"Bonuslapset"

Otan huomioon kaikki lapset. Onhan niillä lapseni toisen liiton uusperheen lapsilla omakin mummo ja pappa kuten ennenkin, mutta auliisti tulevat meidänkin luo kyläilemään. Me tulemme kaikkien 'ykkös'- ja 'kakkos'-perheen lapsien kanssa toimeen ja tasapuolisesti kohtelemme heitä. Lapset ovat mukavia ja mutkattomia - he suhtautuvat luontevasti asioihin, eivätkä tee eroa ihmisistä joista pitävät. Minustakin olisi hölmöä olla puolueellinen lapsia kohtaan ja tulemme papan kanssa vielä erinomaisesti toimeen ex:ään ja uuteen siippaan.

Oletko huomannut, että uusminijät käyvät täällä kasvattamassa ja koulutamassa uusioanopejaan? Jopa tekeytyen mummuksi..:D

Onhan se mukavaa löytää isovanhemmat, jolle voi jälkikasvunsa kipata ja pitää vapaata.

"Lapsillamme on yhteensä tusina lapsia,"
- tuo vastaa jo päiväkoti ryhmää ja täti tarjoavat keittiön valmistaman ruuan ja siistijät siivoavat huoneet. Lisäksi tyäpäivä ei ole 24/ pe-su.

Edes palkkatyönä ei tarvitse kaikkea tehdä yksin.

"Olen sanonut suoraan lapsilleni, että otan hoitoon vain omat lapsenlapseni, en halua hoidella enkä viihdyttää vieraan vanhemma jälkikasvua.
Uusia lapsia on neljä.
En ole huomannut, että lasteni lapset kävisivät uusien isovanhempien luona."

Pidä tuosta kiinni, ja kuule vanhainkodit ja -laitokset ovat täynnä vanhuksia joita käydään kartsomassa eläkepäivänä, vahnuselta kutitetaan rahat ja tulaan tas uudelle tilille. Joten täällä palstalla esiintyviä uhkailuja ei tarvitse ottaa kuulevaan korvaan.

Minulla on tällä hetkellä vain biologisia lapsenlapsiani,mutta avomiehen lapsenlapset ovat ihan yhtä tervetulleita tänne ja hoitelen heitä ja otan vastuuta ihan samalla tavalla kuin omistakin lapsenlapsista.

Monet isovanhemmat ei enää jaksa välittää edes omien lastensa jälkikasvusta ja
he huomioivat vain ensimmäisen lastenlapsen ja kaikki muut jäävät syrjään.
Tällöin voidaan jo puhua vanhuuden rajoittuneisuudesta - ei jakseta elää muuttuvassa sukuyhteisössä, vaan käperrytään omaan pieneen ajatusrinkiin.

Tai sitten on niin, että sitä ensimmäistä lapsenlasta on paapottu ja hyysätty väsyksiin asti, eikä seuraavien kanssa enää jakseta hössöttää. Halutaan vaan olla omissa oloissa, kun useammat pienet jalat vaan häiritsee ja sekottaa huushollia jne. Vanhuus edistyy eikä jakseta muutoksia, eikä ainakaan lasten uusia perhekuvioita ja heidän lapsiaan.

Kyllä se vaan on niin että jos rakastaa lapsia, rakastaa myös lastensa uusia puolisoita ja tämän lapsia. Mutta eihän se isovanhempien tehtävä ole toimia viikonloppuhoitopaikkana, olettaisi lasten vanhempien järjestävän hoitopaikan työnsä mukaan.

Mummolat ovat lapsillekin ihania paikkoja käydä kylässä ja tervehtiä isovanhempia - pitäisi se olla selviö lasten vanhemmillekin.
Muuten aika kauheata pitää isovanhempia vaan lastenhoitajina ja heidän kotiaan 'päiväkotina'. Sehän on jo vanhenevien vanhempiensa hyväksikäyttöä.

Ei ole. Pojallani on kaksi bonuslasta omien kahden lapsen lisäksi.
Bonuslapset ovat 6 ja 8 -vuotiaat
Koska he tosiaan ovat lapsia eivätkä täten pysty täysin mielessään tekemään rankkaa rajanvetoa, niin en minäkään tee niin.

Olen tavallaan "adoptiomummo" enkä ole kokenut tilannetta kiusalliseksi. Olen iloinen siitä, että minulla on tätä kautta elämänrikkautta.
Mikä tässä katoavassa elämässä voisi olla tärkeämpää kuin ihmiset, joille voi antaa rakkautta.

Ehkä tilanne olisi hankalampi, jos bonukset olisivat tulleet lasten ollessa jo murrosiässä ja ylikin. Silti heidän kanssaan voi ystävystyä ja olla niin kuin ihmisten kanssa yleensä ollaan.
Ja ollaanhan sitä miniänkin kanssa ystäviä. Tai pitäisi olla.

Meeri K-nen,
sinulla on samanlainen suhtautuminen lapsiin kuin minullakin. En minäkään erittele 'ykkös- tai kakkossarjaa', vaan suhtaudun kaikkiin lapsiin tasapuolisesti. Lapset ovat jo sopeutuneet vanhempiensa kanssa uusperheenä tulemaan hyvin toimeen keskenäänkin. Meillä ei ole mitään syömisen tai tekemiseen liittyviä ongelmia. Ruokamme on tavallista lapsiperheelle sopivaa ja lapset viihtyvät keskenään yhdessä meillä, joten me ukin kanssa pärjäämme loistavasti heidän kanssaan. Ja monesti tämä uusperheen äiti tuo myös ruokaa tullessaan esim ison makaroonilaatikon tai lasagnen, sämpylöitä, leikkeleitä, juustoa, vihanneksia ja hedelmiä jne, joten ei ne ruuat edes rasita isovanhempien kukkaroa. Lapset eivät ole enää aivan vaippaikäisiä, joten heidän vierailunsa eivät rasita meitä 'vanhoja' yövalvomisineen ym. Eikä lapsia noin vaan lykätä mummolaan viikonlopun hoitoon, vaan iloksi myös meille 'vanhoille' ja vaihteluksi lapsille.

Ei tulisi mieleenikään eritellä biologisia ja ns. bonuslapsenlapsia.

Onko omat lapsesi lähi-vai etävanhempia.? Jos etävanhempia ja työntävät lapsensa huostaasi etävanhemman kaitsemisvuorolla, niin laita siihen loppu heti kerralla. Lastenhan tulisi olla etävanhemman luona viettämässä aikaa oman vanhempansa kanssa eikä mummulassa hoidossa.
Jos asia on niin että olet lastesi entisen puolison kanssa tullut sopimukseen että lapset voivat olla luonasi silloin kun heillä oikeastaan on tapaamisvuoro oman vanhempansa kanssa, niin silloin asia on ok.

Minulla on tilanne se, että pojallani on poika ex-avovaimon kanssa, 5-vuotias. Poika asuu äitinsä kanssa, poika tapaa häntä säännöllisesti ja on hyvin rakas myös minulle, mummulle. Olen hyvissä väleissä ex-avo-miniäni kanssa, ja jos suoraa sanotaan olisin toivonut suhteen kestäneen ja että olisivat menneet naimisiin niinkuin aluksi oli suunnitelma...
No, pojalla on nyt vihitty vaimo jolla tyttö, 4 vuotta. Ja tämä tyttö on "varastanut" sydämeni siinä kun oma pojanpoikakin! Hän on vain niin kerta kaikkiaan vastustamaton ipana! Sitten onkin yksi todella suuri MUTTA; miniäni ei siedä minua eikä halua olla missään tekemisissä. Näen siis tätä tyttöä vain satunnaisesti. Mikä "pahinta" tämä tyttö tykkää myös minusta kovin ja meillä olisi mukavaa yhdessä silloin tällöin mutta...
En ole edes mikään lapsirakas ihminen, omiani rakastan niin että antaisin sydämen rinnastani heidän puolestaan, samoin pojan poikaa. Tähän miniän tyttäreen ei ihan samanlaista tunnesidettä ole, mutta rakas hänkin minulle on. Tekee pahaa nähdä miten pojalla on vaikeaa vaimon ja äidin välissä. Kenelle olla lojaali? No, vaimolle tietysti kai se on luonnollista? Mutta se onkin jo toinen juttu ei kuulu tähän aiheeseen.

Lapsille voi aina olla lojaali joka kerta, aina kun heitä tapaa. Minä kohtelen kaikkia lastenlapsiani samalla tavalla huolimatta siitä, millaiset välit minulla on lasten vanhempien nykyisen ja entisen kanssa.

Miksi kaikki teeskentely ?
Eivät ventovieraat lapset mitenkään voi olla yhtä tärkeitä kuin biologiset lastenlapset.
Minä en pidä bonuslapsista, ovat suuriäänisiä, riehuvat, vaativat telkun eteen ruokaa, huutavat, sotkevat.
En edes teeskentele pitäväni heistä.
Heillä on omat isovanhemmat, menkööt sinne vaatimaan.

Elämässäni on aina ollut lapsia; nuorempia serkkuja, sitten puolison isoveljen lapsia, omia ja ystävätärten lapsia, sitten paljon minua nuoremman veljeni lapsia...

Ensimmäinen liittoni päättyi eroon ja elän nyt uudessa avioliitossa. Nykyisellä puolisollani on lapsenlapsia, ja nuorimman veljeni lapset ovat näiden kanssa samanikäisiä. Myös minulle rakkaiden ex-miehen veljen lapsilla alkaa olla lapsia. Omia lapsenlapsia ei vielä ole, bonuslapsenlapsista puhumattakaan.

Vietän mielelläni aikaa lähipiirin lasten kanssa, mutta omilla ehdoillani kyllä. Minulla on oma työni, omat harrastukseni ja levontarpeeni, ja tietysti omat nuoret aikuiset lapseni. Hoitoavuksi olen kehno; kantapään kautta olen jo yli kymmenen vuotta sitten ymmärtänyt, että omien asioiden järjestäminen milloin kenenkin lapsen hoido tarpeen vuoksi tekee minut vain kiukkuiseksi marttyyriksi - kun rakkaita pieniä kasvavia ihmisiä on kerta kaikkiaan niin monta. En uhraudu enkä tee kompromisseja, sanon että valitettavasti nyt ei sovi, jos ei sovi. Puolisoni on onneksi järkevä ihminen, ja ymmärtää, että hänen ja hänen lastenlastensa suhteet ovat heidän asiansa - minun ja mieheni yhteisen kodin käyttö näihin suhteisiin on toinen asia. Voimme jutella asioista keskenämme.

Ehkä ne tulevat lapsenlapset sitten herättävät vielä erilaisia tunteita. En tiedä. Vielä.

Lapsiin voi suhtautua tasapuolisesti ja välittävästi ja sehän ei edellytä, että heitä kaikkia olisi hoidettava ja huollettava yökylässä. Meilläkin on iso suku ja lapsia riittää kaikenikäisiä, joten minusta on mukava ottaa myös kaikki lapset huomioon kyläillessä. Harvoin meillä enää sukulaiset ovat yökylässä lapsineen tai ilman. Omien lastemme lapset sekä myös uuden miniäni lapset käyvät meillä joskus yökylässäkin (ovat jo koululaisia). Tulen juttuun kaikkien lasten kanssa enkä erottele heitä. Ja esim viime jouluna meillä mummolassa ei yöpynyt kuin kaksi lapsistamme perheineen. Se oli vain harvinaisen hauskaa viettää joulua yhdessä.

On ihmisiä, jotka pitävät tarkan rajan kenestä pitävät tai ketä rakastavat.
On kuitenkin ihanaa nähdä ja tavata ihmisiä, joilta riittää rakkautta ja ympärilleenkin.
Tällaiset ihmiset ovat ilo kanssaihmisilleen ja heidän seurassaan on hyvä olla.
Ja tämä ei suinkaan tarkoita, että meidän vanhojen olisi hoidettava ja huollettava kaikki maailman lapset. Mutta jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia mukavia ihmisiä, että heidän seurassaan kaikenikäiset ihmiset viihtyvät tavatessaan, myös lapset.

Minä en halua bonuslapsia kotiini, vaan omat lapsenlapseni, jotka saavat täten olla edes hetken niissä ympytöissä, joissa ovat ottuneet olemaan, ilman, etttä heidät pakotetaan olemaan näiden "vieraiden kanssa".
Nomä vieraat ieivät asu perheessä ja harvoin käyvätkin, vanhemmat ei enää lainkaan, sillä tämä heidän oma vanhempansa on heidät hylännyt hyvinkin pitkiksi ajoiksi. Tiedän heillä olevan rakastavan mummin.
Omat lapsenlapseni ovat joutuneet niin ikävien asioiden eteen ja ovat vielä pieniä, jotta en heiltä ota minuuttiakaan pois.
Näitä vieraita lapsia olisi sellainen katras, että jo kaikki lait estävät sellaisen hoitamisen yksin. Eli heisän isänsä on täysi pukki ollut, ja lapsia saattaa olla vielä lisääkin.
Minun pienet tuloni eivät edes antaisi mahdollisuutta ruokkia tällaista määrää, enkä jaksa tehdääsitä, omani ovat niin rakkaita, että konttaan vaikka heidän vuokseen.

Aika viisas sananlasku: 'Niin makaat kuin petaat'. Voisi sanoa toisinkin päin: 'Niin petaat kuin makaat'.

En ole mummo, vaan se äiti, jolla on se "bonuslapsi". Mieheni ei ole ollut kihloissa tai naimisissa ennen minua. Hänellä ei myöskään ole muita lapsia kuin nämä meidän yhteiset 3 ja "minun" 1.
Meillä kyllä appivanhemmat ovat tehneet rajan siihen, että "bonuslapsi" tietää olevansa vastenmielinen. :(
En voi ymmärtää moista käytöstä ihmisiltä, joilla itselläänkin on lapsia. Poikahan on vasta lapsi ja se ei ole hänen syynsä, että meillä on tällainen perhe.
Toki meillä appivanhemmat vieroksuvat perhemme nuorintakin lasta samassa suhteessa. Tyttö on 2v ja nähnyt isovanhempansa max 5 kertaa.
Onneksi mieheni on sinut tämän asian kanssa ja on sitä mieltä että:" omaa tyhmyyttä. Eiväpähän tiedä mitä menettävät." Nimittäin tämä isoveli ja pikkusisko ovat keskimmäisille lapsillemme kaikki kaikessa ja hekin huomaavat miten isovanhemmat kohtelevat näitä, eivätkä itsekään enää oikeastaan halua olla isovanhempien kanssa misään tekemisissä. Surullista.
Toki, jos haluaa yksinäisen vanhuuden 4 rakastavan lapsenlapsen sijaan, on käytös ymmärrettävää.
Tässäkin on se että edestään löytää ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Minusta tilanne on harmillinen, koska olen kovin poerhekeskeinen ja esim omien isovanhempieni kanssa hyvinkin tiiviisti tekemisissä.
Muistakaa nyt mummot, että lapsenlapset ovat rikkaus. Nauttikaa heistä! Missäänhän ei esim käyttäydytä nii hyvin kuin mummolassa :)

Sellaiset vanhat ihmiset ovat vastenmielisiä ja kammottavia, jotka vieroksuvat ja näyttävät negatiiviset tunteensa lasten nähden erotellen heitä.
Elämänmyönteinen ja positiivinen ihminen kohtelee lapsiakin tasa-arvoisesti.

Kirjoituksesi osoittaa juuri sen, mitä monet ikäihmiset yrittävät sanoa: Lapset ovat jo heidän ikäkautensa ulkopuolella. He eivät enää jaksa kiintyä edes omiin lapsenlapsiinsa. Ikäeroa on niin monta vuosikymmentä, että yhteyttä ei synny.
Se ei ole kaikkien mummi-ikäisten ongelma, mutta se on olemassa monien kohdalla.

Se ei ole välttämättä osoitus ilkeydestä tai vihanpidosta.
Lapset vain ovat näiden ihmisten elämänpiirin ulkopuolella. He eivät todellakaan jaksa enää lapsia. Onhan se heidän oikeutensa.

Moni ikäihminen on ikänsä kaiken tehnyt sen mitä häneltä odotetaan ja vaaditaan.
Viimeisinä vuosinaan jotkut haluavat olla oman tahtonsa mukaan. Olkoon vain sitten itsekkyyttä! Kyllä nuortenkin yökylä- ja muut hoivavaatimukset monesti ovat itsekkyyden osoitus, vaikka korostetaankin lasten parasta.

Osa isovanhemmista ei muuta pyydäkään kuin saada hoivata lapsenlapsia!

Mutta eivät kaikki ihmiset muutu muumimammoiksi elämänsä illassa.
Sallittakkon heille itsenäisyys.
Varmasti ovat selvillä, että jäävät lapsenlapsille kaukaisiksi. Se on heidän valintansa.

Eli siis lapsista on PAKKO pitää.
Eikö ole myös PAKKO pitää vanhemmista, tapoihinsa pinttyneistä, (ei-) ikäihmisistä, joiden elinkaari on kuitenkin jo yli 60 vee?

Ihmisiä kaikki ovat. Mikä tässä ihmetyttää? Palstalla puhutaan aina ja vain isovanhenmpien kyvystä tai kyvyttömyydestä hoitaa lapsenlapsia. Kysymyksessä ei ole yleensä lasten tapaamisesta ja keskustelusta 2-vuotiaan kanssa, vaan yökyläilystä monta kertaa kuussa.

Jotenkin tuntuu vähän tuo monien lasten elämä kiertolaisen elämältä.
Minusta pieniä lapsia ei ole kiva nyt niin kauheasti kiikutella yökyliin pois tutuista kodeistaan. Ja jos vanhemmat ovat eronneet, niin useinhan heillä on yhteishuoltajuus ja tällöin lapset jo ovat yökylää vuoroin äidin ja isän luona.
Kyllä se on minimiyökyläilyä sitten mummojen ja pappojen luona normaalielämässä, korkeintaan jos tarvitsee lastenhoitoapua satunnaisesti tai yökyläilyä erikoisjärjestelyn takia. Johan se on lapsellekin aika hermostuttavaa elämää, jos häntä retuutetaan yökylään alvariinsa.

"Bonuslapset" Ajattelepa mitä mummon omat lapset ajattelee jos mummi rupeaa hoitamaan liikaa "bonuslasta" Omien lapsien lapset ei sitten pääse hoitoon kun ei jaksa millään enää. Tällästäkin sattuu ja se on aika surullista hommaa. Tottakai mummot saa valita itse mitä tekevät mutta jokin raja pitäisi olla tässäkin hommassa mielestäni.

Oma tuttavapiirini koostuu 55-87 vuotiaista ihmisistä, koska he ovat myös työkohteeni. Tuo 60v. on selkeä ikä pylkki jossa voimat vähenee ja oman kodin ja talouden hoito alkaa olemaan täysi työ vapaa-aikana.

Tunnen useampia yli 60v ihmisiä, jotka eivät ota edes vastaan ketään kuin pitkällä etukäteissopimuksella, koska koti on siivottava tai järjestettävä ennen vierailua. Joka päiväinen paikkojen suoriminen ja töissä käynti vie voimat eikä kukaan arvosta tai huomioi ylimääräistä työtä sitä vain odotetaan rutiinilla samaan syssyyn..

Monet kotitoimet saavat asunnon sekaisin asunnossa kuivattava pyykki, pienet ja hankalat säilytystilat ja kausivaatteiden säilytys..
Kodinhoitohuone on harvinaisuus ja samoin monessa talossa ei ole kuivaushuonetta jota saa käytettyä ajassa tarpeeseen.

En ole vielä mummu, mutta en todellakaan alkaisi toisten lapsia hoiteleen (omieni lapsia kyllä), enkä kutsuisi "bonuslapsia" kotinikaan, heillä on omat isovanhemmat jotka saavat tehdä lastenlastensa kanssa miten haluavat.

Olen bonuslapsi. En ymmärrä sinua, itsekäs mummo. Onko lapsien vika, että ette osaa hoitaa perheessänne ongelmia?

Näin se vaan elämä menee , omat on omia toisten ei..................

Osaisitkohan miettiä miltä sinusta itsestäsi tuntuisi jos olisit bonuslapsen housuissa, haluaisitko tulla syrjityksi vai olisiko sinusta mukava jos sinua kohdeltaisiin samanvertaisena lapsena muiden kanssa. Et ole tainnut miettiä? Aikuisten pitäisi osata käyttäytyä kuten aikuiset, eikä olla niin lapsellisia tai itsekkäitä tai mitä liekään etteivät osaa ajatella lapsen, oli se sitten kenen lapsi tahansa, parasta. Tuo tilannehan ei missään nimessä ole lapsen vika! Jos tietenkään ei jaksa, niin se on asia erikseen, mutta kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti, pyydät vaikka vain kaksi lasta käymään samanaikaisesti ja kaikki vuorollaan.
Olin itse bonuslapsi, 6-vuotias äidin mennessä naimisiin miehen kanssa, jonka äiti, famo, oli myös tuollainen... (enpä tiedä miksi nimittäisin). Fafa taasen oli aivan ihana, vaikkakin jo vanha ja kuolikin jo parin vuoden kuluttua. Tämä famo sitten oli päällepäin niin mielinkielin, mutta esim. mökillä kun äitini ja miehensä kävivät kaupassa, haukkui minua äpäräksi ja sanoi että vain armosta saan siellä olla. En oikein ymmärtänyt hänen puheitaan, mutta pahan mielen se sai aikaan. Hoidin 2v. pikkuveljeäni (siis famon pojanpoikaa) ja olin muutenkin hiljainen ja kiltti tyttö. Kun aikoinaan sitten pääsin ylioppilaaksi, niin famo oli oikein mielinkielin, halusi änkemällä juhlaan mukamas minun isoäitinäni (kun koulun juhlasaliin vain pääsi kaksi per lakitettava)..olisikohan siksi kun hänen poikansa ylioppilaaksi koskaan päässyt, enpä tiedä, ihan sama. Famo kuoli muutama vuosi sitten mutten ollut hautajaisissa enkä viime vuosina käynyt häntä katsomassa, ei vaan tehnyt mieli olla tekopyhä.
Minulla on nyt itselläni ikiihana 2v. poika ja pidän huolta siitä että kaikki isovanhemmat saavat olla hänen kanssaan, niin että hänellä on iso rakastava "turvaverkko" jos niin voisi sanoa. Vanhukset ovat jo sen verran vanhoja etten heille pitkiksi aikaa hoitoon poikaa laita, mutta olen pyytänyt mummeja hoitamaan, jos olen käynyt lääkärissä tms. Pojallani on myös bonusvaari, jolle oli iso asia kun kysyin saammeko kutsua häntä vaariksi vaikkei olekaan oikeasti, poikamme serkut kun kutsuvat häntä vain etunimellä.

Minä oikein odotan, että tulisi edes bonuslapsia

no kuule ei tarvitsekkaan...ihan hienoa on jos jaksat omien lastenlasten kanssa..minä en jaksa,kun muutaman tunnin..sairaudet verottavat...ja muutenkin olen sitä mieltä,että jokainen tekee lapset itselleen,eikä muiden hoidettaviksi..eli omani olen hoitanut ja vielä työkseni päivät pitkät muiden lapsia hoidin..siis kiitos ei ,en halua hoitaa kenenkään lapsia enään..hoidan vain itseäni ja koiraani:/ nyt on jo ltava terveen itsekäa että jaksaa joskus olla muutaman tunnin lapsenlapsen kanssa...