaan. Ulkopuoliset eivät näe merkkejä, koska käyttäytyminen saattaa olla supliikkia yleisesti ottaen. Kyseessä voi olla niin mies, nainen kuin lapsikin.
En yleistä enkä yksilöi, mutta...
Vihan voi naamioida monin tavoin. Huomiota kannattaa aina kiinnittää puhumattomuuteen, olkoon miten sosiaalinen ihminen tahansa. Puhumattomuutta on monenlaista; täydellisestä mykkyydestä erilaisiin ääntäjiin. Ääni on vain osa puhetta. Kuinka näkyy puhe kehon- tai sielunkielessä.elisakettu kirjoitti:
Tuo miehisen vihan/naisellisuuden väheksyminen on suorastaan kulttuuriperinnettä, mutta muuallakin kuin meillä.
Avoin maskuliininen viha on monasti juurta myös pitkään jatkuneelle hiljaiselle vihalle. Vihan voi koteloittaa vuosikausiksi. Sen alla saattaa olla lukemattomat syyt. Luemme jatkuvasti väkivaltatapahtumista, joiden syylle ei keksitä järjellistä näyttöä. Vihaajalla itselläänkin saattaa olla ongelmia tunnistaa tunteitaan. Ulkopuoliset eivät näe merkkejä, koska käyttäytyminen saattaa olla supliikkia yleisesti ottaen. Kyseessä voi olla niin mies, nainen kuin lapsikin.
En yleistä enkä yksilöi, mutta...
Vihan voi naamioida monin tavoin. Huomiota kannattaa aina kiinnittää puhumattomuuteen, olkoon miten sosiaalinen ihminen tahansa. Puhumattomuutta on monenlaista; täydellisestä mykkyydestä erilaisiin ääntäjiin. Ääni on vain osa puhetta. Kuinka näkyy puhe kehon- tai sielunkielessä.Vihaton ihminen = suojaton ihminen ;)
- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Tuo miehisen vihan/naisellisuuden väheksyminen on suorastaan kulttuuriperinnettä, mutta muuallakin kuin meillä.
Avoin maskuliininen viha on monasti juurta myös pitkään jatkuneelle hiljaiselle vihalle. Vihan voi koteloittaa vuosikausiksi. Sen alla saattaa olla lukemattomat syyt. Luemme jatkuvasti väkivaltatapahtumista, joiden syylle ei keksitä järjellistä näyttöä. Vihaajalla itselläänkin saattaa olla ongelmia tunnistaa tunteitaan. Ulkopuoliset eivät näe merkkejä, koska käyttäytyminen saattaa olla supliikkia yleisesti ottaen. Kyseessä voi olla niin mies, nainen kuin lapsikin.
En yleistä enkä yksilöi, mutta...
Vihan voi naamioida monin tavoin. Huomiota kannattaa aina kiinnittää puhumattomuuteen, olkoon miten sosiaalinen ihminen tahansa. Puhumattomuutta on monenlaista; täydellisestä mykkyydestä erilaisiin ääntäjiin. Ääni on vain osa puhetta. Kuinka näkyy puhe kehon- tai sielunkielessä.Puhumattomuudesta ja sosiaalisuudesta tuli mieleen sellainen asia, että moni puhuu paljon, aniharva asiaa. Että siinä on ero. Joku on äänessä koko ajan (niin kuin minä tällä palstalla ;)) mutta ei loppupeleissä sano yhtään mitään.
Vaikka eipä tuo minua häiritse muuta kuin silloin kun joku tulee pälpättämään minulle tauotta tyhjää kun aivoni ovat jo saavuttaneet unitaajuuden..
"Milloin ymmärsitte saaneenne vihaa osaksenne tai olitte itse vihanneet?"
Jatkuvasti. Kaikkihan minua vihaa. Minusta huokuu sellainen yhteiskuntaan kelpaamattomuus. :(
Milloin olen vihannut? Hmm...Tänään kirosin mielessäni mm. tuntemattoman kaupan työntekijän, joka oli asetellut tavarat niin, ettei sieltä meinannut edes löytää mitään, sitä ennen mummon, joka tukki koko jalkakäytävän, sitä ennen varmaan joka toisen ihmisen, jotka vain sattuivat vilkaisemaan minua tympääntyneellä ilmeellä kadulla, tai ylipäänsä vilkaisemaan...Lista jatkuu...Tuntemattomia siis vihaan yleensä. :D
Tai en nyt tiedä voiko puhua vihastakaan...Käyttäisin siitä tilasta mielummin sanaa yleinen vitutus...Tiedän kyllä, että tuo on minun ongelmani, ei heidän. Positiivisempaa ajattelua olen pyrkinyt opettelemaan, mutta ei se mulla kauan kestä. ;P
"Miten vertaisitte kätketyn vihan merkitystä itsellenne, kun vastakohtana on suoran vihan ilmentymä? "
Hääh, tuosta kysymyksestä tulee enemmänkin mieleen joku koulun matikkatehtävä...No kätketty viha ei näy muille, kun taas suora viha näkyy varmaan seuraavana päivänä viimeistään mustelmana naamassa... :D
Merkitys...No kätketty viha säästää sen rahamäärän, mikä menee kustantaessa laastareita...Simple?Ja tarkennuksena, tuolla tarkoitin lähinnä muiden osoittamaa vihaa minua, tai jotakuta toista kohtaan...Itsehän en enää vihaani osoita, muuta kuin kätketysti ja passiivis-aggressiivisella tavalla. ;)
dizel kirjoitti:
Ja tarkennuksena, tuolla tarkoitin lähinnä muiden osoittamaa vihaa minua, tai jotakuta toista kohtaan...Itsehän en enää vihaani osoita, muuta kuin kätketysti ja passiivis-aggressiivisella tavalla. ;)
Hmm... Älä luule että pääset noin helpolla :) Haluan tentata sinua nyt D:
Miten osoitat sen kätketyn ja passiivis-aggressiivis-vihasi? Esimerkistäisitkö?elisakettu kirjoitti:
Hmm... Älä luule että pääset noin helpolla :) Haluan tentata sinua nyt D:
Miten osoitat sen kätketyn ja passiivis-aggressiivis-vihasi? Esimerkistäisitkö?Ääsh... :)
No yleensäkin jätän asioita tekemättä tyyliin "haistakaapas sitten p*ska."
Hoidan "velvollisuudet" myöhässä, jätän laskuja maksamatta, en vastaa puhelimeen, perun lupaukset jne...
Tai mikäli se viha on jotain tiettyä henkilöä kohtaan, hivuttaudun teennäisen ystävällisesti taka-alalle ja jos kuulen siitä jotain valitusta, totean sitten vasta suoraan, että "itsepähän kerjäsit...muistatko silloin kymmenen vuotta sitten, kun sanoit, että..."
Tai sitten jos olen todella v-tuuntunut johonkuhun ja jokin sopiva tilanne osuu kohdalle käytän sen hyväkseni kostaakseni tälle henkilölle, joka tuskin osaa edes epäillä, että olen suuttunut hänelle jostain...Esimerkiksi puhun suuni puhtaaksi hänen kavereidensa kuullen paljastaen arkaluontoisia asioita yms... ( kuten viimeksi tässä kuukausi sitten tein ) Toisinsanoen muutan kai sen kätketyn vihani ( josta en ole edes välttämättä tietoinen ) näkyväksi vihaksi. (?)
Siis silloin, kun se mulle sattuu sopimaan...Muuten olen kyllä ystävällinen kaikkia kohtaan, jopa niitä, jotka eivät ole sitä minua kohtaan, mutta kosto seuraakin yleensä perässä. Tai no, en tykkää puhua kostosta, pieni takaisinmaksu kokemuksistani voisi olla sopivampi ilmaisu.
Sellaista...dizel kirjoitti:
Ääsh... :)
No yleensäkin jätän asioita tekemättä tyyliin "haistakaapas sitten p*ska."
Hoidan "velvollisuudet" myöhässä, jätän laskuja maksamatta, en vastaa puhelimeen, perun lupaukset jne...
Tai mikäli se viha on jotain tiettyä henkilöä kohtaan, hivuttaudun teennäisen ystävällisesti taka-alalle ja jos kuulen siitä jotain valitusta, totean sitten vasta suoraan, että "itsepähän kerjäsit...muistatko silloin kymmenen vuotta sitten, kun sanoit, että..."
Tai sitten jos olen todella v-tuuntunut johonkuhun ja jokin sopiva tilanne osuu kohdalle käytän sen hyväkseni kostaakseni tälle henkilölle, joka tuskin osaa edes epäillä, että olen suuttunut hänelle jostain...Esimerkiksi puhun suuni puhtaaksi hänen kavereidensa kuullen paljastaen arkaluontoisia asioita yms... ( kuten viimeksi tässä kuukausi sitten tein ) Toisinsanoen muutan kai sen kätketyn vihani ( josta en ole edes välttämättä tietoinen ) näkyväksi vihaksi. (?)
Siis silloin, kun se mulle sattuu sopimaan...Muuten olen kyllä ystävällinen kaikkia kohtaan, jopa niitä, jotka eivät ole sitä minua kohtaan, mutta kosto seuraakin yleensä perässä. Tai no, en tykkää puhua kostosta, pieni takaisinmaksu kokemuksistani voisi olla sopivampi ilmaisu.
Sellaista...Kiitos. Tykkään sun suoruudestasi.
Toi mieleen rinkkani: anteeksi voin antaa, unohtaa en koskaan (tai unohtaminen on hidasta).
Sinä olet pitkän linjan kulkenut. Ei ole reilua kun kysyn, mutta kysyn kuitenkin: et kai sinä enää anna kenenkään satuttaa itseäsi suoran toiminnan kautta? Minä ainakin olen ollut siinä uskossa, ettet.- A
> Tänään kirosin mielessäni mm. tuntemattoman kaupan työntekijän, joka oli asetellut tavarat niin, ettei sieltä meinannut edes löytää mitään, sitä ennen mummon, joka tukki koko jalkakäytävän, sitä ennen varmaan joka toisen ihmisen, jotka vain sattuivat vilkaisemaan minua tympääntyneellä ilmeellä kadulla, tai ylipäänsä vilkaisemaan...Lista jatkuu...Tuntemattomia siis vihaan yleensä. :D
Tuttu lista. Minä olen keskittänyt vihani sittemmin henkilöautoilijoihin. Se on ikään kuin hyväksyttävämpää. :D
Viha on tunne. Pitäähän se tuntea. Pitkävihaisuus on sairaus. Väkivalta on perseestä. Aggressio on voimavara. Suunnilleen näin.
Viha muistuttaa tulitikkuaskia. elisakettu kirjoitti:
Kiitos. Tykkään sun suoruudestasi.
Toi mieleen rinkkani: anteeksi voin antaa, unohtaa en koskaan (tai unohtaminen on hidasta).
Sinä olet pitkän linjan kulkenut. Ei ole reilua kun kysyn, mutta kysyn kuitenkin: et kai sinä enää anna kenenkään satuttaa itseäsi suoran toiminnan kautta? Minä ainakin olen ollut siinä uskossa, ettet.En edes tiedä, miten minua voisi satuttaa kaiken kokemani jälkeen, mutta jos tarkoitat fyysistä väkivaltaa, en sellaista jäisi enää katselemaan. :)
En ole kyllä vielä koskaan antanut itseäni lyödä ilman seurauksia, tai tehdä ylipäänsä mitään muutakaan, mistä en pidä. Harvemmin pyrin kuitenkaan välttelemään näitä tilanteita jo ennakkoon...Jos nuo jutut eivät juuri hetkauta, miksi alkaisin niitä välttelemäänkään?
Kiitos taas kerran palstakirjoittajille.
Minä olen palstahistorian ajan toistellut puhumattomuuttani. Sen alle sisältyy toki muitakin asioita, mutta juuri naamioitunut viha sen alla on ollut. Puhumatonta vihaa lapsesta nuoruuteen, aikuisuudessa ja eri suhteissa. Vastaanotettu mielletty epäoikeudenmukaisuus kutistettu hiljaisuudeksi sisäiseksi ja ulkoiseksi mykkyydeksi. Lukemattomia kertoja.
Vihasta ei puhuta. Tiedättekö miksi?
Koska kiltit tytöt eivät tee niin.
Ja kiltteys on eräs tapa naamioida vihaa.- A
Puhumattomuudessa viha manifestoituu passiivis-aggressiiviseksi väkivallaksi.
Passiivis-aggressiivisessa väkivallassa kiltti tyttö (osa heistä on poikia) kanavoi vihansa sijaissubjektin kautta objektiin, joka voi olla hän itsekin.
Olennaista on väkivallan manifestointi, ei sen subjekti tai objekti. Väkivalta on sekä suunnatonta että persoonatonta. Sen tuhoava vaikutus on yhteisöllinen, kulttuurinen ja ylisukupolvinen. Väkivallalle ei tulisi alistua, vaan toimia omintakeisesti, luopua sijaissubjektiudesta ja kasvaa oman elämänsä subjektiksi.
(Pahoittelen lainasanojen määrää. Tämä on minulle kielellisesti vielä sisäistämätön viime vuosien tuore oivallus.)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174346
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842489Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731627Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella251290Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641187- 113928
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42922- 171904
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä75894Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72830