Yksin laivalle?

"Huoh... Olet kysynyt asiaa monesti. Kukaan ei pysty sinua auttamaan, sellasta vastausta ei tule, että reissuun lähtisit. "

Kyllä mä reissuun lähtisin, jos vaan saisin jostain sitä matkaseuraa. Mutta kun täältä Suomi24-palstalta sitä ei vaan ole löytynyt, vaikka oon kuinka yrittänyt sitä etsiä.

Olen muuten ikäisesi mies ja menossa lokakuussa kahdeksi viikoksi yksin Aasiaan, arvaa kysyinkö keneltäkään sen enempiä? Tai kiinnostaako mua kenenkään mielipide? Ei.

Aika rohkean vedon kyllä teit, kun uskaltauduit noin vaan lähtemään yksin ulkomaille ja vielä noin nuorena! Saanko kysyä, että miten työkaverisi/koulukaverisi asiaan suhtautuivat, ihmettelivätkö kovasti sitä, kun yksin sinne matkalle lähdet? Entä mitä vanhempasi sanoivat asiasta?

No tietenkin epäilen sitä, että sulla on varmasti laaja kaveripiiri ja olisit varmasti halutessasi saanut vaikka kuinka paljon sitä matkaseuraa mukaan, jos vaan olisit halunnut. Eli just tämän vuoksi sulla onkin hyvä itsetunto ja sun ei tarvii ajatella sitä, että mitä muut ihmiset susta oikein miettivät. Vanhempien kanssakin on helppo kaikesta jutella, kun he eivät ihmettele koskaan sun yksinäisyyttä ja sitä kun sulla ei ole kavereita, joten näin ollen he myös hyväksyvät paremmin sun yksin tekemät ulkomaan matkat.

Mulla kun se matkan teko tyssäisi heti ensimmäisenä siihen vanhempien ja työkavereiden reaktioihin, vaikka itse uskaltaisinkin lähteä yksin ulkomaan matkalle. Olisi niin inhottavaa mennä enää töihin sen jälkeen, kun työkaverit olisivat kaikkea musta siellä juoruilleet ja puhuneet mun selän takana.

DarkFear kirjoitti:

"Huoh... Olet kysynyt asiaa monesti. Kukaan ei pysty sinua auttamaan, sellasta vastausta ei tule, että reissuun lähtisit. "

Kyllä mä reissuun lähtisin, jos vaan saisin jostain sitä matkaseuraa. Mutta kun täältä Suomi24-palstalta sitä ei vaan ole löytynyt, vaikka oon kuinka yrittänyt sitä etsiä.

Olen muuten ikäisesi mies ja menossa lokakuussa kahdeksi viikoksi yksin Aasiaan, arvaa kysyinkö keneltäkään sen enempiä? Tai kiinnostaako mua kenenkään mielipide? Ei.

Aika rohkean vedon kyllä teit, kun uskaltauduit noin vaan lähtemään yksin ulkomaille ja vielä noin nuorena! Saanko kysyä, että miten työkaverisi/koulukaverisi asiaan suhtautuivat, ihmettelivätkö kovasti sitä, kun yksin sinne matkalle lähdet? Entä mitä vanhempasi sanoivat asiasta?

No tietenkin epäilen sitä, että sulla on varmasti laaja kaveripiiri ja olisit varmasti halutessasi saanut vaikka kuinka paljon sitä matkaseuraa mukaan, jos vaan olisit halunnut. Eli just tämän vuoksi sulla onkin hyvä itsetunto ja sun ei tarvii ajatella sitä, että mitä muut ihmiset susta oikein miettivät. Vanhempien kanssakin on helppo kaikesta jutella, kun he eivät ihmettele koskaan sun yksinäisyyttä ja sitä kun sulla ei ole kavereita, joten näin ollen he myös hyväksyvät paremmin sun yksin tekemät ulkomaan matkat.

Mulla kun se matkan teko tyssäisi heti ensimmäisenä siihen vanhempien ja työkavereiden reaktioihin, vaikka itse uskaltaisinkin lähteä yksin ulkomaan matkalle. Olisi niin inhottavaa mennä enää töihin sen jälkeen, kun työkaverit olisivat kaikkea musta siellä juoruilleet ja puhuneet mun selän takana.

Lue lisää

Vastaan sinulle nyt vielä, vaikka varmasti käännät tämänkin tekstin ylösalaisin ja keksit lisää selityksiä itsellesi olla lähtemättä reissuun, tekosyitä riittää ja kohta avaat jälleen uuden keskustelun tänne Suomi24:n odottaen sitä ihmeellistä viestiä, joka lopulta saa sinut rohkaistumaan ja painelemaan satamaan.

Uskoisin, että jotain tämän tyyppistä mielessäsi toivot, kun palaat asiaan uudestaan ja uudestaan? Älä ota tätä piruiluna, kunhan yritin miettiä miksi aina vaan vatvot tätä asiaa.

Toisin kuin veikkasit, kaveripiirini ei ole laaja. Sinunkin kirjoituksiisi törmäsin ensimmäisen kerran vuosi sitten lukiessani yksinäisyys-palstaa. Minulla on kaksi kaveria. Jotenkin myös samaistuin teksteihisi siinä mielessä, että myöskin minun on pienestä kaveripiiristäni johtuen vaikea saada reissuille ihmisiä mukaan.

Vaikka kavereita ei ole, itsetuntoni on ihan ok, mutta heikkoutensa siinäkin. Mutta tällaiset päivänselvät asiat kuten yksin reissaaminen nyt pitäisi onnistua hieman pienemmälläkin itsetunnolla. Itse en koe, että työkaverini juoruaisivat selkäni takana. Toiset käy mökillä tai Tallinnassa ja toiset lähtee vähän kauemmas. Mitä se kenellekkään kuuluu?

Vanhempieni kanssa keskustelin lähinnä mikä mahtaisi olla halvin vaihtoehto lentää perille. Mielessäni ei ole käynyt kertaakaan, että reissuun lähtemistäni pitäisi jotenki selitellä, tai siinä olisi mitään erityisen rohkeeta. Korkeintaan himpun verran päättäväisyyttä.

En tiedä, tai suoraan sanoen en usko, että viestistäni on sinulle mitään apua. Teksteistäsi päätellen ongelmasi on kuitenkin jossain syvemmällä kuin kavereiden puutteessa.

Mitenkä muuten pärjäät arkena? Onko muita tilanteita missä koet olevasi "tuijotuksen kohteena"? Missä menee raja mitä voit tehdä julkisesti yksin? Käytkö kaupassa yksin, onko se mielestäsi normaalia? Entä syöminen ulkona, kebabilla voi käydä yksin, mutta paremassa ravintolassa ei?

Tuntuu, että tarvitsisit jonkinlaista pientä karaistusta ja lisää rohkeutta! Ensimmäistä kertaa ikinä meinasin sanoa, että armeija voisi tehdä hyvää, mutta huomasin, että olet käynyt sivarin. Mikä sinänsä on rohkea valinta, vaatii huomattavasti enemmän rohkeutta, kuin yksin laivalla käyminen. Sivari olen siis itsekin.

Tuntuu tässä tapauksessa hullulta sanoa, mutta hyvä keino kasvattaa rohkeutta ja hieman karaistua on matkustaa ympäri maailmaa ja kohdata erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Niin olen itse tehnyt. Mutta tässä tapauksessa siitä ei taida olla apua, kun tiedostetaan ongelman laatu.

Enempää en sinua voi auttaa, tässä kaikki ajatukset mitä päähäni syntyi. Tsemppiä!

Vuodet vaan vierii kirjoitti:

Vastaan sinulle nyt vielä, vaikka varmasti käännät tämänkin tekstin ylösalaisin ja keksit lisää selityksiä itsellesi olla lähtemättä reissuun, tekosyitä riittää ja kohta avaat jälleen uuden keskustelun tänne Suomi24:n odottaen sitä ihmeellistä viestiä, joka lopulta saa sinut rohkaistumaan ja painelemaan satamaan.

Uskoisin, että jotain tämän tyyppistä mielessäsi toivot, kun palaat asiaan uudestaan ja uudestaan? Älä ota tätä piruiluna, kunhan yritin miettiä miksi aina vaan vatvot tätä asiaa.

Toisin kuin veikkasit, kaveripiirini ei ole laaja. Sinunkin kirjoituksiisi törmäsin ensimmäisen kerran vuosi sitten lukiessani yksinäisyys-palstaa. Minulla on kaksi kaveria. Jotenkin myös samaistuin teksteihisi siinä mielessä, että myöskin minun on pienestä kaveripiiristäni johtuen vaikea saada reissuille ihmisiä mukaan.

Vaikka kavereita ei ole, itsetuntoni on ihan ok, mutta heikkoutensa siinäkin. Mutta tällaiset päivänselvät asiat kuten yksin reissaaminen nyt pitäisi onnistua hieman pienemmälläkin itsetunnolla. Itse en koe, että työkaverini juoruaisivat selkäni takana. Toiset käy mökillä tai Tallinnassa ja toiset lähtee vähän kauemmas. Mitä se kenellekkään kuuluu?

Vanhempieni kanssa keskustelin lähinnä mikä mahtaisi olla halvin vaihtoehto lentää perille. Mielessäni ei ole käynyt kertaakaan, että reissuun lähtemistäni pitäisi jotenki selitellä, tai siinä olisi mitään erityisen rohkeeta. Korkeintaan himpun verran päättäväisyyttä.

En tiedä, tai suoraan sanoen en usko, että viestistäni on sinulle mitään apua. Teksteistäsi päätellen ongelmasi on kuitenkin jossain syvemmällä kuin kavereiden puutteessa.

Mitenkä muuten pärjäät arkena? Onko muita tilanteita missä koet olevasi "tuijotuksen kohteena"? Missä menee raja mitä voit tehdä julkisesti yksin? Käytkö kaupassa yksin, onko se mielestäsi normaalia? Entä syöminen ulkona, kebabilla voi käydä yksin, mutta paremassa ravintolassa ei?

Tuntuu, että tarvitsisit jonkinlaista pientä karaistusta ja lisää rohkeutta! Ensimmäistä kertaa ikinä meinasin sanoa, että armeija voisi tehdä hyvää, mutta huomasin, että olet käynyt sivarin. Mikä sinänsä on rohkea valinta, vaatii huomattavasti enemmän rohkeutta, kuin yksin laivalla käyminen. Sivari olen siis itsekin.

Tuntuu tässä tapauksessa hullulta sanoa, mutta hyvä keino kasvattaa rohkeutta ja hieman karaistua on matkustaa ympäri maailmaa ja kohdata erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Niin olen itse tehnyt. Mutta tässä tapauksessa siitä ei taida olla apua, kun tiedostetaan ongelman laatu.

Enempää en sinua voi auttaa, tässä kaikki ajatukset mitä päähäni syntyi. Tsemppiä!

Lue lisää

"Toisin kuin veikkasit, kaveripiirini ei ole laaja. Sinunkin kirjoituksiisi törmäsin ensimmäisen kerran vuosi sitten lukiessani yksinäisyys-palstaa. Minulla on kaksi kaveria. Jotenkin myös samaistuin teksteihisi siinä mielessä, että myöskin minun on pienestä kaveripiiristäni johtuen vaikea saada reissuille ihmisiä mukaan. "

No ihmettelin vaan sitä, että mikä oikein saa sut lähtemään yksin ulkomaan matkoille.

"Vaikka kavereita ei ole, itsetuntoni on ihan ok, mutta heikkoutensa siinäkin. Mutta tällaiset päivänselvät asiat kuten yksin reissaaminen nyt pitäisi onnistua hieman pienemmälläkin itsetunnolla. Itse en koe, että työkaverini juoruaisivat selkäni takana. Toiset käy mökillä tai Tallinnassa ja toiset lähtee vähän kauemmas. Mitä se kenellekkään kuuluu? "

Sulla varmasti onkin erilaiset työkaverit ja erilainen työympäristö mitä mulla, ehkä siellä ihmisiä ei kiinnosta niin paljon se, että miten paljon toisilla on kavereita ja miten vilkas sosiaalinen elämä heillä oikein on. Mun työpaikalla kun on taas sellainen ilmapiiri, että mitä laajempi kaveripiiri ja mitä enemmän kavereita facebookissa, niin sitä pidetympi oot työkavereiden keskuudessa ja sitä paremman kuvan onnistut sillä itsestäsi antamaan. Sitten taas jos et pysty, osaa tai halua elää näiden normien mukaan, niin sitä ihmetellään kovasti ja susta juoruillaan varmasti selän takana kaikkea mahdollista.

"Vanhempieni kanssa keskustelin lähinnä mikä mahtaisi olla halvin vaihtoehto lentää perille. Mielessäni ei ole käynyt kertaakaan, että reissuun lähtemistäni pitäisi jotenki selitellä, tai siinä olisi mitään erityisen rohkeeta. Korkeintaan himpun verran päättäväisyyttä."

No mä kyllä joutuisin sitä reissuun lähtemistä vanhemmilleni kovasti selittelemään, varsinkin jos lähtisin yksin tai sellaisen tyypin kanssa, jota vanhempani eivät tunne tai ole tavanneet.

"Mitenkä muuten pärjäät arkena? Onko muita tilanteita missä koet olevasi "tuijotuksen kohteena"? Missä menee raja mitä voit tehdä julkisesti yksin? Käytkö kaupassa yksin, onko se mielestäsi normaalia? Entä syöminen ulkona, kebabilla voi käydä yksin, mutta paremassa ravintolassa ei? "

Sanotaan niin, että jossain pärjään paremmin ja jossain huonommin. Käyn toki kaupassa yksin, kun on pakko ja muutenkin se nyt on ihan normaalia, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota. Ulkona käyn syömässä vain tollaisissa lähipizzerioissa, mutta en varmasti menisi koskaan yksin mihinkään hienompaan ravintolaan. Kaikkein eniten välttelemät paikat ovat sitten tietenkin nämä kaikenlaiset kaljabaarit ja yökerhot, joissa nuoriso liikkuu aina vain ja ainoastaan kaveriporukoissaan. Näihin en todellakaan uskaltaisi mennä, kun on kertynyt niistä vuosien aikana vain ja ainoastaan pelkkiä huonoja kokemuksia ja kaikki just siitä yksinäisyydestä johtuen!

Kaikki tämä vika on ollut niissä toisissa ihmisissä, kun he eivät ole koskaan ymmärtäneet sitä, jos olen ollut yksin baarissa. Aina ovat alkaneet painostavasti kyselemään siitä yksinolosta ja tuomitsevaan sävyyn ihmetelleet sitä, että miksei nuorella miehellä ole ketään kavereita kenen kanssa käydä baareissa.

"Tuntuu, että tarvitsisit jonkinlaista pientä karaistusta ja lisää rohkeutta! Ensimmäistä kertaa ikinä meinasin sanoa, että armeija voisi tehdä hyvää, mutta huomasin, että olet käynyt sivarin. Mikä sinänsä on rohkea valinta, vaatii huomattavasti enemmän rohkeutta, kuin yksin laivalla käyminen. Sivari olen siis itsekin. "

Hyvä kun et mitään armeijan käymisestä sanonut, koska siitä olenkin kuullut koko elämäni ajan kaikkein eniten sitä vittuilua ja haukkumista. Tämä sivarin käyminen onkin todella mun elämäni kaikkein rohkein teko, sillä oon kotoisin pieneltä ahdasmieliseltä paikkakunnalta, jossa sitä intin käymistä on pidetty aina täysin itsestään selvänä asiana, jota yksikään suomalaismies ei saisi ikinä kyseenalaistaa tai jättää suorittamatta. Suurin syy Helsinkiin muutolla olikin mulla just se, kun en kestänyt kotiseutuni vihamielistä ja sivarivastaista ilmapiiriä.

"Tuntuu tässä tapauksessa hullulta sanoa, mutta hyvä keino kasvattaa rohkeutta ja hieman karaistua on matkustaa ympäri maailmaa ja kohdata erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Niin olen itse tehnyt. Mutta tässä tapauksessa siitä ei taida olla apua, kun tiedostetaan ongelman laatu. "

Kiitokset sulle ymmärtäväisistä kommenteista. Sulla oli tässä ihan hyviä ja ymmärtäväisiä vinkkejä. Harmi vaan, kun näitä ymmärtäväisiä ihmisiä tapaa niin kovin harvoin koskaan tuolla reaalimaailmassa. Voisin mä vaikka joskus vähän vanhempana lähteäkin yksin ulkomaille, sillä suurin ongelma kun ei suinkaan ole se yksin lähteminen, vaan enemmänkin ne muiden ihmisten kielteiset reaktiot. On vaan niin inhottavaa selitellä ja perustella aina sitä yksinoloa kaikille ihmisille, kun he eivät kuitenkaan sitä ikinä ymmärrä.

"Olen muuten ikäisesi mies ja menossa lokakuussa kahdeksi viikoksi yksin Aasiaan, arvaa kysyinkö keneltäkään sen enempiä? Tai kiinnostaako mua kenenkään mielipide? Ei. "

Niiiii,eihän sitä koskaan tiedä jos ne tulee kysymään miksi olet yksin liikenteessä ja nauravat päälle:D

Kun en halua luopua tästä haaveesta! Se laivaristeilylle pääseminen kun on mun elämän suurin haaveeni, mistä oon haaveillut jo niin monen vuoden ajan. Enkä todellakaan suostu tästä haaveesta luopumaan, kun se masentaisi mut aivan täysin.

DarkFear kirjoitti:

Kun en halua luopua tästä haaveesta! Se laivaristeilylle pääseminen kun on mun elämän suurin haaveeni, mistä oon haaveillut jo niin monen vuoden ajan. Enkä todellakaan suostu tästä haaveesta luopumaan, kun se masentaisi mut aivan täysin.

Lue lisää

Mene sekaan vaan! Avoin asenne ja positiivinen mieli mukaan..juttele ihmisille ja naisille..yritä flirttailla minkä kerkiät..kuka tietää vaikka jotain tapahtuisi..siis mielenkiintoista.On turha nuoren miehen kuluttaa energiaa siihen että pohtii mitä työkaverit sanoo tai ajattelee..sun elämä-ei heidän! Et sinä voi ajatella että kysyisit luvan joltain työkaverilta että saatko harrastaa seksiä tuon upean naisen kanssa-koska kateellinen työkaveri kieltäisi sen! Anna palaa vaan...

madam enjoy kirjoitti:

Mene sekaan vaan! Avoin asenne ja positiivinen mieli mukaan..juttele ihmisille ja naisille..yritä flirttailla minkä kerkiät..kuka tietää vaikka jotain tapahtuisi..siis mielenkiintoista.On turha nuoren miehen kuluttaa energiaa siihen että pohtii mitä työkaverit sanoo tai ajattelee..sun elämä-ei heidän! Et sinä voi ajatella että kysyisit luvan joltain työkaverilta että saatko harrastaa seksiä tuon upean naisen kanssa-koska kateellinen työkaveri kieltäisi sen! Anna palaa vaan...

Lue lisää

"Mene sekaan vaan! Avoin asenne ja positiivinen mieli mukaan..juttele ihmisille ja naisille..yritä flirttailla minkä kerkiät..kuka tietää vaikka jotain tapahtuisi..siis mielenkiintoista.On turha nuoren miehen kuluttaa energiaa siihen että pohtii mitä työkaverit sanoo tai ajattelee..sun elämä-ei heidän! Et sinä voi ajatella että kysyisit luvan joltain työkaverilta että saatko harrastaa seksiä tuon upean naisen kanssa-koska kateellinen työkaveri kieltäisi sen! Anna palaa vaan... "

En varmasti uskaltaisi ikimaailmassa alkaa juttelemaan laivalla, baareissa tai missään tuntemattomille ihmisille, kun ensimmäisenä pelkona mulla on heti mielessä se, että mitä he oikein ajattelevat musta kun oon siellä yksin ilman ketään kavereita. Enkä sitä paitsi suoraan sanottuna tykkää yhtään tällaisista vinkeistä ja neuvoista, ei millään pahalla, mutta oon hyvin sulkeutunut luonteeltani ja muutenkin hyvin tarkka siitä, että mitä uskallan koskaan puhua tuntemattomille ihmisille.

Työkaverit ja heidän ahdasmieliset asenteet ovat vaikuttaneet hyvin paljon mun elämääni ja sen takia en koskaan oikein uskalla mitään tehdä tai mihinkään mennä, kun saa pelätä aina sitä, että miten työkaverit nyt siihen oikein suhtautuvat. Tai jos teen vastoin heidän tahtoaan, niin en ainakaan kerro mitään siitä heille sanallakaan, kun joutuisi sitten työpaikalla ihmettelyn ja painostavan utelun kohteeksi.

DarkFear kirjoitti:

Kun en halua luopua tästä haaveesta! Se laivaristeilylle pääseminen kun on mun elämän suurin haaveeni, mistä oon haaveillut jo niin monen vuoden ajan. Enkä todellakaan suostu tästä haaveesta luopumaan, kun se masentaisi mut aivan täysin.

Lue lisää

No odota sitten sinne nelikymppiseksi asti. Se tuntuu olevan ainoa vaihtoehto, kun mikään muu ei toimi, eikä kukaan osaa auttaa.

Sitten nelikymppisenä voit tietysti selitellä, että et vielä uskalla, mutta sitten viisikymppisenä...

Älä viitsi jankuttaa enää samaa juttua, kun joka keskustelussa toistat täsmälleen samoja lauseita. Aina ihan samat jutut, etkä koskaan lähde mihinkään.

DarkFear kirjoitti:

"Mene sekaan vaan! Avoin asenne ja positiivinen mieli mukaan..juttele ihmisille ja naisille..yritä flirttailla minkä kerkiät..kuka tietää vaikka jotain tapahtuisi..siis mielenkiintoista.On turha nuoren miehen kuluttaa energiaa siihen että pohtii mitä työkaverit sanoo tai ajattelee..sun elämä-ei heidän! Et sinä voi ajatella että kysyisit luvan joltain työkaverilta että saatko harrastaa seksiä tuon upean naisen kanssa-koska kateellinen työkaveri kieltäisi sen! Anna palaa vaan... "

En varmasti uskaltaisi ikimaailmassa alkaa juttelemaan laivalla, baareissa tai missään tuntemattomille ihmisille, kun ensimmäisenä pelkona mulla on heti mielessä se, että mitä he oikein ajattelevat musta kun oon siellä yksin ilman ketään kavereita. Enkä sitä paitsi suoraan sanottuna tykkää yhtään tällaisista vinkeistä ja neuvoista, ei millään pahalla, mutta oon hyvin sulkeutunut luonteeltani ja muutenkin hyvin tarkka siitä, että mitä uskallan koskaan puhua tuntemattomille ihmisille.

Työkaverit ja heidän ahdasmieliset asenteet ovat vaikuttaneet hyvin paljon mun elämääni ja sen takia en koskaan oikein uskalla mitään tehdä tai mihinkään mennä, kun saa pelätä aina sitä, että miten työkaverit nyt siihen oikein suhtautuvat. Tai jos teen vastoin heidän tahtoaan, niin en ainakaan kerro mitään siitä heille sanallakaan, kun joutuisi sitten työpaikalla ihmettelyn ja painostavan utelun kohteeksi.

Lue lisää

Voi hyvää päivää. Vastoin työkavereiden tahtoa? Millä planeetalla sinä oikein elät? Ne ovat vain työkavereita, eivät mitään sinun elämäsi määrääjiä ja kuninkaita.

Tuntuu siltä, että olet liian pelokas ja nössö tekemään yhtään mitään. Elät elämääsi vain vanhempiasi ja työkavereitasi varten, et siten miten itse haluaisit.

Ja tiedätkös mitä? Se ei ole muiden ihmisten, vaan sinun ihan oma vikasi. Sinä et tee asioita joita voisit tehdä, koska päätät olla tekemättä. Älä viitsi käyttää muita ihmisiä tekosyynä sille, että sinä itse et osaa tai uskalla elää omaa elämääsi. Suomessa on tuhansia ihmisiä joilla on ollut sinun elämääsi vaikeampaa, mutta elävät silti ihan omaa elämääsi.

Se on ihan sinun oma syysi, että jumitat paikallasi ja mietit vain mitä joku muu ajattelee.

Jos tuntuu ettet millään uskalla tai et voi olla ajattelematta muiden mielipiteitä, niin kannattaisi hakea ongelmaan apua ja mennä puhumaan ammattiauttajalle. Mutta joo, sehän ei sinulle kelvannut, kun sinusta sinulla ei ole mitään ongelmia. Muuten vaan ajattelet neuroottisesti mitä kaikki muut ajattelevat ja jankutat samoja teemoja.

Uskopn kyllä sen, että sinulla oli kotipaikkakunnallasi vaikeaa ja sivarivalinnasta vittuiltiin yms ja vanhemmat kyselivät kavereista, mutta ei se enää oikein kelpaa tekosyyksi. Sivariajoista on jo n. 10 vuotta aikaa. Et asu enää kotipaikkakunnallasi. Olet kohta 30v aikuinen mies, et mikään äidin holhoama pikkupoika.

Tällä hetkellä pahin syyllinen tilanteeseesi olet sinä itse, eivät muut "ahdasmieliset" ihmiset. Eikä se sinun vainoharhainen luonteesi muutu miksikään siitä jos löydät kaverin ja pääset risteilylle.

Mutta joo. Seuraavaksi voit syyttää kaikkia Helsinkiläisiä ahdasmielisiksi ja syyllisiksi ongelmiisi. Sitten voit muuttaa ulkomaille ja syyttää kaikkia suomalaisia ongelmistasi. Sitten kun huomaat, että ulkomailla ei ole sen helpompaa, niin voit syyttää koko maailmaa ongelmistasi. Pääasia, että sinussa itsessäsi ei voi olla mitään vikaa.

Sama loru taas kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Vastoin työkavereiden tahtoa? Millä planeetalla sinä oikein elät? Ne ovat vain työkavereita, eivät mitään sinun elämäsi määrääjiä ja kuninkaita.

Tuntuu siltä, että olet liian pelokas ja nössö tekemään yhtään mitään. Elät elämääsi vain vanhempiasi ja työkavereitasi varten, et siten miten itse haluaisit.

Ja tiedätkös mitä? Se ei ole muiden ihmisten, vaan sinun ihan oma vikasi. Sinä et tee asioita joita voisit tehdä, koska päätät olla tekemättä. Älä viitsi käyttää muita ihmisiä tekosyynä sille, että sinä itse et osaa tai uskalla elää omaa elämääsi. Suomessa on tuhansia ihmisiä joilla on ollut sinun elämääsi vaikeampaa, mutta elävät silti ihan omaa elämääsi.

Se on ihan sinun oma syysi, että jumitat paikallasi ja mietit vain mitä joku muu ajattelee.

Jos tuntuu ettet millään uskalla tai et voi olla ajattelematta muiden mielipiteitä, niin kannattaisi hakea ongelmaan apua ja mennä puhumaan ammattiauttajalle. Mutta joo, sehän ei sinulle kelvannut, kun sinusta sinulla ei ole mitään ongelmia. Muuten vaan ajattelet neuroottisesti mitä kaikki muut ajattelevat ja jankutat samoja teemoja.

Uskopn kyllä sen, että sinulla oli kotipaikkakunnallasi vaikeaa ja sivarivalinnasta vittuiltiin yms ja vanhemmat kyselivät kavereista, mutta ei se enää oikein kelpaa tekosyyksi. Sivariajoista on jo n. 10 vuotta aikaa. Et asu enää kotipaikkakunnallasi. Olet kohta 30v aikuinen mies, et mikään äidin holhoama pikkupoika.

Tällä hetkellä pahin syyllinen tilanteeseesi olet sinä itse, eivät muut "ahdasmieliset" ihmiset. Eikä se sinun vainoharhainen luonteesi muutu miksikään siitä jos löydät kaverin ja pääset risteilylle.

Mutta joo. Seuraavaksi voit syyttää kaikkia Helsinkiläisiä ahdasmielisiksi ja syyllisiksi ongelmiisi. Sitten voit muuttaa ulkomaille ja syyttää kaikkia suomalaisia ongelmistasi. Sitten kun huomaat, että ulkomailla ei ole sen helpompaa, niin voit syyttää koko maailmaa ongelmistasi. Pääasia, että sinussa itsessäsi ei voi olla mitään vikaa.

Lue lisää

"Voi hyvää päivää. Vastoin työkavereiden tahtoa? Millä planeetalla sinä oikein elät? Ne ovat vain työkavereita, eivät mitään sinun elämäsi määrääjiä ja kuninkaita. "

On vaan inhottavaa mennä töihin, jos saa kuulla siellä jotain vihjailua itsestään ja mahdollisesti työkaverit ovat puhuneet musta jotain pahaa selän takana mun poissa ollessani.

"Tuntuu siltä, että olet liian pelokas ja nössö tekemään yhtään mitään. Elät elämääsi vain vanhempiasi ja työkavereitasi varten, et siten miten itse haluaisit. "

Valitettavasti vanhemmilla ja työkavereilla on erittäin voimakkaat mielipiteet ja he eivät myöskään pelkää tuoda niitä julki. Siinä onkin sitten vaikea mitään selitellä, jos joutuu heidän kanssan jonkinlaiselle törmäyskurssille. Oon kyllä miettinyt sitä, että ehkä joskus vanhempana elämä voisi olla helpompaa, jos vanhemmat ja työkaverit oppisivat hyväksymään sen yksinäisyyden paremmin ja eivät enää ihmettelisi ja tuomitsisi yhtä rankasti sitä, jos mä vaikka lähtisin yksin laivaristeilylle ilman ketään kavereita.

"Ja tiedätkös mitä? Se ei ole muiden ihmisten, vaan sinun ihan oma vikasi. Sinä et tee asioita joita voisit tehdä, koska päätät olla tekemättä. Älä viitsi käyttää muita ihmisiä tekosyynä sille, että sinä itse et osaa tai uskalla elää omaa elämääsi. Suomessa on tuhansia ihmisiä joilla on ollut sinun elämääsi vaikeampaa, mutta elävät silti ihan omaa elämääsi. "

Kävin mä nuorempana mm. yksin baareissa, mutta en koskaan siellä viihtynyt. Koskaan sieltä ei löytynyt juttuseuraa ja siellä tunsi vaan olonsa ahdistavaksi ja alkoi masentaa, kun ei ollut ketään kavereita ja kaikki muut nuoret kyllä saivat pitää aina hauskaa omissa kaveriporukoissaan. Sitten kun aina riitti näitä uteliaita ihmisiä kysymässä painostavaan sävyyn siitä mun yksinolosta ja kavereista, niin tämä loukkasi mua tosi pahasti ja jätti muhun jäljet oikein pysyvästi. Tämän vuoksi olenkin sitten saanut olla aina hyvin tarkkana sen suhteen, että mihin uskallan koskaan yksin lähteä, ettei vaan tule ihmiset utelemaan siitä yksinolosta ka kavereista.


"Se on ihan sinun oma syysi, että jumitat paikallasi ja mietit vain mitä joku muu ajattelee. "

Onko sulla sitten mitään parempia vinkkejä sen suhteen, että mitä mun pitäisi elämälleni tehdä ja miten saisin muutettua elämääni parempaan suuntaan?

"Uskopn kyllä sen, että sinulla oli kotipaikkakunnallasi vaikeaa ja sivarivalinnasta vittuiltiin yms ja vanhemmat kyselivät kavereista, mutta ei se enää oikein kelpaa tekosyyksi. Sivariajoista on jo n. 10 vuotta aikaa. Et asu enää kotipaikkakunnallasi. Olet kohta 30v aikuinen mies, et mikään äidin holhoama pikkupoika. "

Mielestäni tämä kelpaa edelleen syyksi kun syyksi, sillä ei mun elämässä ole juuri mikään muuttunut kotiseudun ajoista, vaikka asunkin nykyään Helsingissä ja oon muutaman vuoden vanhempi kun tuolloin.

"Tällä hetkellä pahin syyllinen tilanteeseesi olet sinä itse, eivät muut "ahdasmieliset" ihmiset. Eikä se sinun vainoharhainen luonteesi muutu miksikään siitä jos löydät kaverin ja pääset risteilylle. "

Se kavereiden löytäminen ja heidän kanssaan laivaristeilylle pääseminen muuttaisi elämääni niin paljon parempaan suuntaan, sillä se nostaisi mun itsetuntoa kohisten ylöspäin ja samalla sitä tuntisi nauttivansa muiden ihmisten suosiota, kun saisi olla kavereiden kanssa laivaristeilyllä, kuten kaikki muutkin nuoret siellä aina ovat. Laivan baareissakin olisi oikein itsevarma olo, kun ei tarvisi pelätä kertaakaan sitä, että mitä jos joku tulee kysymään siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Mullakin riittäisi varmasti koko ajan juttuseuraa laivalla, kun tuntemattomat ihmiset haluaisivat tulla juttelemaan mulle ja tutustua muhun lähemmin, kun he huomaisivat mun olevan kavereiden kanssa liikkeellä ja päättelisivät näin ollen olevan mun suht suosittu, kun mulla on kavereita joiden kanssa liikkua tollaisissa paikoissa. Yksinäisille kun ei koskaan kukaan tule missään mitään juttelemaan, korkeintaan vaan kysellään siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Mutta nämä kun ovat just sellaisia juttuja, joita ne sosiaaliset ja paljon kavereita omaavat ihmiset eivät useinkaan ymmärrä, johtuen siitä, kun heidän ei ole itse koskaan tarvinnut kokea samanlaista häpeän tunnetta sen oman yksinäisyytensä takia ja lisäksi he eivät itse tajua sitä, miten paljon sellainen oikein voi nostattaa nuoren miehen itsetuntoa, kun hän tuntee itse olevansa suht suosittu ja pidetty muiden ihmisten keskuudessa.

DarkFear kirjoitti:

"Voi hyvää päivää. Vastoin työkavereiden tahtoa? Millä planeetalla sinä oikein elät? Ne ovat vain työkavereita, eivät mitään sinun elämäsi määrääjiä ja kuninkaita. "

On vaan inhottavaa mennä töihin, jos saa kuulla siellä jotain vihjailua itsestään ja mahdollisesti työkaverit ovat puhuneet musta jotain pahaa selän takana mun poissa ollessani.

"Tuntuu siltä, että olet liian pelokas ja nössö tekemään yhtään mitään. Elät elämääsi vain vanhempiasi ja työkavereitasi varten, et siten miten itse haluaisit. "

Valitettavasti vanhemmilla ja työkavereilla on erittäin voimakkaat mielipiteet ja he eivät myöskään pelkää tuoda niitä julki. Siinä onkin sitten vaikea mitään selitellä, jos joutuu heidän kanssan jonkinlaiselle törmäyskurssille. Oon kyllä miettinyt sitä, että ehkä joskus vanhempana elämä voisi olla helpompaa, jos vanhemmat ja työkaverit oppisivat hyväksymään sen yksinäisyyden paremmin ja eivät enää ihmettelisi ja tuomitsisi yhtä rankasti sitä, jos mä vaikka lähtisin yksin laivaristeilylle ilman ketään kavereita.

"Ja tiedätkös mitä? Se ei ole muiden ihmisten, vaan sinun ihan oma vikasi. Sinä et tee asioita joita voisit tehdä, koska päätät olla tekemättä. Älä viitsi käyttää muita ihmisiä tekosyynä sille, että sinä itse et osaa tai uskalla elää omaa elämääsi. Suomessa on tuhansia ihmisiä joilla on ollut sinun elämääsi vaikeampaa, mutta elävät silti ihan omaa elämääsi. "

Kävin mä nuorempana mm. yksin baareissa, mutta en koskaan siellä viihtynyt. Koskaan sieltä ei löytynyt juttuseuraa ja siellä tunsi vaan olonsa ahdistavaksi ja alkoi masentaa, kun ei ollut ketään kavereita ja kaikki muut nuoret kyllä saivat pitää aina hauskaa omissa kaveriporukoissaan. Sitten kun aina riitti näitä uteliaita ihmisiä kysymässä painostavaan sävyyn siitä mun yksinolosta ja kavereista, niin tämä loukkasi mua tosi pahasti ja jätti muhun jäljet oikein pysyvästi. Tämän vuoksi olenkin sitten saanut olla aina hyvin tarkkana sen suhteen, että mihin uskallan koskaan yksin lähteä, ettei vaan tule ihmiset utelemaan siitä yksinolosta ka kavereista.


"Se on ihan sinun oma syysi, että jumitat paikallasi ja mietit vain mitä joku muu ajattelee. "

Onko sulla sitten mitään parempia vinkkejä sen suhteen, että mitä mun pitäisi elämälleni tehdä ja miten saisin muutettua elämääni parempaan suuntaan?

"Uskopn kyllä sen, että sinulla oli kotipaikkakunnallasi vaikeaa ja sivarivalinnasta vittuiltiin yms ja vanhemmat kyselivät kavereista, mutta ei se enää oikein kelpaa tekosyyksi. Sivariajoista on jo n. 10 vuotta aikaa. Et asu enää kotipaikkakunnallasi. Olet kohta 30v aikuinen mies, et mikään äidin holhoama pikkupoika. "

Mielestäni tämä kelpaa edelleen syyksi kun syyksi, sillä ei mun elämässä ole juuri mikään muuttunut kotiseudun ajoista, vaikka asunkin nykyään Helsingissä ja oon muutaman vuoden vanhempi kun tuolloin.

"Tällä hetkellä pahin syyllinen tilanteeseesi olet sinä itse, eivät muut "ahdasmieliset" ihmiset. Eikä se sinun vainoharhainen luonteesi muutu miksikään siitä jos löydät kaverin ja pääset risteilylle. "

Se kavereiden löytäminen ja heidän kanssaan laivaristeilylle pääseminen muuttaisi elämääni niin paljon parempaan suuntaan, sillä se nostaisi mun itsetuntoa kohisten ylöspäin ja samalla sitä tuntisi nauttivansa muiden ihmisten suosiota, kun saisi olla kavereiden kanssa laivaristeilyllä, kuten kaikki muutkin nuoret siellä aina ovat. Laivan baareissakin olisi oikein itsevarma olo, kun ei tarvisi pelätä kertaakaan sitä, että mitä jos joku tulee kysymään siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Mullakin riittäisi varmasti koko ajan juttuseuraa laivalla, kun tuntemattomat ihmiset haluaisivat tulla juttelemaan mulle ja tutustua muhun lähemmin, kun he huomaisivat mun olevan kavereiden kanssa liikkeellä ja päättelisivät näin ollen olevan mun suht suosittu, kun mulla on kavereita joiden kanssa liikkua tollaisissa paikoissa. Yksinäisille kun ei koskaan kukaan tule missään mitään juttelemaan, korkeintaan vaan kysellään siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Mutta nämä kun ovat just sellaisia juttuja, joita ne sosiaaliset ja paljon kavereita omaavat ihmiset eivät useinkaan ymmärrä, johtuen siitä, kun heidän ei ole itse koskaan tarvinnut kokea samanlaista häpeän tunnetta sen oman yksinäisyytensä takia ja lisäksi he eivät itse tajua sitä, miten paljon sellainen oikein voi nostattaa nuoren miehen itsetuntoa, kun hän tuntee itse olevansa suht suosittu ja pidetty muiden ihmisten keskuudessa.

Lue lisää

Tämä viesti koittaa auttaa sinua DarkFear.

Olen itse vähän alle 30-kymppinen nainen. Olen ollut sinkkuna eli "yksin" viimeiset kahdeksan vuotta ja vaikka olen sosiaalinen ja minulla on pieni ystävä- sekä kaveripiiri, olen kokenut olevani "henkisellä tasolla" aina yksin. Teinimäisesti sen voisi ilmaista, että kukaan ei koskaan täysin tajua mua. Mutta se on vain elämää.

Nyt sinun ongelmaasi. Kysyit, mitä sinun pitäisi tehdä, että asiat olisi toisin. Sitten ylläolevassa viestissä kerrot näkemyksesi siitä, miten siellä risteilyllä kaikki olisi paljon paremmin kun kulkisit kerrankin kavereiden seurassa. Ihmiset tulisivat juttelemaan sinulle, katsoisivat sinua kunnioittavasti ja itsetuntosi lähtisi nousemaa.

Tässä oma analyysini ongelmastasi - olet tehnty yksinäisyydestä liian ison häpeän ja hirviön. Päähäsi on iskostunut ajatus, että ihmiset todella voimakkaasti halveksi vailla seuraa kulkevia ja sellaisia, joilla ei ole kaveria kuljessä. Näin ei todellakaan ole.

Yksinolemista saatetaan ihmetella ja on tavallisempaa liikkua kodin ulkopuolella jossain seurassa. Totta. Se mikä ei ole totta, on se painolasti minkä lataat tälle ihmettelyllä. Oikeasti ihmiset vain kevyesti kohauttavat olkiaan, että jaahas oot yksin, vähän hassuu, mitäs seuraavaksi? Vain sinä itse tunnut märehtivän asiaa liikaa. Tavalliset ihmiset eivät oikeasti välitä sun yksinäisyydestä tai kaverisuhteista. Jos tavalliset ihmiset on alkaneet puhua sulle niin ne haluaa tappaa omaa aikaansa tai ovat kiinnostuneet susta, sun persoonsta.

Ikävä kertoa tosiasiat, mutta kavereiden kanssa liikkuminen EI lisää sitä, että ihmiset tulisivat juttelemaan sinulle, etenkään tuntemattomat. Se, että jollekin on kavereita matkassa ei anna henkilölle normaalin, vaarattoman ja helposti lähestyttävän ihmisen leimaa. Ulkona ja risteilyllä olevat ihmiset viettävät aikaa omien kavereiden kanssa. Jos joku hakee uutta seuraa vaikka vaan keskustelu mielessä, hän todennäköisesti puhuu yksinäiselle ihmiselle, kuin menee rikkomaan jonkun kaveriporukan kuvioita/keskustelua/hauskanpitoa

Kavereiden kanssa yhdessä liikkuminen ei tee sinusta suosittua. Se, että on jotain kavereita ei takaa suosiota. Vain tietynlaiset, toisinsanoen sosiaalisesti jo suosittujen, kavereiden seura voi tuoda sinullekkin suosiota. Outo lintu on silti outo lintu myös paratiisipapukaijojen joukossa.

Vain onnenonkijat valitsevat ne henkilöt, joiden kanssa he haluavat mennä juttelemaan, sen perusteella, kuinka suosittuja kyseiset henkilöt ovat. Suosio ja pitäminen ovat pitkän ajan työn tulosta eikä se synny missään yhdellä risteylyllä. Pahoittelen.

Kirjoitat ihan itsekkin, että pelkäät ihmisten tulevan kyselemään sun yksinäisyydestä. Jos saat murrettua tämän pelkosi - saat selville mikä on pelkosi takana - olisi voisi parantua.

Pelkäätkö, että sinulle nauretaan? Pelkäätkö, että sinut leimataan täysin kelvottomaksi ihmiseksi, kun sinulla ei ole kavereita mukana? Jne.

Parempi itsetunto lähtee siitä, että löydät itsestäsi jotain tälle maailmalle arvokasta. Olet ykisnäinen ihminen, se on totta, mutta se ei ole kaikki mitä sinä olet.

DarkFear kirjoitti:

"Mene sekaan vaan! Avoin asenne ja positiivinen mieli mukaan..juttele ihmisille ja naisille..yritä flirttailla minkä kerkiät..kuka tietää vaikka jotain tapahtuisi..siis mielenkiintoista.On turha nuoren miehen kuluttaa energiaa siihen että pohtii mitä työkaverit sanoo tai ajattelee..sun elämä-ei heidän! Et sinä voi ajatella että kysyisit luvan joltain työkaverilta että saatko harrastaa seksiä tuon upean naisen kanssa-koska kateellinen työkaveri kieltäisi sen! Anna palaa vaan... "

En varmasti uskaltaisi ikimaailmassa alkaa juttelemaan laivalla, baareissa tai missään tuntemattomille ihmisille, kun ensimmäisenä pelkona mulla on heti mielessä se, että mitä he oikein ajattelevat musta kun oon siellä yksin ilman ketään kavereita. Enkä sitä paitsi suoraan sanottuna tykkää yhtään tällaisista vinkeistä ja neuvoista, ei millään pahalla, mutta oon hyvin sulkeutunut luonteeltani ja muutenkin hyvin tarkka siitä, että mitä uskallan koskaan puhua tuntemattomille ihmisille.

Työkaverit ja heidän ahdasmieliset asenteet ovat vaikuttaneet hyvin paljon mun elämääni ja sen takia en koskaan oikein uskalla mitään tehdä tai mihinkään mennä, kun saa pelätä aina sitä, että miten työkaverit nyt siihen oikein suhtautuvat. Tai jos teen vastoin heidän tahtoaan, niin en ainakaan kerro mitään siitä heille sanallakaan, kun joutuisi sitten työpaikalla ihmettelyn ja painostavan utelun kohteeksi.

Lue lisää

"En varmasti uskaltaisi ikimaailmassa alkaa juttelemaan laivalla, baareissa tai missään tuntemattomille ihmisille, kun ensimmäisenä pelkona mulla on heti mielessä se, että mitä he oikein ajattelevat musta kun oon siellä yksin ilman ketään kavereita."

Eiköhän ole sitten parempi että unohdat koko risteilyasian. Et sinä sinne lähde kuitenkaan näiden vuosien jahkailujen jälkeen eripalstoilla.

Piupaupoks kirjoitti:

Tämä viesti koittaa auttaa sinua DarkFear.

Olen itse vähän alle 30-kymppinen nainen. Olen ollut sinkkuna eli "yksin" viimeiset kahdeksan vuotta ja vaikka olen sosiaalinen ja minulla on pieni ystävä- sekä kaveripiiri, olen kokenut olevani "henkisellä tasolla" aina yksin. Teinimäisesti sen voisi ilmaista, että kukaan ei koskaan täysin tajua mua. Mutta se on vain elämää.

Nyt sinun ongelmaasi. Kysyit, mitä sinun pitäisi tehdä, että asiat olisi toisin. Sitten ylläolevassa viestissä kerrot näkemyksesi siitä, miten siellä risteilyllä kaikki olisi paljon paremmin kun kulkisit kerrankin kavereiden seurassa. Ihmiset tulisivat juttelemaan sinulle, katsoisivat sinua kunnioittavasti ja itsetuntosi lähtisi nousemaa.

Tässä oma analyysini ongelmastasi - olet tehnty yksinäisyydestä liian ison häpeän ja hirviön. Päähäsi on iskostunut ajatus, että ihmiset todella voimakkaasti halveksi vailla seuraa kulkevia ja sellaisia, joilla ei ole kaveria kuljessä. Näin ei todellakaan ole.

Yksinolemista saatetaan ihmetella ja on tavallisempaa liikkua kodin ulkopuolella jossain seurassa. Totta. Se mikä ei ole totta, on se painolasti minkä lataat tälle ihmettelyllä. Oikeasti ihmiset vain kevyesti kohauttavat olkiaan, että jaahas oot yksin, vähän hassuu, mitäs seuraavaksi? Vain sinä itse tunnut märehtivän asiaa liikaa. Tavalliset ihmiset eivät oikeasti välitä sun yksinäisyydestä tai kaverisuhteista. Jos tavalliset ihmiset on alkaneet puhua sulle niin ne haluaa tappaa omaa aikaansa tai ovat kiinnostuneet susta, sun persoonsta.

Ikävä kertoa tosiasiat, mutta kavereiden kanssa liikkuminen EI lisää sitä, että ihmiset tulisivat juttelemaan sinulle, etenkään tuntemattomat. Se, että jollekin on kavereita matkassa ei anna henkilölle normaalin, vaarattoman ja helposti lähestyttävän ihmisen leimaa. Ulkona ja risteilyllä olevat ihmiset viettävät aikaa omien kavereiden kanssa. Jos joku hakee uutta seuraa vaikka vaan keskustelu mielessä, hän todennäköisesti puhuu yksinäiselle ihmiselle, kuin menee rikkomaan jonkun kaveriporukan kuvioita/keskustelua/hauskanpitoa

Kavereiden kanssa yhdessä liikkuminen ei tee sinusta suosittua. Se, että on jotain kavereita ei takaa suosiota. Vain tietynlaiset, toisinsanoen sosiaalisesti jo suosittujen, kavereiden seura voi tuoda sinullekkin suosiota. Outo lintu on silti outo lintu myös paratiisipapukaijojen joukossa.

Vain onnenonkijat valitsevat ne henkilöt, joiden kanssa he haluavat mennä juttelemaan, sen perusteella, kuinka suosittuja kyseiset henkilöt ovat. Suosio ja pitäminen ovat pitkän ajan työn tulosta eikä se synny missään yhdellä risteylyllä. Pahoittelen.

Kirjoitat ihan itsekkin, että pelkäät ihmisten tulevan kyselemään sun yksinäisyydestä. Jos saat murrettua tämän pelkosi - saat selville mikä on pelkosi takana - olisi voisi parantua.

Pelkäätkö, että sinulle nauretaan? Pelkäätkö, että sinut leimataan täysin kelvottomaksi ihmiseksi, kun sinulla ei ole kavereita mukana? Jne.

Parempi itsetunto lähtee siitä, että löydät itsestäsi jotain tälle maailmalle arvokasta. Olet ykisnäinen ihminen, se on totta, mutta se ei ole kaikki mitä sinä olet.

Lue lisää

"Olen itse vähän alle 30-kymppinen nainen. Olen ollut sinkkuna eli "yksin" viimeiset kahdeksan vuotta ja vaikka olen sosiaalinen ja minulla on pieni ystävä- sekä kaveripiiri, olen kokenut olevani "henkisellä tasolla" aina yksin. Teinimäisesti sen voisi ilmaista, että kukaan ei koskaan täysin tajua mua. Mutta se on vain elämää. "

Aika harvinaista kuulla että kokisi olevan henkisesti yksin, jos kavereita on, sillä yleensä kavereiden luulisi aina ymmärtävän lähes kaikessa.

"Tässä oma analyysini ongelmastasi - olet tehnty yksinäisyydestä liian ison häpeän ja hirviön. Päähäsi on iskostunut ajatus, että ihmiset todella voimakkaasti halveksi vailla seuraa kulkevia ja sellaisia, joilla ei ole kaveria kuljessä. Näin ei todellakaan ole. "

Tällainen käsitys mulle on vaan tullut tässä vuosien myötä, kun oon kohdannut aina muiden ihmisten ihmettelyä ja valtavaa utelua sen oman yksinäisyyteni takia. Pahimpia paikkoja ovat olleet sellaiset baarit, joissa oon ollut ainoa yksinäinen ja kaikki muut ikäiseni nuoret ovat olleet omissa kaveriporukoissaan. Näissä sitä yksinäisyyttään on hävennyt aina niin paljon, että on tuntunut oikein siltä, että tekisi mieli vajota maan alle. Erityisen pahoja nämä tilanteet olivat kotiseudulla pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki nuoret tuntevat toisensa jotain kautta ja jossa näki samat ihmiset baareissa joka viikko.

"Yksinolemista saatetaan ihmetella ja on tavallisempaa liikkua kodin ulkopuolella jossain seurassa. Totta. Se mikä ei ole totta, on se painolasti minkä lataat tälle ihmettelyllä. Oikeasti ihmiset vain kevyesti kohauttavat olkiaan, että jaahas oot yksin, vähän hassuu, mitäs seuraavaksi? Vain sinä itse tunnut märehtivän asiaa liikaa. Tavalliset ihmiset eivät oikeasti välitä sun yksinäisyydestä tai kaverisuhteista. Jos tavalliset ihmiset on alkaneet puhua sulle niin ne haluaa tappaa omaa aikaansa tai ovat kiinnostuneet susta, sun persoonsta. "

Oon vaan huomannut aina sen, että kun oon ollut yksin baarissa, niin koskaan ihmiset eivät halua tutustua muhun yhtään lähemmin sen takia, kun oon siellä yksin liikkeellä. Lisäksi ihmisiä ei koskaan kiinnosta jutella mun kanssa oikein mitään, vaikka itse yrittäisinkin viedä keskustelua eteenpäin ja puhua jostain muustakin kun siitä omasta yksinolosta. Aina kun kaikki haluaisivat puhua mun kanssa vaan siitä mun yksinäisyydestä ja kaikesta siihen liittyvästä, eli siitä, että onko mulla kavereita, miksei ole, miksi käyn yksin baareissa, miksi en ole tutustunut uusiin ihmisiin Helsingissä ym. Eli koskaan mistään muusta ei voisi ihmisten kanssa jutella kun siitä omasta yksinäisyydestä, tämä jos mikä niin pistää masentamaan mua ja kovasti. Tulee aina sellainen fiilis, että koskaan en varmaan edes pysty tutustumaan ihmisiin missään, kun he eivät halua tutustua muhun yhtään paremmin ja pitävät mua niin outona, epänormaalina ja huonona ihmisenä sen takia, kun mulla ei ole kavereita joiden kanssa käydä noissa paikoissa, eli baareissa ja laivaristeilyillä.

"Ikävä kertoa tosiasiat, mutta kavereiden kanssa liikkuminen EI lisää sitä, että ihmiset tulisivat juttelemaan sinulle, etenkään tuntemattomat. Se, että jollekin on kavereita matkassa ei anna henkilölle normaalin, vaarattoman ja helposti lähestyttävän ihmisen leimaa. "

Oon vaan lukenut muidenkin keskusteluja tällä palstalla ja myös muualla, niin lähes kaikki miehet ovat sanoneet ihan samaa asiaa, kun ovat olleet yksin baareissa tai joutuvat jostain syystä käymään niissä baareissa yksinään, jos vaikka kaverit ovatkin naimisissa ja perheellisiä, eikä näin ollen baariseuraa löydy kuten nuorempana. Lähes kaikki miehet ovat sanoneet just sitä, kuinka varsinkin naiset tykkäävät jutella ja tutustua vain niihin miehiin, jotka ovat baareissa kavereiden kanssa, kun naiset eivät halua tutustua koskaan yksinäisiin miehiin, koska se sosiaalisuus ja kavereiden määrä ovat naisille ne miehen tärkeimmät ominaisuudet.

"Kavereiden kanssa yhdessä liikkuminen ei tee sinusta suosittua. Se, että on jotain kavereita ei takaa suosiota. Vain tietynlaiset, toisinsanoen sosiaalisesti jo suosittujen, kavereiden seura voi tuoda sinullekkin suosiota. Outo lintu on silti outo lintu myös paratiisipapukaijojen joukossa."

Kummasti ne kaveriporukoissa liikkuvat miehet vaan löytävät aina sitä juttuseuraa joka paikasta, kuten varsinkin niistä baareista ja laivaristeilyiltä. Yksin olevat nuoret miehet taas joutuvat aina vaan viettämään aikansa yksinään noissa paikoissa ja ihan samaa ovat kaikki muutkin nuoret miehet sanoneet.

Piupaupoks kirjoitti:

Tämä viesti koittaa auttaa sinua DarkFear.

Olen itse vähän alle 30-kymppinen nainen. Olen ollut sinkkuna eli "yksin" viimeiset kahdeksan vuotta ja vaikka olen sosiaalinen ja minulla on pieni ystävä- sekä kaveripiiri, olen kokenut olevani "henkisellä tasolla" aina yksin. Teinimäisesti sen voisi ilmaista, että kukaan ei koskaan täysin tajua mua. Mutta se on vain elämää.

Nyt sinun ongelmaasi. Kysyit, mitä sinun pitäisi tehdä, että asiat olisi toisin. Sitten ylläolevassa viestissä kerrot näkemyksesi siitä, miten siellä risteilyllä kaikki olisi paljon paremmin kun kulkisit kerrankin kavereiden seurassa. Ihmiset tulisivat juttelemaan sinulle, katsoisivat sinua kunnioittavasti ja itsetuntosi lähtisi nousemaa.

Tässä oma analyysini ongelmastasi - olet tehnty yksinäisyydestä liian ison häpeän ja hirviön. Päähäsi on iskostunut ajatus, että ihmiset todella voimakkaasti halveksi vailla seuraa kulkevia ja sellaisia, joilla ei ole kaveria kuljessä. Näin ei todellakaan ole.

Yksinolemista saatetaan ihmetella ja on tavallisempaa liikkua kodin ulkopuolella jossain seurassa. Totta. Se mikä ei ole totta, on se painolasti minkä lataat tälle ihmettelyllä. Oikeasti ihmiset vain kevyesti kohauttavat olkiaan, että jaahas oot yksin, vähän hassuu, mitäs seuraavaksi? Vain sinä itse tunnut märehtivän asiaa liikaa. Tavalliset ihmiset eivät oikeasti välitä sun yksinäisyydestä tai kaverisuhteista. Jos tavalliset ihmiset on alkaneet puhua sulle niin ne haluaa tappaa omaa aikaansa tai ovat kiinnostuneet susta, sun persoonsta.

Ikävä kertoa tosiasiat, mutta kavereiden kanssa liikkuminen EI lisää sitä, että ihmiset tulisivat juttelemaan sinulle, etenkään tuntemattomat. Se, että jollekin on kavereita matkassa ei anna henkilölle normaalin, vaarattoman ja helposti lähestyttävän ihmisen leimaa. Ulkona ja risteilyllä olevat ihmiset viettävät aikaa omien kavereiden kanssa. Jos joku hakee uutta seuraa vaikka vaan keskustelu mielessä, hän todennäköisesti puhuu yksinäiselle ihmiselle, kuin menee rikkomaan jonkun kaveriporukan kuvioita/keskustelua/hauskanpitoa

Kavereiden kanssa yhdessä liikkuminen ei tee sinusta suosittua. Se, että on jotain kavereita ei takaa suosiota. Vain tietynlaiset, toisinsanoen sosiaalisesti jo suosittujen, kavereiden seura voi tuoda sinullekkin suosiota. Outo lintu on silti outo lintu myös paratiisipapukaijojen joukossa.

Vain onnenonkijat valitsevat ne henkilöt, joiden kanssa he haluavat mennä juttelemaan, sen perusteella, kuinka suosittuja kyseiset henkilöt ovat. Suosio ja pitäminen ovat pitkän ajan työn tulosta eikä se synny missään yhdellä risteylyllä. Pahoittelen.

Kirjoitat ihan itsekkin, että pelkäät ihmisten tulevan kyselemään sun yksinäisyydestä. Jos saat murrettua tämän pelkosi - saat selville mikä on pelkosi takana - olisi voisi parantua.

Pelkäätkö, että sinulle nauretaan? Pelkäätkö, että sinut leimataan täysin kelvottomaksi ihmiseksi, kun sinulla ei ole kavereita mukana? Jne.

Parempi itsetunto lähtee siitä, että löydät itsestäsi jotain tälle maailmalle arvokasta. Olet ykisnäinen ihminen, se on totta, mutta se ei ole kaikki mitä sinä olet.

Lue lisää

Tässä vielä jatkoa, kun ei mahdu koskaan yhteen kirjoitukseen.

"Kirjoitat ihan itsekkin, että pelkäät ihmisten tulevan kyselemään sun yksinäisyydestä. Jos saat murrettua tämän pelkosi - saat selville mikä on pelkosi takana - olisi voisi parantua. "

Tämä onkin just se mitä pelkään aivan valtavasti. Ongelma kun on vaan se, etten todellakaan tiedä, että miten saisin tällaisen pelkoni koskaan murrettua? Oon kärsinyt tästä ongelmasta jo teini-iästä tai varhaisnuoruudesta lähtien, niin tämä on jättänyt muhun niin valtavat traumat, etten varmaan koskaan tule pääsemään tästä ongelmasta eroon. Eniten tässä harmittaa just se, kun tällainen on rajoittanut elämääni ihan hirveästi ja tulee rajoittamaan sitä myös jatkossakin, kun mitään ei voi koskaan tehdä ja mihinkään ei voi koskaan mennä, kun ei ole kavereita ja sitä yksinäisyyttä saa aina niin paljon hävetä.

"Pelkäätkö, että sinulle nauretaan? Pelkäätkö, että sinut leimataan täysin kelvottomaksi ihmiseksi, kun sinulla ei ole kavereita mukana? Jne. "

Tätä mä just pelkään ja erittäin paljon. Sitä kun on aina tuntenut itsensä niin huonoksi ihmiseksi sen yksinäisyyden takia.

"Parempi itsetunto lähtee siitä, että löydät itsestäsi jotain tälle maailmalle arvokasta. Olet ykisnäinen ihminen, se on totta, mutta se ei ole kaikki mitä sinä olet. "

Kun tietäisi vaan, että miten sitä huonoa itsetuntoa saisi koskaan mitenkään nostettua, varsinkin kun on joutunut jo yli kymmenen vuotta kärsimään tällaisista valtavista traumoista, joita se yksinäisyys ja kavereiden puute on mulle tuottanut.

DarkFear kirjoitti:

"Mene sekaan vaan! Avoin asenne ja positiivinen mieli mukaan..juttele ihmisille ja naisille..yritä flirttailla minkä kerkiät..kuka tietää vaikka jotain tapahtuisi..siis mielenkiintoista.On turha nuoren miehen kuluttaa energiaa siihen että pohtii mitä työkaverit sanoo tai ajattelee..sun elämä-ei heidän! Et sinä voi ajatella että kysyisit luvan joltain työkaverilta että saatko harrastaa seksiä tuon upean naisen kanssa-koska kateellinen työkaveri kieltäisi sen! Anna palaa vaan... "

En varmasti uskaltaisi ikimaailmassa alkaa juttelemaan laivalla, baareissa tai missään tuntemattomille ihmisille, kun ensimmäisenä pelkona mulla on heti mielessä se, että mitä he oikein ajattelevat musta kun oon siellä yksin ilman ketään kavereita. Enkä sitä paitsi suoraan sanottuna tykkää yhtään tällaisista vinkeistä ja neuvoista, ei millään pahalla, mutta oon hyvin sulkeutunut luonteeltani ja muutenkin hyvin tarkka siitä, että mitä uskallan koskaan puhua tuntemattomille ihmisille.

Työkaverit ja heidän ahdasmieliset asenteet ovat vaikuttaneet hyvin paljon mun elämääni ja sen takia en koskaan oikein uskalla mitään tehdä tai mihinkään mennä, kun saa pelätä aina sitä, että miten työkaverit nyt siihen oikein suhtautuvat. Tai jos teen vastoin heidän tahtoaan, niin en ainakaan kerro mitään siitä heille sanallakaan, kun joutuisi sitten työpaikalla ihmettelyn ja painostavan utelun kohteeksi.

Lue lisää

"Työkaverit ja heidän ahdasmieliset asenteet ovat vaikuttaneet hyvin paljon mun elämääni ja sen takia en koskaan oikein uskalla mitään tehdä tai mihinkään mennä, kun saa pelätä aina sitä, että miten työkaverit nyt siihen oikein suhtautuvat. Tai jos teen vastoin heidän tahtoaan, niin en ainakaan kerro mitään siitä heille sanallakaan, kun joutuisi sitten työpaikalla ihmettelyn ja painostavan utelun kohteeksi."

Ja kiitä luojaasi että he ovat työkavereitasi, eivätkä esimerkiksi sukulaisiasi tai muita hengenheimolaisia!
Long Live New Libya. . .

DarkFear kirjoitti:

Kun en halua luopua tästä haaveesta! Se laivaristeilylle pääseminen kun on mun elämän suurin haaveeni, mistä oon haaveillut jo niin monen vuoden ajan. Enkä todellakaan suostu tästä haaveesta luopumaan, kun se masentaisi mut aivan täysin.

Lue lisää

voi jeesus mikä mamman poika. olet ei kukaan edes huomioi. tuollaista asiaa oletko yksin vai. ei. mua ainakaan. kiinnosta kuka on kenenkin kanssa laivalla. olen ollut yhden kerran yksin ja monta kertaa lapsen kanssa. . voi luoja. että en ymmärrä. tuollaista asennetta hyvä ihminen muuta. äidin luo. et selviä yksin maailmasta

DarkFear kirjoitti:

"Voi hyvää päivää. Vastoin työkavereiden tahtoa? Millä planeetalla sinä oikein elät? Ne ovat vain työkavereita, eivät mitään sinun elämäsi määrääjiä ja kuninkaita. "

On vaan inhottavaa mennä töihin, jos saa kuulla siellä jotain vihjailua itsestään ja mahdollisesti työkaverit ovat puhuneet musta jotain pahaa selän takana mun poissa ollessani.

"Tuntuu siltä, että olet liian pelokas ja nössö tekemään yhtään mitään. Elät elämääsi vain vanhempiasi ja työkavereitasi varten, et siten miten itse haluaisit. "

Valitettavasti vanhemmilla ja työkavereilla on erittäin voimakkaat mielipiteet ja he eivät myöskään pelkää tuoda niitä julki. Siinä onkin sitten vaikea mitään selitellä, jos joutuu heidän kanssan jonkinlaiselle törmäyskurssille. Oon kyllä miettinyt sitä, että ehkä joskus vanhempana elämä voisi olla helpompaa, jos vanhemmat ja työkaverit oppisivat hyväksymään sen yksinäisyyden paremmin ja eivät enää ihmettelisi ja tuomitsisi yhtä rankasti sitä, jos mä vaikka lähtisin yksin laivaristeilylle ilman ketään kavereita.

"Ja tiedätkös mitä? Se ei ole muiden ihmisten, vaan sinun ihan oma vikasi. Sinä et tee asioita joita voisit tehdä, koska päätät olla tekemättä. Älä viitsi käyttää muita ihmisiä tekosyynä sille, että sinä itse et osaa tai uskalla elää omaa elämääsi. Suomessa on tuhansia ihmisiä joilla on ollut sinun elämääsi vaikeampaa, mutta elävät silti ihan omaa elämääsi. "

Kävin mä nuorempana mm. yksin baareissa, mutta en koskaan siellä viihtynyt. Koskaan sieltä ei löytynyt juttuseuraa ja siellä tunsi vaan olonsa ahdistavaksi ja alkoi masentaa, kun ei ollut ketään kavereita ja kaikki muut nuoret kyllä saivat pitää aina hauskaa omissa kaveriporukoissaan. Sitten kun aina riitti näitä uteliaita ihmisiä kysymässä painostavaan sävyyn siitä mun yksinolosta ja kavereista, niin tämä loukkasi mua tosi pahasti ja jätti muhun jäljet oikein pysyvästi. Tämän vuoksi olenkin sitten saanut olla aina hyvin tarkkana sen suhteen, että mihin uskallan koskaan yksin lähteä, ettei vaan tule ihmiset utelemaan siitä yksinolosta ka kavereista.


"Se on ihan sinun oma syysi, että jumitat paikallasi ja mietit vain mitä joku muu ajattelee. "

Onko sulla sitten mitään parempia vinkkejä sen suhteen, että mitä mun pitäisi elämälleni tehdä ja miten saisin muutettua elämääni parempaan suuntaan?

"Uskopn kyllä sen, että sinulla oli kotipaikkakunnallasi vaikeaa ja sivarivalinnasta vittuiltiin yms ja vanhemmat kyselivät kavereista, mutta ei se enää oikein kelpaa tekosyyksi. Sivariajoista on jo n. 10 vuotta aikaa. Et asu enää kotipaikkakunnallasi. Olet kohta 30v aikuinen mies, et mikään äidin holhoama pikkupoika. "

Mielestäni tämä kelpaa edelleen syyksi kun syyksi, sillä ei mun elämässä ole juuri mikään muuttunut kotiseudun ajoista, vaikka asunkin nykyään Helsingissä ja oon muutaman vuoden vanhempi kun tuolloin.

"Tällä hetkellä pahin syyllinen tilanteeseesi olet sinä itse, eivät muut "ahdasmieliset" ihmiset. Eikä se sinun vainoharhainen luonteesi muutu miksikään siitä jos löydät kaverin ja pääset risteilylle. "

Se kavereiden löytäminen ja heidän kanssaan laivaristeilylle pääseminen muuttaisi elämääni niin paljon parempaan suuntaan, sillä se nostaisi mun itsetuntoa kohisten ylöspäin ja samalla sitä tuntisi nauttivansa muiden ihmisten suosiota, kun saisi olla kavereiden kanssa laivaristeilyllä, kuten kaikki muutkin nuoret siellä aina ovat. Laivan baareissakin olisi oikein itsevarma olo, kun ei tarvisi pelätä kertaakaan sitä, että mitä jos joku tulee kysymään siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Mullakin riittäisi varmasti koko ajan juttuseuraa laivalla, kun tuntemattomat ihmiset haluaisivat tulla juttelemaan mulle ja tutustua muhun lähemmin, kun he huomaisivat mun olevan kavereiden kanssa liikkeellä ja päättelisivät näin ollen olevan mun suht suosittu, kun mulla on kavereita joiden kanssa liikkua tollaisissa paikoissa. Yksinäisille kun ei koskaan kukaan tule missään mitään juttelemaan, korkeintaan vaan kysellään siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana.

Mutta nämä kun ovat just sellaisia juttuja, joita ne sosiaaliset ja paljon kavereita omaavat ihmiset eivät useinkaan ymmärrä, johtuen siitä, kun heidän ei ole itse koskaan tarvinnut kokea samanlaista häpeän tunnetta sen oman yksinäisyytensä takia ja lisäksi he eivät itse tajua sitä, miten paljon sellainen oikein voi nostattaa nuoren miehen itsetuntoa, kun hän tuntee itse olevansa suht suosittu ja pidetty muiden ihmisten keskuudessa.

Lue lisää

"On vaan inhottavaa mennä töihin, jos saa kuulla siellä jotain vihjailua itsestään ja mahdollisesti työkaverit ovat puhuneet musta jotain pahaa selän takana mun poissa ollessani."

No varmasti puhuvatkin selkäsi takana, olet sinä sen verta hörhö tapaus.

"Sinä taidat luulla, että kaikki ajattelevat sinusta niin kuin itse ajattelet itsestäsi, tai että vieraat ihmiset tuntisivat sinut ja tilanteesi. Mikä on itse asiassa aika normaalia, jos viettää aikaa liian paljon yksin. Asiat saavat kohtuuttomat tai vääristyneet mittasuhteet, kun niitä pyörittelee vain omassa päässään. "

No kuten tossa kerroin äsken, niin ainakin työkavereiden mielipiteet ovat vaikuttaneet hyvin paljon mun elämääni. Enkä oikein koskaan uskalla tehdä mitään sellaista, mistä saisin kuulla sanomista työkavereilta.

"Totuus on kuitenkin, että vaikka olisi paljonkin ystäviä, ihmiset liikkuvat silti eri paikoissa myös yksin. Baareissa, leffassa, kaupoissa, risteilyllä, kirjastossa... jotkut rohkeimmat jopa tekevät niitä ulkomaanmatkoja yksin. Se on täysin normaalia. Vai ajatteletko automaattisesti joka kerta kun näet jonkun ihmisen jossain yksinään, että hänellä ei varmaankaan ole ystäviä? "

Ehkä liikkuvat, mutta eipä tuolla vaan koskaan näy baareissa tai laivaristeilyillä yksinäisiä nuoria miehiä, kun kaikki ovat siellä aina yhdessä kaveriporukoidensa kanssa. Enkä ole ikinä kuullut missään reaalimaailmassa kenenkään nuoren kertovan siitä, että hän olisi ollut yksin baarissa, laivaristeilyllä tai jossain ulkomaan matkalla. Ehkä yhteiskunnan paine yksinäisiä kohtaan on niin valtava, että kukaan nuorempi ihminen ei koskaan kehtaa myöntää olleensa yksin jossain tollaisessa paikassa, kun tietää jo etukäteen sen, että miten kielteisesti ihmiset aina suhtautuvat sitä kohtaan jos joku nuorempi mies on ollut yksin baarissa tai laivaristeilyllä.

"Ja sitä paitsi, jos olet menossa jollekin sinkkuristeilylle, niin kukaan ei taatusti ihmettele, jos olet sillä matkalla yksin. Siellä on todennäköisesti muitakin yksinäisiä sinun lisäksesi. Rohkaise siis mielesi ja lähde mukaan! :) "

On sitä mun yksinoloa ihmetelty aina baareissakin, kun oon yksin joutunut niissä aina käymään. Aivan varmasti samanlainen suhtautuminen ihmisillä olisi myös laivalla, jos lähtisin sinne yksinään, kun eihän noissa laivaristeilyillä koskaan nuoret ilman kaveriseuraa käy, aina heillä on siellä enemmän tai vähemmän kavereita mukana.

DarkFear kirjoitti:

"Sinä taidat luulla, että kaikki ajattelevat sinusta niin kuin itse ajattelet itsestäsi, tai että vieraat ihmiset tuntisivat sinut ja tilanteesi. Mikä on itse asiassa aika normaalia, jos viettää aikaa liian paljon yksin. Asiat saavat kohtuuttomat tai vääristyneet mittasuhteet, kun niitä pyörittelee vain omassa päässään. "

No kuten tossa kerroin äsken, niin ainakin työkavereiden mielipiteet ovat vaikuttaneet hyvin paljon mun elämääni. Enkä oikein koskaan uskalla tehdä mitään sellaista, mistä saisin kuulla sanomista työkavereilta.

"Totuus on kuitenkin, että vaikka olisi paljonkin ystäviä, ihmiset liikkuvat silti eri paikoissa myös yksin. Baareissa, leffassa, kaupoissa, risteilyllä, kirjastossa... jotkut rohkeimmat jopa tekevät niitä ulkomaanmatkoja yksin. Se on täysin normaalia. Vai ajatteletko automaattisesti joka kerta kun näet jonkun ihmisen jossain yksinään, että hänellä ei varmaankaan ole ystäviä? "

Ehkä liikkuvat, mutta eipä tuolla vaan koskaan näy baareissa tai laivaristeilyillä yksinäisiä nuoria miehiä, kun kaikki ovat siellä aina yhdessä kaveriporukoidensa kanssa. Enkä ole ikinä kuullut missään reaalimaailmassa kenenkään nuoren kertovan siitä, että hän olisi ollut yksin baarissa, laivaristeilyllä tai jossain ulkomaan matkalla. Ehkä yhteiskunnan paine yksinäisiä kohtaan on niin valtava, että kukaan nuorempi ihminen ei koskaan kehtaa myöntää olleensa yksin jossain tollaisessa paikassa, kun tietää jo etukäteen sen, että miten kielteisesti ihmiset aina suhtautuvat sitä kohtaan jos joku nuorempi mies on ollut yksin baarissa tai laivaristeilyllä.

"Ja sitä paitsi, jos olet menossa jollekin sinkkuristeilylle, niin kukaan ei taatusti ihmettele, jos olet sillä matkalla yksin. Siellä on todennäköisesti muitakin yksinäisiä sinun lisäksesi. Rohkaise siis mielesi ja lähde mukaan! :) "

On sitä mun yksinoloa ihmetelty aina baareissakin, kun oon yksin joutunut niissä aina käymään. Aivan varmasti samanlainen suhtautuminen ihmisillä olisi myös laivalla, jos lähtisin sinne yksinään, kun eihän noissa laivaristeilyillä koskaan nuoret ilman kaveriseuraa käy, aina heillä on siellä enemmän tai vähemmän kavereita mukana.

Lue lisää

Anna palaa vaan.
Jos pääset lähtemään, lähde!! Yksin on oikeasti hyvä lähteä, voi tehdä juuri niinkuin haluaa. Tosin onhan se kiva lähteä kavereitten kanssakin.
Olen itse 45v. ja reissannut pääosin yksin. Asunut ja työskennellyt ympäri maailmaa jo 15 vuotta. Ei ole maata, kaupunkia, baaria, jossa ei tulsi uusia ystäviä ja tuttuja. Ja Suomen ystävät pysyvät. Kaikkein mielestä on vain hienoa, että pärjää yksin ja on valmis menemään yksin.
En ole katunut päivääkään.
Joten, mene ja nauti!!

blueeye65 kirjoitti:

Anna palaa vaan.
Jos pääset lähtemään, lähde!! Yksin on oikeasti hyvä lähteä, voi tehdä juuri niinkuin haluaa. Tosin onhan se kiva lähteä kavereitten kanssakin.
Olen itse 45v. ja reissannut pääosin yksin. Asunut ja työskennellyt ympäri maailmaa jo 15 vuotta. Ei ole maata, kaupunkia, baaria, jossa ei tulsi uusia ystäviä ja tuttuja. Ja Suomen ystävät pysyvät. Kaikkein mielestä on vain hienoa, että pärjää yksin ja on valmis menemään yksin.
En ole katunut päivääkään.
Joten, mene ja nauti!!

Lue lisää

Olisi kai se ihan kiva lähteä, jos vaan saisi jostain sitä rohkeutta ja uskaltaisi lähteä yksinään. Mutta se vaan vaatisi niin paljon sitä asennemuutosta muissa ihmisissä, että he hyväksyisivät sen, että nuori mies on yksin reissussa ilman ketään kavereita.

Vielä kun tietäisi sen, että miten sen yksinlähdön oikein selittäisi ja perustelisi vanhemmille ja työkavereille, sillä he eivät takuulla tätä asiaa pystyisi ymmärtämään saati sitten hyväksymään.

DarkFear kirjoitti:

Olisi kai se ihan kiva lähteä, jos vaan saisi jostain sitä rohkeutta ja uskaltaisi lähteä yksinään. Mutta se vaan vaatisi niin paljon sitä asennemuutosta muissa ihmisissä, että he hyväksyisivät sen, että nuori mies on yksin reissussa ilman ketään kavereita.

Vielä kun tietäisi sen, että miten sen yksinlähdön oikein selittäisi ja perustelisi vanhemmille ja työkavereille, sillä he eivät takuulla tätä asiaa pystyisi ymmärtämään saati sitten hyväksymään.

Lue lisää

""Mutta se vaan vaatisi niin paljon sitä asennemuutosta muissa ihmisissä, että he hyväksyisivät sen, että nuori mies on yksin reissussa ilman ketään kavereita.""

Voin lähes vannoa, että suurin osa ihmisistä ei kuule piirun vertaakaan ole kiinnostuneita tai välitä siitä, mitä yksi yksinäin mies tekee. Kaipaamasi asennemuutos on tapahtunut jo kauan aikaa sitten. Suuri enemmistö hyväksyy sen, että ihmiset (niin naiset kuin miehet) matkstaa yksin, koska matkustaminen on mukavaa ja yksi tapaa viettää vaipaa aikaa.

Minäkin hyväksyn yksin matkustavat miehet 100 %sesti. Ei mitään ongelmaa

""Vielä kun tietäisi sen, että miten sen yksinlähdön oikein selittäisi ja perustelisi vanhemmille ja työkavereille, sillä he eivät takuulla tätä asiaa pystyisi ymmärtämään saati sitten hyväksymään. """

No ensinnäkin: aikuisen ihmisen ei tarvitse selitää edes vanhemmilleen, että mitä lomallaan tekee. Työpaikalla riittää, että sovit lomastasi esimiehen kanssa ja muilla työntekijöillä on pelkästään oikeus tietää, että olet aikana X poissa ja ettei sinua tavoita kännykästä silloin. Muut työntekijät saavat toki kysellä sinulta vaikka mitä mutta sinun ei ole pakko vastata. Totea vain, että lähdet lomalle. Kaikkien pitäisi hyväksyä se, että joku pitää välillä lomaa. Kenenkään ei tarvitse kertoa työpaikalla, että mitä lomallaan teki.

DarkFear kirjoitti:

Olisi kai se ihan kiva lähteä, jos vaan saisi jostain sitä rohkeutta ja uskaltaisi lähteä yksinään. Mutta se vaan vaatisi niin paljon sitä asennemuutosta muissa ihmisissä, että he hyväksyisivät sen, että nuori mies on yksin reissussa ilman ketään kavereita.

Vielä kun tietäisi sen, että miten sen yksinlähdön oikein selittäisi ja perustelisi vanhemmille ja työkavereille, sillä he eivät takuulla tätä asiaa pystyisi ymmärtämään saati sitten hyväksymään.

Lue lisää

Jos kolmekymppisen miehen pitää saada vanhempien hyväksyntä (tai ny puhumattakaan työkavereiden) omalle risteilyreissulle ni ei sullakaa hyvin mene. Mitä se niille kuuluu? Älä kerro.

Tiedä oikeutesi kirjoitti:

""Mutta se vaan vaatisi niin paljon sitä asennemuutosta muissa ihmisissä, että he hyväksyisivät sen, että nuori mies on yksin reissussa ilman ketään kavereita.""

Voin lähes vannoa, että suurin osa ihmisistä ei kuule piirun vertaakaan ole kiinnostuneita tai välitä siitä, mitä yksi yksinäin mies tekee. Kaipaamasi asennemuutos on tapahtunut jo kauan aikaa sitten. Suuri enemmistö hyväksyy sen, että ihmiset (niin naiset kuin miehet) matkstaa yksin, koska matkustaminen on mukavaa ja yksi tapaa viettää vaipaa aikaa.

Minäkin hyväksyn yksin matkustavat miehet 100 %sesti. Ei mitään ongelmaa

""Vielä kun tietäisi sen, että miten sen yksinlähdön oikein selittäisi ja perustelisi vanhemmille ja työkavereille, sillä he eivät takuulla tätä asiaa pystyisi ymmärtämään saati sitten hyväksymään. """

No ensinnäkin: aikuisen ihmisen ei tarvitse selitää edes vanhemmilleen, että mitä lomallaan tekee. Työpaikalla riittää, että sovit lomastasi esimiehen kanssa ja muilla työntekijöillä on pelkästään oikeus tietää, että olet aikana X poissa ja ettei sinua tavoita kännykästä silloin. Muut työntekijät saavat toki kysellä sinulta vaikka mitä mutta sinun ei ole pakko vastata. Totea vain, että lähdet lomalle. Kaikkien pitäisi hyväksyä se, että joku pitää välillä lomaa. Kenenkään ei tarvitse kertoa työpaikalla, että mitä lomallaan teki.

Lue lisää

"Voin lähes vannoa, että suurin osa ihmisistä ei kuule piirun vertaakaan ole kiinnostuneita tai välitä siitä, mitä yksi yksinäin mies tekee. Kaipaamasi asennemuutos on tapahtunut jo kauan aikaa sitten. Suuri enemmistö hyväksyy sen, että ihmiset (niin naiset kuin miehet) matkstaa yksin, koska matkustaminen on mukavaa ja yksi tapaa viettää vaipaa aikaa. "

En kyllä sanoisi asian olevan ihan noin yksinkertainen, sillä ylivoimainen enemmistö ainakin nuorista on AINA sitä mieltä, että nuorten miesten kuuluisi reissuta ja käydä baareissa AINA kavereidensa kanssa. Tätä samaa mieltä ovat olleet aina myös mun vanhempani, jotka eivät ole koskaan tykänneet siitä, kun oon käynyt joskus yksin baareissa. Niin ja laivamatkoille ja muille ulkomaan matkoille vanhemmat eivät ole koskaan mua edes päästäneet, kun heidän mielestä mun pitäisi odottaa ensin sitä, että löytäisin jostain sellaisia kavereita, joiden kanssa voisin sitten käydä yhdessä laivaristeilyillä ja vaikka ulkomaillakin.

Se taas ei vanhempiani yhtään hetkauta, kun oon missannut ja tulen missaamaan kaikkia laivaristeilyitä ja monia ulkomaan matkoja, kun en ole päässyt koskaan mihinkään lähtemään. He kun jaksavat aina vaan sanoa vuodesta toiseen sitä sama, että "älä nyt turhia hätäile" ja että "kyllä säkin vielä joskus löydät jostain niitä kavereita", niin sitten voit käydä vaikka kuinka paljon laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla. Tätä samaa turhaa odotusta kun on kestänyt jo viime vuosituhannen puolelta asti!

Vanhempien mielestä se olisi varmasti vaan parempi jättää sitten risteilyt risteilemättä ja ulkomaat näkemättä, jos ei kerran ole ketään kavereita joiden kanssa siellä voisi käydä. Ellei sitten haluaisi lähteä joka kerta vaikka viiskymppisenäkin vanhempien kanssa reissuun. On vaan niin ahdistavaa tällainen, että voi helvettin sentään.

"Minäkin hyväksyn yksin matkustavat miehet 100 %sesti. Ei mitään ongelmaa "

Oot varmaan mies ja keski-ikäinen tai vanhempi, sillä en ole koskaan kuullut varsinkaan nuorempien naisten sanovan ikinä mitään tollaista.

"No ensinnäkin: aikuisen ihmisen ei tarvitse selitää edes vanhemmilleen, että mitä lomallaan tekee. Työpaikalla riittää, että sovit lomastasi esimiehen kanssa ja muilla työntekijöillä on pelkästään oikeus tietää, että olet aikana X poissa ja ettei sinua tavoita kännykästä silloin. Muut työntekijät saavat toki kysellä sinulta vaikka mitä mutta sinun ei ole pakko vastata. Totea vain, että lähdet lomalle. Kaikkien pitäisi hyväksyä se, että joku pitää välillä lomaa. Kenenkään ei tarvitse kertoa työpaikalla, että mitä lomallaan teki. "

Aina vaan vanhemmat odottavat ja toivovat sitä, että mä kertoisin heille kaikki tollaiset omat menoni, varsinkin jos olisin laivaristeilylle asti lähdössä. Töissä kun ongelmana olisi just se, kun työkaverit haluaisivat kuitenkin kuulla kaikkea mielekästä kerrottavaa nuoren miehen laivaristeilystä ja eikä mulla yksinäisenä miehenä olisi heille yhtään mitään sellaista kerrottavaa, mitä he haluaisivat kuulla. Saisi vaan kuulla hirveää kyselyä siitä, että miksei ollut ketään kavereita mukana ja sitten musta puhuttaisiin vaikka mitä selän takana mun poissaollessani.

Sulta ei ole yhtään mitään kysytty, joten sä voit painua helvettin tältä palstalta ilmapiiriä pilaamasta!!

DarkFear kirjoitti:

Sulta ei ole yhtään mitään kysytty, joten sä voit painua helvettin tältä palstalta ilmapiiriä pilaamasta!!

Olen mennyt porukalla, pienellä, isommalla ja sitten yksin. Useimmiten yksin. Monet ei vaan ymmärrä, mutta jännempää on mennä yksin ja vielä sellaiseen paikkaan jossa ei ole tuttuja. Välillä ilta on ihan katastrofi eli ei saa itsestään mitään irti, fiilis on syvältä, kukaan ei tule juttelemaan jos ja useimmiten kun en itse tee aloitetta. Tällaiset illat olen jo nyt vanhemmiten (laukkaan lähempänä neljää kymppiä) oppinut tunnistamaan ennen puolta yötä ja sen mukaan lähden aikaisemmin kotiin tai sitten asennoidun muuten vaan "köyhään" iltaan.

Sitten on niitä "valon pisara" iltoja jolloin on ihan hiton hauskaa. Hauska ei siis tarkoita sitä että löytää yöseuraa. Joskus on vaan hiton kiva kun löytää mukavan naisen tai kenties naisporukan/sekaporukan ja juttu on vapaata tajunnanvirtaa ja tuntuu, että kaikilla on hauskaa. Pientä flirttiä jne. Omaan fiilikseen auttaa huomattasti ainakin se, että pukeutuu siten ettei tartte hävetä.

Pointti on kuitenkin, että pitää vaan päästä yli jostain älyttömän sairaasta häpeäntunteesta, mikä meissä monissa kunnon metsäsuomalaisissa asuu melko syvällä, ja hakeutua iltaelämään ja avata suunsa. Naisista löytyy samanlaisia saamattomia nahjuksia ja useimmiten se suun aukaiseminenkin auttaa murtamaan jään.

"Kun tietäisi vaan sen, että miten tällaisesta häpeäntunteesta voi koskaan päästä eroon, kun siitä on niin ikänsä joutunut kärsimään."

Aloia vaikka tutustumalla internetissä olevaan materiaalin pelkotiloista, fobioista ja itsetunnon kohottamisesta.

www.apua.info
- kaikenlaista apua mielenterveyden eriasteisiin ongelmiin

Sosiaalisten tilanteiden pelko:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=dlk00492&p_haku=

https://www.terapiaa.fi/Ahdistus/sosiaalinen_fobia.htm

http://www.e-mielenterveys.fi/mielenterveyden-hairiot/sosiaalisten-tilanteiden-pelko/

Ahdistuneisuus:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00188

Ujous:
http://www.nyyti.fi/tietoa/ujous/opi-elamaan-ujouden-kanssa/

Voit lainata myös alan kirjallisuutta kirjastosta.

Isometsä E. Sosiaalisten tilanteiden pelko. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 5.painos. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 246–255.

Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.

Pelkosi eivät katoa itsestään vaan sinun täytyy tehdä paljon töitä oman mielesi kanssa.

Toiminta käyntiin kirjoitti:

"Kun tietäisi vaan sen, että miten tällaisesta häpeäntunteesta voi koskaan päästä eroon, kun siitä on niin ikänsä joutunut kärsimään."

Aloia vaikka tutustumalla internetissä olevaan materiaalin pelkotiloista, fobioista ja itsetunnon kohottamisesta.

www.apua.info
- kaikenlaista apua mielenterveyden eriasteisiin ongelmiin

Sosiaalisten tilanteiden pelko:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=dlk00492&p_haku=

https://www.terapiaa.fi/Ahdistus/sosiaalinen_fobia.htm

http://www.e-mielenterveys.fi/mielenterveyden-hairiot/sosiaalisten-tilanteiden-pelko/

Ahdistuneisuus:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00188

Ujous:
http://www.nyyti.fi/tietoa/ujous/opi-elamaan-ujouden-kanssa/

Voit lainata myös alan kirjallisuutta kirjastosta.

Isometsä E. Sosiaalisten tilanteiden pelko. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 5.painos. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 246–255.

Marks I. Pelko – osa elämää. Prometheus Kustannus Oy 2007.

Pelkosi eivät katoa itsestään vaan sinun täytyy tehdä paljon töitä oman mielesi kanssa.

Lue lisää

Pelkäätkö sosiaalisia tilanteita?
http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp02

Vinkit on mukaellen lainattu Tapirin jännittyneisyyttä ja paniikkia käsittelevän internet-palvelun sivuilta, Antero Toskalan kirjasta Pelot ja niiden voittaminen (Writers' House, 1997) sekä Keijo Tahkokallion kirjasta Miksi jännitän (WSOY, 1981).

Luulen, et sun kohdalla on jo peli menetetty eli ei kannata lähteä risteilemään. Toivotaan että tulevat sukupolvet ottavat näistä kirjoituksista opiksi.

soolomies kirjoitti:

Luulen, et sun kohdalla on jo peli menetetty eli ei kannata lähteä risteilemään. Toivotaan että tulevat sukupolvet ottavat näistä kirjoituksista opiksi.

Vaikeata on elämä, jos koko ajan miettii mitä muut ajattelee minusta, peläten koko ajan arvostelua vanhempien, tai työkavereiden taholta.

En ole jaksanut kaikkia kirjoituksiasi lukea (anteeksi), mutten myöskään muiden vastauksia, mutta olen sitä mieltä, että kyllä sulla on aika huono ympäristö (siis ihmiset), jotka ruokkivat omalla käytöksellään sun epävarmuutta ym. Pitäisi vaan muistaa, että muunkinlaisia ihmisiä on, jotka ymmärtää erilaisia ihmisiä ja elämäntyylejä, joka johtuu joko itsestä tai ympäristöstä tai molemmista. Totta on myös se, että jos pystyisit unohtamaan sun lähipiirin asenteet ym. ja rohkaistuisit vaan lähtemään yksin erilaisiin paikkoihin, ja ottaisit niiden muiden ihmisten kanssa uudenlaisen, avoimen ja positiivisen asenteen, niin luullakseni muiden ihmisten kanssa saattaisi mennä ihan ok! Täytyy kuitenkin muistaa, ettei sitten tekisi itse siitä yksinäisyydestänsä ongelmaa niiden uusien ihmisten kanssa. Toisaalta sitten täytyisi vaan bongata ns. niitä oikeantyyppisiä ihmisiä, muuten asiat saattaa mennä samalla tavalla kuin lähipiirisi kanssa tai siis saat samanlaisia vastaanottoa, mitä lähipiirisi sulle tarjoaa.

Vaikea tilanne kaikenkaikkiaan ja varmaan vaikeeta päästä tuosta ns. noidankehästä ulos, mutta mitään ei ainakaan tapahdu, jollei edes yritä! Toivottavasti tästä kommentista edes jotain apua olisi... :)

Empaattinen3 kirjoitti:

En ole jaksanut kaikkia kirjoituksiasi lukea (anteeksi), mutten myöskään muiden vastauksia, mutta olen sitä mieltä, että kyllä sulla on aika huono ympäristö (siis ihmiset), jotka ruokkivat omalla käytöksellään sun epävarmuutta ym. Pitäisi vaan muistaa, että muunkinlaisia ihmisiä on, jotka ymmärtää erilaisia ihmisiä ja elämäntyylejä, joka johtuu joko itsestä tai ympäristöstä tai molemmista. Totta on myös se, että jos pystyisit unohtamaan sun lähipiirin asenteet ym. ja rohkaistuisit vaan lähtemään yksin erilaisiin paikkoihin, ja ottaisit niiden muiden ihmisten kanssa uudenlaisen, avoimen ja positiivisen asenteen, niin luullakseni muiden ihmisten kanssa saattaisi mennä ihan ok! Täytyy kuitenkin muistaa, ettei sitten tekisi itse siitä yksinäisyydestänsä ongelmaa niiden uusien ihmisten kanssa. Toisaalta sitten täytyisi vaan bongata ns. niitä oikeantyyppisiä ihmisiä, muuten asiat saattaa mennä samalla tavalla kuin lähipiirisi kanssa tai siis saat samanlaisia vastaanottoa, mitä lähipiirisi sulle tarjoaa.

Vaikea tilanne kaikenkaikkiaan ja varmaan vaikeeta päästä tuosta ns. noidankehästä ulos, mutta mitään ei ainakaan tapahdu, jollei edes yritä! Toivottavasti tästä kommentista edes jotain apua olisi... :)

Lue lisää

"En ole jaksanut kaikkia kirjoituksiasi lukea (anteeksi), mutten myöskään muiden vastauksia, mutta olen sitä mieltä, että kyllä sulla on aika huono ympäristö (siis ihmiset), jotka ruokkivat omalla käytöksellään sun epävarmuutta ym. Pitäisi vaan muistaa, että muunkinlaisia ihmisiä on, jotka ymmärtää erilaisia ihmisiä ja elämäntyylejä, joka johtuu joko itsestä tai ympäristöstä tai molemmista. "

Mä jos kuka tiedän sen, että minkälaista on oikein elää ja olla ahdasmielisten ja tuomitsevien ihmisten ympärillä. Mulla kun on ollut just aina erittäin huono ympäristö (just ihmiset), jotka aiheuttavat omalla käytöksellään mulle sitä epävarmuutta ja heidän takia olenkin aina joutunut miettimään joka paikassa just sitä, että mitä musta oikein ajatellaan.

Kyllä varmaan jostain voisi löytyä myös niitä suvaitsevaisempia ihmisiä, jotka eivät olisi heti tuomitsemassa mua sen yksinäisyyden ja näiden "väärien" elämänvalintojen takia, mutta näitä ihmisiä on tässä maassa vaan aika harvassa ja mikä mun kannalta huonointa, niin heitä on vaan vaikea missään tavata. On aina tuntunut siltä, että koskaan ei pääse tutustumaan missään sellaisiin ihmisiin, joiden seurassa voisi/uskaltaisi olla täysin vapaasti just omanlaisensa persoona.


"Vaikea tilanne kaikenkaikkiaan ja varmaan vaikeeta päästä tuosta ns. noidankehästä ulos, mutta mitään ei ainakaan tapahdu, jollei edes yritä! Toivottavasti tästä kommentista edes jotain apua olisi... :) "

Kiitokset sulle asiallisesta vastauksesta, sun tekstissä oli ihan asiaa. Kiva lukea, kun edes joku osoittaa edes vähän ymmärrystä mun hankalaa tilannettani kohtaan.

Hyvä sun on itse siinä neuvoa, kun et varmaan ole itse koskaan kärsinyt samanlaisista ongelmista, kun mitä mä oon joutunut aina kokemaan. Yksinäisyys kun on niin paha ongelma, kun se rajoittaa varsinkin nuoren miehen elämää niin valtavasti.

DarkFear kirjoitti:

Hyvä sun on itse siinä neuvoa, kun et varmaan ole itse koskaan kärsinyt samanlaisista ongelmista, kun mitä mä oon joutunut aina kokemaan. Yksinäisyys kun on niin paha ongelma, kun se rajoittaa varsinkin nuoren miehen elämää niin valtavasti.

Lue lisää

Niin. Varsinkin jos siitä tekee itselleen suhteettoman ison ongelman, pyörittää samoja ajatuksia päässään viikosta toiseen, leimaa kaikki muut ahdasmielisiksi, eikä uskalla kokeilla koskaan mitään uutta. Kaiken kruunaa se, että elää elämäänsä ajatuksella "mitä mun vanhemmat ja työkaverit kaikesta ajattelee?".

Ei oo helppoo kirjoitti:

Niin. Varsinkin jos siitä tekee itselleen suhteettoman ison ongelman, pyörittää samoja ajatuksia päässään viikosta toiseen, leimaa kaikki muut ahdasmielisiksi, eikä uskalla kokeilla koskaan mitään uutta. Kaiken kruunaa se, että elää elämäänsä ajatuksella "mitä mun vanhemmat ja työkaverit kaikesta ajattelee?".

Lue lisää

Ensinnäkin kyse on erittäin pahasta ongelmasta, kun en ole tähän vielä mitään ratkaisua keksinyt, vaikka oon jo monta vuotta halunnut päästä tonne laivaristeilylle. Mä vaan kun tiedän jo etukäteen sen, että miten tollaisilla laivaristeilyillä oikein suhtaudutaan yksinäisiä nuoria miehiä kohtaan, niin sen takia se sinne lähteminen yksinään on niin tuskallisen vaikeaa. Luin ton Nyt-liitteen raportin tosta sinkkuristeilystä ja siellä kaikki nuoret olivat yhdessä kavereidensa kanssa hauskaa pitämässä, eli ei sinne ketkään nuoret yksin lähteneet, kuten mä joutuisin harmikseni tekemään, jos koskaan edes uskaltaisin sinne lähteä.

Tapa vaika ittes jos noin huonsti menee

No se olisi jo parin viikon päästä, eli ei ole mitenkään varaa lähteä silloin, kun tulisi liian kalliiksi. Yksin en ikimaailmassa tollaisille sinkkumatkoille lähtisi, kun siellä olisi kuitenkin just sellainen ilmapiiri, ettei siellä ymmärrettäisi yksinäisiä nuoria miehiä, kun noilla risteilyillä on just tarkoitus käydä pitämässä hauskaa yhdessä kavereiden kanssa. Kyllä siinä vaikuttaisi yksinäinen nuori mies kaikkien mielestä todella sääilittävältä, jos olisi lähtenyt yksin tollaiselle sinkkuristeilylle ilman ketään kavereita.

Koko illan ajan saisi kuunnella muiden ihmisten uteluita siitä, että miksi on lähtenyt yksin tollaiselle hauskanpitomatkalle ja miksei ole ketään kavereita siellä mukana. Pahimmassa tapauksessa tuolla risteilyllä törmäisi vielä vanhoihin koulukavereihin tai muihin kotiseudun nuoriin, jotka sitten puhuisivat musta pahaa selän takana ja olisivat yhdessä ihmettelemässä sitä mun yksinoloani. Sanon kyllä niin kiitos ei tollaisille yksinäisille laivamatkoille!

No helppohan sun on naisena yksin laivalle lähteä, kun eipä sitä naisten yksinoloa koskaan baareissa tai laivaristeilyillä kukaan juuri ihmettele. Meidän miesten ja varsinkin nuorten miesten kohdalla kun tilanne on aivan päinvastainen, sillä sitähän ei olla koskaan missään osattu ymmärtää, jos joku nuori mies on yksin baarissa tai laivaristeilyllä ilman ketään kavereita.

Mä olen kyllä sen jo pysyvästi päättänyt, että en tule ikimaailmassa lähtemään yksin laivaristeilylle tai mihinkään ulkomaan matkalle, en ainakaan näin nuoruusiällä. Ehkä joskus keski-ikäisenä tai vanhempana saatan sitten kerran johonkin lähteä, jos nyt sitten uskallan sittenkään.

Niin paljon mulla on niitä huonoja kokemuksia siitä yksinäisyydestä ja yksinäisistä baarireissuista, että ne on valitettavasti jättäneet muhun oikein pysyvät traumat, jotka eivät varmasti ikinä tule häviämään. Parempi se sitten on, kun ei lähde turhan takia itselleen tieten tahtoen huonoa mieltä ja ahdistusta aiheuttamaan.

DarkFear kirjoitti:

No helppohan sun on naisena yksin laivalle lähteä, kun eipä sitä naisten yksinoloa koskaan baareissa tai laivaristeilyillä kukaan juuri ihmettele. Meidän miesten ja varsinkin nuorten miesten kohdalla kun tilanne on aivan päinvastainen, sillä sitähän ei olla koskaan missään osattu ymmärtää, jos joku nuori mies on yksin baarissa tai laivaristeilyllä ilman ketään kavereita.

Mä olen kyllä sen jo pysyvästi päättänyt, että en tule ikimaailmassa lähtemään yksin laivaristeilylle tai mihinkään ulkomaan matkalle, en ainakaan näin nuoruusiällä. Ehkä joskus keski-ikäisenä tai vanhempana saatan sitten kerran johonkin lähteä, jos nyt sitten uskallan sittenkään.

Niin paljon mulla on niitä huonoja kokemuksia siitä yksinäisyydestä ja yksinäisistä baarireissuista, että ne on valitettavasti jättäneet muhun oikein pysyvät traumat, jotka eivät varmasti ikinä tule häviämään. Parempi se sitten on, kun ei lähde turhan takia itselleen tieten tahtoen huonoa mieltä ja ahdistusta aiheuttamaan.

Lue lisää

Kuulehan DarkFear !

Sinun kannattaa ehdottomasti hakeutua nyt jonkun ammattiauttajan luo, nuo elämäsi solmut eivät täällä Suomi24 palstalla taatusti aukea. Olet kertakaikkiaan ihan lukossa tuon yksinäisyytesi kanssa ja ajatuksesi pyörii nyt pientä ympyrää.

Rohkeasti aluksi vaikka kuntasi mielenterveyspalvelujen kautta, sieltä löytyy taatusti keskusteluapua ja ohjataan eteenpäin.

Meillä jokaisella on aina silloin tällöin elämässä asioita, joista ei yli meinaa päästä ja silloin pelkkä keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa.

Tämä Suomi24 on totaalisen väärä plasta kun hakee neuvoa mihin tahansa asiaan, täällä saa vain kaikkien hörhöjen hattuilut niskaansa.

Ja vielä: Minulla ei näitä kavereita ole joiden kanssa kuljeksia (ei ole ikinä ollutkaan),ja tuskin juurikaan tulee olemaan Vaikka jostain sinulle maagisesti kaveri sinulle putkahtisi, ei se toisi ratkaisua sinunkaan ongelmiisi joihin selvästi tarvitset paljon enemmän kuin "kaverin jonka kanssa istua pöydässä jotta kaikki eivät katso minua oudosti ja puhu pahaa selkäni takana".

Avun saamisen jälkeen aloin jopa suuresti nauttia yksin kuljeskelusta, elokuvat,baareilut ynnä muut tuntuvat hyvin rentouttavilta yksinkin. Ei siellä kukaan mulkoile jos et itse pälyile ympärillesi vauhkon näköisenä tutkien tuijotetaanko sinua kieroon.
Olen nykyisin jopa mennyt puhumaan naisille, eikä kukaan ole kiljuen lähtenyt karkuun koska liikun yksin.

Asenteesta se on kiinni uskaltaisin siis väittää. Asioissa ei tapahdu muutoksia, sinä itse olet vastuussa mahdollisesta muutoksen tekemisestä.

Jos tosissasi haluat laivalle, hanki apua, pakkaa kamasi ja hop matkaan ja nauttimaan elämästä!

"Huh. Olet saanut erittäin paljon hyviä,asiallisia vastauksia, ja syystä taikka toisesta et noteeraa neuvoja. Vaikuttaa ette itse halua tehdä asialle mitään vaan haluat velloa tuossa mahdottomassa negatiivisuudessasi. "

No eipä täällä ole annettu oikeastaan muita vinkkejä, kun yritetty vaan kannustaa mua lähtemään sinne laivaristeilylle yksinäni. Itse kun en vaan halua yksinään sinne laivalle lähteä, niin turha tästä asiasta on mitään edes puhua.

Olisi ihan eri juttu, jos täällä olisi tullut oikein monia eri matkaseuratarjouksia, koska se olisi just se, mitä mä tässä keskustelussa kaikkein eniten kaipaisin.

"Elän täällä itseäni varten, niin teet sinäkin. Ota siitä ilo irti! "

Voi kun se olisikin noin helppoa, mutta kun ei vaan ole sitä rohkeutta lähteä yksinään koskaan mihinkään sellaisiin paikkoihin, joissa sitä ei hyvällä katsella meidän yksinäisten nuorten miesten kohdalla. Sille mä kun en valitettavasti voi itse mitään, että mulla ei vaan ole sitä rohkeutta lähteä koskaan yksin mihinkään ja aina kun on pelko siitä, että mitä ne muut ihmiset musta ja mun yksinäisyydestä oikein ajattelevat.

En varmasti suosti lähtemään ikimaailmassa yksin laivalle, kun siellä olisi liikaa uteliaita ihmisiä kyselemässä koko ajan siitä, että miksi oon siellä yksin ja miksei mulla ole ketään kavereita siellä mukana. Huonolla säkällä saattaisi törmätä siellä vaikka työkavereihin, vanhoihin koulukavereihin tai muihin kotiseudun ihmisiin. Sitä suurta riskiä mä en tule ottamaan, että lähtisin yksinäni tollaiseen paikkaan kaikkien ihmisten nolattavaksi.

Olisi kuitenkin koko matka ihan pilalla ja mieliala täysin maassa, kun olisi joutunut vastailemaan koko illan vaan muiden ihmisten kysymyksiin siitä, että miksi oon siellä yksinäni ja miksei ole ketään kavereita siellä mukana. Eipä tollaisilta laivaristeilyiltä koskaan mitään juttuseuraa löytäisi, sillä ainoat puheenaiheet muiden ihmisten kanssa koskisivat vain sitä mun yksinäisyyttäni.

DarkFear kirjoitti:

En varmasti suosti lähtemään ikimaailmassa yksin laivalle, kun siellä olisi liikaa uteliaita ihmisiä kyselemässä koko ajan siitä, että miksi oon siellä yksin ja miksei mulla ole ketään kavereita siellä mukana. Huonolla säkällä saattaisi törmätä siellä vaikka työkavereihin, vanhoihin koulukavereihin tai muihin kotiseudun ihmisiin. Sitä suurta riskiä mä en tule ottamaan, että lähtisin yksinäni tollaiseen paikkaan kaikkien ihmisten nolattavaksi.

Olisi kuitenkin koko matka ihan pilalla ja mieliala täysin maassa, kun olisi joutunut vastailemaan koko illan vaan muiden ihmisten kysymyksiin siitä, että miksi oon siellä yksinäni ja miksei ole ketään kavereita siellä mukana. Eipä tollaisilta laivaristeilyiltä koskaan mitään juttuseuraa löytäisi, sillä ainoat puheenaiheet muiden ihmisten kanssa koskisivat vain sitä mun yksinäisyyttäni.

Lue lisää

No älä mene. Ruikuta ennemmin kotona ja netissä vaikka maailman tappiin asti. Aivan sama.